11.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 177/1

1.1

Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen yleistyy maailmanlaajuisesti: yhä useammat yhteisöt ja kaupungit hyödyntävät teknologiaverkkoja tehdäkseen enemmän vähemmällä – esimerkiksi vuokraamalla, lainaamalla, vaihtamalla, lahjoittamalla tai jakamalla tuotteita laajuudessa, joka ei aiemmin ollut kuviteltavissa.

1.2

Tällä ei ole ainoastaan taloudellisia vaikutuksia (1), vaan se johtaa myös työn käsitteen muuttumiseen, minkä myötä yhteisöllisestä tai osallistavasta kuluttamisesta tulee merkittävä työllistävä tekijä tulevina vuosina.

1.3

Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen merkitsee näin ollen innovatiivista käyttötalouden yleistymistä tuotantotalouteen nähden, ja se tarjoaa taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä etuja. Se myös tarjoaa yhden ratkaisun talous- ja rahoituskriisiin, koska se mahdollistaa tarvittaessa vaihdon.

1.4

Kun otetaan huomioon tämän uudenlaisen kehityksen monimutkaisuus ja merkityksellisyys, asiaankuuluvien tahojen on ryhdyttävä perinpohjaisten tutkimusten pohjalta sääntelemään ja järjestämään yhteisöllisen tai osallistavan kuluttamisen piirissä sovellettavia käytäntöjä kaikkien siihen osallistuvien toimijoiden oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseksi. Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen voi yhtäältä vastata sosiaalisiin tarpeisiin tilanteissa, joissa lähestymistapa on ei-kaupallinen, ja toisaalta edistää osaltaan voittoa tavoittelevana toimintana työpaikkojen luomista, jolloin siinä on noudatettava verotukseen, turvallisuuteen, vastuullisuuteen ja kuluttajansuojaan liittyviä sekä muita pakottavia sääntöjä.

1.5

Komission tulisi tarkastella yhteisöllistä tai osallistavaa kuluttamista työohjelmansa puitteissa käsittelemällä asiaa eri vaiheissa:

2.1

Koska nykyinen järjestelmä on vähitellen tulossa tiensä päähän ja koska se ei kykene vastaamaan kansalaisten yksilöllisiin ja kollektiivisiin vaatimuksiin, on aiheellista ottaa käyttöön vaihtoehtoja, jotka mukautuvat tulevaisuuden digitaalisten verkkojen mukanaan tuomiin tarpeisiin ja haasteisiin.

2.2

Käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto on yhtenevä Eurooppa 2020 -strategian kanssa, jossa viitataan sellaiseen tavaroiden ja palveluiden kuluttamiseen, joka on sopusoinnussa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun kanssa ja joka edistää työpaikkojen luomista, tuottavuutta sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Lisäksi EU:n muilla strategioilla on suora tai välillinen vaikutus yhteisöllisen kuluttamisen alaan. Esimerkkeinä mainittakoon tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (2), sosiaalisen innovoinnin eurooppalainen aloite (Social Innovation Europe) ja eurooppalainen digitaalistrategia.

2.3

Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen voi edistää käyttäytymistä, joka auttaa sopeutumaan nykyiseen talous- ja rahoitustilanteeseen, ja se voi tarjota vastauksia talouskriisin aiheuttamaan kasvavaan epävarmuuteen. Se voi merkitä mahdollisuutta palata taloudellisesti, inhimillisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen tielle tavalla, joka on sopusoinnussa maapallon ekologisten rajojen kanssa.

2.4

Hillittömään kulutukseen liittyvät ylilyönnit ovat lisäksi osaltaan luoneet eriarvoisuuden kuilun tuottaja- ja kuluttaja-alueiden välille, minkä seurauksena niissä esiintyy samanaikaisesti vastakkain sosiaalista syrjäytymistä ja liikalihavuutta sekä tuhlausta ja puutetta. Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen voi olla täydentävä markkinaväline sisämarkkinoiden uudelleen käynnistämiseksi ja uudistamiseksi niitä tervehdyttämällä ja niiden tasapainoa ja kestävyyttä parantamalla edellyttäen, että sen rakenteet ovat pysyviä.

2.5

On ilmeistä, että ylituotanto ja liikakulutus ovat kestämättömiä. Sitä vastoin yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen edistää osuustoiminnallisia arvoja ja käytännön yhteisvastuuta. Forbes-aikakauslehdessä äskettäin esitetyn arvion mukaan yhteisöllisen kuluttamisen synnyttämät tulovirrat ovat tänä vuonna yli 3,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tarkoittaa yli 25 prosentin kasvua.

2.6

Yhteisöllisessä kuluttamisessa ei näin ollen tarkastella tarjontaa ja kuluttamista pelkkänä tavaroiden omistamisena vaan mahdollisuutena hyödyntää niitä yhteisesti todellisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja henkilökohtaisen kehityksen varmistamiseksi, mikä ei liity millään tavoin symboliseen kuluttamiseen eikä keinotekoisesti luotujen tarpeiden tavoitteluun.

2.7

Kun perinteisessä kulutusyhteiskunnassa tuotteet on suunniteltu yksilöllistä omistamista, nopeaa kuluttamista ja ennenaikaista hävittämistä silmällä pitäen, yhteisölliselle tai osallistavalle kuluttamiselle on ominaista sellaisten kestävien tuotteiden luominen, jotka on suunniteltu useiden henkilöiden käyttöön tai yhden kuluttajan tai käyttäjän elinaikaiseen intensiiviseen käyttöön, mikä johtaa ympäristöystävällisempään käyttäytymiseen hyödynnettävien tavaroiden elinkaaren aikana. Uusien teknologioiden myötä (vertaisverkot ja verkkoyhteisöt) korostuu sekä virtuaaliyhteisöjen että todellisten yhteisöjen merkitys.

2.8

Talouskriisin johdosta on yleistymässä suuntaus omistaa vähemmän, kiinnittää huomiota menoihin sekä tarkkailla rahalle saatavaa vastinetta täytettäessä tarpeita. Lähtökohtana on, ettei hyvinvoinnista nauttiminen edellytä omaisuuden keräämistä.

2.9

Keskeinen kysymys on luoda yhteyksiä resursseja tarvitsevien ja näitä vajaakäytettyjä resursseja – joita voidaan esimerkiksi lainata, lahjoittaa, vaihtaa ja vuokrata – omistavien ihmisten välille. Nämä yhteydet perustuvat käyttäjien väliseen yhteisöllisyyden, jakamisen ja osallistumisen tunteeseen, jolloin luottamus toimii siteenä, joka mahdollistaa yhteyksien luomisen, vaihtoehtoisen kuluttamisen kehittämisen ja luotujen yhteyksien ylläpitämisen pitkällä aikavälillä. Tämän kaiken on tapahduttava avoimuuden ilmapiirissä erityisesti silloin, kun on kyse rahoituksesta ja yhteisölliseen kuluttamiseen kannustavien foorumeiden vastuusta.

2.10

Yhteistyön voima ja yhteinen hyödyntäminen teknologian avulla muuttavat yleensä tapaa ymmärtää omaisuus ja liikesuhteet. (3) Tuotteita ei enää ainoastaan myydä vaan myös vuokrataan, jaetaan edelleen tai käytetään yhteisesti, mikä koskee myös palveluita.

2.11

Kuluttajat haluavat omistaa vähemmän mutta saada enemmän hyötyä. Tiedostetut rationaaliset hyödyt liittyvät ennen kaikkea vähentämiseen ja käytännöllisiin näkökohtiin, emotionaaliselta kannalta merkittäviä ovat sitä vastoin itsearvostus ja tunne yhteisöön kuulumisesta. (4) Tarjoamalla tarkoituksenmukaisia ja usein entistä taloudellisempia vaihtoehtoja yhteisöllisen kuluttamisen aloitteilla optimoidaan olemassa olevien resurssien käyttö ja estetään tarpeettomien uusien tuotteiden valmistaminen. Yhteinen hyödyntäminen on näin ollen kannattavaa ja kestävyysajattelun mukaista.

2.12

Tarvitsee vain miettiä sisältöjen digitalisoimista (valokuvat, musiikki, videot, kirjat jne.) sen toteamiseksi, että digitalisoiminen on saanut monet ihmiset oivaltamaan, etteivät he useinkaan halua levyä sinänsä, vaan sille tallennetun musiikin. Käyttäjät ovat tyytyväisiä voidessaan kuunnella musiikkia halutessaan ja vielä sitäkin tyytyväisempiä, mikäli se vie vähemmän heidän henkilökohtaisesta ajastaan ja tilastaan.

2.13

Ehdotus yhteisöllisestä tai osallistavasta kuluttamisesta tarjoaa myös ratkaisun kaikille heikommassa asemassa oleville ryhmille sekä erityisesti perheille, joiden taloudellinen tilanne on vaikea tai jotka vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden johdosta eivät voi enää käyttää tavanomaisia luotonsaannin kanavia hankkiakseen tarvitsemiaan tavaroita. Se merkitsee kuitenkin vaihtoehtoa myös niille, jotka voivat päästä tavaroiden ja palveluiden markkinoille tavanomaisin keinoin mutta jotka omaehtoisesti, henkilökohtaisten arvojensa mukaisesti päättävät olla tekemättä niin.

2.14

Yhdistyneet kansakunnat on vuonna 1999 tunnustanut kestävyysajattelun mukaisen kuluttamisen kuluttajien perusoikeudeksi. Sitä vastoin Euroopan unionissa, jonka kuluttajansuojasäädökset ovat tätä vanhempia, kyseistä oikeutta ei ole tunnustettu. Se tulisi kuitenkin tunnustaa, kuten ETSK on jo nimenomaisesti esittänyt (5), muuttamalla perussopimuksia niin, että niihin sisältyy ”kestävän kulutuspolitiikan kehittämisen periaate”.

Lisäksi myös ETSK on antanut lausuntoja vihreästä taloudesta (6) sekä lausunnon suunnitellusta vanhenemisesta (7). Äskettäin annetussa kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaa käsittelevässä päätöslauselmassaan Euroopan parlamentti nimenomaisesti kehottaa komissiota ottamaan asian käsittelyynsä.

3.1

Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen ymmärretään yleisesti perinteiseksi tavaksi jakaa, vaihtaa, lainata, vuokrata ja lahjoittaa, kuitenkin määriteltynä uudelleen nykyaikaisen teknologian ja yhteisöjen pohjalta.

Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen ei toisin sanoen ole mikään uusi ajatus, vaan kyse on ennemminkin vanhan käytännön elvyttämisestä nykytekniikkaa hyödyntäen, jotta palvelut olisivat huomattavasti nykyistä tehokkaampia ja kehityskelpoisempia. Yhteisöllisen tai osallistavan kuluttamisen on kuitenkin aina perustuttava ihmisten omaan aloitteeseen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen.

3.2

Yhteisöllisessä tai osallistavassa kuluttamisessa on kysymys internetin kolmannesta aallosta, toisin sanoen prosessista, jossa ihmiset verkottuvat internetissä jakaakseen sen ulkopuolella. Sitä kuvaillaan myös osuvasti prosessilla, jossa kaikki olemassa oleva pannaan kiertämään.

3.3

Yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen perustuu epäilemättä kolmeen sitä edeltävään tekijään: taloudellinen – ja arvojen – kriisi, verkkoyhteisöjen laajeneminen sekä internetin yhteisöllisyys tai osallistavuus. Seuraavat tekijät ovat kuitenkin olennaisen tärkeitä, jotta tämäntyyppinen kuluttaminen yleistyisi kehittyvissä talouksissa: luottamus yhteiseen hyvään, käyttämätön kapasiteetti ja teknologia. (8)

3.4

Tuntemattomien ihmisten välinen keskinäinen luottamus on ehkä ratkaiseva tekijä yhteisöllisen tai osallistavan kuluttamisen menestymisen kannalta. Teknologian avulla ihmiset voivat käyttää sähköisiä palveluita, jotka auttavat luomaan internetin ulkopuolisia yhteyksiä, mikä lisää luottamusta.

3.5

Resurssien jakamisen edellytyksenä on luottamus ja hyvä maine erityisesti uusia käyttäjiä houkuteltaessa. Yhteisöllisen tai osallistavan kuluttamisen aloitteissa on onnistuttava luomaan turvallisuuden tunne niiden käyttäjäyhteisöissä.

3.6

Voidaan siis odottaa, että valmius yhteiseen hyödyntämiseen internetissä on myös hyvä enne valmiudesta yhteiseen hyödyntämiseen internetin ulkopuolella. Reaalimaailmassa yksinkertaisin keino luoda luottamusta yhteisen hyödyntämisen yhteydessä on rajoittaa yhteisön kokoa tai hyödyntää jotain jo olemassa olevaa yhteisöä, jolle on jo ominaista tietyntasoinen luottamus ja yhteenkuuluvuus. Tietyissä yhteisöllisen tai osallistavan kuluttamisen hankkeissa on mahdollista perustaa käyttäjien tarpeiden täyttämiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi sellaisia suljettuja ryhmiä, joiden hallinnointi on yksinkertaisempaa.

3.7

Kun palvelun käyttäjien välille luodaan yhteisöllisyyden tunne, vahvistetaan samalla luottamusta itse palveluun ja sen käyttäjien välillä. Käyttäjät huolehtivat toimistaan ja vuorovaikutuksestaan voidakseen kehittää ja suojella hyvää mainettaan, sillä nimenomaan tämän seikan avulla he voivat toimia vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa ja käyttää järjestelmää, kuten on asian laita kaikilla markkinoilla.

3.8

Kaikkia riskejä on mahdotonta poistaa. Vaihtoa edistävissä foorumeissa on kuitenkin varmistettava, että niiden jäsenet tuntevat kyseiset riskit ja että heidän saatavillaan on riittävästi tietoa, jotta he voivat hallita riskejä tehokkaasti.

3.9

Teknologia on niin ikään välttämätön tekijä, jotta voidaan optimoida resurssien paikantaminen, saattaa yhteen ihmiset, joiden intressit ovat yhteisiä, ja kehittää yhteisöjä. Mobiili- ja reaaliaikaiset teknologiat nopeuttavat ja helpottavat sekä lisätietojen antamista sijainnista että mahdollisuutta ottaa tarvittaessa käyttöön yksinkertainen maksujärjestelmä.

3.10

Palveluvirtojen suunnittelussa on varmistettava, että palvelut ovat helposti saavutettavissa ja käytettävissä, että ne edistävät tiiviitä ja luottamuksellisia yhteyksiä käyttäjien ja palveluntarjoajan välillä, että niissä huolehditaan riittävistä ja luotettavista turvatoimenpiteistä ja että niiden yhteydessä kerätään käyttäjäkohtaisia kokemuksia ”mainepankkien” luomiseksi asianmukaisten keskitettyjen tietokantojen avulla.

3.11

Mainetta koskevalla näkökohdalla on erityinen merkitys taloudellisten ja sosiaalisten muutosten katalysaattorina. On arvioitu, että ”mainepääoma” (9) voi toimia sellaisen vaihtoehtoisen valuutan tavoin, jonka arvo perustuu luotettavuuteen. Kiteytetysti voitaisiin todeta, että tästä mainepääomasta on tulossa 2000-luvun talouden kulmakivi siinä mielessä, että kysymys on siirtymisestä perinteisestä kuulopuheen valta-asemasta verkottuneeseen yhteiskuntaan, jossa tieto ja ilmiöt leviävät virallisesti.

3.12

Ihmiset tuovat jo nykyisin esiin tarpeitaan ja intressejään toimimalla ja kuluttamalla aiempaa asianmukaisemmin ja avoimemmin, sisällyttämällä ostoskriteereihinsä selkeitä sosiaalisia näkökohtia ja lisäämällä aktiivisuudellaan emotionaalisen sisällön ostospäätöksiinsä.

3.13

Sitoutunut kuluttaja lisäksi vaikuttaa merkkiin ja tukee sitä sekä myötävaikuttaa aktiivisesti yhteisen aloitteen menestymiseen, mikä lujittaa ja pitää yllä prosessia.

3.14

Tiivistetysti tarkoituksena on muotoilla uudelleen 1900-luvun henkeä heijastava yhtälö laina+mainonta+yksityisomaisuus=hillitön kuluttaminen toisenlaiseksi yhtälöksi, jolla pyritään luonnehtimaan kuluvaa vuosisataa: maine+yhteisö+yhteinen hyödyntäminen=yhteinen tai yhteisöllinen kuluttaminen.

3.15

Yhteisöllisessä kuluttamisessa tähdätään monilta osin samoihin, erityisesti sisämarkkinoita koskeviin tavoitteisiin kuin EU:n politiikoissa, kuten resurssitehokkuuden lisäämiseen, sosiaalisen innovoinnin edistämiseen sekä työpaikkojen ja taloudellisen hyvinvoinnin luomiseen. Monet yhteisöllisen kuluttamisen periaatteen pohjalta toimivat uudet yritykset harjoittavat toimintaansa EU:n alueella, minkä johdosta Euroopasta voi tulla uusien liiketoimintamallien hautomo, joka luo nykyistä kestävämpää talouskehitystä.

3.16

Yhteisöllinen kuluttaminen merkitsee huomattavaa taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista muutosta, minkä vuoksi komission on poistettava näiden toimien kehittämisen tiellä Euroopan tasolla mahdollisesti olevat esteet laatimalla sääntelykehyksen, joka luo varmuutta alalle pitkällä aikavälillä.

4.1

Maailmanlaajuisella tasolla yhteisöllisestä tai osallistavasta kuluttamisesta on jo laaja kirjo ehdotuksia ja kokemuksia, jotka osoittavat selkeästi, että toisenlainen tapa kuluttaa on mahdollinen ja että sen avulla voidaan parantaa merkittävällä tavalla elinympäristöämme sekä ennen kaikkea säilyttää se tuleville sukupolville.

4.2

Talouskriisin seurauksena on perustettu foorumeita, joilla esimerkiksi myydään ja ostetaan käytettyjä morsiuspukuja ja -tarvikkeita, annetaan vuokralle asuntoja, vuokrataan ajoneuvoja tai juhlapukuja, suunnittelijoiden design-asusteet ja luksustarvikkeet mukaan luettuina. On myös syntynyt foorumeita, joilla jäsenet ilmoittavat työtehtävästä, kuten huonekalun kokoamisesta tai lähetyksen noutamisesta, sekä korvauksesta, jonka he ovat valmiita maksamaan tehtävän suorittajalle.

4.3

Oivallinen esimerkki yhteisöllisen tai osallistavan kuluttamisen hyödyllisyydestä ovat lukuisat työkalut ja välineet, joita ei koskaan käytetä useita kertoja huolimatta niistä maksetusta hinnasta, tai vastaavasti tavaroiden vajaakäyttö tai niiden käytön kannattavuuden tai niiden tarjoamien mahdollisuuksien kokonaisvaltaisen hyödyntämisen puutteellinen optimoiminen. Ajattelemisen aihetta antaa esimerkiksi se, että hankitaan porakone, jota käytetään vain 20 minuuttia koko elämän aikana, tai ostetaan auto, joka on pysäköitynä paljon pidemmän aikaa kuin liikkeessä.

4.4

Eurooppalaisista 55 prosenttia kannattaa kestävyysajattelun mukaista kuluttamista, vaikka se tulisi heille kalliimmaksi. Seuraavassa on arvio kuluttamisen vaihtoehtoisiin tapoihin liittyvistä kuluttajien aikomuksista lähivuosina (10):

4.5

Vaikka yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen käsittää laajan ja loppumattoman aloitteiden kirjon, kaikille aloitteille on yhteistä se, että – kuten jo edellä todettiin – ne auttavat luomaan yhteyksiä vajaakäytettyjen resurssien haltijoiden ja kyseisten resurssien tarvitsijoiden välillä. Tätä näkökohtaa kuvastaa hyvin se, että tapana on puhua yhä ympäristöystävällisempien tuotteiden valmistamisesta, mutta vielä ekologisempaa on optimoida kaikkien jo hankittujen tuotteiden hyödyntäminen.

4.6

Yhteisöllisellä kuluttamisella on suoria vaikutuksia (esimerkiksi resurssien kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen väheneminen; korkealaatuisten tuotteiden kysynnän kasvu siinä tapauksessa, että tuotteita on tarkoitus lainata, vuokrata tai korjata; se edistää ekologista tuotesuunnittelua erilaisia käyttäjiä silmällä pitäen, kestävyyttä sekä soveltuvien tuotteiden toistuvaa räätälöintiä; se parantaa sosiaalista vuorovaikutusta, yhteisöjen kehittämistä sekä luottamusta kansalaisten välillä; se edistää korkealaatuisten tuotteiden saatavuutta kuluttajille, joiden tulotaso on alhaisempi jne.) ja myös mahdollisia välillisiä vaikutuksia.

4.7

EU:n lainsäädännön näkökulmasta yhteisöllisellä tai osallistavalla kuluttamisella on eniten yhtymäkohtia palvelun tarjoamisen kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 57 artiklan nojalla, mutta tämä herättää useita kysymyksiä. Yhteisöllisessä kuluttamisessa tulisi kuitenkin tehdä ero voittoa tavoittelemattoman toiminnan ja voiton tavoitteluun tähtäävän toiminnan välillä. EU:n lainsäätäjän tarvitsee kiinnittää huomiota näistä vain jälkimmäiseen.

4.8

Yhteisöllistä tai osallistavaa kuluttamista koskevan käsitteen piiriin kuuluvien aloitteiden kasvavan monimuotoisuuden ja epäyhtenäisyyden jäsentämiseksi voidaan yhteiseen hyödyntämiseen perustuvan talouden katsoa käsittävän seuraavat neljä osa-aluetta: kuluttajalta kuluttajalle (C2C – consumer to consumer), kuluttajalta kuluttajalle, mutta yrityksen kautta (C2B – consumer to business), yritykseltä kuluttajalle (B2C – business to consumer) ja yritykseltä yritykselle (B2B – business to business).

4.9

Lisäksi ehdotetaan ryhmittelyä kolmen järjestelmän pohjalta (11): tuoteperusteiset järjestelmät, uudelleenjaon markkinoihin perustuvat järjestelmät ja yhteisöllisiin elintapoihin perustuvat järjestelmät.

4.10

Kuten voidaan havaita, yhteisöllinen tai osallistava kuluttaminen on mahdollista millä tahansa arkielämän alueella (12):

4.11

Yleisesti ottaen riittää, että yksilöidään tuotteet, osaaminen ja palvelut, joiden käyttämätöntä kapasiteettia voidaan hyödyntää ja jotka voidaan jakaa yhteisöllisen tai osallistavan kuluttamisen kehittämiselle suotuisissa puitteissa. Esimerkkinä mainittakoon tilanne, jossa yhdistyvät pysyvästi heikko taloustilanne, kasvava vaatimus eettisestä ja kestävästä kehityksestä sekä arkielämä, jossa kansalaiset ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa. Kaikki nämä edellytykset täyttyvät nykyisin.

5.1

ETSK kehottaakin Euroopan komissiota ryhtymään tarkoituksenmukaisiin kuluttajansuojatoimenpiteisiin, jotta tässä ehdotetut aloitteet voidaan toteuttaa asianmukaisten tutkimusten pohjalta.

5.2

Jäljempänä hahmotellaan toimintalinjat, joiden on komitean mielestä sisällyttävä strategiaan, jotta yhteisöllistä tai osallistavaa kuluttamista voidaan kehittää asianmukaisesti. Näillä toimenpiteillä on pyrittävä tukemaan, täydentämään ja valvomaan jäsenvaltioiden toteuttamaa kuluttajansuojapolitiikkaa.

http://www.collaborativeconsumption.com/directory/

http://www.consumocolaborativo.com/directorio-de-proyectos/

http://consocollaborative.com/1704-100-sites-de-consommation-collaborative.html

http://collaboriamo.org/

http://kokonsum.org/verzeichnis

http://www.gsara.tv/~ouishare/