Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.5.2013 (Sąd Apelacyjny — Sąd Pracy i Ubezpieczeń Społecznych w Białymstokun (Puola) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Janina Wencel v. Zakład Ubezpieczeń Społecznych w Białymstoku

(Asia C-589/10) (1)

(SEUT 45 artikla - Asetus (ETY) N:o 1408/71 - 10 artikla - Vanhuusetuudet - Vakinainen asuinpaikka kahdessa eri jäsenvaltiossa - Yhdessä jäsenvaltiossa myönnetty leskeneläke ja toisessa jäsenvaltiossa myönnetty vanhuuseläke - Toisen etuuden peruuttaminen - Perusteettomasti maksetuiksi väitettyjen etuuksien takaisinperintä)

2013/C 225/05

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Apelacyjny — Sąd Pracy i Ubezpieczeń Społecznych w Białymstoku (Puola)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Janina Wencel

Vastaaja: Zakład Ubezpieczeń Społecznych w Białymstoku

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Sąd Apelacyjny w Białymstoku — SEUT 20 artiklan 2 kohdan ja 21 artiklan sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2) 10 artiklan tulkinta — Vanhuusetuus — Asumista koskevasta edellytyksestä luopuminen — Kielto peruuttaa etuus sen vuoksi, että etuuden saaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee — Unionin kansalainen, joka on asunut samanaikaisesti kahdessa jäsenvaltiossa valitsematta yhtä asuinpaikkaa ja joka saa leskeneläkettä yhdessä jäsenvaltiossa ja vanhuuseläkettä toisessa valtiossa — Kansallinen säännöstö, jonka mukaan tällaisessa tapauksessa on mahdollista käsitellä uudelleen oikeus eläkkeeseen ja määrätä eläke maksettavaksi takaisin kolmelta edeltävältä vuodelta

Tuomiolauselma

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 17.6.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 592/2008, 10 artiklaa on tulkittava siten, että kyseistä asetusta sovellettaessa henkilöllä ei voi olla samanaikaisesti kahta vakinaista asuinpaikkaa kahden eri jäsenvaltion alueella.

Asetuksen N:o 1408/71 säännösten ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohdan ja 46 a artiklan nojalla jäsenvaltion toimivaltainen laitos ei voi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa pätevästi peruuttaa taannehtivasti etuudensaajan oikeutta vanhuuseläkkeeseen ja vaatia perusteettomasti maksetuiksi väitettyjen eläkkeiden palauttamista sillä perusteella, että etuudensaaja saa leskeneläkettä toisesta jäsenvaltiosta, jonka alueella hänellä on myös ollut asuinpaikka. Ensimmäisessä jäsenvaltiossa maksettavan vanhuuseläkettä voidaan kuitenkin mahdollista kansallista päällekkäisten etuuksien estämiseen tarkoitettua sääntöä soveltamalla alentaa toisessa jäsenvaltiossa saatujen etuuksien määrällä.

SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa esteenä päätökselle, jolla ensimmäisessä jäsenvaltiossa maksettavaa vanhuuseläkettä alennetaan toisessa jäsenvaltiossa saatujen etuuksien määrällä soveltamalla mahdollista päällekkäisten etuuksien estämiseen tarkoitettua sääntöä, edellyttäen, että päätöksen seurauksena näiden etuuksien saaja ei joudu epäedulliseen tilanteeseen sellaiseen henkilöön nähden, jonka tilanteeseen ei liity rajat ylittäviä tekijöitä, ja — jos tällaisen epäedullisen tilanteen olemassaolo todetaan — että kyseinen päätös on oikeutettu sen vuoksi, että se perustuu objektiivisiin syihin, ja että se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, minkä arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

(1)  EUVL C 89, 19.3.2011.