Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 40 artiklan, 47 artiklan 1 kohdan ja 47 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen sekä 55 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti yksi yhteisön tavoitteista on henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä. Jäsenvaltioiden kansalaisten osalta kyse on erityisesti oikeudesta harjoittaa ammattia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä. Lisäksi perustamissopimuksen 47 artiklan 1 kohdassa määrätään annettavaksi direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta.

(2)

Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta komissio antoi tiedonannon ”Palvelujen sisämarkkinastrategia”, jonka tavoitteena on erityisesti tehdä palvelujen vapaasta tarjoamisesta yhtä helppoa yhteisön alueella kuin yksittäisen jäsenvaltion alueella. Komission annettua tiedonannon ”Kaikille avoimet uudet eurooppalaiset työmarkkinat”, Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi komissiolle tehtäväksi esittää kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle ehdotuksia, joiden tavoitteena on yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi ammattipätevyyksien ja opintojaksojen tunnustamisjärjestelmä.

(3)

Tässä direktiivissä annettavat takeet, joiden mukaan yhdessä jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkineet henkilöt voivat ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa samoin oikeuksin kuin kyseisen valtion kansalaiset, eivät saa rajoittaa muuttavan ammattihenkilön velvollisuutta noudattaa kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti asettamia syrjimättömiä edellytyksiä ammatin harjoittamiselle, edellyttäen että ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhtaisia.

(4)

Palvelujen vapaan tarjoamisen helpottamiseksi olisi säädettävä erityissääntöjä, joilla laajennetaan ammattitoiminnan harjoittamisen mahdollisuutta alkuperäisellä ammattinimikkeellä. Etäpalveluina tarjottavien tietoyhteiskunnan palvelujen osalta olisi sovellettava myös tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY ( 4 ) säännöksiä.

(5)

Koska toisaalta väliaikaisen ja satunnaisen rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen ja toisaalta sijoittautumisen osalta on perustettu erilaiset järjestelmät, olisi täsmennettävä perusteet näiden kahden käsitteen erottamiseksi toisistaan siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle.

(6)

Palvelujen tarjoamisen edistämisessä on otettava tarkasti huomioon kansanterveys ja yleinen turvallisuus sekä kuluttajansuoja. Tämän vuoksi olisi annettava erityisiä säännöksiä sellaisista säännellyistä ammateista, joilla on kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia ja joiden harjoittajat tarjoavat rajat ylittäviä palveluja väliaikaisesti tai satunnaisesti.

(7)

Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat tarvittaessa ja yhteisön oikeuden mukaisesti säätää ilmoitukseen liittyvistä vaatimuksista. Nämä vaatimukset eivät saisi aiheuttaa suhteetonta rasitetta palvelujen tarjoajille eivätkä estää palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämistä tai tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa. Tällaisten vaatimusten tarpeellisuutta olisi arvioitava säännöllisesti uudelleen jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä koskevien yhteisön puitteiden perustamisessa tapahtuneen edistymisen perusteella.

(8)

Palvelun tarjoajaan olisi sovellettava niitä vastaanottavan jäsenvaltion kurinpitosäännöksiä, jotka koskevat välittömästi ja nimenomaisesti ammattipätevyyttä, kuten ammattien määrittelyä, ammattiin kuuluvaa tai siihen yksinomaisesti rajoitettua toimintaa, ammattinimikkeiden käyttöä sekä vakavaa ammattivirhettä, joka liittyy välittömästi ja nimenomaisesti kuluttajansuojaan ja turvallisuuteen.

(9)

Sijoittautumisvapautta koskevat periaatteet ja takeet, jotka ovat perustana erilaisille voimassa oleville tunnustamisjärjestelmille, säilytetään, mutta kyseisiä tunnustamisjärjestelmiä koskevia sääntöjä olisi parannettava saadun kokemuksen perusteella. Lisäksi asiaa koskevia direktiivejä on muutettu useita kertoja, ja niiden säännökset olisi järjesteltävä uudelleen ja järkeistettävä yhdenmukaistamalla sovellettavat periaatteet. Tämän vuoksi olisi korvattava neuvoston direktiivit 89/48/ETY ( 5 ) ja 92/51/ETY ( 6 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY ( 7 ), joka koskee tutkintotodistusten yleistä tunnustamisjärjestelmää, sekä neuvoston direktiivit 77/452/ETY ( 8 ), 77/453/ETY ( 9 ), 78/686/ETY ( 10 ), 78/687/ETY ( 11 ), 78/1026/ETY ( 12 ), 78/1027/ETY ( 13 ), 80/154/ETY ( 14 ), 80/155/ETY ( 15 ), 85/384/ETY ( 16 ), 85/432/ETY ( 17 ), 85/433/ETY ( 18 ) ja 93/16/ETY ( 19 ), jotka koskevat yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön, arkkitehdin, proviisorin ja lääkärin ammattia, ja ne olisi koottava yhdeksi säädökseksi.

(10)	Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta tunnustaa lainsäädäntönsä mukaisesti ammattipätevyys, jonka kolmannen maan kansalainen on hankkinut Euroopan unionin ulkopuolella. Tunnustamisessa olisi aina noudatettava koulutuksen vähimmäisvaatimuksia tiettyjen ammattien osalta.

(11)

Niiden ammattien osalta, jotka koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä, jäljempänä ”yleinen järjestelmä”, kattaa, jäsenvaltioiden olisi säilytettävä oikeus määrittää tarvittava pätevyyden vähimmäistaso voidakseen taata alueellaan tarjottavien palvelujen laadun. Perustamissopimuksen 10, 39 ja 43 artiklan mukaisesti ne eivät kuitenkaan saisi vaatia jäsenvaltion kansalaista hankkimaan pätevyyttä, jonka ne yleensä määrittelevät ainoastaan kansallisen koulutusjärjestelmänsä mukaisesti annetuilla tutkintotodistuksilla, jos asianomainen on jo hankkinut tämän pätevyyden kokonaan tai osittain toisessa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että jokaisen vastaanottavan jäsenvaltion, jossa ammatti on säännelty, on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa hankittu pätevyys ja arvioitava, vastaako se sen itsensä vaatimaa pätevyyttä. Tällä tunnustamista koskevalla yleisellä järjestelmällä ei kuitenkaan estetä jäsenvaltiota asettamasta kaikille alueellaan ammattia harjoittaville erityisvaatimuksia, joiden perusteena on yleisen edun mukaisten ammatillisten sääntöjen noudattaminen. Tällaisia ovat erityisesti ammattitoiminnan organisointia koskevat säännöt, ammatilliset säännöt mukaan lukien ammattieettiset säännöt sekä valvonta- ja vastuusäännöt. Direktiivin tavoitteena ei ole puuttua jäsenvaltioiden perusteltuun oikeuteen estää kansalaisiaan kiertämästä eri ammatteja koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

(12)

Tämä direktiivi koskee toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden tunnustamista jäsenvaltiossa. Se ei kuitenkaan koske toisen jäsenvaltion tämän direktiivin nojalla tekemien tunnustamispäätösten tunnustamista. Näin ollen henkilö, jonka ammattipätevyys on tunnustettu tämän direktiivin nojalla, ei voi käyttää mainittua tunnustamista nauttiakseen kotijäsenvaltiossaan erilaisia oikeuksia kuin niitä, jotka johtuvat kyseisessä jäsenvaltiossa hankitusta ammattipätevyydestä, jollei hän osoita hankkineensa ammatillista lisäpätevyyttä vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(13)

Yleiseen järjestelmään kuuluvan tunnustamismekanismin määrittelemiseksi on jaoteltava erilaiset kansalliset koulutusjärjestelmät eri tasoihin. Näillä tasoilla, jotka luodaan vain yleisen järjestelmän toimivuutta varten, ei ole vaikutusta kansallisiin koulutusrakenteisiin eikä jäsenvaltioiden toimivaltaan tällä alalla.

(14)

Direktiiveissä 89/48/ETY ja 92/51/ETY vahvistetut tunnustamisjärjestelmät eivät muutu. Näin ollen henkilölle, jolla on todistus keskiasteen jälkeisen vähintään vuoden pituisen koulutuksen suorittamisesta, olisi myönnettävä pääsy säänneltyyn ammattiin jäsenvaltiossa, jossa vaaditaan ammatin harjoittamisen aloittamiseksi todistusta nelivuotisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta, huolimatta siitä, mille tasolle vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittu todistus kuuluu. Sen sijaan jos säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi vaaditaan todistus pidemmän kuin nelivuotisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta, pääsy olisi myönnettävä ainoastaan niille, joilla on todistus vähintään kolmen vuoden pituisen korkea-asteen koulutuksen tai yliopistokoulutuksen suorittamisesta.

(15)

Koska koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia, joita edellytetään niiltä, jotka haluavat ryhtyä harjoittamaan yleiseen järjestelmään kuuluvaa ammattia, ei ole yhdenmukaistettu, olisi tarpeen säätää vastaanottavan jäsenvaltion mahdollisuudesta vaatia korvaavan toimenpiteen suorittamista. Tämän toimenpiteen olisi oltava oikeasuhtainen, ja siinä on otettava huomioon erityisesti hakijan ammattikokemus. Kokemus on osoittanut, että muuttajan valinnan mukaan joko kelpoisuuskokeen tai sopeutumisajan vaatiminen tarjoaa riittävät takeet kyseisen henkilön pätevyyden tasosta, joten poikkeaminen tästä valinnanmahdollisuudesta olisi kussakin yksittäistapauksessa perusteltava yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä.

(16)

Ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi siten, että samalla varmistetaan riittävä pätevyystaso, erilaisten ammatillisten yhdistysten ja järjestöjen tai jäsenvaltioiden olisi voitava ehdottaa Euroopan laajuisesti yhteisiä vähimmäisvaatimuksia. Tässä direktiivissä olisi tällaiset aloitteet otettava huomioon tietyin edellytyksin siten, että samalla otetaan huomioon jäsenvaltioiden toimivalta päättää pätevyysvaatimuksista eri ammattien harjoittamiseksi niiden alueella samoin kuin niiden koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmien sisällöstä ja organisoinnista sekä noudatetaan yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti yhteisön kilpailulainsäädäntöä; samalla olisi kuitenkin edistettävä automaattista tunnustamista yleisessä järjestelmässä. Jotta ammatillinen järjestö voisi esittää yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, sen olisi oltava edustava kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Yhteiset vähimmäisvaatimukset ovat vaatimuksia, joilla voidaan tasoittaa hyvinkin erilaisia olennaisia eroja, joita on havaittu koulutusvaatimusten välillä vähintään kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista, joissa mukana ovat kaikki ne jäsenvaltiot, joissa ammattia säännellään. Näihin vaatimuksiin voisi kuulua esimerkiksi täydennyskoulutus, valvottu ►C2 sopeutumisaika ◄ , kelpoisuuskoe tai säädetty työkokemuksen vähimmäismäärä tai näiden yhdistelmiä.

(17)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon kaikki tilanteet, joita varten ei vielä ole lainkaan ammattipätevyyden tunnustamista koskevia säännöksiä, yleinen järjestelmä olisi laajennettava koskemaan tapauksia, joita mikään erityisjärjestelmä ei kata joko sen vuoksi, että kyseinen ammatti ei kuulu näihin järjestelmiin, tai sen vuoksi, että vaikka ammatti kuuluisikin johonkin tällaiseen erityisjärjestelmään, hakija ei täytä vaadittuja edellytyksiä voidakseen hyötyä siitä.

(18)

Sääntöjä, joiden nojalla voidaan ryhtyä harjoittamaan tiettyä kauppa-, teollisuus- tai käsiteollisuusalan toimintaa, olisi yksinkertaistettava niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseiset ammatit ovat säänneltyjä, tapauksissa, joissa kyseistä toimintaa on harjoitettu toisessa jäsenvaltiossa kohtuullinen aika, josta ei ole liian kauan; samalla olisi kuitenkin säilytettävä tällaista toimintaa koskeva automaattisen tunnustamisen järjestelmä, joka perustuu ammattikokemukseen.

(19)

Vapaan liikkuvuuden ja lääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkärien, eläinlääkärien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien ammattipätevyydestä annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen olisi pohjauduttava perusperiaatteeseen, joka on muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen automaattinen tunnustaminen koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten yhteensovittamisen perusteella. Lisäksi lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammatin harjoittamiseen ryhtymisen edellytyksenä olisi oltava, että henkilöllä on tietty koulutuksesta annettava asiakirja, joka takaa, että asianomainen on suorittanut asetettuja vähimmäisvaatimuksia vastaavan koulutuksen. Tätä järjestelmää olisi täydennettävä erilaisilla saavutetuilla oikeuksilla, joista pätevät ammattihenkilöt voivat hyötyä tietyin edellytyksin.

(20)

Lääkärien ja hammaslääkärien pätevöitymisjärjestelmän ominaispiirteiden ja vastavuoroista tunnustamista koskevan yhteisön säännöstön huomioon ottamiseksi on perusteltua säilyttää kaikille tämän direktiivin hyväksymispäivään mennessä tunnustetuille erikoisaloille automaattisen tunnustamisen periaate niillä lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisaloilla, jotka ovat yhteisiä ainakin kahdelle jäsenvaltiolle. Sitä vastoin järjestelmän yksinkertaistamiseksi automaattisen tunnustamisen periaatteen ulottaminen uusiin lääketieteen erikoisaloihin tämän direktiivin voimaantulon jälkeen olisi rajoitettava niihin, jotka ovat yhteisiä ainakin kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista. Lisäksi tässä direktiivissä ei estetä jäsenvaltioita sopimasta omien sääntöjensä mukaisesta automaattisen tunnustamisen käytännöstä, joka koskee niitä lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisaloja, jotka ovat niille yhteisiä ja joita ei tunnusteta automaattisesti tämän direktiivin mukaisesti.

(21)	Lääkärin peruskoulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattisen tunnustamisen ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan yhdistää tai olla yhdistämättä kyseiset asiakirjat ammattitoimintaan.

(22)

Kaikissa jäsenvaltioissa hammaslääkärin ammatin olisi oltava oma, lääkärin ammatista ja myös hammas- ja suusairauksien erikoislääkärin ammatista erillinen ammattinsa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hammaslääkärit saavat koulutuksensa aikana tarvittavan ammattitaidon toimintaan, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito. Hammaslääkärin ammattitoimintaa voisivat harjoittaa tässä direktiivissä tarkoitetun hammaslääkärin koulutuksesta annetun asiakirjan haltijat.

(23)	Ei ole osoittautunut toivottavaksi edellyttää yhtä yhdenmukaista kätilöiden koulutuslinjaa kaikissa jäsenvaltioissa. Sen sijaan jäsenvaltioiden olisi saatava päättää mahdollisimman vapaasti koulutuksensa järjestämisestä.

(24)	Yksinkertaistamisen vuoksi olisi käytettävä käsitettä ”proviisori”, jotta voidaan rajata koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tästä toiminnasta annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä.

(25)

Proviisorin koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijat ovat lääkealan asiantuntijoita, ja heillä olisi periaatteessa oltava mahdollisuus päästä harjoittamaan kaikissa jäsenvaltioissa ainakin tiettyjä tämän alan toimia. Tällä direktiivillä määritellään tämä vähimmäisala, mutta sillä ei pitäisi voida rajoittaa sitä toimintaa, jota proviisorit saavat harjoittaa jäsenvaltioissa, erityisesti kliiniseen kemiaan kuuluvien analyysien osalta, eikä toisaalta voida myöntää heille yksinoikeutta, sillä yksinoikeuden myöntäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän direktiivin säännöksillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta asettaa lisäkoulutusvaatimuksia niiden toimintojen harjoittamiselle, jotka eivät kuulu yhteensovitettuun toiminnan vähimmäisalaan. Näin ollen vastaanottavan jäsenvaltion olisi voitava asettaa näitä vaatimuksia kansalaisille, joilla on tämän direktiivin mukaisesti automaattisesti tunnustettava koulutuksesta annettu asiakirja.

(26)

Tällä direktiivillä ei yhteensoviteta kaikkia farmasian alan toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen edellytyksiä. Etenkin apteekkien maantieteellisestä jakaumasta ja lääkejakelun yksinoikeudesta päättämisen olisi kuuluttava edelleen jäsenvaltioille. Tässä direktiivissä ei puututa niihin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, joissa kielletään yrityksiltä tiettyjen farmasian alan toimintojen harjoittaminen tai asetetaan tiettyjä edellytyksiä näiden toimintojen harjoittamiseksi.

(27)

Arkkitehtuuri, rakennusten laatu ja niiden sopeutuminen ympäristöönsä sekä luonnon- ja kaupunkiympäristön ja yhteisen sekä yksityisen kulttuuriperinnön kunnioittaminen koskettavat kaikkia. Tästä syystä koulutuksesta annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen olisi perustuttava laadullisiin ja määrällisiin arviointiperusteisiin, joiden avulla huolehditaan siitä, että tunnustettujen koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijoilla on edellytykset ymmärtää ja ilmaista käytännössä yksilöiden, yhteiskunnan eri ryhmien ja yhteisöjen tarpeet tilasuunnittelussa, rakennusten suunnittelussa, sijoittelussa ja rakentamisessa, arkkitehtuuriperinnön säilyttämisessä ja kohentamisessa sekä luonnon tasapainon säilyttämisessä.

(28)

Arkkitehtuurin alaa ja arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat kansalliset säädökset ovat laajuudeltaan hyvin erilaisia. Useimmissa jäsenvaltioissa arkkitehtuurin alalla toimivat ovat säädösten mukaan tai käytännössä henkilöitä, joilla on arkkitehdin arvo sekä sen lisäksi mahdollisesti jokin muu arvo, vaikka tällaisilla henkilöillä ei kuitenkaan ole yksinoikeutta mainittuun toimintaan, ellei laissa toisin säädetä. Tällä alalla tai sen osa-alueilla voivat toimia myös muiden ammattikuntien edustajat, varsinkin insinöörit, joilla on rakennustekninen erikoiskoulutus. Tämän direktiivin yksinkertaistamiseksi olisi käytettävä käsitettä ”arkkitehti”, jotta voidaan rajata arkkitehtuurin alan koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisala, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näistä toiminnoista annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä.

(29)

Jos säännellyn ammatin kansallisella ja Euroopan tasolla edustava ammattijärjestö tai -yhdistys perustellusti vaatii erityisiä säännöksiä, jotka koskevat ammattipätevyyden tunnustamista koulutuksen vähimmäisvaatimusten koordinoinnin perusteella, komissio arvioi, onko aiheellista antaa ehdotus tämän direktiivin muuttamisesta.

(30)	Ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi olisi määritettävä sen täytäntöönpanoa koskevat yhdenmukaiset muodollisuudet ja menettelysäännöt sekä tietyt ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(31)	Koska jäsenvaltioiden välinen ja jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyö on omiaan helpottamaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja siitä johtuvien velvoitteiden noudattamista, olisi asetettava sitä koskevat yksityiskohtaiset menettelysäännöt.

(32)

Ammattihenkilöiden vapaata liikkuvuutta voisi helpottaa se, että ammattiyhdistykset ja -järjestöt ottaisivat käyttöön Euroopan tason ammattikortin, jolloin erityisesti tiedonvaihto vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion välillä nopeutuisi. Ammattikortin olisi mahdollistettava eri jäsenvaltioihin sijoittautuvien ammattihenkilöiden uran seuranta. Kortti voisi tietosuojasäännöksiä tarkasti noudattaen sisältää tiedot henkilön ammattipätevyydestä (yliopisto tai laitokset, joissa tämä on opiskellut, ►C2 suoritetut tutkinnot ◄ , ammattikokemus), henkilön laillisesta sijoittautumisesta, hänelle mahdollisesti langetetuista ammatin harjoittamiseen liittyvistä rangaistuksista ja tiedot vastaavasta toimivaltaisesta viranomaisesta.

(33)

Tunnustamisjärjestelmän avoimuus voidaan varmistaa perustamalla yhteystahojen verkko, jonka tehtävänä on antaa jäsenvaltioiden kansalaisille tietoa ja avustaa heitä. Yhteystahot antavat kaikki tunnustamismenettelyyn liittyvät tiedot ja osoitteet kansalaisille, jotka niitä pyytävät, sekä komissiolle. Se, että kukin jäsenvaltio nimeää yhden tähän verkkoon kuuluvan yhteystahon, ei vaikuta toimivallan järjestämiseen kansallisella tasolla. Se ei esimerkiksi estä sitä, että kansallisella tasolla nimettäisiin useita virastoja, koska edellä mainittuun verkkoon kuuluva yhteystaho vastaisi eri virastojen välisestä koordinoinnista ja antaisi kansalaisille tarvittaessa tiedot asianomaisesta toimivaltaisesta virastosta.

(34)

Alakohtaisissa direktiiveissä ja yleisessä järjestelmässä perustettujen eri tunnustamisjärjestelmien hallinnointi on osoittautunut raskaaksi ja monimutkaiseksi. Sen vuoksi on syytä yksinkertaistaa tämän direktiivin hallinnointia ja sen ajantasaistamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, erityisesti silloin, kun koulutuksen vähimmäisvaatimukset on yhteensovitettu koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista varten. Tätä varten olisi perustettava yksi ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea, jotta voidaan taata eri ammatinharjoittajia edustavien järjestöjen asianmukainen osallistuminen myös Euroopan tasolla.

(35)	Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 20 ) mukaisesti.

(36)	Jäsenvaltiot laativat tämän direktiivin täytäntöönpanosta määräaikaisia kertomuksia, jotka sisältävät tilastotietoja; näiden kertomusten avulla voidaan selvittää ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän vaikutukset.

(37)	On syytä säätää tarkoituksenmukaisesta menettelystä tilapäisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi siinä tapauksessa, että tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisesta aiheutuu merkittäviä ongelmia jäsenvaltiossa.

(38)	Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin on kyse niiden kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän organisoinnista ja niiden toimintojen määrittämisestä, joita voidaan harjoittaa kyseisen järjestelmän piirissä.

(39)

Tieteen ja tekniikan nopean kehityksen vuoksi elinikäisellä oppimisella on erityistä merkitystä useissa ammateissa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden asiana on määrätä yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti asianmukaisella ►C2 täydennyskoulutuksella ◄ jatkokoulutuksella varmistetaan, että ammattihenkilöt pysyvät tieteen ja tekniikan kehityksen tasalla.

(40)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen järkeistämistä, yksinkertaistamista ja parantamista, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(41)	Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita perustamissopimuksen 39 artiklan 4 kohdan eikä 45 artiklan soveltamista etenkään notaarien osalta.

(42)

Direktiiviä sovelletaan sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen osalta, tämän kuitenkaan rajoittamatta muiden ammattipätevyyden tunnustamista koskevien erityisten oikeussäännösten soveltamista, joita on esimerkiksi liikenteen, vakuutusedustuksen ja lakisääteisen tilintarkastuksen aloilla. Tämä direktiivi ei vaikuta asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/249/ETY ( 21 ) soveltamiseen asianajajien palvelujen tarjoamisen osalta tai asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY ( 22 ) soveltamiseen asianajajien sijoittautumisoikeuden osalta. Lakimiesten ammattipätevyyden tunnustamisen välitöntä sijoittautumista varten vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeellä olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.

(43)

Tämä direktiivi koskee, siltä osin kuin vapaat ammatit ovat säänneltyjä, myös ”vapaan ammatin harjoittajia”, joilla tässä direktiivissä tarkoitetaan henkilöitä, jotka erityisen ammattipätevyyden nojalla henkilökohtaisesti, omavastuisesti ja ammatillisesti riippumattomasti tuottavat ►C2 aineettomia ◄ palveluja toimeksiantajan edun tai yleisen edun vuoksi. Vapaan ammatin harjoittajan toiminta voi jäsenvaltioissa olla perustamissopimuksen määräysten mukaisesti valtiollisen lainsäädännön ja kulloisenkin ammattiryhmän sen puitteissa itsenäisesti laatimien sääntöjen mukaisesti erityisten ammattioikeudellisten sidonnaisuuksien alaista, joilla taataan ammatillisuus, palvelujen laatu sekä luottamuksellinen suhde asiakkaan kanssa.

(44)	Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä kuluttajien ja terveyden korkeatasoisen suojan takaamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan määrättyä ammattipätevyyttä (jäljempänä ”vastaanottava jäsenvaltio”), on tunnustettava kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa (jäljempänä ”kotijäsenvaltio”) ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.

Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat osittaista oikeutta harjoittaa säänneltyä ammattia ja toisessa jäsenvaltiossa suoritetun ammatillisen harjoittelun tunnustamista.

1. Tätä direktiiviä sovelletaan niihin jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia joko itsenäisinä ammatinharjoittajina tai palkattuina työntekijöinä, vapaiden ammattien harjoittajat mukaan luettuina, muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä.

Tätä direktiiviä sovelletaan myös jäsenvaltion kansalaisiin, jotka ovat suorittaneet ammatillisen harjoittelun muualla kuin kotijäsenvaltiossaan.

2. Kukin jäsenvaltio voi antaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka ovat hankkineet ammattipätevyyden muualla kuin jossakin jäsenvaltiossa, luvan harjoittaa alueellaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua säänneltyä ammattia. Tämän direktiivin III osaston III luvun soveltamisalaan kuuluvien ammattien ►C2 ensimmäistä kertaa tapahtuvassa tunnustamisessa ◄ on noudatettava mainitussa luvussa tarkoitettuja koulutuksen vähimmäisvaatimuksia.

3. Jos muussa yhteisön oikeuden säädöksessä vahvistetaan järjestelyjä, jotka suoraan koskevat ammattipätevyyden tunnustamista tietyn säännellyn ammatin osalta, tämän direktiivin vastaavia säännöksiä ei sovelleta.

4. Tätä direktiiviä ei sovelleta notaareihin, jotka nimitetään hallituksen virallisella säädöksellä.

2. Säännellyksi ammatiksi rinnastetaan liitteessä I tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön jäsenten harjoittama ammatti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen yhdistysten tai järjestöjen tarkoituksena on erityisesti edistää ja ylläpitää korkeaa tasoa kyseisellä ammattialalla. Jäsenvaltio on ne tätä varten erityisesti tunnustanut, ja ne myöntävät muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan jäsenilleen, huolehtivat, että yhdistyksen tai järjestön jäsenet noudattavat sen määräämiä ammattisääntöjä, ja myöntävät heille oikeuden käyttää tätä koulutuksesta annettua asiakirjaa vastaavaa nimikettä, lyhennettä tai asemaa.

Aina kun jäsenvaltio tunnustaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön, sen on ilmoitettava siitä komissiolle. Komissio tutkii, täyttääkö yhdistys tai järjestö toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset. Jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden sääntelyn kehitys, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti liitteen I ajantasaistamiseksi, jos toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Jos toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen päätöksestään olla suorittamatta pyydettyä liitteen I ajantasaistamista.

3. Muodollista pätevyyttä osoittavaan asiakirjaan rinnastetaan kolmannessa maassa myönnetty muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja edellyttäen, että asiakirjan haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus ►C2 kyseisestä ammatista ◄ sen jäsenvaltion alueella, joka on tunnustanut kyseisen asiakirjan 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka on antanut siitä todistuksen.

1. Ammattipätevyyden tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa etua saavalle henkilölle oikeuden ryhtyä harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa sitä ammattia, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, sekä harjoittaa sitä vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset.

2. Tässä direktiivissä ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on sama kuin se ammatti, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, jos ammatin käsittämät toiminnan lajit ovat vastaavanlaiset.

3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, osittainen oikeus harjoittaa ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa myönnetään 4 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

1. Jäsenvaltion on myönnettävä ammattipätevyyden haltijalle hänen pyynnöstään eurooppalainen ammattikortti sillä edellytyksellä, että komissio on antanut asiaan liittyvät 7 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset.

2. Kun eurooppalainen ammattikortti on otettu käyttöön tiettyä ammattia varten 7 kohdan mukaisesti annetuilla asiaankuuluvilla täytäntöönpanosäädöksillä, kyseisen ammattipätevyyden haltija voi hakea eurooppalaista ammattikorttia tai käyttää II ja III osastossa säädettyjä menettelyjä.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltijalla on kaikki 4 b–4 e artiklassa säädetyt oikeudet.

4. Mikäli ammattipätevyyden haltija aikoo tarjota II osaston nojalla muita kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä eurooppalainen ammattikortti 4 b ja 4 c artiklan mukaisesti. Eurooppalainen ammattikortti toimii tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettuna ilmoituksena.

5. Mikäli ammattipätevyyden haltija aikoo sijoittautua toiseen jäsenvaltioon III osaston I–III a luvun nojalla tai tarjota palveluja 7 artiklan 4 kohdan nojalla, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava kaikki sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) luotuun hakijan tiedostoon (IMI-tiedosto) liittyvät valmisteluvaiheet 4 b ja 4 d artiklan mukaisesti. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä eurooppalainen ammattikortti 4 b ja 4 d artiklan mukaisesti.

Eurooppalaisen ammattikortin myöntäminen sijoittautumista varten ei anna automaattisesti oikeutta tietyn ammatin harjoittamiseen, jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa on rekisteröitymisvaatimuksia tai muita valvontamenettelyjä jo ennen eurooppalaisen ammattikortin käyttöönottoa asianomaista ammattia varten.

6. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat IMI-tiedostojen käsittelystä ja eurooppalaisten ammattikorttien myöntämisestä. Kyseisten viranomaisten on varmistettava eurooppalaisia ammattikortteja koskevien hakemusten tasapuolinen, puolueeton ja oikea-aikainen käsittely. Myös 57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimia toimivaltaisina viranomaisina. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja tukikeskukset tiedottavat kansalaisille, mahdolliset hakijat mukaan lukien, eurooppalaisen ammattikortin toiminnasta ja lisäarvosta ammateissa, joita varten sellainen on saatavissa.

7. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan eurooppalaista ammattikorttia koskevien säännösten yhdenmukainen soveltaminen ammateissa, jotka täyttävät tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset, mukaan lukien toimenpiteet, jotka koskevat eurooppalaisen ammattikortin muotoa, kirjallisten hakemusten käsittelyä, käännöksiä, jotka hakijan on toimitettava eurooppalaista ammattikorttia koskevan hakemuksensa mukana, eurooppalaista ammattikorttia koskevaan täydelliseen hakemukseen 7 artiklan 2 kohdan tai liitteen VII mukaisesti vaadittavien asiakirjojen yksityiskohtia sekä eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien maksujen maksu- ja käsittelytapaa ottaen huomioon asianomaisen ammatin erityispiirteet. Komissio myös täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä, millä tavoin, missä tapauksissa ja mistä asiakirjoista toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset 4 b artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 4 d artiklan 2 kohdan ja 4 d artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaista ammattia varten.

Eurooppalainen ammattikortti voidaan ottaa käyttöön tiettyä ammattia varten antamalla asiaankuuluvat täytäntöönpanosäädökset ensimmäisen alakohdan mukaisesti edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8. Hakijoilta eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseen liittyvistä hallinnollisista menettelyistä mahdollisesti veloitettavien maksujen on oltava kohtuullisia, suhteellisia ja oikeassa suhteessa kotijäsenvaltiolle ja vastaanottavalle jäsenvaltiolle aiheutuviin kustannuksiin, eivätkä ne saa toimia pidäkkeenä eurooppalaisen ammattikortin hakemiselle.

1. Kotijäsenvaltion on tarjottava ammattipätevyyden haltijalle mahdollisuus hakea eurooppalaista ammattikorttia komission tarjoamalla verkkosovelluksella, joka luo hakijan IMI-tiedoston automaattisesti. Jos kotijäsenvaltio hyväksyy myös kirjalliset hakemukset, sen on huolehdittava kaikista tarvittavista järjestelyistä, joita IMI-tiedoston luominen, tietojen lähettäminen hakijalle ja eurooppalaisen ammattikortin myöntäminen edellyttävät.

2. Hakemusten tueksi on liitettävä 4 a artiklan 7 kohdan mukaisesti annettavissa täytäntöönpanosäädöksissä edellytettävät asiakirjat.

3. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava vastaanottaneensa hakemuksen ja tiedotettava hakijalle mahdollisista puuttuvista asiakirjoista.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa annettava tämän direktiivin mukaisesti hakemuksen tueksi mahdollisesti vaadittavat todistukset. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava, onko hakija sijoittautunut laillisesti kotijäsenvaltioon ja ovatko kaikki tarvittavat kotijäsenvaltiossa annetut asiakirjat voimassa ja aitoja. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, sen on kuultava asiaankuuluvaa elintä ja se voi pyytää hakijalta virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset asiakirjoista. Saman hakijan jättäessä myöhempiä hakemuksia kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyytää toimittamaan uudelleen asiakirjoja, jotka sisältyvät jo IMI-tiedostoon ja ovat edelleen voimassa.

4. Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä eurooppalaiseen ammattikorttiin ja IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tekniset eritelmät ja tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, sekä eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen edellytykset ja menettelyt, kortin lataaminen tietovälineelle tai IMI-tiedoston päivitysten lähettäminen mukaan luettuina. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Eurooppalainen ammattikortti muiden kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten

1. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava hakemus ja IMI-tiedostoon sisältyvät, hakemuksen tueksi esitetyt asiakirjat ja myönnettävä eurooppalainen ammattikortti muiden kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista a satunnaista tarjoamista varten kolmen viikon kuluessa. Määräaika alkaa 4 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puuttuvien asiakirjojen vastaanottamisesta tai, jos täydentäviä asiakirjoja ei ole pyydetty, mainitussa alakohdassa tarkoitetun yhden viikon määräajan päätyttyä. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on sen jälkeen toimitettava eurooppalainen ammattikortti viipymättä kunkin asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Vastaanottava jäsenvaltio ei saa edellyttää muuta ilmoitusta 7 artiklan nojalla seuraavien 18 kuukauden aikana.

2. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätökseen tai päätöksen antamatta jättämiseen 1 kohdassa tarkoitetussa kolmen viikon määräajassa voidaan hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Jos eurooppalaisen ammattikortin haltija haluaa tarjota palvelua muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa alun perin mainituissa jäsenvaltioissa, hän voi hakea tällaista laajentamista. Jos haltija haluaa jatkaa palvelujen tarjoamista 1 kohdassa tarkoitettua 18 kuukauden ajanjaksoa pitempään, hänen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kummassakin tapauksessa haltijan on myös toimitettava kaikki tiedot IMI-tiedostossa osoitetun tilanteen merkittävistä muutoksista, joita kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia 4 a artiklan 7 kohdan mukaisesti annettavien täytäntöönpanosäädösten nojalla. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on välitettävä ajantasaistettu eurooppalainen ammattikortti asianomaiselle vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

4. Eurooppalainen ammattikortti on voimassa kaikkien asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden koko alueella niin kauan kuin sen haltijalla on oikeus harjoittaa ammattia IMI-tiedostoon sisältyvien asiakirjojen ja tietojen perusteella.

Eurooppalainen ammattikortti sijoittautumista ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten

1. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa tarkistettava IMI-tiedostoon sisältyvien, hakemuksen tueksi esitettyjen asiakirjojen aitous ja voimassaolo eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseksi sijoittautumista tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista jtarjoamista jvarten. Määräaika alkaa 4 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puuttuvien asiakirjojen vastaanottamisesta, tai jos täydentäviä asiakirjoja ei ole pyydetty, mainitussa alakohdassa tarkoitetun yhden viikon määräajan päätyttyä. Sen on sen jälkeen toimitettava hakemus viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Kotijäsenvaltion on ilmoitettava hakijalle hakemuksen käsittelyvaihe samaan aikaan, kun se toimittaa hakemuksen vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

2. Vastaanottavan jäsenvaltion on 16, 21, 49 a ja 49 b artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa päätettävä myöntääkö se 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen ammattikortin kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion lähettämän hakemuksen vastaanottamisesta. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja tai virallisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, joka tämän on toimitettava kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Tällaisesta pyynnöstä huolimatta sovelletaan yhden kuukauden määräaikaa, ellei 5 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu.

3. Vastaanottavan jäsenvaltion on päätettävä 7 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion toimittaman hakemuksen vastaanottamisesta, myöntääkö se eurooppalaisen ammattikortin vai määrääkö se ammattipätevyyden haltijalle korvaavia toimenpiteitä. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja tai virallisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, joka tämän on toimitettava kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Tällaisesta pyynnöstä huolimatta sovelletaan kahden kuukauden määräaikaa, ellei 5 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu.

4. Jos vastaanottava jäsenvaltio ei saa tarvittavia tietoja, joita se voi pyytää tämän direktiivin mukaisesti tehdäkseen päätöksen eurooppalaisen ammattikortin myöntämisestä joko kotijäsenvaltiolta tai hakijalta, se voi kieltäytyä myöntämästä korttia. Kielteinen päätös on perusteltava asianmukaisesti.

5. Jollei vastaanottava jäsenvaltio tee päätöstä tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa tai jollei se järjestä kelpoisuuskoetta 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti, eurooppalainen ammattikortti katsotaan myönnetyksi ja se lähetetään ammattipätevyyden haltijalle automaattisesti IMI-järjestelmän välityksellä.

Vastaanottavalla jäsenvaltiolla on mahdollisuus jatkaa kahdella viikolla 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja eurooppalaisen ammattikortin automaattisen myöntämisen määräaikoja. Sen on perusteltava määräajan jatkaminen ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Tällainen määräajan jatkaminen voidaan uusia kerran, jos se on välttämätöntä etenkin kansanterveyteen tai palvelun vastaanottajien turvallisuuteen liittyvistä syistä.

6. Kotijäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti toteuttamat toimet korvaavat ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

7. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion 1–5 kohdan nojalla tekemiin päätöksiin tai kotijäsenvaltion päätöksen tekemättä jättämiseen voidaan hakea muutosta kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

1. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä päivitettävä vastaavaan IMI-tiedostoon tiedot kurinpitotoimista tai rikosoikeudellisista seuraamuksista, joihin liittyy rajoitus tai kielto ja jotka vaikuttavat eurooppalaisen ammattikortin haltijan tämän direktiivin nojalla harjoittamaan toimintaan, sanotun vaikuttamatta syyttömyysolettamaan. Näin menetellessään niiden on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY ( 23 ) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) ( 24 ) säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. Päivitysten yhteydessä on poistettava tiedot, joita ei enää tarvita. Kaikista päivityksistä on ilmoitettava viipymättä eurooppalaisen ammattikortin haltijalle ja toimivaltaisille viranomaisille, joilla on pääsy vastaavaan IMI-tiedostoon. Tämä velvollisuus ei vaikuta jäsenvaltioiden 56 a artiklan mukaisiin hälytysvelvollisuuksiin.

3. IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tarkastelu on sallittua vain kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 95/46/EY mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava eurooppalaisen ammattikortin haltijalle IMI-tiedoston sisältö, jos tämä sitä pyytää.

4. Eurooppalaiseen ammattikorttiin sisällytettävät tiedot on rajoitettava tietoihin, jotka ovat tarpeen varmistamaan kortin haltijan oikeus harjoittaa ammattia, jota varten kortti on myönnetty: haltijan etu- ja sukunimi, syntymäaika ja -paikka, ammatti, muodollinen pätevyys ja sovellettava järjestelmä, asiaan liittyvät toimivaltaiset viranomaiset, kortin numero, turvaominaisuudet ja viittaus voimassa olevaan henkilötodistukseen. Eurooppalaisen ammattikortin haltijan hankkimaan ammattikokemukseen tai suorittamiin korvaaviin toimenpiteisiin liittyvät tiedot on sisällytettävä IMI-tiedostoon.

5. IMI-tiedostoon sisältyviä henkilötietoja voidaan käsitellä niin kauan kuin se on tarpeen joko tunnustamismenettelyä varten tai osoituksena tunnustamisesta tai 7 artiklan mukaisesti vaaditun ilmoituksen toimittamisesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltijalla on milloin tahansa ja veloituksetta oikeus pyytää virheellisten tai puutteellisten tietojen oikaisemista tai asianomaisen IMI-tiedoston poistamista tai estämistä. Haltijalle on ilmoitettava tästä oikeudesta eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen yhteydessä ja muistutettava siitä tämän jälkeen kahden vuoden välein. Muistutus lähetetään automaattisesti IMI-järjestelmän välityksellä, kun eurooppalaista ammattikorttia koskeva alkuperäinen hakemus on jätetty sähköisenä.

Jos pyydetään sellaisen IMI-tiedoston poistamista, joka liittyy sijoittautumista tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten myönnettyyn eurooppalaiseen ammattikorttiin, asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava ammattipätevyyden haltijalle todiste hänen ammattipätevyytensä tunnustamisesta.

6. Eurooppalaisen ammattikortin ja kaikkien IMI-tiedostojen sisältämien henkilötietojen käsittelyssä jäsenvaltioiden asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset katsotaan direktiivissä 95/46/EY 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetuiksi rekisterinpitäjiksi. Komissio katsotaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 ( 25 ) 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi tämän artiklan 1–4 kohdasta johtuvien tehtäviensä ja niissä tarkoitetun henkilötietojen käsittelyn yhteydessä.

7. Vastaanottavien jäsenvaltioiden on säädettävä, että työnantajat, asiakkaat, potilaat, viranomaiset ja muut asianomaiset voivat tarkistaa kortinhaltijan niille esittämän eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja voimassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat IMI-tiedostoon pääsyä sekä teknisiä välineitä ja menettelyjä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkistamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä tapauskohtaisesti osittainen oikeus harjoittaa ammattia alueellaan vain, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon, voidaanko kyseistä ammatillista toimintaa harjoittaa kotijäsenvaltiossa itsenäisesti.

2. Osittainen ammatinharjoittamisoikeus voidaan evätä, jos se on perusteltua yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, omiaan takaamaan tavoitellun tavoitteen saavuttamisen eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

3. Vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista varten esitetyt hakemukset on tutkittava III osaston I ja IV lukujen mukaisesti.

4. Hakemukset, jotka koskevat palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja ammatillista toimintaa, jolla on vaikutusta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen, on tutkittava II osaston mukaisesti.

5. Jäljempänä olevan 7 artiklan 4 kohdan kuudennesta alakohdasta ja 52 artiklan 1 kohdasta poiketen ammatillista toimintaa on harjoitettava kotijäsenvaltiossa annetulla ammattinimikkeellä, kun osittainen ammatinharjoittamisoikeus on myönnetty. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että ammattinimikettä käytetään vastaanottavan jäsenvaltion kielillä. Ammattihenkilöiden, joille on myönnetty osittainen ammatinharjoittamisoikeus, on ilmoitettava ammatillisen toimintansa laajuus selvästi palvelun vastaanottajille.

6. Tätä artiklaa ei sovelleta ammattihenkilöihin, joiden ammattipätevyys tunnustetaan automaattisesti III osaston II, III ja III a luvun nojalla.

1. Rajoittamatta yhteisön oikeuden erityissäännösten ja tämän direktiivin 6 ja 7 artiklan soveltamista, jäsenvaltiot eivät voi mistään ammattipätevyyteen liittyvästä syystä rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta toisessa jäsenvaltiossa,

2. Tämän osaston säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos palvelun tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle harjoittaakseen väliaikaisesti ja satunnaisesti 1 kohdassa tarkoitettua ammattia.

Palvelun tarjoamisen väliaikaisuutta ja satunnaisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti ja erityisesti palvelujen tarjoamisen keston, toistuvuuden, säännöllisyyden ja jatkuvuuden perusteella.

3. Siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja siirtyy, häneen sovelletaan niitä luonteeltaan ammatillisia, lakisääteisiä tai hallinnollisia ammatillisia sääntöjä, jotka koskevat välittömästi ammattipätevyyttä, kuten ammattien määrittelyä, ammattinimikkeiden käyttöä sekä vakavaa ammattivirhettä, joka liittyy välittömästi ja nimenomaisesti kuluttajansuojaan ja turvallisuuteen, sekä kurinpitosäännöksiä, joita vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovelletaan samaa ammattia harjoittaviin.

Vastaanottavan jäsenvaltion on 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapautettava toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet palvelun tarjoajat vastaanottavan jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille ammattihenkilöille asetetuista vaatimuksista, jotka koskevat

Palvelun tarjoajan on kuitenkin ennakkoon tai kiireellisissä tapauksissa jälkikäteen ilmoitettava b alakohdassa tarkoitetulle laitokselle palvelun tarjoamisesta.

1. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että palvelun tarjoaja, joka ensimmäistä kertaa siirtyy yhdestä jäsenvaltiosta toiseen tarjotakseen palveluja, tekee asiasta kirjallisen ennakkoilmoituksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle; ilmoituksen on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot vakuutusturvasta tai vastaavasta henkilökohtaisesta tai kollektiivisesta ammatillista vastuuta koskevasta suojasta. Ilmoitus on uusittava kerran vuodessa, jos palvelun tarjoaja aikoo tarjota kyseisessä jäsenvaltiossa palveluja väliaikaisesti tai satunnaisesti kyseisen vuoden aikana. Palvelun tarjoaja voi antaa ilmoituksen millä tahansa tavalla.

2. Kun palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa tai jos asiakirjoilla osoitettu tilanne on merkittävästi muuttunut, jäsenvaltiot voivat lisäksi vaatia, että ilmoitukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

2 a. Kun palvelun tarjoaja on toimittanut vaaditun ilmoituksen 1 kohdan mukaisesti, hän saa oikeuden palvelutoiminnan aloittamiseen tai harjoittamiseen kyseisen jäsenvaltion koko alueella. Jäsenvaltio voi vaatia 2 kohdassa lueteltuja lisätietoja palvelun tarjoajan ammattipätevyydestä, jos

3. Palvelun tarjoamisen on tapahduttava käyttämällä sijoittautumisjäsenvaltion ammattinimikettä silloin kun kyseisessä jäsenvaltiossa on nimike asianomaista ammattitoimintaa varten. Kyseinen nimike on ilmoitettava sijoittautumisjäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä siten, että vältetään sen sekaantuminen vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeeseen. Siinä tapauksessa, että kyseistä ammattinimikettä ei sijoittautumisjäsenvaltiossa ole, palvelun tarjoajan on ilmoitettava tutkintonimikkeensä kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä. Palvelu tarjotaan poikkeuksellisesti vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeellä III osaston III luvussa tarkoitetuissa tapauksissa.

4. Kun palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa sellaisten säänneltyjen ammattien tapauksessa, joilla on vaikutusta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen ja joihin ei sovelleta III osaston II, III tai III a luvun mukaista automaattista tunnustamista, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ennen kuin palvelua tarjotaan ensimmäistä kertaa. Ennakkotarkistus voidaan tehdä ainoastaan, kun sen tarkoituksena on välttää palvelun tarjoajan ammatillisen epäpätevyyden vuoksi palvelun vastaanottajan terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuva vakava haitta ja kun tarkistamisessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tätä tarkoitusta varten.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava palvelun tarjoajalle viimeistään kuukauden kuluttua 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen ja siihen liitettävien asiakirjojen vastaanottamisesta päätöksestään

Jos toisen alakohdan mukaisen päätöksen tekeminen jonkin vaikeuden vuoksi siirtyy, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava palvelun tarjoajalle viivästyksen syy saman määräajan kuluessa. Vaikeus on ratkaistava kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta ja lopullinen päätös on tehtävä kahden kuukauden kuluessa vaikeuden ratkaisemisesta.

Mikäli palvelun tarjoajan ammattipätevyyden ja vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämän koulutuksen välillä on olennainen ero, joka saattaa vaarantaa kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden ja jota ei voida kompensoida palvelun tarjoajan ammattikokemuksella tai elinikäisen oppimisen avulla hankituilla tiedolla, taidoilla ja pätevyydellä, jotka asiaankuuluva elin on tätä tarkoitusta varten muodollisesti vahvistanut, vastaanottavan jäsenvaltion on annettava palvelun tarjoajalle mahdollisuus osoittaa toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun kelpoisuuskokeen avulla, että hän on hankkinut puuttuvat tiedot, taidot tai pätevyyden. Vastaanottavan jäsenvaltion on tehtävä tältä pohjalta päätös palvelujen tarjoamisen sallimisesta. Palvelun tarjoaminen on joka tapauksessa voitava aloittaa kuukauden kuluessa siitä, kun toisen alakohdan mukainen päätös on tehty.

Mikäli toimivaltainen viranomainen ei ole reagoinut toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetyissä määräajoissa, palvelun tarjoaminen voidaan aloittaa.

Siinä tapauksessa, että ammattipätevyys on tarkistettu tämän kohdan mukaisesti, palvelun tarjoamisessa on käytettävä vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä.

1. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltuja epäilyksiä, ne voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta mitä tahansa tietoja, jotka koskevat palvelun tarjoajan sijoittautumisen laillisuutta ja moitteetonta toimintaa sekä sitä, että ammatilliseen toimintaan liittyviä kurinpitotoimia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia ei ole langetettu. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset päättävät tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyyden, ne voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja palvelun tarjoajan koulutusjaksoista siinä määrin kuin tämä on tarpeen kansanterveydelle tai yleiselle turvallisuudelle todennäköisesti haitallisten olennaisten erojen arvioimiseksi. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot 56 artiklan mukaisesti. Jos ammatti ei ole säännelty kotijäsenvaltiossa, myös 57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimittaa tiedot.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava kaikkien tarvittavien tietojen vaihto, jotta palvelun vastaanottajan tekemä valitus palvelun tarjoajasta voidaan käsitellä asianmukaisesti. Palvelun vastaanottajille on ilmoitettava valituksen tuloksesta.

Silloin kun palvelun tarjoamisessa on käytetty sijoittautumisjäsenvaltion ammattinimikettä tai palvelun tarjoajan tutkintonimikettä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat muiden yhteisön lainsäädäntöön sisältyvien tiedottamista koskevien vaatimusten lisäksi edellyttää, että palvelun tarjoaja antaa palvelun vastaanottajalle seuraavat tiedot tai jotkin niistä:

Tätä lukua sovelletaan kaikkiin niihin ammatteihin, jotka eivät ►C2 kuulu ◄ tämän osaston II ja III luvun soveltamisalaan, sekä seuraavissa tapauksissa, joissa hakija ei jostain erityisestä ja poikkeuksellisesta syystä täytä mainituissa luvuissa säädettyjä edellytyksiä:

Sovellettaessa 13 artiklaa ja 14 artiklan 6 kohtaa ammattipätevyys jaetaan seuraaviin tasoihin:

Muodollista pätevyyttä osoittavaa yksittäistä asiakirjaa tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmää, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa sellaisen muodollisen tai muun koulutuksen hyväksytystä suorittamisesta unionissa täysipäiväisesti tai osa-aikaisesti, jonka kyseinen jäsenvaltio tunnustaa vastaavantasoiseksi, ja joka antaa haltijalle samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa ammattia taikka valmistaa kyseisen ammatin harjoittamiseen, on pidettävä 11 artiklassa tarkoitettuna, asianomaisen tason muodollista pätevyyttä osoittavana asiakirjana.

Lisäksi ammattipätevyytenä on pidettävä samoin edellytyksin kuin ensimmäisessä kohdassa ammattipätevyyttä, joka ei vastaa kotijäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisia vaatimuksia ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai ammatin harjoittamiseksi mutta joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle asianomaisten säännösten tai määräysten nojalla saavutetut oikeudet. Tätä sovelletaan erityisesti silloin, jos kotijäsenvaltio korottaa ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai ammatin harjoittamiseksi vaadittavaa koulutustasoa ja jos henkilö, joka on saanut aiemmin koulutuksen, joka ei vastaa uusia pätevyysvaatimuksia, nauttii saavutettuja oikeuksia kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla; tällöin vastaanottava jäsenvaltio pitää 13 artiklaa sovellettaessa aiempaa koulutusta uuden koulutuksen tasoa vastaavana.

1. Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa hakijalle luvan ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa kyseistä ammattia samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen, jos hakijalla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi edellyttämä, 11 artiklassa tarkoitettu pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.

Pätevyystodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen antamia.

2. Edellä 1 kohdassa kuvattu ammatin harjoittamisen aloittaminen ja ammatin harjoittaminen on sallittava myös hakijoille, jotka ovat kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana harjoittaneet kyseistä ammattia täysipäiväisesti vuoden ajan tai osa-aikaisesti vastaavan ajan toisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty, ja joilla on yksi tai useampi pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jonka on antanut toinen jäsenvaltio, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty.

Pätevyystodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vuoden ammattikokemusta ei kuitenkaan voida vaatia, jos hakijan muodollista pätevyyttä osoittavissa asiakirjoissa vahvistetaan säännelty ammatillinen koulutus.

3. Vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä kotijäsenvaltion 11 artiklan mukaisesti osoittama taso sekä todistus, jolla kotijäsenvaltio vahvistaa, että 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu säännelty ammatillinen koulutus tai ammatillinen koulutus, jossa on erityisrakenne, vastaa 11 artiklan c alakohdan i alakohdassa säädettyä tasoa.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan ja 14 artiklan säännöksistä poiketen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltää ammatin harjoittamisen aloittamisen ja ammatin harjoittamisen 11 artiklan a alakohtaan luokitellun pätevyystodistuksen haltijoilta, jos ammatin harjoittamiseen sen alueella edellytettävä kansallinen ammattipätevyys on luokiteltu 11 artiklan e alakohtaa vastaavaksi.

1. Vastaanottava jäsenvaltio voi 13 artiklan estämättä edellyttää hakijan suorittavan enintään kolme vuotta kestävän sopeutumisajan taikka kelpoisuuskokeen seuraavissa tapauksissa:

2. Jos vastaanottava jäsenvaltio käyttää 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on annettava hakijalle mahdollisuus valita sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen välillä.

Jos jäsenvaltio katsoo, että tietyn ammatin osalta on välttämätöntä poiketa ensimmäisen alakohdan nojalla ►C2 hakijalle ◄ annettavasta mahdollisuudesta valita sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen välillä, sen on ilmoitettava asiasta ennakkoon muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä esitettävä riittävät perusteet poikkeukselle.

Jos komissio katsoo, että toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeus ei ole asianmukainen tai että se ei ole unionin oikeuden mukainen, se hyväksyy kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kaikki tarvittavat tiedot, täytäntöönpanosäädöksen, jossa kehotetaan kyseistä jäsenvaltiota pidättymään toteuttamasta aiottua toimenpidettä. Jos komissio ei tähän määräaikaan mennessä ole ottanut asiaan kantaa, poikkeusta voidaan soveltaa.

3. Sellaisten ammattien osalta, joiden harjoittaminen edellyttää kansallisen lainsäädännön tarkkaa tuntemusta ja jonka toiminnan keskeinen ja pysyvä osa on kansallista lainsäädäntöä koskevien neuvojen ja/tai avun antaminen, jäsenvaltio voi poiketa 2 kohdassa mainitusta periaatteesta, jonka mukaan hakijalla on oikeus valita, ja määrätä suoritettavaksi joko sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen.

►C2 Tätä sovelletaan myös ◄ 10 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin, 10 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin lääkäreiden ja hammaslääkäreiden osalta, 10 artiklan f alakohdassa tarkoitettuihin ►C2 tapauksiin, jos ◄ ►C2 muuttaja ◄ hakee tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa, jossa asianomaista ammattitoimintaa harjoittavat ►C2 yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat tai erikoissairaanhoitajat, joilla on muodollista erityispätevyyttä osoittava asiakirja, joka edellyttää osallistumista liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettuun nimikkeeseen johtavaan koulutukseen, sekä 10 artiklan g alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin. ◄

Vastaanottava jäsenvaltio voi 10 artiklan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vaatia sopeutumisaikaa tai kelpoisuuskoetta, jos muuttaja aikoo harjoittaa ammattitoimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, mikä edellyttää erityisten voimassa olevien kansallisten sääntöjen tuntemista ja soveltamista, edellyttäen, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pitävät kyseisten sääntöjen tuntemista ja noudattamista asianomaisen toiminnan harjoittamisen edellytyksenä myös omien kansalaistensa kohdalla.

Poiketen 2 kohdan mukaisesta periaatteesta, jonka mukaan hakijalla on oikeus valita, vastaanottava jäsenvaltio voi asettaa suoritettavaksi joko sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen seuraavissa tapauksissa:

Jos 11 artiklan a alakohdassa tarkoitetun ammattipätevyyden haltija hakee ammattipätevyytensä tunnustamista ja edellytettävä kansallinen ammattipätevyys on luokiteltu 11 artiklan d alakohtaa vastaavaksi, vastaanottava jäsenvaltio voi määrätä suoritettavaksi sekä sopeutumisajan että kelpoisuuskokeen.

4. Sovellettaessa 1 ja 5 kohtaa ”olennaisesti erilaisella sisällöllä” tarkoitetaan ammatin harjoittamisen kannalta keskeisten tietojen, hankittujen taitojen ja hankitun pätevyyden muodostamaa kokonaisuutta, johon verrattuna muuttajan saama koulutus eroaa sisällöltään merkittävässä määrin vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämästä koulutuksesta.

5. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Erityisesti jos vastaanottava jäsenvaltio aikoo vaatia hakijaa suorittamaan sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen, sen on ensin tutkittava, ovatko ne tiedot, taidot ja pätevyys, jotka hakija on hankkinut jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ammattikokemuksensa tai elinikäisen oppimisen avulla ja jotka asiaankuuluva elin on tätä tarkoitusta varten muodollisesti vahvistanut, sellaisia että ne korvaavat kokonaan tai osittain 4 kohdassa määritellyn olennaisesti erilaisen sisällön.

6. Päätös sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen vaatimisesta on perusteltava asianmukaisesti. Hakijalle on erityisesti annettava seuraavat tiedot:

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalla on mahdollisuus suorittaa 1 kohdassa tarkoitettu kelpoisuuskoe kuuden kuukauden kuluessa alkuperäisestä päätöksestä, jolla hakijalle määrättiin kelpoisuuskoe.

Jos liitteessä IV lueteltujen toimintojen harjoittamiseen ryhtyminen tai sen harjoittaminen jäsenvaltiossa edellyttää yleisiä, kaupallisia tai ammatillisia tietoja ja kykyjä, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi näistä tiedoista ja kyvyistä kyseisen toiminnan aiempi harjoittaminen toisessa jäsenvaltiossa. Kyseisen toiminnan harjoittamisen on oltava 17, 18 ja 19 artiklan mukaista.

1. Kun on kyse liitteessä IV olevassa luettelossa I mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on pitänyt aiemmin harjoittaa

2. Edellä a ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei saa olla kulunut yli kymmentä vuotta sinä päivänä, jona kyseinen henkilö esittää kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävän hakemuksen 56 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Edellä 1 kohdan e alakohtaa ei sovelleta ISIC-luokituksen ryhmän Ex 855, kampaamot, toimintoihin.

1. Kun on kyse liitteessä IV olevassa luettelossa II mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on pitänyt aiemmin harjoittaa

1. Kun on kyse liitteessä IV olevassa luettelossa III mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on pitänyt aiemmin harjoittaa

2. Edellä a ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei saa olla kulunut yli kymmentä vuotta sinä päivänä, jona kyseinen henkilö esittää kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävän hakemuksen 56 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä IV tarkoitettujen ja 16 artiklan nojalla ammattikokemuksen tunnustamisen kohteena olevien toimintojen luetteloiden mukauttamista liitteessä IV lueteltujen toimintojen ajantasaistamiseksi tai selventämiseksi etenkin, jotta voidaan edelleen täsmentää niiden soveltamisalaa ja ottaa asianmukaisesti huomioon viimeisin kehitys toimintoperusteisten nimikkeistöjen alalla, edellyttäen ettei tämä aiheuta rajoituksia yksittäisiin luokkiin liittyviin toimintoihin ja ettei liitteessä IV olevien nykyisten luetteloiden I, II ja III välillä tapahdu toimintojen siirtymistä.

1. Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, proviisorina tai arkkitehtina ja joista säädetään liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdassa ja jotka täyttävät 24, 25, 31, 34, 35, 38, 44 ja 46 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset kunkin ammatin osalta. Lisäksi kyseisten asiakirjojen on annettava sen alueella samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.

Kyseisten koulutuksesta annettujen asiakirjojen on oltava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamia, ja niihin on tarvittaessa liitettävä liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdassa mainitut todistukset.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan säännökset eivät vaikuta 23, 27, 33, 37, 39 ja 49 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.

2. Jokaisen jäsenvaltion on yleislääkärin toiminnan harjoittamiseksi sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä tunnustettava liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu jäsenvaltioiden kansalaisille muissa jäsenvaltioissa ja jotka täyttävät 28 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset.

Ensimmäisen alakohdan säännös ei vaikuta 30 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.

3. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa luetellut kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu jäsenvaltioiden kansalaisille muissa jäsenvaltioissa ja jotka täyttävät 40 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset ja ovat 41 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisia, ja kyseisten asiakirjojen on annettava sen alueella samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat. Tämä säännös ei vaikuta 23 ja 43 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.

4. Jos apteekin toiminnalle ei ole asetettu alueellisia rajoituksia, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti päättää, ettei se ei ota huomioon liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettuja muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja uusien yleisölle avoimien apteekkien perustamiseksi. Tätä kohtaa sovellettaessa uusiksi apteekeiksi on katsottava myös alle kolme vuotta toiminnassa olleet apteekit.

Edellä mainittua poikkeusta ei voida soveltaa proviisoreihin, joiden muodollisen pätevyyden vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat jo tunnustaneet muuta tarkoitusta varten ja jotka ovat tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittaneet proviisorin ammattitoimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta.

5. Liitteessä V olevassa 5.7.1 kohdassa tarkoitetut arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka tunnustetaan automaattisesti 1 kohdan mukaisesti, ovat osoituksena suoritetusta koulutuksesta, joka on alkanut aikaisintaan edellä mainitussa liitteessä tarkoitetun viitelukuvuoden aikana.

6. Jokaisen jäsenvaltion on asetettava lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammattitoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen edellytykseksi liitteessä V olevassa 5.1.1, 5.1.2, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jolla vahvistetaan asianomaisen ammattihenkilön hankkineen koulutuksensa kokonaiskeston aikana tapauksen mukaan 24 artiklan 3 kohdassa, 31 artiklan 6 kohdassa, 31 artiklan 7 kohdassa, 34 artiklan 3 kohdassa, 38 artiklan 3 kohdassa, 40 artiklan 3 kohdassa ja 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, taidot ja pätevyyden.

Jotta voidaan ottaa huomioon yleisesti tunnustettu tieteen ja tekniikan kehitys, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti 24 artiklan 3 kohdassa, 31 artiklan 6 kohdassa, 34 artiklan 3 kohdassa, 38 artiklan 3 kohdassa, 40 artiklan 3 kohdassa, 44 artiklan 3 kohdassa ja 46 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja taitojen ajantasaistamiseksi niin, että ne vastaavat näitä ammattihenkilöitä suoraan koskevan unionin oikeuden kehitystä.

Ajantasaistaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön ammattien rakenteeseen liittyviin keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatin harjoittamisen aloittamisen edellytyksiä. Ajantasaistamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1. Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle antamansa lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin ammatteihin liittyvää muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen myöntämistä.

Jäljempänä 8 jaksossa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen osalta ensimmäisen alakohdan mukainen ilmoitus on osoitettava myös muille jäsenvaltioille.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällytettävä tiedot koulutusohjelmien kestosta ja sisällöstä.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettava IMI-järjestelmää käyttäen.

4. Jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon lainsäädännön ja hallinnon kehitys jäsenvaltioissa ja edellyttäen, että tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ovat tämän luvun edellytysten mukaiset, siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdan muuttamiseksi koskien niiden nimikkeiden ajantasaistamista, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet osoitukseksi muodollisesta pätevyydestä, sekä tarvittaessa elintä, joka myöntää muodollisen pätevyyden osoittavan asiakirjan, siihen liittyvää todistusta ja vastaavaa ammattinimikettä.

5. Jos 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eivät ole tämän luvun edellytysten mukaiset, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen päätöksestään olla suorittamatta pyydettyä liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 tai 5.7.1 kohdan muuttamista.

Jäljempänä 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40, 44, ja 46 artiklassa tarkoitetun koulutuksen osalta:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ensimmäisen kohdan b alakohdan nojalla toteutetut toimenpiteet komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016.

1. Jos jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä tai proviisorina, eivät vastaa kaikkia 24, 25, 31, 34, 35, 38, 40 ja 44 artiklassa tarkoitettuja koulutusvaatimuksia, jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi jäsenvaltioiden antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jos nämä asiakirjat todistavat, että koulutus, joka on alkanut liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa olevia viiteajankohtia aiemmin, on suoritettu ja jos niihin on liitetty todistus, joka osoittaa asiakirjan haltijan harjoittaneen tosiasiallisesti ja laillisesti asianomaista toimintaa jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten ammattien osalta saavutettuja erityisoikeuksia.

2. Samoja säännöksiä on sovellettava entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella annettuihin lääkärin muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä tai proviisorina ja jotka eivät täytä kaikkia 24, 25, 31, 34, 35, 38, 40 ja 44 artiklassa tarkoitettuja koulutukselle asetettuja vähimmäisvaatimuksia, jos kyseiset asiakirjat todistavat, että koulutus, joka on alkanut ennen

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat antavat oikeuden harjoittaa ammattitoimintaa koko Saksan alueella samoin edellytyksin kuin liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa tarkoitetut Saksan toimivaltaisten viranomaisten antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.

3. Jäljempänä olevan 37 artiklan 1 kohdan säännöksiä rajoittamatta jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava entisessä Tšekkoslovakiassa jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, eläinlääkärinä, kätilönä, proviisorina tai arkkitehtina tai jos asianomainen koulutus on alkanut Tšekin ja Slovakian osalta ennen 1 päivää tammikuuta 1993, jos edellä mainituista jäsenvaltioista toisen viranomaiset todistavat, että kyseiset muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat niiden alueella oikeudellisesti yhtä päteviä kuin niiden itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ja arkkitehtien osalta yhtä päteviä kuin kyseisten jäsenvaltioiden osalta liitteessä VI olevassa 6 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, kun on kyse oikeudesta aloittaa ammattitoiminta peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, eläinlääkärinä, kätilönä, 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan osalta proviisorina ja 48 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta arkkitehtina sekä kyseisen ammattitoiminnan harjoittaminen.

Todistukseen on liitettävä kyseisten viranomaisten myöntämä todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa niiden alueella yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana.

4. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava entisessä Neuvostoliitossa jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä tai yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, proviisorina ja arkkitehtina tai jos asianomainen koulutus on alkanut

jos jonkin edellä mainitun kolmen jäsenvaltion viranomaiset todistavat, että kyseiset asiakirjat ovat niiden alueella oikeudellisesti yhtä päteviä kuin niiden itsensä antamat asiakirjat ja arkkitehtien osalta yhtä päteviä kuin kyseisten jäsenvaltioiden osalta liitteessä VI olevassa 6 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, kun on kyse oikeudesta aloittaa ammattitoiminta lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan osalta proviisorina ja 48 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta arkkitehtina sekä kyseisen ammattitoiminnan harjoittaminen.

Entisessä Neuvostoliitossa annettujen eläinlääkärin muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen osalta tai jos asianomainen koulutus on alkanut Viron osalta ennen 20 päivää elokuuta 1991, edellisessä alakohdassa tarkoitettuun todistukseen on liitettävä Viron viranomaisten myöntämä todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa niiden alueella yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden seitsemän vuoden aikana.

5. Rajoittamatta 43 b artiklan soveltamista on kunkin jäsenvaltion tunnustettava entisessä Jugoslavian tasavallassa jäsenvaltioiden kansalaisille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, proviisorina tai arkkitehtina, tai jos asianomainen koulutus on alkanut

jos edellä mainittujen jäsenvaltioiden viranomaiset todistavat, että tällaiset muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat niiden alueella oikeudellisesti yhtä päteviä kuin niiden itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ja arkkitehtien osalta yhtä päteviä kuin kyseisten jäsenvaltioiden osalta liitteessä VI olevassa 6 kohdassa tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, kun on kyse oikeudesta aloittaa ammattitoiminta peruskoulutuksen tai erikoislääkärin koulutuksen saaneena lääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, kätilönä, 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toiminnan osalta proviisorina ja 48 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta arkkitehtina sekä tällaisen ammattitoiminnan harjoittaminen.

Todistukseen on liitettävä näiden samojen viranomaisten myöntämä todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa niiden alueella yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana.

6. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltion kansalaisille annetut lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat eivät vastaa liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa mainittuja kyseisen jäsenvaltion nimikkeitä, jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi kyseisten jäsenvaltioiden antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, joihin liittyy toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antama todistus.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla todistuksella on osoitettava, että muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat todistavat, että 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40 tai 44 artiklan mukainen koulutus on suoritettu ja että asiakirjat antanut jäsenvaltio rinnastaa ne niihin koulutuksesta annettuihin asiakirjoihin, joihin liittyvät nimikkeet on lueteltu liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2 ja 5.6.2 kohdassa.

1. Poiketen siitä, mitä tässä direktiivissä säädetään, Bulgaria voi sallia niiden Bulgariassa ennen 31 päivää joulukuuta 1999 annetun ”фелдшер”:in (feldsher, lääkintämies) tutkintotodistuksen haltijoiden, jotka harjoittavat kyseistä ammattia Bulgarian kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti 1 päivänä tammikuuta 2000, jatkaa kyseisen ammatin harjoittamista, vaikka osia heidän toiminnastaan kuuluisi tämän direktiivin lääkäreitä ja yleissairaanhoidosta vastaavia sairaanhoitajia koskevien säännösten soveltamisalaan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut bulgarialaisen ”фелдшер”:in (feldsher, lääkintämies) tutkintotodistuksen haltijat eivät ole oikeutettuja saamaan muissa jäsenvaltioissa tutkinnon tunnustamista lääkäreinä tai yleissairaanhoidosta vastaavina sairaanhoitajina tämän direktiivin mukaisesti.

1. Lääkärin peruskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi yliopistoihin kyseiselle opintoalalle.

2. Lääkärin peruskoulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 5 500 tuntia teoreettista ja käytännön opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa.

Jos ammattihenkilö on aloittanut opintonsa ennen 1 päivää tammikuuta 1972, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu koulutus voi sisältää kuusi kuukautta kestävän täysipäiväisen yliopistotasoisen käytännön koulutuksen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

3. Lääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

1. Lääketieteen erikoistumiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lääketieteen peruskoulutusohjelman ja saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.

2. Lääketieteen erikoistumiskoulutuksen on käsitettävä teoreettista ja käytännöllistä opetusta, ja se suoritetaan yliopistollisessa laitoksessa tai sairaalassa tai tarvittaessa toimivaltaisten viranomaisten tai elinten tätä tarkoitusta varten hyväksymässä terveydenhuollon yksikössä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitettujen lääketieteen erikoisalojen erikoistumiskoulutuksen vähimmäiskesto ei ole lyhyempi kuin mainitussa kohdassa määritetty kesto. Koulutus on suoritettava toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Siihen on kuuluttava erikoistumiskoulutukseen osallistuvan lääkärin henkilökohtainen osallistuminen kyseisiin palveluihin liittyviin toimiin ja tehtäviin.

3. Koulutus on suoritettava täysipäiväisenä toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä laitoksissa. Siihen on kuuluttava osallistuminen kaikkiin lääketieteellisiin tehtäviin sillä osastolla, jossa koulutus toteutetaan, päivystys mukaan luettuna, niin että erikoistuvan lääkärin ammatillinen toiminta muodostuu tästä käytännöllisestä ja teoreettisesta koulutuksesta koko työviikon ja koko vuoden ajan toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Näistä tehtävistä maksetaan asianmukainen palkka.

3 a. Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään osittaisia, tapauskohtaisesti sovellettavia vapautuksia osasta liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa lueteltua erikoislääkärin koulutusta, jos kyseinen osa koulutuksesta on jo suoritettu toisen liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa luetellun erikoistumiskoulutuksen yhteydessä, edellyttäen että ammattihenkilöllä on jo kyseinen ammattipätevyys jossain jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että myönnetty vapautus vastaa enintään puolta kyseisen erikoislääkärin koulutuksen vähimmäiskestosta.

Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tällaisia osittaisia vapautuksia koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä.

4. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että liitteessä V olevassa 5.1.1 kohdassa tarkoitetusta lääkärin peruskoulutuksesta annettu asiakirja on edellytyksenä erikoislääkärin koulutuksesta annettavan asiakirjan myöntämiselle.

5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa tarkoitettujen koulutusjaksojen vähimmäiskeston mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehityksen.

Edellä 21 artiklassa tarkoitetut erikoislääkärin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat asiakirjoja, jotka liitteessä V olevassa 5.1.2 kohdassa lueteltujen toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antamina vastaavat kyseisen erikoisalan osalta nimikkeitä, jotka ovat käytössä eri jäsenvaltioissa ja jotka luetellaan liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa.

Jotta kansallisen lainsäädännön muutokset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ja tämän direktiivin ajantasaistamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti uusien, vähintään kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista yhteisten lääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan.

1. Vastaanottava jäsenvaltio voi edellyttää erikoislääkäreiltä, joiden osa-aikaista erikoistumiskoulutusta koskivat 20 päivänä kesäkuuta 1975 voimassa olleet lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ja joiden erikoistumiskoulutus alkoi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1983, että heidän muodollista pätevyyttään osoittavan asiakirjansa liitteenä on todistus siitä, että he ovat tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittaneet mainittua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava Espanjassa erikoislääkärin koulutuksesta niille lääkäreille annettu asiakirja, jotka ovat suorittaneet ennen 1 päivää tammikuuta 1995 erikoistumiskoulutuksen, joka ei vastaa 25 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jos tämän asiakirjan liitteenä on Espanjan toimivaltaisten viranomaisten antama todistus siitä, että asianomainen on suorittanut hyväksytysti erityistä ammattipätevyyttä mittaavan kokeen, joka on järjestetty kuninkaan asetuksessa 1497/99 olevien laillistamista koskevien poikkeustoimenpiteiden mukaisesti ja jonka tarkoituksena on varmistaa, että asianomaisella on vastaavat tiedot ja taidot kuin niillä lääkäreillä, joilla on liitteessä V olevissa 5.1.2 ja 5.1.3 kohdassa Espanjan osalta mainittu erikoislääkärin koulutuksesta annettu asiakirja.

2 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava Italiassa erikoislääkärin koulutuksesta sellaisille lääkäreille annetut, liitteessä V olevassa 5.1.2 ja 5.1.3 kohdassa luetellut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet 31 päivän joulukuuta 1983 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1991 erikoistumiskoulutuksen, huolimatta siitä ettei koulutus täytä kaikkia 25 artiklassa säädettyjä koulutuksen vaatimuksia, jos asiakirjan liitteenä on Italian toimivaltaisten viranomaisten antama todistus siitä, että asianomainen lääkäri on tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittanut erikoislääkärin ammattitoimintaa Italiassa kyseisellä erikoistumisalalla yhtäjaksoisesti vähintään seitsemän vuotta todistuksen antamista edeltäneiden kymmenen vuoden aikana.

3. Jokaisen jäsenvaltion, joka on kumonnut lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset liitteessä V olevissa 5.1.2 ja 5.1.3 kohdassa tarkoitettujen erikoislääkärin muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen antamisesta ja toteuttanut saavutettuja oikeuksia koskevia toimenpiteitä omien kansalaistensa eduksi, on annettava muiden jäsenvaltioiden kansalaisille oikeus saada näistä toimenpiteistä koituva etu niiltä osin kuin nämä muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat on annettu ennen päivää, josta alkaen vastaanottava jäsenvaltio ei enää anna kyseisiä asianomaista erikoisalaa koskevia asiakirjoja.

Näiden säännösten kumoamispäivät luetellaan liitteessä V olevassa 5.1.3 kohdassa.

1. Yleislääketieteen erityiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lääketieteen peruskoulutusohjelman ja saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.

2. Yleislääketieteen erityiskoulutuksen, josta annetaan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ennen 1 päivää tammikuuta 2006, on kestettävä vähintään kaksi vuotta täysipäiväisenä koulutuksena. Jos muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja annetaan mainitun päivän jälkeen, koulutuksen keston on oltava vähintään kolme vuotta täysipäiväisenä koulutuksena.

Jos 24 artiklassa tarkoitettu koulutusohjelma käsittää käytännön koulutusta, jota annetaan hyväksytyssä sairaalassa, jossa on asianmukaiset yleislääkärin laitteet ja palvelut, tai osana hyväksyttyä yleislääkärin vastaanottoa tai hyväksytyssä laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä, tämän käytännön koulutuksen kesto voidaan sisällyttää, enintään yhden vuoden osalta, ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn koulutuksen kestoon, joka koskee 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen koulutuksesta annettuja asiakirjoja.

Toisessa alakohdassa tarkoitettu mahdollisuus koskee ainoastaan niitä jäsenvaltioita, joissa yleislääketieteen erityiskoulutuksen kesto oli kaksi vuotta 1 päivänä tammikuuta 2001.

3. Yleislääketieteen erityiskoulutuksen on oltava täysipäiväistä, ja sen on tapahduttava toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Sen on painotuttava enemmän käytäntöön kuin teoriaan.

Käytännön opetusta annetaan toisaalta vähintään kuuden kuukauden ajan hyväksytyssä sairaalassa tai klinikassa, jossa on asianmukaiset laitteet ja palvelut, ja toisaalta vähintään kuuden kuukauden ajan osana hyväksyttyä yleislääkärin vastaanottoa tai hyväksytyssä laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä.

Käytännön koulutus tapahtuu yhteydessä muihin yleislääkärintointa harjoittaviin terveydenhuollon laitoksiin tai yksiköihin. Käytännön koulutusta voidaan antaa korkeintaan kuuden kuukauden ajan muissa yleislääkärintointa harjoittavissa terveydenhuollon laitoksissa tai yksiköissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toisessa alakohdassa mainittuja vähimmäisjaksoja.

Koulutuksen on sisällettävä harjoittelijan henkilökohtaista osallistumista niiden henkilöiden ammattitoimintaan ja tehtäviin, joiden kanssa hän työskentelee.

4. Jäsenvaltioiden on pidettävä jotakin liitteessä V olevassa 5.1.1 kohdassa tarkoitetuista lääkärin peruskoulutuksesta annetuista muodollista pätevyyttä osoittavista asiakirjoista edellytyksenä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta annettavan muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan myöntämiselle.

5. Jäsenvaltiot voivat antaa liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitetun muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan lääkärille, joka ei ole suorittanut tässä artiklassa säädettyä koulutusta mutta jolla on jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka osoittaa hänen suorittaneen jonkin muun lisäkoulutusohjelman. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan vain, jos se on osoitus laadultaan samantasoisista tiedoista kuin tässä artiklassa säädetyn koulutuksen tuloksena saadut tiedot.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä muun muassa, missä määrin hakijan jo suorittama lisäkoulutus ja hänen ammattikokemuksensa voidaan ottaa huomioon tässä artiklassa säädetyn koulutuksen sijasta.

Jäsenvaltiot voivat antaa liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitetun muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan vain, jos hakijalla on vähintään kuuden kuukauden kokemus yleislääkärin tehtävistä 3 kohdan mukaisesti yleislääkärin vastaanotolla tai terveydenhuollon laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä.

Jokaisen jäsenvaltion on asetettava edellytykseksi yleislääkärin ammatin harjoittamiselle kansallisen sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jollei saavutettuja oikeuksia koskevista säännöksistä muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen tämän edellytyksen täyttämisestä henkilöille, jotka parhaillaan suorittavat yleislääketieteen erityiskoulutusta.

1. Jokaisen jäsenvaltion on määriteltävä tunnustamansa saavutetut oikeudet. Jäsenvaltion on kuitenkin tunnustettava oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia kansallisen sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä ilman liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettua muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa kaikille niille lääkäreille, joilla on tällainen oikeus mainitussa kohdassa tarkoitettuna viiteajankohtana niiden lääkärin ammattiin sovellettavien säännösten nojalla, jotka antavat lääkärin peruskoulutuksen suorittaneelle oikeuden ryhtyä harjoittamaan lääkärin ammattitoimintaa, ja jotka ovat kyseisenä ajankohtana sijoittautuneet kyseisen jäsenvaltion alueelle 21 tai 23 artiklan säännösten edunsaajina.

Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä annettava lääkärille, jolla on ensimmäisen alakohdan nojalla saavutettuja oikeuksia, todistus siitä, että tällä on oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia kyseisen jäsenvaltion kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä ilman liitteessä V olevassa 5.1.4 kohdassa tarkoitettua muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa.

2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut todistukset, jotka muut jäsenvaltiot ovat antaneet jäsenvaltioiden kansalaisille, ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka oikeuttavat niiden haltijan harjoittamaan yleislääkärin ammattia sen kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä.

1. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava joko

2. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen on oltava täysipäiväistä, ja sen on käsitettävä vähintään liitteessä V olevassa 5.2.1 kohdassa oleva ohjelma.

Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.2.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Toisessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3. ►M9 Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään kolme vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 4 600 tuntia teoreettista ja kliinistä opetusta, josta teoreettisen opetuksen osuuden on oltava vähintään kolmasosa ja kliinisen opetuksen osuuden vähintään puolet koulutuksen vähimmäiskestosta. Jäsenvaltiot voivat myöntää osittaisia vapautuksia ammattihenkilöille, jotka ovat hankkineet osan koulutuksestaan vähintään vastaavantasoisessa koulutuksessa. ◄

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sairaanhoitajien koulutuksesta huolehtivat laitokset vastaavat teoreettisen ja kliinisen opetuksen yhteensovittamisesta koko opinto-ohjelman osalta.

4. Teoreettinen opetus määritellään siksi sairaanhoitajan koulutuksen osaksi, jossa sairaanhoitajaksi opiskeleva hankkii 6 ja 7 kohdassa edellytetyt ammatilliset tiedot, taidot ja pätevyyden. Opetusta antavat hoitotyön opettajat ja muut pätevät henkilöt yliopistoissa, vastaavantasoisiksi tunnustetuissa korkea-asteen oppilaitoksissa tai hoitoalan ammatillisissa oppilaitoksissa taikka hoitoalan ammatillisissa koulutusohjelmissa.

5. Kliininen opetus määritellään siksi sairaanhoitajan koulutuksen osaksi, jossa sairaanhoitajaksi opiskeleva oppii hoitoryhmän jäsenenä ja suorassa yhteydessä terveeseen tai sairaaseen henkilöön ja/tai yhteisöön suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan asianmukaisia yleissairaanhoidon tehtäviä hankkimiensa tietojen, taitojen ja pätevyyden perusteella. Sairaanhoitajaksi opiskelevan on opittava toimimaan sekä hoitoryhmän jäsenenä että hoitoryhmän johtajana, joka organisoi yleissairaanhoidon tehtäviä, myös henkilökohtaista ja pienryhmille annettavaa terveyskasvatusta hoitolaitoksessa tai muussa toimintayksikössä.

Tätä opetusta annetaan sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa sekä muissa toimintayksiköissä, ja siitä vastaavat opettavat sairaanhoitajat yhteistyössä muiden pätevien sairaanhoitajien kanssa ja näiden avustamina. Myös muuta pätevää henkilöstöä voidaan ottaa mukaan opetukseen.

Sairaanhoitajaksi opiskelevien on osallistuttava niihin kyseisten yksikköjen tehtäviin, jotka edistävät heidän koulutustaan, jolloin he voivat oppia ottamaan vastuun hoitotyöhön liittyvistä tehtävistä.

6. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksella on taattava, että asianomainen ammattihenkilö on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

7. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollisen pätevyyden on oltava osoitus siitä, että asianomaisella ammattihenkilöllä on valmiudet soveltaa ainakin seuraavia pätevyyksiä riippumatta siitä, onko koulutus suoritettu yliopistoissa, vastaavantasoiseksi tunnustetuissa korkea-asteen oppilaitoksissa vai hoitoalan ammatillisissa oppilaitoksissa tai koulutusohjelmissa:

Tässä direktiivissä tarkoitetaan ”yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoiminnalla” toimintaa, jota harjoitetaan liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa olevilla ammattinimikkeillä.

1. Jos saavutettuja oikeuksia koskevat yleiset säännöt ovat sovellettavissa yleissairaanhoidosta vastaaviin sairaanhoitajiin, 23 artiklassa tarkoitetun toiminnan on ollut käsitettävä täysi vastuu potilaalle tehtävien hoitotoimenpiteiden suunnittelusta, organisoinnista ja toteuttamisesta.

3. Jäsenvaltioiden on tunnustettava sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka:

Romanian yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan tutkinnon osalta sovelletaan ainoastaan seuraavia saavutettuja oikeuksia koskevia säännöksiä:

Kun on kyse jäsenvaltion kansalaisista, jotka ovat suorittaneet Romaniassa yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen, joka ei vastaa 31 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jäsenvaltioiden on tunnustettava jäljempänä mainitut yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat riittäväksi näytöksi, edellyttäen että asiakirjan liitteenä on todistus siitä, että asianomainen jäsenvaltion kansalainen on todistuksen antamispäivää edeltäneiden viiden vuoden aikana yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittanut Romaniassa yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoimintaa, johon on kuulunut täysi vastuu potilashoidon suunnittelusta, organisoinnista ja toteuttamisesta:

1. Hammaslääkärin peruskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

2. Hammaslääkärin peruskoulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 5 000 tuntia täysipäiväistä teoreettista ja käytännön opetusta, joka kattaa vähintään liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa olevan ohjelman ja jota annetaan yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustettua koulutusta antavassa korkea-asteen oppilaitoksessa tai yliopiston valvonnassa.

Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

3. Hammaslääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

Hammaslääkärin koulutuksen on annettava hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ehkäisyyn, diagnosointiin ja hoitoon liittyvien tehtävien hoitamiseen tarvittavat taidot.

1. Hammaslääkärin erikoistumiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 34 artiklassa tarkoitetun hammaslääkärin peruskoulutuksen tai että hänellä on 23 ja 37 artiklassa tarkoitetut asiakirjat.

2. Hammaslääkärin erikoistumiskoulutuksen on käsitettävä teoreettisia ja käytännön opintoja, jotka suoritetaan yliopistollisessa laitoksessa, hoito-, opetus- ja tutkimuskeskuksessa tai, milloin se on tarkoituksenmukaista, toimivaltaisten viranomaisten tai toimielinten tätä tarkoitusta varten hyväksymässä terveydenhuollon laitoksessa.

Hammaslääkärin täysipäiväisen erikoistumiskoulutuksen on kestettävä vähintään kolme vuotta, ja se on suoritettava toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Siihen on sisällyttävä erikoistumisopintoja suorittavan hammaslääkärin henkilökohtainen osallistuminen asianomaisten laitosten toimintaan ja tehtäviin.

3. Jäsenvaltioiden on asetettava hammaslääkärin erikoistumiskoulutusta osoittavan asiakirjan antamisen ehdoksi, että henkilöllä on liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu hammaslääkärin peruskoulutusta osoittava asiakirja.

4. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitetun koulutuksen vähimmäiskeston mukauttamista tieteen ja tekniikan kehitykseen.

5. Jotta kansallisen lainsäädännön muutokset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ja tämän direktiivin ajantasaistamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti uusien, vähintään kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista yhteisten hammaslääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.3.3 kohtaan.

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan ”hammaslääkärin ammattitoiminnalla” toimintaa, joka on määritelty 3 kohdassa ja jota harjoitetaan liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa luetelluilla ammattinimikkeillä.

2. Hammaslääkärin ammatin on perustuttava 34 artiklassa tarkoitettuun hammaslääketieteelliseen koulutukseen ja muodostettava oma, yleislääkärin ja erikoislääkärin ammatista erillinen ammattinsa. Hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamisen edellytyksenä on, että henkilöllä on liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. Tällaisen muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan haltijoihin rinnastetaan henkilöt, joita 23 tai 37 artikla koskee.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hammaslääkäreillä on oikeudet ryhtyä harjoittamaan yleisesti toimintaa, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa tarkoitettuina viiteajankohtina voimassa olevia ammattiin sovellettavia säännöksiä ja määräyksiä sekä ammattietiikkaan liittyviä sääntöjä noudattaen.

1. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava, hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamiseksi liitteessä V olevassa 5.3.2 kohdassa luetelluilla nimikkeillä, lääkärin muodollisesta pätevyydestä ►M1 Italiassa, Espanjassa, Itävallassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Romaniassa ◄ sellaisille henkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet lääkärikoulutuksensa viimeistään mainitussa liitteessä kyseisen jäsenvaltion osalta ilmoitettuna viiteajankohtana, kun näiden asiakirjojen liitteenä on kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.

Tästä todistuksesta on ilmettävä, että seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät:

Toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta kolmivuotisesta ammatinharjoittamisesta ovat vapautettuja henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vähintään kolmen vuoden opinnot, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset todistavat 34 artiklassa tarkoitettua koulutusta vastaaviksi.

Tšekin ja Slovakian osalta entisessä Tšekkoslovakiassa saadut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat on tunnustettava saman tasoisina kuin Tšekin ja Slovakian muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ja edellä olevissa alakohdissa säädetyin edellytyksin.

2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava lääkärin muodollisesta pätevyydestä Italiassa niille henkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 28 päivän tammikuuta 1980 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1984, kun näiden asiakirjojen liitteenä on Italian toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.

Tästä todistuksesta on ilmettävä, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:

Toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta soveltuvuuskokeesta ovat vapautettuja henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vähintään kolmen vuoden opinnot, jotka toimivaltaiset viranomaiset todistavat 34 artiklassa tarkoitettua koulutusta vastaaviksi.

Henkilöitä, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 31 päivän joulukuuta 1984 jälkeen, on kohdeltava samalla tavoin kuin edellä tarkoitettuja henkilöitä edellyttäen, että edellä mainitut kolmen vuoden opinnot on aloitettu ennen 31 päivää joulukuuta 1994.

3. Jäsenvaltioiden on tunnustettava hammaslääkäreiden muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat 21 artiklan nojalla tapauksissa, joissa hakijat ovat aloittaneet koulutuksensa viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016.

4. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava lääkärin muodollisesta pätevyydestä Espanjassa sellaisille ammattihenkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 1 päivän tammikuuta 1986 ja 31 päivän joulukuuta 1997 välillä, kun asiakirjan liitteenä on Espanjan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.

1. Eläinlääkärin koulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännön opetusta, jonka määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, joka annetaan yliopistossa tai vastaavantasoiseksi tunnustettua koulutusta antavassa korkea-asteen oppilaitoksessa taikka yliopiston valvonnassa ja joka kattaa vähintään liitteessä V olevassa 5.4.1 kohdassa olevan ohjelman.

Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.4.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

2. Eläinlääkärin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

3. Eläinlääkärin koulutuksella on taattava, että asianomainen ammattihenkilö on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

Jäsenvaltioiden on tunnustettava eläinlääkärin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka on annettu Virossa jäsenvaltioiden kansalaisille ennen 1 päivää toukokuuta 2004 tai jonka edellyttämä koulutus on alkanut Virossa ennen 1 päivää toukokuuta 2004, jos asiakirjan liitteenä on todistus, joka osoittaa kyseisten henkilöiden harjoittaneen tosiasiallisesti ja luvallisesti asianomaista toimintaa Virossa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden seitsemän vuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan 4 kohdan soveltamista.

1. Kätilön koulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään yksi seuraavista koulutusohjelmista:

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kätilökoulutusta antava oppilaitos vastaa teorian ja käytännön yhteensovittamisesta koko koulutusohjelman ajan.

Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Kolmannessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2. Kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

3. Kätilön koulutuksella on taattava, että asianomainen ammattihenkilö on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

Kätilön muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamista koskevat edellytykset

1. Liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu kätilön muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on tunnustettava automaattisesti 21 artiklan nojalla, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen antavat kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset. Todistuksella on osoitettava, että sen haltija on kätilön muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan saatuaan harjoittanut tyydyttävästi kaikkea kätilöntoimeen kuuluvaa toimintaa tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä sairaalassa tai muussa terveydenhuollon laitoksessa vastaavan ajan.

1. Tämän jakson säännöksiä on sovellettava kätilöntoimeen, sellaisena kuin kukin jäsenvaltio sen määrittelee — tämän kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista — ja jota harjoittavat henkilöt, joilla on jokin liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa luetelluista ammattinimikkeistä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kätilöillä on oikeudet ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa vähintään seuraavia toimintoja:

1. Jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi sellaiset jäsenvaltioiden kansalaisille jäsenvaltioissa ennen liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettua viiteajankohtaa annetut kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, joiden liitteenä on todistus, joka osoittaa kyseisten kansalaisten harjoittaneen kyseistä toimintaa tosiasiallisesti ja luvallisesti yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, jos nämä kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat täyttävät kaikki 40 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset mutta ne on 41 artiklan mukaan tunnustettava vain, jos niiden liitteenä on todistus mainitun 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä.

1 a. Jäsenvaltioiden on tunnustettava automaattisesti kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jos hakijan koulutus alkoi ennen 18 päivää tammikuuta 2016 ja sen pääsyvaatimuksena olivat kymmenen vuoden yleissivistävät opinnot tai vastaavan tasoinen oppimäärä linjan I tapauksessa tai yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen suorittaminen, josta on osoituksena liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, ennen kätilökoulutuksen aloittamista linjan II tapauksessa.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä on sovellettava jäsenvaltioiden kansalaisiin, joiden muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat osoitus kätilön koulutuksesta, joka on saatu entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella ja joka täyttää kaikki 40 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset, mutta koulutuksen vähimmäisvaatimukset on tunnustettava 41 artiklan nojalla vain, jos niiden liitteenä on todistus mainitun 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä ja jos siinä on osoitus koulutuksesta, joka on aloitettu ennen 3 päivää lokakuuta 1990.

4. Jäsenvaltioiden on tunnustettava sellaiset kätilöille annetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka

Romanian kätilöiden tutkintojen osalta sovelletaan ainoastaan seuraavia saavutettuja oikeuksia koskevia säännöksiä:

Jäsenvaltiot tunnustavat obstetriikan ja gynekologian alalla riittäväksi todisteeksi jäsenvaltioiden kansalaisilta kätilön (asistent medical obstetrică-ginecologie) ammatissa toimimiseen ne muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka Romania on antanut ennen liittymispäivää mutta joiden osalta opinnot eivät vastaa 40 artiklassa esitettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jos niiden liitteenä on todistus, joka osoittaa, että nämä jäsenvaltioiden kansalaiset ovat toimineet Romaniassa kätilön ammatissa tosiasiallisesti ja luvallisesti vähintään viisi peräkkäistä vuotta todistuksen antamispäivää edeltävien seitsemän vuoden aikana.

Kätilöitä koskevia saavutettuja oikeuksia ei sovelleta seuraaviin ammattipätevyyksiin, jotka on saatu Kroatiassa ennen 1 päivää heinäkuuta 2013: viša medicinska sestra ginekološko- opstetričkog smjera (gynekologiaan ja synnytysoppiin erikoistunut ylisairaanhoitaja), medicinska sestra ginekološko-opstetričkog smjera (gynekologiaan ja synnytysoppiin erikoistunut sairaanhoitaja), viša medicinska sestra primaljskog smjera (kätilön tutkinnon suorittanut ylisairaanhoitaja), medicinska sestra primaljskog smjera (kätilön tutkinnon suorittanut sairaanhoitaja), ginekološko-opstetrička primalja (gynekologiaan ja synnytysoppiin erikoistunut kätilö) ja primalja (kätilö).

1. Proviisorin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

2. Proviisorin muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan on oltava osoitus vähintään viiden vuoden opinnoista, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä ja joihin on sisällyttävä vähintään

Tässä kohdassa tarkoitetun koulutuksen on katettava vähintään liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa oleva ohjelma. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen, farmakologisten käytäntöjen kehitys mukaan lukien.

3. Proviisorin koulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

1. Tässä direktiivissä ”proviisorin toiminnalla” tarkoitetaan toimintaa, johon ryhtymiseksi ja jonka harjoittamiseksi on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa asetettu ammattipätevyyttä koskevia vaatimuksia ja jota voivat ryhtyä harjoittamaan liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammattihenkilöllä, jolla on 44 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttävä, yliopistollista tai vastaavantasoiseksi tunnustettua farmasia-alan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, on oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa vähintään seuraavia toimintoja kuitenkin niin, että häneltä voidaan tarvittaessa vaatia täydentävää ammattikokemusta:

3. Jos jäsenvaltiossa vaaditaan, että proviisorin toiminnan harjoittamisen aloittamista tai harjoittamista varten on liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitetun muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan lisäksi oltava täydentävä ammattikokemus, tällaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että henkilö on hoitanut mainittuja tehtäviä samanpituisen ajan kotijäsenvaltiossa.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettua tunnustamista ei sovelleta Luxemburgin suurherttuakunnan vaatimaan kaksivuotiseen ammattikokemukseen, joka vaaditaan valtion toimiluvan myöntämiseksi yleisöä palvelevalle apteekille.

5. Jos jäsenvaltiossa oli 16 päivänä syyskuuta 1985 käytössä kokeeseen perustuva kilpailumenettely, jonka perusteella valitaan 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen haltijoiden joukosta jäsenvaltion maantieteellisen apteekkijakauman mukaan perustettavien uusien apteekkien hoitajat, tällainen jäsenvaltio voi 1 kohdasta poiketen säilyttää kilpailumenettelyn ja velvoittaa jäsenvaltioiden kansalaiset, joilla on liitteessä V olevassa 5.6.2 kohdassa tarkoitettu proviisorin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja tai joita koskevat 23 artiklan säännökset, ottamaan osaa tällaiseen kilpailuun.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa opinnoissa on keskityttävä pääasiassa arkkitehtuurin alaan. Opintoihin on sisällyttävä tasapuolisesti sekä teoreettista että käytännön arkkitehtuurikoulutusta ja niissä on varmistettava vähintään seuraavien tietojen, taitojen ja pätevyyden hankkiminen:

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen korkeakouluopintojen määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä.

4. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ammatillinen harjoittelu on suoritettava vasta, kun on saatu päätökseen kolmen ensimmäisen vuoden opinnot. Vähintään yhden harjoitteluvuoden on perustuttava 2 kohdassa tarkoitettujen opintojen aikana hankittuihin tietoihin, taitoihin ja pätevyyteen. Tämän vuoksi ammatillinen harjoittelu on suoritettava kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän henkilön tai elimen valvonnassa. Valvottu harjoittelu voidaan suorittaa missä tahansa maassa. Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen arvioi ammatillisen harjoittelun.

Poiketen siitä, mitä 46 artiklassa säädetään, 21 artiklan vaatimukset täyttävänä on pidettävä myös yhteiskunnallisen uudistusohjelman osana tai korkea-asteen oppilaitoksessa osa-aikaisesti suoritettuja opintoja, jotka täyttävät 46 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset ja joista on osoituksena arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston valvonnassa vähintään seitsemän vuoden ajan arkkitehtuurin alalla työskennelleen ammattihenkilön hyväksytysti suorittama koe arkkitehtuurin alalla. Kokeen on oltava yliopistotasoinen ja vastattava tasoltaan 46 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua päättökoetta.

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan arkkitehdin ammattitoiminnalla arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen tavanomaisesti harjoitettavaa toimintaa.

2. Jäsenvaltion kansalaisen, jolla on oikeus käyttää arkkitehdin ammattinimikettä sellaisen lain nojalla, jolla jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan valtuudet myöntää tämä nimike arkkitehtuurin alalla erityisen ansioituneelle jäsenvaltion kansalaiselle, on katsottava täyttävän ne vaatimukset, joita sovelletaan toimintaan arkkitehtuurin alalla arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen. Siitä, että kyseinen henkilö on toiminut arkkitehtuurin alalla, on oltava osoituksena heidän kotijäsenvaltionsa antama todistus.

1. Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava ►C2 liitteessä VI tarkoitetut arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka ◄ toinen jäsenvaltio on antanut koulutuksesta, joka on aloitettu viimeistään mainitussa liitteessä olevan viitelukuvuoden aikana, vaikka nämä asiakirjat eivät täyttäisikään 46 artiklassa tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia, ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.

Saksan liittotasavallan toimivaltaisten viranomaisten antamat todistukset, joilla vahvistetaan, että Saksan demokraattisen tasavallan toimivaltaisten viranomaisten toukokuun 8 päivän 1945 jälkeen myöntämät muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat antavat samat oikeudet kuin mainitussa liitteessä luetellut asiakirjat, on tunnustettava näillä edellytyksillä.

1 a. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös liitteessä V lueteltuihin arkkitehdin muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin, kun koulutus alkoi ennen 18 päivää tammikuuta 2016.

2. Jokaisen jäsenvaltion on, tämän kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista, tunnustettava sellaisten jäsenvaltioiden kansalaisten muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, joissa arkkitehdin toiminnan aloittaminen ja sen harjoittaminen oli säänneltyä

ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla todistuksilla on osoitettava, että niiden haltija on saanut oikeuden käyttää arkkitehdin ammattinimikettä viimeistään tuona päivänä ja on tosiasiallisesti harjoittanut kyseistä toimintaa mainittuja sääntöjä noudattaen yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

3. Kunkin jäsenvaltion on taattava, että seuraavat asiakirjat antavat sen alueella samat oikeudet kuin ne muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka se itse myöntää arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamista ja harjoittamista varten: asiakirja, jolla todistetaan suoritetuksi Saksan liittotasavallan ”Fachhochschule”-ammattikorkeakouluissa järjestetty kolmivuotinen koulutus sellaisena kuin sitä järjestettiin 5 päivänä elokuuta 1985, joka aloitettiin viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2014, joka täyttää 46 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset ja antaa oikeuden aloittaa 48 artiklassa tarkoitettu toiminta kyseisessä jäsenvaltiossa arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen, edellyttäen kuitenkin, että mainitun koulutuksen täydennyksenä on Saksan liittotasavallassa hankittu nelivuotinen ammattikokemus, josta on osoituksena sen toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, jonka matrikkeliin tämän direktiivin säännösten tuottamia oikeuksia tavoitteleva arkkitehti on merkitty.

1. Tätä artiklaa sovellettaessa ”yhteisillä koulutuspuitteilla” tarkoitetaan tietyn ammatin harjoittamiseksi vähintään tarvittavaa yhteistä tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuutta. Yhteiset koulutuspuitteet eivät korvaa kansallisia koulutusohjelmia, jollei jäsenvaltion lainsäädännössä toisin säädetä. Ammattitoiminnan aloittamiseksi ja harjoittamiseksi jäsenvaltioissa, joissa kyseinen ammatti on säännelty, jäsenvaltion on taattava, että koulutuspuitteiden perusteella saatua ammattipätevyyttä osoittavat asiakirjat antavat sen alueella samat oikeudet kuin sen itse myöntämät muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, edellyttäen että koulutuspuitteet täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

3. Unionin tasolla edustavat ammatilliset järjestöt sekä kansalliset ammatilliset järjestöt tai toimivaltaiset viranomaiset vähintään kolmasosasta jäsenvaltioita voivat tehdä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi koulutuspuitteiksi, jotka täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

4. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteisten koulutuspuitteiden perustamista tiettyä ammattia varten tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten pohjalta.

5. Jäsenvaltio vapautetaan 4 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden käyttöönotosta sen alueella sekä velvollisuudesta tunnustaa automaattisesti yhteisten koulutuspuitteiden perusteella saatu ammattipätevyys, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

6. Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa luetellaan kansalliset ammattipätevyydet ja kansalliset ammattinimikkeet, jotka tunnustetaan automaattisesti 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen yhteisten koulutuspuitteiden perusteella.

7. Tätä artiklaa sovelletaan myös sellaisiin ammatin erikoisaloihin, joihin liittyvän ammattitoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen on jäsenvaltioissa säänneltyä, kun kyseinen ammatti tunnustetaan automaattisesti III osaston III luvun nojalla mutta kyseistä erikoisalaa ei.

1. Tätä artiklaa sovellettaessa ”yhteisellä koulutustestillä” tarkoitetaan yhdenmukaistettua kelpoisuuskoetta, joka voidaan suorittaa kaikissa osallistuvissa jäsenvaltiossa ja joka on varattu tietyn ammattipätevyyden haltijoille. Tällaisen testin suorittaminen hyväksytysti jossakin jäsenvaltiossa antaa ammattipätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa kyseistä ammattia missä tahansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden haltijat.

3. Unionin tasolla edustavat ammatilliset järjestöt sekä kansalliset ammatilliset järjestöt tai toimivaltaiset viranomaiset vähintään kolmasosasta jäsenvaltioita voivat tehdä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi koulutustesteiksi, jotka täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

4. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteisen koulutustestin sisällön vahvistamista ja testiin osallistumiselle ja sen hyväksytylle suorittamiselle asetettavia edellytyksiä.

5. Jäsenvaltio vapautetaan velvollisuudesta järjestää 4 kohdassa tarkoitettu yhteinen koulutustesti sen alueella sekä velvollisuudesta tunnustaa automaattisesti yhteisen koulutustestin suorittaneen ammattihenkilön ammattipätevyys, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

6. Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa luetellaan jäsenvaltiot, joissa 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä yhteisiä koulutustestejä järjestetään, sekä määritetään testien järjestämistiheys kalenterivuoden aikana ja muut tarvittavat järjestelyt yhteisten koulutustestien järjestämiseksi eri jäsenvaltioissa.

►C2 1. Tehdessään päätöstä säännellyn ammatin harjoittamislupaa koskevasta hakemuksesta tämän osaston mukaisesti ◄ vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia liitteessä VII lueteltujen asiakirjojen ja todistusten esittämistä.

Liitteessä VII olevan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa tarkoitetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia.

Jäsenvaltioiden, elinten ja muiden oikeushenkilöiden on huolehdittava, että annettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.

2. Jos on aihetta epäilyksiin, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa annettujen todistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen aitoudesta sekä tarvittaessa vahvistusta siitä, että edunsaaja täyttää tämän osaston III luvussa tarkoitettujen ammattien osalta koulutukselle asetetut vähimmäisvaatimukset, jotka on vahvistettu 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40, 44 ja 46 artiklassa.

3. Jos on aihetta epäilyksiin silloin kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määritellyn muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan, johon liittyvä koulutus on suoritettu kokonaan tai osittain oppilaitoksessa, joka sijaitsee laillisesti toisen jäsenvaltion alueella, vastaanottavalla jäsenvaltiolla on oikeus tarkistaa sen jäsenvaltion, jossa kyseinen asiakirja on annettu, toimivaltaiselta elimeltä,

3 a. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta sille, ettei hakijaa ole väliaikaisesti tai pysyvästi kielletty harjoittamasta kyseistä ammattia vakavan ammatillisen väärinkäytöksen tai ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvästä rikoksesta langetetun tuomion vuoksi.

3 b. Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen tämän artiklan mukaisen tietojenvaihdon on tapahduttava IMI-järjestelmää käyttäen.

4. Jos vastaanottava jäsenvaltio edellyttää omilta kansalaisiltaan säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi valan vannomista tai juhlallisen vakuutuksen antamista ja jos kyseisen valan tai vakuutuksen kaava ei sovellu muiden jäsenvaltioiden kansalaisten käytettäväksi, kyseisen jäsenvaltion on huolehdittava, että käytettävissä on asianomaisille sopiva vastaava valan tai vakuutuksen kaava.

1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle tämän esittämien asiakirjojen vastaanottamisesta sekä mahdollisista puuttuvista asiakirjoista kuukauden kuluessa asiakirjojen saapumisesta.

2. Säännellyn ammatin harjoittamista koskevan lupahakemuksen tutkiminen on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja siitä on annettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätös asianmukaisine perusteluineen kolmen kuukauden kuluessa kaikkien vaadittavien asiakirjojen esittämisestä. Määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa kuukaudella tämän osaston I ja II luvun mukaisissa tapauksissa.

3. Päätökseen tai siihen, että päätöstä ei ole annettu määräajassa, on voitava hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

1. Jos tiettyyn ammattitoimintaan liittyvän ammattinimikkeen käyttö on vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty, muiden jäsenvaltioiden kansalaisten, joilla on lupa harjoittaa säänneltyä ammattia III osaston nojalla, on käytettävä vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä, joka siinä valtiossa vastaa kyseistä ammattia, sekä sen mahdollista lyhennettä.

2. Jos 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhdistys tai järjestö sääntelee ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden kansalaiset saavat käyttää kyseisen järjestön tai yhdistyksen antamaa ammattinimikettä tai sen lyhennettä ainoastaan, jos he todistavat olevansa järjestön tai yhdistyksen jäseniä.

Jos yhdistys tai järjestö edellyttää jäsenyyden saamiseksi tiettyä pätevyyttä, se voi soveltaa tätä vaatimustaan ainoastaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, joilla on ammattipätevyys.

3. Jäsenvaltio ei voi varata ammattinimikkeen käyttöoikeutta ammattipätevyyden haltijoille, jollei se ole ilmoittanut yhdistystä tai järjestöä komissiolle ja muille jäsenvaltioille 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

1. Ammattipätevyyden tunnustamisesta etua saavilla ammattihenkilöillä on oltava sellainen kielitaito, jota tarvitaan heidän ammattinsa harjoittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

2. Jäsenvaltion on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen suorittama tai valvoma ensimmäisessä kohdassa säädetyn vaatimuksen täyttämisen tarkistaminen rajoitetaan vastaanottavan jäsenvaltion yhden virallisen kielen tai hallinnon kielen taitoon edellyttäen, että kyseinen kieli on myös Euroopan unionin virallinen kieli.

3. Toisen kohdan mukaisesti suoritettu tarkistaminen voidaan määrätä pakolliseksi, jos harjoitettavalla ammatilla on vaikutusta potilasturvallisuuteen. Tarkistaminen voidaan määrätä pakolliseksi myös muissa ammateissa, jos on vakavia ja konkreettisia epäilyksiä ammattihenkilön riittävästä kielitaidosta sen ammatillisen toiminnan osalta, jota ammattihenkilö aikoo harjoittaa.

Tarkistaminen voidaan suorittaa vasta, kun eurooppalainen ammattikortti on myönnetty 4 d artiklan mukaisesti tai, tapauksen mukaan, kun ammattipätevyys on tunnustettu.

4. Kielitaidon tarkistamisen on oltava oikeasuhteinen harjoitettavaan toimintaan nähden. Asianomaisella ammattihenkilöllä on oltava oikeus valittaa kielitaidon tarkistamisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Vastaanottavan jäsenvaltion on huolehdittava, että asianomaisille annetaan oikeus käyttää kotijäsenvaltion tutkintonimikettä tai tarvittaessa sen lyhennettä kotijäsenvaltion kielellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 52 artiklan soveltamista. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että nimikkeen jäljessä on mainittava sen antaneen laitoksen tai tutkintolautakunnan nimi ja osoite. Siinä tapauksessa, että kotijäsenvaltion tutkintonimike voidaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa sekoittaa nimikkeeseen, joka vastaanottavassa valtiossa edellyttää lisäkoulutusta, jota etua saava henkilö ei ole suorittanut, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia etua saavaa henkilöä käyttämään kotijäsenvaltion tutkintonimikettä sopivassa muodossa, jonka vastaanottava jäsenvaltio määrää.

Jäsenvaltioiden, jotka asettavat alueellaan ammattipätevyyden hankkineille vaatimuksen, jonka mukaan sairausvakuutuslaitoksen hyväksynnän edellytyksenä on valmistavan harjoittelujakson suorittaminen tai ammattikokemus, on vapautettava tästä vaatimuksesta toisessa jäsenvaltiossa hankittua lääkärin ja hammaslääkärin ammattipätevyyttä osoittavien asiakirjojen haltijat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan soveltamista.

1. Jos säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiselle kotijäsenvaltiossa on edellytyksenä ammatillisen harjoittelun suorittaminen, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säännellyn ammatin harjoittamisoikeutta koskevaa hakemusta käsitellessään tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa suoritetut ammatilliset harjoittelut edellyttäen, että kyseiset harjoittelut vastaavat 2 kohdassa tarkoitettuja julkaistuja suuntaviivoja, ja otettava huomioon kolmannessa maassa suoritetut ammatilliset harjoittelut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kansallisessa lainsäädännössään asettaa kohtuullisen rajoituksen ammatillisen harjoittelun sen osan kestolle, joka voidaan suorittaa ulkomailla.

2. Ammatillisen harjoittelun tunnustaminen ei korvaa mahdollisia voimassa olevia vaatimuksia, jotka koskevat kokeen hyväksyttyä suorittamista kyseiseen ammattiin pääsemiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava suuntaviivat, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa suoritetun harjoittelun järjestämistä ja tunnustamista, erityisesti ammatillisen harjoittelun valvojan tehtäviä.

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ JA TÄYTÄNTÖÖNPANOON LIITTYVÄ VASTUU KANSALAISIA KOHTAAN

1. Vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja huolehdittava keskinäisestä avunannosta tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi. Niiden on varmistettava, että vaihdettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.

2. ►M9 Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja hakijaan kohdistetuista kurinpitotoimista ja tälle määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista ja muista erityisistä vakavista seikoista, jotka todennäköisesti vaikuttavat toiminnan harjoittamiseen tämän direktiivin nojalla. Näin menetellessään niiden on noudatettava direktiiveissä 95/46/EY ja 2002/58/EY säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. ◄

Kotijäsenvaltion on tarkistettava tietojen oikeellisuus, ja sen viranomaisten on päätettävä tarvittavien tutkimusten laadusta ja laajuudesta sekä ilmoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle kaikista toimenpiteistä, joihin ne ryhtyvät ilmoitettujen tietojen johdosta.

2 a. Toimivaltaisten viranomaisten on 1 ja 2 kohdan mukaisessa toiminnassaan käytettävä IMI-järjestelmää.

3. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viimeistään 20 päivänä lokakuuta 2007 toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, joilla on valtuudet antaa ja vastaanottaa muodollista pätevyyttä osoittavia asiakirjoja ja muita asiakirjoja tai tietoja, sekä ne viranomaiset ja elimet, joilla on valtuudet ottaa vastaan hakemuksia ja tehdä tässä direktiivissä tarkoitettuja päätöksiä, ja annettava ne viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle tiedoksi.

4. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteensovittamisesta vastaava henkilö ja ilmoitettava tämä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi yhteensovittamisesta vastaavat henkilöt voivat käyttää 57 b artiklassa tarkoitettujen tukikeskusten palveluja.

1. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ammattihenkilöstä, jolle on kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen päätöksellä asetettu seuraaviin ammatteihin liittyvän toiminnan tai toiminnan osan harjoittamista, myös väliaikaisesti, koskeva rajoitus tai kielto kyseisen jäsenvaltion alueella:

2. Toimivaltaisten viranomaisten on lähetettävä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot IMI-järjestelmän kautta tehtävällä hälytyksellä kolmen päivän kuluessa ammattihenkilön ammatillisen toiminnan tai toiminnan osan harjoittamista rajoittavan tai harjoittamisen kieltävän päätöksen antamisesta. Tässä yhteydessä ilmoitetaan ainoastaan seuraavat tiedot:

3. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kolmen päivän kuluessa tuomioistuimen päätöksen antamisesta ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille IMI-järjestelmän kautta tehtävällä hälytyksellä sellaisen ammattihenkilön henkilöllisyys, joka on hakenut ammattipätevyyden tunnustamista tämän direktiivin mukaisesti ja jonka on sen jälkeen tuomioistuimessa vahvistettu käyttäneen tässä yhteydessä väärennettyjä asiakirjoja osoituksena ammattipätevyydestä.

4. Kun henkilötietoja käsitellään 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten, on noudatettava direktiivejä 95/46/EY ja 2002/58/EY. Komissio käsittelee henkilötietoja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

5. Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava viipymättä 1 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen voimassaoloajan päättymisestä. Tätä varten sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa tiedot 1 kohdan mukaisesti, on myös ilmoitettava voimassaoloajan päättymispäivä ja kyseisen päivämäärän mahdolliset myöhemmät muutokset.

6. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ammattihenkilölle, jota koskeva hälytys on lähetetty muille jäsenvaltioille, ilmoitetaan kirjallisesti hälytystä koskevista päätöksistä samaan aikaan kuin itse hälytyksestä, että kyseinen henkilö voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti hakea päätökseen muutosta tai hakea tällaisiin päätöksiin oikaisua ja että kyseisellä henkilöllä on oltava käytettävissään oikeussuojakeinoja muille jäsenvaltioille lähetettyjen väärien hälytysten aiheuttamien vahinkojen varalta, joita käytettäessä hälytystä koskevaan päätökseen on liitettävä tieto, että ammattihenkilö on käynnistänyt sitä koskevan oikeudellisen menettelyn.

7. Hälytyksiä koskevia tietoja voidaan käsitellä IMI-järjestelmässä niin kauan kuin ne ovat voimassa. Hälytykset on poistettava kolmen päivän kuluessa kumoamispäätöksen antamisesta tai 1 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoitusten voimassaoloajan päättymisestä.

8. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä hälytysmekanismin soveltamisesta. Näihin täytäntöönpanosäädöksiin on sisällytettävä säännökset viranomaisista, joilla on valtuudet lähettää tai vastaanottaa hälytys ja hälytyksen peruuttamisesta ja lopettamisesta sekä toimenpiteistä, joilla varmistetaan käsittelyn turvallisuus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat tiedot ovat saatavissa internetissä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY ( 28 ) 6 artiklassa tarkoitettujen keskitettyjen asiointipisteiden kautta ja että niitä päivitetään säännöllisesti:

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäjille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, että ne ovat helposti saatavilla etätietona ja sähköisesti ja että ne pidetään ajan tasalla.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskitettyyn asiointipisteeseen osoitettuihin tietopyyntöihin vastataan mahdollisimman nopeasti.

4. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava täydentäviä toimenpiteitä kannustaakseen keskitettyjä asiointipisteitä asettamaan 1 kohdassa säädetyt tiedot saataville muilla unionin virallisilla kielillä. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kielten käytöstä niiden alueella.

5. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa 1, 2 ja 4 kohdan täytäntöön panemiseksi.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyvät vaatimukset, menettelyt ja muodollisuudet voidaan hoitaa vaivatta etäältä ja sähköisesti asianomaisen keskitetyn asiointipisteen kautta tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tämä ei estä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia pyytämästä myöhemmässä vaiheessa asiakirjoista virallisesti oikeaksi todistettuja jäljennöksiä, jos niillä on perusteltuja epäilyksiä ja kun se on välttämätöntä.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen suorittamiseen.

3. Kun jäsenvaltiot voivat perustellusti vaatia sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY ( 29 ) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten käyttämistä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen loppuun viemiseksi, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä toimenpiteistä sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi keskitettyjä asiointipisteitä käyttäen palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY mukaisesti 16 päivänä lokakuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 2009/767/EY ( 30 ) mukaiset sähköiset allekirjoitukset ja säädettävä teknisistä valmiuksista käsitellä asiakirjoja, jotka on allekirjoitettu palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla toimivaltaisten viranomaisten sähköisesti allekirjoittamien asiakirjojen maiden rajat ylittävää käsittelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista 25 päivänä helmikuuta 2011 annetussa komission päätöksessä 2011/130/EU ( 31 ) määritellyillä kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten muodoilla.

4. Kaikki menettelyt on suoritettava direktiivin 2006/123/EY 8 artiklan keskitettyjä asiointipisteitä koskevien säännösten mukaisesti. Tämän direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa ja 51 artiklassa säädetyt menettelyn määräajat alkavat siitä, kun kansalainen on jättänyt hakemuksen tai puuttuvan asiakirjan keskitettyyn asiointipisteeseen tai suoraan asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Asiakirjan virallisesti oikeaksi todistettua jäljennöstä koskevaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua pyyntöä ei pidetä puuttuvaa asiakirjaa koskevana pyyntönä.

1. Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 tukikeskus, jonka tehtävänä on tarjota toisten jäsenvaltioiden kansalaisille ja tukikeskuksille tässä direktiivissä säädettyyn ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvää tukea sekä tietoja ammatteja ja niiden harjoittamista koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, sosiaalilainsäädännöstä ja tarvittaessa ammattietiikkaan liittyvistä säännöistä.

2. Vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskusten on avustettava kansalaisia heille tässä direktiivissä annettujen oikeuksien harjoittamisessa tarvittaessa yhteistyössä kotijäsenvaltion tukikeskuksen ja toimivaltaisten viranomaisten sekä vastaanottavan jäsenvaltion keskitettyjen palvelupisteiden kanssa.

3. Kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä saumatonta yhteistyötä vastaanottavan jäsenvaltion ja tarvittaessa kotijäsenvaltion tukikeskuksen kanssa ja annettava kaikki merkitykselliset tiedot yksittäistapauksista kyseisille tukikeskuksille niiden pyynnöstä direktiiveissä 95/46/EY ja 2002/58/EY säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä noudattaen.

4. Komission pyynnöstä tukikeskusten on ilmoitettava komissiolle niiden käsiteltävänä olevien tiedustelujen tuloksista kahden kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamisesta.

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 17 päivästä tammikuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 20 artiklassa, 21 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa, 21 a artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan toisessa kohdassa, 31 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 35 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 40 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 44 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 49 a artiklan 4 kohdassa ja 49 b artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 20 artiklassa, 21 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa, 21 a artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan toisessa kohdassa, 31 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 35 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 40 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 44 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 49 a artiklan 4 kohdassa ja 49 b artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevien 3 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 20 artiklan, 21 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan, 21 a artiklan 4 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan toisen kohdan, 31 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 34 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 35 artiklan 4 ja 5 kohdan, 38 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 40 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, 44 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 49 a artiklan 4 kohdan ja 49 b artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1. Komissiota avustaa ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi luettelo nykyisistä säännellyistä ammateista, jossa täsmennetään kuhunkin ammattiin kuuluvat toiminnot, sekä luettelo 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta säännellystä ammatillisesta koulutuksesta ja koulutuksesta, jossa on erityisrakenne, niiden alueella 18 päivään tammikuuta 2016 mennessä. Kaikki muutokset näihin luetteloihin on niin ikään ilmoitettava komissiolle ilman perusteettomia viiveitä. Komission on perustettava yleisön käytettävissä oleva säänneltyjä ammatteja koskeva tietokanta, joka sisältää yleisen kuvauksen kuhunkin ammattiin kuuluvista toiminnoista, ja ylläpidettävä sitä.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 luettelo ammateista, joiden osalta on tarpeen suorittaa 7 artiklan 4 kohdan mukainen ammattipätevyyden ennakkotarkistus. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle erityinen perustelu jokaisesta luetteloon sisällytetystä ammatista.

3. Jäsenvaltioiden on tutkittava, ovatko niiden kansallisen oikeusjärjestelmän vaatimukset, joiden mukaan vain erityisen ammattipätevyyden haltijoilla on oikeus ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa tiettyä ammattia, mihin sisältyy ammattinimikkeiden käyttö ja kyseisten ammattinimikkeiden nojalla sallittu ammattitoiminta, ja joita tässä artiklassa kutsutaan ”vaatimuksiksi”, seuraavien periaatteiden mukaisia:

4. Edellä olevaa 1 kohtaa on sovellettava myös 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön jäsenvaltiossa sääntelemiin ammatteihin ja kaikkiin kyseisten yhdistysten tai järjestöjen jäsenyyttä koskeviin vaatimuksiin.

5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 tiedot vaatimuksista, jotka ne aikovat pitää voimassa, ja perusteet sille, että ne katsovat kyseisten vaatimusten täyttävän 3 kohdan säännökset. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot vaatimuksista, joita ne ovat ottaneet myöhemmin käyttöön, ja perusteet sille, että ne katsovat näiden vaatimusten täyttävän 3 kohdan säännökset, kuuden kuukauden kuluessa toimenpiteen hyväksymisestä.

6. Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 ja sen jälkeen kahden vuoden välein kertomus vaatimuksista, jotka on poistettu tai joita on lievennetty.

7. Komissio toimittaa 6 kohdassa tarkoitetut kertomukset muille jäsenvaltioille, joiden on annettava huomautuksensa kuuden kuukauden kuluessa. Samassa kuuden kuukauden määräajassa komissio kuulee asianomaisia osapuolia, kyseiset ammattialat mukaan lukien.

8. Komissio laatii jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella yhteenvetokertomuksen ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevän koordinoijaryhmän perustamisesta 19 päivänä maaliskuuta 2007 annetulla komission päätöksellä 2007/172/EY ( 32 ) perustetulle koordinoijaryhmälle, joka voi esittää huomautuksia.

9. Edellä 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut huomautukset huomioon ottaen komissio toimittaa lopulliset havaintonsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 ja liittää tarvittaessa oheen ehdotuksia uusiksi aloitteiksi.

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 20 päivän lokakuuta 2007 jälkeen kahden vuoden välein kertomus järjestelmän soveltamisesta. Kyseisessä kertomuksessa on yleisten huomioiden lisäksi oltava tilastollinen yhteenveto tehdyistä päätöksistä ja selvitys tärkeimmistä tämän direktiivin soveltamiseen liittyvistä ongelmista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tilastollisessa yhteenvedossa tehdyistä päätöksistä on 18 päivästä tammikuuta 2016 alkaen oltava yksityiskohtaiset tiedot tämän direktiivin mukaisesti tehtyjen päätösten määrästä ja lajista, mukaan lukien toimivaltaisten viranomaisten 4 f artiklan mukaisesti tekemien osittaista ammatinharjoittamisoikeutta koskevien päätösten laji, sekä kuvaus tämän direktiivin soveltamisesta johtuvista tärkeimmistä ongelmista.

2. Komissio julkaisee viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2019 ja sen jälkeen viiden vuoden välein kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

Ensimmäisessä tällaisessa kertomuksessa on keskityttävä erityisesti tällä direktiivillä käyttöön otettuihin uusiin tekijöihin ja käsiteltävä eritoten seuraavia asioita:

Jäsenvaltioiden on toimitettava kaikki kertomuksen laatimiseksi tarvittavat tiedot.

Jos jäsenvaltiolla on huomattavia ongelmia tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisessa tietyillä aloilla, komissio tutkii näitä ongelmia yhdessä kyseisen jäsenvaltion kanssa.

Komissio antaa tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksen, jolla asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan määräajaksi lupa poiketa kyseisen säännöksen soveltamisesta.

Kumotaan direktiivit 77/452/ETY, 77/453/ETY, 78/686/ETY, 78/687/ETY, 78/1026/ETY, 78/1027/ETY, 80/154/ETY, 80/155/ETY, 85/384/ETY, 85/432/ETY, 85/433/ETY, 89/48/ETY, 92/51/ETY, 93/16/ETY ja 1999/42/EY 20 päivästä lokakuuta 2007 alkaen. Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin, eikä kumoaminen vaikuta edellä mainittujen direktiivien perusteella annettuihin säädöksiin.

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 20 päivänä lokakuuta 2007. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Luettelo ammatillisista yhdistyksistä ja järjestöistä, jotka täyttävät 3 artiklan 2 kohdan edellytykset

17, 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuihin ammattikokemusluokkiin liittyvät toiminnot

Direktiiviin 64/427/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 69/77/ETY, sekä direktiiveihin 68/366/ETY ja 82/489/ETY sisältyvät pääryhmät

Pääryhmä	23	Tekstiilien valmistus
	232	Villapohjaisten tekstiilien jalostus
	233	Puuvillapohjaisten tekstiilien jalostus
	234	Silkkipohjaisten tekstiilien jalostus
	235	Pellava- ja hamppupohjaisten tekstiilien jalostus
	236	Muiden tekstiilikuitujen jalostus (juutti, vulkaanikuidut jne.), köysien valmistus
	237	Trikooneulosten valmistus
	238	Tekstiilien viimeistely
	239	Muu tekstiilituotteiden valmistus
Pääryhmä	24	Jalkineiden, vaatteiden ja vuodevaatteiden valmistus
	241	Jalkineiden mekaaninen valmistus (lukuun ottamatta kumi- ja puujalkineita)
	242	Jalkineiden valmistus käsityönä ja niiden korjaaminen
	243	Vaatteiden valmistus (lukuun ottamatta turkiksia)
	244	Patjojen ja vuodevaatteiden valmistus
	245	Turkistuotteiden valmistus
Pääryhmä	25	Puu- ja korkkituotteiden valmistus (ei kuitenkaan huonekalujen valmistus puusta)
	251	Puun sahaus ja teollinen käsittely
	252	Puolivalmisteiden valmistus puusta
	253	Palkit, puusepäntuotteet, parketit (sarjavalmistus)
	254	Puupakkausten valmistus
	255	Muiden puutuotteiden valmistus (ei kuitenkaan huonekalujen valmistus)
	259	Olki-, korkki-, kori- ja punostuotteiden valmistus; harjojen valmistus
Pääryhmä	26	260 Huonekalujen valmistus puusta
Pääryhmä	27	Paperin ja paperituotteiden valmistus
	271	Massan, paperin ja kartongin valmistus
	272	Paperin ja kartongin jalostus, tuotteiden valmistus massasta
Pääryhmä	28	280 Kustantaminen, painaminen ja niihin liittyvät teollisuusalat
Pääryhmä	29	Nahan ja nahkatuotteiden valmistus
	291	Parkitseminen
	292	Nahka- ja keinonahkatuotteiden valmistus
ex pääryhmä	30	Kumin ja muovin, tekokuitujen ja tärkkelystuotteiden valmistus
	301	Kumin ja asbestin jalostus
	302	Muovin jalostus
	303	Tekokuitujen valmistus
ex pääryhmä	31	Kemianteollisuus
	311	Peruskemikaalien valmistus ja enemmän tai vähemmän jalostettujen kemikaalien valmistus
	312	Teollisuus- ja maatalouskemikaalien erikoisvalmistus (mukaan luettuna ISIC-ryhmään 312 sisältyvä kasvis- tai eläinperäisten teollisuusrasvojen ja -öljyjen valmistus)
	313	Kotitalous- ja toimistokemikaalien erikoisvalmistus (ei kuitenkaan lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden valmistus (ex ISIC-ryhmä 319))
Pääryhmä	32	320 Öljytuotteiden valmistus
Pääryhmä	33	Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus
	331	Rakennuskeramiikan valmistus
	332	Lasin valmistus
	333	Kivitavaran, posliinin, fajanssin ja tulenkestävien tuotteiden valmistus
	334	Sementin, kalkin ja kipsin valmistus
	335	Betoni- ja sementti- ja kipsituotteiden valmistus rakennustarkoituksiin
	339	Kivituotteiden ja ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus
Pääryhmä	34	Rautametallien ja muiden kuin rautametallien tuotanto ja alkujalostus
	341	Terästeollisuus (EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesti, mukaan luettuna integroidut terästeollisuuskoksaamot)
	342	Teräsputkien valmistus
	343	Langanveto, vetäminen, vanneteräksen valssaus, kylmämuovaus
	344	Muiden kuin rautametallien tuotanto ja alkujalostus
	345	Rautametallien ja muiden kuin rautametallien valu
Pääryhmä	35	Metallituotteiden valmistus (ei kuitenkaan koneiden ja kuljetusvälineiden valmistus)
	351	Metallin takominen, puristaminen, muottiin takominen ja meistäminen
	352	Metallin jatkojalostus, työstö ja päällystäminen
	353	Metallirakenteiden valmistus
	354	Kattiloiden, säiliöiden ja muiden peltituotteiden valmistus
	355	Työkalujen ja täysvalmisteiden valmistus metallista sähkötarvikkeita lukuun ottamatta
	359	Koneteollisuuteen liittyvät toiminnat
Pääryhmä	36	Muiden kuin sähkölaitteiden valmistus
	361	Maatalouskoneiden ja -traktorien valmistus
	362	Konttorikoneiden valmistus
	363	Metallien työstökoneiden, työkalujen ja konetyövälineiden valmistus
	364	Tekstiilikoneiden ja niiden tarvikkeiden valmistus, ompelukoneiden valmistus
	365	Koneiden ja laitteiden valmistus elintarvike- ja kemianteollisuudelle ja niihin liittyvien alojen teollisuudelle
	366	Laitteiden valmistus kaivoksiin, terästeollisuuteen ja valimoihin, maa- ja vesirakentamiseen sekä rakennustyöhön; nosto- ja käsittelylaitteiden valmistus
	367	Siirtolaitteiden valmistus
	368	Muiden erikoislaitteiden valmistus
	369	Muiden ei-sähköisten koneiden ja laitteiden valmistus
Pääryhmä	37	Sähköisten koneiden ja tarvikkeiden valmistus
	371	Sähköjohtojen ja -kaapelien valmistus
	372	Sähköisten voimakoneiden (moottorien, generaattorien, muuntajien, katkaisimien, teollisuuden laitteistojen jne.) valmistus
	373	Sähköisten käyttölaitteiden valmistus
	374	Televiestintälaitteiden, laskimien, mittauslaitteiden ja lääkintälaitteiden valmistus
	375	Sähkölaitteiden, radioiden, televisioiden sekä äänentallennus- ja -toistolaitteiden valmistus
	376	Sähköisten kodinkoneiden valmistus
	377	Lamppujen ja valaistuslaitteiden valmistus
	378	Paristojen ja akkujen valmistus
	379	Korjaus, kokoonpano ja tekninen asennustyö (sähkölaitteiden asennus)
ex pääryhmä	38	Kulkuneuvojen valmistus
	383	Moottoriajoneuvojen ja niiden varaosien valmistus
	384	Itsenäiset moottoriajoneuvojen, moottoripyörien ja polkupyörien korjaamot
	385	Moottoripyörien, polkupyörien ja niiden varaosien valmistus
	389	Muualle luokittelemattomien kulkuneuvojen valmistus
Pääryhmä	39	Muu valmistus
	391	Tarkkuus-, mittaus- ja tarkkailulaitteiden valmistus
	392	Lääkintä- ja kirurgisten välineiden sekä ortopediavälineiden (ei kuitenkaan ortopedisten jalkineiden) valmistus
	393	Optiikka- ja valokuvausvälineiden valmistus
	394	Kellojen valmistus ja korjaus
	395	Jalokivikorujen ja muiden kultasepäntuotteiden valmistus sekä jalokivien hionta
	396	Soitinten valmistus ja korjaus
	397	Pelien, leikkikalujen ja urheiluvälineiden valmistus
	399	Muu valmistus
Pääryhmä	40	Rakennustyö sekä maa- ja vesirakentaminen
	400	Rakennustyö sekä maa- ja vesirakentaminen (ei erikoisalojen), purku
	401	Talojen rakentaminen (asuinrakennukset ja muut)
	402	Maa- ja vesirakentaminen: teiden, siltojen, rautateiden jne. rakentaminen
	403	Rakennusasennus
	404	Kunnostaminen

Pääryhmä	20A	200 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus
	20B	Elintarviketeollisuus (lukuun ottamatta juomien valmistusta)
	201	Teurastus, lihanjalostus ja lihan säilöntä
	202	Meijerituotteiden valmistus
	203	Hedelmien ja vihannesten säilöntä
	204	Kalan ja muiden merestä saatavien tuotteiden säilöntä
	205	Myllytuotteiden valmistus
	206	Leipomotuotteiden, mukaan luettuna korppujen ja keksien valmistus
	207	Sokerin valmistus
	208	Kaakaon, suklaan ja makeisten valmistus
	209	Muiden elintarvikkeiden valmistus
Pääryhmä	21	Juomateollisuus
	211	Etyylialkoholin valmistus käymisteitse, hiivan ja tislattujen alkoholijuomien valmistus
	212	Viinien ja muiden samankaltaisten ei-mallasjuomien valmistus
	213	Oluen ja maltaiden valmistus
	214	Terveysjuomien ja hiilihapollisten kivennäisvesien valmistus
	ex 30	Kumin ja muovin, tekokuitujen sekä tärkkelystuotteiden valmistus
	304	Tärkkelystuotteiden valmistus

Ex 855

Kauneushoitolat ja manikyristien toiminta, ei kuitenkaan jalkojenhoitotoiminta eikä kauneudenhoito- ja kampaamoalan ammatillisten oppilaitosten toiminta

ex 04	Kalastus
ex 04	043	Sisävesikalastus
ex 38	Kulkuneuvojen valmistus
	381	Laivojen valmistus ja korjaus
	382	Rautatiekaluston valmistus
	386	Lentokoneiden valmistus (mukaan luettuna avaruuskaluston valmistus)
ex 71	Seuraaviin ryhmiin kuuluva liikennettä palveleva toiminta ja muu kuin liikennetoiminta
	ex 711	Makuu- ja ravintolavaunupalvelut; rautatiekaluston huolto korjaamoilla; vaunujen siivous
	ex 712	Kaupunki-, esikaupunki- ja kaukoliikenteen matkustajaliikenteen kaluston huolto
	ex 713	Muun tieliikenteen matkustajaliikenteen kaluston (kuten autojen, linja-autojen ja taksien) huolto
	ex 714	Tieliikenteen apurakenteiden (kuten teiden, tunnelien ja maksullisten siltojen, tavara-asemien, pysäköintialueiden sekä linja-auto- ja raitiovaunuvarikkojen) ylläpito ja huolto
	ex 716	Sisävesiliikennettä palveleva toiminta (kuten vesiväylien, satamien ja muiden sisävesiliikenteen laitosten toimintaan ja huoltoon liittyvät palvelut, hinaus ja luotsaus satamissa, reimarointi, laivojen lastaus ja purku ja muut vastaavat toiminnat, kuten laivojen pelastuspalvelut, hinaus, kanoottihuoltamon pito)
73	Posti- ja teleliikenne
ex 85	Henkilökohtaiset palvelut
	854	Pesulat ja pesulapalvelut, kemialliset pesulat
	ex 856	Valokuvaamot: muotokuvaus ja kaupallinen valokuvaus, lukuun ottamatta toimittaja-valokuvaajan toimintaa
	ex 859	Muualle luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut (yksinomaan rakennus- tai laitossiivous ja -huolto)

2 Direktiivi 75/369/ETY (6 artikla: kun toimintaa pidetään teollisuus- tai pienteollisuusluonteisena)

Direktiivit 64/222/ETY, 68/364/ETY, 68/368/ETY, 75/368/ETY, 75/369/ETY, 70/523/ETY ja 82/470/ETY

012	Maatalouskoneiden vuokraus
640	Kiinteistöjen vuokraus
713	Autojen, vaunujen ja hevosten vuokraus
718	Junavaunujen vuokraus
839	Koneiden vuokraus kauppaliikkeille
841	Elokuvateatteripaikkojen ja elokuvien vuokraus
842	Teatteripaikkojen ja -tarvikkeiden vuokraus
843	Veneiden, polkupyörien ja peliautomaattien vuokraus
853	Kalustettujen huoneiden vuokraus
854	Pestyjen liinavaatteiden vuokraus
859	Vaatteiden vuokraus

1.	Ravintolat, kahvilat, baarit ja muut anniskelu- ja ruokapaikat (ISIC-ryhmä 852).
2.	Kalustettuja huoneita vuokraavat hotellit ja vastaavat laitokset, leirintäalueet (ISIC-ryhmä 853).

Ex 62	Pankit ja muut rahoituslaitokset
	Ex 620	Patenttitoimistot ja patenttioikeusmaksujen jakeluyritykset
Ex 71	Liikenne
	Ex 713	Maanteiden matkustajaliikenne, ei kuitenkaan moottoriajoneuvoilla harjoitettu liikenne
	Ex 719	Nestemäisten hiilivetyjen ja muiden nestemäisten kemiallisten tuotteiden kuljetus putkistossa
Ex 82	Yhteisöpalvelut
	827	Kirjastot, museot, kasvitieteelliset puutarhat ja eläintarhat
Ex 84	Virkistyspalvelut
	843	Muualle luokittelemattomat virkistyspalvelut — urheilutoiminta (urheilukentät, urheilujärjestöt jne.), ei kuitenkaan liikunnanohjaajan toiminta — kilpailutoiminta (kilpatallit, kilparadat, kilpakentät jne.) — muu virkistystoiminta (sirkukset, huvipuistot, muut huvitoiminnat jne.)
Ex 85	Henkilökohtaiset palvelut
	Ex 851	Kotipalvelut
	Ex 855	Kauneushoitolat ja manikyristien toiminta, ei kuitenkaan jalkojenhoitotoiminta eikä kauneudenhoito- ja kampaamoalan ammatillisten oppilaitosten toiminta
	Ex 859	Muualle luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut, ei kuitenkaan urheiluhierojien ja lääkinnällisten hierojien eikä vuoristo-oppaiden toiminta, ryhmiteltynä seuraavasti: — desinfiointi ja tuhoeläintorjunta — vaatteiden vuokraus ja tavaransäilytys — avioliittovälitystoimistot ja vastaavat palvelut — astrologia ja ennustustyyppinen toiminta — puhtaanapitopalvelut ja niihin liittyvä toiminta — hautauspalvelut ja hautausmaiden hoito — matkaoppaat ja -tulkit

Itsenäisten ammatinharjoittajien toiminta hiilen tukkukaupassa ja välittäjien toiminta hiilikaupan alalla (ex ISIC-luokituksen ryhmä 6112)

[2 artiklan A kohdan c ja e alakohdassa, B kohdan b alakohdassa sekä C ja D kohdassa mainitut toiminnat]

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus	Viiteajankohta
België/Belgique/ Belgien	Diploma van arts/Diplôme de docteur en médecine	— Les universités/De universiteiten — Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française/De bevoegde Examencommissie van de Vlaamse Gemeenschap		20. joulukuuta 1976
▼M1
България	Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”магистър” по ”Медицина” и професионална квалификация ”Магистър-лекар”	Медицински факултет във Висше медицинско училище (Медицински университет, Висш медицински институт в Република България)		1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	Diplom o ukončení studia ve studijním programu všeobecné lékařství (doktor medicíny, MUDr.)	Lékářská fakulta univerzity v České republice	— Vysvědčení o státní rigorózní zkoušce	1. toukokuuta 2004
Danmark	Bevis for bestået lægevidenskabelig embedseksamen	Medicinsk universitetsfakultet	— Autorisation som læge, udstedt af Sundhedsstyrelsen og — Tilladelse til selvstændigt virke som læge (dokumentation for gennemført praktisk uddannelse), udstedt af Sundhedsstyrelsen	20. joulukuuta 1976
Deutschland	— Zeugnis über die Ärztliche Prüfung — Zeugnis über die Ärztliche Staatsprüfung und Zeugnis über die Vorbereitungszeit als Medizinalassistent, soweit diese nach den deutschen Rechtsvorschriften noch für den Abschluss der ärztlichen Ausbildung vorgesehen war	Zuständige Behörden		20. joulukuuta 1976
Eesti	Diplom arstiteaduse õppekava läbimise kohta	Tartu Ülikool		1. toukokuuta 2004
Ελλάς	Πτυχίo Iατρικής	— Iατρική Σχoλή Παvεπιστημίoυ, — Σχoλή Επιστημώv Υγείας, Τμήμα Iατρικής Παvεπιστημίoυ		1. tammikuuta 1981
España	Título de Licenciado en Medicina y Cirugía	— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una Universidad		1. tammikuuta 1986
France	Diplôme d'Etat de docteur en médecine	Universités		20. joulukuuta 1976
▼M8
Hrvatska	Diploma ”doktor medicine/doktorica medicine”	Medicinski fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj		1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	Primary qualification	Competent examining body	Certificate of experience	20. joulukuuta 1976
Italia	Diploma di laurea in medicina e chirurgia	Università	Diploma di abilitazione all'esercizio della medicina e chirurgia	20. joulukuuta 1976
Κύπρος	Πιστοποιητικό Εγγραφής Ιατρού	Ιατρικό Συμβούλιο		1. toukokuuta 2004
Latvija	ārsta diploms	Universitātes tipa augstskola		1. toukokuuta 2004
Lietuva	Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą gydytojo kvalifikaciją	Universitetas	Internatūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą medicinos gydytojo profesinę kvalifikaciją	1. toukokuuta 2004
Luxembourg	Diplôme d'Etat de docteur en médecine, chirurgie et accouchements,	Jury d'examen d'Etat	Certificat de stage	20. joulukuuta 1976
Magyarország	Általános orvos oklevél (doctor medicinae univer- sae, röv.: dr. med. univ.)	Egyetem		1. toukokuuta 2004
Malta	Lawrja ta' Tabib tal-Medi- ċina u l-Kirurġija	Universita’ ta' Malta	Ċertifikat ta' reġistrazzjoni maħruġ mill-Kunsill Mediku	1. toukokuuta 2004
Nederland	Getuigschrift van met goed gevolg afgelegd artsexamen	Faculteit Geneeskunde		20. joulukuuta 1976
Österreich	1. Urkunde über die Verleihung des akademischen Grades Doktor der gesamten Heilkunde (bzw. Doctor medicinae universae, Dr.med.univ.)	1. Medizinische Fakultät einer Universität		1. tammikuuta 1994
Österreich	2. Diplom über die spezifische Ausbildung zum Arzt für Allgemeinmedizin bzw. Facharztdiplom	2. Österreichische Ärztekammer		1. tammikuuta 1994
Polska	Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku lekarskim z tytułem ”lekarza”	1. Akademia Medyczna 2. Uniwersytet Medyczny 3. Collegium Medicum Uniwersytetu Jagiellońskiego	Lekarski Egzamin Państwowy	1. toukokuuta 2004
Portugal	Carta de Curso de licenciatura em medicina	Universidades	Diploma comprovativo da conclusão do internato geral emitido pelo Ministério da Saúde	1. tammikuuta 1986
▼M1
România	Diplomă de licență de doctor medic	Universități		1. tammikuuta 2007
▼B
Slovenija	Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”doktor medicine/doktorica medicine”	Univerza		1. toukokuuta 2004
Slovensko	Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”doktor medicíny” (”MUDr.”)	Vysoká škola		1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	Lääketieteen lisensiaatin tutkinto/Medicine licentiatexamen	— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Kuopion yliopisto — Oulun yliopisto — Tampereen yliopisto — Turun yliopisto	Todistus lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta/Examenbevis om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården	1. tammikuuta 1994
Sverige	Läkarexamen	Universitet	Bevis om praktisk utbildning som utfärdas av Socialstyrelsen	1. tammikuuta 1994
United Kingdom	Primary qualification	Competent examining body	Certificate of experience	20. joulukuuta 1976

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Viiteajankohta
België/Belgique/ Belgien	Bijzondere beroepstitel van geneesheer-specialist/Titre professionnel particulier de médecin spécialiste	Minister bevoegd voor Volksgezondheid/Ministre de la Santé publique	20. joulukuuta 1976
▼M1
България	Свидетелство за призната специалност	Медицински университет, Висш медицински институт или Военномедицин-ска академия	1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	Diplom o specializaci	Ministerstvo zdravotnictví	1. toukokuuta 2004
Danmark	Bevis for tilladelse til at betegne sig som speciallæge	Sundhedsstyrelsen	20. joulukuuta 1976
Deutschland	Fachärztliche Anerkennung	Landesärztekammer	20. joulukuuta 1976
Eesti	Residentuuri lõputunnistus eriarstiabi erialal	Tartu Ülikool	1. toukokuuta 2004
Ελλάς	Τίτλoς Iατρικής Ειδικότητας	1. Νoμαρχιακή Αυτoδιoίκηση	1. tammikuuta 1981
Ελλάς	Τίτλoς Iατρικής Ειδικότητας	2. Νoμαρχία	1. tammikuuta 1981
España	Título de Especialista	Ministerio de Educación y Cultura	1. tammikuuta 1986
France	1. Certificat d'études spéciales de médecine	1. Universités	20. joulukuuta 1976
	2. Attestation de médecin spécialiste qualifié	2. Conseil de l'Ordre des médecins
	3. Certificat d'études spéciales de médecine	3. Universités
	4. Diplôme d'études spécialisées ou spécialisation complémentaire qualifiante de médecine	4. Universités
▼M8
Hrvatska	Diploma o specijalističkom usavršavanju	Ministarstvo nadležno za zdravstvo	1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	Certificate of Specialist doctor	Competent authority	20. joulukuuta 1976
Italia	Diploma di medico specialista	Università	20. joulukuuta 1976
Κύπρος	Πιστοποιητικό Αναγνώρισης Ειδικότητας	Ιατρικό Συμβούλιο	1. toukokuuta 2004
Latvija	”Sertifikāts”—kompetentu iestāžu izsniegts dokuments, kas apliecina, ka persona ir nokārtojusi sertifikācijas eksāmenu specialitātē	Latvijas Ārstu biedrība Latvijas Ārstniecības personu profesionālo organizāciju savienība	1. toukokuuta 2004
Lietuva	Rezidentūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą gydytojo specialisto profesinę kvalifikaciją	Universitetas	1. toukokuuta 2004
Luxembourg	Certificat de médecin spécialiste	Ministre de la Santé publique	20. joulukuuta 1976
Magyarország	Szakorvosi bizonyítvány	Az Egészségügyi, Szociális és Családügyi Minisztérium illetékes testülete	1. toukokuuta 2004
Malta	Ċertifikat ta' Speċjalista Mediku	Kumitat ta' Approvazzjoni dwar Speċjalisti	1. toukokuuta 2004
Nederland	Bewijs van inschrijving in een Specialistenregister	— Medisch Specialisten Registratie Commissie (MSRC) van de Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot Bevordering der Geneeskunst — Sociaal-Geneeskundigen Registratie Commissie van de Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot Bevordering der Geneeskunst	20. joulukuuta 1976
Österreich	Facharztdiplom	Österreichische Ärztekammer	1. tammikuuta 1994
Polska	Dyplom uzyskania tytułu specjalisty	Centrum Egzaminów Medycznych	1. toukokuuta 2004
Portugal	1. Grau de assistente	1. Ministério da Saúde	1. tammikuuta 1986
Portugal	2. Titulo de especialista	2. Ordem dos Médicos	1. tammikuuta 1986
▼M1
România	Certificat de medic specialist	Ministerul Sănătății Publici	1. tammikuuta 2007
▼B
Slovenija	Potrdilo o opravljenem specialističnem izpitu	1. Ministrstvo za zdravje	1. toukokuuta 2004
Slovenija	Potrdilo o opravljenem specialističnem izpitu	2. Zdravniška zbornica Slovenije	1. toukokuuta 2004
Slovensko	Diplom o špecializácii	Slovenská zdravotnícka univerzita	1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	Erikoislääkärin tutkinto/Specialläkarexamen	1. Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet	1. tammikuuta 1994
		2. Kuopion yliopisto
		3. Oulun yliopisto
		4. Tampereen yliopisto
		5. Turun yliopisto
Sverige	Bevis om specialkompetens som läkare, utfärdat av Socialstyrelsen	Socialstyrelsen	1. tammikuuta 1994
United Kingdom	Certificate of Completion of specialist training	Competent authority	20. joulukuuta 1976

Maa	Anestesiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta	Kirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Anesthésie-réanimation/Anesthesie reanimatie	Chirurgie/Heelkunde
България	Анестезиология и интензивно лечение	Хирургия
Česká republika	Anesteziologie a resuscitace	Chirurgie
Danmark	Anæstesiologi	Kirurgi eller kirurgiske sygdomme
Deutschland	Anästhesiologie	(Allgemeine) Chirurgie
Eesti	Anestesioloogia	Üldkirurgia
Ελλάς	Αvαισθησιoλoγία	Χειρoυργική
España	Anestesiología y Reanimación	Cirugía general y del aparato digestivo
France	Anesthésiologie-Réanimation chirurgicale	Chirurgie générale
▼M8
Hrvatska	Anesteziologija, reanimatologija i intenzivna medicina	Opća kirurgija
▼M1
Ireland	Anaesthesia	Cirugía general
Italia	Anestesia e rianimazione	Chirurgia generale
Κύπρος	Αναισθησιολογία	Γενική Χειρουργική
Latvija	Anestezioloģija un reanimatoloģija	Ķirurģija
Lietuva	Anesteziologija reanimatologija	Chirurgija
Luxembourg	Anesthésie-réanimation	Chirurgie générale
Magyarország	Aneszteziológia és intenzív terápia	Sebészet
Malta	Anesteżija u Kura Intensiva	Kirurġija Ġenerali
Nederland	Anesthesiologie	Heelkunde
Österreich	Anästhesiologie und Intensivmedizin	Chirurgie
Polska	Anestezjologia i intensywna terapia	Chirurgia ogólna
Portugal	Anestesiologia	Cirurgia geral
România	Anestezie și terapie intensivă	Chirurgie generală
Slovenija	Anesteziologija, reanimatologija in perioperativna intenzivna medicina	Splošna kirurgija
Slovensko	Anestéziológia a intenzívna medicína	Chirurgia
Suomi/Finland	Anestesiologia ja tehohoito/Anestesiologi och intensivvård	Yleiskirurgia/Allmän kirurgi
Sverige	Anestesi och intensivvård	Kirurgi
United Kingdom	Anaesthetics	General surgery

Maa	Neurokirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta	Naistentaudit ja synnytykset Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Neurochirurgie	Gynécologie — obstétrique/Gynaecologie en verloskunde
България	Неврохирургия	Акушерство, гинекология и репродуктивна медицина
Česká republika	Neurochirurgie	Gynekologie a porodnictví
Danmark	Neurokirurgi eller kirurgiske nervesygdomme	Gynækologi og obstetrik eller kvindesygdomme og fødselshjælp
Deutschland	Neurochirurgie	Frauenheilkunde und Geburtshilfe
Eesti	Neurokirurgia	Sünnitusabi ja günekoloogia
Ελλάς	Νευρoχειρoυργική	Μαιευτική-Γυvαικoλoγία
España	Neurocirugía	Obstetricia y ginecología
France	Neurochirurgie	Gynécologie — obstétrique
▼M8
Hrvatska	Neurokirurgija	Ginekologija i opstetricija
▼M1
Ireland	Neurosurgery	Obstetrics and gynaecology
Italia	Neurochirurgia	Ginecologia e ostetricia
Κύπρος	Νευροχειρουργική	Μαιευτική — Γυναικολογία
Latvija	Neiroķirurģija	Ginekoloģija un dzemdniecība
Lietuva	Neurochirurgija	Akušerija ginekologija
Luxembourg	Neurochirurgie	Gynécologie — obstétrique
Magyarország	Idegsebészet	Szülészet-nőgyógyászat
Malta	Newrokirurġija	Ostetriċja u Ġinekoloġija
Nederland	Neurochirurgie	Verloskunde en gynaecologie
Österreich	Neurochirurgie	Frauenheilkunde und Geburtshilfe
Polska	Neurochirurgia	Położnictwo i ginekologia
Portugal	Neurocirurgia	Ginecologia e obstetricia
România	Neurochirurgie	Obstetrică-ginecologie
Slovenija	Nevrokirurgija	Ginekologija in porodništvo
Slovensko	Neurochirurgia	Gynekológia a pôrodníctvo
Suomi/Finland	Neurokirurgia/Neurokirurgi	Naistentaudit ja synnytykset/Kvinnosjukdomar och förlossningar
Sverige	Neurokirurgi	Obstetrik och gynekologi
United Kingdom	Neurosurgery	Obstetrics and gynaecology

Maa	Sisätaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta	Silmätaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Médecine interne/Inwendige geneeskunde	Ophtalmologie/Oftalmologie
България	Вътрешни болести	Очни болести
Česká republika	Vnitřní lékařství	Oftalmologie
Danmark	Intern medicin	Oftalmologi eller øjensygdomme
Deutschland	Innere Medizin	Augenheilkunde
Eesti	Sisehaigused	Oftalmoloogia
Ελλάς	Παθoλoγία	Οφθαλμoλoγία
España	Medicina interna	Oftalmología
France	Médecine interne	Ophtalmologie
▼M8
Hrvatska	Opća interna medicina	Oftalmologija i optometrija
▼M1
Ireland	General medicine	Ophthalmic surgery
Italia	Medicina interna	Oftalmologia
Κύπρος	Παθoλoγία	Οφθαλμολογία
Latvija	Internā medicīna	Oftalmoloģija
Lietuva	Vidaus ligos	Oftalmologija
Luxembourg	Médecine interne	Ophtalmologie
Magyarország	Belgyógyászat	Szemészet
Malta	Mediċina Interna	Oftalmoloġija
Nederland	Interne geneeskunde	Oogheelkunde
Österreich	Innere Medizin	Augenheilkunde und Optometrie
Polska	Choroby wewnętrzne	Okulistyka
Portugal	Medicina interna	Oftalmologia
România	Medicină internă	Oftalmologie
Slovenija	Interna medicina	Oftalmologija
Slovensko	Vnútorné lekárstvo	Oftalmológia
Suomi/Finland	Sisätaudit/Inre medicin	Silmätaudit/Ögonsjukdomar
Sverige	Internmedicine	Ögonsjukdomar (oftalmologi)
United Kingdom	General (internal) medicine	Ophthalmology

Maa	Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta	Lastentaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Oto-rhino-laryngologie/Otorhinolaryngologie	Pédiatrie/Pediatrie
България	Ушно-носно-гърлени болести	Детски болести
Česká republika	Otorinolaryngologie	Dětské lékařství
Danmark	Oto-rhino-laryngologi eller øre-næse-halssygdomme	Pædiatri eller sygdomme hos børn
Deutschland	Hals-Nasen-Ohrenheilkunde	Kinder — und Jugendheilkunde
Eesti	Otorinolarüngoloogia	Pediaatria
Ελλάς	Ωτoριvoλαρυγγoλoγία	Παιδιατρική
España	Otorrinolaringología	PediatrÍa y sus áreas especÍfIcas
France	Oto-rhino-laryngologie	Pédiatrie
▼M8
Hrvatska	Otorinolaringologija	Pedijatrija
▼M1
Ireland	Otolaryngology	Paediatrics
Italia	Otorinolaringoiatria	Pédiatria
Κύπρος	Ωτορινολαρυγγολογία	Παιδιατρική
Latvija	Otolaringoloģija	Pediatrija
Lietuva	Otorinolaringologija	Vaikų ligos
Luxembourg	Oto-rhino-laryngologie	Pédiatrie
Magyarország	Fül-orr-gégegyógyászat	Csecsemő- és gyermekgyógyászat
Malta	Otorinolaringoloġija	Pedjatrija
Nederland	Keel-, neus- en oorheelkunde	Kindergeneeskunde
Österreich	Hals-, Nasen-und Ohrenkrankheiten	Kinder — und Jugendheilkunde
Polska	Otorynolaryngologia	Pediatria
Portugal	Otorrinolaringologia	Pediatria
România	Otorinolaringologie	Pediatrie
Slovenija	Otorinolaringológija	Pediatrija
Slovensko	Otorinolaryngológia	Pediatria
Suomi/Finland	Korva-, nenä- ja kurkkutaudit/Öron-, näs- och halssjukdomar	Lastentaudit/Barnsjukdomar
Sverige	Öron-, näs- och halssjukdomar (oto-rhino-laryngologi)	Barn- och ungdomsmedicin
United Kingdom	Otolaryngology	Paediatrics

Maa	Keuhkosairaudet Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Urologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Pneumologie	Urologie
България	Пневмология и фтизиатрия	Урология
Česká republika	Tuberkulóza a respirační nemoci	Urologie
Danmark	Medicinske lungesygdomme	Urologi eller urinvejenes kirurgiske sygdomme
Deutschland	Pneumologie	Urologie
Eesti	Pulmonoloogia	Uroloogia
Ελλάς	Φυματιoλoγία- Πvευμovoλoγία	Ουρoλoγία
España	Neumología	Urología
France	Pneumologie	Urologie
▼M8
Hrvatska	Pulmologija	Urologija
▼M1
Ireland	Respiratory medicine	Urology
Italia	Malattie dell'apparato respiratorio	Urologia
Κύπρος	Πνευμονολογία — Φυματιολογία	Ουρολογία
Latvija	Ftiziopneimonoloģija	Uroloģija
Lietuva	Pulmonologija	Urologija
Luxembourg	Pneumologie	Urologie
Magyarország	Tüdőgyógyászat	Urológia
Malta	Mediċina Respiratorja	Uroloġija
Nederland	Longziekten en tuberculose	Urologie
Österreich	Lungenkrankheiten	Urologie
Polska	Choroby płuc	Urologia
Portugal	Pneumologia	Urologia
România	Pneumologie	Urologie
Slovenija	Pnevmologija	Urologija
Slovensko	Pneumológia a ftizeológia	Urológia
Suomi/Finland	Keuhkosairaudet ja allergologia/Lungsjukdomar och allergologi	Urologia/Urologi
Sverige	Lungsjukdomar (pneumologi)	Urologi
United Kingdom	Respiratory medicine	Urology

Maa	Ortopedia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta	Patologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Chirurgie orthopédique/Orthopedische heelkunde	Anatomie pathologique/Pathologische anatomie
България	Ортопедия и травматология	Обща и клинична патология
Česká republika	Ortopedie	Patologická anatomie
Danmark	Ortopædisk kirurgi	Patologisk anatomi eller vævs- og celleundersøgelser
Deutschland	Orthopädie (und Unfallchirurgie)	Pathologie
Eesti	Ortopeedia	Patoloogia
Ελλάς	Ορθoπεδική	Παθoλoγική Αvατoμική
España	Cirugía ortopédica y traumatología	Anatomía patológica
France	Chirurgie orthopédique et traumatologie	Anatomie et cytologie pathologiques
▼M8
Hrvatska	Ortopedija i traumatologija	Patologija
▼M1
Ireland	Trauma and orthopaedic surgery	Morbid anatomy and histopathology
Italia	Ortopedia e traumatologia	Anatomia patologica
Κύπρος	Ορθοπεδική	Παθολογοανατομία — Ιστολογία
Latvija	Traumatoloģija un ortopēdija	Patoloģija
Lietuva	Ortopedija traumatologija	Patologija
Luxembourg	Orthopédie	Anatomie pathologique
Magyarország	Ortopédia	Patológia
Malta	Kirurġija Ortopedika	Istopatoloġija
Nederland	Orthopedie	Pathologie
Österreich	Orthopädie und Orthopädische Chirurgie	Pathologie
Polska	Ortopedia i traumatologia narządu ruchu	Patomorfologia
Portugal	Ortopedia	Anatomia patologica
România	Ortopedie și traumatologie	Anatomie patologică
Slovenija	Ortopedska kirurgija	Anatomska patologija in citopatologija
Slovensko	Ortopédia	Patologická anatómia
Suomi/Finland	Ortopedia ja traumatologia/Ortopedi och traumatologi	Patologia/Patologi
Sverige	Ortopedi	Klinisk patologi
United Kingdom	Trauma and orthopaedic surgery	Histopathology

Maa	Neurologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Psykiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Neurologie	Psychiatrie de l'adulte/Volwassen psychiatrie
България	Нервни болести	Психиатрия
Česká republika	Neurologie	Psychiatrie
Danmark	Neurologi eller medicinske nervesygdomme	Psykiatri
Deutschland	Neurologie	Psychiatrie und Psychotherapie
Eesti	Neuroloogia	Psühhiaatria
Ελλάς	Νευρoλoγία	Ψυχιατρική
España	Neurología	Psiquiatría
France	Neurologie	Psychiatrie
▼M8
Hrvatska	Neurologija	Psihijatrija
▼M1
Ireland	Neurology	Psychiatry
Italia	Neurologia	Psichiatria
Κύπρος	Νευρολογία	Ψυχιατρική
Latvija	Neiroloģija	Psihiatrija
Lietuva	Neurologija	Psichiatrija
Luxembourg	Neurologie	Psychiatrie
Magyarország	Neurológia	Pszichiátria
Malta	Newroloġija	Psikjatrija
Nederland	Neurologie	Psychiatrie
Österreich	Neurologie	Psychiatrie
Polska	Neurologia	Psychiatria
Portugal	Neurologia	Psiquiatria
România	Neurologie	Psihiatrie
Slovenija	Nevrologija	Psihiatrija
Slovensko	Neurológia	Psychiatria
Suomi/Finland	Neurologia/Neurologi	Psykiatria/Psykiatri
Sverige	Neurologi	Psykiatri
United Kingdom	Neurology	General psychiatry

Maa	Diagnostinen radiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Sädehoito Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Radiodiagnostic/Röntgendiagnose	Radiothérapie-oncologie/Radiotherapie-oncologie
България	Образна диагностика	Лъчелечение
Česká republika	Radiologie a zobrazovací metody	Radiační onkologie
Danmark	Diagnostik radiologi eller røntgenundersøgelse	Onkologi
Deutschland	(Diagnostische) Radiologie	Strahlentherapie
Eesti	Radioloogia	Onkoloogia
Ελλάς	Ακτιvoδιαγvωστική	Ακτιvoθεραπευτική — Ογκολογία
España	Radiodiagnóstico	Oncología radioterápica
France	Radiodiagnostic et imagerie médicale	Oncologie radiothérapique
▼M8
Hrvatska	Klinička radiologija	Onkologija i radioterapija
▼M1
Ireland	Diagnostic radiology	Radiation oncology
Italia	Radiodiagnostica	Radioterapia
Κύπρος	Ακτινολογία	Ακτινοθεραπευτική Ογκολογία
Latvija	Diagnostiskā radioloģija	Terapeitiskā radioloģija
Lietuva	Radiologija	Onkologija radioterapija
Luxembourg	Radiodiagnostic	Radiothérapie
Magyarország	Radiológia	Sugárterápia
Malta	Radjoloġija	Onkoloġija u Radjoterapija
Nederland	Radiologie	Radiotherapie
Österreich	Medizinische Radiologie-Diagnostik	Strahlentherapie — Radioonkologie
Polska	Radiologia i diagnostyka obrazowa	Radioterapia onkologiczna
Portugal	Radiodiagnóstico	Radioterapia
România	Radiologie-imagistică medicală	Radioterapie
Slovenija	Radiologija	Radioterapija in onkologija
Slovensko	Rádiológia	Radiačná onkológia
Suomi/Finland	Radiologia/Radiologi	Syöpätaudit/Cancersjukdomar
Sverige	Medicinsk radiologi	Tumörsjukdomar (allmän onkologi)
United Kingdom	Clinical radiology	Clinical oncology

Maa	Plastiikkakirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta	Kliininen biologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Chirurgie plastique, reconstructrice et esthétique/Plastische, reconstructieve en esthetische heelkunde	Biologie clinique/Klinische biologie
България	Пластично-възстановителна хирургия	Клинична лаборатория
Česká republika	Plastická chirurgie
Danmark	Plastikkirurgi
Deutschland	Plastische (und Ästhetische) Chirurgie
Eesti	Plastika- ja rekonstruktiivkirurgia	Laborimeditsiin
Ελλάς	Πλαστική Χειρoυργική	Χειρουργική Θώρακος
España	Cirugía plástica, estética y reparadora	Análisis clínicos
France	Chirurgie plastique, reconstructrice et esthétique	Biologie médicale
▼M8
Hrvatska	Plastična, rekonstrukcijska i estetska kirurgija
▼M1
Ireland	Plastic, reconstructive and aesthetic surgery
Italia	Chirurgia plastica e ricostruttiva	Patologia clinica
Κύπρος	Πλαστική Χειρουργική
Latvija	Plastiskā ķirurģija
Lietuva	Plastinė ir rekonstrukcinė chirurgija	Laboratorinė medicina
Luxembourg	Chirurgie plastique	Biologie clinique
Magyarország	Plasztikai (égési) sebészet	Orvosi laboratóriumi diagnosztika
Malta	Kirurġija Plastika
Nederland	Plastische chirurgie
Österreich	Plastische Chirurgie	Medizinische Biologie
Polska	Chirurgia plastyczna	Diagnostyka laboratoryjna
Portugal	Cirurgia plástica e reconstrutiva	Patologia clínica
România	Chirurgie plastică — microchirurgie reconstructivă	Medicină de laborator
Slovenija	Plastična, rekonstrukcijska in estetska kirurgija
Slovensko	Plastická chirurgia	Laboratórna medicína
Suomi/Finland	Plastiikkakirurgia/Plastikkirurgi
Sverige	Plastikkirurgi
►C4 United Kingdom ◄	►C4 Plastic surgery ◄

Maa	Kliininen mikrobiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Kliininen kemia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien
България	Микробиология	Биохимия
Česká republika	Lékařská mikrobiologie	Klinická biochemie
Danmark	Klinisk mikrobiologi	Klinisk biokemi
Deutschland	Mikrobiologie (Virologie) und Infektionsepidemiologie	Laboratoriumsmedizin
Eesti
Ελλάς	1. Iατρική Βιoπαθoλoγία 2. Μικρoβιoλoγία
España	Microbiología y parasitología	Bioquímica clínica
France
▼M8
Hrvatska	Klinička mikrobiologija
▼M1
Ireland	Microbiology	Chemical pathology
Italia	Microbiologia e virologia	Biochimica clinica
Κύπρος	Μικροβιολογία
Latvija	Mikrobioloģija
Lietuva
Luxembourg	Microbiologie	Chimie biologique
Magyarország	Orvosi mikrobiológia
Malta	Mikrobijoloġija	Patoloġija Kimika
Nederland	Medische microbiologie	Klinische chemie
Österreich	Hygiene und Mikrobiologie	Medizinische und Chemische Labordiagnostik
Polska	Mikrobiologia lekarska
Portugal
România
Slovenija	Klinična mikrobiologija	Medicinska biokemija
Slovensko	Klinická mikrobiológia	Klinická biochémia
Suomi/Finland	Kliininen mikrobiologia/Klinisk mikrobiologi	Kliininen kemia/Klinisk kemi
Sverige	Klinisk bakteriologi	Klinisk kemi
United Kingdom	Medical microbiology and virology	Chemical pathology

Maa	Immunologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Thoraxkirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien		Chirurgie thoracique/Heelkunde op de thorax (1)
България	Клинична имунология Имунология	Гръдна хирургия Кардиохирургия
Česká republika	Alergologie a klinická imunologie	Kardiochirurgie
Danmark	Klinisk immunologi	Thoraxkirurgi eller brysthulens kirurgiske sygdomme
Deutschland		Thoraxchirurgie
Eesti		Torakaalkirurgia
Ελλάς		Χειρουργική Θώρακος
España	Inmunología	Cirugía torácica
France		Chirurgie thoracique et cardiovasculaire
▼M8
Hrvatska	Alergologija i klinička imunologija
▼M1
Ireland	Immunology (clinical and laboratory)	Thoracic surgery
Italia		Chirurgia toracica; Cardiochirurgia
Κύπρος	Ανοσολογία	Χειρουργική Θώρακος
Latvija	Imunoloģija	Torakālā ķirurģija
Lietuva		Krūtinės chirurgija
Luxembourg	Immunologie	Chirurgie thoracique
Magyarország	Allergológia és klinikai immunológia	Mellkassebészet
Malta	Immunoloġija	Kirurġija Kardjo-Toraċika
Nederland		Cardio-thoracale chirurgie
Österreich	Immunologie
Polska	Immunologia kliniczna	Chirurgia klatki piersiowej
Portugal		Cirurgia cardiotorácica
România		Chirurgie toracică
Slovenija		Torakalna kirurgija
Slovensko	Klinická imunológia a alergológia	Hrudníková chirurgia
Suomi/Finland		Sydän-ja rintaelinkirurgia/Hjärt- och thoraxkirurgi
Sverige	Klinisk immunologi	Thoraxkirurgi
United Kingdom	Immunology	Cardo-thoracic surgery
(1) 1. tammikuuta 1983. 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä:

Maa	Lastenkirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta	Verisuonikirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien		Chirurgie des vaisseaux/Bloedvatenheelkunde (1)
България	Детска хирургия	Съдова хирургия
Česká republika	Dětská chirurgie	Cévní chirurgie
Danmark		Karkirurgi eller kirurgiske blodkarsygdomme
Deutschland	Kinderchirurgie	Gefäßchirurgie
Eesti	Lastekirurgia	Kardiovaskulaarkirurgia
Ελλάς	Χειρoυργική Παίδωv	Αγγειoχειρoυργική
España	Cirugía pediátrica	Angiología y cirugía vascular
France	Chirurgie infantile	Chirurgie vasculaire
▼M8
Hrvatska	Dječja kirurgija	Vaskularna kirurgija
▼M1
Ireland	Paediatric surgery
Italia	Chirurgia pediatrica	Chirurgia vascolare
Κύπρος	Χειρουργική Παίδων	Χειρουργική Αγγείων
Latvija	Bērnu ķirurģija	Asinsvadu ķirurģija
Lietuva	Vaikų chirurgija	Kraujagyslių chirurgija
Luxembourg	Chirurgie pédiatrique	Chirurgie vasculaire
Magyarország	Gyermeksebészet	Érsebészet
Malta	Kirurgija Pedjatrika	Kirurġija Vaskolari
Nederland
Österreich	Kinderchirurgie
Polska	Chirurgia dziecięca	Chirurgia naczyniowa
Portugal	Cirurgia pediátrica	Cirurgia vascular
România	Chirurgie pediatrică	Chirurgie vasculară
Slovenija		Kardiovaskularna kirurgija
Slovensko	Detská chirurgia	Cievna chirurgia
Suomi/Finland	Lastenkirurgia/Barnkirurgi	Verisuonikirurgia/Kärlkirurgi
Sverige	Barn- och ungdomskirurgi
United Kingdom	Paediatric surgery
(1) 1 January 1983 Dates of repeal within the meaning of Article 27(3):

Maa	Kardiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Gastroenterologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Cardiologie	Gastro-entérologie/Gastroenterologie
България	Кардиология	Гастроентерология
Česká republika	Kardiologie	Gastroenterologie
Danmark	Kardiologi	Medicinsk gastroenterologi eller medicinske mavetarmsygdomme
Deutschland	Innere Medizin und Schwerpunkt Kardiologie	Innere Medizin und Schwerpunkt Gastroenterologie
Eesti	Kardioloogia	Gastroenteroloogia
Ελλάς	Καρδιoλoγία	Γαστρεvτερoλoγία
España	Cardiología	Aparato digestivo
France	Pathologie cardio-vasculaire	Gastro-entérologie et hépatologie
▼M8
Hrvatska	Kardiologija	Gastroenterologija
▼M1
Ireland	Cardiology	Gastro-enterology
Italia	Cardiologia	Gastroenterologia
Κύπρος	Καρδιολογία	Γαστρεντερολογία
Latvija	Kardioloģija	Gastroenteroloģija
Lietuva	Kardiologija	Gastroenterologija
Luxembourg	Cardiologie et angiologie	Gastro-enterologie
Magyarország	Kardiológia	Gasztroenterológia
Malta	Kardjoloġija	Gastroenteroloġija
Nederland	Cardiologie	Leer van maag-darm-leverziekten
Österreich
Polska	Kardiologia	Gastrenterologia
Portugal	Cardiologia	Gastrenterologia
România	Cardiologie	Gastroenterologie
Slovenija		Gastroenterologija
Slovensko	Kardiológia	Gastroenterológia
Suomi/Finland	Kardiologia/Kardiologi	Gastroenterologia/Gastroenterologi
Sverige	Kardiologi	Medicinsk gastroenterologi och hepatologi
United Kingdom	Cardiology	Gastro-enterology

Maa	Reumatologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Kliininen hematologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Rhumathologie/reumatologie
България	Ревматология	Трансфузионна хематология
Česká republika	Revmatologie	Hematologie a transfúzní lékařství
Danmark	Reumatologi	Hæmatologi eller blodsygdomme
Deutschland	Innere Medizin und Schwerpunkt Rheumatologie	Innere Medizin und Schwerpunkt Hämatologie und Onkologie
Eesti	Reumatoloogia	Hematoloogia
Ελλάς	Ρευματoλoγία	Αιματoλoγία
España	Reumatología	Hematología y hemoterapia
France	Rhumatologie
▼M8
Hrvatska	Reumatologija	Hematologija
▼M1
Ireland	Rheumatology	Haematology (clinical and laboratory)
Italia	Reumatologia	Ematologia
Κύπρος	Ρευματολογία	Αιματολογία
Latvija	Reimatoloģija	Hematoloģija
Lietuva	Reumatologija	Hematologija
Luxembourg	Rhumatologie	Hématologie
Magyarország	Reumatológia	Haematológia
Malta	Rewmatoloġija	Ematoloġija
Nederland	Reumatologie
Österreich
Polska	Reumatologia	Hematologia
Portugal	Reumatologia	Imuno-hemoterapia
România	Reumatologie	Hematologie
Slovenija
Slovensko	Reumatológia	Hematológia a transfúziológia
Suomi/Finland	Reumatologia/Reumatologi	Kliininen hematologia/Klinisk hematologi
Sverige	Reumatologi	Hematologi
United Kingdom	Rheumatology	Haematology

Maa	Endokrinologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta	Fysiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien		Médecine physique et réadaptation/Fysische geneeskunde en revalidatie
България	Ендокринология и болести на обмяната	Физикална и рехабилитационна медицина
Česká republika	Endokrinologie	Rehabilitační a fyzikální medicína
Danmark	Medicinsk endokrinologi eller medicinske hormonsygdomme
Deutschland	Innere Medizin und Schwerpunkt Endokrinologie und Diabetologie	Physikalische und Rehabilitative Medizin
Eesti	Endokrinoloogia	Taastusravi ja füsiaatria
Ελλάς	Εvδoκριvoλoγία	Φυσική Iατρική και Απoκατάσταση
España	Endocrinología y nutrición	Medicina física y rehabilitación
France	Endocrinologie, maladies métaboliques	Rééducation et réadaptation fonctionnelles
▼M8
Hrvatska	Endokrinologija i dijabetologija	Fizikalna medicina i rehabilitacija
▼M1
Ireland	Endocrinology and diabetes mellitus
Italia	Endocrinologia e malattie del ricambio	Medicina fisica e riabilitazione
Κύπρος	Ενδοκρινολογία	Φυσική Ιατρική και Αποκατάσταση
Latvija	Endokrinoloģija	Rehabilitoloģija Fiziskā rehabilitācija Fizikālā medicīna
Lietuva	Endokrinologija	Fizinė medicina ir reabilitacija
Luxembourg	Endocrinologie, maladies du métabolisme et de la nutrition	Rééducation et réadaptation fonctionnelles
Magyarország	Endokrinológia	Fizioterápia
Malta	Endokrinoloġija u Dijabete
Nederland		Revalidatiegeneeskunde
Österreich		Physikalische Medizin
Polska	Endokrynologia	Rehabilitacja medyczna
Portugal	Endocrinologia	Fisiatria ou Medicina física e de reabilitação
România	Endocrinologie	Recuperare, medicină fizică și balneologie
Slovenija		Fizikalna in rehabilitacijska medicina
Slovensko	Endokrinológia	Fyziatria, balneológia a liečebná rehabilitácia
Suomi/Finland	Endokrinologia/Endokrinologi	Fysiatria/Fysiatri
Sverige	Endokrina sjukdomar	Rehabiliteringsmedicin
United Kingdom	Endocrinology and diabetes mellitus

Maa	Neuropsykiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta	Iho- ja sukupuolitaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Neuropsychiatrie (1)	Dermato-vénéréologie/Dermato-venerologie
България		Кожни и венерически болести
Česká republika		Dermatovenerologie
Danmark		Dermato-venerologi eller hud- og kønssygdomme
Deutschland	Nervenheilkunde (Neurologie und Psychiatrie)	Haut — und Geschlechtskrankheiten
Eesti		Dermatoveneroloogia
Ελλάς	Νευρoλoγία — Ψυχιατρική	Δερματoλoγία — Αφρoδισιoλoγία
España		Dermatología médico-quirúrgica y venereología
France	Neuropsychiatrie (2)	Dermatologie et vénéréologie
▼M8
Hrvatska		Dermatologija i venerologija
▼M1
Ireland
Italia	Neuropsichiatria (3)	Dermatologia e venerologia
Κύπρος	Νευρολογία — Ψυχιατρική	Δερματολογία — Αφροδισιολογία
Latvija		Dermatoloģija un veneroloģija
Lietuva		Dermatovenerologija
Luxembourg	Neuropsychiatrie (4)	Dermato-vénéréologie
Magyarország		Bőrgyógyászat
Malta		Dermato-venerejoloġija
Nederland	Zenuw — en zielsziekten (5)	Dermatologie en venerologie
Österreich	Neurologie und Psychiatrie	Haut- und Geschlechtskrankheiten
Polska		Dermatologia i wenerologia
Portugal		Dermatovenereologia
România		Dermatovenerologie
Slovenija		Dermatovenerologija
Slovensko	Neuropsychiatria	Dermatovenerológia
Suomi/Finland		Ihotaudit ja allergologia/Hudsjukdomar och allergologi
Sverige		Hud- och könssjukdomar
United Kingdom
(1) 1. elokuuta 1987 lukuun ottamatta henkilöitä, joiden koulutus on alkanut sitä ennen. (2) 31. joulukuuta 1971 (3) 31. lokakuuta 1999 (4) Asiakirjoja ei enää anneta, jos koulutus on alkanut 5. maaliskuuta 1982 jälkeen. (5) 9. heinäkuuta 1984 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä:

Maa	Radiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Lastenpsykiatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien		Psychiatrie infanto-juvénile/Kinder- en jeugdpsychiatrie
България	Радиобиология	Детска психиатрия
Česká republika		Dětská a dorostová psychiatrie
Danmark		Børne- og ungdomspsykiatri
Deutschland	Radiologie	Kinder- und Jugendpsychiatrie und -psychotherapie
Eesti
Ελλάς	Ακτιvoλoγία — Ραδιoλoγία	Παιδoψυχιατρική
España	Electroradiología
France	Electro-radiologie (1)	Pédo-psychiatrie
▼M8
Hrvatska	Klinička radiologija	Dječja i adolescentna psihijatrija
▼M1
Ireland	Radiology	Child and adolescent psychiatry
Italia	Radiologia (2)	Neuropsichiatria infantile
Κύπρος		Παιδοψυχιατρική
Latvija		Bērnu psihiatrija
Lietuva		Vaikų ir paauglių psichiatrija
Luxembourg	Électroradiologie (3)	Psychiatrie infantile
Magyarország	Radiológia	Gyermek-és ifjúságpszichiátria
Malta
Nederland	Radiologie (4)
Österreich	Radiologie
Polska		Psychiatria dzieci i młodzieży
Portugal	Radiologia	Pedopsiquiatria
România		Psihiatrie pediatrică
Slovenija		Otroška in mladostniška psihiatrija
Slovensko		Detská psychiatria
Suomi/Finland		Lastenpsykiatria/Barnpsykiatri
Sverige		Barn- och ungdomspsykiatri
United Kingdom		Child and adolescent psychiatry
(1) 3. joulukuuta 1971 (2) 31. lokakuuta 1993 (3) Asiakirjoja ei enää anneta, jos koulutus on alkanut ennen vuotta 1982. (4) 8. heinäkuuta 1984 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä:

Maa	Geriatria Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Nefrologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien
България	Гериатрична медицина	Нефрология
Česká republika	Geriatrie	Nefrologie
Danmark	Geriatri eller alderdommens sygdomme	Nefrologi eller medicinske nyresygdomme
Deutschland		Innere Medizin und Schwerpunkt Nephrologie
Eesti		Nefroloogia
Ελλάς		Νεφρoλoγία
España	Geriatría	Nefrología
France		Néphrologie
▼M8
Hrvatska		Nefrologija
▼M1
Ireland	Geriatric medicine	Nephrology
Italia	Geriatria	Nefrologia
Κύπρος	Γηριατρική	Νεφρολογία
Latvija		Nefroloģija
Lietuva	Geriatrija	Nefrologija
Luxembourg	Gériatrie	Néphrologie
Magyarország	Geriátria	Nefrológia
Malta	Ġerjatrija	Nefroloġija
Nederland	Klinische geriatrie
Österreich
Polska	Geriatria	Nefrologia
Portugal		Nefrologia
România	Geriatrie și gerontologie	Nefrologie
Slovenija		Nefrologija
Slovensko	Geriatria	Nefrológia
Suomi/Finland	Geriatria/Geriatri	Nefrologia/Nefrologi
Sverige	Geriatrik	Medicinska njursjukdomar (nefrologi)
United Kingdom	Geriatrics	Renal medicine

Maa	Tarttuvat sairaudet Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Terveydenhuolto Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien
България	Инфекциозни болести	Социална медицина и здравен мениджмънт комунална хигиена
Česká republika	Infekční lékařství	Hygiena a epidemiologie
Danmark	Infektionsmedicin	Samfundsmedicin
Deutschland		Öffentliches Gesundheitswesen
Eesti	Infektsioonhaigused
Ελλάς		Κοινωνική Ιατρική
España		Medicina preventiva y salud pública
France		Santé publique et médecine sociale
▼M8
Hrvatska	Infektologija	Javnozdravstvena medicina
▼M1
Ireland	Infectious diseases	Public health medicine
Italia	Malattie infettive	Igiene e medicina preventiva
Κύπρος	Λοιμώδη Νοσήματα	Υγειονολογία/Κοινοτική Ιατρική
Latvija	Infektoloģija
Lietuva	Infektologija
Luxembourg	Maladies contagieuses	Santé publique
Magyarország	Infektológia	Megelőző orvostan és népegészségtan
Malta	Mard Infettiv	Saħħa Pubblika
Nederland		Maatschappij en gezondheid
Österreich		Sozialmedizin
Polska	Choroby zakaźne	Zdrowie publiczne, epidemiologia
Portugal	Infecciologia	Saúde pública
România	Boli infecțioase	Sănătate publică și management
Slovenija	Infektologija	Javno zdravje
Slovensko	Infektológia	Verejné zdravotníctvo
Suomi/Finland	Infektiosairaudet/Infektionssjukdomar	Terveydenhuolto/Hälsovård
Sverige	Infektionssjukdomar	Socialmedicin
United Kingdom	Infectious diseases	Public health medicine

Maa	Kliininen farmakologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Työterveyshuolto Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien		Médecine du travail/Arbeidsgeneeskunde
България	Клинична фармакология и терапия Фармакология	Трудова медицина
Česká republika	Klinická farmakologie	Pracovní lékařství
Danmark	Klinisk farmakologi	Arbejdsmedicin
Deutschland	Pharmakologie und Toxikologie	Arbeitsmedizin
Eesti
Ελλάς		Iατρική thς Εργασίας
España	Farmacología clínica	Medicina del trabajo
France		Médecine du travail
▼M8
Hrvatska	Klinička farmakologija s toksikologijom	Medicina rada i športa
▼M1
Ireland	Clinical pharmacology and therapeutics	Occupational medicine
Italia	Farmacologia	Medicina del lavoro
Κύπρος		Ιατρική της Εργασίας
Latvija		Arodslimības
Lietuva		Darbo medicina
Luxembourg		Médecine du travail
Magyarország	Klinikai farmakológia	Foglalkozás-orvostan (üzemorvostan)
Malta	Farmakoloġija Klinika u t-Terapewtika	Mediċina Okkupazzjonali
Nederland		Arbeid en gezondheid, bedrijfsgeneeskunde Arbeid en gezondheid, verzekeringsgeneeskunde
Österreich	Pharmakologie und Toxikologie	Arbeits- und Betriebsmedizin
Polska	Farmakologia kliniczna	Medycyna pracy
Portugal		Medicina do trabalho
România	Farmacologie clinică	Medicina muncii
Slovenija		Medicina dela, prometa in športa
Slovensko	Klinická farmakológia	Pracovné lekárstvo
Suomi/Finland	Kliininen farmakologia ja lääkehoito/Klinisk farmakologi och läkemedelsbehandling	Työterveyshuolto/Företagshälsovård
Sverige	Klinisk farmakologi	Yrkes- och miljömedicin
United Kingdom	Clinical pharmacology and therapeutics	Occupational medicine

Maa	Allergologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta	Isotooppitutkimukset Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien		Médecine nucléaire/Nucleaire geneeskunde
България	Клинична алергология	Нуклеарна медицина
Česká republika	Alergologie a klinická imunologie	Nukleární medicína
Danmark	Medicinsk allergologi eller medicinske overfølsomhedssygdomme	Klinisk fysiologi og nuklearmedicin
Deutschland		Nuklearmedizin
Eesti
Ελλάς	Αλλεργιoλoγία	Πυρηvική Iατρική
España	Alergología	Medicina nuclear
France		Médecine nucléaire
▼M8
Hrvatska	Alergologija i klinička imunologija	Nuklearna medicina
▼M1
Ireland
Italia	Allergologia ed immunologia clinica	Medicina nucleare
Κύπρος	Αλλεργιολογία	Πυρηνική Ιατρική
Latvija	Alergoloģija
Lietuva	Alergologija ir klinikinė imunologija
Luxembourg		Médecine nucléaire
Magyarország	Allergológia és klinikai immunológia	Nukleáris medicina (izotóp diagnosztika)
Malta		Mediċina Nukleari
Nederland	Allergologie en inwendige geneeskunde	Nucleaire geneeskunde
Österreich		Nuklearmedizin
Polska	Alergologia	Medycyna nuklearna
Portugal	Imuno-alergologia	Medicina nuclear
România	Alergologie și imunologie clinică	Medicină nucleară
Slovenija		Nuklearna medicina
Slovensko	Klinická imunológia a alergológia	Nukleárna medicína
Suomi/Finland		Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede/Klinisk fysiologi och nukleärmedicin
Sverige	Allergisjukdomar	Nukleärmedicin
United Kingdom		Nuclear medicine

Maa	Leukakirurgia (lääkärin peruskoulutus) Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta
Maa	Nimike
Belgique/België/Belgien
България	Лицево-челюстна хирургия
Česká republika	Maxilofaciální chirurgie
Danmark
Deutschland
Eesti
Ελλάς
España	Cirugía oral y maxilofacial
France	Chirurgie maxillo-faciale et stomatologie
▼M8
Hrvatska	Maksilofacijalna kirurgija
▼M1
Ireland
Italia	Chirurgia maxillo-facciale
Κύπρος
Latvija	Mutes, sejas un žokļu ķirurģija
Lietuva	Veido ir žandikaulių chirurgija
Luxembourg	Chirurgie maxillo-faciale
Magyarország	Szájsebészet
Malta
Nederland
Österreich	Mund- Kiefer- und Gesichtschirurgie
Polska	Chirurgia szczekowo-twarzowa
Portugal	Cirurgia maxilo-facial
România
Slovenija	Maxilofacialna kirurgija
Slovensko	Maxilofaciálna chirurgia
Suomi/Finland
Sverige
United Kingdom

Maa	Hematologiset laboratoriotutkimukset Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike
Belgique/België/Belgien
България	Клинична хематология
Česká republika
Danmark	Klinisk blodtypeserologi (1)
Deutschland
Eesti
Ελλάς
España
France	Hématologie
▼M8
Hrvatska
▼M1
Ireland
Italia
Κύπρος
Latvija
Lietuva
Luxembourg	Hématologie biologique
Magyarország
Malta
Nederland
Österreich
Polska
Portugal	Hematologia clinica
România
Slovenija
Slovensko
Suomi/Finland
Sverige
United Kingdom
(1) 1. tammikuuta 1983 lukuun ottamatta henkilöitä, joiden koulutus on alkanut ennen kyseistä päivää ja päättynyt ennen vuoden 1988 loppua. 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä:

Maa	Stomatologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 3 vuotta	Ihotaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien
България
Česká republika
Danmark
Deutschland
Eesti
Ελλάς
España	Estomatología
France	Stomatologie
▼M8
Hrvatska
▼M1
Ireland		Dermatology
Italia	Odontostomatologia (1)
Κύπρος
Latvija
Lietuva
Luxembourg	Stomatologie
Magyarország
Malta		Dermatoloġija
Nederland
Österreich
Polska
Portugal	Estomatologia
România
Slovenija
Slovensko
Suomi/Finland
Sverige
United Kingdom		Dermatology
(1) 31. joulukuuta 1994 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä:

Maa	Sukupuolitaudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Trooppiset taudit Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien
България
Česká republika
Danmark
Deutschland
Eesti
Ελλάς
España
France
▼M8
Hrvatska
▼M1
Ireland	Genito-urinary medicine	Tropical medicine
Italia		Medicina tropicale
Κύπρος
Latvija
Lietuva
Luxembourg
Magyarország		Trópusi betegségek
Malta	Mediċina Uro-ġenetali
Nederland
Österreich		Spezifische Prophylaxe und Tropenhygiene
Polska		Medycyna transportu
Portugal		Medicina tropical
România
Slovenija
Slovensko		Tropická medicína
Suomi/Finland
Sverige
United Kingdom	Genito-urinary medicine	Tropical medicine

Maa	Gastroenterologinen kirurgia Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta	Tapaturmat Koulutuksen vähimmäiskesto: 5 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien	Chirurgie abdominale/Heelkunde op het abdomen (1)
България		Спешна медицина
Česká republika		Traumatologie Urgentní medicína
Danmark	Kirurgisk gastroenterologi eller kirurgiske mave-tarmsygdomme
Deutschland	Visceralchirurgie
Eesti
Ελλάς
España	Cirugía del aparato digestivo
France	Chirurgie viscérale et digestive
▼M8
Hrvatska	Abdominalna kirurgija	Hitna medicina
▼M1
Ireland		Emergency medicine
Italia	Chirurgia dell'apparato digerente
Κύπρος
Latvija
Lietuva	Abdominalinė chirurgija
Luxembourg	Chirurgie gastro-entérologique
Magyarország		Traumatológia
Malta		Mediċina tal-Aċċidenti u l-Emerġenza
Nederland
Österreich
Polska		Medycyna ratunkowa
Portugal
România		Medicină de urgență
Slovenija	Abdominalna kirurgija
Slovensko	Gastroenterologická chirurgia	Úrazová chirurgia Urgentná medicína
Suomi/Finland	Gastroenterologinen kirurgia/Gastroenterologisk kirurgi
Sverige
United Kingdom		Accident and emergency medicine
(1) 1. tammikuuta 1983 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kumoamispäivä:

Maa	Kliininen neurofysiologia Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta	Suu- ja leukakirurgia (lääkärin ja hammaslääkärin peruskoulutus) (1) Koulutuksen vähimmäiskesto: 4 vuotta
Maa	Nimike	Nimike
Belgique/België/Belgien		Stomatologie et chirurgie orale et maxillo-faciale/Stomatologie en mond-, kaak- en aangezichtschirurgie
България
Česká republika
Danmark	Klinisk neurofysiologi
Deutschland		Mund-, Kiefer- und Gesichtschirurgie
Eesti
Ελλάς
España	Neurofisiologia clínica
France
▼M8
Hrvatska
▼M1
Ireland	Clinical neurophysiology	Oral and maxillo-facial surgery
Italia
Κύπρος		Στοματο-Γναθο-Προσωποχειρουργική
Latvija
Lietuva
Luxembourg		Chirurgie dentaire, orale et maxillo-faciale
Magyarország		Arc-állcsont-szájsebészet
Malta	Newrofiżjoloġija Klinika	Kirurġija tal-għadam tal-wiċċ
Nederland
Österreich
Polska
Portugal
România
Slovenija
Slovensko
Suomi/Finland	Kliininen neurofysiologia/Klinisk neurofysiologi	Suu- ja leukakirurgia/Oral och maxillofacial kirurgi
Sverige	Klinisk neurofysiologi
United Kingdom	Clinical neurophysiology	Oral and maxillo-facial surgery
(1) Suu- ja leukakirurgian erikoisalan koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutuksen (lääkärin ja hammaslääkärin peruskoulutus) edellytyksenä on, että hakija on suorittanut hyväksytysti lääkärin peruskoulutuksen (24 artikla) ja lisäksi suorittanut hyväksytysti hammaslääkärin peruskoulutuksen (34 artikla).

Valtio	Syöpätautien lääkehoito Koulutuksen vähimmäiskesto 5 vuotta	Perinnöllisyyslääketiede Koulutuksen vähimmäiskesto 4 vuotta
Valtio	Otsikko	Otsikko
Belgique/België/Belgien	Oncologie médicale/ Medische oncologie
България	Медицинска онкология	Медицинска генетика
Česká republika	Klinická onkologie	Lékařská genetika
Danmark		Klinisk genetik
Deutschland		Humangenetik
Eesti		Meditsiinigeneetika
Ελλάς	Παθολογική Ογκολογία
España
France	Oncologie	Génétique médicale
▼M8
Hrvatska
▼M6
Ireland	Medical oncology	Clinical genetics
Italia	Oncologia medica	Genetica medica
Κύπρος	Ακτινοθεραπευτική Ογκολογία
Latvija	Onkoloģija ķīmijterapija	Medicīnas ģenētika
Lietuva	Chemoterapinė onkologija	Genetika
Luxembourg	Oncologie médicale	Médecine génétique
Magyarország	Klinikai onkológia	Klinikai genetika
Malta
Nederland		Klinische genetica
Österreich		Medizinische Genetik
Polska	Onkologia kliniczna	Genetyka kliniczna
Portugal	Oncologia médica	Genética médica
România	Oncologie medicala	Genetica medicala
Slovenija	Internistična onkologija	Klinična genetika
Slovensko	Klinická onkológia	Lekárska genetica
Suomi/Finland		Perinnöllisyyslääketiede/Medicinsk genetik
Sverige
United Kingdom	Medical oncology	Clinical genetics

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Ammattinimike	Viiteajankohta
België/Belgique/Belgien	Ministerieel erkenningsbesluit van huisarts/Arrêté ministériel d'agrément de médecin généraliste	Huisarts/Médecin généraliste	31. joulukuuta 1994
▼M1
България	Свидетелство за призната специалност по Обща медицина	Лекар-специалист по Обща медицина	1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	Diplom o specializaci ”všeobecné lékařství”	Všeobecný lékař	1. toukokuuta 2004
Danmark	Tilladelse til at anvende betegnelsen alment praktiserende læge/Speciallægel i almen medicin	Almen praktiserende læge/Speciallæge i almen medicin	31. joulukuuta 1994
Deutschland	Zeugnis über die spezifische Ausbildung in der Allgemeinmedizin	Facharzt/Fachärztin für Allgemeinmedizin	31. joulukuuta 1994
Eesti	Diplom peremeditsiini erialal	Perearst	1. toukokuuta 2004
Ελλάς	Tίτλος ιατρικής ειδικότητας γενικής ιατρικής	Iατρός με ειδικότητα γενικής ιατρικής	31. joulukuuta 1994
España	Título de especialista en medicina familiar y comunitaria	Especialista en medicina familiar y comunitaria	31. joulukuuta 1994
France	Diplôme d'Etat de docteur en médecine (avec document annexé attestant la formation spécifique en médecine générale)	Médecin qualifié en médecine générale	31. joulukuuta 1994
▼M8
Hrvatska	Diploma o specijalističkom usavršavanju	specijalist obiteljske medicine	1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	Certificate of specific qualifications in general medical practice	General medical practitioner	31. joulukuuta 1994
Italia	Attestato di formazione specifica in medicina generale	Medico di medicina generale	31. joulukuuta 1994
Κύπρος	Τίτλος Ειδικότητας Γενικής Ιατρικής	Ιατρός Γενικής Ιατρικής	1. toukokuuta 2004
Latvija	Ģimenes ārsta sertifikāts	Ģimenes (vispārējās prakses) ārsts	1. toukokuuta 2004
Lietuva	Šeimos gydytojo rezidentūros pažymėjimas	Šeimos medicinos gydytojas	1. toukokuuta 2004
Luxembourg	Diplôme de formation spécifique en medicine générale	Médecin généraliste	31. joulukuuta 1994
Magyarország	Háziorvostan szakorvosa bizonyítvány	Háziorvostan szakorvosa	1. toukokuuta 2004
Malta	Tabib tal-familja	Mediċina tal-familja	1. toukokuuta 2004
Nederland	Certificaat van inschrijving in het register van erkende huisartsen van de Koninklijke Nederlandsche Maatschappij tot bevordering der geneeskunst	Huisarts	31. joulukuuta 1994
Österreich	Arzt für Allgemeinmedizin	Arzt für Allgemeinmedizin	31. joulukuuta 1994
Polska	Diplôme: Dyplom uzyskania tytułu specjalisty w dziedzinie medycyny rodzinnej	Specjalista w dziedzinie medycyny rodzinnej	1. toukokuuta 2004
Portugal	Diploma do internato complementar de clínica geral	Assistente de clínica geral	31. joulukuuta 1994
▼M1
România	Certificat de medic specialist medicină de familie	Medic specialist medicină de familie	1. tammikuuta 2007
▼B
Slovenija	Potrdilo o opravljeni specializaciji iz družinske medicine	Specialist družinske medicine/Specialistka družinske medicine	1. toukokuuta 2004
Slovensko	Diplom o špecializácii v odbore ”všeobecné lekárstvo”	Všeobecný lekár	1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	Todistus lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta/Bevis om tilläggsutbildning av läkare i primärvård	Yleislääkäri/Allmänläkare	31. joulukuuta 1994
Sverige	Bevis om kompetens som allmänpraktiserande läkare (Europaläkare) utfärdat av Socialstyrelsen	Allmänpraktiserande läkare (Europaläkare)	31. joulukuuta 1994
United Kingdom	Certificate of prescribed/equivalent experience	General medical practitioner	31. joulukuuta 1994

Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä seuraavat kaksi osaa ja vähintään siinä mainitut oppiaineet.

Yhtä tai useampia näistä oppiaineista voidaan opettaa muiden aineiden osana tai niiden yhteydessä.

Teoreettisen opetuksen on oltava tasapainossa ja sovitettu yhteen kliinisen opetuksen kanssa niin, että opiskelijalla on mahdollisuus asianmukaisella tavalla hankkia tässä liitteessä tarkoitetut tiedot ja taidot.

5.2.2 Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettavat asiakirjat

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Ammattinimike	Viiteajankohta
België/Belgique/Belgien	— Diploma gegradueerde verpleger/verpleegster/Diplôme d'infirmier(ère) gradué(e)/Diplom eines (einer) graduierten Krankenpflegers (-pflegerin) — Diploma in de ziekenhuisverpleegkunde/Brevet d'infirmier(ère) hospitalier(ère)/Brevet eines (einer) Krankenpflegers (-pflegerin) — Brevet van verpleegassistent(e)/Brevet d'hospitalier(ère)/Brevet einer Pflegeassistentin	— De erkende opleidingsinstituten/Les établissements d'enseignement reconnus/Die anerkannten Ausbildungsanstalten — De bevoegde Examencommissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française/Der zuständige Prüfungsausschüß der Deutschsprachigen Gemeinschaft	— Hospitalier(ère)/Verpleegassistent(e) — Infirmier(ère) hospitalier(ère)/Ziekenhuisverpleger(-verpleegster)	29. kesäkuuta 1979
▼M1
България	Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Бакалавър” с професионална квалификация ”Медицинска сестра”	Университет	Медицинска сестра	1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	1. Diplom o ukončení studia ve studijním programu ošetřovatelství ve studijním oboru všeobecná sestra (bakalář, Bc.), ja siihen liittyen seuraava todistus: Vysvědčení o státní závěrečné zkoušce	1. Vysoká škola zřízená nebo uznaná státem	1. Všeobecná sestra	1. toukokuuta 2004
Česká republika	2. Diplom o ukončení studia ve studijním oboru diplomovaná všeobecná sestra (diplomovaný specialista, DiS.), ja siihen liittyen seuraava todistus: Vysvědčení o absolutoriu	2. Vyšší odborná škola zřízená nebo uznaná státem	2. Všeobecný ošetřovatel	1. toukokuuta 2004
Danmark	Eksamensbevis efter gennemført sygeplejerskeuddannelse	Sygeplejeskole godkendt af Undervisningsministeriet	Sygeplejerske	29. kesäkuuta 1979
Deutschland	Zeugnis über die staatliche Prüfung in der Krankenpflege	Staatlicher Prüfungsausschuss	Gesundheits- und Krankenpflegerin/Gesundheits- und Krankenpfleger	29. kesäkuuta 1979
Eesti	Diplom õe erialal	1. Tallinna Meditsiinikool 2. Tartu Meditsiinikool 3. Kohtla-Järve Meditsiinikool	õde	1. toukokuuta 2004
Ελλάς	1. Πτυχίο Νοσηλευτικής Παν/μίου Αθηνών	1. Πανεπιστήμιο Αθηνών	Διπλωματούχος ή πτυχιούχος νοσοκόμος, νοσηλευτής ή νοσηλεύτρια	1. tammikuuta 1981
	2. Πτυχίο Νοσηλευτικής Τεχνολογικών Εκπαιδευτικών Ιδρυμάτων (Τ.Ε.Ι.)	2. Τεχνολογικά Εκπαιδευτικά Ιδρύματα Υπουργείο Εθνικής Παιδείας και Θρησκευμάτων
	3. Πτυχίο Αξιωματικών Νοσηλευτικής	3. Υπουργείο Εθνικής 'Αμυνας
	4. Πτυχίο Αδελφών Νοσοκόμων πρώην Ανωτέρων Σχολών Υπουργείου Υγείας και Πρόνοιας	4. Υπουργείο Υγείας και Πρόνοιας
	5. Πτυχίο Αδελφών Νοσοκόμων και Επισκεπτριών πρώην Ανωτέρων Σχολών Υπουργείου Υγείας και Πρόνοιας	5. Υπουργείο Υγείας και Πρόνοιας
	6. Πτυχίο Τμήματος Νοσηλευτικής	6. ΚΑΤΕΕ Υπουργείου Εθνικής Παιδείας και Θρησκευμάτων
España	Título de Diplomado universitario en Enfermería	— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una universidad	Enfermero/a diplomado/a	1. tammikuuta 1986
France	— Diplôme d'Etat d'infirmier(ère) — Diplôme d'Etat d'infirmier(ère) délivré en vertu du décret no 99-1147 du 29 décembre 1999	Le ministère de la santé	Infirmer(ère)	29. kesäkuuta 1979
▼M8
Hrvatska	1. Svjedodžba ”medicinska sestra opće njege/medicinski tehničar opće njege” 2. Svjedodžba ”prvostupnik (baccalaureus) sestrinstva/prvostupnica (baccalaurea) sestrinstva”	1. Srednje strukovne škole koje izvode program za stjecanje kvalifikacije ”medicinska sestra opće njege/medicinski tehničar opće njege” 2. Medicinski fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj Sveučilišta u Republici Hrvatskoj Veleučilišta u Republici Hrvatskoj	1. medicinska sestra opće njege/medicinski tehničar opće njege 2. prvostupnik (baccalaureus) sestrinstva/prvostupnica (baccalaurea) sestrinstva	1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	Certificate of Registered General Nurse	An Bord Altranais (The Nursing Board)	Registered General Nurse	29. kesäkuuta 1979
Italia	Diploma di infermiere professionale	Scuole riconosciute dallo Stato	Infermiere professionale	29. kesäkuuta 1979
Κύπρος	Δίπλωμα Γενικής Νοσηλευτικής	Νοσηλευτική Σχολή	Εγγεγραμμένος Νοσηλευτής	1. toukokuuta 2004
Latvija	1. Diploms par māsas kvalifikācijas iegūšanu	1. Māsu skolas	Māsa	1. toukokuuta 2004
Latvija	2. Māsas diploms	2. Universitātes tipa augstskola pamatojoties uz Valsts eksāmenu komisijas lēmumu	Māsa	1. toukokuuta 2004
Lietuva	1. Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesinę kvalifikaciją	1. Universitetas	Bendrosios praktikos slaugytojas	1. toukokuuta 2004
Lietuva	2. Aukštojo mokslo diplomas (neuniversitetinės studijos), nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesine kvalifikaciją	2. Kolegija	Bendrosios praktikos slaugytojas	1. toukokuuta 2004
Luxembourg	— Diplôme d'Etat d'infirmier — Diplôme d'Etat d'infirmier hospitalier gradué	Ministère de l'éducation nationale, de la formation professionnelle et des sports	Infirmier	29. kesäkuuta 1979
Magyarország	1. Ápoló bizonyítvány	1. Iskola	Ápoló	1. toukokuuta 2004
	2. Diplomás ápoló oklevél	2. Egyetem/főiskola
	3. Egyetemi okleveles ápoló oklevél	3. Egyetem
Malta	Lawrja jew diploma fl-istudji tal-infermerija	Universita’ ta' Malta	Infermier Registrat tal-Ewwel Livell	1. toukokuuta 2004
Nederland	1. Diploma's verpleger A, verpleegster A, verpleegkundige A	1. Door een van overheidswege benoemde examencommissie	Verpleegkundige	29. kesäkuuta 1979
	2. Diploma verpleegkundige MBOV (Middelbare Beroepsopleiding Verpleegkundige)	2. Door een van overheidswege benoemde examencommissie
	3. Diploma verpleegkundige HBOV (Hogere Beroepsopleiding Verpleegkundige)	3. Door een van overheidswege benoemde examencommissie
	4. Diploma beroepsonderwijs verpleegkundige — Kwalificatieniveau 4	4. Door een van overheidswege aangewezen opleidingsinstelling
	5. Diploma hogere beroepsopleiding verpleegkundige — Kwalificatieniveau 5	5. Door een van overheidswege aangewezen opleidingsinstelling
Österreich	1. Diplom als ”Diplomierte Gesundheits- und Krankenschwester, Diplomierter Gesundheits- und Krankenpfleger”	1. Schule für allgemeine Gesundheits- und Krankenpflege	— Diplomierte Krankenschwester — Diplomierter Krankenpfleger	1. tammikuuta 1994
Österreich	2. Diplom als ”Diplomierte Krankenschwester, Diplomierter Krankenpfleger”	2. Allgemeine Krankenpflegeschule		1. tammikuuta 1994
Polska	Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku pielęgniarstwo z tytułem ”magister pielęgniarstwa”	Instytucja prowadząca kształcenie na poziomie wyższym uznana przez właściwe władze (toimivaltaisten viranomaisten tunnustama korkeakoulu)	Pielegniarka	1. toukokuuta 2004
Portugal	1. Diploma do curso de enfermagem geral	1. Escolas de Enfermagem	Enfermeiro	1. tammikuuta 1986
	2. Diploma/carta de curso de bacharelato em enfermagem	2. Escolas Superiores de Enfermagem
	3. Carta de curso de licenciatura em enfermagem	3. Escolas Superiores de Enfermagem; Escolas Superiores de Saúde
▼M1
România	1. Diplomă de absolvire de asistent medical generalist cu studii superioare de scurtă durată	1. Universități	asistent medical generalist	1. tammikuuta 2007
România	2. Diplomă de licență de asistent medical generalist cu studii superioare de lungă durată	2. Universități	asistent medical generalist	1. tammikuuta 2007
▼B
Slovenija	Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”diplomirana medicinska sestra/diplomirani zdravstvenik”	1. Univerza 2. Visoka strokovna šola	Diplomirana medicinska sestra/Diplomirani zdravstvenik	1. toukokuuta 2004
Slovensko	1. Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”magister z ošetrovateľstva” (”Mgr.”)	1. Vysoká škola	Sestra	1. toukokuuta 2004
	2. Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”bakalár z ošetrovateľstva” (”Bc.”)	2. Vysoká škola
	3. Absolventský diplom v študijnom odbore diplomovaná všeobecná sestra	3. Stredná zdravotnícka škola
Suomi/ Finland	1. Sairaanhoitajan tutkinto/Sjukskötarexamen	1. Terveydenhuolto-oppilaitokset/ Hälsovårdsläroanstalter	Sairaanhoitaja/Sjukskötare	1. tammikuuta 1994
Suomi/ Finland	2. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, sairaanhoitaja (AMK)/Yrkeshögskoleexamen inom hälsovård och det sociala området, sjukskötare (YH)	2. Ammattikorkeakoulut/ Yrkeshögskolor	Sairaanhoitaja/Sjukskötare	1. tammikuuta 1994
Sverige	Sjuksköterskeexamen	Universitet eller högskola	Sjuksköterska	1. tammikuuta 1994
United Kingdom	Statement of Registration as a Registered General Nurse in part 1 or part 12 of the register kept by the United Kingdom Central Council for Nursing, Midwifery and Health Visiting	Various	— State Registered Nurse — Registered General Nurse	29. kesäkuuta 1979

Hammaslääkärin koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä vähintään seuraavassa mainitut oppiaineet. Yhtä tai useampia näistä oppiaineista voidaan opettaa muiden aineiden osana tai niiden yhteydessä.

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus	Ammattinimike	Viiteajankohta
België/Belgique/Belgien	Diploma van tandarts/Diplôme licencié en science dentaire	— De universiteiten/Les universités — De bevoegde Examen- commissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française		Licentiaat in de tandheelkunde/Licencié en science dentaire	28. tammikuuta 1980
▼M1
България	Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Магистър” по ”Дентална медицина” с професионална квалификация ”Магистър-лекар по дентална медицина”	Факултет по дентална медицина към Медицински университет		Лекар по дентална медицина	1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	Diplom o ukončení studia ve studijním programu zubní lékařství ►C2 (doktor zubního lékařství, MDDr.) ◄	Lékařská fakulta univerzity v České republice	Vysvědčení o státní rigorózní zkoušce	Zubní lékař	1. toukokuuta 2004
Danmark	Bevis for tandlægeeksamen (odontologisk kandidateksamen)	Tandlægehøjskolerne, Sundhedsvidenskabeligt universitetsfakultet	Autorisation som tandlæge, udstedt af Sundhedsstyrelsen	Tandlæge	28. tammikuuta 1980
Deutschland	Zeugnis über die Zahnärztliche Prüfung	Zuständige Behörden		Zahnarzt	28. tammikuuta 1980
Eesti	Diplom hambaarstiteaduse õppekava läbimise kohta	Tartu Ülikool		Hambaarst	1. toukokuuta 2004
Ελλάς	Πτυχίo Οδovτιατρικής	Παvεπιστήμιo		Οδοντίατρος ή χειρούργος οδοντίατρος	1. tammikuuta 1981
España	Título de Licenciado en Odontología	El rector de una universidad		Licenciado en odontología	1. tammikuuta 1986
France	Diplôme d'Etat de docteur en chirurgie dentaire	Universités		Chirurgien-dentiste	28. tammikuuta 1980
▼M8
Hrvatska	Diploma ”doktor dentalne medicine/doktorica dentalne medicine”	Fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj		doktor dentalne medicine/doktorica dentalne medicine	1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	— Bachelor in Dental Science (B.Dent.Sc.) — Bachelor of Dental Surgery (BDS) — Licentiate in Dental Surgery (LDS)	— Universities — Royal College of Surgeons in Ireland		— Dentist — Dental practitioner — Dental surgeon	28. tammikuuta 1980
Italia	Diploma di laurea in Odontoiatria e Protesi Dentaria	Università	Diploma di abilitazione all'esercizio della professione di odontoiatra	Odontoiatra	28. tammikuuta 1980
Κύπρος	Πιστοποιητικό Εγγραφής Οδοντιάτρου	Οδοντιατρικό Συμβούλιο		Οδοντίατρος	1. toukokuuta 2004
Latvija	Zobārsta diploms	Universitātes tipa augstskola	Rezidenta diploms par zobārsta pēcdiploma izglītības programmas pabeigšanu, ko izsniedz universitātes tipa augstskola un ”Sertifikāts” — kompetentas iestādes izsniegts dokuments, kas apliecina, ka persona ir nokārtojusi sertifikācijas eksāmenu zobārstniecībā	Zobārsts	1. toukokuuta 2004
Lietuva	Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą gydytojo odontologo kvalifikaciją	Universitetas	Internatūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą gydytojo odontologo profesinę kvalifikaciją	Gydytojas odontologas	1. toukokuuta 2004
Luxembourg	Diplôme d'Etat de docteur en médecine dentaire	Jury d'examen d'Etat		Médecin-dentiste	28. tammikuuta 1980
Magyarország	Fogorvos oklevél (doctor medicinae dentariae, röv.: dr. med. dent.)	Egyetem		Fogorvos	1. toukokuuta 2004
Malta	Lawrja fil- Kirurġija Dentali	Universita’ ta Malta		Kirurgu Dentali	1. toukokuuta 2004
Nederland	Universitair getuigschrift van een met goed gevolg afgelegd tandartsexamen	Faculteit Tandheelkunde		Tandarts	28. tammikuuta 1980
Österreich	Bescheid über die Verleihung des akademischen Grades ”Doktor der Zahnheilkunde”	Medizinische Fakultät der Universität		Zahnarzt	1. tammikuuta 1994
Polska	Dyplom ukończenia studiów wyższych z tytułem ”lekarz dentysta”	1. Akademia Medyczna, 2. Uniwersytet Medyczny, 3. Collegium Medicum Uniwersytetu Jagiellońskiego	Lekarsko — Dentystyczny Egzamin Państwowy	Lekarz dentysta	1. toukokuuta 2004
Portugal	Carta de curso de licenciatura em medicina dentária	— Faculdades — Institutos Superiores		Médico dentista	1. tammikuuta 1986
▼M1
România	Diplomă de licență de medic dentist	Universități		medic dentist	1. lokakuuta 2003
▼B
Slovenija	Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”doktor dentalne medicine/doktorica dentalne medicine”	— Univerza	Potrdilo o opravljenem strokovnem izpitu za poklic zobozdravnik/zobozdravnica	Doktor dentalne medicine/Doktorica dentalne medicine	1. toukokuuta 2004
Slovensko	Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”doktor zubného lekárstva” (”MDDr.”)	— Vysoká škola		Zubný lekár	1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	Hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinto/Odontologie licentiatexamen	— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Oulun yliopisto — Turun yliopisto	Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätös käytännön palvelun hyväksymisestä/Beslut av Rättskyddscentralen för hälsovården om godkännande av praktisk tjänstgöring	Hammaslääkäri/Tandläkare	1. tammikuuta 1994
Sverige	Tandläkarexamen	— Universitetet i Umeå — Universitetet i Göteborg — Karolinska Institutet — Malmö Högskola	Endast för examensbevis som erhållits före den 1 juli 1995, ett utbildningsbevis som utfärdats av Socialstyrelsen	Tandläkare	1. tammikuuta 1994
United Kingdom	— Bachelor of Dental Surgery (BDS or B.Ch.D.) — Licentiate in Dental Surgery	— Universities — Royal Colleges		— Dentist — Dental practitioner — Dental surgeon	28. tammikuuta 1980

Oikomishoito
Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Viiteajankohta
België/Belgique/Belgien	Titre professionnel particulier de dentiste spécialiste en orthodontie/Bijzondere beroepstitel van tandarts specialist in de orthodontie	Ministre de la Santé publique/Minister bevoegd voor Volksgezondheid	27. tammikuuta 2005
▼M1
България	Свидетелство за призната специалност по ”Ортодонтия”	Факултет по дентална медицина към Медицински университет	1. tammikuuta 2007
▼B
Danmark	Bevis for tilladelse til at betegne sig som specialtandlæge i ortodonti	Sundhedsstyrelsen	28. tammikuuta 1980
Deutschland	Fachzahnärztliche Anerkennung für Kieferorthopädie;	Landeszahnärztekammer	28. tammikuuta 1980
Eesti	Residentuuri lõputunnistus ortodontia erialal	Tartu Ülikool	1. toukokuuta 2004
Ελλάς	Τίτλoς Οδovτιατρικής ειδικότητας της Ορθoδovτικής	— Νoμαρχιακή Αυτoδιoίκηση — Νoμαρχία	1. tammikuuta 2003
France	Titre de spécialiste en orthodontie	Conseil National de l'Ordre des chirurgiens dentistes	28. tammikuuta 1980
Ireland	Certificate of specialist dentist in orthodontics	Competent authority recognised for this purpose by the competent minister	28. tammikuuta 1980
Italia	Diploma di specialista in Ortognatodonzia	Università	21. toukokuuta 2005
Κύπρος	Πιστοποιητικό Αναγνώρισης του Ειδικού Οδοντιάτρου στην Ορθοδοντική	Οδοντιατρικό Συμβούλιο	1. toukokuuta 2004
Latvija	”Sertifikāts”— kompetentas iestādes izsniegts dokuments, kas apliecina, ka persona ir nokārtojusi sertifikācijas eksāmenu ortodontijā	Latvijas Ārstu biedrība	1. toukokuuta 2004
Lietuva	Rezidentūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą gydytojo ortodonto profesinę kvalifikaciją	Universitetas	1. toukokuuta 2004
Magyarország	Fogszabályozás szakorvosa bizonyítvány	Az Egészségügyi, Szociális és Családügyi Minisztérium illetékes testülete	1. toukokuuta 2004
Malta	Ċertifikat ta' speċjalista dentali fl-Ortodonzja	Kumitat ta' Approvazzjoni dwar Speċjalisti	1. toukokuuta 2004
Nederland	Bewijs van inschrijving als orthodontist in het Specialistenregister	Specialisten Registratie Commissie (SRC) van de Nederlandse Maatschappij tot bevordering der Tandheelkunde	28. tammikuuta 1980
Polska	Dyplom uzyskania tytułu specjalisty w dziedzinie ortodoncji	Centrum Egzaminów Medycznych	1. toukokuuta 2004
Slovenija	Potrdilo o opravljenem specialističnem izpitu iz čeljustne in zobne ortopedije	1. Ministrstvo za zdravje 2. Zdravniška zbornica Slovenije	1. toukokuuta 2004
Suomi/Finland	Erikoishammaslääkärin tutkinto, hampaiston oikomishoito/Specialtand-läkarexamen, tandreglering	— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Oulun yliopisto — Turun yliopisto	1. tammikuuta 1994
Sverige	Bevis om specialistkompetens i tandreglering	Socialstyrelsen	1. tammikuuta 1994
United Kingdom	Certificate of Completion of specialist training in orthodontics	Competent authority recognised for this purpose	28. tammikuuta 1980

Suukirurgia
Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Viiteajankohta
▼M1
България	Свидетелство за призната специалност по ”Орална хирургия”	Факултет по дентална медицина към Медицински университет	1. tammikuuta 2007
▼B
Danmark	Bevis for tilladelse til at betegne sig som specialtandlæge i hospitalsodontologi	Sundhedsstyrelsen	28. tammikuuta 1980
Deutschland	Fachzahnärztliche Anerkennung für Oralchirurgie/Mundchirurgie	Landeszahnärztekammer	28. tammikuuta 1980
Ελλάς	Τίτλoς Οδovτιατρικής ειδικότητας της Γvαθoχειρoυργικής (up to 31 December 2002)	— Νoμαρχιακή Αυτoδιoίκηση — Νoμαρχία	1. tammikuuta 1981
Ireland	Certificate of specialist dentist in oral surgery	Competent authority recognised for this purpose by the competent minister	28. tammikuuta 1980
Italia	Diploma di specialista in Chirurgia Orale	Università	21. toukokuuta 2005
Κύπρος	Πιστοποιητικό Αναγνώρισης του Ειδικού Οδοντιάτρου στην Στοματική Χειρουργική	Οδοντιατρικό Συμβούλιο	1. toukokuuta 2004
Lietuva	Rezidentūros pažymėjimas, nurodantis suteiktą burnos chirurgo profesinę kvalifikaciją	Universitetas	1. toukokuuta 2004
Magyarország	Dento-alveoláris sebészet szakorvosa bizonyítvány	Az Egészségügyi, Szociális és Családügyi Minisztérium illetékes testülete	1. toukokuuta 2004
Malta	Ċertifikat ta' speċjalista dentali fil-Kirurġija tal-ħalq	Kumitat ta' Approvazzjoni dwar Speċjalisti	1. toukokuuta 2004
Nederland	Bewijs van inschrijving als kaakchirurg in het Specialistenregister	Specialisten Registratie Commissie (SRC) van de Nederlandse Maatschappij tot bevordering der Tandheelkunde	28. tammikuuta 1980
Polska	Dyplom uzyskania tytułu specjalisty w dziedzinie chirurgii stomatologicznej	Centrum Egzaminów Medycznych	1. toukokuuta 2004
Slovenija	Potrdilo o opravljenem specialističnem izpitu iz oralne kirurgije	1. Ministrstvo za zdravje 2. Zdravniška zbornica Slovenije	1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	Erikoishammaslääkärin tutkinto, suu- ja leuka-kirurgia/Specialtandläkar-examen, oral och maxillofacial kirurgi	— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Oulun yliopisto — Turun yliopisto	1. tammikuuta 1994
Sverige	Bevis om specialist-kompetens i tandsystemets kirurgiska sjukdomar	Socialstyrelsen	1. tammikuuta 1994
United Kingdom	Certificate of completion of specialist training in oral surgery	Competent authority recognised for this purpose	28. tammikuuta 1980

Eläinlääkärin koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä vähintään seuraavassa mainitut oppiaineet.

Opetusta yhdessä tai useammassa näistä aineista voidaan antaa muiden aineiden osana tai niiden yhteydessä.

Käytännön harjoittelu voidaan suorittaa harjoittelujakson muodossa edellyttäen, että kyseinen harjoittelu on kokopäiväistä ja suoritetaan toimivaltaisen viranomaisen suoran valvonnan alaisena ja ettei harjoittelujakso ole kuutta kuukautta pidempi viiden vuoden koulutuksen kokonaismäärästä.

Teoreettisen ja käytännöllisen opetuksen on oltava tasapainossa ja sovitettu yhteen eri oppiaineryhmien välillä siten, että opiskelija saa asianmukaisella tavalla eläinlääkärin kaikissa tehtävissä tarvittavat tiedot ja tarvittavan kokemuksen.

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus	Viiteajankohta
België/Belgique/Belgien	Diploma van dierenarts/Diplôme de docteur en médecine vétérinaire	— De universiteiten/Les universités — De bevoegde Examen-commissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française		21. joulukuuta 1980
▼M1
България	Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен магистър по специалност Ветеринарна медицина с професионална квалификация Ветеринарен лекар	— Лесотехнически университет — Факултет по ветеринарна медицина — Тракийски университет — Факултет по ветеринарна медицина		1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	— Diplom o ukončení studia ve studijním programu veterinární lékařství (doktor veterinární medicíny, MVDr.) — Diplom o ukončení studia ve studijním programu veterinární hygiena a ekologie (doktor veterinární medicíny, MVDr.)	Veterinární fakulta univerzity v České republice		1. toukokuuta 2004
Danmark	Bevis for bestået kandidateksamen i veterinærvidenskab	Kongelige Veterinær- og Landbohøjskole		21. joulukuuta 1980
Deutschland	Zeugnis über das Ergebnis ►C2 des Dritten Abschnitts ◄ der Tierärztlichen Prüfung und das Gesamtergebnis der Tierärztlichen Prüfung	Der Vorsitzende des Prüfungsausschusses für die Tierärztliche Prüfung einer Universität oder Hochschule		21. joulukuuta 1980
Eesti	Diplom: täitnud veterinaarmeditsiini õppekava	Eesti Põllumajandusülikool		1. toukokuuta 2004
Ελλάς	Πτυχίo Κτηvιατρικής	Πανεπιστήμιο Θεσσαλονίκης και Θεσσαλίας		1. tammikuuta 1981
España	Título de Licenciado en Veterinaria	— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una universidad		1. tammikuuta 1986
France	Diplôme d'Etat de docteur vétérinaire			21. joulukuuta 1980
▼M8
Hrvatska	Diploma ”doktor veterinarske medicine/doktorica veterinarske medicine”	Veterinarski fakultet Sveučilišta u Zagrebu		1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	— Diploma of Bachelor in/of Veterinary Medicine (MVB) — Diploma of Membership of the Royal College of Veterinary Surgeons (MRCVS)			21. joulukuuta 1980
Italia	Diploma di laurea in medicina veterinaria	Università	Diploma di abilitazione all'esercizio della medicina veterinaria	1. tammikuuta 1985
Κύπρος	Πιστοποιητικό Εγγραφής Κτηνιάτρου	Κτηνιατρικό Συμβούλιο		1. toukokuuta 2004
Latvija	Veterinārārsta diploms	Latvijas Lauksaimniecības Universitāte		1. toukokuuta 2004
Lietuva	Aukštojo mokslo diplomas (veterinarijos gydytojo (DVM))	Lietuvos Veterinarijos Akademija		1. toukokuuta 2004
Luxembourg	Diplôme d'Etat de docteur en médecine vétérinaire	Jury d'examen d'Etat		21. joulukuuta 1980
Magyarország	Állatorvos doktor oklevél — dr. med. vet.	Szent István Egyetem Állatorvos-tudományi Kar		1. toukokuuta 2004
Malta	Liċenzja ta' Kirurgu Veterinarju	Kunsill tal-Kirurġi Veterinarji		1. toukokuuta 2004
Nederland	Getuigschrift van met goed gevolg afgelegd diergeneeskundig/veeartse-nijkundig examen			21. joulukuuta 1980
Österreich	— Diplom-Tierarzt — Magister medicinae veterinariae	Universität	— Doktor der Veterinärmedizin — Doctor medicinae veterinariae — Fachtierarzt	1. tammikuuta 1994
Polska	Dyplom lekarza weterynarii	1. Szkoła Główna Gospodarstwa Wiejskiego w Warszawie 2. Akademia Rolnicza we Wrocławiu 3. Akademia Rolnicza w Lublinie 4. Uniwersytet Warmińsko-Mazurski w Olsztynie		1. toukokuuta 2004
Portugal	Carta de curso de licenciatura em medicina veterinária	Universidade		1. tammikuuta 1986
▼M1
România	Diplomă de licență de doctor medic veterinar	Universități		1. tammikuuta 2007
▼B
Slovenija	Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”doktor veterinarske medicine/doktorica veterinarske medicine”	Univerza	Spričevalo o opravljenem državnem izpitu s področja veterinarstva	1. toukokuuta 2004
Slovensko	Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”doktor veterinárskej medicíny” (”MVDr.”)	Univerzita veterinárskeho lekárstva		1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinto/Veterinärmedicine licentiatexamen	Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet		1. tammikuuta 1994
Sverige	Veterinärexamen	Sveriges Lantbruksuniversitet		1. tammikuuta 1994
United Kingdom	1. Bachelor of Veterinary Science (BVSc)	1. University of Bristol		21. joulukuuta 1980
	2. Bachelor of Veterinary Science (BVSc)	2. University of Liverpool
	3. Bachelor of Veterinary Medicine (BvetMB)	3. University of Cambridge
	4. Bachelor of Veterinary Medicine and Surgery (BVM&S)	4. University of Edinburgh
	5. Bachelor of Veterinary Medicine and Surgery (BVM&S)	5. University of Glasgow
	6. Bachelor of Veterinary Medicine (BvetMed)	6. University of London

Kätilön koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä seuraavat kaksi osaa:

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Ammattinimike	Viiteajankohta
België/Belgique/Belgien	Diploma van vroedvrouw/Diplôme d'accoucheuse	— De erkende opleidingsinstituten/Les établissements d'enseignement — De bevoegde Examen- commissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française	Vroedvrouw/Accoucheuse	23. tammikuuta 1983
▼M1
България	Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Бакалавър” с професионална квалификация ”Акушерка”	Университет	Акушеркa	1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	1. Diplom o ukončení studia ve studijním programu ošetřovatelství ve studijním oboru porodní asistentka (bakalář, Bc.) — Vysvědčení o státní závěrečné zkoušce	1. Vysoká škola zřízená nebo uznaná státem	Porodní asistentka/porodní asistent	1. toukokuuta 2004
Česká republika	2. Diplom o ukončení studia ve studijním oboru diplomovaná porodní asistentka (diplomovaný specialista, DiS.) — Vysvědčení o absolutoriu	2. Vyšší odborná škola zřízená nebo uznaná státem	Porodní asistentka/porodní asistent	1. toukokuuta 2004
Danmark	Bevis for bestået jordemodereksamen	Danmarks jordemoderskole	Jordemoder	23. tammikuuta 1983
Deutschland	Zeugnis über die staatliche Prüfung für Hebammen und Entbindungspfleger	Staatlicher Prüfungsausschuss	— Hebamme — Entbindungspfleger	23. tammikuuta 1983
Eesti	Diplom ämmaemanda erialal	1. Tallinna Meditsiinikool 2. Tartu Meditsiinikool	— Ämmaemand	1. toukokuuta 2004
Ελλάς	1. Πτυχίο Τμήματος Μαιευτικής Τεχνολογικών Εκπαιδευτικών Ιδρυμάτων (Τ.Ε.Ι.)	1. Τεχνολογικά Εκπαιδευτικά Ιδρύματα (Τ.Ε.Ι.)	— Μαία — Μαιευτής	23. tammikuuta 1983
	2. Πτυχίο του Τμήματος Μαιών της Ανωτέρας Σχολής Στελεχών Υγείας και Κοινων. Πρόνοιας (ΚΑΤΕΕ)	2. ΚΑΤΕΕ Υπουργείου Εθνικής Παιδείας και Θρησκευμάτων
	3. Πτυχίο Μαίας Ανωτέρας Σχολής Μαιών	3. Υπουργείο Υγείας και Πρόνοιας
España	— Título de Matrona — Título de Asistente obstétrico (matrona) — Título de Enfermería obstétrica-ginecológica	Ministerio de Educación y Cultura	— Matrona — Asistente obstétrico	1. tammikuuta 1986
France	Diplôme de sage-femme	L'Etat	Sage-femme	23. tammikuuta 1983
▼M8
Hrvatska	Svjedodžba ”prvostupnik (baccalaureus) primaljstva/sveučilišna prvostupnica (baccalaurea) primaljstva”	— Medicinski fakulteti sveučilišta u Republici Hrvatskoj — Sveučilišta u Republici Hrvatskoj — Veleučilišta i visoke škole u Republici Hrvatskoj	prvostupnik (baccalaureus) primaljstva/prvostupnica (baccalaurea) primaljstva	1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	Certificate in Midwifery	An Board Altranais	Midwife	23. tammikuuta 1983
Italia	Diploma d'ostetrica	Scuole riconosciute dallo Stato	Ostetrica	23. tammikuuta 1983
Κύπρος	Δίπλωμα στο μεταβασικό πρόγραμμα Μαιευτικής	Νοσηλευτική Σχολή	Εγγεγραμμένη Μαία	1. toukokuuta 2004
Latvija	Diploms par vecmātes kvalifikācijas iegūšanu	Māsu skolas	Vecmāte	1. toukokuuta 2004
Lietuva	1. Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesinę kvalifikaciją, ir profesinės kvalifikacijos pažymėjimas, nurodantis suteiktą akušerio profesinę kvalifikaciją — Pažymėjimas, liudijantis profesinę praktiką akušerijoje	1. Universitetas	Akušeris	1. toukokuuta 2004
	2. Aukštojo mokslo diplomas (neuniversitetinės studijos), nurodantis suteiktą bendrosios praktikos slaugytojo profesinę kvalifikaciją, ir profesinės kvalifikacijos pažymėjimas, nurodantis suteiktą akušerio profesinę kvalifikaciją — Pažymėjimas, liudijantis profesinę praktiką akušerijoje	2. Kolegija
	3. Aukštojo mokslo diplomas (neuniversitetinės studijos), nurodantis suteiktą akušerio profesinę kvalifikaciją	3. Kolegija
Luxembourg	Diplôme de sage-femme	Ministère de l'éducation nationale, de la formation professionnelle et des sports	Sage-femme	23. tammikuuta 1983
Magyarország	Szülésznő bizonyítvány	Iskola/főiskola	Szülésznő	1. toukokuuta 2004
Malta	Lawrja jew diploma fl- Istudji tal-Qwiebel	Universita’ ta' Malta	Qabla	1. toukokuuta 2004
Nederland	Diploma van verloskundige	Door het Ministerie van Volksgezondheid, Welzijn en Sport erkende opleidings-instellingen	Verloskundige	23. tammikuuta 1983
Österreich	Hebammen-Diplom	— Hebammenakademie — Bundeshebammenlehranstalt	Hebamme	1. tammikuuta 1994
Polska	Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku położnictwo z tytułem ”magister położnictwa”	Instytucja prowadząca kształcenie na poziomie wyższym uznana przez właściwe władze (toimivaltaisten viranomaisten tunnustama korkeakoulu)	Położna	1. toukokuuta 2004
Portugal	1. Diploma de enfermeiro especialista em enfermagem de saúde materna e obstétrica	1. Ecolas de Enfermagem	Enfermeiro especialista em enfermagem de saúde materna e obstétrica	1. tammikuuta 1986
	2. Diploma/carta de curso de estudos superiores especializados em enfermagem de saúde materna e obstétrica	2. Escolas Superiores de Enfermagem
	3. Diploma (do curso de pós-licenciatura) de especialização em enfermagem de saúde materna e obstétrica	3. — Escolas Superiores de Enfermagem — Escolas Superiores de Saúde
▼M1
România	Diplomă de licență de moașă	Universități	Moașă	1. tammikuuta 2007
▼B
Slovenija	Diploma, s katero se podeljuje strokovni naslov ”diplomirana babica/diplomirani babičar”	1. Univerza 2. Visoka strokovna šola	diplomirana babica/diplomirani babičar	1. toukokuuta 2004
Slovensko	1. Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”bakalár z pôrodnej asistencie” (”Bc.”) 2. Absolventský diplom v študijnom odbore diplomovaná pôrodná asistentka	1. Vysoká škola 2. Stredná zdravotnícka škola	Pôrodná asistentka	1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	1. Kätilön tutkinto/barnmorskeexamen	1. Terveydenhuoltooppi-laitokset/hälsovårdsläroanstalter	Kätilö/Barnmorska	1. tammikuuta 1994
Suomi/ Finland	2. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, kätilö (AMK)/yrkeshögskoleexamen inom hälsovård och det sociala området, barnmorska (YH)	2. Ammattikorkeakoulut/ Yrkeshögskolor	Kätilö/Barnmorska	1. tammikuuta 1994
Sverige	Barnmorskeexamen	Universitet eller högskola	Barnmorska	1. tammikuuta 1994
United Kingdom	Statement of registration as a Midwife on part 10 of the register kept by the United Kingdom Central Council for Nursing, Midwifery and Health visiting	Various	Midwife	23. tammikuuta 1983

Kaikkien koulutusohjelman vähimmäisvaatimuksiin kuuluvien oppiaineiden teoreettisessa ja käytännöllisessä opetuksessa on painotettava riittävästi teoriaa opetuksen yliopistollisen luonteen säilyttämiseksi.

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Tutkintotodistukseen liitettävä todistus	Viiteajankohta
België/Belgique/Belgien	Diploma van apotheker/Diplôme de pharmacien	— De universiteiten/Les universités — De bevoegde Examencommissie van de Vlaamse Gemeenschap/Le Jury compétent d'enseignement de la Communauté française		1. lokakuuta 1987
▼M1
България	Диплома за висше образование на образователно-квалификационна степен ”Магистър” по ”Фармация” с професионална квалификация ”Магистър-фармацевт”	Фармацевтичен факултет към Медицински университет		1. tammikuuta 2007
▼B
Česká republika	Diplom o ukončení studia ve studijním programu farmacie (magistr, Mgr.)	Farmaceutická fakulta univerzity v České republice	Vysvědčení o státní závěrečné zkoušce	1. toukokuuta 2004
Danmark	Bevis for bestået farmaceutisk kandidateksamen	Danmarks Farmaceutiske Højskole		1. lokakuuta 1987
Deutschland	Zeugnis über die Staatliche Pharmazeutische Prüfung	Zuständige Behörden		1. lokakuuta 1987
Eesti	Diplom proviisori õppekava läbimisest	Tartu Ülikool		1. toukokuuta 2004
Ελλάς	Άδεια άσκησης φαρμακευτικού επαγγέλματος	Νομαρχιακή Αυτοδιοίκηση		1. lokakuuta 1987
España	Título de Licenciado en Farmacia	— Ministerio de Educación y Cultura — El rector de una universidad		1. lokakuuta 1987
France	— Diplôme d'Etat de pharmacien — Diplôme d'Etat de docteur en pharmacie	Universités		1. lokakuuta 1987
▼M8
Hrvatska	Diploma ”magistar farmacije/magistra farmacije”	— Farmaceutsko-biokemijski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — Medicinski fakultet Sveučilišta u Splitu — Kemijsko-tehnološki fakultet Sveučilišta u Splitu		1. heinäkuuta 2013
▼B
Ireland	Certificate of Registered Pharmaceutical Chemist			1. lokakuuta 1987
Italia	Diploma o certificato di abilitazione all'esercizio della professione di farmacista ottenuto in seguito ad un esame di Stato	Università		1. marraskuuta 1993
Κύπρος	Πιστοποιητικό Εγγραφής Φαρμακοποιού	Συμβούλιο Φαρμακευτικής		1. toukokuuta 2004
Latvija	Farmaceita diploms	Universitātes tipa augstskola		1. toukokuuta 2004
Lietuva	Aukštojo mokslo diplomas, nurodantis suteiktą vaistininko profesinę kvalifikaciją	Universitetas		1. toukokuuta 2004
Luxembourg	Diplôme d'Etat de pharmacien	Jury d'examen d'Etat + visa du ministre de l'éducation nationale		1. lokakuuta 1987
Magyarország	Okleveles gyógyszerész oklevél (magister pharmaciae, röv: mag. Pharm)	►C2 Egyetem ◄		1. toukokuuta 2004
Malta	Lawrja fil-farmaċija	Universita’ ta' Malta		1. toukokuuta 2004
Nederland	Getuigschrift van met goed gevolg afgelegd apothekersexamen	Faculteit Farmacie		1. lokakuuta 1987
Österreich	Staatliches Apothekerdiplom	Bundesministerium für Arbeit, Gesundheit und Soziales		1. lokakuuta 1994
Polska	Dyplom ukończenia studiów wyższych na kierunku farmacja z tytułem magistra	1. Akademia Medyczna 2. Uniwersytet Medyczny 3. Collegium Medicum Uniwersytetu Jagiellońskiego		1. toukokuuta 2004
Portugal	Carta de curso de licenciatura em Ciências Farmacêuticas	Universidades		1. lokakuuta 1987
▼M1
România	Diplomă de licență de farmacist	Universități		1. tammikuuta 2007
▼B
Slovenija	Diploma, s katero se podeljuje strokovni naziv ”magister farmacije/magistra farmacije”	Univerza	Potrdilo o opravljenem strokovnem izpitu za poklic magister farmacije/magistra farmacije	1. toukokuuta 2004
Slovensko	Vysokoškolský diplom o udelení akademického titulu ”magister farmácie” (”Mgr.”)	Vysoká škola		1. toukokuuta 2004
Suomi/ Finland	Proviisorin tutkinto/Provisorexamen	— Helsingin yliopisto/Helsingfors universitet — Kuopion yliopisto		1. lokakuuta 1994
Sverige	Apotekarexamen	Uppsala universitet		1. lokakuuta 1994
United Kingdom	Certificate of Registered Pharmaceutical Chemist			1. lokakuuta 1987

5.7.1 Direktiivin 46 artiklan nojalla tunnustettavat arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat

Maa	Koulutuksesta annettava asiakirja	Asiakirjan antava elin	Koulutuksesta annettuun asiakirjaan liitettävä todistus	Viitelukuvuosi
België/ Belgique/ Belgien	1. Architect/Architecte 2. Architect/Architecte 3. Architect 4. Architect/Architecte 5. Architect/Architecte 6. Burgelijke ingenieur-architect	1. Nationale hogescholen voor architectuur 2. Hogere-architectuur-instituten 3. Provinciaal Hoger Instituut voor Architectuur te Hasselt 4. Koninklijke Academies voor Schone Kunsten 5. Sint-Lucasscholen 6. Faculteiten Toegepaste Wetenschappen van de Universiteiten 6. ”Faculté Polytechnique” van Mons		1988/1989
België/ Belgique/ Belgien	1. Architecte/Architect 2. Architecte/Architect 3. Architect 4. Architecte/Architect 5. Architecte/Architect 6. Ingénieur-civil — architecte	1. Ecoles nationales supérieures d'architecture 2. Instituts supérieurs d'architecture 3. Ecole provinciale supérieure d'architecture de Hasselt 4. Académies royales des Beaux-Arts 5. Ecoles Saint-Luc 6. Facultés des sciences appliquées des universités 6. Faculté polytechnique de Mons		1988/1989
Danmark	Arkitekt cand. arch.	— Kunstakademiets Arkitektskole i København — Arkitektskolen i Århus		1988/1989
Deutschland	Diplom-Ingenieur, Diplom-Ingenieur Univ.	— Universitäten (Architektur/Hochbau) — Technische Hochschulen (Architektur/Hochbau) — Technische Universitäten (Architektur/Hochbau) — Universitäten-Gesamthochschulen (Architektur/Hochbau) — Hochschulen für bildende Künste — Hochschulen für Künste		1988/1989
Deutschland	Diplom-Ingenieur, Diplom-Ingenieur FH	— Fachhochschulen (Architektur/Hochbau) (1) — Universitäten-Gesamthochschulen (Architektur/Hochbau) bei entsprechenden Fachhochschulstudiengängen		1988/1989
Eλλάς	Δίπλωμα αρχιτέκτονα — μηχανικού	— Εθνικό Μετσόβιο Πολυτεχνείο (ΕΜΠ), τμήμα αρχιτεκτόνων — μηχανικών — Αριστοτέλειο Πανεπιστήμο Θεσσαλονίκης (ΑΠΘ), τμήμα αρχιτεκτόνων — μηχανικών της Πολυτεχνικής σχολής	Βεβαίωση που χορηγεί το Τεχνικό Επιμελητήριο Ελλάδας (ΤΕΕ) και η οποία επιτρέπει την άσκηση δραστηριοτήτων στον τομέα της αρχιτεκτονικής	1988/1989
▼C2
España	Título oficial de arquitecto	Rectores de las universidades enumeradas a continuación:		1988/1989
		— Universidad politécnica de Cataluña, escuelas técnicas superiores de arquitectura de Barcelona o del Vallès;
		— Universidad politécnica de Madrid, escuela técnica superior de arquitectura de Madrid;
		— Universidad politécnica de Las Palmas, escuela técnica superior de arquitectura de Las Palmas;
		— Universidad politécnica de Valencia, escuela técnica superior de arquitectura de Valencia;
		— Universidad de Sevilla, escuela técnica superior de arquitectura de Sevilla;
		— Universidad de Valladolid, escuela técnica superior de arquitectura de Valladolid;
		►C3 — Universidad de A Coruña, escuela técnica superior de arquitectura de La Coruña; ◄
		— Universidad del País Vasco, escuela técnica superior de arquitectura de San Sebastián;
		— Universidad de Navarra, escuela técnica superior de arquitectura de Pamplona;
		— Universidad de Alcalá de Henares, escuela politécnica de Alcalá de Henares;		1999/2000
		— Universidad Alfonso X El Sabio, centro politécnico superior de Villanueva de la Cañada;		1999/2000
		— Universidad de Alicante, escuela politécnica superior de Alicante;		1997/1998
		— Universidad Europea de Madrid;		1998/1999
		— Universidad de Cataluña, escuela técnica superior de arquitectura de Barcelona;		1999/2000
		— Universidad Ramón Llull, escuela técnica superior de arquitectura de La Salle;		1998/1999
		— Universidad S.E.K. de Segovia, centro de estudios integrados de arquitectura de Segovia.		1999/2000
		— Universidad de Granada, Escuela Técnica Superior de Arquitectura de Granada		1994/1995
▼B
France	1. Diplôme d'architecte DPLG, y compris dans le cadre de la formation professionnelle continue et de la promotion sociale.	1. Le ministre chargé de l'architecture		1988/1989
	2. Diplôme d'architecte ESA	2. Ecole spéciale d'architecture de Paris
	3. Diplôme d'architecte ENSAIS	3. Ecole nationale supérieure des arts et industries de Strasbourg, section architecture
▼M8
Hrvatska
▼B
Ireland	1. Degree of Bachelor of Architecture (B.Arch. NUI)	1. National University of Ireland to architecture graduates of University College Dublin		1988/1989
	2. Degree of Bachelor of Architecture (B. Arch) (Previously, until 2002 - Degree standard diploma in architecture (Dip. Arch)	2. Dublin Institute of Technology, Bolton Street, Dublin (College of Technology, Bolton Street, Dublin)
	3. Certificate of associateship (ARIAI)	3. Royal Institute of Architects of Ireland
	4. Certificate of membership (MRIAI)	4. Royal Institute of Architects of Ireland
Italia	— Laurea in architettura	— Università di Camerino — Università di Catania — Sede di Siracusa — Università di Chieti — Università di Ferrara — Università di Firenze — Università di Genova — Università di Napoli Federico II — Università di Napoli II — Università di Palermo — Università di Parma — Università di Reggio Calabria — Università di Roma ”La Sapienza” — Universtià di Roma III — Università di Trieste — Politecnico di Bari — Politecnico di Milano — Politecnico di Torino — Istituto universitario di architettura di Venezia	Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente	1988/1989
	— Laurea in ingegneria edile — architettura	— Università dell'Aquilla — Università di Pavia — Università di Roma”La Sapienza”	Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente	1998/1999
	— Laurea specialistica in ingegneria edile — architettura	— Università dell'Aquilla — Università di Pavia — Università di Roma ”La Sapienza” — Università di Ancona — Università di Basilicata — Potenza — Università di Pisa — Università di Bologna — Università di Catania — Università di Genova — Università di Palermo — Università di Napoli Federico II — Università di Roma — Tor Vergata — Università di Trento — Politecnico di Bari — Politecnico di Milano	Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente	2003/2004
	▼C2
	— Laurea specialistica quinquennale in Architettura	— Prima Facoltà di Architettura dell'Università di Roma ”La Sapienza”	Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente	1998/1999
	— Laurea specialistica quinquennale in Architettura	— Università di Ferrara — Università di Genova — Università di Palermo — Politecnico di Milano — Politecnico di Bari	Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente	1999/2000
	— Laurea specialistica quinquennale in Architettura	— Università di Roma III	Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente	2003/2004
— Laurea specialistica in Architettura	— Università di Firenze — Università di Napoli II — Politecnico di Milano II	Diploma di abilitazione all'esercizo indipendente della professione che viene rilasciato dal ministero della Pubblica istruzione dopo che il candidato ha sostenuto con esito positivo l'esame di Stato davanti ad una commissione competente	2004/2005
▼B
Nederland	1. Het getuigschrift van het met goed gevolg afgelegde doctoraal examen van de studierichting bouwkunde, afstudeerrichting architectuur	1. Technische Universiteit te Delft	Verklaring van de Stichting Bureau Architectenregister die bevestigt dat de opleiding voldoet aan de normen van artikel 46.	1988/1989
	2. Het getuigschrift van het met goed gevolg afgelegde doctoraal examen van de studierichting bouwkunde, differentiatie architectuur en urbanistiek	2. Technische Universiteit te Eindhoven
	3. Het getuigschrift hoger beroepsonderwijs, op grond van het met goed gevolg afgelegde examen verbonden aan de opleiding van de tweede fase voor beroepen op het terrein van de architectuur, afgegeven door de betrokken examencommissies van respectievelijk: — de Amsterdamse Hogeschool voor de Kunsten te Amsterdam — de Hogeschool Rotterdam en omstreken te Rotterdam — de Hogeschool Katholieke Leergangen te Tilburg — de Hogeschool voor de Kunsten te Arnhem — de Rijkshogeschool Groningen te Groningen — de Hogeschool Maastricht te Maastricht
Österreich	1. Diplom-Ingenieur, Dipl.-Ing.	1. Technische Universität Graz (Erzherzog-Johann-Universität Graz)		1998/1999
	2. Dilplom-Ingenieur, Dipl.-Ing.	2. Technische Universität Wien
	3. Diplom-Ingenieur, Dipl.-Ing.	3. Universität Innsbruck (Leopold-Franzens-Universität Innsbruck)
	4. Magister der Architektur, Magister architecturae, Mag. Arch.	4. Hochschule für Angewandte Kunst in Wien
	5. Magister der Architektur, Magister architecturae, Mag. Arch.	5. Akademie der Bildenden Künste in Wien
	6. Magister der Architektur, Magister architecturae, Mag. Arch.	6. Hochschule für künstlerishe und industrielle Gestaltung in Linz
▼C2
Portugal	Carta de curso de licenciatura em Arquitectura	— Faculdade de arquitectura da Universidade técnica de Lisboa — Faculdade de arquitectura da Universidade do Porto — Escola Superior Artística do Porto		1988/1989
Portugal	Para os cursos iniciados a partir do ano académico de 1991/1992	— Faculdade de Arquitectura e Artes da Universidade Lusíada do Porto		1991/1992
▼B
Suomi/Finland	Arkkitehdin tutkinto/Arkitektexamen	— Teknillinen korkeakoulu /Tekniska högskolan (Helsinki) — Tampereen teknillinen korkeakoulu/Tammerfors — tekniska högskola — Oulun yliopisto/Uleåborgs universitet		1998/1999
Sverige	Arkitektexamen	Chalmers Tekniska Högskola AB Kungliga Tekniska Högskolan Lunds Universitet		1998/1999
United Kingdom	1. Diplomas in architecture	1. — Universities — Colleges of Art — Schools of Art	Certificate of architectural education, issued by the Architects Registration Board. The diploma and degree courses in architecture of the universities, schools and colleges of art should have met the requisite threshold standards as laid down in Article 46 of this Directive and in Criteria for validation published by the Validation Panel of the Royal Institute of British Architects and the Architects Registration Board. EU nationals who possess the Royal Institute of British Architects Part I and Part II certificates, which are recognised by ARB as the competent authority, are eligible. Also EU nationals who do not possess the ARB-recognised Part I and Part II certificates will be eligible for the Certificate of Architectural Education if they can satisfy the Board that their standard and length of education has met the requisite threshold standards of Article 46 of this Directive and of the Criteria for validation.	1988/1989
	2. Degrees in architecture	2. Universities
	3. Final examination	3. Architectural Association
	4. Examination in architecture	4. Royal College of Art
	5. Examination Part II	5. Royal Institute of British Architects
(1) Diese Diplome sind je nach Dauer der durch sie abgeschlossenen Ausbildung gemäß Artikel 43 Absatz 1 anzuerkennen.

Niitä ammatteja koskevat saavutetut oikeudet, joihin sovelletaan koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuvaa tunnustamista

►C2 ————— ◄ Arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat, joita saavutetut oikeudet koskevat 49 artiklan 1 kohdan nojalla

MAA	Koulutuksesta annettava asiakirja	Viitelukuvuosi
België/Belgique/Belgien	— kansallisissa arkkitehtikorkeakouluissa tai -instituuteissa annetut tutkintotodistukset (architecte-architect) — Hasseltin maakunnallisessa arkkitehtikorkeakoulussa annetut tutkintotodistukset (architect) — kuninkaallisissa taideakatemioissa annetut tutkintotodistukset (architecte — architect) — Saint-Luc-oppilaitoksessa ”écoles Saint-Luc” annetut tutkintotodistukset (architecte — architect) — yliopistolliset insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on arkkitehtiliiton antama harjoittelutodistus, joka oikeuttaa sen haltijan käyttämään arkkitehdin ammattinimikettä (architecte — architect) — arkkitehtuurin keskus- tai valtakunnallisen tutkintolautakunnan antamat arkkitehdin tutkintotodistukset (architecte — architect) — yliopistojen soveltavien luonnontieteiden tiedekunnissa ja Monsin teknillisessä tiedekunnassa annetut insinöörin/arkkitehdin ja arkkitehdin/insinöörin tutkintotodistukset (ingénieur — architecte, ingénieur-architect)	1987/1988
▼M1
България	Hyväksyttyjen korkeakoulujen antamat tutkintotodistukset seuraavista pätevyyksistä: ”архитект” (arkkitehti), ”троителен инженер” (rakennusinsinööri) tai ”инженер” (insinööri) seuraavasti: — Университет за архитектура, строителство и геодезия — София: специалности ”Урбанизъм” и ”Архитектура” (Arkkitehtuurin, rakennustekniikan ja geodesian yliopisto — Sofia: erikoisaloina ”Kaupunkiarkkitehtuuri” ja ”Arkkitehtuuri”) ja kaikki seuraavat erikoisinsinöörialat: ”конструкции на сгради и съоръжения” (rakennusten ja rakenteiden rakentaminen), ”пътища” (tiet), транспорт ”(liikenne),” хидротехника и водно строителство (hydrotekniikka ja vesirakenteet), ”мелиорации и др” (kastelu jne.); — teknillisten yliopistojen ja korkeakoulujen seuraavilla rakennusaloilla myöntämät tutkintotodistukset: ”електро- и топлотехника” (sähkö- ja lämpötekniikka), ”съобщителна и комуникационна техника” (televiestintätekniikka ja -teknologia), ”строителни технологии” (rakennusteknologia), ”приложна геодезия” (sovellettu geodesia) ja ”ландшафт и др.” (maisema yms. rakentamisessa). — Toimiminen arkkitehtuurin ja rakentamisen alojen suunnittelutyössä edellyttää, että tutkintotodistuksiin on liitetty ”придружени от удостоверение за проектантска правоспособност” (todistus laillisesta suunnittelupätevyydestä), jonka antaa ”Камарата на архитектите” (arkkitehtikamari) ja ”Камарата на инженерите в инвестиционното проектиране” (investointisuunnittelualan insinöörien kamari) — jälkimmäinen antaa oikeuden harjoittaa toimintaa investointisuunnittelun alalla.	2009/2010
▼B
Česká republika	— ”České vysoké učení technické” -yliopiston (Tšekin tekninen yliopisto Prahassa) tutkintotodistukset: — ”Vysoká škola architektury a pozemního stavitelství” (arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta) (vuoteen 1951), ”Fakulta architektury a pozemního stavitelství” (arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta) (vuosina 1951—1960), ”Fakulta stavební”(rakennustekniikan tiedekunta) (vuodesta 1960) seuraavien opintolinjojen osalta: rakennustekniikka ja rakenteet, rakennustekniikka, rakentaminen ja arkkitehtuuri, arkkitehtuuri (mukaan lukien yhdyskuntasuunnittelu ja maankäytön suunnittelu), asuinrakennukset, teollisuusrakennukset ja maatalouden tuotantorakennukset tai rakennustekniikan opinto-ohjelmassa rakennustekniikan ja arkkitehtuurin opintolinjassa, ”Fakulta architektury” (arkkitehtuurin tiedekunta) (vuodesta 1976) seuraavien opintolinjojen osalta: arkkitehtuuri, yhdyskuntasuunnittelu ja maankäytön suunnittelu tai seuraavissa opinto-ohjelmissa: arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu seuraavien opintolinjojen osalta: arkkitehtuuri, arkkitehtonisen suunnittelun teoria, yhdyskuntasuunnittelu ja maankäytön suunnittelu, arkkitehtuurin historia ja historiallisten monumenttien rekonstruktuointi tai arkkitehtuuri ja rakennustekniikka — ”Vysoká škola technická Dr. Edvarda Beneše” -korkeakoulun (vuoteen 1951 asti) arkkitehtuurin ja rakentamisen alalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoká škola stavitelství v Brně” -korkeakoulun (vuosina 1951—1956) arkkitehtuurin ja rakentamisen alalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoké učení technické v Brně”-, ”Fakulta architektury” -tiedekunnan (arkkitehtuurin tiedekunta) (vuodesta 1956) arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun opintolinjoilla antamat tutkintotodistukset tai ”Fakulta stavební” -tiedekunnan (rakennustekniikan tiedekunta) (vuodesta 1956) rakentamisen opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoká škola báňská — Technická univerzita Ostrava”, ”Fakulta stavební” -tiedekunnan (rakennustekniikan tiedekunta) (vuodesta 1997) rakenteiden ja arkkitehtuurin opintolinjalla tai rakennustekniikan opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Technická univerzita v Liberci”, ”Fakulta architektury” -tiedekunnan (arkkitehtuurin tiedekunta) (vuodesta 1994) arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun koulutusohjelmassa arkkitehtuurin opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Akademie výtvarných umění v Praze” -korkeakoulun taiteen koulutusohjelmassa arkkitehtonisen suunnittelun opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — ”Vysoká škola umělecko-průmyslová v Praze” -yliopiston taiteen koulutusohjelmassa arkkitehtuurin opintolinjalla antamat tutkintotodistukset, — todistus ”Česká komora architektů” -kamarin ilman opintolinjan tai rakennustekniikan opintolinjan tarkennusta antamasta luvasta	2006/2007
Danmark	— Kööpenhaminan ja Århusin arkkitehtikouluissa annetut tutkintotodistukset (architekt) — arkkitehtikollegion antama rekisteröintitodistus, joka on annettu 28 toukokuuta 1975 annetun lain N:o 202 nojalla (registreret arkitekt) — teknillisissä korkeakouluissa annetut tutkintotodistukset (bygningskonstruktør), joiden liitteenä on toimivaltaisen viranomaisen antama todistus muodollisen pätevyyden osoittavan kokeensuorittamisesta; kokeeseen täytyy sisältyä asianomaisen vähintään kuusivuotisen, tämän direktiivin 48 artiklassa tarkoitetun toimintansa aikana laatimien ja toteuttamien suunnitelmien arviointi	1987/1988
Deutschland	— taidekorkeakoulujen myöntämät tutkintotodistukset (Dipl.-Ing., Architekt (HfbK) — teknillisten korkeakoulujen ”Technische Hochschule”-oppilaitoksen ja yliopistojen arkkitehtuuriosaston (Architektur/Hochbau), ja jos mainittu korkeakoulu on liitetty ”Gesamthochschule”-oppilaitokseen, myös ”Gesamthochschule”-oppilaitosten arkkitehtuuriosaston antamat tutkintotodistukset (Dipl.Ing. ja muut oppiarvot, jotka myöhemmin saatetaan myöntää kyseisten tutkintotodistusten haltijoille) — ammattikorkeakoulujen ”Fachhochschule”-oppilaitoksen arkkitehtuuriosaston (Architektur/Hochbau), ja jos mainittu korkeakoulu on liitetty ”Gesamthochschule”-oppilaitokseen, myös ”Gesamthochschule”-oppilaitosten arkkitehtuuriosaston antama tutkintotodistus, jonka liitteenä on, jos koulutus on lyhyempi kuin nelivuotinen, mutta ainakin kolme vuotta, asianomaisen ammatillisen toimielimen antama 47 artiklan 1 kohdan mukainen todistus nelivuotisesta ammattikokemuksesta Saksan liittotasavallassa (Ingenieur grad. ja muut oppiarvot, jotka myöhemmin saatetaan myöntää kyseisten tutkintotodistusten haltijoille) — teknillisten koulujen ”Ingenieurschule”-oppilaitoksen ja ammattioppilaitosten ”Werkkunstschule” arkkitehtuuriosaston ennen 1 päivää tammikuuta 1973 antamat tutkintotodistukset (Prüfungszeugnis), joiden liitteenä on toimivaltaisten viranomaisten antama todistus muodollisen ammattipätevyyden osoittavan kokeen suorittamisesta; kokeeseen täytyy sisältyä asianomaisen vähintään kuusivuotisen, tämän direktiivin 48 artiklassa tarkoitetun toimintansa aikana laatimien ja toteuttamien suunnitelmien arviointi	1987/1988
Eesti	— diplom arhitektuuri erialal, väljastatud Eesti Kunstiakadeemia arhitektuuri teaduskonna poolt alates 1996. aastast (arkkitehtuuriopintojen tutkintotodistus, jonka on antanut vuodesta 1996 Viron taideakatemian arkkitehtuurin tiedekunta), väljastatud Tallinna Kunstiülikooli poolt 1989—1995 (antanut vuosina 1989—1995 Tallinnan taideyliopisto), väljastatud Eesti NSV Riikliku Kunstiinstituudi poolt 1951—1988 (antanut vuosina 1951—1988 Viron sosialistisen neuvostotasavallan taideinstituutti)	2006/2007
Eλλάς	— Ateenan Metsovion Polytechnion -korkeakoulussa annetut insinöörin/arkkitehdin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Thessalonikin Aristotelion Panepistimion -korkeakoulussa annetut insinöörin/arkkitehdin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Ateenan Metsovion Polytechnion -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Thessalonikin Artistotelion Panepistimion -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Panepistimion Thrakis -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — Panepistimion Patron -korkeakoulussa annetut insinöörin tutkintotodistukset, joiden liitteenä on Kreikan tekniikkakamarin antama todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa alalla	1987/1988
España	Opetus- ja tiedeministeriön tai korkeakoulun antama virallinen arkkitehdin pätevyystodistus (título oficial de arquitecto)	1987/1988
France	— vuoteen 1959 saakka opetusministeriön ja sen jälkeen kulttuuriministeriön antamat valtion arkkitehdin tutkintotodistukset (architecte DPLG) — ”Ecole spéciale d'architecture” -oppilaitoksessa annetut tutkintotodistukset (architecte DESA) — Strasbourgin ”Ecole nationale supérieure des Arts et Industries” -oppilaitoksen (aiemmin ”Ecole nationale d'ingénieurs de Strasbourg”) arkkitehtuuriosastossa vuodesta 1955 alkaen annetut tutkintotodistukset (architecte ENSAIS)	1987/1988
▼M8
Hrvatska	— tutkintotodistus ”magistar inženjer arhitekture i urbanizma/magistra inženjerka arhitekture i urbanizma”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”magistar inženjer arhitekture/magistra inženjerka arhitekture”, jonka antaa Građevinsko-arhitektonski fakultet Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”magistar inženjer arhitekture/magistra inženjerka arhitekture”, jonka antaa Fakultet građevinarstva, arhitekture i geodezije Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”diplomirani inženjer arhitekture”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”diplomirani inženjer arhitekture/diplomirana inženjerka arhitekture”, jonka antaa Građevinsko-arhitektonski fakultet Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”diplomirani inženjer arhitekture/diplomirana inženjerka arhitekture”, jonka antaa Fakultet građevinarstva, arhitekture i geodezije Sveučilišta u Splitu — tutkintotodistus ”diplomirani arhitektonski inženjer”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Arhitektonsko-građevinsko-geodetski fakultet Sveučilišta u Zagrebu loppuun suoritetuista opinnoista Arhitektonski odjel Arhitektonsko-građevinsko-geodetskog fakultetassa — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Tehnički fakultet Sveučilišta u Zagrebu loppuun suoritetuista opinnoista Arhitektonski odsjek Tehničkog fakultetassa — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Tehnički fakultet Sveučilišta u Zagrebu loppuun suoritetuista opinnoista Arhitektonsko-inženjerski odjel Tehničkog fakultetassa — tutkintotodistus ”inženjer”, jonka antaa Arhitektonski fakultet Sveučilišta u Zagrebu Kaikkiin tutkintotodistuksiin on liitettävä Kroatian arkkitehtiliiton (Hrvatska komora arhitekata) jäsenyystodistus, jonka antaa Zagrebissa sijaitseva Kroatian arkkitehtiliitto.	kolmas lukuvuosi liittymisen jälkeen
▼B
Ireland	— Irlannin valtionyliopiston (National University of Ireland) ”Bachelor of Architecture” -tutkinto (B Arch. (NUI)), jota edeltää Dublinin University Collegessa suoritettu arkkitehtitutkinto — College of Technology -opistossa (Bolton Street, Dublin) annettu korkeakoulututkinnon tasoinen arkkitehdin tutkintotodistus (Diplom. Arch.) — todistus Irlannin kuninkaallisen arkkitehti-instituutin (Royal Institute of Architects of Ireland) liitännäisjäsenyydestä (A.R.I.A.I.) — todistus Irlannin kuninkaallisen arkkitehti-instituutin jäsenyydestä (M.R.I.A.I.)	1987/1988
Italia	— yliopistossa, teknillisessä korkeakoulussa sekä Venetsian ja Reggio Calabrian arkkitehtikorkeakoulussa annettu ”laurea in architettura” -tutkintotodistus, yhdessä arkkitehdin ammatin itsenäiseen harjoittamiseen oikeuttavan tutkintotodistuksen kanssa, jonka opetusministeriö antaa sen jälkeen, kun asianomainen on toimivaltaiselle lautakunnalle suorittanut valtiontutkinnon, joka antaa oikeuden itsenäisesti harjoittaa arkkitehdin ammattia (dott. architetto) — yliopistossa ja teknillisessä korkeakoulussa annettu rakennustekniikan (”sezione costenzione civile”) ”laurea in ingegneria” -tutkintotodistus, yhdessä arkkitehdin ammatin itsenäiseen harjoittamiseen oikeuttavan tutkintotodistuksen kanssa, jonka opetusministeriö antaa sen jälkeen, kun asianomainen on toimivaltaiselle lautakunnalle suorittanut valtiontutkinnon, joka antaa oikeuden itsenäisesti harjoittaa ammattia (dott. ing. Architetto ou dott. ing. in ingegneria civile)	1987/1988
Κύπρος	— Βεβαίωση Εγγραφής στο Μητρώο Αρχιτεκτόνων που εκδίδεται από το Επιστημονικό και Τεχνικό Επιμελητήριο Κύπρου, (todistus rekisteröinnistä Kyproksen tekniikkakamarin (ETEK) arkkitehtirekisteriin)	2006/2007
Latvija	— ”arhitekta diploms”, ko izsniegusi Latvijas Valsts Universitātes Inženierceltniecības fakultātes Arhitektūras nodaļa līdz 1958. gadam, Rīgas Politehniskā Institūta Celtniecības fakultātes Arhitektūras nodaļa no 1958. gada līdz 1991. gadam, Rīgas Tehniskās Universitātes Arhitektūras fakultāte kopš 1991. gada, un ”Arhitekta prakses sertifikāts”, ko izsniedz Latvijas Arhitektu savienība (vuoteen 1958 Latvian valtiollisen yliopiston rakennusteknisen tiedekunnan arkkitehtuurin osaston antamat arkkitehdin tutkintotodistukset, vuosina 1958—1991 Riikan polyteknisen instituutin rakennusteknisen tiedekunnan arkkitehtuurin osaston antamat arkkitehdin tutkintotodistukset, vuodesta 1991 Riikan teknillisen yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan antamat arkkitehdin tutkintotodistukset ja todistus rekisteröinnistä Latvian arkkitehtiyhdistyksen rekisteriin)	2006/2007
Lietuva	— vuoteen 1969 Kauno politechnikos institutas -korkeakoulun antamat suunnitteluarkkitehdin/arkkitehdin tutkintotodistukset (inžinierius architektas / architektas) — vuoteen 1990 Vilnius inžinerinis statybos institutas -korkeakoulun, vuoteen 1996 Vilniaus technikos universitetas -yliopiston ja vuodesta 1996 Vilnius Gedimino technikos universitetas -yliopiston antamat arkkitehdin tutkintotodistukset / todistukset arkkitehtuurin alan alemmasta korkeakoulututkinnosta / todistukset arkkitehtuurin alan ylemmästä korkeakoulututkinnosta (architektas / architektūros bakalauras / architektūros magistras) — vuoteen 1990 LTSR Valstybinis dailės institutas -korkeakoulun antamat tutkintotodistukset asiantuntijoille, jotka ovat saattaneet päätökseen seuraavat opinnot: arkkitehdin tutkintotodistus / todistus arkkitehtuurin alan alemmasta korkeakoulututkinnosta / todistus arkkitehtuurin alan ylemmästä korkeakoulututkinnosta; vuodesta 1990 Vilniaus dailės akademija -korkeakoulu (architektūros kursas / architektūros bakalauras / architektūros magistras) — vuodesta 1997 Kauno technologijos universitetas -yliopiston antamat seuraavat tutkintotodistukset: todistus arkkitehtuurin alan alemmasta korkeakoulututkinnosta / todistus arkkitehtuurin alan ylemmästä korkeakoulututkinnosta (architektūros bakalauras / architektūros magistras), sekä näiden kaikkien lisäksi asianomaisen viranomaisen varmentama todistus siitä, että henkilöllä on oikeus harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla (virallinen arkkitehti / Atestuotas architektas)	2006/2007
Magyarország	— yliopistojen antama ”okleveles építészmérnök” -tutkintotodistus (arkkitehtuurin alan tutkintotodistus, todistus arkkitehtuurin alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisesta) — ”okleveles építész tervező művész” -tutkintotodistus (todistus arkkitehtuurin ja rakennussuunnittelun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisesta), jonka yliopistot antavat	2006/2007
Malta	— Perit: Lawrja ta' Perit, jonka antaa Universita’ ta' Malta -yliopisto; todistus oikeuttaa Perit-rekisteröintiin	2006/2007
Nederland	— todistus Delftin tai Eindhovenin teknillisen opiston arkkitehtuuriosastossa suoritetusta arkkitehdin tutkinnosta (bouwkundig ingenieur) — valtion hyväksymissä arkkitehtikouluissa annetut tutkintotodistukset (architect) — vuoteen 1971 saakka aiemmissa arkkitehtiopistoissa (Hoger Bouwkunstonderricht) annetut tutkintotodistukset (architect HBO) — vuoteen 1970 saakka aiemmissa arkkitehtiopistoissa (Voortgezet Bouwkunstonderricht) annetut tutkintotodistukset (architect VBO) — todistus Alankomaiden arkkitehtiliiton (Bond van Nederlandse Architecten BNA) arkkitehtineuvoston toimeenpaneman tutkinnon suorittamisesta (architect) — todistus ”Stichting Instituut voor Architectuur” -säätiön (IVA) (arkkitehtuuri-instituutti) järjestämän vähintään nelivuotisen koulutuksen päätteeksi toimeenpaneman tutkinnon suorittamisesta (architect), jonka liitteenä on toimivaltaisen viranomaisen antama todistus muodollisen ammattipätevyyden osoittavan kokeen suorittamisesta; kokeeseen täytyy sisältyä asianomaisen vähintään kuusivuotisen, tämän direktiivin 44 artiklassa tarkoitetun toimintansa aikana laatimien ja toteuttamien suunnitelmien arviointi — toimivaltaisen viranomaisen todistus siitä, että asianomainen on ennen 5 päivää elokuuta 1985 suorittanut Delftin tai Eindhovenin teknillisen opiston toimeenpaneman ”Kandidaat in de bouwkunde” -tutkinnon ja että hän on vähintään viiden vuoden ajan välittömästi ennen mainittua päivää toiminut arkkitehtuurin alalla sillä tavoin ja niin merkittävästi, että toiminta Alankomaissa voimassa olevien vaatimusten mukaan on takeena tällaisen toiminnan edellyttämästä pätevyydestä (architect) — toimivaltaisen viranomaisen vain ennen 5 päivää elokuuta 1985 40 vuotta täyttäneille henkilöille antama todistus siitä, että asianomainen on vähintään viiden vuoden ajan välittömästi ennen mainittua päivää toiminut arkkitehtuurin alalla sillä tavoin ja niin merkittävästi, että toiminta Alankomaissa voimassa olevien vaatimusten mukaan on takeena tällaisen toiminnan edellyttämästä pätevyydestä (architect) — toiminnasta arkkitehtuurin alalla arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen annettujen Alankomaiden lakien ja asetusten voimaantulopäivän jälkeen edellä seitsemännessä ja kahdeksannessa luetelmakohdassa tarkoitettuja todistuksia ei enää tarvitse tunnustaa, elleivät mainitut säädökset anna näiden todistusten haltijalle oikeutta kyseisen toiminnan harjoittamiseen ja kyseisen ammattinimikkeen käyttämiseen	1987/1988
Österreich	— Wienin ja Grazin teknillisten korkeakoulujen sekä Innsbruckin yliopiston rakennustekniikan (”Bauingenieurwesen”) ja arkkitehtuuriosaston (”Architektur”) arkkitehtuurin (”Architektur”) sekä rakentamisen (”Bauingenieurwesen (Hochbau, Wirtschaftsingenieurwesen-Bauwesen)”) opintolinjoilta antamat tutkintotodistukset — maarakentamisen yliopiston (”Universität für Bodenkultur”) maa- ja vesirakennustekniikan (”Kulturtechnik und Wasserwirtschaft”) opintolinjoilta antamat tutkintotodistukset — Wienin taideteollisen korkeakoulun arkkitehtuuriopinnoista (”Studium der Architektur”) antamat tutkintotodistukset — Wienin kuvataideakatemian (”Akademie der bildenden Künste”) arkkitehtuuriopinnoista (”Studium der Architektur”) antamat tutkintotodistukset — teknillisten oppilaitosten tai rakennusalan teknillisten oppilaitosten antamat insinöörin tutkintotodistukset (Ing.) sekä ”Baumeister”-toimilupa todistuksena vähintään kuuden vuoden ammatillisesta kokemuksesta Itävallassa ja asianomaisen kokeen suorittamisesta — Linzin taide- ja taideteollisuuskorkeakoulun arkkitehtuuriopinnoista antamat tutkintotodistukset (”Studium der Architektur”) — todistus insinöörilain (Ziviltechnikergesetz, BGBl. 156/1994) tarkoittamasta rakennusalan insinöörin tai konsultti-insinöörin (”Hochbau”, ”Bauwesen”, ”Wirtschaftsingenieurwesen-Bauwesen”, ”Kulturtechnik und Wasserwirtschaft”) pätevyydestä	1997/1998
Polska	seuraavien arkkitehtuurin tiedekuntien antamat tutkintotodistukset: — Varsovan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Varsovassa (Politechnika Warszawska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; inżynier architekt; inżyniera magistra architektury; magister inżynier architektury, magister inżynier architektury; magistra inżyniera architekta; magister inżynier architekt, (vuosina 1945—1948 nimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; vuosina 1951—1956 nimike: inżynier architekt vuosina 1954—1957, toinen vaihe, nimike: inżyniera magistra architektury; vuosina 1957—1959 nimike: inżyniera magistra architektury; vuosina 1959—1964 nimike: magistra inżyniera architektury; vuosina 1964—1982 nimike: magistra inżyniera architekta; vuosina 1983—1990 nimike: magister inżynier architekt; vuoden 1991 jälkeen nimike: magistra inżyniera architekta) — Krakovan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Krakovassa (Politechnika Krakowska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: magister inżynier architekt (vuosina 1945—1953 kaivos- ja metallurgia-alan yliopisto, arkkitehtuurin polytekninen tiedekunta — Akademia Górniczo-Hutnicza, Politechniczny Wydział Architektury): Akademia Górniczo-Hutnicza, Politechniczny Wydział Architektury) — Wrocławin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Wrocławissa (Politechnika Wrocławska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattimnimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; magister inżynier architektury; magister inżynier architekt (vuosina 1949—1964 nimike: inżynier architekt, magister nauk technicznych; vuosina 1956—1964 nimike: magister inżynier architektury; vuodesta 1964 alkaen nimike: magister inżynier architekt) — Silesianin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Gliwicessa (Politechnika Śląska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1945—1955 suunnittelun ja rakentamisen tiedekunta — Wydział Inżynieryjno-Budowlany, nimike: inżynier architekt; vuosina 1961—1969 teollisen rakentamisen ja yleissuunnittelun tiedekunta — Wydział Budownictwa Przemysłowego i Ogólnego, nimike: magister inżynier architekt; vuosina 1969—1976 rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Budownictwa i Architektury, nimike: magister inżynier architekt; vuodesta 1977 arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Architektury, nimike: magister inżynier architekt ja vuodesta 1995 inżynier architekt); — Poznanin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Poznańissa (Politechnika Poznańska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architektury; inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1945—1955 insinööritieteiden koulu, arkkitehtuurin tiedekunta — Szkoła Inżynierska, Wydział Architektury; arkkitehdin ammattinimike: inżynier architektury; vuodesta 1978 nimike: magister inżynier architekt ja vuodesta 1999 inżynier architekt) — Gdanskin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Gdanskissa (Politechnika Gdańska, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: magister inżynier architekt (vuosina 1945—1969 arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Architektury, vuosina 1969—1971 rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Budownictwa i Architektury, vuosina 1971—1981 arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun instituutti — Instytut Architektury i Urbanistyki, vuodesta 1981 arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Architektury) — Białystokin teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta Białystokissa (Politechnika Białostocka, Wydział Architektury); arkkitehdin ammattinimike: magister inżynier architekt (vuosina 1975—1989 arkkitehtuuri-instituutti — Instytut Architektury) — Łódźin teknillinen yliopisto, rakennustekniikan, arkkitehtuuri ja ympäristösuunnittelun tiedekunta Łódźissa (Politechnika Łódzka, Wydział Budownictwa, Architektury i Inżynierii Środowiska); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1973—1993 rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta — Wydział Budownictwa i Architektury ja vuodesta 1992 rakennustekniikan, arkkitehtuurin ja ympäristösuunnittelun tiedekunta — Wydział Budownictwa, Architektury i Inżynierii Środowiska; nimike: vuosina 1973—1978 inżynier architekt, vuodesta 1978 magister inżynier architekt) — Szczecinin teknillinen yliopisto, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta Szczecinissä (Politechnika Szczecińska, Wydział Budownictwa i Architektury); arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt; magister inżynier architekt (vuosina 1948—1954 insinööritieteiden korkeakoulu, arkkitehtuurin tiedekunta — Wyższa Szkoła Inżynierska, Wydział Architektury; arkkitehdin ammattinimike: inżynier architekt, vuodesta 1970 magister inżynier architekt ja vuodesta 1998 inżynier architekt) Kaikkien ohessa mainittujen arkkitehtuurin tiedekuntien antamat tutkintotodistukset yhdessä Puolan asianomaisen alueellisen arkkitehtikamarin jäsenyyden osoittavan todistuksen kanssa antavat Puolassa oikeuden harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla.	2006/2007
Portugal	— Lissabonin ja Porton taidekouluissa annettu ”diploma do curso especial de arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin ja Porton taidekouluissa annettu arkkitehdin ”diploma de arquitecto” -tutkintotodistus — Lissabonin ja Porton taidekorkeakouluissa annettu ”diploma do curso de arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin taidekorkeakoulussa annettu ”diploma de licenciatura em arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin teknillisessä korkeakoulussa ja Porton yliopistossa annettu ”carta de curso de licenciatura em arquitectura” -tutkintotodistus — Lissabonin teknillisen korkeakoulun tekniikan instituutissa annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil) — Porton yliopiston luonnontieteellis-teknillisessä tiedekunnassa annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil) — Coimbran yliopiston luonnontieteellis-teknillisessä tiedekunnassa annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil) — Minhon yliopistossa (tuotantotekniikan alalla) annettu insinöörin yliopistollinen tutkintotodistus (licenciatura em engenharia civil, produção)	1987/1988
▼M1
România	Universitatea de Arhitectură și Urbanism ”Ion Mincu” București (arkkitehtuurin ja urbanismin ”Ion Mincu” -yliopisto, Bukarest): — 1953-1966: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti), Arhitect (arkkitehti), — 1967-1974: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti), Diplomă de Arhitect, Specialitatea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1975-1977: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, Specialitatea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1978-1991: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură și Sistematizare (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin ja systematisaation tiedekunta), Diplomă de Arhitect, Specializarea Arhitectură și Sistematizare (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri ja systematisaatio), — 1992-1993: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, specializarea Arhitectură și Urbanism (arkkitehdin tutkintotodistus, erikoisalana arkkitehtuuri ja urbanismi), — 1994-1997: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1998-1999: Institutul de Arhitectură ”Ion Mincu” București, Facultatea de Arhitectură (Bukarestin ”Ion Mincu” -arkkitehtuuri-instituutti, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2000 lähtien Universitatea de Arhitectură și Urbanism ”Ion Mincu” București (arkkitehtuurin ja urbanismin ”Ion Mincu” -yliopisto, Bukarest, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto): — 1990-1992: Institutul Politehnic din Cluj-Napoca, Facultatea de Construcții (Cluj-Napocan polytekninen instituutti, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1993-1994: Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Construcții (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1994-1997: Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Construcții (Technical University Cluj-Napoca, Faculty of Civil Engineering), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1998-1999: Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2000 lähtien Universitatea Tehnică din Cluj-Napoca, Facultatea de Arhitectură și Urbanism (Cluj-Napocan teknillinen yliopisto, arkkitehtuurin ja urbanismin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași: (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași): — 1993: Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Construcții și Arhitectură (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1994-1999: Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Construcții și Arhitectură (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 2000-2003: Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Construcții și Arhitectură (”Gh. Asachi” -teknillinen yliopisto, Iași, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2004 lähtien Universitatea Tehnică ”Gh. Asachi” Iași, Facultatea de Arhitectură (”Gh. Asachí” — teknillinen yliopisto, Iași, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Politehnica din Timișoara (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto): — 1993-1995: Universitatea Tehnică din Timișoara, Facultatea de Construcții (Timișoaran teknillinen yliopisto, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură și urbanism, specializarea Arhitectură generală (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin ja urbanismin opintoala, erikoisalana yleinen arkkitehtuuri), — 1995-1998: Universitatea Politehnica din Timișoara, Facultatea de Construcții (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto, rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — 1998-1999: Universitatea Politehnica din Timișoara, Facultatea de Construcții și Arhitectură (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Licență, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (Licență-tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2000 lähtien Universitatea Politehnica din Timișoara, Facultatea de Construcții și Arhitectură (Timișoaran ”Politehnica”-yliopisto, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea din Oradea (Oradean yliopisto): — 2002: Universitatea din Oradea, Facultatea de Protecția Mediului (Oradean yliopisto, ympäristönsuojelun tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri), — Vuodesta 2003 lähtien Universitatea din Oradea, Facultatea de Arhitectură și Construcții (arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri); Universitatea Spiru Haret București (Bukarestin Spiru Haret -yliopisto): — Vuodesta 2002 lähtien Universitatea Spiru Haret București, Facultatea de Arhitectură (Bukarestin Spiru Haret -yliopisto, arkkitehtuurin tiedekunta), Diplomă de Arhitect, profilul Arhitectură, specializarea Arhitectură (arkkitehdin tutkintotodistus, arkkitehtuurin opintoala, erikoisalana arkkitehtuuri).	2009/2010
▼B
Slovenija	— ”univerzitetni diplomirani inženir arhitekture / univerzitetna diplomirana inženirka arhitekture” -tutkintotodistus (arkkitehtuurin alan tutkintotodistus), jonka antaa arkkitehtuurin tiedekunta, sekä arkkitehtuurialan toimivaltaisen viranomaisen antama oikeudellisesti pätevä todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla — ”univerzitetni diplomirani inženir (univ.dipl.inž.) / univerzitetna diplomirana inženirka” -nimikkeen antavien tiedekuntien antama yliopistotutkintotodistus sekä arkkitehtuurin alan toimivaltaisen viranomaisen antama oikeudellisesti pätevä todistus oikeudesta harjoittaa toimintaa arkkitehtuurin alalla	2006/2007
Slovensko	— arkkitehtuurin ja rakennustekniikan opintolinjan (”architektúra a pozemné staviteľstvo”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillinen yliopisto (Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1950—1952 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta (Fakulta architektúry a pozemného staviteľstva, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1952—1960 (nimike: Ing. arch.) — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné staviteľstvo”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin ja rakennustekniikan tiedekunta (Fakulta architektúry a pozemného staviteľstva, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1952—1960 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1961—1976, (nimike: Ing. arch.) — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné stavby”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuosina 1961—1976, (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta (Fakulta architektúry, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuodesta 1977 (nimike: Ing. arch.) — yhdyskuntasuunnittelun opintolinjan (”urbanizmus”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta (Fakulta architektúry, Slovenská vysoká škola technická) Bratislavassa vuodesta 1977 (nimike: Ing. arch.); — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné stavby”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuosina 1977—1997 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin ja rakennustekniikan opintolinjan (”architektúra a pozemné stavby”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuodesta 1998 (nimike: Ing.) — rakennustekniikan opintolinjan — erikoistumisalana arkkitehtuuri (”pozemné stavby — špecializácia: architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuosina 2000—2001 (nimike: Ing.) — rakennustekniikan ja arkkitehtuurin opintolinjan (”pozemné stavby a architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta — Slovenská technická univerzita) Bratislavassa vuosina 2001—2001 (nimike: Ing.) — arkkitehtuurin opintolinjan (”architektúra”) tutkintotodistus, jonka on antanut taiteen ja muotoilun akatemia (Vysoká škola výtvarných umení) Bratislavassa vuodesta 1969 (nimike: Akad. arch. vuoteen 1990; Mgr. vuosina 1990—1992; Mgr. arch. vuosina 1992—1996; Mgr. art. vuodesta 1997) — rakennustekniikan opintolinjan (”pozemné staviteľstvo”) tutkintotodistus, jonka on antanut Slovakian teknillisen yliopiston rakennustekniikan tiedekunta (Stavebná fakulta, Technická univerzita) Košicessa vuosina 1981—1991 (nimike: Ing.) Kaikkien ohessa on oltava seuraavat: — Bratislavassa toimivan Slovakian arkkitehtikamarin (Slovenská komora architektov) antama lupatodistus ilman opintolinjan tarkennusta tai tarkennuksin, joka viittaa rakennustekniikkaan (”pozemné stavby”) tai maankäytön suunnitteluun (”územné plánovanie”), — Bratislavassa toimivan Slovakian rakennusinsinöörikamarin (Slovenská komora stavebných inžinierov) antama lupatodistus rakennustekniikan alalla (”pozemné stavby”).	2006/2007
Suomi/Finland	— teknillisten korkeakoulujen ja Oulun yliopiston arkkitehtuuriosastojen antamat tutkintotodistukset (arkkitehti/arkitekt) — teknillisten oppilaitosten antamat tutkintotodistukset (rakennusarkkitehti/byggnadsarkitekt)	1997/1998
Sverige	— Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun arkkitehtuuriosaston, Chalmersin teknillisen korkeakoulun ja Lundin yliopiston teknillisen korkeakoulun antamat tutkintotodistukset (arkitekt, yliopistotutkinto arkkitehtuurissa) — todistus Ruotsin arkkitehtiliiton ”Svenska Arkitekters Riksförbund” (SAR) jäsenyydestä, jos asianomainen on saanut koulutuksensa jossakin valtiossa, johon tätä direktiiviä sovelletaan	1997/1998
United Kingdom	— Sellaiset pätevyystodistukset tutkinnon suorittamisesta, jotka ovat myöntäneet — — Royal Institute of British Architects — arkkitehtuuriosastot yliopistoissa, polyteknisissä korkeakouluissa, yksityisissä korkeakouluissa ja taideteollisuuskouluissa, jotka 10 päivänä kesäkuuta 1985 ovat olleet Yhdistyneen kuningaskunnan arkkitehtirekisterinneuvoston hyväksymiä rekisteriin merkitsemiseksi (Architect) — Todistus siitä, että sen haltijalla on vuoden 1931 arkkitehtirekisterilain 6 artiklan 1 kohdan a, b tai d alakohdan nojalla saavutettu oikeus käyttää arkkitehdin ammattinimikettä (Architect) — Todistus siitä, että sen haltijalla on vuoden 1938 arkkitehtirekisterilain 2 artiklan nojalla saavutettu oikeus käyttää arkkitehdin ammattinimikettä (Architect)	1987/1988

Direktiivin 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittavat asiakirjat ja todistukset

Tämän direktiivin III osaston III luvun soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat säätää, että edunsaajien, jotka täyttävät vaadittavat koulutusvaatimukset, on esitettävä koulutuksesta annettujen asiakirjojen yhteydessä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten todistus siitä, että kyseiset asiakirjat ovat tässä direktiivissä tarkoitettuja asiakirjoja.

( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 11. helmikuuta 2004 (EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 230), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 21. joulukuuta 2004 (EUVL C 58 E, 8.3.2005, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. toukokuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 6. kesäkuuta 2005.

( 5 ) EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY (EYVL L 206, 31.7.2001, s. 1).

( 6 ) EYVL L 209, 24.7.1992, s. 25, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2004/108/EY (EUVL L 32, 5.2.2004, s. 15).

( 8 ) EYVL L 176, 15.7.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 9 ) EYVL L 176, 15.7.1977, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.

( 10 ) EYVL L 233, 24.8.1978, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 11 ) EYVL L 233, 24.8.1978, s. 10, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 12 ) EYVL L 362, 23.12.1978, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.

( 13 ) EYVL L 362, 23.12.1978, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.

( 14 ) EYVL L 33, 11.2.1980, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 15 ) EYVL L 33, 11.2.1980, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.

( 16 ) EYVL L 223, 21.8.1985, s. 15, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 17 ) EYVL L 253, 24.9.1985, s. 34, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.

( 18 ) EYVL L 253, 24.9.1985, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 19 ) EYVL L 165, 7.7.1993, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

( 21 ) EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 22 ) EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 26 ) EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/66/EY (EUVL L 168, 1.5.2004, s. 35).

( 33 ) Irlannin kansalaiset ovat myös seuraavien Yhdistyneen kuningaskunnan yhdistysten ja järjestöjen jäseniä:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/100/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,	L 363	141	20.12.2006
M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1430/2007, annettu 5 päivänä joulukuuta 2007,	L 320	3	6.12.2007
M3	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 755/2008, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2008,	L 205	10	1.8.2008
M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1137/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008,	L 311	1	21.11.2008
M5	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 279/2009, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2009,	L 93	11	7.4.2009
►M6	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 213/2011, annettu 3 päivänä maaliskuuta 2011,	L 59	4	4.3.2011
M7	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 623/2012, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012,	L 180	9	12.7.2012
►M8	NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/25/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,	L 158	368	10.6.2013
►M9	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/55/EU, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 20 päivänä marraskuuta 2013,	L 354	132	28.12.2013

C1	Oikaisu, EUVL L 271, 16.10.2007, s. 18 (2005/36/EY,)
►C2	Oikaisu, EUVL L 093, 4.4.2008, s. 28 (2005/36/EY,)
►C3	Oikaisu, EUVL L 305, 24.10.2014, s. 115 (2005/36/EY,)
►C4	Oikaisu, EUVL L 177, 8.7.2015, s. 60 (2006/100/EY,)