1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan

2

Direktiivin 91/271 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämä direktiivi koskee yhdyskuntajätevesien keräilyä, käsittelyä ja vesistöön johtamista sekä tiettyjen teollisuudenalojen jätevesien käsittelyä ja vesistöön johtamista.

Direktiivin tarkoituksena on suojella ympäristöä edellä mainittujen jätevesien johtamisesta aiheutuvilta haitoilta.”

3

Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että viemäröidyt yhdyskuntajätevedet on ennen vesistöön johtamista käsiteltävä biologisesti tai vastaavalla tavalla seuraavasti:

– –

2.   Jos yksityiskohtaisin tutkimuksin osoitetaan, ettei jätevesistä aiheudu ympäristöhaittoja, voidaan soveltaa 1 kohdassa säädettyjä lievempiä käsittelyvaatimuksia, jos taajaman jätevedet johdetaan korkealla vuoristossa (yli 1500 metriä merenpinnasta) sijaitseviin vesiin ja jätevesien tehokas biologinen käsittely on vaikeaa alhaisten lämpötilojen vuoksi.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen yhdyskuntajätevesien on täytettävä liitteessä I olevassa B kohdassa vahvistetut vaatimukset. Komissio voi muuttaa näitä vaatimuksia. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Asukasvastinelukuna esitetty kuormitus on laskettava suurimman puhdistamolle vuoden aikana tulevan viikon keskikuormituksen perusteella, lukuun ottamatta poikkeuksellisia, esimerkiksi rankkasateista johtuvia, tilanteita.”

4

Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on 2 kohdan soveltamiseksi määriteltävä 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä haavoittumiselle alttiit alueet liitteessä II vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikki viemäröi[dyt] yli 10000 avl:n taajamien jätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiisiin vesistöihin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin viimeistään 31 päivästä joulukuuta 1998 alkaen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen yhdyskuntajätevesien vesistöön johtamisen on täytettävä liitteessä I olevassa B kohdassa vahvistetut olennaiset vaatimukset. Komissio voi muuttaa näitä vaatimuksia. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa asetettuja laitoskohtaisia vaatimuksia ei kuitenkaan tarvitse soveltaa haavoittumiselle alttiilla alueilla, jos voidaan osoittaa, että alueen kaikille yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille tulevasta fosforin ja typen kokonaiskuormituksesta poistetaan kummastakin vähintään 75 prosenttia.

5.   Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen säännösten tulee koskea myös haavoittumiselle alttiin vesistön valuma-alueella sijaitsevia jätevedenpuhdistamoita, joiden jätevedet osaltaan aiheuttavat vesistön pilaantumista.

Jos edellä tarkoitetut valuma-alueet sijaitsevat kokonaan tai osittain toisen jäsenvaltion alueella, sovelletaan 9 artiklaa.

6.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että haavoittumiselle alttiiden alueiden määrittäminen otetaan tarkasteltavaksi vähintään neljän vuoden välein.

7.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että 6 kohdassa säädetyn tarkastelun perusteella haavoittumiselle alttiiksi määritetyillä alueilla tilanne on seitsemän vuoden kuluessa edellä esitettyjen vaatimusten mukainen.

8.   Jäsenvaltion ei tarvitse määrittää haavoittumiselle alttiita alueita tämän direktiivin soveltamista varten, jos se toteuttaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun käsittelyn koko alueellaan.”

5

Direktiivin 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että jätevedenpuhdistamot suunnitellaan ja rakennetaan 4, 5, 6 ja 7 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ja niitä käytetään ja hoidetaan siten, että puhdistamojen riittävän tehokas toiminta taataan kaikissa tavanomaisissa ilmasto-oloissa. Puhdistamon suunnittelussa on otettava huomioon kuormituksen vaihtelut eri vuodenaikoina.”

6

Direktiivin 91/271 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Toimivaltaisten viranomaisten tai asianomaisten toimielinten on tarkkailtava:

2.   Toimivaltaisten viranomaisten tai asianomaisten toimielinten on tarkkailtava vesistöjä, joihin johdetaan jätevettä yhdyskuntien puhdistamoista sekä 13 artiklassa tarkoitettuja teollisuusjätevesiä, kun voidaan olettaa, että ne vaikuttavat merkittävästi vastaanottavaan ympäristöön.

3.   Kun on kyse 6 artiklassa tarkoitetusta jäteveden johtamisesta ja lietteen päästämisestä pintavesiin, jäsenvaltioiden on tarkkailtava ja suoritettava asian vaatimat muut selvitykset sen todentamiseksi, etteivät päästöt aiheuta ympäristöhaittoja.

4.   Jäsenvaltioiden on säilytettävä toimivaltaisten viranomaisten tai asianomaisten toimielinten 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti keräämät tiedot ja toimitettava tiedot komissiolle kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun komission pyyntö on saatu.

5.   Komissio voi laatia 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tarkkailua koskevat ohjeet 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.”

7

Direktiivin liitteessä I olevassa B kohdassa säädetään seuraavaa:

”B. Yhdyskuntajäteveden johtaminen vesistöön – –

8

Direktiivin 91/271 liitteessä I olevassa D kohdassa säädetään seuraavaa:

”D. Tarkkailun ja tulosten arvioinnin toteutusmallit

9

Direktiivin liitteessä I olevissa taulukoissa 1–3 säädetään seuraavaa:

”Taulukko 1: Tämän direktiivin 4 ja 5 artiklassa tarkoitetuista yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista johdettavaa jätevettä koskevat vaatimukset. Sovelletaan pitoisuutta tai poistotehoa koskevia arvoja.

Lammikoitua jätevettä koskevat analyysit on tehtävä suodatetuista näytteistä; suodattamattomien vesinäytteiden kiintoainepitoisuus saa kuitenkin olla enintään 150 mg/l.

Taulukko 2: Liitteessä II olevan A kohdan a alakohdassa määritellyille rehevöitymiselle alttiille alueille joutuvia yhdyskuntajätevesien puhdistuslaitosten päästöjä koskevat vaatimukset. Paikallisista olosuhteista riippuen käytetään yhtä tai kumpaakin muuttujaa. On käytettävä pitoisuuden tai poistotehon arvoja.

Taulukko 3

10

Komissio lähetti 29.1.2010 Ruotsin kuningaskunnalle virallisen huomautuksen, jossa se tiedusteli tältä jäsenvaltiolta, onko sen yhdyskuntajätevesien käsittelyjärjestelmä direktiivin 91/271 mukainen.

11

Komissio katsoi erityisesti yhtäältä, että kyseinen jäsenvaltio oli jättänyt huolehtimatta siitä, että 13 taajaman jätevedet käsitellään biologisesti tai vastaavalla tavalla direktiivin 91/271 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Toisaalta komissio katsoi, että kyseinen jäsenvaltio oli jättänyt huolehtimatta siitä, että kolmen taajaman jätevedet käsitellään mainitun direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti direktiivin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin.

12

Ruotsin kuningaskunta vastasi tähän viralliseen huomautukseen 1.4. ja 4.11.2010 päivätyillä kirjeillä.

13

Koska kyseisen jäsenvaltion toimittamat selvitykset eivät tyydyttäneet komissiota, komissio päätti lähettää jäsenvaltiolle 25.9.2015 päivätyn täydentävän virallisen huomautuksen, jossa se yksilöi 11 muuta taajamaa, joilla ei ollut biologista tai vastaavaa käsittelyjärjestelmää, ja 26 muuta taajamaa, joiden osalta kyseinen jäsenvaltio ei ollut huolehtinut siitä, että taajamien jätevedet käsitellään direktiivin 91/271 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tehokkaammin. Lisäksi komissio kehotti Ruotsin kuningaskuntaa esittämään selvityksen niiden kahden taajaman tilanteesta, joiden osalta kyseinen toimielin katsoi, että Ruotsin kuningaskunta ei ollut noudattanut direktiivin 91/271 4 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

14

Ruotsin kuningaskunta vastasi täydentävään viralliseen huomautukseen 25.11.2015.

15

Saatuaan direktiivin 91/271 15 artiklan mukaisesti laaditun kertomuksen, jonka Ruotsin kuningaskunta toimitti sille vuonna 2016, komissio totesi, että monet muutkaan kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevat taajamat eivät täyttäneet kyseisen direktiivin mukaisia vaatimuksia.

16

Komissio lähetti 28.4.2017 Ruotsin kuningaskunnalle toisen täydentävän virallisen huomautuksen, jossa kyseinen toimielin yhtäältä totesi, että kyseisen jäsenvaltion direktiivin 91/271 mukaisten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen perustui oikeudellisesti myös direktiivin 15 artiklaan, ja toisaalta nimesi ne muut taajamat, joiden jätevedenkäsittelyn oli todettu olevan direktiivin 91/271 vaatimusten vastaista vuosikertomuksen esittämisen jälkeen.

17

Ruotsin kuningaskunta vastasi toiseen täydentävään viralliseen huomautukseen 28.6.2017 ja 6.11.2018 päivätyillä kirjeillä. Lisäksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta asiasta keskusteltiin komission ja Ruotsin viranomaisten välisissä kokouksissa vuosina 2017 ja 2018.

18

Komissio lähetti 8.11.2018 Ruotsin kuningaskunnalle perustellun lausunnon, jossa se väitti, että kyseinen jäsenvaltio oli rikkonut direktiivin 91/271 4 artiklaa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, 12 taajaman osalta ja mainitun direktiivin 5 artiklaa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, yhdeksän taajaman osalta. Koska yhden taajaman jätevedenpuhdistamot eivät täyttäneet kummankaan artiklan mukaisia vaatimuksia, komission väitteet koskivat yhteensä 20 taajamaa. Komissio totesi lisäksi, että Ruotsin kuningaskunta oli rikkonut neljän taajaman osalta myös SEU 4 artiklan 3 kohtaa, sillä kyseinen jäsenvaltio oli vedonnut niiden osalta luonnolliseen pidättymiseen esittämättä komissiolle kuitenkaan tietoja, jotka olisivat tukeneet väitteitä, jotka jäsenvaltio esitti toiseen täydentävään viralliseen huomautukseen antamassaan vastauksessa.

19

Ruotsin kuningaskunta vastasi mainittuun perusteltuun lausuntoon 11.1. ja 21.1.2019 päivätyillä kirjeillä.

20

Koska mainitut vastaukset eivät tyydyttäneet komissiota, se nosti nyt käsiteltävän kanteen.

21

Komissio esittää kanteensa tueksi lähinnä kolme kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee direktiivin 91/271 4 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, toinen direktiivin 91/271 5 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, ja kolmas SEU 4 artiklan 3 kohdan rikkomista.

22

Komissio katsoo yhtäältä, että direktiivin 91/271 4 artiklaa rikotaan, kun rikotaan direktiivin 15 artiklaa, jossa säädetään siitä, kuinka monta näytettä on otettava ja millaisin väliajoin ne on otettava, koska silloin, kun 15 artiklassa säädettyä ei noudateta, ei ole mahdollista tarkistaa, onko direktiivin 91/271 4 artiklan mukaisia vaatimuksia noudatettu. Toisaalta komissio katsoo, että direktiivin 91/271 10 artiklassa säädettyjen jätevedenpuhdistamoiden suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja hoitoa koskevien vaatimusten noudattaminen edellyttää sitä, että jäsenvaltiot noudattavat kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädettyä, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 15 artiklan kanssa.

23

Komissio väittää ensinnäkin, että direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan ainoastaan silloin, kun neljä kumulatiivista edellytystä täyttyy, mikä ei ole tilanne nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseisen toimielimen mukaan se, että taajama vapautetaan velvollisuudesta huolehtia jätevesien biologisesta käsittelystä, edellyttää ensinnäkin sitä, että yhdyskuntajätevedet johdetaan korkealla vuoristossa sijaitseviin vesiin, missä yhteydessä korkeat vuoristot on määritelty alueiksi, jotka sijaitsevat yli 1500 metrin korkeudella merenpinnasta, toiseksi sitä, että jätevesien tehokas biologinen käsittely on vaikeaa, kolmanneksi sitä, että jätevesien tehokas biologinen käsittely on vaikeaa alhaisten lämpötilojen vuoksi, ja neljänneksi sitä, että yksityiskohtaisin tutkimuksin osoitetaan, ettei jätevesistä aiheudu ympäristöhaittoja.

24

Toiseksi komissio väittää, että direktiivin 91/271 4 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että taajamissa, joiden kuormitus ylittää 2000 avl, yhdyskuntajätevesien vesistöön johtamisen on täytettävä kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B kohdassa vahvistetut vaatimukset. Komission mukaan kyseisessä liitteessä olevan B kohdan 2 alakohdassa viitataan liitteessä I olevassa taulukossa 1 vahvistettuihin vaatimuksiin, ja kyseisen taulukon mukaan biokemiallisen hapen kulutuksen (jäljempänä BOD5) sallittu enimmäispitoisuus on 25 mg/l ja BOD5:n vähäisin sallittu poisto on 70–90 prosenttia tai 40 prosenttia, jos mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta voidaan soveltaa. Kyseinen toimielin väittää, että kemiallisen hapen kulutuksen (jäljempänä COD) osalta sallittu enimmäispitoisuus on 125 mg/l ja että COD:sta on poistettava vähintään 75 prosenttia. Näitä arvoja koskevat muuttujat ovat komission mukaan vaihtoehtoisia, joten vaatimukset voidaan täyttää huolehtimalla siitä, että raja-arvoissa pysytään joko enimmäispitoisuuden tai vähimmäispoistoprosentin osalta.

25

Kolmanneksi komissio väittää direktiivin 91/271 15 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä I olevan D kohdan kanssa, mukaisista tarkkailuvaatimuksista, että direktiivin liitteessä I olevan D kohdan 3 alakohdan toisesta luetelmakohdasta ilmenee, että kokonaisen vuoden aikana on otettava säännöllisin väliajoin vähintään 12 näytettä, jos taajaman kuormitus on 10 000–49 999 avl, ja 24 näytettä, jos taajaman kuormitus on vähintään 50000 avl. Jos taajaman kuormitus on 2 000–9 999 avl, ensimmäisen vuoden aikana on otettava 12 näytettä. Jos näytteet vastaavat direktiivissä 91/271 asetettuja vaatimuksia, tämän jälkeen riittää, että otetaan neljä näytettä vuodessa.

26

Neljänneksi komissio muistuttaa, että direktiivin 91/271 liitteessä I olevan D kohdan 4 alakohdan mukaan käsitellyn jäteveden oletetaan täyttävän kyseisessä liitteessä olevassa taulukossa 1 tarkoitettuja muuttujia koskevat vaatimukset, jos sellaisten näytteiden, jotka eivät vastaa kyseisiä vaatimuksia, lukumäärä on kyseisessä liitteessä I olevan taulukon 3 mukaisesti enintään 1, kun näytteitä on otettu 4–7, 2, kun näytteitä on otettu 8–16, 3, kun näytteitä on otettu 17–28, 4, kun näytteitä on otettu 29–40, ja 5, kun näytteitä on otettu 41–53. Lisäksi BOD5:n ja COD:n osalta pitoisuuksina ilmaistuna näytteet eivät saa poiketa raja-arvoista yli 100 prosentilla.

27

Komissio väittää, että perustellun lausunnon noudattamisen määräpäivänä eli 9.1.2019 Ruotsin kuningaskunta rikkoi direktiivin 91/271 4 artiklaa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, kuuden taajaman eli Lyckselen, Malån, Mockfjärdin, Pajalan, Robertsforsin ja Tänndalenin osalta.

28

Ensinnäkin Lyckselen taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 14000 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunta on myöntänyt perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa, että kyseinen taajama ei ole täyttänyt vaatimuksia BOD5:n eikä COD:n osalta, mutta että se on todennut, että mainitut vaatimukset täyttyvät vuoden 2020 lopussa. Komission mukaan Lyckselen jätevedenpuhdistamolla otettiin 7.11.2017–6.11.2018 24 näytettä, ja kaikkien näytteiden BOD5-pitoisuus ylitti 25 mg/l raja-arvon ja 10 näytteen COD-pitoisuus ylitti 125 mg/l raja-arvon, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 4.

29

Toiseksi Malån taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 5000 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että kyseinen taajama ei ole täyttänyt BOD5:n eikä COD:n enimmäispitoisuuksia koskevia vaatimuksia. Komissio väittää, että yhtäältä 9.11.2017–7.11.2018 otettiin 25 näytettä vesistöön johdetun jäteveden COD-pitoisuuksien tarkastamiseksi ja että neljän näytteen COD-pitoisuus ylitti 125 mg/l raja-arvon, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä oli 3. Toisaalta 9.11.2017–7.11.2018 otettiin 13 näytettä COD:n prosenttimääräisen poiston tarkastamiseksi, ja näistä näytteistä ilmeni, että poisto oli alle vähimmäispoistoprosentin eli 70 prosenttia kolmessa tapauksessa, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä oli 2.

30

BOD5-pitoisuuden osalta komissio väittää, että BOD5-pitoisuus mitattiin 25 kertaa ja että 19 näytettä ylittivät 25 mg/l enimmäispitoisuuden, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 3. Se lisää, että seitsemän näytettä poikkesi raja-arvosta yli 100 prosentilla. Komissio kiistää tältä osin Ruotsin kuningaskunnan väitteen, jonka mukaan kyseinen taajama kuuluu direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan, koska taajama ei sijaitse vähintään 1500 metrin korkeudella merenpinnasta.

31

Kolmanneksi Mockfjärdin taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 3000 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että 11.1.–27.12.2018 otettiin 19 näytettä vesistöön johdetun veden BOD5-pitoisuuden tarkastamiseksi ja 17 näytettä COD-pitoisuuden tarkastamiseksi. Näytteitä ei kuitenkaan otettu 17.5.–17.10.2018. Koska direktiivin 91/271 liitteessä I olevan D kohdan 3 alakohdassa edellytetään, että näytteet on otettava säännöllisin väliajoin kokonaisen vuoden aikana, komissio katsoo, että koska näytteitä ei ole otettu säännöllisin väliajoin viiden kuukauden ajan, tässä taajamassa ei ole noudatettu tarkkailua koskevia vaatimuksia eikä vaatimuksia, jotka koskevat vesistöön johdetun veden BOD5- ja COD-pitoisuuksien enimmäisarvoja.

32

Neljänneksi Pajalan taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 2400 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että 16.11.2017–1.11.2018 otettiin 29 näytettä. 11 näytteen COD-pitoisuus ylitti 125 mg/l, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 4.

33

BOD5-pitoisuuden osalta komissio huomauttaa yhtäältä, että 20 näytteen BOD5-pitoisuus ylitti 25 mg/l enimmäispitoisuuden, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 4. Toisaalta yhdeksän näytettä poikkesi raja-arvosta yli 100 prosentilla. Komissio lisää, että vesistöön johdetun veden BOD5:n poisto mitattiin 25 kertaa ja 12 näytteen osalta poisto alitti vähimmäispoiston, joka oli 70 prosenttia, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 3. Komissio kiistää tältä osin Ruotsin kuningaskunnan väitteen, jonka mukaan kyseinen taajama kuuluu direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan, koska taajama ei sijaitse vähintään 1500 metrin korkeudella merenpinnasta.

34

Viidenneksi Robertsforsin taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 2800 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että kyseisellä taajamalla oli ollut tiettyjä vaikeuksia vuoden 2018 aikana mutta että se on täyttänyt direktiivin 91/271 mukaiset vaatimukset 23.10.2018 alkaen. Komissio väittää, että mainitusta vastauksesta ilmenee, että 20.12.2017–12.12.2018 otettiin 30 näytettä BOD5-muuttujien tarkastamiseksi. Vuoden 2018 aikana otettiin 21 näytettä, ja yhtäältä BOD5:n poisto oli alle 70 prosentin raja-arvon seitsemän kertaa, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 3. Toisaalta BOD5-pitoisuus ylitti 25 mg/l raja-arvon 20 kertaa, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 4, ja lisäksi 8 tapauksessa raja-arvo ylittyi yli 100 prosentilla. Komissio kiistää tältä osin Ruotsin kuningaskunnan väitteen, jonka mukaan kyseinen taajama kuuluu direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan, koska taajama ei sijaitse vähintään 1500 metrin korkeudella merenpinnasta.

35

Kuudenneksi Tänndalenin taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 6000 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että 3.1.–12.12.2018 otettiin 35 näytettä BOD5-muuttujien tarkastamiseksi, mutta koska kaikki nämä näytteet koskivat poistoveden BOD5-pitoisuuksia, BOD5:n prosentuaalinen poisto ei ole tiedossa. Komissio lisää, että kuuden näytteen BOD5-pitoisuus ylitti 25 mg/l raja-arvon, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 4, ja yhden näytteen BOD5-pitoisuus ylitti enimmäispitoisuuden yli 100 prosentilla.

36

Komission mukaan Härjedalenin kunnan, johon Tänndalenin taajama kuuluu, 20.12.2018 päivätty kirje on ristiriidassa Ruotsin kuningaskunnan väitteiden kanssa, sillä kirjeestä ilmenee, että vuonna 2018 suoritetun tarkkailun perusteella on ilmeistä, että vesistöön johdettavaan veteen sovellettavia BOD5:ttä koskevia vaatimuksia ei voida täyttää.

37

Ruotsin kuningaskunta väittää, että komission kantaa, jonka mukaan direktiivin 91/271 4 artiklaa rikotaan, kun kyseisen direktiivin 15 artiklaa rikotaan, ei voida hyväksyä, koska direktiivin 91/271 liitteessä I olevissa B ja D kohdassa säädetään ainoastaan suppeita ohjeita, jotka koskevat jätevedenpuhdistamoiden rakentamista ja näytteiden ottamista, eikä tätä koskevia erityisiä kriteerejä.

38

Ruotsin kuningaskunta esittää siten, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksi ainoa näyte, joka täyttää direktiivin 91/271 liitteessä I olevassa B kohdassa säädetyt vaatimukset, riittää osoittamaan, että asianomainen jäsenvaltio on noudattanut direktiivin 4 artiklasta johtuvia velvoitteita. Ruotsin kuningaskunta katsoo, että komission väitettä, jonka mukaan jäsenvaltion on osoitettava, että vaatimusten mukaisia näytteitä on otettu 12 kuukauden ajan, jotta direktiivin 91/271 4 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 15 artiklan kanssa, säädettyjä vesistöön johdettavaa jätevettä koskevia vaatimuksia voidaan katsoa noudatetun, ei voida hyväksyä.

39

Ruotsin kuningaskunta väittää, että tällainen tulkinta olisi ristiriidassa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksen kanssa, koska komissio muun muassa asettaa siinä asianomaiselle jäsenvaltiolle määräajan, jonka pituus on yleensä kaksi kuukautta ja jonka kuluessa jäsenvaltion on ryhdyttävä toimimaan perustellussa lausunnossa edellytetyllä tavalla. Jos jäsenvaltion on osoitettava, että vaatimusten mukaisia näytteitä on otettu 12 kuukauden ajan, sen on mahdotonta noudattaa tällaista vaatimusta.

40

Ruotsin kuningaskunta katsoo, että komissio tulkitsee virheellisesti direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohtaa siltä osin kuin kyseinen toimielin tulkitsee, että kyseistä poikkeusta sovelletaan ainoastaan alueisiin, jotka sijaitsevat yli 1500 metrin korkeudella merenpinnasta. Kyseinen jäsenvaltio katsoo, että ratkaiseva seikka, jonka perusteella kyseisessä säännöksessä säädettyä poikkeusta voidaan soveltaa, ovat alhaiset lämpötilat, joiden vuoksi jätevesien tehokas käsittely on vaikeaa, kuten direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdan sanamuodosta nimenomaisesti ilmenee.

41

Ensinnäkin Lyckselen taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta ei kiistä sitä, että taajaman jätevedenpuhdistamolla mitatut BOD5- ja COD-pitoisuusarvot eivät täytä direktiivin 91/271 mukaisia vaatimuksia, mutta se toteaa, että työt on aloitettu tämän tilanteen korjaamiseksi ja että kyseisen direktiivin mukaiset vaatimukset täyttyvät viimeistään vuoden 2020 lopussa tai vuoden 2021 alussa.

42

Toiseksi Malån taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta ei kiistä sitä, että taajama ei täytä direktiivin 91/271 mukaisia vaatimuksia direktiivissä vahvistettujen COD-pitoisuusarvojen osalta. Ruotsin kuningaskunta katsoo sen sijaan BOD5-pitoisuusarvojen osalta, että kyseiseen taajamaan on sovellettava mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta kyseisen taajaman alhaisten lämpötilojen vuoksi. Kyseinen jäsenvaltio väittää joka tapauksessa, että Malån jätevedenpuhdistamon on tarkoitus täyttää direktiivin 91/271 4 artiklan mukaiset vaatimukset viimeistään keväällä 2021.

43

Kolmanneksi Mockfjärdin taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta väittää, että 11.1.–27.12.2018 suoritetun BOD5-pitoisuusarvojen tarkkailun ja 19.12.2017–6.12.2018 suoritetun COD-pitoisuusarvojen tarkkailun tuloksista ilmenee, että kyseinen taajama täytti direktiivin 91/271 mukaiset vaatimukset. Kyseinen jäsenvaltio väittää, että yhtäältä 19 otetusta näytteestä kolmen näytteen BOD5-pitoisuus ylitti 25 mg/l O2, mikä vastaa vaatimusten vastaisten näytteiden sallittua enimmäismäärää. Toisaalta – yhtä lukuun ottamatta – kaikki näytteet olivat COD-pitoisuuksia koskevien vaatimusten mukaisia, koska niiden COD-pitoisuus oli alle 125 mg/l O2.

44

Se, että näytteitä ei otettu 17.5.–17.10.2018, johtui siitä, että jätevedenpuhdistamossa tehtiin muutostöitä. Ruotsin kuningaskunnan mukaan tässä taajamassa oli otettava vain neljä näytettä vuonna 2018 direktiivin 91/271 mukaisten vaatimusten täyttämiseksi, koska vuonna 2017 otettuihin näytteisiin perustuvan tarkkailun tulokset osoittivat, että jätevedenpuhdistamo täytti kyseisen direktiivin mukaiset vaatimukset sekä BOD5:n että COD:n osalta.

45

Neljänneksi Pajalan taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta ei kiistä sitä, että taajaman jätevedenpuhdistamo ei täytä COD:n sallittuja arvoja koskevia direktiivin 91/271 mukaisia vaatimuksia, mutta vetoaa siihen, että jätevedenpuhdistamo täyttää BOD5:ttä koskevat vaatimukset. Tältä osin Ruotsin kuningaskunta esittää, että kun otetaan huomioon taajaman alhaiset lämpötilat ja se, että olemassa olevan asiakirja-aineiston mukaan Pajalan jätevedenpuhdistamosta johdetaan suhteellisen vähän jätevettä vesistöön eikä näistä jätevesistä aiheudu ympäristöhaittoja, direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta on sovellettava kyseiseen taajamaan. Ruotsin kuningaskunta väittää joka tapauksessa, että Pajalan taajamaan rakennetaan uusi jätevedenpuhdistamo ja että tarkoituksena on, että taajaman jätevedenpuhdistamo täyttää direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaiset vaatimukset vesistöön johdettavan jäteveden osalta keväällä tai kesällä 2022.

46

Viidenneksi Robertsforsin taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta katsoo, että taajama täyttää BOD5-pitoisuuksien enimmäisarvoja koskevat direktiivin 91/271 mukaiset vaatimukset, koska siihen sovelletaan kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta. Kyseinen jäsenvaltio väittää lisäksi, että Robertsforsin jätevedenpuhdistamossa oli vuonna 2018 useita toimintahäiriöitä, jotka korjattiin. Kyseisessä jätevedenpuhdistamossa 20.12.2017–12.12.2018 otetuista näytteistä ilmenee, että jätevedenpuhdistamo on täyttänyt direktiivin 91/271 4 artiklassa säädetyt BOD5-pitoisuuksia koskevat vaatimukset 23.10.2018 alkaen, koska kaikkien tämän jälkeen otettujen kuuden näytteen mukaan BOD5:n poisto oli yli 70 prosenttia.

47

Kuudenneksi ja viimeiseksi Tänndalenin taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta esittää, että 3.1.–12.12.2018 Tänndalenin jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden BOD5-pitoisuudet ylittivät säädetyt enimmäisarvot 18.4.2018 saakka. Kaikkien vesistöön johdetusta jätevedestä otettujen näytteiden BOD5-pitoisuusarvot olivat kuitenkin alle säädetyn 25 mg/l O2 enimmäispitoisuuden 16.5.2018 alkaen. Ruotsin kuningaskunta katsoo, että koska kaikkien 16.5.2018–15.5.2019 otettujen näytteiden BOD5-pitoisuusarvot olivat alle sallitun 25 mg/l O2 enimmäispitoisuuden, Tänndalenin taajama täyttää direktiivissä 91/271 säädetyt vaatimukset.

48

Ensinnäkin on muistutettava, että yhtäältä direktiivin 91/271 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että viemäröidyt yhdyskuntajätevedet on ennen vesistöön johtamista käsiteltävä biologisesti tai vastaavalla tavalla. Toisaalta kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan niiden on huolehdittava, että viemäröidyt yhdyskuntajätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiisiin vesistöihin kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin. Molemmissa tapauksissa vesistöihin johdetun jäteveden on täytettävä saman direktiivin liitteessä I olevassa B kohdassa säädetyt vaatimukset.

49

Toiseksi unionin tuomioistuin on katsonut, että kun jäsenvaltio voi esittää näytteen, joka täyttää direktiivin 91/271 liitteessä I olevan B kohdan mukaiset vaatimukset, on katsottava, että jäsenvaltio on täyttänyt direktiivin 4 artiklaan perustuvat velvoitteensa, koska mainitussa artiklassa ei edellytetä, että näytteitä otetaan kokonaisen vuoden ajan, kuten kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa D kohdassa säädetään. Ei ole syytä katsoa, että asia olisi toisin, kun arvioidaan direktiivin 91/271 5 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamista, sillä mainitussa 5 artiklassa ei myöskään viitata direktiivin 91/271 liitteessä I olevassa D kohdassa säädettyyn (tuomio 10.3.2016, komissio v. Espanja, C-38/15, ei julkaistu, EU:C:2016:156, 24 kohta).

50

Kolmanneksi on erotettava toisistaan jäsenvaltioille direktiivin 91/271 4 ja 5 artiklassa asetetut tulosta koskevat velvollisuudet varmistua siitä, että yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista vesistöihin johdettavat jätevedet täyttävät kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B kohdassa säädetyt vaatimukset, jäsenvaltioilla direktiivin 15 artiklan nojalla olevasta jatkuvasta velvollisuudesta taata jätevedenpuhdistamon käyttöön ottamisesta alkaen, että tällaiset vesistöihin johdettavat vedet täyttävät ajan kuluessa sovellettavat laatuvaatimukset (tuomio 10.3.2016, komissio v. Espanja, C-38/15, ei julkaistu, EU:C:2016:156, 25 kohta).

51

Tästä seuraa, että direktiivin 91/271 15 artiklalla on direktiivin 4 ja 5 artiklaan nähden itsenäinen ulottuvuus ja eri tavoite. Näin ollen kyseisen 15 artiklan mukaisten tarkkailua koskevien velvollisuuksien mahdollinen rikkominen ei automaattisesti merkitse, että direktiivin 4 ja 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia on rikottu.

52

Näin ollen komission väite, jonka mukaan direktiivin 91/271 4 tai 5 artiklaa rikotaan, kun rikotaan kyseisen direktiivin 15 artiklaa, ei voi menestyä.

53

Lisäksi direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdan tulkinnasta on todettava, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa – kyseistä säännöstä sovelletaan yksiselitteisesti ainoastaan selvästi rajattuihin korkealla vuoristossa eli yli 1500 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseviin alueisiin. Ruotsin kuningaskunnan tästä säännöksestä esittämä tulkinta, sellaisena kuin se ilmenee tämän tuomion 40 kohdasta, johtaisi näin ollen kyseisen säännöksen tulkintaan contra legem, joten sitä ei voida hyväksyä (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2020, Entoma, C-526/19, EU:C:2020:769, 43 kohta).

54

Näin ollen Ruotsin kuningaskunnan väite, joka koskee direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamista, on hylättävä.

55

Sitä, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta nyt käsiteltävän kanteen kohteena olevien taajamien osalta, on arvioitava näiden huomautusten valossa.

56

Malån, Pajalan ja Lyckselen taajamien osalta on todettava, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että COD-pitoisuusarvot ylittävät direktiivin 91/271 4 artiklan 3 kohdassa ja liitteessä I olevassa B kohdassa sallitut arvot. Lyckselen taajaman osalta asianosaiset ovat yhtä mieltä myös siitä, että BOD5-pitoisuus ylittää mainituissa säännöksissä sallitun pitoisuuden.

57

Väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen oikeuttamiseksi Ruotsin kuningaskunta on väittänyt yhtäältä Lyckselen taajaman osalta, että COD- ja BOD5-pitoisuuksia koskevat vaatimukset täyttyvät vuoden 2020 loppupuolella. Toisaalta Malån ja Pajalan taajamien vesistöihin johdetun jäteveden BOD5-pitoisuuksien osalta Ruotsin kuningaskunta ei ole kiistänyt sitä, että BOD5-pitoisuudet ylittävät direktiivin 91/271 4 artiklan 3 kohdassa ja liitteessä I olevassa B kohdassa sallitut pitoisuudet, mutta se on kuitenkin vedonnut mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen.

58

Tältä osin on yhtäältä muistutettava, että kun arvioidaan sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, joten unionin tuomioistuin ei voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (tuomio 5.3.2020, komissio v. Kypros (Yhdyskuntajätevesien kerääminen ja puhdistaminen), C-248/19, ei julkaistu, EU:C:2020:171, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Koska käsiteltävässä asiassa perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi 8.1.2019, direktiivin 91/271 mukaisten vaatimusten mahdollista noudattamista kyseisen ajankohdan jälkeen ei voida ottaa huomioon.

60

Toisaalta, kuten tämän tuomion 53 ja 54 kohdasta ilmenee, kyseinen jäsenvaltio ei voi tehokkaasti vedota direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen, joten on todettava, että jäsenvaltio ei ole noudattanut direktiivin 91/271 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

61

Lisäksi direktiivin 10 artiklassa säädetystä velvollisuudesta, jonka mukaan jätevedenpuhdistamot on suunniteltava ja rakennettava ja niitä on käytettävä ja hoidettava siten, että puhdistamojen riittävän tehokas toiminta taataan kaikissa niiden sijainnille tavanomaisissa ilmasto-oloissa, on todettava, että kyseisen velvollisuuden noudattaminen edellyttää muun muassa, että kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät (tuomio 5.3.2020, komissio v. Kypros (Yhdyskuntajätevesien kerääminen ja puhdistaminen), C-248/19, ei julkaistu, EU:C:2020:171, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Näin ollen ei voida katsoa, että kyseistä velvollisuutta on noudatettu taajamissa, joissa ei noudateta direktiivin 91/271 4 artiklassa säädettyä velvollisuutta käsitellä kaikki yhdyskuntajätevedet biologisesti tai vastaavalla tavalla (tuomio 5.3.2020, komissio v. Kypros (Yhdyskuntajätevesien kerääminen ja puhdistaminen), C-248/19, ei julkaistu, EU:C:2020:171, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Näin ollen on todettava, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/271 4 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 artiklan kanssa, mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se ei ole huolehtinut siitä, että Lyckselen, Malån ja Pajalan jätevedet käsitellään biologisesti tai vastaavalla tavalla ennen vesistöön johtamista.

64

Mockfjärdin taajaman osalta komissio katsoo, että koska Mockfjärdin jätevedenpuhdistamolla ei ole otettu näytteitä 16.5.–18.10.2018 direktiivin 91/271 liitteessä I olevan D kohdan 3 alakohdassa edellytetyllä tavalla, Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/271 4 artiklan, luettuna yhdessä sen 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan.

65

Yhtäältä BOD5-pitoisuuden osalta komissio ei kiistä sitä, että 11.1.–27.12.2018 otetuista 19 näytteestä vain 3 näytteen BOD5-pitoisuus ylitti direktiivissä 91/271 sallitun enimmäispitoisuuden. Toisaalta COD-pitoisuuden osalta komissio ei myöskään kiistä sitä, että yhtä lukuun ottamatta kaikki 19.12.2017–6.12.2018 otetut näytteet vastasivat direktiivin 91/271 liitteessä I olevan taulukon 3 – jonka mukaan silloin, kun vuoden aikana otetaan 17–28 näytettä, korkeintaan 3 näytettä voivat olla vaatimusten vastaisia – mukaisia vaatimuksia.

66

Näin ollen on katsottava, että komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, pelkästään sillä perusteella, että näytteitä ei ole otettu mainitun direktiivin 15 artiklassa, luettuna yhdessä sen liitteessä I olevan D kohdan 3 alakohdan kanssa, edellytetyllä tavalla säännöllisin väliajoin.

67

Yhtäältä komission väite, jonka mukaan direktiivin 91/271 15 artiklan rikkominen merkitsee automaattisesti direktiivin 4 artiklan rikkomista, on hylätty tämän tuomion 51 kohdassa.

68

Toisaalta – kuten tämän tuomion 49 kohdasta ilmenee – kun jäsenvaltio voi esittää näytteen, joka täyttää direktiivin 91/271 liitteessä I olevan B kohdan mukaiset vaatimukset, on katsottava, että jäsenvaltio on täyttänyt direktiivin 4 artiklaan perustuvat velvoitteensa, koska mainitussa artiklassa ei edellytetä, että näytteitä otetaan kokonaisen vuoden ajan, kuten kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa D kohdassa säädetään.

69

Näin ollen komission kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee Mockfjärdin taajamaa.

70

Robertsforsin taajaman osalta on todettava yhtäältä, että Ruotsin kuningaskunta ei kiistä sitä, että kyseisen taajaman jätevedenpuhdistamossa oli vuonna 2018 useita toimintahäiriöitä, jotka korjattiin. Toisaalta komissio ei kiistä sitä, että 23.10.2018 alkaen BOD5-pitoisuuden tarkkailemiseksi otetut kuusi näytettä osoittivat kaikki yli 70 prosentin poistotehoon, mikä vastasi direktiivin 91/271 4 artiklan mukaisia vaatimuksia.

71

Aluksi – kuten tämän tuomion 53 ja 54 kohdasta ilmenee – on hylättävä Ruotsin kuningaskunnan väite siitä, että Robertsforsin taajamaan sovelletaan direktiivin 91/271 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta.

72

Lisäksi yhtäältä komission väite, jonka mukaan direktiivin 91/271 15 artiklan rikkominen merkitsee automaattisesti direktiivin 4 artiklan rikkomista, on hylätty tämän tuomion 51 kohdassa.

73

Toisaalta – kuten tämän tuomion 48–52 kohdasta ilmenee – direktiivin 91/271 4 artiklassa ei viitata direktiivin liitteessä I olevaan D kohtaan, joten koska Ruotsin kuningaskunta voi esittää kyseisen direktiivin liitteessä I olevan B kohdan mukaiset vaatimukset täyttävän näytteen nyt käsiteltävässä kanteessa tarkoitetulta ajanjaksolta, on katsottava, että Ruotsin kuningaskunta on noudattanut direktiivin 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

74

Tässä tapauksessa asianosaiset eivät kiistä sitä, että ne kuusi näytettä, jotka otettiin 23.10.2018 alkaen BOD5-pitoisuuden tarkkailemiseksi, vastasivat kaikki direktiivin 91/271 mukaisia vaatimuksia.

75

Näin ollen komission kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee Robertsforsin taajamaa.

76

Tänndalenin taajaman osalta asianosaiset eivät kiistä sitä, että BOD5-pitoisuuden tarkkailemiseksi otettiin 35 näytettä 3.1.–12.12.2018 ja että näistä kuuden näytteen BOD5-pitoisuudet ylittivät direktiivissä 91/271 sallitun pitoisuuden, joten 18.4.2018 saakka kyseisen taajaman jätevedenpuhdistamo ei täyttänyt direktiivin mukaisia vaatimuksia.

77

Ruotsin kuningaskunta esittää, että kaikkien 16.5.2018–15.5.2019 otettujen näytteiden perusteella on voitu todeta, että vesistöön johdetun jäteveden BOD5-pitoisuusarvot alittivat säädetyn enimmäispitoisuuden.

78

Kuten tämän tuomion 58 ja 59 kohdassa on muistutettu, tältä osin on niin, että koska perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi 8.1.2019, sitä, että direktiivin 91/271 mukaisia vaatimuksia on mahdollisesti noudatettu kyseisen ajankohdan jälkeen, ei voida ottaa huomioon.

79

Yhtäältä tämän tuomion 51 kohdassa on kuitenkin hylätty komission väite, jonka mukaan direktiivin 91/271 15 artiklan rikkominen merkitsee automaattisesti direktiivin 4 artiklan rikkomista.

80

Toisaalta – kuten myös tämän tuomion 48–52 kohdasta ilmenee – direktiivin 91/271 4 artiklassa ei viitata direktiivin liitteessä I olevaan D kohtaan, joten koska Ruotsin kuningaskunta voi esittää kyseisen direktiivin liitteessä I olevan B kohdan mukaiset vaatimukset täyttävän näytteen nyt käsiteltävässä kanteessa tarkoitetulta ajanjaksolta, on katsottava, että kyseinen jäsenvaltio on noudattanut kyseisen direktiivin 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

81

Tässä tapauksessa kaikki 16.5.2018–8.1.2019 otetut näytteet vastasivat direktiivissä 91/271 vahvistettuja vaatimuksia.

82

Tästä seuraa, että komission kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee Tänndalenin taajamaa.

83

Komissio katsoo yhtäältä, että direktiivin 91/271 5 artiklaa rikotaan, kun rikotaan direktiivin 15 artiklaa, jossa säädetään siitä, kuinka monta näytettä on otettava ja millaisin väliajoin ne on otettava, koska silloin, kun 15 artiklassa säädettyä ei noudateta, ei ole mahdollista tarkistaa, onko direktiivin 91/271 5 artiklan mukaisia vaatimuksia noudatettu. Toisaalta komissio katsoo, että direktiivin 91/271 10 artiklassa säädettyjen jätevedenpuhdistamoiden suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja hoitoa koskevien vaatimusten noudattaminen edellyttää sitä, että jäsenvaltiot noudattavat kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädettyä, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 15 artiklan kanssa.

84

Komissio vetoaa siihen, että direktiivin 91/271 5 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että yli 10000 avl:n taajamien vesistöihin johdetut yhdyskuntajätevedet on käsiteltävä direktiivin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin. Komission mukaan direktiivin 5 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että tällaisten yhdyskuntajätevesien vesistöön johtamisen on täytettävä direktiivin liitteessä I olevassa B kohdassa vahvistetut olennaiset vaatimukset, ja kyseisessä B kohdassa viitataan kyseisen liitteen taulukoihin 1 ja 2.

85

Komissio muistuttaa, että molemmat kriteerit, joita sovelletaan vaihtoehtoisesti, koskevat jätevesien typpipitoisuutta eli joko sallittua enimmäistyppipitoisuutta, joka on 15 mg/l taajamissa, joiden avl on 10 000–100 000, ja 10 mg/l taajamissa, joiden avl on yli 100000 avl, tai typen vähimmäispoistoa, joka on 70–80 prosenttia. Lisäksi komissio väittää, että direktiivin 91/271 liitteessä I olevan D kohdan 4 alakohdan a alakohdassa säädetään, että käsitellyn jäteveden oletetaan täyttävän kyseisessä liitteessä olevan taulukon 2 mukaiset vaatimukset typen osalta, jos näytteiden vuosikeskiarvo ei ylitä sovellettavaa raja-arvoa.

86

Komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/271 5 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan Boråsin, Skoghallin, Habon ja Törebodan taajamien osalta.

87

Ensinnäkin Boråsin taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamojen jäteveden käsittelykapasiteetti oli 110000 avl tai on 150000 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että Boråsin vanha jätevedenpuhdistamo, joka suljettiin 28.5.2018, ei täyttänyt direktiivin 91/271 mukaisia vaatimuksia mutta että uusi jätevedenpuhdistamo on täyttänyt nämä vaatimukset 17.9.2018 alkaen.

88

Komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan toimittamasta typpipitoisuuksia koskevasta tulostaulukosta ei voida päätellä, missä jätevedenpuhdistamossa mitkäkin tulokset on mitattu, ja että kyseinen taulukko on joka tapauksessa osoitus siitä, että direktiivin 91/271 mukaiset typen enimmäispitoisuusarvoja koskevat vaatimukset eivät täyttyneet 1.11.2017–31.10.2018. Tällä vuoden pituisella ajanjaksolla näytteiden vuosikeskiarvo oli 18 mg/l, vaikka raja-arvo on 10 mg/l.

89

Toiseksi Skoghallin taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamojen jäteveden käsittelykapasiteetit ovat 5457 avl ja 15000 avl, komissio väittää, että perusteltuun lausuntoon annetusta vastauksesta ilmenee, että toisessa jätevedenpuhdistamoista typpipitoisuutta koskeva raja-arvo ylittyi 12 kuukauden ajanjaksolla 9.11.2017–6.11.2018, mitä Ruotsin kuningaskunta ei ole kiistänyt. Tältä osin komissio esittää, että näytteiden vuosikeskiarvo oli 17 mg/l, vaikka raja-arvo on 15 mg/l.

90

Kolmanneksi Habon taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 17000 avl, komissio katsoo, että kyseinen jätevedenpuhdistamo on poistanut vain 33 prosenttia jäteveden sisältämästä typestä ja että Ruotsin kuningaskunta ei ole mitenkään perustellut väitteitään siitä, että typen määrä väheni Habon ja Itämeren välillä 78–87 prosentilla. Komission mukaan Hydrological Predictions for the Environment -mallin (ympäristöä koskevien hydrologisten ennusteiden malli, jäljempänä HYPE-malli) perusteella ei voida määrittää, täyttääkö Habon taajama direktiivin 91/271 mukaiset vaatimukset vai ei. HYPE-mallista ilmenee, että typen määrä vähenee Habon ja Itämeren välisissä järvissä ja vesistöissä 87 prosentilla ennen kuin jätevedet saavuttavat haavoittumiselle alttiin rannikkoalueen. Lisäksi Sveriges meteorologiska och hydrologiska institutin (Ruotsin meteorologis-hydrologinen instituutti, jäljempänä SMHI) virallisessa lausunnossa todetaan, että kun otetaan huomioon myös luonnollinen pidättyminen, typen kokonaispoisto on 91 prosenttia.

91

Komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee yhtäältä, että Habon jätevedenpuhdistamossa mitattu typpipitoisuuden poistotehon vuosikeskiarvo on vain 32 prosenttia, ja toisaalta, että kyseiseltä jätevedenpuhdistamolta puuttuu jopa typen käsittelylaitteisto. Komissio katsoo, että vaikka Ruotsin kuningaskunta tukeutuu HYPE-malliin, se ei ole toimittanut tietoja, jotka ovat tarpeen väitettyjen tietojen tarkistamiseksi, joten komissio katsoo, että Habon taajaman osalta typen poisto on 32 prosenttia, vaikka typen vähimmäispoistoprosentin on oltava 70–80 prosenttia.

92

Neljänneksi Törebodan taajaman osalta, jonka jätevedenpuhdistamon jäteveden käsittelykapasiteetti on 35500 avl, komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että kyseinen jäsenvaltio on väittänyt yhtäältä, että BOD5-pitoisuutta koskevat vaatimukset ovat täyttyneet. Toisaalta Ruotsin kuningaskunta on lähinnä samoilla perusteilla, jotka se esitti myös Habon taajaman osalta, väittänyt, että Törebodan jätevedenpuhdistamon typpipitoisuuden poistoteho on 43 prosenttia ja typen poistoprosentti nousee 71 prosenttiin, kun otetaan huomioon luonnollinen pidättyminen ennen kuin jätevedet saavuttavat haavoittumiselle alttiit rannikkovyöhykkeet.

93

Komissio väittää, että mainitusta vastauksesta ilmenee, että Törebodan jätevedenpuhdistamossa otettiin 50 näytettä 8.11.2017–6.11.2018 BOD5-pitoisuuden tarkastamiseksi. Komissio väittää kuitenkin, että jätevedenpuhdistamoon ja sieltä vesistöön johdetusta vedestä ei otettu näytteitä 8.11.2017–3.1.2018, joten BOD5:n poistoa ei ilmoitettu tältä ajanjaksolta eikä direktiivin 91/271 liitteessä I olevan D kohdan 3 alakohdassa säädettyjä tarkkailua koskevia vaatimuksia noudatettu.

94

Lisäksi komissio väittää, että 18 näytettä on ylittänyt 25 mg/l enimmäispitoisuuden, vaikka vaatimusten vastaisten näytteiden sallittu enimmäismäärä on 5, ja kolme näytettä ylitti tämän raja-arvon yli 100 prosentilla. Koska kyseinen taajama ei täytä direktiivin 91/271 4 artiklan mukaisia vaatimuksia, se ei myöskään täytä direktiivin 5 artiklan – jossa säädetään yli 10000 avl:n jätevedenpuhdistamoihin sovellettavasta velvollisuudesta käsitellä jätevedet tehokkaammin – mukaisia vaatimuksia.

95

Typpipitoisuuden poiston osalta komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunnan perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta ilmenee, että yhtäältä kyseisen jätevedenpuhdistamon typen poistotehon vuosikeskiarvo on 43 prosenttia, vaikka typen vähimmäispoistoprosentin on oltava 70–80 prosenttia, ja että toisaalta kyseiseltä jätevedenpuhdistamolta puuttuu typen käsittelylaitteisto. Komissio esittää, ettei sille ole toimitettu tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tarkistaa Ruotsin kuningaskunnan toimittamat tiedot tai vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskevat tiedot.

96

Ruotsin kuningaskunta kiistää aluksi samoilla perusteilla, jotka se esitti direktiivin 91/271 4 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanneperusteen yhteydessä, komission väitteen, jonka mukaan 15 artiklan rikkominen merkitsee myös kyseisen direktiivin 5 ja 10 artiklan rikkomista.

97

Ensinnäkin Boråsin taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta ei hyväksy komission väitettä siitä, että jätevedenpuhdistamoa, jota Ruotsin kuningaskunnan toimittamat tulokset koskevat, ei voida yksilöidä. Sen perusteltuun lausuntoon antamasta vastauksesta nimittäin ilmenee, että Gässlösan jätevedenpuhdistamo oli käytössä 28.5.2018 asti ja että tuosta päivästä lähtien on käytetty Sobackenin jätevedenpuhdistamoa. Ruotsin kuningaskunta esittää tältä osin, että ajanjaksolla 28.5.2018–9.5.2019 kyseisestä jätevedenpuhdistamosta vesistöön johdetun jäteveden typpipitoisuus alitti typpipitoisuuden 10 mg/l enimmäisvuosikeskiarvon, joten kyseinen jätevedenpuhdistamo täyttää direktiivin 91/271 mukaiset vaatimukset.

98

Toiseksi Skoghallin taajaman osalta, jossa on käytetty kahta jätevedenpuhdistamoa, Ruotsin kuningaskunta väittää, että Sättersvikenin jätevedenpuhdistamolla otettujen näytteiden typpipitoisuus on ollut 17 mg/l, mikä on johtunut lumen sulamisesta ja pitkästä alhaisten lämpötilojen kaudesta aiheutuneista häiriöistä. Tämän ongelman korjaamiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin ja siten 4.6.2018–15.5.2019 Sättersvikenin jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden typpipitoisuudet ovat olleet alle 15 mg/l enimmäisvuosikeskiarvon.

99

Kolmanneksi Habon taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta väittää, että 14.11.2017–13.11.2018 otettujen 26 näytteen perusteella typpikuormituksen poistoprosentti Habon jätevedenpuhdistamossa oli keskimäärin 32 prosenttia. Ruotsin kuningaskunta esittää kuitenkin, että kyseiseltä jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden typpipitoisuus laskee 87 prosentilla luonnollisen pidätyksen – joka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan voidaan ottaa huomioon laskettaessa typpikuormituksen poistoa – vaikutuksesta.

100

SMHI:n lausunnosta, joka puolestaan perustuu Sveriges lantbruksuniversitetin (Ruotsin maataloustieteen yliopisto, jäljempänä SLU) internetsivustolla oleviin tietoihin, nimittäin ilmenee, että HYPE-malli osoittaa, että typpikuormituksen luonnollinen poistoprosentti jätevedenpuhdistamon ja meren välillä on 87 prosenttia. Koska Habon jätevedenpuhdistamon typen poistoteho on 32 prosenttia ja luonnollinen pidättyminen on 87 prosenttia, jolloin typen kokonaispoisto on 91 prosenttia, Ruotsin kuningaskunta katsoo, että se täyttää tältä osin direktiivin 91/271 mukaiset vaatimukset.

101

Neljänneksi Törebodan taajaman osalta Ruotsin kuningaskunta väittää vesistöön johdetun jäteveden BOD5-pitoisuudesta, että yhtäältä direktiivin 91/271 liitteessä I olevasta taulukosta 2 ilmenee, että pitoisuusarvoja ja poistoprosentteja koskevat vaatimukset ovat toisilleen vaihtoehtoisia. Toisaalta tässä samassa liitteessä olevasta taulukosta 3 ilmenee, että vaikka vuoden aikana on otettava 17–28 näytettä, enintään 3 näistä näytteistä saa poiketa vaatimuksista. Ruotsin kuningaskunnan mukaan 4.1.–11.10.2018 säännöllisin väliajoin otetuista 23 näytteestä 22 näytettä täytti vähimmäispoistoprosenttia koskevat vaatimukset, vaikka kyseisen jätevedenpuhdistamon oli otettava vain 12 näytettä kyseisenä vuonna.

102

Ruotsin kuningaskunta väittää typen pidättymisestä, että 10.11.2017–6.11.2018 Törebodan jätevedenpuhdistamon typpikuormituksen poistotehoprosentti, joka määritettiin 54 näytteen perusteella, oli 32 prosenttia, kun taas luonnollinen pidättyminen laski tätä kuormitusta vielä 50 prosentilla.

103

Ruotsin kuningaskunnan mukaan SMHI:n lausunnosta, joka puolestaan perustuu SLU:n internetsivustolla oleviin tietoihin, ilmenee, että HYPE-malli osoittaa, että typpikuormitus laskee luonnostaan 50 prosentilla jätevedenpuhdistamon ja meren välillä. Kun otetaan huomioon, että jätevedenpuhdistamon poistoteho on 43 prosenttia, typestä pidättyy yhteensä 71 prosenttia.

104

Aluksi on todettava, että sitä, onko Ruotsin kuningaskunta jättänyt noudattamatta direktiivin 91/271 5 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, on arvioitava tämän tuomion 48–52 kohdassa esitettyjen huomautusten valossa.

105

Komissio väittää lähinnä, että Ruotsin kuningaskunta on jättänyt noudattamatta direktiivin 91/271 5 artiklaa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa, koska yhtäältä Törebodan taajaman jätevedenpuhdistamo ei täytä mainitun direktiivin 4 artiklan mukaisia vaatimuksia, jotka koskevat BOD5-pitoisuutta, joten se ei varsinkaan voi täyttää direktiivin 5 artiklassa säädettyjä 4 artiklassa säädettyä tiukempia vaatimuksia. Toisaalta komissio katsoo, että myöskään käsitellyn jäteveden typpipitoisuutta koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu.

106

Tältä osin on yhtäältä niin, että komission väite, jonka mukaan direktiivin 91/271 15 artiklan rikkominen merkitsee automaattisesti kyseisen direktiivin 5 artiklan rikkomista, on hylätty tämän tuomion 51 kohdassa.

107

Toisaalta – kuten tämän tuomion 48–52 kohdasta ilmenee – direktiivin 91/271 5 artiklassa ei viitata direktiivin liitteessä I olevaan D kohtaan, joten koska Ruotsin kuningaskunta voi esittää kyseisen direktiivin liitteessä I olevan B kohdan mukaiset vaatimukset täyttävän näytteen nyt käsiteltävässä kanteessa tarkoitetulta ajanjaksolta, on katsottava, että Ruotsin kuningaskunta on noudattanut direktiivin 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

108

Tältä osin on todettava, että vaikka asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että Ruotsin kuningaskunta on toimittanut 50 näytettä ajanjaksolta 8.11.2017–6.11.2018, kyseinen jäsenvaltio kiistää sen, että yhdeksän vaatimusten vastaista näytettä vuoden 2018 ensimmäisen puolen vuoden ajalta osoittavat, että kyseisen taajaman jätevedenpuhdistamon BOD5-pitoisuuden poistoteho on riittämätön.

109

Kun kuitenkin otetaan huomioon se, että kyseisen jäsenvaltion on direktiivin 91/271 5 artiklan mukaiset velvoitteet täyttääkseen esitettävä vain yksi näyte, joka täyttää direktiivin 91/271 liitteessä I olevan B kohdan mukaiset vaatimukset, sillä, kuinka monta vaatimusten vastaista näytettä tarkalleen ottaen on esitetty, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyseisen artiklan mukaisia velvoitteita jätetty noudattamatta.

110

Koska komissio ei kiistä sitä, että Ruotsin kuningaskunta on esittänyt vähintään yhden näytteen, joka täytti direktiivin 91/271 liitteessä I olevassa B kohdassa säädetyt vaatimukset, kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee BOD5-pitoisuutta Törebodan taajamassa.

111

Kyseisen jäteveden typpipitoisuuden poistoprosentista on muistutettava yhtäältä, että direktiivin 91/271 5 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki viemäröidyt yli 10000 avl:n taajamien jätevedet käsitellään ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiisiin vesistöihin kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin viimeistään 31.12.1998 alkaen.

112

Toisaalta direktiivin 91/271 5 artiklan 3 kohdassa viitataan direktiivin liitteessä I olevaan B kohtaan, jossa puolestaan viitataan kyseisessä liitteessä olevan taulukon 2 mukaisiin vaatimuksiin. Kyseisessä taulukossa edellytetään typen osalta, että typpipitoisuus joko laskee siten, että se on enintään 15 mg /l, 10 000–100 000 avl taajamissa tai että typen vähimmäispoistoprosentti on 70–80 prosenttia.

113

Unionin tuomioistuin on siten jo todennut, että mikään direktiivin 91/271 säännöksistä ei estä sitä, että typen luonnollista pidättymistä voitaisiin pitää menetelmänä typen poistamiseksi yhdyskuntajätevesistä (tuomio 6.10.2009, komissio v. Suomi, C-335/07, EU:C:2009:612, 86 kohta ja tuomio 6.10.2009, komissio v. Ruotsi, C-438/07, EU:C:2009:613, 97 kohta).

114

Vaikka Ruotsin kuningaskunta ei kiistä sitä, että Törebodan taajaman jätevedenpuhdistamossa ei ole erityisiä laitteita jäteveden typpipitoisuuden vähentämiseksi ja että kyseinen jätevedenpuhdistamo poistaa siis vain noin 43 prosenttia jäteveden sisältämästä typestä, kyseinen jäsenvaltio esittää, että on otettava huomioon, että lisäksi 50 prosenttia typestä pidättyy luonnollisesti, joten jäteveden typpipitoisuus laskee kaikkiaan 71 prosentilla ennen kuin jätevedet saavuttavat haavoittumiselle alttiit rannikkovedet.

115

Tältä osin on todettava ensinnäkin, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 109 ja 110 kohdassa, että vaikka komissio on esittänyt, että Ruotsin kuningaskunta ei ollut toimittanut sille tietoja, jotka olivat tarpeen, jotta komissio olisi voinut tarkistaa typen luonnollista pidättymistä koskevat väitteet, se ei ole perustellussa lausunnossaan eikä oikeudenkäyntikirjelmissään ilmoittanut täsmällisesti, mitä mittaustietoja se tarvitsi voidakseen tarkistaa HYPE-mallin paikkansapitävyyden, joten Ruotsin kuningaskunta ei ole voinut esittää juuri niitä tietoja, joita komissio on vaatinut.

116

Toiseksi on todettava, että koska Ruotsin kuningaskunta on viitannut SLU:n internetsivustolla oleviin tietoihin, se on näin ollen kiistänyt komission esittämät tiedot ja niiden seuraukset perustellusti ja yksityiskohtaisesti (ks. analogisesti tuomio 18.10.2012, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C-301/10, EU:C:2012:633, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 111 kohdassa, komission olisi näin ollen pitänyt tutkia kyseisellä internetsivustolla olevien tietojen sisältö ja tarvittaessa pyytää määräajan pidentämistä tai asian käsittelyn lykkäämistä.

118

Koska komissio ei ole yhtäältä pyytänyt selvästi ja täsmällisesti tiettyjä mittaustietoja tarkistaakseen HYPE-mallin paikkansapitävyyden ja koska se ei toisaalta ole kyennyt vakuuttavasti horjuttamaan Ruotsin kuningaskunnan esittämiä typen luonnollista pidättymistä koskevia väitteitä, on todettava, ettei se ole kyennyt osoittamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei olisi noudattanut direktiivin 91/271 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin on kyse typen johtamisesta Törebodan taajaman jätevedenpuhdistamolta vesistöihin.

119

Näin ollen on todettava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee Törebodan taajamaa.

120

Boråsin taajaman osalta jäteveden typpipitoisuuden raja-arvoja ja poistoa koskevien jäsenyysvelvoitteiden – joista säädetään direktiivin 91/271 5 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa – noudattamatta jättämistä on arvioitava tämän tuomion 111–113 kohdassa esitettyjen huomautusten valossa.

121

Tässä tapauksessa on todettava – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 95–97 kohdassa –, että vaikka Ruotsin kuningaskunta on siksi, että kyseisen taajaman vanha jätevedenpuhdistamo korvattiin toisella 28.5.2018, alun perin ilmoittanut, että molempien jätevedenpuhdistamojen typpipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 18 mg/l, kyseinen jäsenvaltio on kuitenkin vastinekirjelmässään esittänyt lisätietoja, jotka perustuivat 28.5.2018–5.9.2019 otettuihin näytteisiin ja joiden mukaan vuosikeskiarvo oli 9 mg/l ja typpipitoisuuden poisto oli keskimäärin 70 prosenttia.

122

Kuten tämän tuomion 58 ja 59 kohdasta ilmenee, kun perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi 8.1.2019, direktiivin 91/271 mukaisten vaatimusten mahdollista noudattamista kyseisen ajankohdan jälkeen ei voida ottaa huomioon.

123

Kun yhtäältä komission väite, jonka mukaan direktiivin 91/271 15 artiklan rikkominen merkitsee automaattisesti direktiivin 5 artiklan rikkomista, on hylätty tämän tuomion 51 kohdassa ja kun toisaalta Ruotsin kuningaskunta on esittänyt mainitussa direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisia näytteitä ajanjaksolta 28.5.2018–8.1.2019, on kuitenkin todettava, että Boråsin taajaman jätevedenpuhdistamo täytti 8.1.2019 mainitun direktiivin 5 ja 10 artiklassa säädetyt vaatimukset.

124

Näin ollen on todettava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee Boråsin taajamaa.

125

Skoghallin taajaman osalta jäteveden typpipitoisuuden raja-arvoja ja poistoa koskevien jäsenyysvelvoitteiden – joista säädetään direktiivin 91/271 5 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa – noudattamatta jättämistä on arvioitava tämän tuomion 111–113 kohdassa esitettyjen huomautusten valossa.

126

Tässä tapauksessa on todettava – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 102 ja 103 kohdassa –, että vaikka Ruotsin kuningaskunta on myöntänyt, että 9.11.2017–6.11.2018 toisella Skoghallin taajaman jätevedenpuhdistamolla käsitellyn jäteveden typpipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 17 mg/l, kyseinen jäsenvaltio on vastinekirjelmässään kuitenkin esittänyt lisätietoja, jotka perustuivat 6.4.2018–15.5.2019 otettuihin näytteisiin ja joiden mukaan typpipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 12 mg/l ja sen keskimääräinen poisto oli 73 prosenttia.

127

Kuten tämän tuomion 58 ja 59 kohdasta ilmenee, kun perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi 8.1.2019, direktiivin 91/271 mukaisten vaatimusten mahdollista noudattamista kyseisen ajankohdan jälkeen ei voida ottaa huomioon.

128

Kun yhtäältä komission väite, jonka mukaan direktiivin 91/271 15 artiklan rikkominen merkitsee automaattisesti direktiivin 5 artiklan rikkomista, on hylätty tämän tuomion 51 kohdassa ja kun toisaalta Ruotsin kuningaskunta on esittänyt mainitussa direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisia näytteitä ajanjaksolta 6.4.2018–8.1.2019, on kuitenkin todettava, että Skoghallin taajaman jätevedenpuhdistamo täytti 8.1.2019 mainitun direktiivin 5 ja 10 artiklassa säädetyt vaatimukset.

129

Näin ollen on todettava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee Skoghallin taajamaa.

130

Habon taajaman osalta jäteveden typpipitoisuuden raja-arvoja ja poistoa koskevien jäsenyysvelvoitteiden – joista säädetään direktiivin 91/271 5 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 10 ja 15 artiklan kanssa – noudattamatta jättämistä on arvioitava tämän tuomion 111–113 kohdassa esitettyjen huomautusten valossa.

131

Tässä tapauksessa on todettava, että vaikka Ruotsin kuningaskunta ei kiistä sitä, että Habon taajaman jätevedenpuhdistamossa ei ole erityisiä laitteita jäteveden typpipitoisuuden vähentämiseksi ja että kyseinen jätevedenpuhdistamo poistaa siis vain noin 30 prosenttia jäteveden sisältämästä typestä, jolloin jäteveden typpipitoisuuden vuosikeskiarvo on 40 mg/l, kyseinen jäsenvaltio esittää, että on otettava huomioon, että lisäksi 87 prosenttia typestä pidättyy luonnollisesti, joten jäteveden typpipitoisuus laskee yhteensä 91 prosentilla ennen kuin jätevedet saavuttavat haavoittumiselle alttiit rannikkovedet.

132

Tältä osin on todettava ensinnäkin, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 109 ja 110 kohdassa, että vaikka komissio on esittänyt, että Ruotsin kuningaskunta ei ollut toimittanut sille tietoja, jotka olivat tarpeen, jotta komissio olisi voinut tarkistaa kyseisen jäsenvaltion typen luonnollista pidättymistä koskevat väitteet, se ei ole perustellussa lausunnossaan eikä tuomioistuinmenettelyssä ilmoittanut täsmällisesti, mitä mittaustietoja se tarvitsi voidakseen tarkistaa HYPE-mallin paikkansapitävyyden, joten Ruotsin kuningaskunta ei ole voinut esittää juuri niitä tietoja, joita komissio on vaatinut.

133

Toiseksi – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 110 ja 111 kohdassa – on todettava, että Ruotsin kuningaskunta on viitannut SLU:n internetsivustolla oleviin tietoihin, joten komission olisi pitänyt tutkia kyseisellä internetsivustolla olevien tietojen sisältö ja tarvittaessa pyytää määräajan pidentämistä tai asian käsittelyn lykkäämistä.

134

Koska komissio ei ole yhtäältä pyytänyt selvästi ja täsmällisesti tiettyjä mittaustietoja tarkistaakseen HYPE-mallin paikkansapitävyyden ja koska se ei toisaalta ole kyennyt vakuuttavasti horjuttamaan Ruotsin kuningaskunnan esittämiä typen luonnollista pidättymistä koskevia väitteitä, on todettava, ettei se ole kyennyt osoittamaan, että Ruotsin kuningaskunta ei olisi noudattanut direktiivin 91/271 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin on kyse typen johtamisesta Habon taajaman jätevedenpuhdistamolta vesistöihin.

135

Näin ollen on todettava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on hylättävä siltä osin kuin se koskee Habon taajamaa.

136

Komissio väittää, että Ruotsin kuningaskunta ei noudattanut SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei toimittanut komissiolle Habon ja Törebodan taajamia koskevia tietoja, jotka olivat tarpeen, jotta komissio olisi voinut tarkistaa kyseisen jäsenvaltion väitteet, joiden mukaan se ei ollut laiminlyönyt jäsenyysvelvoitteitaan komission väittämällä tavalla kyseisen kahden taajaman osalta.

137

Komissio väittää tältä osin, ettei jäsenvaltio voi vain esittää väitteitä antamatta tälle toimielimelle mahdollisuutta tarkistaa, että väitteet pitävät paikkansa. Komissio väittää näin ollen, että vaikka Ruotsin kuningaskunta on todennut, että typen pidättymisen laskemiseen käytetty HYPE-malli perustuu todellisiin mittauksiin, kyseinen toimielin ei ole saanut kyseiseltä jäsenvaltiolta kunkin taajaman osalta erikseen laskettuja pidättymistä koskevia tietoja, joten se ei ole voinut tarkistaa näitä väitteitä.

138

Tarkemmin sanottuna kyseinen toimielin ei ole voinut tarkistaa, pidättyikö typpeä luonnollisesti väitetyssä määrin, eikä arvioida objektiivisesti ja tieteellisesti Ruotsin kuningaskunnan väitteitä siitä, miten jäsenvaltio on määrittänyt pidättymisprosentin. Komissio väittää tältä osin, että koska sillä itsellään ei ole tältä osin tutkintavaltuuksia, vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää, että jäsenvaltio toimittaa sille tiedot, jotka ovat tarpeen sen tarkistamiseksi, onko direktiivin säännökset pantu asianmukaisesti täytäntöön.

139

Nyt käsiteltävässä asiassa komissiolle toimitetut tiedot, joihin SMHI:n virallinen lausunto perustuu, ovat tietokannasta, joka ei ole SMHI:n ylläpitämä ja jossa ei täsmennetä vesistöjen typpipitoisuutta vuoden 2013 jälkeiseltä ajalta. Komissio lisää, että edes kyseisen tietokannan tietojen perusteella ei voida määrittää, kuinka paljon typpeä pidättyy.

140

Ruotsin kuningaskunta vastaa, että yhtäältä se on toimittanut merkityksellisiä tietoja ja toisaalta tällaiset tiedot perustuvat ympäristön tilan seurantatietoihin, jotka ovat vapaasti saatavilla SLU:n internetsivustolla; se on ympäristön tilan seurannan yhteydessä kerännyt makeita vesiä koskevia tietoja. SMHI käyttää kyseisiä tietoja validointi- ja kalibrointitöissään.

141

Ruotsin kuningaskunta väittää lisäksi, että sekä HYPE-malli että aikaisemmat mallit, joihin se perustuu, ovat hyvin dokumentoituja ja niitä on tutkittu tieteellisesti tutkimuksissa, joiden dokumentoidut tulokset on julkaistu useissa tutkimusraporteissa ja tieteellisissä artikkeleissa. Kyseinen jäsenvaltio esittää, että kaksi tieteellistä tutkimusta osoittavat, että kyse on luotettavasta mallista, ja korostaa yhtäältä, että validoinnit ja kalibroinnit tehdään SLU:n mittaamien tietojen perusteella, ja toisaalta, että mainituissa tutkimuksissa todetaan, että SMHI:n internetsivustolla on työkalu, jonka avulla voidaan visualisoida mallin mukaisten arvojen ja mitattujen tietojen keskimääräinen prosentuaalinen ero.

142

Lisäksi Ruotsin kuningaskunta on 28.6.2017 päivättyyn viralliseen huomautukseen antamassaan vastauksessa esittänyt perusteellisia HYPE-mallia koskevia selityksiä ja välittänyt komissiolle SMHI:n toimittamia tietoja, joista ilmenee, miten typpi kulkeutuu, miten sitä katoaa ja mikä on tällaisen luonnollisen pidättymisen lopullinen määrä Habon ja Törebodan taajamien osalta. Kyseinen jäsenvaltio katsoo näin ollen, että se on tehnyt kaiken, minkä se saattoi tehdä, tehdäkseen yhteistyötä komission kanssa.

143

On muistutettava, että SEUT 258 artiklaan perustuvaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvää todistustaakkaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on näytettävä toteen väitteensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Sen on esitettävä unionin tuomioistuimelle tarvittavat tiedot, jotta tämä voi tarkistaa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä komissio voi tällöin nojautua minkäänlaisiin olettamiin (tuomio 14.1.2021, komissio v. Italia (Polttoainehankintoihin annettava tuki), C-63/19, EU:C:2021:18, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144

Jäsenvaltioiden on SEU 4 artiklan 3 kohdan perusteella kuitenkin autettava komissiota tämän tehtävän täyttämisessä, joka koostuu SEU 17 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa EUT-sopimuksen määräysten sekä toimielinten sen nojalla antamien säännösten soveltamisen valvonnasta. Kun on kyse sen varmistamisesta, että kansallisia säännöksiä, joilla on tarkoitus varmistaa direktiivin tehokas täytäntöönpano, sovelletaan asianmukaisesti käytännössä, on erityisesti otettava huomioon, että komissio, jolla ei ole omia tutkintavaltuuksia tällä alalla, on suuressa määrin riippuvainen tiedoista, joita mahdolliset kantelijat sekä asianomainen jäsenvaltio toimittavat (tuomio 18.10.2012, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C-301/10, EU:C:2012:633, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

145

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kun komissio pyysi Ruotsin kuningaskuntaa toimittamaan sille tuoreempia mittaustietoja typen poistamisesta jätevedestä Habon ja Törebodan taajamissa, Ruotsin kuningaskunta vastasi viittaamalla SMHI:n lausuntoon, jossa todettiin, että lausunto itse asiassa perustui tuoreempiin typpipitoisuutta koskeviin mittaustuloksiin mutta että kyseiset mittaustiedot eivät olleet saatavilla SMHI:n internetsivustolla, koska ne olivat peräisin toisen laitoksen ylläpitämästä tietokannasta.

146

Ruotsin kuningaskunta ilmoitti komissiolle kuitenkin vasta unionin tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä, tarkemmin ottaen vastinekirjelmässään, että kyse on SLU:n ylläpitämän tietokannan tiedoista ja että ne olivat vapaasti saatavilla SLU:n internetsivustolla.

147

On todettava, että kun Ruotsin kuningaskunta on toiminut tällä tavalla, se on toimittanut oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana komissiolle puutteellisia tietoja ja estänyt tämän menettelyn moitteettoman kulun.

148

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 123 kohdassa, on niin, että vaikka komissio totesi, että sillä ei ollut tarkkoja tietoja, kyseinen jäsenvaltio ei toimittanut tällaisia tietoja eikä maininnut tuoreempien tietojen lähdettä tai sitä, missä ne ovat saatavilla internetissä. Tämä laiminlyönti on vaikeuttanut nyt käsiteltävänä olevan kanteen valmistelua komissiossa.

149

Tästä seuraa, että kun Ruotsin kuningaskunta ei toimittanut oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana komissiolle tietoja, joita komissio tarvitsi voidakseen arvioida, täyttivätkö Habon ja Törebodan taajamien jätevedenpuhdistamot direktiivin 91/271 mukaiset vaatimukset, Ruotsin kuningaskunta ei noudattanut SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

150

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että

151

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaan komissio ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska osa vaatimuksista on ratkaistu toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: