EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 7.11.2018

COM(2018) 732 final

2018/0380(NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2019

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Kaikilla kalastusmahdollisuuksista annettavilla asetuksilla on rajoitettava kalakantojen hyödyntäminen yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) yleisiä tavoitteita vastaaville tasoille. Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013, jäljempänä ’perusasetus’, vahvistetaan tavoitteet saalis- ja pyyntiponnistusrajoituksista tehtäviä vuosittaisia ehdotuksia varten sen varmistamiseksi, että unionin kalastus on ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää.

Kalastusmahdollisuudet vahvistetaan vuosittain toteutettavalla hallinnointimenettelyllä (syvänmeren lajien osalta joka toinen vuosi). Tämä ei kuitenkaan estä ottamasta käyttöön pidempään sovellettavia kalastuksenhoidon toimintamalleja. Pohjanmerta koskeva monivuotinen suunnitelma hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella ja julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 4. heinäkuuta 2018. Komissio esitti 23. maaliskuuta 2018 ehdotuksen läntisten vesialueiden monivuotiseksi suunnitelmaksi 1 . Suunnitelma on parhaillaan käsiteltävänä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa.

Tämä ehdotus koskee kalastusmahdollisuuksia, joista unioni päättää itsenäisesti. Se käsittää myös monenvälisiin tai kahdenvälisiin neuvotteluihin perustuvia kalastusmahdollisuuksia. Lopputulos pannaan täytäntöön säätämällä jäsenvaltioiden kesken suhteellisen vakauden periaatteen pohjalta suoritettavasta sisäisestä jaosta.

Näin ollen tämä ehdotus koskee unionin autonomisten kantojen lisäksi

·yhteisiä kalakantoja eli kantoja, joita hoidetaan yhdessä Norjan kanssa Pohjanmerellä ja Skagerrakissa tai jotka liittyvät Koillis-Atlantin kalastuskomission NEAFC:n puitteissa käytyihin rannikkovaltioiden neuvotteluihin,

·kalastusmahdollisuuksia, jotka perustuvat alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa tehtyihin sopimuksiin.

Jotkin kalastusmahdollisuudet on tässä ehdotuksessa esitetty merkinnällä ”pm” (pro memoria). Tämä johtuu siitä, että

–joistakin kannoista lausuntoa ei ole saatavilla ehdotuksen hyväksymisajankohtana, tai

–tietyistä saalisrajoituksista ja muista suosituksista päätetään asiaankuuluvien alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vuosikokouksissa, joita ei vielä ole pidetty, tai

–Grönlannin vesien joidenkin kantojen sekä yhteisten kalakantojen ja Norjan ja muiden kolmansien maiden kanssa vaihdettujen kantojen osalta luvut vahvistetaan vasta, kun kyseisten maiden kanssa marras- ja joulukuussa 2018 käytävät neuvottelut on saatu päätökseen, tai

–joistakin TACeista on saatu lausunnot, mutta arviointi on vielä kesken.

Kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa noudatettava lähestymistapa

Komissio on tavanomaiseen tapaan vuotuisessa tiedonannossaan kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta (COM(2018) 452), jäljempänä ’tiedonanto’, tarkastellut tilannetta, johon kalastusmahdollisuuksia koskevilla ehdotuksilla on reagoitava. Tiedonannossa esitetään kantojen tilasta yleiskatsaus, joka perustuu käytettävissä olevissa tieteellisissä lausunnoissa esitettyihin havaintoihin. Siinä myös selvitetään kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa käytettävää menettelyä.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) antoi komission pyynnöstä 29. kesäkuuta 2018 vuotuisen lausuntonsa, joka kattaa suurimman osan tämän ehdotuksen kohteena olevista kalakannoista.

ICESin antamat tieteelliset lausunnot perustuvat ensisijaisesti tietoihin: ainoastaan kannat, joista on riittävästi luotettavaa tietoa, voidaan arvioida perusteellisesti siten, että laaditaan arviot kantojen koosta ja ennuste siitä, miten kannat reagoivat erilaisiin hyödyntämismalleihin (nk. saalisvaihtoehtoja koskevat taulukot). Jos käytettävissä on riittävästi tietoja, tieteelliset elimet pystyvät arvioimaan, mitä kalastusmahdollisuuksien mukautuksia tarvitaan, jotta asianomainen kanta tuottaisi kestävän enimmäistuoton, jäljempänä ’kestävää enimmäistuottoa koskevat lausunnot’. Muissa tapauksissa tieteelliset elimet käyttävät hyväkseen ennalta varautuvaa lähestymistapaa antaessaan suosituksia siitä, mikä kalastusmahdollisuuksien tason olisi oltava. ICESin tässä tarkoituksessa käyttämä menetelmä esitetään ICESin julkaisemassa aineistossa, joka koskee lausuntojen soveltamista niihin kantoihin, joista tietoja on saatavilla vain rajoitetusti 2 .

Kaikki ehdotetut kalastusmahdollisuudet ovat komissiolle toimitettujen kantojen tilaa koskevien tieteellisten lausuntojen mukaisia, ja lausuntoja on käytetty komission tiedonannossa kuvaillulla tavalla.

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 käyttöön otettu saaliin purkamista koskeva velvoite

YKP-perusasetuksessa vahvistettu purkamisvelvoite otetaan käyttöön asteittain vuosina 2015–2019. Vuonna 2019 purkamisvelvoite koskee kaikkia saalisrajoitusten alaisia kantoja. Perusasetuksessa säädettyyn purkamisvelvoitteeseen voidaan soveltaa joitakin poikkeuksia. Komissio on hyväksynyt jäsenvaltioiden toimittamien yhteisten suositusten perusteella delegoituja asetuksia erityisistä poisheittämissuunnitelmista, joissa sallitaan rajoitettujen määrien poisheittäminen de minimis -poikkeuksen tai korkean eloonjäämisasteen perusteella.

Kun purkamisvelvoite otetaan käyttöön, ehdotetuissa kalastusmahdollisuuksissa on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti oltava nähtävissä siirtyminen puretusta määrästä pyydettyyn määrään ottaen huomioon, että poisheittämisiä ei enää sallita. Tässä käytetään perustana saatuja tieteellisiä lausuntoja, jotka koskevat kalakantoja YKP-perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa kalastuksissa. Kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava myös muiden asiaa koskevien säännösten eli 16 artiklan 1 kohdan (suhteellisen vakauden periaate) ja 16 artiklan 4 kohdan (yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet ja monivuotisissa suunnitelmissa vahvistetut säännöt) mukaisesti.

Ottaen huomioon, että purkamisvelvoitteen täysimittainen soveltaminen alkaa 1. tammikuuta 2019 komissio ehdottaa TACeja saaliita – eikä purettuja määriä – koskevien lausuntojen perusteella. Ehdotetuissa TACeissa otetaan huomioon se, että vahvistettujen poikkeusten perusteella on sallittua heittää pois rajoitettuja määriä, joita ei siis pureta aluksesta eikä lueta kiintiöihin. Tällaiset määrät vähennetään näin ollen saaliisiin perustuvista TACeista.

ICESin tieteellisen lausunnon perusteella pyynti olisi vuonna 2019 rajoitettava nollaan seuraavien viiden lajin osalta: Skotlannin länsipuolisten vesien turska ja valkoturska, Irlanninmeren valkoturska, Kelttienmeren turska ja Kelttienmeren eteläisten ja Irlannin lounaispuolisten vesien punakampela. Näistä lajeista kolmelle on viime vuosina vahvistettu nollatason TACit. Siitä huolimatta, ettei kohdennettua kalastusta enää sallita, kyseisellä hallinnointitavalla ei ole ollut odotettua säilyttävää vaikutusta näihin kantoihin eikä kantojen elpymistä ole voitu varmistaa. Samalla poisheitetyt saaliit ovat lisääntyneet.

Jos TACit vahvistetaan nollatasolle vuodeksi 2019 ja pannaan täytäntöön täysimittainen purkamisvelvoite sellaisissa sekakalastuksissa, joissa saadaan edellä mainittujen viiden kannan sivusaaliita mutta joissa ei voida soveltaa olemassa olevia joustomahdollisuuksia, seurauksena voi olla pullonkaulalajeina tunnettu ilmiö. Neuvoa-antavat toimikunnat ja jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät ovat yhteistyössä kehittäneet välineen, jolla pyritään estämään tällaisen ilmiön syntyminen. Sidosryhmät ovat tämän välineen avulla tarkastelleet voitaisiinko käytettävissä olevien toimenpiteiden ja joustomekanismien (kuten valikoivuuden lisääminen, kiintiöiden vaihdot, lajienvälinen jousto) avulla välttää tilanteet, joissa sekakalastusta ei hyvin alhaisten tai nollatason TACien vuoksi enää voitaisi jatkaa. Joidenkin kantojen osalta on löydetty ratkaisuja, mutta mainittujen viiden kannan, joiden pyynti suositetaan rajoitettavaksi nollaan, hoidosta on tehtävä EU:n tason päätöksiä. Tällaisilla päätöksillä on löydettävä sopiva tasapaino tilanteessa, jossa kalastusta jatketaan sen keskeyttämisestä mahdollisesti aiheutuvien vakavien sosioekonomisten vaikutusten välttämiseksi mutta jossa on samalla tarpeen saavuttaa kyseisten kantojen hyvä biologinen tila.

Koska sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa noudattaen, tällaisten kantojen sivusaaliille olisi vahvistettava erilliset TACit, joiden avulla voidaan varmistaa sekakalastuksen jatkuminen sekä se, ettei kalastuskuolevuus kasva. Tällaisten TACien olisi perustuttava ICESin lausunnoissa esitettyihin aikaisempia poisheittotasoja koskeviin tieteellisiin tietoihin, joita olisi pidettävä parhaana saatavilla olevana arviona. Jotta varmistetaan kyseisten kantojen hyvä biologinen tila ja kannustetaan kehittämään ja käyttämään entistä parempia valikoivuutta ja ei-toivottujen saaliiden välttämistä koskevia toimenpiteitä, näitä tasoja olisi alennettava tuntuvasti. Kelttienmeren turskakannan osalta TACin tasossa olisi otettava huomioon ICESin tahattomista sivusaaliista antama lausunto (ICES ei ole pystynyt laatimaan muista kannoista vastaavaa lausuntoa).

jäsenvaltioiden olisi vuodesta 2019 alkaen pantava asianomaisissa kalastuksissa täytäntöön mainittujen kantojen sivusaaliiden asteittaiseen vähentämiseen tähtääviä monivuotisia suunnitelmia ja toteutettava sitä varten kansallisia toimenpiteitä, sovellettava voimassa oleviin poisheittämistä koskeviin suunnitelmiin sisältyviä toimenpiteitä ja tarvittaessa tehtävä alueellisen tason yhteistyötä yhteisten suositusten esittämiseksi komissiolle vuonna 2019. Tällaiset sivusaaliiden vähentämistä koskevat suunnitelmat olisi annettava STECF:n arvioitavaksi ja uudelleen arvioitavaksi kahden vuoden kuluttua niiden soveltamisen alkamisesta. Lisäksi kaikilla aluksilla, jotka soveltavat tällaisia erityisiä TACeja, olisi vuodesta 2019 alkaen oltava käytössä kattava saaliiden kirjausjärjestelmä.

Jäsenvaltioiden olisi sovittava näiden sivusaaliita koskevien TACien yhteisestä hallinnoinnista. Tällaisen hallinnoinnin tavoitteena olisi oltava unionin toimijoiden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen. Olisi otettava huomioon, että laivastot, joilla ei ole käytettävissään sivusaaliskiintiötä, eivät pystyisi pyytämään kohdelajiaan ja että tahattomille sivusaaliille tarvittavat kiintiömäärät saattaisivat poiketa huomattavasti kyseisten lajien kohdennetussa kalastuksessa saatavista saalismääristä.

Vuosittainen jousto

On myös tarkasteltava YKP-perusasetuksen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 välistä yhteyttä. Viimeksi mainitulla asetuksella otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, kuten 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. TACeja vahvistaessaan neuvosto päättää asetuksen 2 artiklan mukaisesti kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Sittemmin on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa otettu käyttöön toinen joustojärjestely. Jotta vältettäisiin liiallinen joustonvara, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta ja haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista, olisi tehtävä selväksi, ettei asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa voida soveltaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädetyn vuosittaisen joustomahdollisuuden lisäksi.

Ankeriaan kalastusta koskevat toimenpiteet

Ankeriasta koskevat toimenpiteet vahvistetaan ICESin tieteellisen lausunnon ja kyseisen lausunnon täydellisen arvioinnin jälkeen. Meribassikantaa koskeva tieteellinen lausunto julkaistaan 7. marraskuuta 2018.

Meribassia koskevat toimenpiteet

Tieteellisten lausuntojen mukaan meribassin (Dicentrarchus labrax) kanta Kelttienmerellä, Englannin kanaalissa, Irlanninmerellä ja eteläisellä Pohjanmerellä (ICES-alueet 4b, 4c sekä 7a ja 7d–7h) on yhä vaarantunut. Kutevan kannan biomassa on pienentynyt vuodesta 2005 lähtien ja on nyt alle rajaviitearvon (Blim). Kalastuskuolevuus on kasvanut aikasarjassa ja oli huipussaan vuonna 2013, minkä jälkeen se laski nopeasti alle FMSY-arvon. Rekrytointi on ollut heikkoa vuodesta 2008 lähtien, lukuun ottamatta vuosiluokkia 2013 ja 2014, joiden rekrytoinnin arvioitiin olevan keskitasoa. ICES suosittaa, että kun sovelletaan kestävän enimmäistuoton lähestymistapaa, vuoden 2019 poistot saisivat yhteenlaskettuina olla enintään 1 789 tonnia. Siksi on aiheellista jatkaa meribassin tahattomia sivusaaliita koskevia toimenpiteitä. ICESin tieteellisen lausunnon mukaisesti tämän lajin koukuilla ja siimoilla harjoitettavassa pyynnissä voitaisiin sallia suurempia saaliita. Olisi toteutettava meribassin virkistyskalastuksen hallinnointia koskevia toimenpiteitä ottaen samalla huomioon tällaisen kalastuksen huomattava vaikutus kyseiseen kantaan.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotetut toimenpiteet on suunniteltu yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen mukaisesti, ja ne ovat yhdenmukaisia kestävää kehitystä koskevan unionin politiikan kanssa.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ehdotetut toimenpiteet ovat johdonmukaisia suhteessa unionin muuhun politiikkaan, erityisesti ympäristön alalla.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Tämän ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohta.

Elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hyödyntämistä koskevat unionin velvollisuudet perustuvat YKP-perusasetuksen 2 artiklassa vahvistettuihin velvollisuuksiin.

•Toissijaisuusperiaate ((jaetun toimivallan osalta)

Ehdotus kuuluu perussopimuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

•Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavasta syystä: yhteinen kalastuspolitiikka on yhteistä politiikkaa. Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet.

Ehdotetussa neuvoston asetuksessa jaetaan kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioille. Perusasetuksen 16 ja 17 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat puolestaan jakaa mainitut mahdollisuudet parhaaksi katsomallaan tavalla eri alueiden tai toimijoiden kesken. Jäsenvaltioilla on täten laaja liikkumavara päätöksissä, jotka koskevat niiden valitsemaa sosiaalista/taloudellista mallia niille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

Ehdotuksella ei ole uusia rahoitusvaikutuksia jäsenvaltioille. Neuvosto antaa tämän asetuksen vuosittain, ja sen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat julkiset ja yksityiset resurssit ovat jo olemassa.

•Toimintatavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: asetus.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Voimassa olevan lainsäädännön jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

a)Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Komissio on kuullut sidosryhmiä, erityisesti neuvoa-antavia toimikuntia, sekä jäsenvaltioita ehdotetusta lähestymistavastaan kalastusmahdollisuuksia koskeviin eri ehdotuksiinsa, vuoden 2019 kalastusmahdollisuuksia koskevan komission tiedonannon pohjalta.

Lisäksi komissio on noudattanut yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantamisesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetussa komission tiedonannossa (KOM(2006) 246 lopullinen) esitettyjä suuntaviivoja, joissa esitetään ns. aikaistamismenettelyn periaatteet.

b)Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Edellä mainittuun kalastusmahdollisuuksia koskevaan komission tiedonantoon saadut vastaukset kuvastavat sidosryhmien näkemyksiä arviosta, jonka komissio on laatinut kalavarojen tilasta, ja siitä, miten voidaan varmistaa asianmukainen hoitoratkaisu. Komissio on ottanut nämä vastaukset huomioon ehdotusta laatiessaan.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Metodologian osalta mainittakoon, että komissio kuuli, kuten edellä on todettu, Kansainvälistä merentutkimusneuvostoa (ICES). ICESiltä saatu lausunto perustuu sen asiantuntijaryhmien ja päätöksentekoelinten kehittämään lausuntojärjestelmään, ja se on annettu komission kanssa sovitun yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti.

Perimmäisenä tavoitteena on saattaa kalakannat kestävän enimmäistuoton (MSY) mahdollistaville tasoille ja säilyttää ne näillä tasoilla. Tämä tavoite on sisällytetty YKP-perusasetukseen, erityisesti sen 2 artiklan 2 kohtaan, jossa todetaan, että tavoite ”on saavutettava mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja [...] viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kantojen osalta”. Unioni sitoutui tähän tavoitteeseen hyväksyessään Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen päätelmät ja kyseisen huippukokouksen toimeenpanosuunnitelman. Kuten edellä jo todettiin, joidenkin kantojen osalta kestävän enimmäistuoton tasoista on jo käytettävissä tietoa. Niihin kuuluu niin saalismäärien kuin kaupallisen arvon kannalta hyvin merkittäviä lajeja kuten kummeliturska, turska, merikrotti, meriantura, lasikampelat, kolja ja keisarihummeri.

Pohjanmeren kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma tuli voimaan tänä vuonna. Kyseisen suunnitelman mukaan kalastusmahdollisuudet määritellään siinä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti, ja suunnitelman 1 artiklassa lueteltujen kantojen osalta kalastusmahdollisuuksien olisi vastattava tavoitteena olevan kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä. Tapauksissa, joissa kannan biomassa on suunnitelmassa vahvistettujen viitearvojen alapuolella, kalastusmahdollisuudet on määriteltävä tasolle, joka vastaa kalastuskuolevuutta ja jota alennetaan suhteessa, kannan biomassan pienenemiseen.

Kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttaminen saattaa joissakin tapauksissa edellyttää kalastuskuolevuuden ja/tai saalismäärien alentamista. Näin ollen tässä ehdotuksessa hyödynnetään kestävää enimmäistuottoa koskevaa lausuntoa, jos se on saatavilla. Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti silloin, kun TACeja ehdotetaan kestävää enimmäistuottoa koskevan lausunnon perusteella, TAC vastaa tasoa, jolla kyseisen lausunnon mukaan on mahdollista varmistaa kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttaminen vuonna 2019. Tämä toimintatapa noudattaa vuoden 2019 kalastusmahdollisuuksia koskevassa tiedonannossa esitettyjä periaatteita.

Kun kyseessä ovat kannat, joista ei ole saatavilla riittäviä tietoja, tieteelliset neuvoa-antavat elimet antavat suosituksia siitä, onko saalismääriä alennettava tai vakautettava tai voidaanko niitä lisätä. ICESin lausuntoon sisältyy usein tällaisia vähennyksiä tai lisäyksiä varten määrälliset ohjeet, joiden mukaan saalismääriä voidaan muuttaa edellisestä vuodesta enintään noin 20 prosenttia ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Tätä ohjeistusta on käytetty TACeja ehdotettaessa. Silloin, kun tieteellisiä lausuntoja ei ole käytettävissä lainkaan, noudatetaan ennalta varautuvaa lähestymistapaa eli TACeja vähennetään ennalta varautuvasti 20 prosenttia.

•Vaikutustenarviointi

Kalastusmahdollisuuksia koskevan asetuksen soveltamisala rajataan perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa.

Ehdotuksessa pyritään välttämään lyhyen aikavälin ratkaisuja ja perustamaan päätökset mieluummin pitkän aikavälin kestävyyteen. Sen vuoksi ehdotuksessa otetaan huomioon sidosryhmien ja alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien aloitteet, jos ICES ja/tai STECF on arvioinut ne myönteisiksi. Lisäksi YKP:n uudistusta koskeva komission ehdotus laadittiin asianmukaisesti vaikutustenarvioinnin (SEC(2011) 891) pohjalta, ja vaikutustenarvioinnin yhteydessä analysoitiin kestävän enimmäistuoton tavoite. Sen päätelmissä katsottiin, että tämä tavoite on tarpeellinen edellytys kestävyyden saavuttamiseksi ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisten kysymysten osalta.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ehdotuksella yksinkertaistetaan (unionin tai kansallisten) viranomaisten hallintomenettelyjä, erityisesti pyyntiponnistuksen hallinnointia koskevien vaatimusten osalta.

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Täytäntöönpanosuunnitelmat sekä seuranta-, arviointi- ja raportointijärjestelyt

2018/0380 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2019

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 3 edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä neuvoa-antavien toimikuntien antamat lausunnot.

(3)Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi määriteltävä kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteiden mukaisesti. Kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että taataan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta.

(4)Suurimmat sallitut saaliit (total allowable catch, jäljempänä ’TAC’) olisi siten vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ja saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella, ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös ne näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti neuvoa-antavien toimikuntien kanssa järjestetyissä kokouksissa.

(5)Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaisesti täysimittaista purkamisvelvoitetta sovelletaan viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019. Kun kalastus on purkamisvelvoitteen alainen, kaikki kyseisessä kalastuksessa saadut saalisrajoitusten alaiset lajit olisi purettava aluksesta. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun tiettyä kalakantaa koskeva purkamisvelvoite otetaan käyttöön, kalastusmahdollisuudet määritellään ottaen huomioon muutos, jonka myötä siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelystä saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella. Komissio on antanut jäsenvaltioiden toimittamien yhteisten suositusten perusteella ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaisesti delegoituja asetuksia, joissa vahvistetaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi väliaikaisena toimenpiteenä ja enintään kolmen vuoden ajan toteutettavien erityisten poisheittämissuunnitelmien yksityiskohdat.

(6)Purkamisvelvoitteen soveltamisalaan 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen kuuluvien lajien kantojen kalastusmahdollisuuksien määrittelyssä olisi otettava huomioon, että saaliiden poisheittäminen ei periaatteessa enää ole sallittua. Sen vuoksi kalastusmahdollisuuksien olisi perustuttava kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) antamaan kokonaissaaliiden (eikä purettujen saaliiden) määriä koskevaan lausuntoon. Suositellusta kokonaissaaliiden määrästä olisi vähennettävä ne määrät, jotka poikkeusten nojalla edelleen saa heittää pois purkamisvelvoitteen ollessa voimassa.

(7)ICES on joidenkin kantojen osalta suosittanut, ettei niitä pyydettäisi lainkaan. Jos kyseisten kantojen TACit vahvistetaan tieteellisessä lausunnossa esitetylle tasolle, velvoite purkaa kaikki sekakalastuksen saaliit, kyseisten kantojen sivusaaliit mukaan luettuina, johtaisi pullonkaulalajeina tunnetun ilmiön esiintymiseen. Jotta voitaisiin löytää sopiva tasapaino tilanteessa, jossa kalastusta jatketaan sen keskeyttämisestä mahdollisesti aiheutuvien vakavien sosioekonomisten vaikutusten välttämiseksi mutta jossa on samalla tarpeen varmistaa kyseisten kantojen hyvän biologisen tilan saavuttaminen, ottaen huomioon, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa noudattaen, on aiheellista vahvistaa erityiset TACit kyseisten kantojen sivusaaliille. Nämä TACit olisi vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan, ettei kyseisten kantojen kuolevuus kasva, ja joka kannustaa parantamaan valikoivuutta ja välttämään ei-toivottuja saaliita. Jäsenvaltioiden olisi sovittava näiden TACien yhteistyöhön perustuvasta hallinnoinnista ottaen huomioon kyseisten kantojen tahattomat sivusaalit ja muut asiaankuuluvat perusteet.

(8)Jotta kyseisten kantojen tahattomia sivusaaliita voitaisiin asteittain vähentää, jäsenvaltioiden olisi vuodesta 2019 alkaen pantava asianomaisissa kalastuksissa täytäntöön mainittujen kantojen sivusaaliiden asteittaiseen vähentämiseen tähtääviä monivuotisia suunnitelmia ja toteutettava sitä varten kansallisia toimenpiteitä sekä tarvittaessa alueellisen tason yhteistyötä yhteisten suositusten esittämiseksi komissiolle vuonna 2019. STEFC arvioi tällaiset sivusaaliiden vähentämistä koskevat suunnitelmat ja tarkastelee niitä uudelleen kahden vuoden kuluttua niiden soveltamisen alkamisesta. Lisäksi kaikilla aluksilla, jotka soveltavat tällaisia erityisiä TACeja, olisi vuodesta 2019 alkaen oltava käytössä kattava saaliiden kirjausjärjestelmä.

(9)Tieteellisten lausuntojen mukaan meribassin (Dicentrarchus labrax) kanta Kelttienmerellä, Englannin kanaalissa, Irlanninmerellä ja eteläisellä Pohjanmerellä (ICES-alueet 4b, 4c sekä 7a ja 7d–7h) on yhä vaarantunut. Kutevan kannan biomassa on pienentynyt vuodesta 2005 lähtien ja on nyt alle rajaviitearvon (Blim). Kalastuskuolevuus on kasvanut aikasarjassa ja oli huipussaan vuonna 2013, minkä jälkeen se laski nopeasti alle FMSY-arvon. Rekrytointi on ollut heikkoa vuodesta 2008 lähtien, lukuun ottamatta vuosiluokkia 2013 ja 2014, joiden rekrytoinnin arvioitiin olevan keskitasoa. ICES suosittaa, että kun sovelletaan kestävän enimmäistuoton lähestymistapaa, vuoden 2019 poistot saisivat yhteenlaskettuina olla enintään 1 789 tonnia. Siksi on aiheellista jatkaa meribassin tahattomia sivusaaliita koskevia toimenpiteitä. ICESin tieteellisen lausunnon mukaisesti tämän lajin koukuilla ja siimoilla harjoitettavassa pyynnissä voitaisiin sallia suurempia saaliita. Olisi toteutettava meribassin virkistyskalastuksen hallinnointia koskevia toimenpiteitä ottaen samalla huomioon tällaisen kalastuksen huomattava vaikutus kyseiseen kantaan.

(10)[Ankeriasta (Anguilla anguilla) koskevat toimenpiteet sisällytetään komission ehdotukseen sen jälkeen, kun ankeriasta koskeva lausunto on julkaistu 7 päivänä marraskuuta 2019]

(11)Leveäsuisten rustokalojen (Elasmobranchii) eli haiden ja rauskujen kantojen tietyt TACit on viime vuosina vahvistettu nollatasolle, ja niiden yhteydessä on asetettu velvoite, jonka mukaan tahattomat saaliit on päästettävä välittömästi takaisin mereen. Erityiskohtelun syynä oli kyseisten kantojen heikko suojelutilanne, ja oletus siitä, että korkean eloonjäämisasteen ansiosta mereen takaisin päästäminen ei lisää kalastuskuolevuutta, vaan siitä katsotaan olevan hyötyä kyseisten lajien säilyttämiselle. Näiden lajien saaliit on 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen kuitenkin aina purettava aluksesta, jollei niihin sovelleta jotakin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa säädettyä poikkeusta purkamisvelvoitteesta. Mainitun asetuksen 15 artiklan 4 kohdan a alakohdassa sallitaan tällaiset poikkeukset sellaisten lajien osalta, joiden kalastus on kielletty ja jotka on määritelty kielletyiksi lajeiksi yhteisen kalastuspolitiikan alalla hyväksytyllä unionin säädöksellä. Siksi on aiheellista kieltää näiden lajien kalastus kyseessä olevilla alueilla.

(12)Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaan yksittäisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen TACit olisi vahvistettava kyseisissä suunnitelmissa määriteltyjen sääntöjen mukaisesti.

(13)Pohjanmerta koskeva monivuotinen suunnitelma vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/973 4 , ja se tuli voimaan vuonna 2018. Kyseisen suunnitelman 1 artiklassa lueteltujen kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden (Fmsy-arvon vaihteluvälit) ja suojatoimien mukaisesti. Pohjanmeren sivusaaliskantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti, siten kuin asetuksen (EU) 2018/973 5 artiklan 2 kohdassa säädetään.

(14)Sen vuoksi Englannin kanaalin länsiosan merianturan ja Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalan kantojen TACit olisi laadittava neuvoston asetuksessa (EY) N:o 509/2007 5 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1627 6 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2166/2005 7 etelänkummeliturskalle vahvistettuna tavoitteena on elvyttää kyseisen kannan biomassa turvallisten biologisten rajojen mukaiselle tasolle säilyttäen samalla yhdenmukaisuus tieteellisten tietojen kanssa. Tieteellisen lausunnon mukaisesti, kutevan kannan biomassaa koskevan lopullisen tiedon puuttuessa ja ottaen huomioon biologisesti turvallisten rajojen muutokset TAC on aiheellista vahvistaa kestävää enimmäistuottoa koskevan ICESin lausunnon perusteella, jotta voidaan edistää yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

(15)Skotlannin länsipuolisen alueen sillikannan osalta ICES on vertailevan arvioinnin perusteella antanut lausunnon, joka koskee yhdistettyjä sillikantoja alueilla 6a, 7b ja 7c (Skotlannin ja Irlannin läntiset vesialueet). Lausunto kattaa kaksi erillistä TACia (toisen alueille 6aS, 7b ja 7c ja toisen alueille 5b, 6b ja 6aN). ICESin mukaan kyseisille kannoille on laadittava elvytyssuunnitelma. Koska tieteellisen lausunnon mukaan pohjoisen kannan hoitosuunnitelmaa 8 ei voida soveltaa yhdistettyihin kantoihin eikä erillisten kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen kyseisille kahdelle kannalle ole mahdollista, kaupallisesti hyödynnettävää näytteenotto-ohjelmaa varten olisi vahvistettava rajoitetun saaliin mahdollistava TAC.

(16)Jos kannoista ei ole riittäviä tai luotettavia tietoja kokoarvioiden tekemiseksi, kantojen hoitotoimenpiteissä ja TAC-tasoissa olisi noudatettava kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa, ottaen samalla huomioon kantakohtaiset tekijät, erityisesti saatavilla olevat tiedot kantojen kehittymissuuntauksista sekä sekakalastukseen liittyvät näkökohdat.

(17)Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 9 otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Sittemmin otettiin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta käytetä.

(18)Kun johonkin kantaan liittyvä TAC myönnetään ainoastaan yhdelle jäsenvaltiolle, on aiheellista valtuuttaa kyseinen jäsenvaltio perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelemään kyseisen TACin taso. Olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomainen jäsenvaltio toimii TACin tasoa vahvistaessaan tavalla, joka on täysin yhdenmukainen yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen kanssa.

(19)On tarpeen vahvistaa vuoden 2019 pyyntiponnistuksen enimmäismäärät asetuksen (EY) N:o 509/2007 5 artiklan ja asetuksen (EU) 2016/1627 5, 6, 7 ja 9 artiklan ja liitteen I mukaisesti.

(20)Kalastusmahdollisuuksien täysimääräisen käytön takaamiseksi on aiheellista sallia joustavan järjestelyn soveltaminen joidenkin TAC-alueiden välillä, kun kyse on samasta biologisesta kannasta.

(21)Tiettyjen lajien, kuten tiettyjen hailajien, osalta jopa rajoitettu kalastustoiminta voi vakavasti vaarantaa niiden säilymisen. Tällaisten lajien kalastusmahdollisuuksia olisi sen vuoksi rajoitettava kattavasti asettamalla kyseisten lajien yleinen pyyntikielto.

(22)Manilassa 23–28 päivänä lokakuuta 2017 pidetyssä muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten kahdennessatoista kokouksessa lisättiin useita lajeja yleissopimuksen liitteiden I ja II suojeltujen lajien luetteloihin. Tämän vuoksi on aiheellista säätää kyseisten lajien suojelusta kaikilla vesillä pyytävien unionin kalastusalusten ja unionin vesillä pyytävien unionin ulkopuolisten alusten osalta.

(23)Tässä asetuksessa vahvistettujen, unionin kalastusalusten käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 10 ja erityisesti sen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä lähettäessään komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(24)ICESin lausunnon mukaisesti on aiheellista säilyttää erityinen järjestelmä, joka koskee tuulenkalan ja sen kanssa saatujen sivusaaliiden hoitamista ICES-alueilla 2a ja 3a ja ICES-suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä. Koska ICESin tieteellisen lausunnon odotetaan olevan saatavilla vasta helmikuussa 2019, on aiheellista vahvistaa kyseisen kannan TACit ja kiintiöt väliaikaisesti nollaksi, kunnes kyseinen lausunto on annettu.

(25)Norjan 11 ja Färsaarten 12 kanssa tehdyissä kalastussuhteita koskevissa sopimuksissa tai pöytäkirjoissa määrätyn menettelyn mukaisesti unioni on neuvotellut kalastusoikeuksista näiden kumppanien kanssa. Grönlannin 13 kanssa tehdyssä kalastussuhteita koskevassa sopimuksessa ja pöytäkirjassa määrätyn menettelyn mukaisesti sekakomitea on vahvistanut unionin käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien tason Grönlannin vesillä vuonna 2019. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää kyseiset kalastusmahdollisuudet tähän asetukseen.

(26)Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC) hyväksyi vuoden 2018 vuosikokouksessaan Irmingerinmeren kahta punasimppukantaa koskevat säilyttämistoimenpiteet. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(27)Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT) säilytti vuoden 2017 vuosikokouksessaan Etelä-Atlantin valkotonnikalan ja keltaevätonnikalan TACit entisellä tasolla. Lisäksi ICCAT hyväksyi TACien korotukset itäisen kannan ja Välimeren tonnikalalle sekä pohjoisen kannan valkotonnikalalle. Espanjalle vuodeksi 2018 myönnetty pohjoisen kannan valkotonnikalan TAC kuvastaa jo 945,56 tonnin vähennystä vuonna 2016 tapahtuneen liikakalastuksen vuoksi. Kyseinen liikakalastus kompensoitiin ICCATin tasolla muilta jäsenvaltioilta (Ranska, Irlanti, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta) siirretyillä kalastusmahdollisuuksilla. Espanjan on näin ollen hyvitettävä vielä lisää täysimääräisen korvauksen suorittamiseksi kyseisille jäsenvaltioille.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(28)Välimeren miekkakalan TACia alennetaan vuonna 2018 ICCATin suosituksen 16-05 mukaisesti. Kuten jo nyt on tilanne itäisen ja Välimeren tonnikalakannan osalta, on aiheellista soveltaa kaikkien muiden ICCAT-kantojen virkistyskalastuksessa saataviin saaliisiin ICCATin hyväksymiä saalisrajoituksia. Lisäksi isosilmätonnikalaa ICCAT-yleissopimusalueella kalastaviin unionin kalastusaluksiin, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä, olisi sovellettava ICCATin suosituksessaan 15-01 hyväksymiä kapasiteettirajoituksia. Kaikki kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(29)Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevän toimikunnan (CCAMLR) osapuolet hyväksyivät vuonna 2017 pidetyssä 36. vuosikokouksessaan saalisrajoitukset sekä kohde- että sivusaalislajeille 1 päivän joulukuuta 2017 ja 30 päivän marraskuuta 2018 väliseksi kaudeksi. Kiintiöiden käyttö vuonna 2017 olisi otettava huomioon vahvistettaessa kalastusmahdollisuuksia vuodeksi 2018.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(30)Intian valtameren tonnikalatoimikunta (IOTC) hyväksyi vuonna 2017 pidetyssä vuosikokouksessaan keltaevätonnikalalle (Thunnus albacares) uusia saalisrajoituksia, jotka eivät vaikuta EU:n saalisrajoituksiin IOTC:n alueella. Se vähensi myös mahdollisuuksia käyttää kalojen yhteenkokoamiseen käytettäviä välineitä ja huoltoaluksia. Näitä toimenpiteitä ei tarkistettu vuoden 2018 vuosikokouksessa, joten niiden täytäntöönpanoa osana unionin oikeutta olisi jatkettava.

(31)Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) vuosikokous pidetään 23–27 päivänä tammikuuta 2019. On aiheellista jatkaa SPRFMO-yleissopimusalueella tällä hetkellä sovellettavia toimenpiteitä väliaikaisesti, kunnes vuosikokous on pidetty.

(32)Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio (IATTC) hyväksyi vuoden 2017 vuosikokouksessaan keltaevätonnikalan, isosilmätonnikalan ja boniitin säilyttämistoimenpiteen vuosiksi 2018–2020. Tätä toimenpiteitä ei tarkistettu vuoden 2018 vuosikokouksessa, joten sen täytäntöönpanoa osana unionin oikeutta olisi jatkettava.

(33)Sinievätonnikalan suojelukomissio (CCSBT) vahvisti vuoden 2017 vuosikokouksessaan vuonna 2016 pidetyssä vuosikokouksessa hyväksytyn sinievätonnikalan TACin kaudeksi 2018–2020. Tällä hetkellä sovellettavat CCSBT:n hyväksymät kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevat toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(34)Kaakkois-Atlantin kalatalousjärjestö (SEAFO) ei muuttanut vuoden 2017 vuosikokouksessaan hammaskalan, syvänmerenpunataskuravun, limapäiden ja haarniskapäiden kaksivuotisia TACeja, jotka oli hyväksytty säilyttämistoimenpiteenä vuonna 2016. Keltaroussin säilyttämistoimenpiteenä hyväksyttyä kaksivuotista TACia alueella B1 ei tarkistettu, ja se pysyy voimassa vuonna 2018. Tällä hetkellä sovellettavat SEAFOn hyväksymät kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevat toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(35)Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC) hyväksyi 14. vuosikokouksessaan trooppisten tonnikalojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(36)Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö (NAFO) hyväksyi vuonna 2018 pidetyssä 40. vuosikokouksessaan joitakin eräiden kantojen vuoden 2019 kalastusmahdollisuuksia NAFO-yleissopimusalueen suuralueilla 1–4. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(37)Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) hyväksyi vuonna 2016 pidetyssä 40. vuosikokouksessaan tietyille pienille pelagisille kannoille saalis- ja pyyntiponnistusrajoituksia vuosiksi 2017 ja 2018 GFCM-sopimusalueen maantieteellisillä osa-alueilla 17 ja 18 (Adrianmeri). Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä. Liitteessä I L esitetyt enimmäissaalisrajoitukset on vahvistettu vain yhden vuoden ajaksi ja rajoittamatta mahdollisia muita tulevaisuudessa toteutettavia toimenpiteitä ja mahdollisia jäsenvaltioiden välillä sovellettavia jakojärjestelyjä.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(38)Ottaen huomioon Slovenian laivaston erityispiirteet ja niiden vähäinen vaikutus pienten pelagisten lajien kantoihin on aiheellista säilyttää nykyiset kalastustavat ja varmistaa Slovenian laivaston mahdollisuus kalastaa vähimmäismäärä pieniä pelagisia lajeja.

(39)Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksen (SIOFA) osapuolet hyväksyivät viidennessä kokouksessaan vuonna 2018 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(40)Asianomaiset alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt hyväksyvät vuoden lopussa joitakin kansainvälisiä toimenpiteitä, joilla annetaan unionille kalastusmahdollisuuksia tai rajoitetaan niitä ja joita aletaan soveltaa ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Sen vuoksi on tarpeen, että säännöksiä, joilla kyseiset toimenpiteet saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä, sovelletaan taannehtivasti. Etenkin, koska CCAMLR-yleissopimusalueen kalastuskausi alkaa 1 päivänä joulukuuta ja päättyy 30 päivänä marraskuuta, ja niin ollen tietyt kalastusmahdollisuudet tai -kiellot CCAMLR-yleissopimusalueella vahvistetaan 1 päivänä joulukuuta 2017 alkavaksi ajanjaksoksi, on paikallaan, että tämän asetuksen asianomaisia säännöksiä sovelletaan kyseisestä päivästä alkaen. Tällainen taannehtiva soveltaminen ei loukkaa luottamuksensuojan periaatetta, koska CCAMLR:n jäsenet eivät saa kalastaa CCAMLR-yleissopimusalueella ilman lupaa.

[Johdanto-osan kappaletta, asiaa koskevia artikloja sekä liitteitä tarkistetaan vuosikokouksen jälkeen].

(41)Siltä osin kuin kyse on lumitaskuravun kalastusmahdollisuuksista Huippuvuorten ympäristössä, vuoden 1920 Pariisin sopimuksessa myönnetään kaikille sopimuspuolille yhtäläinen ja syrjimätön pääsy luonnonvaroihin, myös kalavaroihin. Unionin näkemys kyseisestä pääsystä lumitaskuravun kalastukseen Huippuvuoria ympäröivällä mannerjalustalla on esitetty Norjalle osoitetuissa kahdessa verbaalinootissa, jotka on päivätty 25 päivänä lokakuuta 2016 ja 24 päivänä helmikuuta 2017. Sen varmistamiseksi, että lumitaskuravun hyödyntäminen Huippuvuorten alueella saatetaan johdonmukaiseksi niiden syrjimättömien hoitosääntöjen kanssa, jotka Norjalla, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan alue kuuluu kyseisen sopimuksen asettamissa rajoissa, on oikeus asettaa, on aiheellista vahvistaa niiden alusten lukumäärä, joilla on lupa harjoittaa kyseistä kalastusta. Tällaisten kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken rajoitetaan vuoteen 2019. On muistettava, että unionissa ensisijainen vastuu sovellettavan oikeuden noudattamisen varmistamisesta kuuluu lippujäsenvaltioille.

(42)Venezuelan bolivariaaniselle tasavallalle osoitetun, kalastusmahdollisuuksien myöntämistä unionin vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan 14 edustalla sijaitsevalla talousvyöhykkeellä koskevan unionin julkilausuman mukaisesti on tarpeen vahvistaa Venezuelan käytettävissä olevat napsijoiden kalastusmahdollisuudet unionin vesillä.

(43)Koska tiettyjä säännöksiä sovelletaan jatkuvasti ja jotta vältettäisiin oikeudellinen epävarmuus vuoden 2019 lopun ja kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2020 annettavan asetuksen voimaantulopäivän välisenä aikana, tämän asetuksen kieltoja ja kalastuskieltokausia koskevia säännöksiä olisi sovellettava edelleen vuoden 2020 alussa, kunnes kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2020 annettava asetus tulee voimaan.

(44)Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa siltä osin, kuin kyseessä on yksittäiselle jäsenvaltiolle annettava lupa hallinnoida sille myönnettyä pyyntiponnistusta kilowattipäiviin perustuvalla järjestelmällä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 15 mukaisesti.

(45)Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee lisäpäivien myöntämistä kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen vuoksi ja tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuuden parantamiseksi sekä laskentataulukkojen vahvistamista merelläolopäivien siirtämistä jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten välillä koskevien tietojen keruuta ja toimittamista varten. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(46)Kalastustoiminnan keskeytymisen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019 lukuun ottamatta pyyntiponnistusrajoituksia koskevia säännöksiä, joita olisi sovellettava 1 päivästä helmikuuta 2019, ja joitakin tiettyihin alueisiin sovellettavia säännöksiä, joilla olisi oltava erityinen soveltamispäivä. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(47)Kalastusmahdollisuuksia käytettäessä olisi kaikilta osin noudatettava unionin oikeutta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO
YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla
Kohde

1.Tässä asetuksessa vahvistetaan unionin vesillä ja tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä unionin kalastusalusten käytettävissä olevien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kalastusmahdollisuuksiin kuuluvat seuraavat:

a)saalisrajoitukset vuodeksi 2019 ja, jos tässä asetuksessa niin täsmennetään, vuodeksi 2020;

b)1 päivän helmikuuta 2019 ja 31 päivän tammikuuta 2020 väliseksi ajaksi asetetut pyyntiponnistusrajoitukset, jollei 26, 27 tai 40 artiklassa vahvisteta muita ajanjaksoja, sekä kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä tapahtuvaa kalastusta koskevat pyyntiponnistusrajoitukset;

c)tiettyjen CCAMLR-yleissopimusalueen kantojen kalastusmahdollisuudet 1 päivän joulukuuta 2018 ja 30 päivän marraskuuta 2019 väliseksi ajaksi;

d)tiettyjen kantojen kalastusmahdollisuudet 28 artiklassa määritellyllä IATTC-yleissopimusalueella vuosiksi 2019 ja 2020 kyseisessä artiklassa vahvistettuina ajanjaksoina.

2 artikla
Soveltamisala

1.Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin aluksiin:

a)unionin kalastusalukset;

b)kolmansien maiden alukset unionin vesillä.

2.Tätä asetusta sovelletaan myös virkistyskalastukseen, jos se mainitaan nimenomaisesti asiaa koskevissa säännöksissä.

3 artikla
Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)’kolmannen maan aluksella’ kolmannen maan lipun alla purjehtivaa ja kolmannessa maassa rekisteröityä kalastusalusta;

b)’virkistyskalastuksella’ muuta kuin kaupallista kalastustoimintaa, jossa meren elollisia vesiluonnonvaroja hyödynnetään virkistys-, matkailu- tai urheilutarkoituksiin;

c)’kansainvälisillä vesillä’ vesialueita, jotka eivät kuulu minkään valtion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan;

d)’suurimmalla sallitulla saaliilla’ (TAC)

i)sellaisissa kalastuksissa, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4–7 kohdassa tarkoitettua poikkeusta purkamisvelvoitteesta, kalojen määrää, joka kustakin kannasta voidaan purkaa aluksesta vuosittain;

ii)kaikissa muissa kalastuksissa kalojen määrää, joka kustakin kannasta voidaan pyytää vuosittain;

e)’kiintiöllä’ unionille, jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle myönnettyä osuutta TACista;

f)’analyyttisillä arvioinneilla’ kalakannan kehityssuunnan määrällisiä arviointeja sellaisten kalakannan biologista tilannetta ja hyödyntämistä koskevien tietojen perusteella, jotka tieteellinen tarkastelu on osoittanut riittävän laadukkaiksi, jotta tulevaisuuden saalismäärävaihtoehdoista voidaan antaa tieteellinen lausunto;

g)’silmäkoolla’ komission asetuksen (EY) N:o 517/2008 16 mukaisesti määritettyä kalaverkkojen silmäkokoa;

h)’unionin kalastusalusrekisterillä’ rekisteriä, jonka komissio on perustanut asetuksen (EU) N:o 1380/2013 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

i)’kalastuspäiväkirjalla’ asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14 artiklassa tarkoitettua päiväkirjaa.

4 artikla
Kalastusalueet

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)’ICES-alueilla’ (Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) asetuksen (EY) N:o 218/2009 17 liitteessä III täsmennettyjä maantieteellisiä alueita;

b)’Skagerrakilla’ maantieteellistä aluetta, joka rajoittuu lännessä linjaan Hanstholmin majakasta Lindesnesin majakkaan ja etelässä linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan ja linjaan tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla;

c)’Kattegatilla’ maantieteellistä aluetta, joka rajoittuu pohjoisessa linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan ja tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla sekä etelässä linjaan Hasenørestä Gnibens Spidsiin, Korshagesta Spodsbjergiin ja Gilbjerg Hovedista Kulleniin;

d)’ICES-suuralueen 7 toiminnallisella yksiköllä 16’ maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–53°30' N 15°00' W,

–53°30' N 11°00' W,

–51°30' N 11°00' W,

–51°30' N 13°00' W,

–51°00' N 13°00' W,

–51°00' N 15°00' W,

–53°30' N 15°00' W;

e)’ICES-alueen 9a toiminnallisella yksiköllä 26’ maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–43°00' N 8°00' W,

–43°00' N 10°00' W,

–42°00' N 10°00' W,

–42°00' N 8°00' W;

f)’ICES-alueen 9a toiminnallisella yksiköllä 27’ maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–42°00' N 8°00' W,

–42°00' N 10°00' W,

–38°30' N 10°00' W,

–38°30' N 9°00' W,

–40°00' N 9°00' W,

–40°00' N 8°00' W;

g)’ICES-alueen 9a toiminnallisella yksiköllä 30’ Espanjan lainkäyttövallan piiriin kuuluvaa maantieteellistä aluetta Cádizinlahdella ja alueen 9a lähivesillä;

h)’Cádizinlahdella’ pituuspiirin 7°23′48″ W itäpuolella sijaitsevaa maantieteellistä osaa ICES-alueesta 9a;

i)’CCAMLR-yleissopimusalueella’ (Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva toimikunta) neuvoston asetuksen (EY) N:o 601/2004 18 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä maantieteellistä aluetta;

j)’CECAF-alueilla’ (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2009 19 liitteessä II täsmennettyjä maantieteellisiä alueita;

k)’GFCM-alueen (Välimeren yleinen kalastuskomissio) maantieteellisillä osa-alueilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1343/2011 20 liitteessä I määriteltyjä alueita;

l)’IATTC-yleissopimusalueella’ (Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio) Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella 21 perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevassa yleissopimuksessa määriteltyä maantieteellistä aluetta;

m)’ICCAT-yleissopimusalueella’ (Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio) Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa 22 määriteltyä maantieteellistä aluetta;

n)’IOTC-yleissopimusalueella’ (Intian valtameren tonnikalatoimikunta) Intian valtameren tonnikalatoimikunnan perustamista koskevassa sopimuksessa 23 määriteltyä maantieteellistä aluetta;

o)’NAFO-alueilla’ (Koillis-Atlantin kalastuskomitea) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 217/2009 24 liitteessä III täsmennettyjä maantieteellisiä alueita;

p)’SEAFO-yleissopimusalueella’ (Kaakkois-Atlantin kalastusjärjestö) kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Kaakkois-Atlantilla tehdyssä yleissopimuksessa 25 määriteltyä maantieteellistä aluetta;

q)‘SIOFA-sopimusalueella’ Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksessa 26 määriteltyä maantieteellistä aluetta;

r)’SPRFMO-yleissopimusalueella’ (Eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö) aavan meren kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Etelä-Tyynellämerellä koskevassa yleissopimuksessa 27 määriteltyä maantieteellistä aluetta;

s)’WCPFC-yleissopimusalueella’ (Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio) laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskevassa yleissopimuksessa 28 määriteltyä maantieteellistä aluetta;

t)’Beringinmeren aavalla merellä’ Beringinmerellä olevaa aavan meren maantieteellistä aluetta, joka sijaitsee yli 200 meripeninkulman etäisyydellä perusviivoista, joista Beringinmeren rannikkovaltioiden aluemeren leveys mitataan;

u)’IATTC:n ja WCPFC:n päällekkäisalueella’ seuraavien rajaamaa maantieteellistä aluetta:

–pituuspiiri 150° W,

–pituuspiiri 130° W,

–leveyspiiri 4° S,

–leveyspiiri 50° S.

II OSASTO
UNIONIN KALASTUSALUSTEN KALASTUSMAHDOLLISUUDET

I luku
Yleiset säännökset

5 artikla
TACit ja niiden jakaminen

1.Unionin kalastusalusten TACit unionin vesillä tai tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä ja näiden TACien jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä tapauksen mukaan niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset vahvistetaan liitteessä I.

2.Unionin kalastusaluksilla on oikeus kalastaa tämän asetuksen liitteessä I säädettyjen TACien rajoissa Färsaarten, Grönlannin ja Norjan kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä sekä Jan Mayenin ympärillä sijaitsevalla kalastusalueella tämän asetuksen 15 artiklassa ja liitteessä III sekä asetuksessa (EU) 2017/2403 29 ja sen täytäntöönpanosäännöksissä säädetyin edellytyksin.

6 artikla
Jäsenvaltioiden määrittämät TACit

1.Asianomaisten jäsenvaltioiden on määritettävä tiettyjen kalakantojen TACit. Kyseiset kannat yksilöidään liitteessä I.

2.Jäsenvaltioiden määrittämien TACien on

a)oltava yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen, erityisesti kalakannan kestävän hyödyntämisen periaatteen mukaisia; ja

b)johdettava

i)suurimmalla mahdollisella todennäköisyydellä kannan hyödyntämiseen kestävän enimmäistuoton mukaisesti vuodesta 2019 alkaen, jos analyyttisia arvioita on saatavilla; tai

ii)kannan hyödyntämiseen kalastuksenhoidon ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti, jos analyyttisia arvioita ei ole saatavilla tai ne ovat puutteellisia.

3.Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2019 esitettävä komissiolle seuraavat tiedot:

a)hyväksytyt TACit;

b)asianomaisen jäsenvaltion keräämät ja arvioimat tiedot, joihin hyväksytyt TACit perustuvat;

c)yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten hyväksytyt TACit noudattavat 2 kohtaa.

7 artikla
Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset

1.Saaliit, joihin ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa vahvistettua purkamisvelvoitetta, saa pitää aluksella tai purkaa aluksesta ainoastaan, jos

a)saaliit on pyydetty sellaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jolla on kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt; tai

b)saaliit ovat osa unionin kiintiötä, jota ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, eikä tämä unionin kiintiö ole täyttynyt.

2.Muiden kuin kohdelajien kannat, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuissa turvallisissa biologisissa rajoissa, yksilöidään tämän asetuksen liitteessä I, mainitussa artiklassa säädetyn, saaliiden lukemista asianomaisiin kiintiöihin koskevan poikkeuksen soveltamiseksi.

8 artikla
Pyyntiponnistusrajoitukset

Tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ajanjaksojen osalta on sovellettava seuraavia pyyntiponnistusta koskevia rajoituksia:

a)ICES-alueiden 8c ja 9a, Cádizinlahtea lukuun ottamatta, kummeliturskan ja keisarihummerin elvyttämisessä sovelletaan liitettä II A;

b)ICES-alueen 7e merianturakannan hoidossa sovelletaan liitettä II B.

9 artikla
Meribassin kalastusta koskevat toimenpiteet

1.Kielletään unionin kalastusaluksilta ja missä tahansa rannalta harjoitettavissa kaupallisissa kalastuksissa meribassin kalastus ICES-alueilla 4b ja 4c sekä ICES-suuralueella 7. Kielletään kyseisellä alueella pyydetyn meribassin pitäminen aluksella, jälleenlaivaus, siirtäminen ja aluksesta purkaminen.

2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, unionin kalastusalukset voivat tammikuussa 2019 sekä 1 päivän huhtikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2019 välisenä aikana ICES-alueilla 4b, 4c, 7d, 7e, 7f ja 7h ja vesillä, jotka sijaitsevat 12 meripeninkulman sisällä perusviivoista Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvalla alueella ICES-alueilla 7a ja 7g, kalastaa seuraavilla pyydyksillä meribassia sekä pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää ja purkaa aluksesta kyseisellä alueella pyydettyä meribassia seuraavissa rajoissa:

a)pohjatroolit 30 : tahattomien sivusaaliiden osalta enintään 100 kilogrammaa kuukaudessa ja 1 prosentti kyseisen aluksen pyytämän aluksella päivän aikana olevan meren eliöiden kokonaissaaliin painosta;

b)nuotat 31 : tahattomien sivusaaliiden osalta enintään 180 kilogrammaa kuukaudessa ja 1 prosentti kyseisen aluksen pyytämän aluksella päivän aikana olevan meren eliöiden kokonaissaaliin painosta;

c)Koukut ja siimat 32 : enintään 7 tonnia alusta kohden vuodessa;

d)ankkuroidut verkot 33 : tahattomien sivusaaliiden osalta enintään 1,2 tonnia alusta kohden vuodessa ja 1 prosentti kyseisen aluksen pyytämän aluksella päivän aikana olevan meren eliöiden kokonaissaaliin painosta.

Ensimmäisessä alakohdassa mainittuja poikkeuksia sovelletaan unionin kalastusaluksiin, jotka ovat kirjanneet meribassisaaliita 1 päivän heinäkuuta 2015 ja 30 päivän syyskuuta 2016 väliseltä ajalta: c alakohta koskee koukuilla ja siimoilla saatuja kirjattuja saaliita ja d alakohta ankkuroiduilla verkoilla saatuja kirjattuja saaliita. Unionin kalastusalusta korvattaessa jäsenvaltio voi sallia, että poikkeusta sovelletaan toiseen kalastusalukseen edellyttäen, että poikkeuksen piiriin kuuluvien unionin kalastusalusten määrä ja kokonaiskalastuskapasiteetti eivät kasva.

3.Edellä 2 kohdassa asetettuja saalisrajoituksia ei saa siirtää alusten välillä eikä kuukausien välillä, kun sovelletaan kuukausittaista rajoitusta. Unionin kalastusaluksiin, jotka käyttävät useampaa kuin yhtä pyydystä yhden kalenterikuukauden aikana, sovelletaan kyseisille pyydyksille 2 kohdassa asetettua alhaisinta saalisrajoitusta.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki meribassisaaliit pyydystyypeittäin viimeistään 15 päivän kuluttua kunkin kuukauden päättymisestä.

4.    Virkistyskalastuksessa, myös rannalta käsin, ICES-alueilla 4b, 4c, 6a ja 7a–7k:

(a)meribassin osalta on 1 päivästä tammikuuta 31 päivään maaliskuuta ja 1 päivästä marraskuuta 31 päivään joulukuuta 2019 sallittua ainoastaan korkean eloonjäämisasteen mahdollistava pyydystä ja päästä -kalastus. Asianomaisella ajanjaksolla kielletään kyseisellä alueella pyydetyn meribassin pitäminen aluksella, siirtäminen, jälleenlaivaus ja aluksesta purkaminen:

(b)1 päivästä huhtikuuta 31 päivään lokakuuta 2019 yksi kalastaja saa ottaa saaliiksi enintään yhden meribassiyksilön päivässä.

5.Virkistyskalastuksessa yksi kalastaja saa ICES-alueilla 8a ja 8b ottaa saaliiksi enintään kolme meribassiyksilöä päivässä.

10 artikla
Ankeriaan kalastusta koskevat toimenpiteet

[Ankeriasta koskevat toimenpiteet vahvistetaan ICESin tieteellisen lausunnon ja kyseisen lausunnon täydellisen arvioinnin jälkeen. Meribassikantaa koskeva tieteellinen lausunto julkaistaan 7. marraskuuta 2018.]

11 artikla
Kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevat erityiset säännökset

1.Tässä asetuksessa vahvistettu kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita seuraavien soveltamista:

a)asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset;

c)asetuksen (EY) N:o 1006/2008 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät uudelleen jakamiset;

d)asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

e)asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti pidätettävät määrät;

f)asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105, 106 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset;

g)tämän asetuksen 16 artiklan mukaiset kiintiön siirrot ja vaihdot.

2.Kannat, joihin sovelletaan varo-TACeja tai analyyttisiä TACeja, yksilöidään tämän asetuksen liitteessä I asetuksessa (EY) N:o 847/96 säädettyä TACien ja kiintiöiden vuosittaista hallinnoimista varten.

3.Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa sovelletaan kantoihin, joihin sovelletaan varo-TACia, ja mainitun asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklaa sovelletaan kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia, jollei tämän asetuksen liitteessä I toisin säädetä.

4.Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa ei sovelleta silloin, kun jäsenvaltio käyttää asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta.

12 artikla
Kalastuskieltokaudet

1.On kiellettyä kalastaa tai pitää aluksella Porcupinematalikolla 1 päivän toukokuuta ja 31 päivän toukokuuta 2019 välisenä aikana seuraavia lajeja: turska, lasikampelat, merikrotti, kolja, valkoturska, kummeliturska, keisarihummeri, punakampela, lyyraturska, seiti, rauskut, meriantura, keila, tylppäpyrstömolva, molva ja piikkihai.

Tämän kohdan soveltamiseksi Porcupinematalikolla tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen kulku Porcupinematalikon kautta niin, että aluksella on kyseisessä alakohdassa tarkoitettua lajia, on sallittua asetuksen (EY) N:o 1224/2009 50 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti.

2.Pohjatroolilla, nuotalla tai vastaavalla vedettävällä pyydyksellä, jonka silmäkoko on alle 16 mm, harjoitettava tuulenkalan kaupallinen kalastus on ICES-alueilla 2a ja 3a ja ICES-suuralueella 4 kiellettyä 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän maaliskuuta 2019 sekä 1 päivän elokuuta ja 31 päivän joulukuuta 2019 välisenä aikana.

Ensimmäisessä alakohdassa esitettyä kieltoa sovelletaan myös kolmansien maiden aluksiin, joilla on lupa pyytää tuulenkalaa ja sen kanssa saatuja sivusaaliita ICES-suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä.

13 artikla
Kiellot

1.Kielletään unionin kalastusaluksia pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta ja purkamasta seuraavia lajeja:

a)kynsirausku (Amblyraja radiata) ICES-alueilla 2a, 3a ja 7d ja ICES-suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä;

b)valkohai (Carcharodon carcharias) kaikilla vesillä;

c)suomupistinhai (Centrophorus squamosus) ICES-alueella 2a ja -suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1 ja 14 sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

d)ruskosusihai (Centroscymnus coelolepis) ICES-alueella 2a ja -suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1 ja 14 sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

e)jättiläishai (Cetorhinus maximus) kaikilla vesillä;

f)leijahai (Dalatias licha) ICES-alueella 2a ja -suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1 ja 14 sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

g)lattahai (Deania calcea) ICES-alueella 2a ja -suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1 ja 14 sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

h)silorausku (Dipturus batis) (koostuen lajeista Dipturus cf. flossada ja Dipturus cf. intermedia) ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueilla 3, 4, 6, 7, 8, 9 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä;

i)isovalohai (Etmopterus princeps) ICES-alueella 2a ja -suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1 ja 14 sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

j)pehmovalohai (Etmopterus pusillus) ICES-alueella 2a ja -suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1, 5, 6, 7, 8, 12 ja 14 sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

k)pitkälläsiimalla pyydetty harmaakoirahai (Galeorhinus galeus) ICES-alueella 2a ja -suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1, 5, 6, 7, 8, 12 ja 14 sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

l)sillihai (Lamna nasus) kaikilla vesillä;

m)seuraavat Mobula-sukuun kuuluvat rauskulajit kaikilla vesillä:

i)sarvirausku (Mobula mobular);

ii)Guinean pikkupaholaisrausku (Mobula rochebrunei);

iii)Japanin paholaisrausku (Mobula japanica);

iv)silopaholaisrausku (Mobula thurstoni);

v)pikkupaholaisrausku (Mobula eregoodootenkee);

vi)kääpiöpaholaisrausku (Mobula munkiana);

vii)tropiikinpaholaisrausku (Mobula tarapacana);

viii)lyhyteväpaholaisrausku (Mobula kuhlii);

ix)pikkupaholaisrausku (Mobula hypostoma);

x) Mobula alfredi (paholaisrauskulaji);

xi) Mobula birostris (paholaisrauskulaji);

n)seuraavat saharauskulajit (Pristidae) kaikilla vesillä:

i)puukkosaharausku (Anoxypristis cuspidata);

ii)pikkusaharausku (Pristis clavata);

iii)saharausku (Pristis pectinata);

iv)harmaasaharausku (Pristis pristis);

v)kampasaharausku (Pristis zijsron);

o)okarausku (Raja clavata) ICES-alueella 3a sijaitsevilla unionin vesillä;

p)mustavatsarausku (Dipturus nidarosiensis) ICES-alueilla 6a, 6b, 7a, 7b, 7c, 7e, 7f, 7g, 7h ja 7k sijaitsevilla unionin vesillä;

q)aaltorausku (Raja undulata) ICES-suuralueilla 6 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä;

r)valashai (Rhincodon typus) kaikilla vesillä;

s)kitararausku (Rhinobatos rhinobatos) Välimerellä;

t)pullonokkarausku (Rostroraja alba) ICES-suuralueilla 6, 7, 8, 9 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä;

u)kitararauskut (Rhinobatidae) ICES-suuralueilla 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 12 sijaitsevilla unionin vesillä,

v)piikkihai (Squalus acanthias) ICES-suuralueilla 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä, paitsi kun kyseessä ovat liitteessä I A vahvistetut välttämistä koskevat ohjelmat;

x)merienkeli (Squatina squatina) unionin vesillä.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja ei saa vahingoittaa, jos niitä saadaan sattumalta saaliiksi. Yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

14 artikla
Tietojen toimittaminen

Kun jäsenvaltiot toimittavat asetuksen (EY) N:o 1224/2009 33 ja 34 artiklan mukaisesti komissiolle tietoja pyydettyjen kantojen puretuista määristä, niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä I ilmoitettuja kantojen koodeja.

II luku
Kalastusluvat kolmansien maiden vesillä

15 artikla
Kalastusluvat

1.Kolmannen maan vesillä kalastavien unionin kalastusalusten kalastuslupien enimmäismäärä esitetään liitteessä III.

2.Jos jäsenvaltio siirtää asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan perusteella kiintiönsä toiselle jäsenvaltiolle, jäljempänä ’kiintiöiden vaihto’, tämän asetuksen liitteessä III mainituilla kalastusalueilla, siirtoon on sisällyttävä asianmukainen kalastuslupien siirto, ja siitä on ilmoitettava komissiolle. Kullekin kalastusalueelle tämän asetuksen liitteessä III ilmoitettua kalastuslupien kokonaismäärää ei saa kuitenkaan ylittää.

III luku
Kalastusmahdollisuudet alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vesillä

[Tämän luvun 2–3, 5 ja 7–10 jaksoa tarkistetaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vuosikokousten jälkeen]

1 jakso
Yleiset säännökset

16 artikla
Kiintiöiden siirrot ja vaihdot

1.Jos alueellisen kalastuksenhoitojärjestön säännöissä sallitaan kiintiöiden siirrot ja vaihdot alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sopimuspuolten välillä, jäsenvaltio, jäljempänä ’kyseinen jäsenvaltio’, voi keskustella kyseisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jonkin sopimuspuolen kanssa ja tapauksen mukaan laatia luonnoksen aiotusta kiintiön siirrosta tai vaihdosta.

2.Komissio voi kyseisen jäsenvaltion ilmoituksen saatuaan hyväksyä aiottua kiintiön siirtoa tai vaihtoa koskevan luonnoksen, josta kyseinen jäsenvaltio on keskustellut alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaisen sopimuspuolen kanssa. Sen jälkeen komissio ilmaisee ilman aiheetonta viivytystä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaiselle sopimuspuolelle suostumuksensa siihen, että sitä sitoo tällainen kiintiön siirto tai vaihto. Komissio ilmoittaa sitten sovitusta kiintiön siirrosta tai vaihdosta alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sihteeristölle kyseisen järjestön sääntöjen mukaisesti.

3.Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille sovitusta kiintiön siirrosta tai vaihdosta.

4.Kiintiön siirron tai vaihdon perusteella alueellisen kalastusjärjestön sopimuspuolelta saatuja tai sille siirrettyjä kalastusmahdollisuuksia pidetään kyseiselle jäsenvaltiolle jaettuina taikka siltä vähennettyinä kalastusmahdollisuuksina siitä hetkestä alkaen, kun kiintiön siirto tai vaihto tulee voimaan alueellisen kalastusjärjestön kyseisen sopimuspuolen kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen mukaisesti tai tapauksen mukaan asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntöjen mukaisesti. Tällainen kiintiön siirto tai vaihto ei saa kuitenkaan muuttaa kalastustoimintaa koskevan suhteellisen vakauden periaatteen mukaista nykyistä jakoperustetta kalastusmahdollisuuksien jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä.

5.Tätä artiklaa sovelletaan 31 päivään tammikuuta 2020 asti, kun kyseessä ovat kiintiöiden siirrot alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sopimuspuolelta unionille ja näiden kiintiöiden jakaminen jäsenvaltioille.

2 jakso
ICCAT-yleissopimusalue

17 artikla
Kalastus-, kasvatus- ja lihotuskapasiteetin rajoittaminen

1.Rajoitetaan sellaisten vapapyydyksiä käyttävien unionin alusten ja uisteluveneiden lukumäärää, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti 8–30 kilogramman painoisia tai 75–115 senttimetrin pituisia tonnikaloja Itä-Atlantilla, liitteessä IV olevan 1 kohdan mukaisesti.

2.Rajoitetaan sellaisten perinteistä pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien unionin alusten lukumäärää, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti 8–30 kilogramman painoisia tai 75–115 senttimetrin pituisia tonnikaloja Välimerellä, liitteessä IV olevan 2 kohdan mukaisesti.

3.Rajoitetaan sellaisten tonnikalaa Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin pyytävien unionin kalastusalusten lukumäärää, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti 8–30 kilogramman painoisia tai 75–115 senttimetrin pituisia tonnikaloja, liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaisesti.

4.Rajoitetaan sellaisten kalastusalusten lukumäärää ja kokonaisbruttovetoisuutta, joilla on lupa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa tai purkaa aluksesta tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, liitteessä IV olevan 4 kohdan mukaisesti.

5.Rajoitetaan Itä-Atlantilla ja Välimerellä harjoitettavassa tonnikalan kalastuksessa käytettävien rysien lukumäärää liitteessä IV olevan 5 kohdan mukaisesti.

6.Rajoitetaan tonnikalan kasvatus- ja lihotuskapasiteettia sekä kasvatuslaitoksille myönnettävää pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärää Itä-Atlantilla ja Välimerellä liitteessä IV olevan 6 kohdan mukaisesti.

7.Rajoitetaan sellaisten unionin kalastusalusten enimmäismäärää, joilla on lupa pyytää kohdelajinaan pohjoisen kannan valkotonnikalaa, siten kuin asetuksen (EY) N:o 520/2007 12 artiklassa säädetään, tämän asetuksen liitteessä IV olevan 7 kohdan mukaisesti.

8.Rajoitetaan isosilmätonnikalaa ICCAT-yleissopimusalueella kalastavien vähintään 20 metrin pituisten unionin kalastusalusten enimmäismäärää liitteessä IV olevan 8 kohdan mukaisesti.

18 artikla
Virkistyskalastus

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa osoitettava niille liitteessä I D jaetuista kiintiöistä tietty osuus virkistyskalastukseen.

19 artikla
Hait

1.On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta isosilmäkettuhain (Alopias superciliosus) osia tai kokonaisia ruhoja missään kalastuksessa.

2.Alopias-sukuun kuuluvien kettuhaiden kohdennettu kalastus on kielletty.

3.On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta Sphyrnidae-heimoon kuuluvien vasarahaiden (nuijahaita (Sphyrna tiburo) lukuun ottamatta) osia tai kokonaisia ruhoja ICCAT-yleissopimusalueella harjoitetun kalastuksen yhteydessä.

4.On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta missä tahansa kalastuksessa pyydetyn valkopilkkahain (Carcharhinus longimanus) osia tai kokonaisia ruhoja.

5.On kiellettyä pitää aluksella missä tahansa kalastuksessa pyydettyä haukkahaita (Carcharhinus falciformis).

3 jakso
CCAMLR-yleissopimusalue

20 artikla
Kiellot ja saalisrajoitukset

1.Liitteessä V olevassa A osassa mainittujen lajien kohdennettu kalastus on kielletty kyseisessä osassa ilmoitetuilla alueilla ja siinä ilmoitettuina ajanjaksoina.

2.Koekalastuksessa sovelletaan liitteessä V olevassa B osassa ilmoitettuja TACeja ja sivusaalisrajoituksia mainitussa osassa ilmoitetuilla suuralueilla.

21 artikla
Koekalastus

1.Vuonna 2019 jäsenvaltiot saavat osallistua Dissostichus spp. -lajien pitkälläsiimalla harjoitettavaan koekalastukseen FAO-suuralueilla 88.1 ja 88.2 sekä alueiden 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3a niissä osissa, jotka eivät kuulu kansalliseen lainkäyttövaltaan. Jos jäsenvaltio aikoo osallistua tällaiseen kalastukseen, sen on ilmoitettava tästä CCAMLR:n sihteeristölle asetuksen (EY) N:o 601/2004 7 ja 7 a artiklan mukaisesti ja joka tapauksessa viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2019.

2.Suuralue- ja aluekohtaiset TACit ja sivusaalisrajoitukset FAO-suuralueiden 88.1 ja 88.2 samoin kuin alueiden 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3a osalta sekä niiden jakaminen pienimuotoisille tutkimusalueille (small-scale research unit, SSRU) kullakin suuralueella ja alueella vahvistetaan liitteessä V olevassa B osassa. Kalastus SSRU-alueella on lopetettava, kun ilmoitetut saaliit saavuttavat määritellyn TACin, eikä SSRU-alueella saa enää kalastaa loppukauden aikana.

3.Kalastusta on harjoitettava maantieteellisesti ja syvyyssuunnassa niin laajalla alueella kuin mahdollista, jotta saataisiin kalastuspotentiaalin määrittämiseksi tarvittavat tiedot ja vältettäisiin saaliiden ja pyyntiponnistuksen liiallinen keskittyminen. FAO-suuralueilla 88.1 ja 88.2 sekä alueilla 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3a kalastus on kuitenkin kielletty alle 550 metrin syvyydessä.

22 artikla
Etelänkrillin pyynti kalastuskaudella 2019/2020

1.Jos jäsenvaltio aikoo pyytää etelänkrilliä (Euphausia superba) CCAMLR-yleissopimusalueella kalastuskaudella 2019/2020, sen on tämän asetuksen liitteessä V olevan C osan mukaista lomaketta käyttäen ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2019 aikomuksestaan pyytää etelänkrilliä. Komissio toimittaa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta ilmoitukset CCAMLR:n sihteeristölle viimeistään 30 päivänä toukokuuta 2019.

2.Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on oltava asetuksen (EY) N:o 601/2004 3 artiklassa säädetyt tiedot kustakin aluksesta, jolle jäsenvaltio aikoo antaa luvan osallistua etelänkrillin pyyntiin.

3.Jäsenvaltion, joka aikoo pyytää etelänkrilliä CCAMLR-yleissopimusalueella, on ilmoitettava aikomuksestaan tehdä niin vain sellaisten luvan saaneiden alusten osalta, jotka joko purjehtivat sen lipun alla ilmoitusajankohtana tai purjehtivat toisen CCAMLR:n jäsenen lipun alla mutta pyynnin ajankohtana oletettavasti purjehtivat kyseisen jäsenvaltion lipun alla.

4.Jäsenvaltiot saavat antaa muille kuin tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti CCAMLR:n sihteeristölle ilmoitetuille aluksille luvan osallistua etelänkrillin pyyntiin, jos jokin luvan saanut alus on perustelluista toiminnallisista syistä tai ylivoimaisen esteen johdosta estynyt osallistumasta. Tällöin asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä välittömästi CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle ja esitettävä

a)yksityiskohtaiset tiedot suunnitellusta korvaavasta aluksesta, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 601/2004 3 artiklassa säädetyt tiedot;

b)täydellinen selvitys syistä, joilla aluksen korvaaminen perustellaan, sekä asianmukaiset tätä tukevat todisteet tai lisätiedot.

5.Jäsenvaltiot eivät saa antaa mihinkään laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastusta) harjoittavien alusten CCAMLR-luetteloon kirjatulle alukselle lupaa osallistua etelänkrillin pyyntiin.

4 jakso
IOTC:n toimivaltaan kuuluva alue

23 artikla
IOTC:n toimivaltaan kuuluvalla alueella kalastavien alusten kalastuskapasiteetin rajoittaminen

1.Trooppisia tonnikaloja pyytävien unionin kalastusalusten enimmäismäärä IOTC:n toimivaltaan kuuluvalla alueella ja sitä vastaava kapasiteetti bruttovetoisuutena vahvistetaan liitteessä VI olevassa 1 kohdassa.

2.Miekkakalaa (Xiphias gladius) ja valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) pyytävien unionin kalastusalusten enimmäismäärä IOTC:n toimivaltaan kuuluvalla alueella ja sitä vastaava kapasiteetti bruttovetoisuutena vahvistetaan liitteessä VI olevassa 2 kohdassa.

3.Jäsenvaltiot voivat jakaa uudelleen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin kalastuksiin osoitettuja aluksia näiden kalastusten kesken, jos ne voivat osoittaa komissiolle, ettei tämä muutos johda asianomaisten kalakantojen pyyntiponnistuksen lisääntymiseen.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos niiden laivastoon ehdotetaan kapasiteetin siirtoa, siirrettävät alukset sisältyvät IOTC:n alusrekisteriin tai muiden alueellisten tonnikalan kalastusjärjestöjen alusrekisteriin. Tämän lisäksi aluksia, jotka on merkitty alueellisen kalastusjärjestön laatimaan LIS-kalastusta harjoittavien alusten luetteloon, ei saa siirtää.

5.Jäsenvaltiot voivat lisätä kalastuskapasiteettiaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista enimmäismääristä ainoastaan IOTC:lle toimitetuissa kehityssuunnitelmissa asetetuissa rajoissa.

24 artikla
Ajelehtivat kalojen yhteenkokoamiseen käytettävät välineet sekä huoltoalukset

1.Kurenuotta-alus saa käyttää kerralla enintään 350:tä aktiivista kalojen yhteenkokoamiseen käytettävää ajelehtivaa välinettä.

2.Huoltoaluksia saa olla enintään yksi huoltoalus vähintään kahden kurenuotta-aluksen tukena, ja niiden kaikkien on purjehdittava saman jäsenvaltion lipun alla. Tätä säännöstä ei sovelleta jäsenvaltioihin, jotka käyttävät vain yhtä huoltoalusta.

3.Yhtä kurenuotta-alusta saa tukea enintään yksi saman lippuvaltion huoltoalus kerrallaan.

4.IOTC:n luvan saaneiden alusten rekisteriin ei 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen saa rekisteröidä mitään uusia tai ylimääräisiä huoltoaluksia.

25 artikla
Hait

1.On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta kaikkien Alopiidae-heimon lajien kettuhaiden osia tai kokonaisia ruhoja missään kalastuksessa.

2.On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta valkopilkkahain (Carcharhinus longimanus) osia tai kokonaisia ruhoja missään kalastuksessa, lukuun ottamatta aluksia, joiden suurin pituus on alle 24 metriä ja jotka harjoittavat kalastustoimintaa yksinomaan oman lippujäsenvaltionsa talousvyöhykkeellä, ja edellyttäen, että niiden saalis on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen kulutukseen.

3.Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja ei saa vahingoittaa, jos niitä saadaan sattumalta saaliiksi. Yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

5 jakso
SPRFMO-yleissopimusalue

26 artikla
Pelagisten lajien kalastus

1.Vain ne jäsenvaltiot, jotka ovat aktiivisesti harjoittaneet pelagista kalastusta SPRFMO-yleissopimusalueella vuosina 2007, 2008 tai 2009, voivat pyytää pelagisia kantoja tällä alueella liitteessä I J vahvistettujen TACien mukaisesti.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on rajoitettava lippunsa alla purjehtivien pelagisia kantoja vuonna 2019 pyytävien alusten bruttotonneina ilmaistu kokonaisvetoisuus kyseisellä alueella unionin tasolla yhteensä 78 600 bruttotonniin.

3.Liitteessä I J vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia saa käyttää vain, jos jäsenvaltiot lähettävät luettelon aluksista, jotka harjoittavat aktiivisesti kalastusta tai saaliiden jälleenlaivausta SPRFMO-yleissopimusalueella, sekä alusten satelliittiseurantajärjestelmän tietueet, kuukausittaiset saalisilmoitukset ja käytettävissä olevat satamakäyntejä koskevat tiedot viimeistään seuraavan kuukauden viidentenä päivänä komissiolle, joka toimittaa tiedot SPRFMO:n sihteeristölle.

27 artikla
Pohjakalastus

1.Jäsenvaltioiden on rajoitettava pohjakalastuksessa saaliinsa tai pyyntiponnistuksensa vuonna 2019 niihin SPRFMO-yleissopimusalueen osiin, joilla on harjoitettu pohjakalastusta 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana, ja sellaiseen määrään, joka ei ylitä saalistasoa tai pyyntiponnistusta kuvastavien muuttujien vuotuista keskitasoa kyseisenä aikana. Ne saavat kalastaa aiempaa kirjattua kalastustoimintaa enemmän ainoastaan, jos SPRFMO hyväksyy niiden suunnitelman aiemman kirjatun kalastustoiminnan ylittävästä tasosta.

2.Jäsenvaltiot, joilla ei ole pohjakalastusta koskevaa aiempaa kirjattua saalista tai pyyntiponnistusta SPRFMO-yleissopimusalueella 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2006 väliseltä ajalta, eivät saa kalastaa, ellei SPRFMO hyväksy niiden suunnitelmaa kalastaa, vaikkei niillä ole aiempaa kirjattua kalastustoimintaa.

6 jakso
IATTC-yleissopimusalue

28 artikla
Kurenuottakalastus

1.Kielletään kurenuotta-aluksilta keltaevätonnikalan (Thunnus albacares), isosilmätonnikalan (Thunnus obesus) ja boniitin (Katsuwonus pelamis) kalastus

a)29 päivästä heinäkuuta klo 00.00 8 päivään lokakuuta 2019 klo 24.00 tai 9 päivästä marraskuuta 2019 klo 00.00 19 päivään tammikuuta 2020 klo 24.00 alueella, jota rajaavat

–Amerikan Tyynenmerenpuoliset rannikot,

–pituuspiiri 150° W,

–leveyspiiri 40° N,

–leveyspiiri 40° S;

b)9 päivästä lokakuuta 2019 klo 00.00 8 päivään marraskuuta 2019 klo 24.00 alueella, jota rajaavat

–pituuspiiri 96º W,

–pituuspiiri 110° W,

–leveyspiiri 4° N,

–leveyspiiri 3º S.

2.Asianomaisten jäsenvaltioiden on kunkin aluksensa osalta ilmoitettava valitsemansa 1 kohdassa tarkoitettu kalastuskieltokausi komissiolle ennen 1 päivää huhtikuuta 2019. Asianomaisten jäsenvaltioiden kaikkien kurenuotta-alusten on valittuna kautena lopetettava kurenuotalla kalastaminen 1 kohdassa määritellyillä alueilla.

3.IATTC-yleissopimusalueella tonnikalaa pyytävien kurenuotta-alusten on pidettävä aluksella ja sen jälkeen purettava aluksesta tai jälleenlaivattava kaikki keltaevätonnikalan, isosilmätonnikalan ja boniitin saaliit.

4.Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta

a)kun kala katsotaan ihmisravinnoksi soveltumattomaksi muun syyn kuin koon vuoksi; tai

b)kalastusmatkan viimeisellä vetokerralla, kun aluksella voi olla riittämättömästi tilaa kaikkien kyseisellä vetokerralla saaliiksi saatujen tonnikalojen sijoittamiseksi.

29 artikla
Ajelehtivat kalojen yhteenkokoamiseen käytettävät välineet

1.Kurenuotta-alus saa käyttää kerralla enintään 450:tä aktiivista kalojen yhteenkokoamiseen käytettävää ajelehtivaa välinettä IATTC-yleissopimusalueella. Kalojen yhteenkokoamiseen käytettävä väline katsotaan aktiiviseksi silloin, kun se laskettu mereen pyyntiä varten, se alkaa lähettää paikkatietoa ja on kyseisen aluksen, sen omistajan tai käyttäjän seurannassa. Kalojen yhteenkokoamiseen käytettävä väline voidaan aktivoida ainoastaan kurenuotta-alukselta.

2.Kurenuotta-alus ei saa ottaa käyttöön kalojen yhteenkokoamiseen käytettävää välinettä 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa valittua kalastuskieltokautta edeltävien 15 päivän aikana, ja aluksen on nostettava takaisin kalastuskieltokauden alkamista edeltävien 15 päivän kuluessa sama määrä kalojen yhteenkokoamiseen käytettäviä välineitä kuin alun perin laskettiin mereen.

3.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuukausittain päiväkohtaiset tiedot kaikista kalojen yhteenkokoamiseen käytettävistä aktiivisista välineistä IATTC:n edellyttämällä tavalla. Tiedonannot on lähetettävä vähintään 60:n mutta enintään 75 päivän kuluessa. Komissio toimittaa kyseiset tiedot viipymättä IATTC:n sihteeristölle.

30 artikla
Isosilmätonnikalan saalisrajoitukset pitkäsiimakalastuksessa

Kunkin jäsenvaltion pitkäsiima-alusten IATTC-yleissopimusalueella pyytämä isosilmätonnikalan vuotuinen kokonaissaalis saa olla enintään 500 metristä tonnia tai enintään niiden vuonna 2001 pyytämien isosilmätonnikalan vuotuisten saaliiden suuruinen.

31 artikla
Valkopilkkahain kalastuksen kieltäminen

1.On kiellettyä pyytää valkopilkkahaita (Carcharhinus longimanus) IATTC-yleissopimusalueella ja pitää aluksella, jälleenlaivata, varastoida, tarjota myytäväksi, myydä tai purkaa aluksesta kyseisellä alueella pyydetyn valkopilkkahain osia tai kokonaisia ruhoja.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja ei saa vahingoittaa, jos niitä saadaan sattumalta saaliiksi. Aluksen käyttäjien on päästettävä kyseisen lajin yksilöt heti takaisin mereen.

3.Alusten käyttäjien on

a)kirjattava takaisin päästettyjen yksilöiden lukumäärä ja tila (kuollut vai elävä);

b)ilmoitettava a alakohdassa tarkoitetut tiedot sille jäsenvaltiolle, jonka kansalaisia he ovat. Jäsenvaltioiden on toimitettava edellisvuoden aikana keräämänsä tiedot komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

32 artikla
Paholaisrauskujen kalastuskielto

Unionin kalastusaluksilta on IATTC-yleissopimusalueella kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, varastoida, tarjota myytäväksi tai myydä paholaisrauskujen (Mobulidae-heimo, joka käsittää Manta- ja Mobula-suvut) osia tai kokonaisia ruhoja. Heti kun unionin kalastusalukset toteavat, että paholaisrauskuja on saatu saaliiksi, unionin kalastusalusten on viipymättä vapautettava ne mahdollisuuksien mukaan elävinä ja vahingoittumattomina.

7 jakso
SEAFO-yleissopimusalue

33 artikla
Syvänmerenhaiden kalastuksen kieltäminen

Kielletään seuraavien syvänmerenhaiden kohdennettu kalastus SEAFO-yleissopimusalueella:

–kissahai (Apristurus manis),

–Etmopterus bigelowi (pikkuhailaji),

–Etmopterus brachyurus (pikkuhailaji),

–isovalohai (Etmopterus princeps),

–pehmovalohai (Etmopterus pusillus),

–rauskut (Rajidae),

–samettipiikkihai (Scymnodon squamulosus),

–Selachimorpha-ylälahkon syvänmerenhait,

–piikkihai (Squalus acanthias).

8 jakso
WCPFC-yleissopimusalue

34 artikla
Isosilmätonnikalan, keltaevätonnikalan, boniitin ja eteläisen Tyynenmeren valkotonnikalan kalastusta koskevat edellytykset

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kurenuotta-aluksille, jotka pyytävät isosilmätonnikalaa (Thunnus obesus), keltaevätonnikalaa (Thunnus albacares) ja boniittia (Katsuwonus pelamis) siinä osassa WCPFC-yleissopimusaluetta, joka sijaitsee leveyspiirien 20° N ja 20° S välillä aavalla merellä, myönnettyjen kalastuspäivien lukumäärä on enintään 403 päivää.

2.Unionin kalastusalukset eivät saa pyytää eteläisen Tyynenmeren valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) WCPFC-yleissopimusalueella leveyspiirin 20° S eteläpuolella.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pitkäsiima-aluksilla kalastetut isosilmätonnikalan (Thunnus obesus) saaliit ovat enintään 2 000 tonnia.

35 artikla
Kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä harjoitettavan kalastuksen hallinnointi

1.WCPFC-yleissopimusalueen osassa, joka sijaitsee leveyspiirien 20° N ja 20° S välisellä alueella, kielletään 1 päivän heinäkuuta 2019 kello 00.00 ja 30 päivän syyskuuta 2019 kello 24.00 välisenä aikana kurenuotta-aluksilta kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettujen välineiden käyttö, huolto tai asettaminen.

2.Edellä 1 kohdassa vahvistetun kiellon lisäksi kielletään kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettujen välineiden asettaminen WCPFC-yleissopimusalueen aavalla merellä leveyspiirien 20° N ja 20° S välisellä alueella kahden lisäkuukauden aikana: joko 1 päivän huhtikuuta 2019 klo 00.00 ja 31 päivän toukokuuta 2019 klo 24.00 välisenä aikana tai 1 päivän marraskuuta 2019 klo 00.00 ja 31 päivän joulukuuta 2019 klo 24.00 välisenä aikana. Kyseisten kahden lisäkuukauden valinnasta on ilmoitettava komissiolle ennen 31 päivää tammikuuta 2019.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin niiden kurenuotta-alus on käyttänyt merellä kullakin hetkellä enintään 350:tä kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettua, aktiivisilla mittauspoijuilla varustettua välinettä. Poiju voidaan aktivoida ainoastaan aluksella.

4.Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa WCPFC-yleissopimusalueen osassa kalastavien kurenuotta-alusten on pidettävä aluksella ja purettava tai jälleenlaivattava kaikki isosilmätonnikalan, keltaevätonnikalan ja boniitin saaliit.

5.Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta

a)kalastusmatkan viimeisellä vetokerralla, jos aluksella ei ole riittävästi tilaa kaikkien kalojen sijoittamiseksi;

b)kun kala on ihmisravinnoksi soveltumaton muun syyn kuin koon vuoksi; tai

c)pakastuslaitteiston vakavan toimintahäiriön sattuessa.

36 artikla
Miekkakalan kalastukseen luvan saaneiden unionin kalastusalusten lukumäärän rajoittaminen

WCPFC-yleissopimusalueella linjan 20° S eteläpuolella sijaitsevilla alueilla miekkakalan (Xiphias gladius) kalastukseen luvan saaneiden unionin kalastusalusten enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä VII.

37 artikla
Miekkakalan saalisrajoitukset pitkäsiimakalastuksessa leveyspiirin 20° S eteläpuolella

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pitkäsiima-aluksilla leveyspiirin 20° S eteläpuolella pyydetyt miekkakalan (Xiphias gladius) saaliit eivät ylitä liitteessä I H vahvistettua rajoitusta. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että miekkakalan pyyntiponnistus ei kyseisen toimenpiteen vuoksi siirry leveyspiirin 20° S pohjoispuolelle.

38 artikla
Haukkahait ja valkopilkkahait

1.WCPFC-yleissopimusalueella on kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata, varastoida tai purkaa aluksesta seuraavien lajien osia tai kokonaisia ruhoja:

a)haukkahai (Carcharhinus falciformis),

b)valkopilkkahai (Carcharhinus longimanus).

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja ei saa vahingoittaa, jos niitä saadaan sattumalta saaliiksi. Yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

39 artikla
IATTC:n ja WCPFC:n päällekkäisalue

1.Alusten, jotka on merkitty ainoastaan WCPFC:n rekisteriin, on noudatettava tässä jaksossa säädettyjä toimenpiteitä kalastaessaan 4 artiklan u alakohdassa määritellyllä IATTC:n ja WCPFC:n päällekkäisalueella.

2.Alusten, jotka on merkitty sekä WCPFC:n että IATTC:n rekisteriin, ja alusten, jotka on merkitty ainoastaan IATTC:n rekisteriin, on sovellettava 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 29, 30 ja 31 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä kalastaessaan 4 artiklan u alakohdassa määritellyllä IATTC:n ja WCPFC:n päällekkäisalueella.

9 jakso
GFCM-sopimusalue

40 artikla
Pienet pelagiset kannat maantieteellisillä osa-alueilla 17 ja 18

1.Unionin kalastusalusten maantieteellisillä osa-alueilla 17 ja 18 pyytämät pienten pelagisten kantojen saaliit eivät saa ylittää tämän asetuksen liitteessä I L vahvistettuja, asetuksen (EU) N:o 1343/2011 24 artiklan mukaisesti ilmoitettuja vuoden 2014 määriä.

2.Unionin kalastusalukset saavat kalastaa pieniä pelagisia kantoja maantieteellisillä osa-alueilla 17 ja 18 enintään 180 kalastuspäivänä vuodessa. Kyseisen 180 kalastuspäivän kokonaismäärän puitteissa on käytettävä enintään 144 kalastuspäivää sardiinin kalastuksessa ja enintään 144 kalastuspäivää sardellin kalastuksessa.

10 jakso
Beringinmeri

41 artikla
Kalastuskielto Beringinmeren aavalla merellä

Kielletään alaskanseidin (Theragra chalcogramma) kalastus Beringinmeren aavalla merellä.

11 jakso
SIOFA

42 artikla

Pohjakalastusta koskevat väliaikaiset toimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden, joiden alukset ovat minä tahansa vuonna ennen vuotta 2016 kalastaneet yli 40 vuorokautta SIOFA-sopimusalueella, on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat kalastusalukset rajoittavat vuotuisen pohjakalastusta koskevan pyyntiponnistuksensa ja/tai saaliinsa vuotuisen keskimääräisen tasonsa mukaiseksi ja että kalastustoimet tapahtuvat alueella, jota on arvioitu jäsenvaltioiden SIOFAlle toimittamassa vaikutustenarvioinnissa.

2. Jäsenvaltioiden, joiden alukset eivät minään vuonna ennen vuotta 2016 ole kalastaneet yli 40:tä vuorokautta SIOFA-sopimusalueella, on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset rajoittavat pohjakalastusta koskevan pyyntiponnistuksensa ja/tai saaliinsa sekä kalastustoimien alueellisen jakautumisen aikaisempien kalastustietojensa mukaisesti.

III OSASTO
KOLMANSIEN MAIDEN ALUSTEN KALASTUSMAHDOLLISUUDET UNIONIN VESILLÄ

43 artikla
Norjan lipun alla purjehtivat kalastusalukset ja Färsaarilla rekisteröidyt kalastusalukset

Norjan lipun alla purjehtivat kalastusalukset ja Färsaarilla rekisteröidyt kalastusalukset saavat pyytää unionin vesillä saaliita tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen TACien rajoissa sekä tässä asetuksessa ja asetuksen (EY) N:o 1006/2008 III luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

44 artikla
Venezuelan lipun alla purjehtivat kalastusalukset

Venezuelan lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin sovelletaan tässä asetuksessa ja asetuksen (EY) 1006/2008 III luvussa vahvistettuja edellytyksiä.

45 artikla
Kalastusluvat

Unionin vesillä kalastavien kolmansien maiden alusten kalastuslupien enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä VIII.

46 artikla
Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset

Edellä 43 artiklassa säädettyjen kalastuslupien nojalla kalastavien kolmansien maiden alusten saaliisiin ja sivusaaliisiin sovelletaan 7 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä.

47 artikla
Kalastuskieltokaudet

Kolmansien maiden alukset, joilla on lupa kalastaa tuulenkalaa ja sen kanssa saatavia sivusaaliita ICES-suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä, eivät saa kalastaa tuulenkalaa kyseisellä alueella pohjatroolilla, nuotalla tai vastaavalla vedettävällä pyydyksellä, jonka silmäkoko on alle 16 mm, 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän maaliskuuta 2019 sekä 1 päivän elokuuta ja 31 joulukuuta 2019 välisenä aikana.

48 artikla
Kiellot

1.Kielletään kolmansien maiden kalastusaluksia pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta ja purkamasta aluksesta seuraavia lajeja silloin, kun ne esiintyvät unionin vesillä:

a)kynsirausku (Amblyraja radiata) ICES-alueilla 2a, 3a ja 7d ja ICES-suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä;

b)seuraavat saharauskulajit unionin vesillä:

i)puukkosaharausku (Anoxypristis cuspidata),

ii)pikkusaharausku (Pristis clavata),

iii)saharausku (Pristis pectinata),

iv)harmaasaharausku (Pristis pristis),

v)kampasaharausku (Pristis zijsron);

c)jättiläishai (Cetorhinus maximus) ja valkohai (Carcharodon carcharias) unionin vesillä;

d)silorausku (Dipturus batis) (koostuen lajeistaDipturus cf. flossada ja Dipturus cf. intermedia) ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueilla 3, 4, 6, 7, 8, 9 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä;

e)pitkälläsiimalla pyydetty harmaakoirahai (Galeorhinus galeus) ICES-alueella 2a sekä ICES-suuralueilla 1, 4, 5, 6, 7, 8, 12 ja 14 sijaitsevilla unionin vesillä;

f)pehmovalohai (Etmopterus pusillus) ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueilla 1, 4, 5, 6, 7, 8, 12 ja 14 sijaitsevilla unionin vesillä;

g)leijahai (Dalatias licha), lattahai (Deania calcea), suomupistinhai (Centrophorus squamosus), isovalohai (Etmopterus princeps) ja ruskosusihai (Centroscymnus coelolepis) ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueilla 1, 4 ja 14 sijaitsevilla unionin vesillä;

h)sillihai (Lamna nasus) unionin vesillä;

i)seuraavat Mobula-suvun rauskulajit unionin vesillä:

i)sarvirausku (Mobula mobular),

ii)Guinean pikkupaholaisrausku (Mobula rochebrunei),

iii)Japanin paholaisrausku (Mobula japanica),

iv)silopaholaisrausku (Mobula thurstoni),

v)pikkupaholaisrausku (Mobula eregoodootenkee),

vi)kääpiöpaholaisrausku (Mobula munkiana),

vii)tropiikinpaholaisrausku (Mobula tarapacana),

viii)lyhyteväpaholaisrausku (Mobula kuhlii),

ix)pikkupaholaisrausku (Mobula hypostoma),

x)Manta alfredi (paholaisrauskulaji),

xi)Mobula birostris (paholaisrauskulaji),

j)okarausku (Raja clavata) ICES-alueella 3a sijaitsevilla unionin vesillä,

k)mustavatsarausku (Dipturus nidarosiensis) ICES-alueilla 6a, 6b, 7a, 7b, 7c, 7e, 7f, 7g, 7h ja 7k sijaitsevilla unionin vesillä,

l)aaltorausku (Raja undulata) ICES-suuralueilla 6, 9 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä ja pullonokkarausku (Rostroraja alba) ICES-suuralueilla 6, 7, 8, 9 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä,

m)kitararauskut (Rhinobatidae) ICES-suuralueilla 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 12 sijaitsevilla unionin vesillä,

n)kitararausku (Rhinobatos rhinobatos) Välimerellä,

o)valashai (Rhincodon typus) kaikilla vesillä,

p)piikkihai (Squalus acanthias) ICES-suuralueilla 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 sijaitsevilla unionin vesillä;

q)merienkeli (Squatina squatina) unionin vesillä.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja ei saa vahingoittaa, jos niitä saadaan sattumalta saaliiksi. Yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

IV OSASTO
LOPPUSÄÄNNÖKSET

49 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa asetuksella (EU) N:o 1380/2013 perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

50 artikla
Siirtymäsäännös

Tämän asetuksen 9 artiklan, 11 artiklan 2 kohdan sekä 13, 19, 20, 25, 31, 32, 33, 38, 41 ja 48 artiklan soveltamista jatketaan soveltuvin osin vuonna 2020, kunnes asetus kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2020 tulee voimaan.

51 artikla
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019.

Edellä olevaa 8 artiklaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä helmikuuta 2019. Edellä 20, 21 ja 22 artiklassa ja liitteissä I E ja V vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia koskevia säännöksiä sovelletaan tiettyjen kantojen osalta CCAMLR-yleissopimusalueella 1 päivästä joulukuuta 2018.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1)    COM(2018)149.

(2)    Ks. erityisesti asiakirja ”General Context of ICES Advice” seuraavassa osoitteessa: http://www.ices.dk/sites/pub/Publication%20Reports/Advice/2018/2018/Introduction_to_advice_2018.pdf

(3)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(4)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/973, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2018, Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa Pohjanmerellä koskevien yksityiskohtien erittelemisestä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 676/2007 ja (EY) N:o 1342/2008 kumoamisesta (EUVL L 179, 16.7.2018, s. 1).

(5)    Neuvoston asetus (EY) N:o 509/2007, annettu 7 päivänä toukokuuta 2007, monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta kielikampelakannan kestäväksi hyödyntämiseksi Englannin kanaalin länsiosassa (EUVL L 122, 11.5.2007, s. 7).

(6)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1).

(7)    Neuvoston asetus (EY) N:o 2166/2005, annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, etelänkummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella sekä kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla annetun asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttamisesta (EUVL L 345, 28.12.2005, s. 5).

(8)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1300/2008, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, Skotlannin länsipuolisen alueen sillikannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotisesta suunnitelmasta (EUVL L 344, 20.12.2008, s. 6).

(9)    Neuvoston asetus (EY) N:o 847/96, annettu 6 päivänä toukokuuta 1996, TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta (EYVL L 115, 9.5.1996, s. 3).

(10)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(11)    Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välinen kalastussopimus (EYVL L 226, 29.8.1980, s. 48).

(12)    Euroopan talousyhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakuntahallituksen välinen kalastussopimus (EYVL L 226, 29.8.1980, s. 12).

(13)    Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Grönlannin maakuntahallituksen välinen kalastuskumppanuussopimus (EUVL L 172, 30.6.2007, s. 4) ja pöytäkirja kyseisessä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (EUVL L 293, 23.10.2012, s. 5).

(14)    EUVL L 6, 10.1.2012, s. 9.

(15)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(16)    Komission asetus (EY) N:o 517/2008, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalaverkkojen silmäkoon ja langan paksuuden määrittämisen osalta (EUVL L 151, 11.6.2008, s. 5).

(17)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).

(18)    Neuvoston asetus (EY) N:o 601/2004, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2004, kalastustoimintaan sovellettavista valvontatoimenpiteistä Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen alueella ja asetusten (ETY) N:o 3943/90, (EY) N:o 66/98 ja (EY) N:o 1721/1999 kumoamisesta (EUVL L 97, 1.4.2004, s. 16).

(19)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

(20)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).

(21)    Tehty 22 päivänä toukokuuta 2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/539/EY Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 22).

(22)    Unioni on liittynyt yleissopimukseen 9 päivänä kesäkuuta 1986 tehdyllä neuvoston päätöksellä 86/238/ETY yhteisön liittymisestä kansainväliseen yleissopimukseen Atlantin tonnikalojen suojelusta sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden täysivaltaisten edustajien konferenssin päätösasiakirjaan liitetyllä Pariisissa 10 päivänä heinäkuuta 1984 allekirjoitetulla pöytäkirjalla (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 33).

(23)    Unioni on liittynyt yleissopimukseen 18 päivänä syyskuuta 1995 tehdyllä neuvoston päätöksellä 95/399/EY yhteisön liittymisestä Intian valtameren tonnikalatoimikunnan perustamista koskevaan sopimukseen (EYVL L 236, 5.10.1995, s. 24).

(24)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 217/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Luoteis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden saaliiden määriä ja kalastustoimintaa koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 42).

(25)    Tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/738/EY kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Kaakkois-Atlantilla koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 234, 31.8.2002, s. 39).

(26)    Unioni on liittynyt sopimukseen 29 päivänä syyskuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/780/EY yhteisön liittymisestä Intian valtameren tonnikalatoimikunnan perustamista koskevaan sopimukseen (EUVL L 268, 9.10.2008, s. 27).

(27)    Unioni on liittynyt sopimukseen 3 päivänä lokakuuta 2011 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/130/EU Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 67, 6.3.2012, s. 1).

(28)    Unioni on liittynyt yleissopimukseen 26 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/75/EY yhteisön liittymisestä laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskevaan yleissopimukseen (EUVL L 32, 4.2.2005, s. 1).

(29)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).

(30)    Kaikentyyppiset pohjatroolit (OTB, OTT, PTB, TBB, TBN, TBS ja TB).

(31)    Kaikentyyppiset nuotat (SSC, SDN, SPR, SV, SB ja SX).

(32)    Kaikki pitkälläsiimalla tai vapa- ja siimapyydyksellä harjoitettu kalastus (LHP, LHM, LLD, LL, LTL, LX ja LLS).

(33)    Kaikki ankkuroidut verkot ja sulkupyydykset (GTR, GNS, FYK, FPN ja FIX).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 7.11.2018

COM(2018) 732 final

LIITE

asiakirjaan

Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI

unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2019

LIITELUETTELO

LIITE I	EU:n kalastusaluksiin sovellettavat TACit alueilla, joilla on TACeja, lajeittain ja alueittain
LIITE I A	Skagerrak, Kattegat, ICES-suuralueet 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 12 ja 14, unionin vedet CECAF:n alueella, Ranskan Guayanan vedet
LIITE I B	Koillis-Atlantti ja Grönlanti, ICES-suuralueet 1, 2, 5, 12 ja 14 sekä Grönlannin vedet NAFO-alueella 1
LIITE I C	Luoteis-Atlantti – NAFO-yleissopimusalue
LIITE I D	ICCAT-yleissopimusalue
LIITE I E	Antarktis – CCAMLR-yleissopimusalue
LIITE I F	Kaakkois-Atlantti – SEAFO-yleissopimusalue
LIITE I G	Sinievätonnikala – levinneisyysalueet
LIITE I H	WCPFC-yleissopimusalue
LIITE I J	SPRFMO-yleissopimusalue
LIITE I K	IOTC:n toimivaltaan kuuluva alue
LIITE I L	GFCM-sopimusalue
LIITE II A	Alusten pyyntiponnistus tiettyjen etelänkummeliturskakantojen ja keisarihummerikantojen elvyttämisen yhteydessä ICES-alueilla 8c ja 9a Cádizinlahtea lukuun ottamatta
LIITE II B	Alusten pyyntiponnistus Englannin kanaalin länsiosan merianturakantojen hoidon yhteydessä ICES-alueella 7e
LIITE II C	Tuulenkalan kalastuksenhoitoalueet ICES-alueilla 2a ja 3a sekä ICES-suuralueella 4
LIITE III	Kolmansien maiden vesillä kalastavien unionin kalastusalusten kalastuslupien enimmäismäärä
LIITE IV	ICCAT-yleissopimusalue
LIITE V	CCAMLR-yleissopimusalue
LIITE VI	IOTC:n toimivaltaan kuuluva alue
LIITE VII	WCPFC-yleissopimusalue
LIITE VIII	Unionin vesillä kalastavien kolmansien maiden alusten kalastuslupia koskevat määrälliset rajoitukset

LIITE I

UNIONIN KALASTUSALUKSIIN SOVELLETTAVAT TACIT
ALUEILLA, JOILLA ON LAJI- JA ALUEKOHTAISIA TACEJA

Liitteissä I A, I B, I C, I D, I E, I F, I G, I J, I K ja I L olevissa taulukoissa vahvistetaan TACit ja kiintiöt (tonneina elopainoa, jollei toisin mainita) kannoittain ja tarvittaessa niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset.

Kaikkiin tässä liitteessä esitettyihin kalastusmahdollisuuksiin sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 1 vahvistettuja sääntöjä, ja erityisesti kyseisen asetuksen 33 ja 34 artiklassa vahvistettuja sääntöjä.

Viittaukset kalastusalueisiin ovat viittauksia ICES-alueisiin, jollei toisin mainita. Kunkin alueen kalakannat mainitaan lajin tieteellisen (latinankielisen) nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Ainoastaan tieteellisiä nimiä käytetään lajien yksilöimiseen sääntelytarkoituksissa; yleiskieliset nimet esitetään vain viitteeksi.

Seuraavassa esitetään tämän asetuksen soveltamiseksi tieteellisten nimien ja yleiskielisten nimien vastaavuustaulukko:

Seuraavassa esitetään yksinomaan selvennykseksi yleiskielisten nimien ja tieteellisten nimien vastaavuustaulukko:

LIITE I A

SKAGERRAK, KATTEGAT, ICES-SUURALUEET 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 12 JA 14, UNIONIN VEDET CECAF:N ALUEELLA, RANSKAN GUAYANAN VEDET