Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Euroopan aluekehityssuunnitelma (ESDP) Ensimmäinen virallinen luonnos"

(98/C 407/15)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 2. heinäkuuta 1998 työjärjestyksensä 23 artiklan c kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Euroopan aluekehityssuunnitelma (ESDP) Ensimmäinen virallinen luonnos".

Asian valmistelusta vastannut aluekehityksen, yhdyskuntasuunnittelun ja maankäytön jaosto antoi lausuntonsa 17. heinäkuuta 1998. Esittelijä oli Bernard Boussat.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 110 puolesta, 2 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Belgian puheenjohtajuuskaudella järjestetyssä aluesuunnittelusta ja kehittämisestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Liègessä 1993 jäsenvaltiot päättivät laatia Euroopan aluekehittämissuunnitelman (ESDP), jonka tarkoituksena on viitoittaa Euroopan aluekehittämispolitiikan suuntaa.

1.2. Ensimmäinen asiakirja "Euroopan aluekehittämispolitiikan periaatteet" hyväksyttiin Leipzigissa 1994 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa. Asiakirjassa määritellään aluekehittämissuunnitelman laatimisen suuntaviivat ja perusperiaatteet, ja se pohjautuu komission samana vuonna julkaisemaan tiedonantoon "Eurooppa 2000+ eurooppalainen aluepoliittinen yhteistyö", johon komitea on ottanut kantaa maaliskuussa 1995 () ja syyskuussa 1995 () antamissaan lausunnoissa.

1.3. Aluekehittämissuunnitelmaa on työstetty hallitustenvälisessä työryhmässä, aluesuunnittelukomiteassa (CDS), jossa on ollut mukana jäsenvaltioiden ja Euroopan komission edustajia. Ensimmäinen virallinen luonnos yhteisön aluekehittämissuunnitelmaksi esiteltiin aluekehittämisestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Noordwijkissä 9. 10. kesäkuuta 1997.

1.4. Kokouksessa vahvistetuissa puheenjohtajiston päätelmissä korostetaan erityisesti luonnoksen merkitystä perustana poliittiselle keskustelulle tavasta, jolla Euroopan aluepolitiikalla voidaan Leipzigissa asetettujen toiminnallisten tavoitteiden mukaisesti edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kestävää kehitystä ja koko alueen kilpailukykyä. Samalla se tarjoaa puitteet kaupunki- ja maaseutualueille tarkoitettujen toimintalinjojen välisten suhteiden lujittamiselle.

1.5. Päätelmissä täsmennetään vielä, että ensimmäisenä virallisena ESDP:tä käsittelevänä luonnoksena siitä on käytävä laajaa poliittista keskustelua jäsenvaltioiden sisällä ja niiden kesken sekä komission ja unionin muiden toimielinten, mm. talous- ja sosiaalikomitean, välillä.

1.6. ESDP on luonteeltaan ohjeellinen, ei-normatiivinen poliittinen asiakirja. Suunnitelma rakentuu jatkuvalle kehitysprosessille, jolloin sitä on mahdollista pitää jatkuvasti ajan tasalla. Sen tarkoituksena on muodostaa alueellisen yhdentymisen kehys, jossa otetaan huomioon kolmen keskenään yhtä merkittävän perustavoitteen näkökulmasta Euroopan eritasoinen poliittinen ja alueellinen järjestäytyneisyys. Nämä kolme tavoitetta ovat: taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kestävä kehitys ja Euroopan tasapainoinen kilpailukyky. Loppusilaus ESDP:lle annettaneen vuoden 1999 puolivälissä Saksan puheenjohtajuuskaudella.

1.7. Komitea toivoo vilpittömästi, että asian käsittely saatetaan loppuun sovittuna ajankohtana, sillä se alkoi jo viisi vuotta sitten.

2. Yleistä

2.1. Talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että aluepolitiikalla on nimenomaan ESDP:n mukaisesti toteutettuna merkittävä vaikutus pyrittäessä Euroopan alueen tasapainoiseen ja kestävään kehitykseen. Komitea onkin jo pitkään kannattanut Euroopan tasapainoisen aluekehitysstrategian määrittämistä sekä toteuttamista, sillä se on oleellinen ehto kestävälle kehitykselle. Tämä käy ilmi myös komitean viime vuosina aiheesta antamista lausunnoista.

2.2. On selvää, että Euroopan aluekehitysmallia on vaikea perustella tulevaisuudessa, mikäli se keskittyy liiaksi tietyille Euroopan unionin keskeisille alueille, jonne on kerääntynyt eniten asukkaita, talouselämän toimintaa ja ylipäätään vaurautta. Mikäli kaikkien aluekehitykseen vaikuttavien politiikkojen erityisesti talous- ja työllisyyspolitiikkojen suuntaa ei muuteta merkittävästi, unionin laajeneminen vahvistaa entisestään keskittymisilmiötä.

2.3. Jäsenvaltioiden omat järjestelmät ja eri tahojen toimivaltuudet huomioon ottavaksi suunnitellun aluekehityspolitiikan toteuttaminen yhteisötasolla on välttämättömyys. Sen perustelut löytyvät monista perustamissopimuksen artikloista (nimenomaisesti 129 b, 129 d, 130 ja 130 s artikla) sekä useista valkoisen kirjan "Kasvu, kilpailukyky, työllisyys" luvuista.

2.4. Näin ollen komitea toteaa tyytyväisenä, että ensimmäiset askeleet strategian luomiseksi on otettu ja tukee edelleen tätä kehitystä, jonka ensimmäisiä konkreettisia ilmenemiä ensimmäinen virallinen ESDP-luonnos on. Komitea kannattaa puheenjohtajamaan päätelmiä, joista päätettiin aluekehittämisestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Noordwijkissä kesäkuussa 1997, ja erityisesti mitä tulee ensimmäisen virallisen luonnoksen merkitykseen unionin aluekehityspolitiikan vaikutusmahdollisuuksista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, kestävän kehityksen ja yhteisön koko alueen kilpailukyvyn yhtenäistämiseksi käytävän poliittisen keskustelun pohjana.

2.5. Komitea kannattaa ESDP:lle asetettuja ensisijaisia tavoitteita, jotka vastaavat sen itsensä määrittelemiä painopistealueita. Talous- ja sosiaalikomitea on kuitenkin pahoillaan, ettei kansalaisten elämänlaadun kohentamista ole otettu aluekehityksen nimenomaiseksi ensisijaistavoitteeksi ja muistuttaa korostaneensa jo aiemmin, että "elämänlaatua ei tule vain pitää ensisijaisena tavoitteena, vaan myös pääkriteerinä eurooppalaisen aluekehityksen etenemisessä ja sopivien ratkaisujen etsimisessä" (). Tämä tavoite on erityisen tärkeä, etenkin koska lukuisat Euroopan unionin suuret taajama-alueet ovat joutuneet vakavaan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

2.6. Komitea katsoo, että yleisellä tasolla ensimmäinen virallinen luonnos on parannus sitä edeltäviin asiakirjoihin nähden, sillä suurten ongelmakenttien analyysi on siinä aikaisempaa syvällisempää ja hiotumpaa. Sen mielestä kuitenkin asiakirjan analyysi alueellisista haasteista sekä kuvaus alueiden vahvuuksista ja heikkouksista on käytetyn temaattisen tarkastelutavan vuoksi lähinnä pelkästään teoreettinen ja toteava. Komitea pahoittelee myös, että suurten alueellisten kokonaisuuksien (Välimeri, Itämeri, Atlantin kaari, Alppien kaari ja jne.) tarkasteluun perustuva analyysi puuttuu, sillä nämä ovat kokoluokaltaan varmastikin jäsenvaltioita oleellisempia aluekehityksen yhteisen aluepolitiikan laatimisessa ja toteuttamisessa. Tätä tarkastelutapaa on ehdottanut myös Euroopan unionin komissio tiedonannoissaan "Eurooppa 2000" ja "Eurooppa 2000+".

2.7. Komitea pahoittelee myös sitä, että asiakirjassa sivuutetaan Euroopan unionin äärilaidoilla olevat alueet sekä saaristot ja vuoristoalueet. Komitea muistuttaa, että yhteisön pinta-alasta 30 % on vuoristoalueita, joilla asuu lähes 30 miljoonaa asukasta, ja jotka kärsivät taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöongelmista, joita Euroopan unioni ei voi jättää käsittelemättä.

2.8. Komitea painottaa, että sen lisäksi, että vuoristoalueet sekä äärilaitojen alueet ja saaristot liitetään kiinteäksi osaksi aluekehityksen kokonaisvaltaista pohdintaa, ne on myös tunnustettava omintakeisiksi alueiksi omine ongelmakenttineen.

2.9. Kaupunkiympäristöön erityisesti liittyvien kysymysten osalta komitea viittaa syyskuussa 1996 antamaansa lausuntoon "Role of the EU in Urban Matters" () sekä komission tiedonannosta "Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa" () tammikuussa 1998 antamassaan lausunnossa esitettyihin pohdintoihin ja ehdotuksiin. Komitea katsoo aiheelliseksi täsmentää, että yhtäältä reuna-alueita ja niiden suhdetta kaupunkikeskittymiin ja toisaalta keskikokoisia kaupunkeja maaseutualueiden ja suurten kaupunkien välisenä siltana tulisi tutkia yksityiskohtaisemmin.

2.10. Näin ollen asiakirjan sisällön ruotiminen vaikuttaa tällä hetkellä ennenaikaiselta, varsinkin koska sitä vielä muutettaneen huomattavasti ennen sen valmistumista Saksan puheenjohtajakauden aikana etenkin toimielinten välisellä tasolla tällä hetkellä käytävien keskustelujen sekä jäsenvaltioiden yhteisten seitsemän temaattisen seminaarin pohjalta. Osa seminaareista on jo pidetty, ja loput pidetään marraskuun 1998 loppuun mennessä.

2.11. On kuitenkin aiheita, joita on mietittävä jo nyt, ja jotka koskevat sekä ESDP:n metodologiaa että sen sisältöä. Pohdinnan perustana ovat periaatteet, joiden pitäisi komitean mielestä olla ensimmäisen virallisen ESDP-luonnoksen () johtoajatuksia. Näitä ovat:

alueiden oman dynamiikan, potentiaalin ja tyypillisten ongelmien huomioon ottaminen;

erilaisten maantieteellisten, sosioekonomisten ja taustalla vaikuttavien kulttuuristen olosuhteiden huomioon ottaminen alueiden organisointia toteutettaessa ja niiden sisäisen tasapainon säilyttäminen;

jäsenvaltioiden yhteisen ja rajatylittävän lähestymistavan omaksuminen valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla siten, että saavutetaan eri tasojen yhteisvaikutus ja yhdenmukaisuus asianomaisten jäsenvaltioiden politiikkojen kanssa;

alakohtaisten politiikkojen päätöksenteon koordinointi sikäli kuin niillä on vaikutusta aluekehittämiseen ja -suunnitteluun (talous- ja työllisyyspolitiikka, Euroopan laajuiset verkot, rakennepolitiikka, kilpailupolitiikka jne.);

pitäisi tutkia, miten "bottom-up" ja "top-down" -menetelmiä voidaan lähentää toisiinsa.

3. Keskustelupohjan laajentaminen: talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirien osallistuminen

3.1. Komitean mielestä on erityisen kiireellistä, että luodaan yhteistyösuhteet talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoihin, mikä on tähän asti suurelta osin puuttunut. Komitea toteaa tyytyväisenä, että Noordwijkin epävirallisessa kokouksessa tunnustettiin laajapohjaisen keskustelun tarve kaikkien asianomaisten tahojen ja erityisesti toimielinten välillä. Keskustelun tavoitteena oli yhteisymmärrys niistä tavoitteista ja periaatteista, joiden varaan ESDP rakentuu, tehtävistä poliittisista valinnoista sekä niiden käytännön ilmenemismuodoista.

3.2. Asian kiireellisyyttä korostaa se, että nyt tarkasteltavana olevan asiakirjan tuloksena toivotaan kaikkien aluekehityksen toimijoiden ymmärtävän eri alueiden, politiikan sektoreiden sekä hallinnon eri tasojen keskinäiset riippuvuussuhteet. Ymmärtämyksen toivotaan johtavan yhteistyön kehittämiseen. On myös korostettava tarvetta tunnistaa vastuunjakamiseen sopivat kumppanit sekä määritellä kumppanuuden ja yhteistoiminnan yksityiskohtaiset säännöt ja mahdollisuudet ().

3.3. Komitea pahoittelee, ettei tavoitteista huolimatta edes ensimmäisen virallisen luonnoksen laadinnassa ole noudatettu periaatteita ja käytänteitä, joilla täytetään tämäntyyppiselle tehtävälle asetettava avoimuuden vaatimus, mikäli kaikki aluekehityksen osapuolet osallistuvat siihen. Komitea on korostanut aiemmissa lausunnoissaan, että ESDP on syytä valmistella kaikkien aluekehitystahojen yhteistyönä, mukaan lukien talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat. Komitea korosti syyskuussa 1995 antamassaan lausunnossa erityisesti, että

"yhteisön aluekehityssuunnitelman laatimista tulee pitää ennen kaikkea kumppanuuden hengessä tehtävänä toimintana, joka tapahtuu oikealla tasolla ja joka takaa kaikkien asianosaisten ryhmien osallistumisen siten, että voidaan konkreettisesti ottaa huomioon kehityskulun yhteisvaikutuksen lisäksi myös päättäjien ja aluekehityksen toimeenpanijoiden välinen yhteis- ja vuorovaikutus".

3.4. ESDP-suunnitelman laatimisessa käytetyissä menetelmissä ja työtavoissa esiintyy puutteita ja heikkouksia, jotka ovat tyypillisiä aluesuunnittelukomitean (CDS) työtavoille, joista tiedottamisen ja kuulemisen periaatteet näyttävät puuttuvan kokonaan. Tilanne nostaa uudelleen esiin kysymyksen, tulisiko aluesuunnittelu liittää yhteisön toimivaltaan.

3.5. Komitea korostaa uudelleen, että aluekehitys on itsessään käsite, jonka merkitykseen kuuluvat avoimuus, Euroopan kansalaisten suora vastuu tehdyissä valinnoissa ja asianomaisten tahojen täysivaltainen osallistuminen. Näitä tahoja ovat ennen kaikkea talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat mukaan lukien yhdistykset kaikilla alueellisilla tasoilla.

3.6. On siis välttämätöntä laajentaa keskustelupohjaa, varsinkin kun ESDP:tä on tarkoitus käyttää vertailukohtana laadittaessa ja toteutettaessa yhteisön politiikkaa, jolla on selkeä vaikutus alueisiin.

3.7. Tämä näkemys saattaa vaikuttaa vaikeasti yhteensovitettavalta tai jopa ristiriitaiselta vahvistettaessa ESDP:n luonnetta, joka ei perustu sitovuuteen. Näin on samalla kuitenkin mahdollista korostaa, että ESDP:n odotetaan käyvän mallista jäsenvaltioille ja hallinnon eri tasoille. Komitea on sitä paitsi vakuuttunut, että tullakseen tehokkaaseen vertailukäyttöön ESDP:tä on päivitettävä säännöllisesti mutta riittävän harvoin. Sopiva aikaväli voisi olla viidestä seitsemään vuotta.

3.8. Keskustelupohjaa on laajennettava nyt, koska ESDP:tä ennakoivia pilottitoimia suunnitellaan paraikaa ilman, että alue- ja paikallistoimijat ovat tässä varsinaisesti mukana (ks. kohta 6 jäljempänä).

3.9. Näin ollen komitea ehdottaa jälleen, että kumppanuusperiaatetta sovelletaan säntillisesti kaikissa ESDP:n suunnittelu-, tarkistus- ja toteuttamisvaiheissa. Komitea painottaa myös tarvetta korjata hallitustenvälisen toiminnan hallinnollisia heikkouksia. Tässä tarkoituksessa komitea ehdottaa, että tutkittaisiin uudelleen aluekehittämisen liittämistä yhteisön toimivaltaan, sekä aluekehittämisestä vastaavien ministerien neuvoston aluesuunnittelukomitean (CDS) perussäännön virallistamista.

3.10. CDS tulisi muuttaa neuvoa-antavaksi komiteaksi, joka toimisi läheisessä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten sekä talous- ja yhteiskuntaelämän organisaatioiden kanssa. Tällöin tulisi myös osoittaa selkeästi CDS:n tehtävät, kokoonpano ja toimintatavat. Samoin tulisi muuttaa sen kokoonpanoa ja lisätä aluekehitykseen osallistuvat talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolet kokoonpanoon.

4. ESDP ja yhteisön politiikka

4.1. Ensimmäisen virallisen ESDP-luonnoksen sisältö heijastaa kirkkaasti aluekehityspolitiikan ja eräiden muiden alakohtaisten politiikkojen vuorovaikutusta sekä yhteisvaikutusta, joka voidaan valjastaa palvelemaan taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta. Ensimmäisessä virallisessa luonnoksessa korostetaan, että ESDP:n mahdollinen yhteisön politiikkoja yhtenäistävä vaikutus tulisi asettaa tulevaisuudessa Euroopan aluekehityksestä käytävien keskustelujen keskipisteeseen. Tässä tiivistyvät tulevan keskustelun haasteet.

4.2. Komitea tukee näkökantaa, joka vastaa sen omaa tilannearviota. Se kuitenkin korostaa, yhteisvaikutusta synnyttämällä voidaan purkaa raja-aitoja, vähentää mahdollisten kiistakysymysten aiheita ja optimoida yhteisöpolitiikan vaikutukset yhtenäisenä näkemyksenä aluekehityksestä, joka koituu kaikkien kansalaisten hyödyksi.

4.3. Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ovat vastuullisia ja toimintaa ohjaavia tahoja alakohtaisia politiikkoja (YMP, ympäristö jne.) toteutettaessa. Jos niitä yhdenmukaistetaan yhteisön tasolla, ne selkeytyvät, ja siten myös kansalaisten on helpompi ymmärtää yhteisön politiikkaa. Tätä tukemaan olisi järjestettävä yhdenmukaisia tiedotuskampanjoita.

4.4. Komitea korostaa Euroopan laajuisten verkkojen ja tietoliikenteen merkitystä. Tällaisten verkkojen luominen edistää paitsi maantieteellistä, etenkin taloudellista ja yhteiskunnallista yhdentymistä. Komitea katsoo myös, että yhdenvertaisuus verkkoihin pääsyssä on oleellisen tärkeää Euroopan alueen tasapainoiselle kehitykselle.

4.5. Komitea toteaa hämmästyneenä ja huolestuneena, että asiakirjassa sivuutetaan kokonaan työllisyyspolitiikan vaikutukset unionin alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä niiden mahdollinen osuus alueiden välisten epäsuhtien ja epätasa-arvon tasoittamisessa. Tämä on vakava puute ensimmäisessä virallisessa luonnoksessa. Sitä pahentaa se, että millään aluekohtaisella toimenpiteellä olipa se yhteisön toteuttama, valtakunnallinen, alueellinen tai paikallinen ei ole onnistumismahdollisuuksia, jos jätetään huomioimatta työllisyyspolitiikan vaikutukset alueeseen niin sen käytön, väestön jakautumisen kuin myös varallisuuden jakautumisen kannalta.

4.6. Komitea korostaa, että yhteisön alueen kestävä tasapainotila on tulevaisuudessa mahdollista saavuttaa vain, jos suunniteltu strategia ja sen toteutus sallivat kilpailukyvyn yhdistämisen taloudelliseen ja sosiaaliseen yhtenäisyyteen sekä taloudellisen edun tavoittelun yhteisvastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin ja tavoitteisiin. Työllisyyspolitiikalla on ilmiselvästi ratkaiseva tehtävä tavoitteen toteutumisessa. Tällöin yhtenäisen aluepolitiikan määrittely ja toteuttaminen ovat välttämättömiä. Alueelliset työllisyyssopimukset, joiden tarkoituksena on saattaa yhteen työllisyys kysymysten parissa työskentelevät kumppanit aluetasolla, ovat hyvä esimerkki yhtenäisestä toiminnasta () ja alueellisen ulottuvuuden merkityksestä kestävää Eurooppaa rakennettaessa ().

4.7. Vaikka tutkimus- ja teknologinen kehitys (TTK) mainitaankin niiden tekijöiden joukossa, joilla on suurin vaikutus Euroopan aluekehitykseen, niistä ei outoa kyllä ole tehty alustavaa arviota. TTK kuuluu kuitenkin aloihin, joilla erot jäsenvaltioiden välillä ovat kaikkein suurimpia. Ensimmäisessä koheesiokertomuksessa erot tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen osalta vaihtelevat suhteessa 1 13 (vrt. vaihtelusuhteeseen 1 5 tarkasteltaessa BKT:ta asukasta kohden) ().

4.8. Ensimmäisestä virallisesta luonnoksesta puuttuu niin ikään sisämarkkinoiden alueellisten vaikutusten arviointi. Siinä ei myöskään tarkastella yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen merkitystä unionin sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi perustamissopimuksen 16 artiklan uusien määräysten mukaan.

4.9. Komitea katsoo, että kaikissa unionin aluekehittämisen pitkän aikavälin suunnitelmissa on otettava huomioon myös euron käyttöönoton mahdolliset alueelliset vaikutukset. Voidaan oikeastaan ajatella, että euron käyttöönotto lisää jälleen yhteisön sisäistä tavara- ja palvelukauppaa. Sillä lienee myös suuri vaikutus taloudellisen toiminnan sekä väestön jakaantumiseen unionin alueella, ja erityisesti raja-alueilla. Yleisemmin katsoen euro antanee osaltaan Euroopan raha- ja talousliitolle maantieteellisen ulottuvuuden.

4.10. Tarkasteltavana olevassa asiakirjassa kaivataan pitkän aikavälin painopisteiden korostamista alueellisissa strategioissa sekä painotetaan tarvetta saattaa rakennepolitiikka ja aluekehittäminen lähemmäksi toisiaan. Mutta samanaikaisesti sekä jäsenvaltiot että Euroopan komissio kieltäytyvät yksissä tuumin alueellisten kriteerien käytöstä rakennerahastojen tuen jakamisessa.

4.11. Komitea yhtyy tähän näkemykseen ja muistuttaa, ettei ESDP:stä nyt käytävä keskustelu saa vaikuttaa toimielinten käsiteltävänä olevaan rakennerahastojen uudistukseen vuosiksi 2000 2006.

4.12. Se kuitenkin katsoo, että rakennerahastojen ja aluekehittämispolitiikan toiminnan tavoitteet ovat käsitteellisellä tasolla samat: Euroopan alueen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kilpailukyvyn lujittaminen. Komitean arvioi kuitenkin, että unionin laajentuessa on välttämättä pohdittava perin pohjin rakennepolitiikan ja aluepolitiikan välisiä kytkentöjä.

4.13. Komitea painottaa myös, että alueellisen laajentumisen näkymien sisällyttäminen omana lukunaan ESDP:een on tärkeää. Komitea toteaa tyytyväisenä, että tämä painotus otettiin huomioon 9. joulukuuta 1997 Echternachissa pidetyssä ministeriseminaarissa ja että Euroopan komissio esitteli Glasgow'ssa 8. kesäkuuta 1998 pidetyssä epävirallisessa yhdyskuntasuunnittelusta vastaavien ministerien kokouksessa tutkimuksen, jossa selvitetään aihetta koskevan lisäluvun laatimista ESDP:hen. Se tukee unionin brittiläisen puheenjohtajiston aloittamia pyrkimyksiä saada jäsenyyttä hakevat maat osallistumaan jo nyt ESDP-kehitykseen Noordwijkin ja Echternachin päätelmien mukaisesti.

4.14. Tältä osin komitea ehdottaa, että sopivana ajankohtana määritellään täydentävät poliittiset toimintamallit, joihin sisältyy tämä laajentumisen näkökulma ja joissa otetaan huomioon laajentumisesta aiheutuvat alueelliset lisähaasteet sekä uusille jäsenvaltioille että 15 nykyiselle jäsenvaltiolle myös Euroopan unionin rajoja ajatellen.

4.15. Komitea korostaa erityisesti, että laajentuminen siirtää Euroopan unionin painopistettä kohti itää, mikä kasvattaa niitä ongelmia, joita unionin syrjäisillä alueilla jo on (tiedonvälitys, liikenteen perusrakenteet, mahdollisuus osallistua taloudelliseen toimintaan jne.) ja tekee entistä välttämättömämmäksi pyrkiä uuteen alueelliseen tasapainoon. Yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa on lisättävä välttämättä, ei ainoastaan tämän asian vuoksi vaan myös, kuten komitea toivoo, rajaseutuyhteistyön määrittelyssä sekä toteuttamisessa ennen kaikkea aluekehityksen alalla ja EU:n ulkopuolisten maiden, eritoten Itä-Euroopan maiden, kanssa.

4.16. Yleisemmin ja tulevaa analyysia ajatellen komitea on pahoillaan, että asiakirjassa ei oteta tarpeeksi huomioon kysymystä Euroopan asemasta suhteessa muihin maantieteellisiin kokonaisuuksiin. Tällainen selvitys olisi kuitenkin tarpeen harkittaessa, miten unioni kokonaisuudessaan voisi hyödyntää voimavarojaan ja vahvuusalueitaan sekä turvata ulkoisen kilpailukykynsä suhteessa maailmanlaajuisiin kilpailijoihinsa.

5. Euroopan aluekehittämisen seurantaverkosto (Orate)

5.1. Ministerit toistivat Noordwijkin kokouksessa kannattavansa Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston (Orate) perustamista, jonka periaatteet lyötiin lukkoon jo Leipzigissa vuonna 1994. Tällainen havainnointijärjestelmä vastaa tieteellisistä ja teknisistä yksityiskohdista ja ESDP-suunnitelman saattamisesta ajan tasalle määräajoin. Oraten tarvetta perustellaan sillä, että Euroopan alueita koskevat tilastoanalyyttiset valmiudet ovat riittämättömät, jotta yhteisön alueiden kehittymistä kyettäisiin asianmukaisesti seuraamaan. Suurena puutteena pidetään myös sitä, ettei alueista ole käytettävissä vertailukelpoisia, määrällisiä aluekohtaisia tietoja ja toisaalta, ettei tähän mennessä ole niiden puuttuessa saavutettu yksimielisyyttä luotettavista kriteereistä ja indikaattoreista alueiden ja kaupunkivyöhykkeiden typologioiden luomiseksi.

5.2. Suunnitelma, joka koski Oraten toimivaltuuksien määrittelyä, tehtäviä, organisaatiota, rahoitusta ja havainnointiverkoston perustamista, oli esillä Echternachissa Luxemburgissa järjestetyssä aluekehittämisestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa. Puheenjohtajiston päätelmissä vahvistetaan Oraten käynnistämistä koskeva periaate. Käyntiinlähtöä edeltää kahden vuoden pituinen koevaihe (1998/1999), jolle asetetaan kolme tavoitetta:

saada ESDP valmiiksi vuonna 1999, sen jälkeen kun asiasta on käyty laaja keskustelu jäsenvaltioissa ja yhteisön tasolla;

määritellä millä institutionaalisilla, oikeudellisilla ja rahoituksellisilla edellytyksillä Orate voidaan perustaa;

käynnistää ESDP-tutkimusohjelma, jonka toteuttamisessa jäsenvaltioiden alan instituutit voivat hyödyntää verkostoitumista. Komissio ehdottaa ohjelmaa, mutta jäsenvaltiot osallistuvat sen määrittelyyn. Komissio rahoittaa siitä 50 prosenttia EAKR-asetuksen 10 artiklan mukaisesti.

5.3. Komitea muistuttaa, että se on jo tiedonannosta "Eurooppa 2000" antamassaan lausunnossa () puoltanut painokkaasti tällaisen havainnointijärjestelmän perustamista. Se on pahoillaan, että huolimatta hankkeen kiireellisyydestä sitä ei ole vieläkään toteutettu. Tämä johtuu niin oikeudellisista kuin rahoituksellisistakin syistä. Komitea on näin ollen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti on suostunut selvittämään mahdollisuuden perustaa erityinen budjettikohta, josta rahoitettaisiin tutkimuslaitosten verkosta koostuva yhteisön kattava havainnointijärjestelmä (). Komitea kuitenkin toteaa, että Oraten perustamisen kohtuuttoman viivästymisen vuoksi sitä ei voida käyttää tehokkaasti ESDP:n loppuunsaattamiseen.

5.4. Komitea korostaa, että Orate ei saa olla hallinnollinen suunnitteluelin eikä sillä tule olla päätösvaltaa, sillä aluekehitystä koskevat päätökset ovat luonteeltaan poliittisia. Komitea muistuttaa uudelleen vuonna 1991 antamastaan, tiedonantoa "Eurooppa 2000" koskevasta lausunnosta (), jossa se esitti, että havainnointijärjestelmällä olisi tietty toiminnallinen itsemääräämisoikeus suhteessa jäsenvaltioiden ja yhteisön viranomaisiin.

5.5. Komitea esittää lisäksi, että sen edustajat sekä kaikki talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirit olisivat mukana havainnointijärjestelmän seurannassa, sitten kun se on perustettu.

6. ESDP:n toteuttaminen

6.1. Tarkasteltavana olevan asiakirjan mukaan kokeiluluontoiset ja innovatiiviset toimet ovat välttämättömiä ESDP-suunnitelman ja sen yhteydessä omaksuttujen poliittisten toimintamallien tarkoituksenmukaisuuden testaamiseksi. Yhteisön tasolla Interreg II C -ohjelmaa pidetään nimenomaisesti yhteisön kokeiluvälineenä. Tässä yhteydessä viitataan myös EAKR-asetuksen 10 artiklaan, jossa varataan mahdollisuus kokeilutoimintaan ja -hankkeisiin aluekehityksen alalla.

6.2. Komitea kannattaa tätä lähestymistapaa ja kehottaa vahvistamaan nämä aloitteet.

6.3. Komitea muistuttaa, että se suositti eritoten syyskuussa 1995 () antamassaan lausunnossa aluekehityksen alalla toteutettaviksi ylikansallisia yhteistyöohjelmia, jotka olisivat laajempia kuin perinteinen, yksinkertainen rajanylittävä toiminta. Komitean näkemyksen mukaan suurten maantieteellisten solidaarisuusvyöhykkeiden (Välimeri, Atlantin kaari, Itämeri, Alppien kaari jne.) syntyminen edellyttää johdonmukaisen aluekehityksen näkökulmasta katsottuna, että yhteistyö organisoidaan näiden aluekokonaisuuksien tasolla (ks. kohta 2.6 edellä).

6.4. Tästä syystä komitea pitää välttämättömänä, että ESDP:n puitteissa tutkitaan mainittujen yhteistyöalueiden heikkoudet ja vahvuudet sekä niiden tulevaisuudesta määräävät erityishaasteet.

6.5. Tulevien laajentumisvaiheiden osalta komitea katsoo, että rajanylittävä ja ylikansallinen yhteistoiminta aluekehityksen alalla täytyy aikanaan määritellä sekä toteuttaa yhdessä yhteisön jäsenyyttä hakevien kanssa.

6.6. Sen lisäksi mitä 3 kohdassa todetaan, kumppanuus on keskeistä ESDP:n toteuttamisessa. Komitea on erittäin pahoillaan kaikilla alueellisilla tasoilla esiintyneestä tietojen salassapidosta ja todellisen yhteistoiminnan puutteesta, jotka ovat tähän asti sävyttäneet Interreg-ohjelmien määrittelyä ja toteuttamista. Kaikkien paikan päällä työskentelevien aluekehityksen toimijoiden tiedonsaanti, kuuleminen ja osallistuminen on edelleen välttämätöntä.

6.7. TSK:n mielestä Euroopan komission vastuulla on neuvotteluyhteyden luominen jäsenvaltioiden ja kaikkien muiden aluekehityksen osapuolten kesken sekä se, että kaikki asianomaiset tahot, mukaan lukien talous- ja yhteiskuntaelämän organisaatiot, voivat osallistua täysipainoisesti Interreg-ohjelmien suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan.

6.8. Komitea suosittaa tässä vaiheessa painokkaasti myös, että komission ehdotuksiin sisältyvät, rakennerahastouudistukseen liittyvät ja kumppanuuden laajentamiseen ja syventämiseen tähtäävät periaatteet otettaisiin huomioon ja toteutettaisiin myös uusissa Interreg-ohjelmissa.

6.9. Komitea korostaa näin ollen, että Interreg-ohjelmat ja kokeilutoiminta ja -hankkeet edellyttävät luonnostaan, että ne määritellään ja toteutetaan julkisesti ja kaikkien aluekehityksen toimijoiden, mm. taloudellisten ja yhteiskunnallisten organisaatioiden, täydellä myötävaikutuksella.

7. Loppuhuomioita

7.1. Komitea on tyytyväinen työhön, jonka neuvoston vuoden 1998 ensimmäisen puoliskon puheenjohtajisto on tehnyt ensimmäisen virallisen luonnoksen sisällön parantamiseksi. Työ on rikastuttanut erityisesti alueiden etujen eurooppalaista ulottuvuutta koskevaa osaa II ja ESDP:n toteuttamista koskevaa osaa IV. Se on lisäpanos keskusteluun ESDP:n ensimmäisestä virallisesta luonnoksesta.

7.2. Komitea on erityisen tyytyväinen tutkimuspolitiikan sekä teknologian ja kilpailupolitiikan kehitykseen, joka ilmenee puheenjohtajiston epävirallisessa Glasgow'n kokouksessa esittelemästä asiakirjasta.

7.3. Komitean täytyy kuitenkin ilmaista uudelleen pettymyksensä ja pahoittelunsa, koska asiakirjasta puuttuu kokonaan yhdyskuntasuunnittelupolitiikan työllisyysulottuvuus.

7.4. Komitea on myös pannut hyvin kiinnostuneena merkille brittiläisen puheenjohtajiston ehdotukset ESDP:n toteuttamisen tuleviksi toimiksi, ja on tyytyväinen erityisesti sen ilmaisemaan haluun yksilöidä täsmällisemmin ja järjestelmällisemmin eri tasot, joilla nämä toimet tulisi toteuttaa (yhteisötaso, jäsenvaltioiden yhteinen, alueiden välinen, rajanylittävä ja jäsenvaltioiden oma taso).

7.5. Lopuksi komitea toteaa tyytyväisyytensä ministereiden Glasgow'n kokouksessa ilmaisemaan pyrkimykseen saada ESDP hyväksyttyä toukokuussa 1999 Saksan puheenjohtajakaudella. Komitea antaa aikanaan jälleen oma-aloitteisesti tarvittavan panoksensa ESDP:n loppuunsaattamiseksi.

Bryssel 9. syyskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL C 133, 31.5.1995.

() EYVL C 301, 13.11.1995.

() EYVL C 30, 30.1.1997.

() EYVL C 95, 30.3.1998.

() ESDP Ensimmäinen virallinen luonnos kohta I F.

() Ks. talous- ja sosiaalikomitean lausunnot: Koheesion tulevaisuus ja pitkän aikavälin vaikutukset rakennerahastoihin, EYVL C 153, 28.5.1996; The Role of EU in Urban Matters, EYVL C 30, 30.1.1997.

() Viitataan kahteen komission hiljattain antamaan tiedonantoon: Komission tiedonanto Yhteisön politiikat ja työllisyys, KOM(97) 611 lopull., 12.11.1997; Komission tiedonanto ympäristöstä ja työllisyydestä (Kestävän kehityksen Euroopan rakentaminen), KOM(97) 592 lopull., 18.11.1997.

() KOM(96) 542 lopull., 8.4.1997, s. 2.

() EYVL C 339, 31.12.1991, kohta 4.6.

() Euroopan parlamentin päätöslauselma aiheesta "Maankäyttö ja Euroopan aluekehityssuunnitelma" PE 271.026, 2.7.1998, s. 39.