a) jalostamattomiin kasvinviljelytuotteisiin; myös tuotantoeläimiin ja jalostamattomiin eläintuotteisiin, jos niitä koskevat tuotantoperiaatteet ja erityiset tarkastussäännöt on esitetty liitteissä I ja III;

b) sellaisiin ihmisravinnoksi tarkoitettuihin jalostettuihin kasvinviljelytuotteisiin ja eläintuotteisiin, jotka on valmistettu pääosin yhdestä tai useammasta kasvi- ja/tai eläinperäisestä ainesosasta;

c) jäljempänä 3 kohdassa tarkoitetun asetuksen voimaantulosta alkaen sellaisiin rehuihin, rehuseoksiin ja rehuaineisiin, jotka eivät kuulu a alakohdan piiriin.

биологичен,

ecológico,

økologisk,

ökologisch, biologisch,

βιολογικό,

organic,

biologique,

biologico,

biologisch,

biológico,

ecologic,

luonnonmukainen,

ekologisk.

1. ”etiketöinnillä” mainintoja, merkintöjä, tavaramerkkejä, kaupallisia merkkejä, kuvia tai tunnuksia pakkauksissa, asiakirjoissa, kylteissä, etiketeissä, renkaissa tai kauluksissa, jotka liittyvät 1 artiklassa tarkoitettuun tuotteeseen tai jolla viitataan siihen;

2. ”tuotannolla” maatilalla harjoitettuja toimintoja, joiden tarkoituksena on tässä viljelyssä tuotettujen maataloustuotteiden ja luonnonmukaisella tavalla tuotettujen maataloustuotteiden tuottaminen, pakkaus ja ensimmäinen merkintä;

3. ”valmistuksella” maataloustuotteiden säilömistä ja/tai jalostusta (myös teurastus ja eläintuotteiden paloittelu) ja myös pakkaamista ja/tai merkintöihin tehtyjä muutoksia tuoreiden, säilöttyjen ja/tai jalostettujen tuotteiden luonnonmukaisen tuotantotavan esille tuomiseksi;

4. ”kaupan pitämisellä” pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, myyntiä, toimittamista tai muulla tavoin kaupan pitämistä;

5. ”toimijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tuottaa, valmistaa tai tuo kolmannesta maasta 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita pitääkseen niitä kaupan tai joka pitää kaupan näitä tuotteita;

6. ”ainesosilla” aineita (lisäaineet mukaan lukien), joita on käytetty 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistuksessa ja jotka on määritelty kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 79/112/ETY 6 artiklan 4 kohdassa;

7. ”kasvinsuojeluaineilla” tiettyjä tehoaineita sisältävien torjunta-aineiden markkinoille saattamisesta ja käytön kieltämisestä 21 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/117/ETY ( 4 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 89/365/ETY ( 5 ), 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä tuotteita;

8. ”pesuaineilla” pesuaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä marraskuuta 1973 annetussa neuvoston direktiivissä 73/404/ETY ( 6 ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 86/94/ETY ( 7 ), tarkoitettuja aineita ja valmisteita, joita aiotaan käyttää tiettyjen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden puhdistamiseen.

9. ”valmiiksi pakatulla elintarvikkeella” direktiivin 79/112/ETY 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määriteltyä myyntiyksikköä;

10. ”ainesosaluettelolla” direktiivin 79/112/ETY 6 artiklassa tarkoitettua ainesosaluetteloa;

11. ”eläintuotannolla” maalla elävien kotieläinten tai domestikoitujen eläinten (hyönteiset mukaan lukien) sekä makeassa, suolaisessa tai murtovedessä viljeltävien lajien tuotantoa; tuotteita, jotka on saatu metsästämällä ja kalastamalla luonnonvaraisia eläimiä, ei voida pitää luonnonmukaisesti tuotettuina;

12. ”geneettisesti muunnetulla organismilla (GMO)” kaikkia geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 23 päivänä huhtikuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/220/ETY ( 8 ) 2 artiklassa määriteltyjä organismeja;

13. ”GMO-johdannaisella” ainetta, joka on joko tuotettu GMO:eista tai GMO:ien tuottama mutta joka ei sisällä GMO:eja;

14. ”GMO:ien ja GMO-johdannaisten käytöllä” niiden käyttöä elintarvikkeina, elintarvikkeiden ainesosina (myös lisäaineet ja aromiaineet) valmistuksen apuaineina (myös uuttoliuottimet), rehuina, rehuseoksina, rehuaineina, rehun lisäaineina, rehujen valmistuksen teknisinä apuaineina, tiettyinä eläinten ruokinnassa käytettävinä direktiivissä 82/471/ETY ( 9 ) tarkoitettuina tuotteina, kasvinsuojeluaineina, eläinlääkkeinä, lannoitteina, maanparannusaineina, siemeninä, kasvullisena lisäysaineistona ja eläiminä;

15. ”eläinlääkkeillä” lääkevalmisteita koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä tammikuuta 1965 annetun neuvoston direktiivin 65/65/ETY ( 10 ) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja valmisteita;

16. ”homeopaattisilla eläinlääkkeillä” eläinlääkkeitä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 81/851/ETY soveltamisalan laajentamisesta ja homeopaattisia eläinlääkkeitä koskevista lisäsäännöksistä 22 päivänä syyskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/74/ETY ( 11 ) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita;

17. ”rehuilla” rehuseosten pitämisestä kaupan 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY ( 12 ) 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

18. ”rehuaineilla” rehuaineiden liikkuvuudesta, direktiivien 70/524/ETY, 74/63/ETY, 82/471/ETY ja 93/74/ETY muuttamisesta sekä direktiivin 77/101 /ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/25/EY ( 13 ) 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

19. ”rehuseoksilla” direktiivin 79/373/ETY 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

20. ”rehun lisäaineella” rehujen lisäaineista 23 päivänä marraskuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/524/ETY ( 14 ) 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

21. ”tietyillä eläinten ruokinnassa käytettävillä tuotteilla” tietyistä eläinten ruokinnassa käytettävistä tuotteista 30 päivänä kesäkuuta 1982 annetun neuvoston direktiivin 82/471/ETY soveltamisalaan kuuluvia tuotteita;

22. ”luonnonmukaisella tuotantoyksiköllä / tuotantotilalla / eläintuotantotilalla” tämän asetuksen sääntöjen mukaista yksikköä, tilaa tai eläintilaa;

23. ”luonnonmukaisesti tuotetulla rehulla/rehuaineella” 6 artiklassa vahvistettuja tuotantosääntöjä noudattaen tuotettuja rehuja/rehuaineita;

24. ”siirtymävaiheen rehulla/rehuaineella” 6 artiklassa vahvistettujen tuotantosääntöjen mukaista rehua/rehuainetta, paitsi siltä osin kuin on kyse siirtymävaiheesta, jolloin kyseisiä sääntöjä sovelletaan vähintään yhden vuoden ajan ennen sadonkorjuuta;

25. ”tavanomaisella rehulla/rehuaineella” rehuja/rehuaineita, jotka eivät kuulu 23 ja 24 kohdassa mainittuihin luokkiin.

a) merkinnöistä käy selvästi ilmi, että ne liittyvät maatalouden tuotantotapaan;

b) tuote on tuotettu ►M10   ►C1   6 artiklassa ◄  ◄ esitettyjen sääntöjen mukaisesti tai tuotu kolmannesta maasta 11 artiklassa säädetyn järjestelmän mukaisesti;

c) tuotteen on tuottanut tai tuonut maahan toimija, jota koskevat 8 ja 9 artiklassa säädetyt tarkastustoimenpiteet.

d) pakkausmerkinnöissä 1 päivän tammikuuta 1997 jälkeen tuotteiden osalta mainitaan sen tarkastusviranomaisen tai -laitoksen nimi ja/tai tunnusnumero, jonka valvontaan toimija kuuluu. Nimeä tai tunnusnumeroa koskevan maininnan valinta kuuluu jäsenvaltiolle, joka ilmoittaa päätöksestään komissiolle;

a) vähintään 95 prosenttia tuotteen maataloudesta peräisin olevista ainesosista on tuotteita tai ne on saatu tuotteista, jotka on tuotettu 6 artiklassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti, tai ne on tuotu kolmansista maista 11 artiklassa säädetyn järjestelmän mukaisesti;

b) tuotteen kaikki muut maataloudesta peräisin olevat ainesosat sisältyvät liitteessä VI olevaan C kohtaan tai jäsenvaltio on tilapäisesti antanut luvan käyttää niitä minkä tahansa 7 kohdassa säädetyn toteutustoimenpiteen mukaisesti;

c) tuotteessa on muina kuin maataloudesta peräisin olevina ainesosina ainoastaan liitteessä VI olevassa A kohdassa lueteltuja aineita;

d) tuote tai sen edellä a kohdassa tarkoitetut maataloudesta peräisin olevat ainesosat eivät ole olleet alttiina käsittelyille, jotka on tehty sellaisten aineiden avulla, joita ei ole lueteltu liitteessä VI olevassa B kohdassa;

e) tuote tai sen ainesosat eivät ole olleet alttiina ionisoivien säteiden avulla tehtäville käsittelyille;

f) tuotteen on valmistanut tai maahantuonut toimija, jota koskevat 8 ja 9 artiklassa säädetyt tarkastustoimenpiteet.

g) 1 päivän tammikuuta 1997 jälkeen valmistettujen tuotteiden osalta merkinnöissä on viimeisen jalostustoimen toteuttanutta toimijaa koskevan tarkastusviranomaisen tai -laitoksen nimeä ja/tai tunnusnumeroa koskeva maininta. Nimeä tai tunnusnumeroa koskevan maininnan valinta kuuluu jäsenvaltiolle, joka ilmoittaa päätöksestään komissiolle.

Luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavista merkinnöistä on selvästi käytävä ilmi, että on kyse maatalouden tuotantotavasta, ja niiden yhteydessä on oltava maininta kyseisistä maataloudesta peräisin olevista ainesosista, jollei tämä maininta käy selvästi ilmi ainesosaluettelosta.

h) Tuotteen tuottamisessa ei ole käytetty geneettisesti muunnettuja organismeja ja/tai tällaisista organismeista johdettuja tuotteita.

— tavaramerkin rekisteröintiä on haettu ennen 22 päivää heinäkuuta 1991 - jollei sovelleta jäljempänä olevaa toista alakohtaa - ja se on jäsenvaltioiden tavaramerkkeihin liittyvien lakien lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY ( 15 ) mukainen, ja

— tavaramerkki toistetaan aina selkeällä, näkyvällä ja helposti luettavalla maininnalla, jossa ilmoitetaan, että tuotteet eivät ole tässä asetuksessa mainitun luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti tuotettuja.

a) edellä 1 kohdassa tai 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia noudatetaan täysin, lukuun ottamatta liitteessä I olevassa 1 kohdassa tarkoitetun siirtymävaiheen pituutta;

b) siirtymävaihe on kestänyt vähintään 12 kuukautta ennen sadonkorjuuta;

c) merkinnät eivät johda tuotteen ostajaa harhaan kyseisen tuotteen ja edellä 1 tai 3 kohdan kaikki vaatimukset täyttävien tuotteiden välisistä eroista. Mainitut merkinnät on 1 päivän tammikuuta 1996 jälkeen muotoiltava ilmaisulla ”luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymässä oleva tuote” ja ne on esitettävä sellaisella värillä ja sellaisia kirjainkokoja ja tyylejä käyttäen, jotka eivät ole näkyvämpiä kuin tuotteen myyntinimike; tässä esitysmuodossa ilmaisu ”luonnonmukainen maatalous” ei saa olla näkyvämpi kuin ilmaisu ”siirtymässä oleva tuote”;

d) tuote sisältää ainoastaan yhden maataloudesta peräisin olevan kasviperäisen aineosan;

e) 1 päivän tammikuuta 1997 jälkeen valmistettujen tuotteiden pakkausmerkinnöissä on viimeisen jalostustoimen toteuttanutta toimijaa koskevan tarkastusviranomaisen tai -laitoksen nimeä ja/tai tunnusnumeroa koskeva maininta. Nimeä tai tunnusnumeroa koskevan maininnan valinta kuuluu jäsenvaltiolle, joka ilmoittaa päätöksestään komissiolle;

f) tuotteen tuottamisessa ei ole käytetty geneettisesti muunnettuja organismeja ja/tai tällaisista organismeista johdettuja tuotteita.

a) vähintään 70 prosenttia maataloudesta peräisin olevista ainesosista on tuotteita tai on peräisin tuotteista, jotka on tuotettu edellä 6 artiklassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti tai jotka on tuotu kolmansista maista 11 artiklassa säädetyn järjestelmän mukaisesti;

b) kaikki muut tuotteen maataloudesta peräisin olevat ainesosat sisältyvät liitteessä VI olevaan C kohtaan tai jäsenvaltio on tilapäisesti antanut luvan niitä varten tarvittaessa minkä tahansa 7 kohdassa säädetyn toteutustoimenpiteen mukaisesti;

c) luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavat merkinnät esiintyvät ainesosaluettelossa ja liittyvät selvästi ainoastaan niihin ainesosiin, jotka on saatu 6 artiklassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti tai jotka on tuotu kolmansista maista 11 artiklassa säädetyn järjestelmän mukaisesti; ne ovat samanvärisiä ja -kokoisia ja samoilla kirjasimilla tehtyjä kuin muut ainesosaluettelon merkinnät. Näiden merkintöjen on myös esiinnyttävä erillisessä maininnassa samassa näkökentässä kuin myyntinimike ja niihin on sisällyttävä niiden maataloudesta peräisin olevien ainesosien tai niistä saatujen tuotteiden prosenttiosuus, jotka on saatu 6 artiklassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti tai jotka on tuotu kolmansista maista 11 artiklassa säädetyn järjestelmän mukaisesti. Tätä mainintaa ei saa esittää sen värisenä tai kokoisena tai sellaisin kirjaimin, jotka tekevät sen näkyvämmäksi kuin tuotteen myyntinimike. Tämä maininta on seuraavan muotoinen: ”X % maataloudesta peräisin olevista ainesosista on tuotettu luonnonmukaista tuotantoa koskevien sääntöjen mukaisesti”;

d) tuotteessa on muina kuin maataloudesta peräisin olevina ainesosina ainoastaan liitteessä VI olevassa A kohdassa lueteltuja aineita;

e) tuotetta tai sen edellä a kohdassa tarkoitettuja maataloudesta peräisin olevia ainesosia ei ole käsitelty tavalla, johon kuuluu sellaisten aineiden käyttö, joita ei ole lueteltu liitteessä VI olevassa B kohdassa;

f) tuotetta tai sen ainesosia ei ole käsitelty ionisoivan säteilyn käyttöä edellyttävällä tavalla;

g) tuotteen on valmistanut tai maahantuonut toimija, jota koskevat 8 ja 9 artiklassa säädetyt tarkastustoimenpiteet;

h) merkinnöissä on 1 päivän tammikuuta 1997 jälkeen valmistettujen tuotteiden osalta viimeisen jalostustoimen toteuttanutta toimijaa koskevan tarkastusviranomaisen tai -laitoksen nimeä ja/tai tunnusnumeroa koskeva maininta. Nimeä tai tunnusnumeroa koskevan maininnan valinta kuuluu jäsenvaltiolle, joka ilmoittaa päätöksestään komissiolle;

i) tuotteen tuottamisessa ei ole käytetty geneettisesti muunnettuja organismeja ja/tai tällaisista organismeista johdettuja tuotteita.

a) vähintään 50 prosenttia maataloudesta peräisin olevista ainesosista täyttää 3 kohdan a alakohdan vaatimukset;

b) tuote täyttää 3 kohdan c, d, e ja f alakohdan vaatimukset;

c) luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavat merkinnät:

d) ainesosat ja niiden pitoisuudet käyvät ilmi ainesosaluettelossa painon mukaan alenevassa järjestyksessä;

e) ainesosaluettelon merkinnät ovat samanvärisiä, -kokoisia ja samoilla kirjasimilla tehtyjä.

a) vähintään liitteessä I määrättyjä vaatimuksia ja tarvittaessa siihen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä on noudatettava;

b) ainoastaan liitteessä I mainituista tai liitteessä II luetelluista aineista koostuvia tuotteita saa käyttää kasvinsuojeluaineina, lannoitteina, maanparannusaineina, rehuina, rehuaineina, rehuseoksina, rehujen lisäaineina, eläinten ruokinnassa käytettävinä direktiivin 82/471/ETY soveltamisalaan kuuluvina tuotteina, eläinsuojien ja eläinten pidossa käytettävien laitteiden puhdistus- ja desinfiointiaineina, tuholaisten ja tautien torjunta-aineina eläinsuojien ja eläinten pidossa käytettävien laitteiden osalta tai tiettyjen tuotteiden osalta muuhun liitteessä II määrättyyn tarkoitukseen. Niitä saa käyttää ainoastaan liitteissä I ja II tarkoitetuin erityisin edellytyksin siinä määrin kuin vastaava käyttö on sallittu kyseisten jäsenvaltioiden yleisessä maataloudessa asiaa koskevien yhteisön säännösten tai yhteisön oikeuden mukaisten kansallisten säännösten nojalla;

c) käytetään ainoastaan sellaisia siemeniä ja kasvullisia lisäysaineistoja, jotka on tuotettu 2 kohdassa tarkoitetun luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti;

d) geneettisesti muunnettuja organismeja ja/tai tällaisista organismeista johdettuja tuotteita ei saa käyttää, kuitenkaan lukuun ottamatta eläinlääkkeitä.

a) käyttämättä geneettisesti muunnettuja organismeja ja/tai mitään tällaisista organismeista johdettuja tuotteita, ja

b) edellä 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti vähintään yhden sukupolven ajan tai, jos kyseessä ovat monivuotiset viljelmät, kahden kasvaukauden ajan.

a) Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, siemeniä ja kasvullisia lisäysaineistoja, joita ei ole tuotettu luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti ►M15  31 päivänä joulukuuta 2003 ◄ päättyvän siirtymäkauden aikana jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella, voidaan käyttää, jos tällaisten lisäysaineistojen käyttäjät voivat todistaa jäsenvaltion tarkastusviranomaisen tai -laitoksen riittäväksi katsomalla tavalla, että heidän oli mahdotonta hankkia yhteisön markkinoilta kyseisen lajin jonkin sopivan lajikkeen lisäysaineistoja 2 kohdan vaatimusten mukaisesti. Tällöin on käytettävä, jos yhteisön markkinoilla on niitä saatavissa, lisäysaineistoja, joita ei ole käsitelty sellaisilla tuotteilla, joita ei ole lueteltu liitteessä II olevassa B kohdassa. Jäsenvaltiot ilmoittavat muille jäsenvaltioille ja komissiolle tämän kohdan mukaisesti myönnetyt luvat.

b) Jäljempänä 14 artiklassa säädetty menettely voidaan toteuttaa määrättäessä:

a) jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut luvan käyttöön sen jälkeen, kun tällaisten ainesten käyttäjä(t) ovat osoittautuneet jäsenvaltion tarkastuslaitoksen tai -viranomaisen hyväksymällä tavalla, että niiden oli mahdotonta hankkia yhteisön markkinoilta kyseisen lajin jotakin sopivaa lajiketta;

b) taimia ei ole käsitelty kylvöstä lähtien muilla kuin liitteessä II olevassa A ja B osassa luetelluilla tuotteilla;

c) taimet tulevat tuottajalta, joka on hyväksynyt tarkastusjärjestelmän, joka vastaa 9 artiklassa säädettyä järjestelmää, ja joka on suostunut soveltamaan b alakohdan rajoitusta; tämä säännös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996;

d) istutuksen jälkeen taimia on viljeltävä 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan säännösten mukaisesti kuuden viikon pituisen vähimmäisajanjakson ajan ennen sadonkorjuuta;

e) tällaisista taimista saatuja ainesosia sisältävän tuotteen merkinnöissä ei saa olla 10 artiklassa tarkoitettua merkintää;

f) tämän kohdan nojalla myönnetty lupa peruutetaan heti puutteen loputtua ja sen voimassaolo päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdassa tarkoitetusta menettelystä johtuvia eräitä rajoituksia.

a) Kun 3 kohdassa tarkoitettu lupa on myönnetty, jäsenvaltion on ilmoitettava välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle seuraavat tiedot:

b) Jos jäsenvaltion komissiolle tai luvan myöntäneelle jäsenvaltiolle toimittamat tiedot osoittavat, että sopiva lajike on saatavissa puutteen keston aikana, jäsenvaltio voi harkita luvan peruuttamista tai sen keston lyhentämistä, ja se ilmoittaa komissiolle ja muille jäsenvaltioille niistä toimenpiteistä, joita se on toteuttanut kymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin se on vastaanottanut kyseiset tiedot.

c) Jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta asia annetaan 14 artiklassa tarkoitetun komitean tutkittavaksi. Voidaan päättää mainitussa 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, että lupa peruutetaan tai sen kestoa muunnetaan.

a) niitä käytetään kasvin tuholaisten tai tautien torjuntaan tai eläinsuojien ja eläinten pidossa käytettävien laitteiden puhdistukseen ja desinfiointiin:

b) jos niitä käytetään lannoitukseen tai maanparannukseen:

— tuotteen yksityiskohtainen kuvaus;

— sen käytön edellytykset ja koostumukseen tai liukoisuuteen liittyvät vaatimukset erityisesti sen varmistamiseksi, että tuote aiheuttaa mahdollisimman vähän jäämiä syötäviin kasvinosiin ja syötäviin kasvituotteisiin sekä vaikuttaa mahdollisimman vähän ympäristöön;

— edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden etiketöintiä koskevat erityiset vaatimukset, jos tuotteita tuotetaan tiettyjen liitteessä II tarkoitettujen tuotteiden avulla.

a) ilmoitettava tästä toiminnasta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa toiminta tapahtuu; ilmoituksessa on oltava liitteessä IV tarkoitetut tiedot;

b) saatettava toimintansa 9 artiklassa tarkoitetun tarkastusjärjestelmän mukaisesti tarkastettavaksi.

a) laitoksen vakiotarkastussuunnitelma, joka sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen tarkastustoimenpiteistä ja varotoimenpiteistä, joita laitos soveltaa tarkastettaviin toimijoihin;

b) seuraamukset, joita laitos aikoo määrätä, kun ►M10   ►C1   sääntöjenvastaisuuksia ja/tai väärinkäytöksiä ◄  ◄ todetaan;

c) pätevän henkilöstön sekä hallinnollisten että teknisten edellytysten riittävyys, kokemus tarkastuksesta ja luotettavuus;

d) tarkastuslaitoksen puolueettomuus tarkastettaviin toimijoihin nähden.

a) varmistuttava siitä, että tarkastuslaitoksen tekemät tarkastukset ovat puolueettomia;

b) tarkastettava sen tekemien tarkastusten tehokkuus;

c) hankittava tieto todetuista ►M10   ►C1   sääntöjenvastaisuuksista ja/tai väärinkäytöksistä ◄  ◄ ja määrätyistä seuraamuksista;

d) peruutettava tarkastuslaitoksen hyväksyntä, jos laitos ei täytä a ja b alakohdassa säädettyjä vaatimuksia tai ei enää täytä 5 kohdassa esitettyjä perusteita taikka ei täytä ►M10   ►C1   7, 8, 9 ja 11 kohdassa säädettyjä ◄  ◄ vaatimuksia.

a) huolehdittava siitä, että ainakin liitteessä III tarkoitettuja tarkastus- ja varotoimenpiteitä sovelletaan maatiloihin, joita ne tarkastavat;

b) oltava antamatta tietoa ja aineistoa, jota ne saavat tarkastustyössään, muille henkilöille kuin maatilasta vastuussa oleville henkilöille ja toimivaltaisille viranomaisille. ►M28  Niiden on kuitenkin asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä sen varmistamiseksi, että tuotteet on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti, vaihdettava muiden tarkastusviranomaisten tai hyväksyttyjen tarkastuslaitosten kanssa asiaa koskevia tietoja tarkastustensa tuloksista. Ne voivat myös vaihtaa edellä mainittuja tietoja omasta aloitteestaan. ◄

a) sallittava toimivaltaisen viranomaisen pääsy tarkastustarkoituksessa laitoksen toimistoihin ja tiloihin sekä annettava kaikki tieto ja apu, jota toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisena tässä asetuksessa sille säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi;

b) toimitettava jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 31 päivänä tammikuuta vuosittain luettelo toimijoista, joita niiden tarkastukset koskivat 31 päivänä joulukuuta edellisenä vuonna, sekä esitettävä mainitulle viranomaiselle suppea vuosikertomus.

a) varmistuttava siitä, että jos 5 ja 6 artiklan tai luonnonmukaisesti tuotettuja rehuja, rehuseoksia ja rehuaineita koskevista merkintävaatimuksista 5 päivänä helmikuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 223/2003 ( 16 ) 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen säännösten tai liitteessä III tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa todetaan sääntöjenvastaisuutta, 2 artiklassa tarkoitetut luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavat merkinnät poistetaan koko sääntöjenvastaisesta tuote-erästä tai tuotannosta;

b) todettuaan huomattavan tai pitkään vaikuttavan rikkomisen, estettävä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän ajan kyseistä toimijaa pitämästä kaupan tuotteita, joissa on luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavia merkintöjä.

a) edellä 5 kohdassa esitettyjä vaatimuksia ja 6 kohdassa lueteltuja toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset soveltamissäännöt;

b) edellä 9 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset soveltamissäännöt.

a) Jäsenvaltioiden on varmistettava eläinten lihantuotannon osalta, että tarkastukset koskevat kaikkia tuotantovaiheita, joita ovat teurastus, paloittelu ja mikä tahansa muu valmistus ennen myyntiä kuluttajalle, jotta taattaisiin eläintuotteiden jäljitettävyys niin pitkälle kuin se on teknisesti mahdollista tuotannon, jalostuksen ja missä muussa valmistusketjun vaiheessa tahansa eläinten tuotantoyksiköstä aina siihen yksikköön asti, jossa lopullinen pakkaaminen ja/tai pakkausmerkintä tehdään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteen III määräysten soveltamista. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi toteutetut toimenpiteet sekä niiden seuranta 15 artiklassa säädetyn valvontakertomuksen kanssa.

b) Muiden eläintuotteiden kuin lihan osalta lisämääräykset jäljitettävyyden varmistamiseksi niin pitkälle, kuin se on teknisesti mahdollista, vahvistetaan liitteessä III.

c) Kuluttajien on joka tapauksessa 9 artiklan mukaisten toimenpiteiden nojalla saatava takeet siitä, että tuotteet on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti.

a) ovat 5 artiklan 1 tai 3 kohdan mukaiset;

b) ovat kuuluneet 9 artiklassa tarkoitetun tarkastusjärjestelmän soveltamisalaan tai on tuotu maahan 11 artiklan mukaisesti;

kun kyseessä ovat 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti tuodut tuotteet, tarkastusjärjestelmä on pantava täytäntöön 9 artiklassa ja erityisesti sen 4 kohdassa säädettyjä vaatimuksia vastaavien vaatimusten mukaisesti;

c) myydään suoraan tuottajalta tai valmistajalta kuluttajalle suljetuissa pakkauksissa tai saatetaan markkinoille esipakattuina elintarvikkeina; kun kyseessä on myynti tuottajalta tai valmistajalta suoraan kuluttajalle, suljettuja pakkauksia ei vaadita, kun merkinnöistä käy selvästi ilmi ilman tulkinnanvaraisuutta tämän merkinnän osoittama kyseinen tuote;

d) on varustettu merkinnöillä, jossa näkyy tuottajan, valmistajan tai myyjän nimi ja/tai toiminimi, samoin kuin tarkastusviranomaisen tai tarkastuslaitoksen nimi tai tunnusnumero ja elintarvikkeiden merkintöjä koskevien määräysten mukaisesti vaaditut merkinnät yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

a) varmistuttava siitä, että jos ►M10   ►C1  5 ja 6 artiklan ◄  ◄ tai liitteessä III tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa todetaan sääntöjenvastaisuutta, liitteen V merkintä poistetaan koko sääntöjenvastaisesta tuote-erästä tai tuotannosta;

b) todettuaan huomattavan tai pitkään vaikuttavan rikkomisen peruutettava kyseiseltä toimijalta oikeus käyttää liitteessä V esitettyä merkintää jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän ajan.

a) tuote on tämän asetuksen 5 ja 6 artiklan säännösten mukainen;

b) kaikki toimijat, mukaan lukien viejät, ovat saattaneet toimintansa 2 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen valvontaan; ja

c) asianomaiset toimijat pystyvät milloin tahansa esittämään maahantuojille tai kansallisille viranomaisille asiakirjatodisteet, joiden avulla viimeisimmän toimen toteuttanut toimija ja tämän valvonnassa oleva tuotetyyppi tai -valikoima voidaan tunnistaa ja joiden avulla voidaan varmistaa, noudattaako toimija a ja b kohtaa, sekä todisteiden voimassaoloaika.

a) kyseinen tuote on tuotettu luonnonmukaista tuotantoa yhteisössä koskevia, 5 ja 6 artiklassa säädettyjä tuotantosääntöjä vastaavien tuotantostandardien mukaisesti;

b) toimijoihin on sovellettu 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuja tarkastustoimenpiteitä tehokkuudeltaan vastaavia tarkastustoimenpiteitä, ja niitä on sovellettu pysyvästi ja tehokkaasti;

c) toimijat kaikissa tuotannon, valmistuksen ja jakelun vaiheissa kolmannessa maassa ovat saattaneet toimintansa 4 kohdan mukaisesti hyväksytyn valvontajärjestelmän tai 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen valvontaan; ja

d) tuotteeseen liittyy 4 kohdan mukaisesti hyväksytyn kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten, tarkastuslaitosten tai tarkastusviranomaisten taikka 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn tarkastuslaitoksen tai tarkastusviranomaisen myöntämä tarkastussertifikaatti, jossa vahvistetaan, että tuote täyttää tämän kohdan mukaiset ehdot. Sertifikaatin alkuperäiskappaleen on oltava tuotteen mukana ensimmäiselle vastaanottajalle asti; sen jälkeen maahantuojan on pidettävä todistus tarkastuslaitoksen ja tapauksen mukaan tarkastusviranomaisen saatavilla vähintään kahden vuoden ajan.

a) perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiseksi kolmansille maille sekä tarkastuslaitoksille ja tarkastusviranomaisille, mukaan luettuna hyväksyttyjen kolmansien maiden sekä tarkastuslaitosten ja tarkastusviranomaisten luettelojen julkaiseminen; ja

b) tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjatodisteet ja tämän artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja 6 kohdassa tarkoitettu sertifikaatti, ottaen huomioon sähköisen sertifikaatin edut, mukaan lukien parempi suoja väärentämistä vastaan.

— yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen soveltamisesta,

— muutokset liitteisiin I-IV, VI, VII ja VIII,

— muutokset liitteeseen V sellaisen yhteisön tunnuksen määrittelemiseksi, joka liitetään merkintään tai joka korvaa merkinnän siitä, että tuotteet kuuluvat tarkastusjärjestelmän piiriin,

— 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun eläinlääkkeitä koskevan poikkeuksen soveltamista koskevat rajoitukset ja täytäntöönpanotoimenpiteet,

— täytäntöönpanotoimenpiteet GMO:ien ja GMO-johdannaisten käyttökiellon soveltamiseksi tieteellisen aineiston tai teknisen edistymisen perusteella ja erityisesti raja-arvon osalta, jota ei saa ylittää, ja joka kuvaa saastumista, joka ei ole vältettävissä.

— luettelo toimijoista, jotka olivat viimeistään edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta tehneet 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen ja joita koskee 9 artiklassa tarkoitettu tarkastusjärjestelmä;

— kertomus 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti suoritetusta valvonnasta.

1.1. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa ja erityisesti tässä liitteessä esitettyjä periaatteita on tavallisesti pitänyt noudattaa viljelylohkolla ainakin kahden vuoden siirtymävaiheen ajan ennen kylvöä tai nurmialojen osalta ainakin kahden vuoden ajan ennen niiden käyttöä luonnonmukaisesti tuotettuna rehuna tai monivuotisten kasvien osalta, nurmikasveja lukuun ottamatta, vähintään kolme vuotta ennen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden ensimmäistä satoa. Siirtymävaihe alkaa aikaisintaan päivänä, jona tuottaja on ilmoittanut toiminnastaan 8 artiklan mukaisesti ja suostunut siihen, että hänen tilaansa sovelletaan 9 artiklassa säädettyä tarkastusjärjestelmää.

1.2. Tarkastusviranomainen tai -laitos voi kuitenkin päättää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella, että siirtymävaiheeseen katsotaan takautuvasti kuuluvan myös aiemmat ajanjaksot, joiden aikana:

1.3. Tarkastusviranomainen tai -laitos voi toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnällä joissakin tapauksissa pidentää 1.1 kohdassa vahvistettua siirtymävaiheen kestoa ottaen huomioon lohkojen aiemman käytön.

1.4. Jäsenvaltio voi sellaisten lohkojen osalta, jotka on jo siirretty luonnonmukaiseen tuotantoon tai joita ollaan siihen siirtämässä ja joita käsitellään liitteeseen II kuulumattomalla tuotteella, lyhentää 1.1 kohdassa vahvistettua siirtymävaiheen kestoa seuraavissa kahdessa tapauksessa:

Siirtymävaiheen kesto vahvistetaan tällöin kaikkia seuraavia edellytyksiä noudattaen:

2.1. Maan viljavuutta ja elävyyttä on ylläpidettävä tai sitä on lisättävä ensisijaisesti seuraavilla tavoilla:

2.2. Lisäksi muita liitteessä II mainittuja eloperäisiä lannoitteita tai kivennäislannoitteita saa poikkeuksellisesti käyttää, jos

2.3. Kompostoitumisen edistämiseksi voidaan käyttää sopivia kasvipohjaisia valmisteita tai mikro-organismivalmisteita, jotka eivät ole geneettisesti muunnettuja 4 artiklan 12 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Myös kivijauho-, karjanlanta- tai kasvipreparaatteja, joita kutsutaan ”biodynaamisiksi preparaateiksi”, voidaan käyttää tässä ja 2.1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin.

2.4. Sopivia mikro-organismivalmisteita, joita ei ole muunnettu geneettisesti 4 artiklan 12 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja jotka ovat sallittuja yleisessä maanviljelyksessä asianomaisessa jäsenvaltiossa, voidaan käyttää maaperän yleiskunnon taikka maaperän tai viljelykasvien ravinteiden saatavuuden parantamiseen, jos tarkatuslaitos tai tarkastusviranomainen on hyväksynyt tällaisen käyttötarpeen.

3. Tuholaisia, tauteja ja rikkakasveja torjutaan seuraavilla toimenpiteillä:

Liitteessä II lueteltuja tuotteita saa käyttää ainoastaan, jos kasvustoa uhkaa välitön tuhoutuminen.

4. Luonnonalueilla, metsissä tai maatalousalueilla kasvavien luonnonvaraisten syötävien kasvien tai niiden osien keräilyä pidetään luonnonmukaisena tuotantotapana, jos:

5. Sienten tuotannossa voidaan käyttää kasvualustaa, joka koostuu ainoastaan seuraavista aineksista:

5.1 karjanlanta ja virtsa (mukaan lukien asetuksen (ETY) N:o 2092/91 liitteessä II olevan A osan 1-4 luetelmakohdassa tarkoitetut tuotteet), jotka joko

5.2 muut kuin 5.1 kohdassa tarkoitetut maataloudesta saatavat tuotteet (esimerkiksi olki), jotka ovat peräisin luonnonmukaista tuotantoa harjoittavilta tiloilta;

5.3 turve, jota ei ole käsitelty kemiallisesti;

5.4 puu, jota ei ole käsitelty kemiallisilla aineilla kaadon jälkeen;

5.5 asetuksen (ETY) N:o 2092/91 liitteessä II olevassa A osassa tarkoitetut mineraaliaineet, vesi ja maa.

1.1 Eläintuotanto on lukuisilla maatiloilla luonnonmukaisen maatalouden erottamaton osa.

1.2 Eläintuotannolla on voitava edistää maatalouden tuotantojärjestelmien tasapainoa varmistamalla kasvien ravinteiden tarpeen tyydyttäminen ja parantamalla maaperän orgaanista ainesta. Eläintuotannolla vahvistetaan näin ollen maaperän ja kasvien, kasvien ja eläinten sekä eläinten ja maaperän toisiaan täydentävää vuorovaikutusta ja sen säilymistä. Tämän määritelmän mukaisesti tuotantoa ilman yhteyttä maahan ('production hors sol') ei pidetä tämän asetuksen sääntöjen mukaisena.

1.3 Käyttämällä uusiutuvia luonnonvaroja (karjanlanta, palko- ja rehukasvit), yhdistämällä kasvinviljelyä ja eläintuotantoa sekä laiduntamisjärjestelmiä maaperän hedelmällisyyttä voidaan ylläpitää ja parantaa pitkällä aikavälillä sekä edistää kestävän maatalouden kehittymistä.

1.4 Luonnonmukainen eläintuotanto on maaperään liittyvää toimintaa. Paitsi tässä liitteessä sallituissa poikkeustapauksissa, eläimillä on oltava mahdollisuus liikkua vapaasti ja eläinten lukumäärää pinta- alayksikköä kohden on rajoitettava siten, että varmistetaan se, että eläintuotanto ja kasvinviljely muodostavat tuotantoyksikössä sellaisen kokonaisuuden, jolla vältetään kaikin tavoin saastumista ja erityisesti maaperän sekä pinta- ja pohjavesien saastumista. Eläinten lukumäärä on suhteutettava tarkasti käytettävissä olevaan pinta-alaan liiallisen laiduntamisen ja eroosion ongelmien välttämiseksi ja jotta karjanlannan levitys voisi tapahtua siten, ettei aiheudu haitallisia ympäristövaikutuksia. Karjanlannan käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt esitetään 7 jaksossa.

1.5 Luonnonmukaisessa eläintuotannossa saman tuotantoyksikön kaikkien eläinten kasvatuksessa on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä.

1.6 Tilalla saa kuitenkin olla eläimiä, joita ei ole kasvatettu tämän asetuksen mukaisesti, jos niiden kasvatus toteutetaan yksiköissä, joiden rakennukset ja lohkot on selvästi erotettu yksiköistä, joissa tämän asetuksen mukaista tuotantoa harjoitetaan, ja jos yksiköiden eläimet ovat eri lajia.

1.7 Tästä periaatteesta poiketen eläimiä, joita ei ole kasvatettu tämän asetuksen säännösten mukaisesti, voidaan vuosittain rajoitetun ajan laiduntaa sellaisessa yksikössä, jossa noudatetaan tämän asetuksen säännöksiä, sillä edellytyksellä, että eläimet ovat peräisin laajaperäisestä karjankasvatuksesta (asetuksen (EY) N:o 950/97 ( 21 ) 6 artiklan 5 kohdassa määritellyn mukaisesti tai muiden lajien osalta, joita ei mainita kyseisessä asetuksessa, että eläinten lukumäärä vastaa 170 kilogrammaa typpeä vuodessa hehtaaria kohden tämän asetuksen liitteen VII mukaisesti) ja että muita eläimiä, joihin tämän asetuksen vaatimuksia sovelletaan, ei ole laitumella samanaikaisesti. Tarkastusviranomaisen tai -laitoksen on annettava lupa poikkeukselle etukäteen.

1.8 Toisena poikkeuksena tästä periaatteesta eläimiä, jotka on kasvatettu tämän asetuksen säännösten mukaisesti, voidaan laiduntaa yhteislaitumella sillä edellytyksellä, että

2.1.1 Kun tuotantoyksikkö on siirretty, tuotantoyksikön koko rehunviljelyalalla on noudatettava luonnonmukaisen maatalouden sääntöjä ja noudatettava tässä liitteessä olevassa A osassa kasvien ja kasvituotteiden osalta vahvistettuja siirtymävaiheaikoja.

2.1.2 Tästä periaatteesta poiketen siirtymävaihetta voidaan lyhentää yhteen vuoteen sellaisten laitumien, ulkotarhojen ja ulkojaloittelualueiden kohdalla, joilla laidunnetaan muita lajeja kuin kasvinsyöjiä. Tätä vaihetta voidaan lyhentää kuuteen kuukauteen, jos kyseistä maata ei viime aikoina ole käsitelty muilla kuin tämän asetuksen liitteessä II tarkoitetuilla aineilla. Tarkastusviranomaisen tai -laitoksen on annettava lupa tälle poikkeukselle.

2.2.1 Jos eläintuotteita aiotaan myydä luonnonmukaisina tuotteina, eläimiä on kasvatettava tämän asetuksen sääntöjen mukaisesti vähintään

2.2.2 Edellä 2.1.1 kohdasta poiketen lauman tai parven perustamista varten lihantuotantoon käytetyt vasikat ja pienet märehtijät voidaan myydä luonnonmukaisella tavalla kasvatettuina 31 päivänä joulukuuta 2003 päättyvän siirtymäkauden ajan sillä edellytyksellä, että

2.3.1 Poiketen 2.2.1, 4.2 ja 4.4 kohdasta, jos siirtyminen koskee koko tuotantoyksikön kohdalla samanaikaisesti sekä eläintuotantoa, laitumia ja/tai mitä tahansa rehunviljelyyn käytettyä alaa, kokonaissiirtymävaihetta eläintuotannon sekä laitumien ja/tai minkä tahansa rehunviljelyyn käytettävän alan osalta lyhennetään 24 kuukauteen seuraavin edellytyksin:

3.1 Rotujen tai linjojen valinnassa on otettava huomioon eläinten kyky sopeutua paikallisiin olosuhteisiin, niiden elinvoimaisuus ja taudinvastustuskyky. Lisäksi eläinten rodut tai linjat on valittava siten, että pyritään välttämään joitakin intensiivisessä tuotannossa käytettyjä rotuja tai linjoja, joihin liittyy erityisiä sairauksia tai terveysongelmia (esimerkiksi sikojen stressialttius, PSE-syndrooma, äkillinen kuolema, äkilliset luomiset, keisarinleikkauksia vaativat vaikeat poikimiset jne.). Etusijalle olisi asetettava alkuperäisrodut ja -linjat.

3.2 Eläinten on oltava peräisin tuotantoyksiköistä, jotka täyttävät 6 artiklassa ja tässa liitteessä erityyppiselle eläintuotannolle vahvistetut vaatimukset. Kyseistä tuotantotapaa on noudatettava eläinten osalta koko niiden eliniän ajan.

3.3 Ensimmäisenä poikkeuksena, johon vaaditaan tarkastusviranomaisen tai -laitoksen ennakkolupa, tuotantoyksikössä olevat eläimet, jotka eivät täytä tämän asetuksen vaatimuksia, voidaan siirtää luonnonmukaiseen tuotantoon.

3.4 Toisena poikkeuksena silloin kun lauma tai parvi muodostetaan ensimmäistä kertaa ja jos luonnonmukaisella tuotantotavalla kasvatettuja eläimiä ei ole käytettävissä riittävästi, muutoin kuin luonnonmukaisella tuotantotavalla kasvatettuja eläimiä voidaan tuoda luonnonmukaisiin tuotantoyksiköihin seuraavin edellytyksin:

▼M31

▼M15

3.5. Tarkastusviranomaisen tai -laitoksen on annettava poikkeukselle lupa etukäteen.

3.6. Kolmantena poikkeuksena tarkastusviranomainen tai -laitos voi, jos luonnovvnmukaisesti kasvatettuja eläimiä ei ole saatavissa, sallia lauman tai parven uudistamisen tai uudelleen perustamisen, jos

Edellä c alakohdan mukaiset tapaukset sallitaan 31 päivänä heinäkuuta 2006 päättyvän siirtymäkauden ajan.

3.7. Sen estämättä, mitä 3.4 ja 3.6 kohdassa säädetään, muutoin kuin luonnonmukaisella tuotantotavalla kasvatettuja, enintään 18 viikon ikäisiä munantuotantoon tarkoitettuja kananuorikoita voidaan ottaa luonnonmukaiseen eläintuotantoyksikköön, jos luonnonmukaisella tuotantotavalla kasvatettuja kananuorikoita ei ole saatavilla, seuraavin edellytyksin:

3.8 Neljäntenä poikkeustapauksena lauman tai parven luonnollisen kasvun täydentämiseksi ja uudistamisen varmistamiseksi silloin, jos luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä ei ole saatavissa, ja ainoastaan tarkastusviranomaisen tai -laitoksen luvalla tilalle voidaan tuoda muilla kuin luonnonmukaisilla eläintuotantotiloilla kasvatettuja naaraspuolisia (poikimattomia) eläimiä enintään 10 prosenttia täysikasvuistenAR:1 .AND. AX:0;PT:1;PT:ahevosten ja nautojen (mukaan lukien puhveli- ja biisonilajit) määrästä ja enintään 20 prosenttia täysikasvuisten sikojen, lampaiden ja vuohien määrästä vuotta kohden.

3.9 Edellä olevassa poikkeuksessa esitettyjä prosenttilukuja ei sovelleta tuotantoyksiköihin, joissa on alle 10 hevosta tai nautaa tai alle viisi sikaa, lammasta tai vuohta. Näissä tuotantoyksiköissä edellä mainitussa uudistamisessa on rajoituttava enintään yhteen eläimeen vuotta kohden.

3.10 Kyseisiä prosenttilukuja on mahdollista korottaa 40 prosenttiin asti tarkastusviranomaisen tai -laitoksen lausunnon perusteella ja hyväksynnällä seuraavissa tapauksissa:

3.11 Viidentenä poikkeustapauksena muilla kuin luonnonmukaisilla eläintuotantotiloilla kasvatettujen siitoseläimiksi tarkoitettujen urospuolisten eläinten tuonti sallitaan, jos kyseisiä eläimiä tämän jälkeen kasvatetaan ja ruokitaan aina tämän asetuksen sääntöjen mukaisesti.

3.12 Kun eläimet ovat peräisin yksiköistä, jotka eivät noudata tämän asetuksen sääntöjä 3.3-3.11 kohdassa esitettyjen vaatimusten ja rajoitusten mukaisesti, on noudatettava 2.2.1 kohdassa esitettyjä vaiheita, jos tuotteita aiotaan myydä luonnonmukaisesti tuotettuina tuotteina ja näiden vaiheiden aikana kaikkia tässä asetuksessa asetettuja vaatimuksia on noudatettava.

3.13 Kun eläimet hankitaan yksiköistä, jotka eivät ole tämän asetuksen mukaisia, on kiinnitettävä erityistä huomiota eläinten terveyttä koskeviin toimenpiteisiin. Tarkastusviranomaisella tai -laitoksella on lupa soveltaa paikallisten olosuhteiden mukaan erityisiä toimenpiteitä kuten seulontatestejä ja karanteeniaikoja.

3.14 Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä selvityksen luonnonmukaisella tavalla kasvatettujen eläinten saatavuudesta voidakseen tehdä tarvittaessa pysyvälle komitealle ehdotuksen sen varmistamiseksi, että kaikki luonnonmukainen lihantuotanto on peräisin eläimistä, jotka ovat luonnonmukaisilla eläintuotantotiloilla syntyneitä ja kasvatettuja.

4.1 Ruokinnan tarkoituksena on varmistaa korkealaatuinen tuotanto sen sijaan, että pyrittäisiin edistämään mahdollisimman tehokasta tuotantoa, täyttäen samalla eläinten eri kehitysvaiheisiin liittyvät ravinnontarpeet. Lihotusmenetelmät hyväksytään, jos ne voidaan keskeyttää missä tahansa kasvatuksen vaiheessa. Pakkosyöttö on kielletty.

4.2 Eläimet on ruokittava luonnonmukaisesti tuotetuilla rehuilla.

4.3 Lisäksi eläimet on kasvatettava noudattaen tässä liitteessä vahvistettuja sääntöjä ja niiden ruokinnassa on käytettävä tuotantoyksikössä tuotettua rehua, tai jos tämä ei ole mahdollista, muista sellaisista tuotantoyksiköistä tai sellaisista yrityksistä peräisin olevaa rehua, johon sovelletaan tämän asetuksen säännöksiä. Tämän lisäksi ja vuodenaikojen mukaista eläinten vuotuista laiduntamisjaksoa lukuun ottamatta kasvinsyöjien rehusta vähintään 50 prosenttia olisi oltava tuotantoyksikössä tuotettua, tai jos tämä ei ole mahdollista, yhteistyössä muiden luonnonmukaisten tilojen kanssa tuotettua.

4.4 Rehuannos voi sisältää keskimäärin enintään 30 prosenttia siirtymävaiheen rehuja. Jos siirtymävaiheen rehut ovat peräisin omaan tilaan kuuluvasta yksiköstä, prosenttilukua voidaan korottaa 60 prosenttiin. ►M23  Nämä luvut on ilmoitettava prosenttiosuutena maataloustuotteista valmistetun rehun kuiva-aineesta. ◄

4.5 Nuorten nisäkkäiden ruokinnan on perustuttava luonnolliseen maitoon ja mieluiten emänmaitoon. Kaikki nisäkkäät on ruokittava luonnollisella maidolla vähimmäisajan, jonka pituus riippuu kyseisestä lajista ja joka on kolme kuukautta naudoilla (mukaan lukien puhveli- ja biisonilajit) ja hevosilla, 45 päivää lampailla ja vuohilla ja 40 päivää sioilla.

4.6 Tarvittaessa jäsenvaltioiden on määriteltävä alueet, joissa voidaan harjoittaa vuodenaikojen mukaista siirtymistä laitumelta toiselle (myös eläinten siirtyminen vuoristolaitumille), sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä liitteessä vahvistettuja, eläinten ruokintaa koskevia määräyksiä.

4.7 Kasvinsyöjillä kasvatusmenetelmien on perustuttava laitumien mahdollisimman laajaan hyödyntämiseen vuoden eri aikoina käytössä olevien laiduntamismahdollisuuksien mukaan. Päivittäisen annoksen sisältämästä kuiva-aineesta vähintään 60 prosenttia on oltava karkearehua tuore-, kuiva- tai säilörehuna. Tarkastusviranomainen tai -laitos voi kuitenkin sallia määrän vähentämisen 50 prosenttiin enintään kolmen kuukauden ajaksi maidon tuottamiseksi pidettäville eläimille lypsykauden alussa.

4.8 Poiketen siitä, mitä 4.2 kohdassa säädetään, tavanomaisesti tuotetun rehun rajoitetun osuuden käyttö on sallittua, jos viljelijät voivat osoittaa jäsenvaltion tarkastuslaitosta tai -viranomaista tyydyttävällä tavalla, että he eivät pysty saamaan yksinomaan luonnonmukaisella tuotantotavalla tuotettua rehua.

Tavanomaisesti tuotettujen rehujen sallittu enimmäisosuus 12 kuukauden jaksolla on

Nämä luvut lasketaan vuosittain maataloudesta peräisin olevien rehujen sisältämästä kuiva-aineesta. Tavanomaisesti tuotettujen rehujen sallittu enimmäisosuus päivittäisestä annoksesta saa olla vuodenaikojen mukaista eläinten vuotuista laiduntamisjaksoa lukuun ottamatta 25 prosenttia kuiva-aineesta laskettuna.

4.9 Edellä 4.8 kohdasta poiketen jos rehusato menetetään tai tuotannolle asetetaan rajoituksia erityisesti poikkeuksellisten sääilmiöiden, tartuntataudin puhkeamisen, myrkyllisten aineiden aiheuttaman saastumisen tai tulipalon vuoksi, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia rajoitetun ajan ja erityisillä alueilla, että tavanomaista rehua käytetään perustelluista syistä suurempia prosenttimääriä. Tarkastusviranomaisen tai -laitoksen on sovellettava tätä poikkeusta toimijoihin toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän saatuaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle myöntämistään poikkeuksista.

4.10 Harjoitettaessa vuodenaikojen mukaista siirtymistä laitumelta toiselle eläimet voivat laiduntaa myös muilla kuin luonnonmukaisilla alueilla, kun ne siirretään jalan laitumelta toiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4.13 kohdan soveltamista. Tällöin tavanomaisesti tuotettujen rehujen (heinä ja muut kasvit, joita eläimet laiduntavat) osuus saa olla enintään 10 prosenttia vuotuisesta kokonaisannoksesta. Kyseinen luku lasketaan maataloudesta peräisin olevan rehun kuiva-aineen prosenttiosuutena.

4.11 Sikojen ja siipikarjan päivittäisiin rehuannoksiin on lisättävä karkearehua tuore-, kuiva- tai säilörehuna.

4.12 Säilörehun valmistuksessa voidaan käyttää lisäaineina ainoastaan liitteessä II olevan D osan 1.5 jaksossa lueteltuja tuotteita ja teknisinä apuaineina ainoastaan liitteessä II olevan D osan 3.1 jaksossa lueteltuja tuotteita.

4.13 Maataloudesta peräisin olevia tavanomaisesti tuotettuja rehuaineita voidaan käyttää eläinten ruokinnassa ainoastaan, jos ne mainitaan liitteessä II olevan C osan 1 jaksossa (kasviperäiset rehuaineet), jollei tässä liitteessä asetetuista määrällisistä rajoituksista muuta johdu, ja ainoastaan, jos ne on tuotettu tai valmistettu käyttämättä kemiallisia liuottimia.

4.14 Eläinperäisiä rehuaineita voidaan käyttää (riippumatta siitä, ovatko ne tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti tuotettuja) ainoastaan, jos ne mainitaan liitteessä II olevan C osan 2 jaksossa, ja jollei tässä liitteessä asetetuista määrällisistä rajoituksista muuta johdu.

4.15 Liitteessä II olevat C ja D osat tarkistetaan viimeistään 24 päivänä elokuuta 2003, jotta niistä poistettaisiin erityisesti maataloudesta peräisin olevat tavanomaisesti tuotetut rehuaineet, joita on tuotettu yhteisössä tarpeeksi luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti.

4.16 Eläinten ravinnontarpeiden tyydyttämiseksi eläinten ruokinnassa voidaan käyttää ainoastaan liitteessä II olevan C osan 3 jaksossa (kivennäisperäiset rehuaineet) ja D osan 1.1 (hivenaineet) ja 1.2 (vitamiinit, niiden esiasteet ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt, samalla tavoin vaikuttavat aineet) jaksoissa lueteltuja tuotteita.

4.17 Eläinten ruokinnassa voidaan käyttää ainoastaan liitteessä II olevan D osan 1.3 (entsyymit), 1.4 (mikro-organismit), 1.5 (säilöntäaineet), 1.6 (sidonta-aineet, paakkuuntumisenestoaineet ja sakeuttamisaineet), 1.7 (antioksidantit), 1.8 (säilörehun valmistuksessa käytettävät lisäaineet), 2 (tietyt eläinten ruokinnassa käytettävät tuotteet) ja 3 (rehujen valmistuksen tekniset apuaineet) jaksoissa lueteltuja tuotteita ja niihin tarkoituksiin, jotka mainitaan edellä mainituissa ryhmissä. Eläinten ruokinnassa ei saa käyttää antibiootteja, kokkidiostaatteja, lääkkeenkaltaisia aineita, kasvunedistäjiä tai muita kasvun ja tuotannon edistämiseen tarkoitettuja aineita.

4.18 Rehujen, rehuaineiden, rehuseosten, rehun lisäaineiden, rehujen valmistuksen teknisten apuaineiden ja tiettyjen eläinten ruokinnassa käytettävien tuotteiden valmistuksessa ei saa käyttää geneettisesti muunnettuja organismeja tai niistä johdettuja tuotteita.

5.1 Tautien ennaltaehkäisyn on perustuttava luonnonmukaisessa eläintuotannossa seuraaviin periaatteisiin:

5.2 Edellä mainittujen periaatteiden olisi mahdollistettava terveysongelmien rajoittaminen siten, että eläinten terveyttä voidaan hoitaa pääosin ennaltaehkäisevästi.

5.3 Jos eläin mainituista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta sairastuu tai loukkaantuu, se on hoidettava viipymättä, tarvittaessa eristettynä, ja tähän soveltuvissa tiloissa.

5.4 Eläinlääkkeiden käytössä on luonnonmukaisessa tuotannossa noudatettava seuraavia sääntöjä:

5.5 Edellä mainittujen periaatteiden lisäksi sovelletaan seuraavia sääntöjä:

5.6 Kun on käytettävä eläinlääkkeitä, käytetty valmistetyyppi on selvästi mainittava (myös maininta vaikuttavista lääkeaineosista), samoin kuin diagnoosiin liittyvät yksityiskohdat, annostukset ja antotapa, hoidon kesto ja lainmukainen varoaika. Kyseiset tiedot on ilmoitettava tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle ennen kuin eläimiä tai eläintuotteita voidaan pitää kaupan luonnonmukaisella tavalla tuotettuina. Hoidetut eläimet on tunnistemerkittävä selvästi. Suuret eläimet merkitään yksittäisesti. Siipikarjan ja pienten eläinten osalta merkitään yksittäiset eläimet tai erä.

5.7 Eläimelle normaaleissa käyttöolosuhteissa allopaattisen eläinlääkkeen avulla suoritetun viimeisen hoitokerran jälkeen noudatettava lainmukainen varoaika, ennen kuin kyseisestä eläimestä voidaan valmistaa luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita on kaksinkertainen lainmukaiseen varoaikaan nähden tai, jos varoaikaa ei ole asetettu, 48 tuntia.

5.8 Jos eläimelle tai kasvatuserälle annetaan useampi kuin kaksi tai enintään kolme kemiallisilla synteeseillä valmistettujen allopaattisten eläinlääkkeiden tai antibioottien avulla suoritettavaa hoitokertaa vuodessa (tai enemmän kuin yksi hoitokerta, jos eläimen tuotantoelinkaari on alle vuoden mittainen), paitsi, kun on kyse rokotteista, käsittelystä loisia vastaan tai jäsenvaltioiden toteuttamista pakollisista taudinhävittämisohjelmista, kyseisiä eläimiä tai niistä peräisin olevia eläintuotteita ei saa myydä tuotteina, jotka on tuotettu tämän asetuksen mukaisesti, ja eläimiin on sovellettava tässä liitteessä olevassa jaksossa 2 määriteltyjä siirtymävaiheita, jolleivät tarkastusviranomaiset tai -laitokset toisin katso.

6.1.1 Luonnonmukaisella tavalla kasvatettujen eläinten lisääntymisen on periaatteessa perustuttava astutukseen. Keinosiemennys kuitenkin sallitaan. Muut keinohedelmöitysmuodot (esim. alkionsiirrot) ovat kuitenkin kiellettyjä.

6.1.2 Sellaisia toimia kuin kuminauhojen kiinnittämistä lampaiden häntiin, hännän tai hampaiden leikkaamista tai nokan katkaisemista ja sarvien poistamista ei saa luonnonmukaisessa maataloudessa toteuttaa järjestelmällisenä toimenpiteenä. Tarkastusviranomainen tai -laitos voi kuitenkin antaa luvan joihinkin näistä toimista turvallisuussyistä (esimerkiksi sarvien poistaminen nuorilta eläimiltä) tai jos niiden tarkoituksena on eläinten terveyden, hyvinvoinnin tai puhtauden parantaminen. Tällöin pätevän henkilöstön on suoritettava kyseiset toimet eläimen kannalta soveltuvimmassa iässä siten, että eläimille aiheutetaan mahdollisimman vähän kärsimystä.

6.1.3 Tuotteiden laadun ja perinteisten tuotantomenetelmien säilyttämiseksi (lihasiat, härät, syöttökukot jne.) sallitaan fyysinen kastraatio, mutta ainoastaan 6.1.2 kohdan viimeisessä virkkeessä mainituin edellytyksin.

6.1.4 Eläinten pitäminen kytkettyinä on kiellettyä. Poikkeuksena tästä periaatteesta tarkastusviranomainen tai -laitos voi sallia käytännön yksittäisten eläinten kohdalla, jos se on toimijan mukaan välttämätöntä turvallisuus- tai hyvinvointisyistä ja jos eläimet ovat ainoastaan rajoitetun ajan kytkettyinä.

6.1.5 Edellä 6.1.4 kohdan määräyksistä poiketen nautakarjaa saa pitää kytkettynä ennen 24 päivää elokuuta 2000 olemassa olevissa rakennuksissa sillä edellytyksellä, että eläimet pääsevät säännöllisesti jaloittelemaan ja että kasvatuksessa noudatetaan eläinten hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia, joiden mukaan eläimillä on käytössään riittävästi kuivitettuja alueita ja niitä hoidetaan yksilöllisesti. Tätä poikkeusta, johon on oltava tarkastusviranomaisen tai -laitoksen lupa, sovelletaan siirtymäkauden ajan, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 2010.

6.1.6 Lisäpoikkeuksena nautakarjaa voidaan pienillä tiloilla pitää kytkettynä, jos karjaa ei ole mahdollista pitää niiden käyttäytymistarpeiden kannalta sopivissa ryhmissä, sillä edellytyksellä, että niillä on vähintään kahdesti viikossa pääsy laitumelle, ulkotarhaan tai jaloittelualueille. Tätä poikkeusta, johon on oltava tarkastusviranomaisen tai -laitoksen lupa, sovelletaan tiloihin, jotka täyttävät ne luonnonmukaista eläintuotantoa koskevat kansalliset tuotantoehdot, jotka olivat voimassa ennen 24 päivää elokuuta 2003, tai niiden puuttuessa jäsenvaltioiden hyväksymät tai tunnustamat yksityiset tuotantoehdot.

6.1.7 Komissio esittää ennen 31 päivää joulukuuta 2006 kertomuksen 6.1.5 kohdan säännösten täytäntöönpanosta.

6.1.8 Jos eläimiä kasvatetaan ryhmissä, ryhmän koko on määritettävä eläinten kehitysvaiheen ja kyseisen lajin käyttäytymistarpeiden perusteella. Eläinten kasvattaminen sellaisissa olosuhteissa tai sellaista ravintoa käyttäen, joka saattaa aiheuttaa anemian, on kiellettyä.

6.1.9 Siipikarjan teurastusikä on vähintään

Jos tuottajat eivät sovella näitä vähimmäisteurasikärajoja, heidän on käytettävä hitaasti kasvavia linjoja.

6.2.1 Eläinten kuljettaminen on suoritettava eläinten stressiä rajoittavalla tavalla asiaa koskevaa ja voimassa olevaa kansallista tai yhteisön lainsäädäntöä noudattaen. Kuormaaminen ja kuormasta purkaminen on tehtävä varovaisuutta noudattaen ja pakottamatta eläimiä sähköisin apuvälinein. Rauhoittavien allopaattisten lääkkeiden käyttö ennen kuljetusta ja sen aikana on kielletty.

6.2.2 Ennen teurastusta ja teurastuksen aikana eläimiä on käsiteltävä siten, että niille aiheutuu mahdollisimman vähän stressiä.

6.3.1 Eläimet ja eläintuotteet on voitava tunnistaa niiden tuotannon, valmistuksen, kuljetuksen ja kaupanpidon kaikissa vaiheissa.

7.1 Tilalla levitettävän lannan kokonaismäärä, kuten direktiivissä 91/676/ETY ( 22 ) määritellään, saa olla enintään 170 kilogrammaa typpeä vuodessa maatalousmaana käytettävää hehtaaria kohden siten kuin määrä määritellään edellä mainitun direktiivin liitteessä III. Tarvittaessa kokonaiseläintiheyttä on pienennettävä, jotta vältettäisiin edellä mainitun rajan ylittyminen.

7.2 Edellä tarkoitetun sopivan eläintiheyden määrittämiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava käyttäen ohjeellisesti hyväkseen liitteessä VII esitettyjä lukuja eri eläinluokkien osalta ne eläinyksikkömäärät, jotka vastaavat 170 kilogrammaa typpeä vuodessa maatalousmaana käytettävää hehtaaria kohti.

7.3 Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedoksi lukuja koskevat poikkeamat ja tällaisten muutosten perustelut. Tämä vaatimus liittyy ainoastaan eläinten enimmäismäärän laskemiseen sen varmistamiseksi, että karjanlannasta peräisin olevaa typpeä koskeva raja 170 kg/vuosi hehtaaria kohden ei ylity. Tämä ei kuitenkaan rajoita jaksossa 8 ja liitteessä VIII vahvistettuja eläintiheyksiä, joissa otetaan huomioon eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät näkökohdat.

7.4 Luonnonmukaiset tuotantotilat voivat toimia yhteistyössä ►M22  yksinomaan ◄ muiden tämän asetuksen mukaisten tilojen ja yritysten kanssa luonnonmukaisesta tuotannosta peräisin olevan ylijäämäisen karjanlannan levittämisessä. Enimmäismäärä 170 kilogrammaa karjanlannasta peräisin olevaa typpeä vuodessa maatalousmaana käytettävää hehtaaria kohden lasketaan kaikkien yhteistyöhön osallistuvien luonnonmukaisten tuotantoyksiköiden perusteella.

7.5 Jäsenvaltio voi vahvistaa 7.1-7.4 kohdassa määriteltyjä rajoja alhaisemmat rajat kyseisen alueen ominaispiirteiden, muiden kyseisellä alueella käytettävien typpilannoitteiden käytön ja maaperästä kasveihin siirtyvän typpimäärän perusteella.

7.6 Karjanlannan varastointitilojen kapasiteetin on oltava sellainen, että sillä voidaan estää vesien pilaantuminen siten, että suora virtaaminen, valuminen ja maahan imeytyminen ei ole mahdollista.

7.7 Karjanlannan varastointitilojen kapasiteetin on oltava lannoituksen moitteettoman hoidon varmistamiseksi suurempi kuin varastointikapasiteetti, joka tarvitaan vuoden pisimmälle ajanjaksolle, jonka aikana alueella ei joko ole sopivaa levittää lannoitetta (jäsenvaltioissa noudatettavan hyvän maatalouskäytännön mukaisesti) tai levittäminen on kielletty, koska tuotantoyksikkö sijaitsee nitraattiherkäksi määritellyllä alueella.

8.1.1 Eläinsuojien on vastattava karjan biologisia ja etologisia tarpeita (esim. käyttäytymistarpeet mitä tulee tarkoituksenmukaiseen vapauteen liikkua ja eläinten hyvinvointiin). Eläinten on voitava helposti päästä ruokinta- ja vedensaantipaikoille. Rakennuksen eristyksen, lämmityksen ja ilmanvaihdon avulla on varmistettava, että ilmankierto, pölytaso, lämpötila, suhteellinen ilmankosteus ja kaasupitoisuus pysyvät tasoilla, joista ei ole haittaa eläimille. Rakennuksessa on oltava runsaasti luonnollista ilmanvaihtoa ja valoa.

8.1.2 Vapailla liikkuma-aloilla, ulkojaloittelualueilla ja ulkotarhoissa eläimillä on tarvittaessa oltava paikallisiin sääolosuhteisiin ja kyseiseen rotuun nähden riittävä suoja sateelta, tuulelta, auringolta ja liian korkeilta tai alhaisilta lämpötiloilta.

8.2.1 Eläimille ei vaadita eläinsuojia alueilla, joilla on sopivat ilmasto-olosuhteet eläinten ulkokasvatukseen.

8.2.2 Rakennuksissa eläintiheys on järjestettävä ottaen huomioon eläinten mukavuus ja hyvinvointi, jotka ovat riippuvaisia erityisesti eläinten lajista, rodusta ja iästä. Sitä määriteltäessä on otettava huomioon myös eläinten käyttäytymistarpeet, jotka riippuvat erityisesti kasvatuserän koosta ja eläinten sukupuolesta. Parhaan mahdollisen eläintiheyden tarkoituksena on eläinten hyvinvoinnin turvaaminen varaamalla niiden käyttöön riittävästi tilaa seisoa luonnollisessa asennossa, asettua helposti makuulle, kääntyä ympäri, ruokota itseään, asettua kaikkiin luonnollisiin asentoihin ja tehdä kaikkia luonnollisia liikkeitä, kuten venyttely ja siipien räpyttely.

8.2.3 Sisäkasvatustilojen ja ulkojaloittelualueiden vähimmäispinta-alat sekä muut eri lajien ja luokkien kasvatukseen liittyvät erityispiirteet vahvistetaan liitteessä VIII.

8.2.4 Laitumella, muilla nurmilla, nummilla tai kanervakankailla, kosteikkoalueilla ja muissa luonnollisissa tai osittain luonnollisissa elinympäristöissä pidettävän karjan osalta eläintiheyden on ulkona oltava riittävän alhainen, jotta estetään maaperän tallautuminen ja kasvillisuuden liiallinen kuluminen.

8.2.5 Eläinsuojat, karsinat, laitteet ja välineet on puhdistettava ja desinfioitava asianmukaisesti ristitartuntojen ja tauteja kantavien organismien muodostumisen ehkäisemiseksi. Ainoastaan liitteessä II olevassa E osassa lueteltuja tuotteita voidaan käyttää eläinsuojien ja eläinten pidossa käytettävien laitteiden puhdistuksessa ja desinfioimisessa. Ulosteet, virtsa ja tähteeksi jäänyt tai haaskaantunut rehu on poistettava riittävän usein hajujen muodostumisen ja hyönteisten tai jyrsijöiden houkuttamisen välttämiseksi. Ainoastaan liitteessä II olevassa B osan 2 jaksossa lueteltuja tuotteita voidaan käyttää hyönteisten ja muiden tuholaisten poistamisessa eläinsuojista ja eläinten pidossa käytettävistä laitteista.

8.3.1 Jollei edellä 5.3 kohdasta muuta johdu, kaikilla nisäkkäillä on oltava mahdollisuus päästä laitumelle tai ulkojaloittelualueelle tai ulkotarhaan, joka voi olla osittain katettu, ja niiden on voitava käyttää kyseisiä alueita aina, kun se on eläimen fyysisen tilan, sääolosuhteiden tai maaperän tilan puolesta mahdollista, jollei ole olemassa eläinten terveyteen liittyviä erityisiä ongelmia koskevia yhteisön tai kansallisen tason vaatimuksia, joiden perusteella tämä on mahdotonta. Kasvinsyöjien on päästävä laitumelle aina, kun olosuhteet sen sallivat.

8.3.2 Jos kasvinsyöjillä on pääsy laitumelle laidunkaudella ja jos talvella käytössä olevat kasvatustilat mahdollistavat eläinten vapaan liikkumisen, voidaan talvikuukausien osalta luopua ulkojaloittelualueiden tai ulkotarhojen vaatimuksesta.

8.3.3 Sen estämättä, mitä 8.3.1 kohdan viimeisessä virkkeessä säädetään, yli vuoden ikäisten sonnien on päästävä laitumelle tai ulkojaloittelualueelle tai ulkotarhaan.

8.3.4 Edellä 8.3.1 kohdasta poiketen lihantuotantoon tarkoitettuja nautoja, sikoja ja lampaita voidaan loppulihotusvaiheessa pitää sisätiloissa sillä edellytyksellä, että sisälläpitojakso on pituudeltaan enintään 1/5 niiden elinajasta ja kaikissa tapauksissa korkeintaan kolmen kuukauden ajan.

8.3.5 Eläinsuojissa lattioiden on oltava sileitä muttei liukkaita. Vähintään puolet kokonaislattiapinta-alasta on oltava kiinteää lattiaa, joka ei muodostu raoista tai ritilöistä.

8.3.6 Eläinsuojissa on oltava mukava, puhdas ja kuiva makuu-/lepoalue, joka on kooltaan riittävän suuri ja rakenteeltaan kiinteä, ei rakopohjainen. Lepoalueella on oltava tilava ja kuiva makuupaikka, joka on kuivitettu. Kuivikkeen on oltava olkea tai muuta soveltuvaa luonnonmateriaalia. Kuivikkeiden parantamiseksi ja niiden lisänä voidaan käyttää kaikkia liitteessä II olevan A osan mukaisesti luonnonmukaisessa viljelyssä lannoitteina käytettäviksi sallittavia kivennäisvalmisteita.

8.3.7 Kaikilla vasikoiden kasvatusta harjoittavilla tiloilla on 24 päivän elokuuta 2000 jälkeen poikkeuksetta noudatettava vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista annettua neuvoston direktiiviä 91/629/ETY ( 23 ). Vasikoiden kasvattaminen yksittäiskarsinoissa on kiellettyä siitä lähtien kun ne ovat yhden viikon ikäisiä.

8.3.8 Kaikilla sikojen kasvatusta harjoittavilla tiloilla on 24 päivän elokuuta 2000 jälkeen noudatettava sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista annettua neuvoston direktiiviä 91/630/ETY ( 24 ). Emakot on kuitenkin pidettävä ryhmissä lukuun ottamatta tiineysajan loppuvaihetta ja imetysvaihetta. Porsaita ei saa pitää päällekkäin olevissa karsinoissa tai häkeissä. Eläinten on voitava ulostaa ja tonkia jaloittelualueilla. Tonkimisen mahdollistamiseksi voidaan käyttää erilaisia alustoja.

8.4.1 Siipikarja on kasvatettava lattiaolosuhteissa, eikä siipikarjaa saa pitää häkeissä.

8.4.2 Vesikanalinnuilla on oltava pääsy puroon, lammikkoon tai järveen aina, kun sääolosuhteet sen sallivat, jotta otettaisiin huomioon eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset tai hygieeniset olosuhteet.

8.4.3 Kaikkien siipikarjalle tarkoitettujen rakennusten on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

8.4.4 Munivien kanojen osalta päivänvaloa voidaan täydentää keinovalaistuksella enintään 16 tunnin pituisen valoisan ajan varmistamiseksi päivittäin siten, että yön yhtäjaksoinen lepoaika, jolloin ei käytetä keinovalaistusta, on vähintään kahdeksan tuntia.

8.4.5 Siipikarjan on päästävä ulkotarhaan aina, kun sääolosuhteet sen sallivat ja aina kun mahdollista, sen on oltava vähintään 1/3:aa siipikarjan elinajasta. Ulkotilojen on oltava pääosin kasvuston peitossa, niissä on oltava suojaavat tilat ja eläimillä on oltava niissä vaivaton pääsy riittävälle määrälle juottopaikkoja ja ruokinta-astioita.

8.4.6 Terveyssyistä rakennuksia on pidettävä tyhjillään jokaisen kasvatetun siipikarjaerän jälkeen. Tänä aikana rakennus laitteineen on puhdistettava ja desinfioitava. Ulkotarhat on niin ikään pidettävä tyhjillään kunkin kasvatetun siipikarjaerän jälkeen kasvuston takaisinkasvun mahdollistamiseksi ja terveyssyistä. Jäsenvaltioiden on asetettava aika, jonka ajan ulkotilat on pidettävä tyhjillään, ja niiden on annettava päätöksensä tiedoksi komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta vähäisiin siipikarjamääriin, joita ei pidetä ulkotarhassa ja jotka voivat liikkua vapaasti koko päivän ajan.

8.4.7 Sen estämättä, mitä 8.4.2 ja 8.4.5 kohdassa säädetään, siipikarja voidaan pitää sisätiloissa, jos kansanterveyden tai eläinten terveyden suojelemiseksi yhteisön lainsäädännön perusteella asetettavat rajoitukset, eläinlääkinnälliset rajoitukset mukaan luettuina, estävät siipikarjan päästämisen ulkotarhoihin tai rajoittavat sitä.

Jos siipikarja pidetään sisätiloissa, sen saatavilla on oltava pysyvästi riittävä määrä karkearehua ja soveltuvat materiaalit siipikarjan etologisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

Komissio tarkastelee tämän kohdan soveltamista erityisesti eläinten terveyttä koskevien vaatimusten osalta 15 päivään lokakuuta 2006 mennessä.

8.5.1 Edellä 8.3.1, 8.4.2, 8.4.3 ja 8.4.5 kohdassa esitetyistä vaatimuksista ja liitteessä VIII vahvistetuista eläintiheyksistä poiketen jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia poikkeamisen mainituissa kohdissa ja liitteessä VIII esitetyistä vaatimuksista 31 päivänä joulukuuta 2010 päättyvän siirtymäkauden ajaksi. Poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan eläimiä kasvattavien tilojen sellaisiin olemassa oleviin rakennuksiin, jotka on rakennettu ennen 24 päivää elokuuta 1999 ja sikäli kuin eläinsuojat ovat ennen kyseistä päivää luonnonmukaisessa eläintuotannossa voimassa olevien kansallisten luonnonmukaista eläintuotantoa koskevien sääntöjen tai niiden puuttuessa jäsenvaltioissa hyväksyttyjen tai tunnustettujen yksityisten tuotantoehtojen mukaisia.

8.5.2 Poikkeusta hyödyntävien toimijoiden on esitettävä tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle suunnitelma toimenpiteistä, joiden avulla varmistetaan poikkeuksen päättyessä yhdenmukaisuus tämän asetuksen kanssa.

8.5.3 Komissio esittää ennen 31 päivää joulukuuta 2006 kertomuksen 8.5.1 kohdan säännösten täytäntöönpanosta.

1.1 Mehiläishoito edistää merkittävästi ympäristösuojelua sekä maa- ja metsätaloustuotantoa mehiläispölytyksen vuoksi.

1.2 Mehiläishoidon tuotteiden luonnonmukaisiksi kvalifiointi riippuu läheisesti sekä pesien käsittelytavoista että ympäristön laadusta. Kyseinen kvalifiointi riippuu myös mehiläishoidon tuotteiden linkoamiseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvistä olosuhteista.

1.3 Jos toimijalla on samalla alueella useita mehiläishoitoyksiköitä, on kaikkien yksiköiden oltava tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Tästä periaatteesta poiketen toimijalla voi olla yksiköitä, jotka eivät ole tämän asetuksen mukaisia, edellyttäen, että kaikki tämän asetuksen vaatimukset on täytetty lukuun ottamatta 4.2 kohdassa olevia mehiläistarhojen sijaintia koskevia säännöksiä. Tällöin tuotetta ei voida myydä luonnonmukaiseen tuotantoon viittaavin merkinnöin.

2.1 Mehiläishoidon tuotteet voidaan myydä liittäen niihin maininta luonnonmukaisesta tuotantotavasta ainoastaan, jos tämän asetuksen mukaisia säännöksiä on noudatettu vähintään vuoden ajan. Siirtymävaiheessa vaha on korvattava 8.3 kohdassa esitettyjä vaatimuksia noudattaen.

3.1 Rotujen valinnassa on otettava huomioon eläinten kyky sopeutua paikallisiin olosuhteisiin, niiden elinvoimaisuus ja kyky vastustaa tauteja. Apis melliferan eurooppalaisten rotujen ja niiden paikallisten ekotyyppien käyttöä on suosittava.

3.2 Mehiläistarhat on muodostettava yhteiskuntia jakamalla tai hankkimalla parvia tai pesiä tämän asetuksen säännösten mukaisista yksiköistä.

3.3 Ensimmäisenä poikkeuksena, joka edellyttää tarkastusviranomaisen tai -laitoksen ennakkohyväksyntää, tuotantoyksikössä, joka ei ole tämän asetuksen säännösten mukainen, voidaan siirtyä luonnonmukaiseen tuotantotapaan.

3.4 Toisena poikkeuksena, noudattaen siirtymävaiheen sääntöjä, mehiläisparvia voidaan hankkia mehiläistarhoista, jotka eivät tuota tämän asetuksen mukaisesti 24 päivänä elokuuta 2002 päättyvän siirtymäkauden ajan.

3.5 Kolmantena poikkeuksena, noudattaen siirtymävaiheen sääntöjä, valvontaviranomainen tai -laitos voi antaa luvan mehiläistarhojen uudelleen muodostamiseen, jos tämän asetuksen mukaisia mehiläistarhoja ei ole saatavilla ja eläinten kuolleisuus on korkea terveydellisistä tai katastrofaalisista olosuhteista johtuen.

3.6 Neljäntenä poikkeuksena mehiläistarhojen uudistamista varten luonnonmukaiseen tuotantoyksikköön voidaan liittää vuosittain 10 prosenttia sellaisia kuningattaria ja mehiläisparvia, jotka eivät ole tämän asetuksen mukaisia, edellyttäen, että kuningattaret ja mehiläisparvet sijoitetaan pesiin, joiden hunajakakut tai vahapohjukkeet ovat peräisin luonnonmukaisista tuotantoyksiköistä. Tässä tapauksessa siirtymävaihetta ei sovelleta.

4.1 Jäsenvaltiot voivat nimetä alueita tai vyöhykkeitä, joilla tämän asetuksen mukaista mehiläishoitoa ei ole mahdollista harjoittaa. Mehiläistenhoitajan on toimitettava tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle asianmukaista mittakaavaa käyttäen kartalle tehty selvitys pesien sijoituspaikoista liitteessä III olevan A.1 osan 2 jakson ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti. Jos tällaisia alueita ei ole nimetty, mehiläistenhoitajan on toimitettava tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle asianmukaiset analyysit ja todisteet sekä tarvittaessa asianmukaiset arvioinnit siitä, että hänen yhteiskuntiensa käytettävissä olevat alueet ovat tässä asetuksessa vaadittujen edellytysten mukaisia.

4.2 Mehiläistarhojen on sijaittava siten, että

Tämän kohdan vaatimuksia ei sovelleta alueisiin, joissa ei ole kukintaa tai kun pesät ovat lepotilassa.

5.1 Tuotantokauden lopussa pesiin on jätettävä riittävän suuret hunaja- ja siitepölyvarastot, jotta mehiläiset selviävät talvehtimisesta.

5.2 Yhteiskuntien keinoruokinta on sallittua, jos pesien eloonjääminen on äärimmäisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi vaarassa. Lisäruokintana on käytettävä luonnonmukaisesti tuotettua hunajaa, joka on mieluiten peräisin samasta luonnonmukaisesta tuotantoyksiköstä.

5.3 Ensimmäisenä poikkeuksena 5.2 kohtaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia lisäruokinnassa luonnonmukaisesti tuotetun sokerisiirapin tai sokerimelassin käytön luonnonmukaisesti tuotetun hunajan tilalla erityisesti hunajan kristallisoitumista aiheuttavien ilmastollisten olosuhteiden sitä vaatiessa.

5.4 Toisena poikkeuksena tarkastusviranomainen tai -laitos voi sallia lisäruokinnassa tämän asetuksen piiriin kuulumattoman sokerisiirapin, sokerimelassin ja hunajan käytön 24 päivänä elokuuta 2002 päättyvän siirtymäkauden ajan.

5.5 Mehiläistarhoja koskevaan rekisteriin on merkittävä seuraavat tiedot lisäruokinnan käytöstä: tuotetyyppi, päivämäärät, määrät ja pesät, joissa sitä on käytetty.

5.6 Muita kuin 5.1-5.4 kohdassa mainittuja tuotteita ei voi käyttää tämän asetuksen mukaisessa mehiläishoidossa.

5.7 Lisäruokintaa voidaan käyttää ainoastaan viimeisen hunajasadon jälkeen, ja se on lopetettava kaksi viikkoa ennen seuraavaan mesi- tai mesikastekauden alkamista.

6.1 Mehiläishoidossa tautien ennaltaehkäisyn on perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

6.2 Jos yhteiskunnat kaikista edellä mainituista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta sairastuvat tai saavat loistartunnan, on ne hoidettava välittömästi ja tarvittaessa siirrettävä eristettyihin mehiläistarhoihin.

6.3 Tämän asetuksen mukaisessa mehiläishoidossa eläinlääkkeiden käytössä on noudatettava seuraavia periaatteita:

6.4 Edellä mainittujen periaatteiden lisäksi sallitaan sellaiset eläinlääkinnälliset hoidot tai pesään tai kennoihin jne. kohdistuvat hoidot, jotka ovat kansallisen tai yhteisön lainsäädännön mukaan pakollisia.

6.5 Jos hoidossa käytetään kemiallisilla synteeseillä valmistettuja allopaattisia valmisteita, hoitoa saavat yhteiskunnat on hoidon ajaksi sijoitettava eristettyihin mehiläistarhoihin ja kaikki vahat on korvattava tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisella vahalla. Tämän jälkeen kyseisiin yhteiskuntiin sovelletaan yhden vuoden siirtymävaihetta.

6.6 Edellisessä kohdassa esitettyjä vaatimuksia ei sovelleta 6.3 kohdan e alakohdassa mainittuihin tuotteisiin.

6.7 Jos on käytettävä eläinlääkkeitä, valmistetyyppi on selvästi mainittava (myös maininta vaikuttavista lääkeaineosista) samoin kuin diagnoosiin liittyvät yksityiskohdat, annostukset ja antotapa, hoidon kesto ja lainmukainen varoaika ennen tuotteiden saattamista kulutukseen. Kyseiset tiedot on ilmoitettava tarkastusviranomaiselle tai -laitokselle ennen kuin tuotteita voidaan pitää kaupan luonnonmukaisesti tuotettuina.

7.1 Mehiläisten tuhoaminen kennoihin mehiläishoidon tuotteita kerättäessä on kielletty.

7.2 Silpominen, esimerkiksi mehiläiskuningatarten siipien typistäminen, on kielletty.

7.3 Kuningatar voidaan korvata uudella tappamalla vanha kuningatar.

7.4 Koirassikiöiden tuhoaminen on sallittu ainoastaan Varroa jacobsoni -punkin hävittämiseksi.

7.5 Kemiallisten synteettisten karkotteiden käyttö hunajaa kerättäessä on kielletty.

7.6 Mehiläistarhan sijaintipaikasta ja pesien tunnistemerkinnöistä on pidettävä kirjaa. Tarhojen siirrosta on ilmoitettava tarkastuslaitokselle tai -viranomaiselle tarkastusviranomaisen tai -laitoksen kanssa sovittavassa määräajassa.

7.7 Erityisesti on varmistettava mehiläishoidon tuotteiden keruun, käsittelyn ja varastoinnin asianmukaisuus. Kaikista näiden vaatimusten täyttämiseen liittyvistä toimenpiteistä on pidettävä kirjaa.

7.8 Tiedot pesäosastojen poistamisesta ja hunajan keräämistoimista on merkittävä mehiläistarhasta pidettävään kirjaan.

8.1 Mehiläispesät on valmistettava pääosin luonnollisista materiaaleista, jotka eivät aiheuta ympäristölle tai mehiläishoidon tuotteille saastumisvaaraa.

8.2 6.3 kohdan e alakohdassa mainittuja tuotteita lukuun ottamatta pesissä voidaan käyttää ainoastaan luonnollisia aineita kuten kittivahaa, vahaa ja kasviöljyjä.

8.3 Uusiin pohjukkeisiin tarvittavan mehiläisvahan on oltava peräisin luonnonmukaisista tuotantoyksiköistä. Tarkastusviranomainen tai -laitos voi poikkeuksellisesti antaa luvan sellaisen mehiläisvahan käyttöön, joka ei ole peräisin kyseisenlaisesta yksiköstä erityisesti uusissa tuotantolaitoksissa tai siirtymävaiheen aikana, jollei luonnonmukaisesti tuotettua mehiläisvahaa ole markkinoilla saatavissa ja edellyttäen, että vaha on kuorimavahaa.

8.4 Sikiöitä sisältävien hunajakakkujen käyttö on kielletty hunajan keruussa.

8.5 Materiaalien suojaamiseksi (kehät, mehiläispesät ja kakusto) erityisesti tuholaisilta saa käyttää ainoastaan liitteessä II olevassa B osan jaksossa 2 lueteltuja asianmukaisia valmisteita.

8.6 Fysikaalinen käsittely esimerkiksi höyryllä tai avotulella on sallittu.

8.7 Mehiläishoidossa käytettävien materiaalien, rakennusten, laitteiden, välineiden tai tuotteiden puhdistamiseen ja desinfioimiseen saa käyttää ainoastaan liitteessä II olevassa E osassa lueteltuja asianmukaisia aineita.

— käyttö ainoastaan liitteen I säännösten mukaisesti,

— käyttö siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotetta käytetään, yleisessä maataloudessa sovellettavan kyseisten tuotteiden markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan lainsäädännön mukaisesti.

— käyttö ainoastaan liitteen I määräysten mukaisesti

— käyttö ainoastaan voimassa olevan torjunta-aineita koskevan lainsäädännön erityisten säännösten ja määräysten mukaisesti jäsenvaltiossa, jossa tuotetta käytetään (mikäli aiheellista ( 26 )).

— pyydysten ja/tai haihduttimien on estettävä aineiden pääsy ympäristöön ja aineiden kosketus viljeltävien kasvien kanssa

— pyydykset on kerättävä käytön jälkeen ja hävitettävä turvallisesti

2. Eläinsuojien ja eläinten pidossa käytettävien laitteiden tuholaisten ja tautien torjunta-aineet:

1.1 Viljat, jyvät, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Kaura jyvinä, hiutaleina, rehujauhona, kuorina ja leseinä; ohra jyvinä, proteiinina ja rehujauhona; riisinalkiokakku; hirssi jyvinä; ruis jyvinä ja rehujauhona; durra jyvinä; vehnä jyvinä, rehujauhona, leseinä, gluteenirehuna, gluteenina ja alkioina; spelttivehnä jyvinä; ruisvehnä jyvinä; maissi jyvinä, leseinä, rehujauhona, alkiokakkuna ja gluteenina; mallasidut; mäski.

1.2 Öljykasvien siemenet tai öljypitoiset hedelmät, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Rypsi siemeninä, kakkuna ja kuorina; soijapavut papuina, paahdettuina, kakkuna ja kuorina; auringonkukansiemenet siemeninä ja kakkuna; puuvilla siemeninä ja siemenkakkuna; pellavansiemenet siemeninä ja kakkuna; seesaminsiemenet kakkuna; palmunydin kakkuna; kurpitsansiemenet kakkuna; oliivit, oliivimassa, kasviöljyt (fyysisesti uuttamalla saadut).

1.3 Palkokasvien siemenet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Kahviherne siemeninä, rehujauhona ja leseinä; linssivirvilä siemeninä, rehujauhona ja leseinä; peltonätkelmä lämpökäsiteltyinä siemeninä, rehujauhona ja leseinä; herne siemeninä, rehujauhona ja leseinä; härkäpapu siemeninä, rehujauhona ja leseinä; härkäpapu siemeninä, rehujauhona ja leseinä; virnat siemeninä, rehujauhona ja leseinä sekä lupiini siemeninä, rehujauhona ja leseinä.

1.4 Juurimukulat ja juurekset, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Sokerijuurikasleike, peruna, bataatti mukuloina, perunapulppa (perunatärkkelyksen uuton sivutuote), perunatärkkelys, perunaproteiini ja maniokki.

1.5 Muut siemenet ja hedelmät, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Johanneksenleipä, johanneksenleipäpuun palot ja jauhot, kurpitsat, sitrushedelmämassa; omenat, kvittenit, päärynät, persikat, viikunat, viinirypäleet ja viinirypälemassa, saksanpähkinät kakkuna, hasselpähkinät kakkuna, kaakaopavun kuoret ja kaakaopavut kakkuna, tammenterhot.

1.6 Nurmirehut ja karkearehu. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Sinimailanen, sinimailasjauho, apila, apilajauho, ruoho (rehukasveista), viherjauho, heinä, säilörehu, viljakasvien oljet ja rehuna käytettävät juurikasvit.

1.7 Muut kasvit, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Melassi, merileväjauho (merilevästä kuivaamalla ja murskaamalla saatu tuote, joka on pesty jodipitoisuuden alentamiseksi), kasvijauheet ja -uutteet, kasviproteiiniuutteet (yksinomaan nuorille eläimille), mausteet ja yrtit.

1.8 Seuraavia rehuaineita voidaan käyttää 30 päivään kesäkuuta 2004: riisi jyvinä, riisi rouheena, riisilese, ruisrehu, ruislese, rypsinsiemenet kakkuna, rypsinsiementen kuoret ja tapioka.

2.1 Maito ja maitotuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Neuvoston direktiivin 92/46/ETY ( 27 ) 2 artiklassa määritelty raakamaito, maitojauhe, rasvaton maito, rasvaton maitojauhe, kirnupiimä, kirnupiimäjauhe, hera, herajauhe, vähäsokerinen herajauhe, heravalkuaisjauhe (fysikaalisella menetelmällä uutettu), kaseiinijauhe, laktoosijauhe, juustoaine ja hapatettu maito.

2.2 Kalat, muut merieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Kala, kalaöljy ja kalanmaksaöljy, joita ei ole puhdistettu; entsyymien avulla tuotetut kala-, nilviäis- tai äyriäisautolysaatit, hydrolysaatit ja proteolysaatit liukoisessa tai liukenemattomassa muodossa, yksinomaan nuorille eläimille; kalajauho.

2.3 Munat ja munatuotteet siipikarjan ravinnoksi, mieluiten samalta tilalta peräisin olevat.

Natrium:

Kalsium:

Fosfori:

Magnesium:

Rikki:

natriumsulfaatti

Luujauhosta saostettua dikalsiumfosfaattia voidaan käyttää 30 päivään kesäkuuta 2004.

1.1 Hivenaineet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

1.2 Vitamiinit, niiden esiasteet ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt, samalla tavoin vaikuttavat aineet. Tähän luokkaan kuuluvat vain seuraavat:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 ( 28 ) nojalla sallitut vitamiinit:

1.3 Entsyymit. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Direktiivin 70/524/ETY nojalla sallitut entsyymit.

1.4 Mikro-organismit. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat mikro-organismit:

direktiivin 70/524/ETY nojalla sallitut mikro-organismit.

1.5 Säilöntäaineet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Maito-, muurahais-, propioni- ja etikkahappoa voidaan sallia käytettävän säilörehun tuotannossa ainoastaan, jos sääolot eivät mahdollista riittävää käymistä.

1.6. Sidonta-aineet, paakkuuntumisenestoaineet ja sakeuttamisaineet. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

1.7 Antioksidantit. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

1.8 Säilörehun valmistuksessa käytettävät lisäaineet Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

19 päivästä lokakuuta 2004 alkaen eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista annetussa asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 sallitut entsyymit, hiivat ja bakteerit

3.1 Tekniset apuaineet säilörehun valmistuksessa. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan seuraavat:

Kalium- ja natriumsaippua

Vesi ja vesihöyry

Kalkkimaito

Kalkki

Sammuttamaton kalkki

Natriumhypokloriitti (esim. nestemäinen valkaisuaine)

Natriumhydroksidi

Kaliumhydroksidi

Vetyperoksidi

Luontaiset kasviuutteet

Sitruuna-, peretikka-, muurahais-, maito-, oksaali- ja etikkahappo

Alkoholi

Typpihappo (maitolaitteistot)

Fosforihappo (maitolaitteistot)

Formaldehydi

Vedinten ja lypsyvälineiden puhdistus- ja desinfiointiaineet

Natriumkarbonaatti

— laadittava yksikön ja/tai tuotantopaikkojen ja/tai toiminnan täydellinen kuvaus,

— esitettävä kaikki käytännön toimenpiteet, joita toteutetaan yksikössä ja/tai tuotantopaikoissa ja/tai toiminnassa, jotta varmistetaan tämän asetuksen ja erityisesti tämän liitteen vaatimusten noudattaminen,

— esitettävä varotoimenpiteet, jotka toteutetaan muiden kuin sallittujen tuotteiden tai aineiden aiheuttaman kontaminaation riskin vähentämiseksi, sekä puhdistustoimenpiteet, jotka toteutetaan varastointipaikoissa ja koko tuotantoketjussa.

— toimia tämän asetuksen 5, 6 ja 6 a artiklassa ja tarvittaessa 11 artiklassa ja/tai asetuksessa (EY) N:o 223/2003 säädetyllä tavalla,

— hyväksyä seuraamuksena rikkomisesta tai sääntöjenvastaisuudesta tämän asetuksen 9 artiklan 9 kohdassa ja tarvittaessa tämän asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen, ja

— ilmoittaa asiasta tuotteen ostajille kirjallisesti sen varmistamiseksi, että luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavat merkinnät poistetaan kyseisestä tuotannosta.

— toimittajan sekä tuotteiden myyjän tai viejän, jos nämä eivät ole samalla toimittajia,

— yksikköön toimitettujen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden luonteen ja määrät ja tarvittaessa kaikki ostetut ainekset ja niiden käytön sekä tarvittaessa rehuseosten koostumuksen,

— toimitilojen varastoissa olevien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden luonteen ja määrät,

— yksiköstä, ensimmäisen vastaanottajan tiloista tai varastointitiloista toimitettujen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden luonteen, määrät, vastaanottajat sekä ostajat, jos nämä eivät ole samalla vastaanottajia, ei kuitenkaan lopulliset kuluttajat,

— kun kyse on toimijoista, jotka eivät varastoi tai käsittele fyysisesti tällaisia tuotteita, 1 artiklassa tarkoitettujen ostettujen ja myytyjen tuotteiden luonteen, määrät ja toimittajat sekä tuotteiden myyjät tai viejät, jos nämä eivät ole samalla toimittajia, sekä tuotteiden ostajat ja vastaanottajat, jos nämä eivät ole samalla ostajia.

a) toimijan nimi ja osoite sekä, jos eri kuin toimija, tuotteen omistajan tai myyjän nimi ja osoite;

b)  ►M23  tuotteen nimi, tai jos kyseessä on rehuseos, rehuseoksen kuvaus, sekä viittaus luonnonmukaiseen tuotantotapaan joko tämän asetuksen 5 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 223/2003 3 artiklan mukaisesti ◄ ;

c) toimijan tarkastavan tarkastuslaitoksen tai -viranomaisen nimi ja/tai tunnusnumero; ja

d) tarvittaessa erätunnus, joka on joko kansallisesti hyväksytyn tai tarkastuslaitoksen tai -viranomaisen kanssa sovitun merkintäjärjestelmän mukainen ja joka mahdollistaa erän yhdistämisen 6 kohdassa tarkoitettuun kirjanpitoon.

— kuljetus tapahtuu suoraan tuottajan ja muun toimijan välillä, jotka molemmat kuuluvat 9 artiklassa tarkoitettuun tarkastusjärjestelmään, ja

— tuotteiden saatteena on asiakirja, josta käy ilmi edellisessä alakohdassa vaaditut tiedot, ja

— lähettävän ja vastaanottavan toimijan tarkastuslaitokselle tai -viranomaiselle on ilmoitettu tällaisista kuljetuksista, ja ne ovat antaneet niille suostumuksensa. Kyseinen suostumus voidaan antaa yhdelle tai useammalle kuljetukselle.

— Se on laadittava vaikka tuottajan toiminta rajoittuisi ainoastaan luonnonvaraisten kasvien keruuseen.

— Siitä on käytävä ilmi varastointi- ja tuotantopaikat sekä viljelylohkot ja/tai keräilyalueet ja tarvittaessa paikat, joissa tiettyjä jalostus- ja/tai pakkaamistoimia suoritetaan.

— Siinä on täsmennettävä päivä, jona kyseisillä lohkoilla ja/tai keräilyalueilla on viimeksi käytetty tuotteita, joiden käyttö ei ole 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista.

a) monivuotisten kasvien tuotannon osalta (syötäviä hedelmiä tuottavat puut, viiniköynnökset ja humala), jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

b) jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien maataloustutkimukseen tarkoitettujen maa-alueiden osalta, jos a alakohdassa mainitut edellytykset 2, 3, 4 ja edellytyksen 5 asiaankuuluva osa täyttyvät;

c) siementen, kasvullisesti lisätyn aineiston ja taimien osalta, jos a alakohdassa mainitut edellytykset 2, 3, 4 ja edellytyksen 5 asiaankuuluva osa täyttyvät;

d) ainoastaan laiduntamiseen käytetyn nurmen osalta.

— eläinten kasvatuksessa käytettävien rakennusten, laidunten, ulkojaloittelualueiden, ulkotarhojen jne. sekä tarvittaessa eläinten ja eläintuotteiden, raaka-aineiden ja tuotantopanosten varastointi-, pakkaamis- ja jalostustilojen täydellinen kuvaus,

— karjanlannan varastointijärjestelmän täydellinen kuvaus.

— karjanlannan levitystä koskeva suunnitelma, josta on sovittu tarkastuslaitoksen tai -viranomaisen kanssa, ja samassa yhteydessä kasvintuotantoon tarkoitettujen pinta-alojen täydellinen kuvaus,

— tarvittaessa karjanlannan levityksen osalta muiden tämän asetuksen säännöksiä noudattavien tilojen kanssa tehdyt kirjalliset sopimukset,

— luonnonmukaisen tuotantoyksikön eläinten hoitosuunnitelma (esim. ruokintaan, lisääntymiseen ja terveyteen liittyvät toimenpiteet).

— tilalle tuotavat uudet eläimet lajeittain: niiden alkuperä ja saapumispäivä, siirtymävaihe, tunnistemerkki, suoritetut eläinlääkinnälliset toimenpiteet,

— tilalta vietävät eläimet: ikä, lukumäärä ja paino teuraseläimen osalta, tunnistemerkki ja määräpaikka,

— yksityiskohtaiset tiedot kuolleista eläimistä ja tähän liittyvät syyt,

— rehut: tyyppi, täydennysrehut mukaan luettuina, eri rehuaineiden osuudet rehuannoksessa, ajat, jolloin eläimet voivat liikkua vapaasti jaloittelualueilla, vuodenaikojen mukainen siirtyminen laitumelta toiselle, jos mahdollisuutta on rajoitettu,

— tautien ehkäisy, hoitotoimenpiteet ja eläinlääkinnälliset hoidot: hoitopäivä, taudinmääritys, hoitoon käytetty valmiste, hoitomenetelmä, eläinlääkärin hoitoa varten määräämä lääkitys perusteluineen ja varoaika, joka on odotettava ennen kuin eläintuotteita on lupa pitää kaupan.

— yksikköjen eläimiä, eläintuotteita, lantaa ja rehuja pidetään pysyvästi erillään asianmukaisilla tarkastuslaitoksen tai -viranomaisen hyväksymillä toimenpiteillä,

— tuottaja ilmoittaa tarkastuslaitokselle tai -viranomaiselle ennakolta eläinten tai eläintuotteiden toimittamisesta tai myynnistä,

— toimija ilmoittaa tarkastuslaitokselle tai -viranomaiselle yksiköissä tuotetut tarkat määrät ja kaikki ominaispiirteet, joiden avulla tuotteet voidaan tunnistaa, sekä vahvistaa, että kaikkia toimenpiteitä tuotteiden pitämiseksi erillään on sovellettu.

— tuotteiden pakkaamisessa ja/tai uudelleenpakkaamisessa mukana olevat yksiköt,

— tuotteiden merkitsemisessä ja/tai uudelleenmerkitsemisessä mukana olevat yksiköt.

— yksikössä on oltava varastointitiloissa ajallisesti tai paikallisesti erilliset alueet 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden varastointia varten ennen ja jälkeen toimintojen,

— toiminnot on suoritettava yhtenäisenä jaksona, kokonaisina erinä, ajallisesti tai paikallisesti erillään vastaavista, 1 artiklan soveltamisalaan kuulumattomille tuotteille suoritettavista toiminnoista,

— jos mainittuja toimintoja ei toteuteta säännönmukaiseen kellonaikaan tai tiettynä päivänä, niistä on ilmoitettava ennakolta tarkastuslaitoksen tai -viranomaisen kanssa vahvistetussa määräajassa,

— on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet erien tunnistamiseksi sekä sekoittumisen tai vaihtumisen estämiseksi sellaisten tuotteiden kanssa, joita ei ole tuotettu tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti,

— tämän asetuksen sääntöjen mukaisia tuotteita koskevat toiminnot saa suorittaa ainoastaan tuotantovälineiden puhdistuksen jälkeen. Puhdistustoimenpiteiden tehokkuus on tarkastettava ja kirjattava.

— maahantuojalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä Euroopan yhteisössä, joka esittää lähetyksen luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen Euroopan yhteisössä joko itse tai edustajan välityksellä,

— ensimmäisellä vastaanottajalla 11 artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle lähetys toimitetaan ja joka ottaa sen vastaan jatkojalostusta tai yhteisön markkinoille saattamista varten.

— Tämän liitteen yleisten säännösten 3 kohdassa tarkoitetun yksikön täydellisen kuvauksen on sisällettävä maahantuojan tilojen ja maahantuontitoiminnan täydellinen kuvaus, josta käy ilmi yhteisöön tuotavien tuotteiden yhteisöön saapumispaikat sekä kaikki muut tilat, joita maahantuoja aikoo käyttää maahantuotujen tuotteiden varastointiin ennen niiden toimittamista ensimmäiselle vastaanottajalle.

— Lisäksi yleisten säännösten 3 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällyttävä tuojan sitoumus taata, että tarkastuslaitos tai -viranomainen pääsee tarkastamaan kaikki tuotteiden varastointitilat, joita maahantuoja aikoo käyttää, tai jos nämä varastointitilat sijaitsevat jossakin toisessa jäsenvaltiossa tai jollakin toiselle alueella, taata, että tarkastuksen voi suorittaa tässä jäsenvaltiossa tai tällä alueella tarkastustoimintaa varten hyväksytty tarkastuslaitos tai -viranomainen.

— Yleisten säännösten 3 kohdassa tarkoitetusta yksikön täydellisestä kuvauksesta on käytävä ilmi vastaanottoon ja varastointiin käytettävät tilat. Tämän liitteen B jakson asianmukaisia säännöksiä sovelletaan muihin toimiin, kuten maataloustuotteiden valmistukseen, pakkaamiseen, merkitsemiseen ja varastointiin ennen ja jälkeen näitä toimintoja, sekä tuotteiden kuljetukseen.

— ensimmäisen vastaanottajan nimi ja osoite,

— kaikki yksityiskohtaiset tiedot, joita tämä laitos tai viranomainen voi edellyttää, kuten jäljennös luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tarkastustodistuksesta. Tarkastuslaitoksen tai -viranomaisen pyynnöstä maahantuojan on välitettävä tiedot ensimmäisen vastaanottajan tarkastuslaitokselle tai -viranomaiselle.

— 1 artiklassa tarkoitetut tuotteet on pidettävä erillään muista maataloustuotteista ja/tai elintarvikkeista,

— on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet lähetysten tunnistamiseksi sekä sekoittumisen tai vaihtumisen estämiseksi sellaisten tuotteiden kanssa, joita ei ole tuotettu tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

— luettelo alihankkijoista, myös kuvaus niiden toiminnasta sekä tieto niitä valvovista tarkastuslaitoksista tai -viranomaisista; näiden alihankkijoiden on täytynyt suostua siihen, että niiden tiloihin sovelletaan 9 artiklassa säädettyä tarkastusjärjestelmää liitteen III asianomaisten jaksojen mukaisesti,

— kaikki käytännön toimenpiteet, muun muassa yksikkötasolla sovellettava asianmukainen kirjanpitojärjestelmä sen varmistamiseksi, että toimijan markkinoille saattamat tuotteet voidaan jäljittää tuotteiden toimittajiin ja myyjiin (jos eri kuin toimittaja) sekä vastaanottajiin ja ostajiin (jos eri kuin vastaanottaja).

— esitettävä rehun vastaanottoon, valmistukseen ja varastointiin ennen näitä toimintoja ja niiden jälkeen käytettävät tilat,

— esitettävä rehujen valmistuksessa käytettyjen muiden tuotteiden varastoinnissa käytettävät tilat,

— esitettävä puhdistuksessa ja desinfioinnissa käytettävien tuotteiden varastoinnissa käytettävät tilat,

— esitettävä tarvittaessa rehuseoksen, jonka toimija aikoo valmistaa, kuvaus direktiivin 79/373/ETY 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännösten mukaisesti sekä eläinlaji tai eläinluokka, jolle rehuseos on tarkoitettu,

— esitettävä tarvittaessa niiden rehuaineiden nimi, jotka toimija aikoo valmistaa.

— erityisesti varotoimenpiteet, joita on toteutettava vähentämään riskiä muiden kuin sallittujen aineiden ja tuotteiden aiheuttamasta kontaminaatiosta, sekä puhdistustoimenpiteet, joita on otettu käyttöön, ja niiden tehokkuuden valvonta,

— toimijan toiminnan kaikkien sellaisten näkökohtien yksilöiminen, jotka ovat ratkaisevassa asemassa varmistettaessa, että näissä yksiköissä valmistetut, 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tuotteet täyttävät aina tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 223/2003 vaatimukset,

— HACCP-järjestelmään (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi) perustuvien tarkoituksenmukaisten menettelyjen vahvistaminen, käyttöönotto, noudattaminen ja saattaminen ajantasalle.

a) luonnonmukaisesti tuotetut rehut tai niistä johdetut aineet, siirtymävaiheessa saadut rehut tai niistä johdetut aineet sekä tavanomaisesti tuotetut rehut erotetaan toisistaan tehokkaasti fyysisesti;

b) kaikki tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rehuseoksia valmistavissa yksiköissä käytettävät laitteistot erotetaan kokonaan laitteistoista, joita käytetään tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien rehuseosten valmistuksessa.

— toiminnat tehdään eri aikaan ja tuotantolinja puhdistetaan tarkoituksenmukaisella tavalla, jonka tehokkuus on tarkastettu, ennen kuin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotanto aloitetaan; toimijan on pidettävä kirjaa näistä toiminnoista,

— toimija varmistaa, että kaikki 1 kohdan säännösten mukaisesti arvioituihin riskeihin suhteutetut tarkoituksenmukaiset toimenpiteet toteutetaan, ja varmistaa tarvittaessa, ettei tuotteita, jotka eivät täytä vaatimuksia, pidetä kaupan niin, että niissä on viittaus luonnonmukaiseen tuotantoon.

a) luonnonmukaisesti tuotetut rehut tai niistä johdetut aineet, siirtymävaiheessa saadut rehut tai niistä johdetut aineet sekä tavanomaisesti tuotetut rehut erotetaan kuljetuksen aikana toisistaan tehokkaasti fyysisesti;

b) ajoneuvoja ja/tai säiliöitä, joilla on kuljetettu tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia tuotteita, voidaan käyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kuljetukseen ainoastaan, jos:

c) tässä asetuksessa tarkoitetut lopputuotteet on kuljetettava fyysisesti tai ajallisesti erillään muista lopputuotteista;

d) tuotteiden määrä kuljetuksen alkaessa ja kuljetuksen aikana kullekin vastaanottajalle toimitetut määrät on kirjattava aina kuljetuksen yhteydessä.

a) Toimijan nimi ja osoite;

b) niiden viljelysten ja tarvittaessa lohkojen sijainti (maarekisteritiedot), joilla toiminta tapahtuu;

c) toimintojen ja tuotteiden luonne;

d) toimijan sitoumus toimintojen hoitamiseksi 5, 6, 7 ja/tai 11 artiklan mukaisesti;

e) maatilan osalta päivä, jona tuottaja lakkasi käyttämästä aineita, joiden käyttö kyseisillä lohkoilla ei ole 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 7 artiklan mukaista;

f) sen hyväksytyn tarkastuslaitoksen nimi, jolle toimija on antanut toimintansa tarkastettavaksi, jos jäsenvaltio on toteuttanut tarkastusjärjestelmän tällaisia laitoksia hyväksymällä.

B.1.1 Edellä tarkoitetun yhteisön tunnuksen on oltava tämän liitteen B.2 osassa olevien mallien mukainen.

B.1.2 Tunnukseen liitettävät pakolliset merkinnät luetellaan tämän liitteen B.3 osassa. Yhdessä tunnuksen kanssa voidaan myös käyttää tämän liitteen A osassa mainittua merkintää.

B.1.3 Yhteisön tunnuksen sekä tämän liitteen B.3 osassa tarkoitettujen merkintöjen käytössä on noudatettava tämän liitteen B.4 osassa olevissa graafisissa ohjeissa vahvistettuja jäljentämistä koskevia teknisiä sääntöjä.

a) tunnuksessa, jossa yksi merkintä: 20 mm (halkaisija).

b) tunnuksessa, jossa kaksi merkintää yhdistettyinä: 40 mm (halkaisija).

— Yksi merkintä kaikilla kielillä

— 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

— Esimerkit B.3.2 kohdassa tarkoitetuista kieliyhdistelmistä

— 

— 

— 

1. Ainesosat: tämän asetuksen 4 artiklassa määritellyt aineet, ottaen huomioon kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/112/ETY ( 30 ) 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut rajoitukset.

2. Maataloudesta peräisin olevat ainesosat:

3. Muusta kuin maataloudesta peräisin olevat ainesosat: muut ainesosat kuin maataloudesta peräisin olevat ainesosat, jotka kuuluvat vähintään yhteen seuraavista ryhmistä:

3.1. Elintarvikelisäaineet, mukaan lukien jäljempänä 5 ja 6 kohdassa määriteltyjen elintarvikelisäaineiden kantaja-aineet

3.2. Aromit, määritelty jäljempänä 7 kohdassa

3.3. Vesi ja suola

3.4. Mikro-organismipohjaiset valmisteet

3.5. Mineraalit, hivenaineet ja vitamiinit

4. Teknologiset apuaineet: elintarvikkeissa sallittuja lisäaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/107/ETY ( 31 ) 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määritellyt aineet.

5. Elintarvikelisäaineet: direktiivin 89/107/ETY 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyt aineet, jotka kuuluvat mainitun direktiivin tai jonkin laaja-alaisen direktiivin soveltamisalaan direktiivin 89/107/ETY 3 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti.

6. Kantaja-aineet, mukaan lukien kantajaliuottimet: elintarvikelisäaineet, joita käytetään elintarvikelisäaineen liuottamiseen, laimentamiseen, hajottamiseen tai muuttamiseen muilla fysikaalisilla menetelmillä muuttamatta sen teknologista tehtävää sen käsittelyn, levittämisen tai käytön helpottamiseksi.

7. Aromit: elintarvikkeissa sallittuja aromeja ja niiden valmistusaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 88/388/ETY ( 32 ) 1 artiklan 2 kohdassa määritellyt aineet ja tuotteet, jotka kuuluvat mainitun direktiivin soveltamisalaan.

i) Tavanomaisesti elintarvikkeiden jalostuksessa käytetyt mikro-organismipohjaiset valmisteet, lukuun ottamatta direktiivin 90/220/ETY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja geneettisesti muunnettuja organismeja.

C.1 Jalostamattomat kasvituotteet ja niistä tämän liitteen johdannossa olevan 2 määritelmän a kohdassa tarkoitetuilla menetelmillä saadut tuotteet:

C.2. Kasvituotteet, jotka on valmistettu tämän liitteen johdannossa olevan 2 määritelmän b kohdassa tarkoitetuilla menetelmillä

C.3 Eläintuotteet:

Vedessä elävät organismit, jotka eivät ole peräisin vesiviljelystä ja jotka ovat sallittuja tavanomaisessa elintarvikkeiden valmistuksessa