päätöksen 2007/589/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan päästöjen ja tonnikilometritietojen tarkkailua ja raportointia koskevien ohjeiden lisäämiseksi

ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan,

LIITE

Muutetaan liite I seuraavasti:

1.	Korvataan 1 jaksossa ilmaisu ”liitteissä II–XI” ilmaisulla ”liitteissä II–XI ja liitteissä XIII–XV”.

Muutetaan 2 jakso seuraavasti:

korvataan johdantolause seuraavasti:

”Tässä liitteessä ja liitteissä II–XV sovelletaan direktiivin 2003/87/EY määritelmiä. Tämän liitteen soveltamiseksi tarkoitetaan kuitenkin ’toiminnanharjoittajalla’ direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan f alakohdassa tarkoitettua toiminnanharjoittajaa ja mainitun artiklan o alakohdassa tarkoitettua ilma-aluksen käyttäjää.”;

muutetaan 1 kohta seuraavasti:

korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)	’päästölähteellä’ tarkoitetaan laitokseen sisältyvää eriteltävissä olevaa prosessia tai muuta kohdetta, josta relevantteja kasvihuonekaasupäästöjä pääsee ympäristöön, tai ilmailutoimintojen osalta yksittäistä ilma-alusta;”

ii)

korvataan e alakohta seuraavasti:

”e)	’tarkkailumenetelmällä’ tarkoitetaan toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän valitsemia menettelyjä laitoksen tai ilmailutoiminnon päästöjen määrittämiseksi;”

iii)	korvataan f alakohdassa ilmaisu ”laitoksen” ilmaisulla ”laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän”

iv)

korvataan g alakohta seuraavasti:

”g)	’määrittämistasolla’ tarkoitetaan tiettyä menetelmän elementtiä, jota käytetään toimintotietojen, päästökertoimien, vuotuisten päästöjen, tuntipäästöjen vuotuisen keskiarvon ja hapettumis- tai muuntokertoimien sekä hyötykuorman määrittämisessä;”

korvataan i alakohta seuraavasti:

”i)	’raportointikaudella’ yhtä kalenterivuotta, jonka aikana päästöjä tai tonnikilometritietoja on tarkkailtava ja niistä on raportoitava;”

vi)	korvataan j alakohdan lopussa piste seuraavasti. ”ilmailutoimintojen osalta päästökauppakaudella tarkoitetaan mainitun direktiivin 3 c artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua ajanjaksoa.”;

korvataan 2 kohdan h alakohta seuraavasti:

”h)

’kaupallisilla peruspolttoaineilla’ tarkoitetaan kansainvälisesti standardoituja kaupallisia polttoaineita, joiden tehollisen lämpöarvon 95 prosentin luottamusväli on korkeintaan ± 1 prosenttia, mukaan luettuna moottoripolttoöljy, kevyt polttoöljy, bensiini, paloöljy, petroli, etaani, propaani ja butaani, lentopetroli (jet A1 tai jet A), bensiininomainen lentopetroli (Jet B) ja lentobensiini (AvGas).”;

Muutetaan 4 kohta seuraavasti:

korvataan a alakohdan viimeinen lause seuraavasti:

”Sellaisten laitosten tai ilma-alusten käyttäjien osalta, joilla ei ole tällaisia historiatietoja, käytetään viitetietona samoja tai vastaavia toimintoja suorittavien edustavien laitosten tai ilma-alusten käyttäjien tietoja, jotka on skaalattu laitosten kapasiteetin mukaisesti.”;

ii)

korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)

’erittäin vähämerkityksisillä lähdevirroilla’ tarkoitetaan toiminnanharjoittajan valitsemaa vähämerkityksisten lähdevirtojen ryhmää, jonka yhteispäästöt ovat enintään kilotonni fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia vuodessa, tai jonka osuus on alle kaksi prosenttia (enintään 20 kilotonnia fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia vuodessa) kyseisen laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän hiilidioksidin kokonaispäästöistä ennen siirretyn hiilidioksidin vähentämistä, sen mukaan kumpi arvo on korkeampi absoluuttisina päästöinä mitattuna;”

iii)

korvataan e alakohta seuraavasti:

”e)

’vähämerkityksisillä lähdevirroilla’ tarkoitetaan toiminnanharjoittajan valitsemia lähdevirtoja, joiden yhteispäästöt ovat enintään viisi kilotonnia fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia vuodessa, tai joiden osuus on alle 10 prosenttia (enintään 100 kilotonnia fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia vuodessa) kyseisen laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän hiilidioksidin kokonaispäästöistä ennen siirretyn hiilidioksidin vähentämistä, sen mukaan kumpi arvo on korkeampi absoluuttisina päästöinä mitattuna.”;

muutetaan 5 kohta seuraavasti:

korvataan e alakohta seuraavasti:

”e)

’riittävällä varmuudella’ tarkoitetaan suurta, muttei kuitenkaan täydellistä varmuutta, joka ilmaistaan myönteisesti todentajan lausunnossa, siitä, että todennettavana olevassa päästöraportissa ei ole olennaisia väärintulkintoja tai että laitoksessa tai ilma-aluksen käyttäjässä ei todettu olevan olennaisia sääntöjenvastaisuuksia;”

ii)

korvataan g alakohta seuraavasti:

”g)	’varmuustasolla’ tarkoitetaan sitä, miten kiistattomasti todentaja katsoo todentamispäätelmissä osoitetun oikeaksi tai vääräksi, että laitosta tai ilma-aluksen käyttäjää koskevat vuotuisessa päästöraportissa ilmoitetut tiedot eivät johda olennaisiin väärintulkintoihin;”

iii)

korvataan 5 kohdan h ja i alakohta seuraavasti:

”h)

’sääntöjenvastaisuudella’ tarkoitetaan todennettavana olevan laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän joko tahallista tai tahatonta tekoa tai tällaisen teon tekemättä jättämistä, joka on laitoksen lupaan sisältyvän toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman tai direktiivin 2003/87/EY 3 g artiklan vaatimusten vastainen;

’oleellisella sääntöjenvastaisuudella’ tarkoitetaan sellaista laitoksen lupaan sisältyvän toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän tarkkailusuunnitelman tai direktiivin 2003/87/EY 3 g artiklan vaatimustenvastaisuutta, joka voi johtaa siihen, että toimivaltainen viranomainen kohtelee laitosta tai ilma-aluksen käyttäjää eri tavoin;”

Lisätään 6 kohta seuraavasti:

”6.

Ilmailutoimintojen päästöihin ja tonnikilometritietoihin sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	’lähtölentopaikalla’ tarkoitetaan lentopaikkaa, josta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetellun ilmailutoiminnan muodostava lento alkaa;

b)	’saapumislentopaikalla’ tarkoitetaan lentopaikkaa, johon direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetellun ilmailutoiminnan muodostava lento päättyy;

c)	’lentopaikkaparilla’ tarkoitetaan lähtölentopaikan ja saapumislentopaikan muodostamaa paria;

’massa- ja massakeskiöasiakirjoilla’ tarkoitetaan standardien ja suositeltujen käytäntöjen, sellaisina kuin niistä on määrätty Chicagon yleissopimuksen (1) liitteessä 6 (ilma-aluksen käyttö), kansainvälisissä ja kansallisissa täytäntöönpanomääräyksissä määriteltyjä asiakirjoja sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 (EU-OPS), sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä elokuuta 2008 tehdyllä komission asetuksella (EY) N:o 859/2008 liitteessä III olevassa J luvussa tai vastaavissa kansainvälisissä säädöksissä tarkoitettuja asiakirjoja;

e)	’matkustajilla’ tarkoitetaan lennon aikana ilma-aluksessa olevia henkilöitä miehistön jäseniä lukuun ottamatta;

f)	’hyötykuormalla’ tarkoitetaan kuljetetun rahdin, postin, matkatavaroiden ja matkustajien kokonaismassaa;

g)	’matkalla’ tarkoitetaan lähtölentopaikan ja saapumislentopaikan välistä isoympyräreittiä, johon on lisätty kiinteä tekijä 95 km;

h)	’tonnikilometrillä’ tarkoitetaan yhden kilometrin matkan kuljetettua tonnin hyötykuormaa.

Muutetaan 3 jakso seuraavasti:

a)	korvataan toisessa kohdassa ilmaisu ”laitoksen” ilmaisulla ”laitoksen ja ilma-aluksen käyttäjän”;

korvataan viides kohta seuraavasti:

”Oikeellisuus. On varmistettava, etteivät määritetyt päästöt ole systemaattisesti joko todellisten päästöjen ala- tai yläpuolella. Epävarmuutta aiheuttavat tekijät on yksilöitävä, ja ne on poistettava niin pitkälle kuin se on käytännössä mahdollista. On noudatettava asianmukaista huolellisuutta sen takaamiseksi, että päästöjä koskevat laskelmat ja mittaukset ovat mahdollisimman tarkkoja. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että voidaan varmistaa määritettäviä päästöjä koskevien raporttien totuudenmukaisuus. Päästöjen määrittämisessä on käytettävä asianmukaisia tarkkailumenetelmiä, joista säädetään näissä ohjeissa. Kaikkia raportoitavien tarkkailutietojen mittausvälineitä ja testauksissa käytettäviä muita välineitä on käytettävä asianmukaisesti ja ne on huollettava, kalibroitava ja tarkastettava. Laskentataulukoissa ja muissa tarkkailutietojen tallennukseen ja käsittelyyn käytettävissä välineissä ei saa olla virheitä. Raportoiduissa päästöissä ja niihin liittyvissä tiedoissa ei saa olla olennaisia väärintulkintoja. Tietojen valinnassa ja esitystavassa on vältettävä puolueellisuutta ja niiden on annettava luotettava ja tasapuolinen kuva laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän päästöistä.”;

korvataan kuudennen kohdan kolmas virke seuraavasti:

”Tarkkailumenetelmissä on esitettävä toiminnanharjoittajien noudatettavaksi tarkoitetut ohjeet loogisesti ja yksinkertaisesti niin, että vältetään toimien päällekkäisyydet ja otetaan huomioon laitoksessa jo noudatettavat tai ilma-aluksen käyttäjän jo soveltamat järjestelmät.”;

Muutetaan 4.1 jakso seuraavasti:

korvataan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän tarkkailu- ja raportointiprosessiin on sisällytettävä kaikki sellaiset laitoksessa tai ilma-aluksen käyttäjän toimesta suoritettaviin toimintoihin liittyvien päästölähteiden ja/tai lähdevirtojen relevantit kasvihuonekaasujen päästöt, jotka on lueteltu direktiivin 2003/87/EY liitteessä I, sekä sellaisten toimintojen ja kasvihuonekaasujen päästöt, jotka jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet järjestelmään direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan mukaisesti. Ilma-alusten käyttäjien on lisäksi varmistettava, että noudatetaan dokumentoituja menettelyjä, joilla havaitaan kaikki muutokset päästölähdeluettelossa, kuten ilma-aluksen vuokraus tai osto, ja varmistetaan siten päästötietojen täydellisyys ja vältetään kaksinkertainen laskenta.”;

korvataan toisen kohdan toinen virke seuraavasti:

”Näin ollen kaikki direktiivin 2003/87/EY liitteessä I mainituista toiminnoista johtuvat tarkkailu- ja raportointivelvoitteen piiriin kuuluvat kasvihuonekaasujen päästölähteet on lueteltava päästöluvassa tai ilmailutoimintojen osalta tarkkailusuunnitelmassa.”;

c)	korvataan kolmas kohta seuraavasti: ”Kuljetusvälineiden polttomoottoreiden päästöjä ei oteta huomioon laitosten päästöarvioita laadittaessa.”.

5.	korvataan 4.2 jakson ensimmäinen virke seuraavasti: ”Direktiivin 2003/87/EY liitteen IV mukaan päästöt voidaan määrittää käyttäen jompaakumpaa seuraavista menetelmistä:”.

Muutetaan 4.3 jakso seuraavasti:

a)	lisätään ensimmäiseen kohtaan virke seuraavasti: ”Mainitun direktiivin 3 g artiklan nojalla ilma-alusten käyttäjien on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkailusuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteitä päästöjen ja tonnikilometritietojen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi.”;

korvataan kolmas kohta seuraavasti:

”Toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava ja hyväksyttävä toiminnanharjoittajan valmistelema tarkkailusuunnitelma ennen raportointikauden alkua ja aina kun laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän soveltamaan tarkkailumenetelmään on tehty merkittäviä muutoksia. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava tiettyyn päivämäärään mennessä ja vakiolomakkeella, jos toimintokohtaisessa liitteessä niin edellytetään.”

Muutetaan 5 jakso seuraavasti:

korvataan jakson 5.1 kolmas kohta otsakkeen ”Poltosta aiheutuvat päästöt” jälkeen seuraavasti:

”Toimintotiedot perustuvat polttoaineen kulutukseen. Käytetyn polttoaineen määrä ilmoitetaan energiasisältönä terajouleina, ellei näissä ohjeissa ole muuta mainittu. Nettolämpöarvon käyttöä ei pidetä välttämättömänä tiettyjen erityisten toimintojen osalta, jos niitä koskevissa toimintokohtaisissa liitteissä todetaan, että hiilidioksiditonneina polttoainetonnia kohden (t CO2/t) ilmaistulla päästökertoimella saavutetaan sama tarkkuustaso. Päästökerroin ilmaistaan hiilidioksiditonneina terajoulea kohti (t CO2/TJ), ellei näissä ohjeissa ole muuta mainittu. Kun polttoainetta kulutetaan, kaikki sen sisältämä hiili ei hapetu hiilidioksidiksi. Puutteellinen hapettuminen johtuu polttoprosessin epätäydellisyydestä, jolloin osa hiilestä jää palamatta tai hapettuu osittain noeksi tai tuhkaksi. Hapettumaton tai osittain hapettunut hiili otetaan huomioon osuutena ilmaistavassa hapettumiskertoimessa. Hapettumiskerroin ilmaistaan murtolukuna. Tällöin käytettävä laskentakaava on:”;

korvataan 5.2 jakson ensimmäinen virke seuraavasti:

”Liitteissä II–XI ja liitteissä XIV–XV oleviin toimintokohtaisissa ohjeissa annetaan erityisiä menetelmiä seuraavien muuttujien määrittämiseksi: toimintotiedot (koostuvat kahdesta muuttujasta, polttoaine/materiaalivirrasta ja tehollisesta lämpöarvosta), päästökertoimet, koostumustiedot, hapettumis- ja muuntokertoimet sekä hyötykuorma.”;

c)	korvataan 5.3 jakson otsikko seuraavasti:

d)	korvataan 5.4 jakson otsikko seuraavasti:

korvataan 5.5 jakson toinen kohta seuraavasti:

”Jotta tiedot olisivat mahdollisimman läpinäkyviä ja mahdollisimman yhdenmukaisia kansallisten kasvihuonekaasujen inventaarien kanssa, on päästökertoimien, jotka on ilmaistu suureella t CO2/t eikä suureella t CO2/TJ, käyttö rajattu tapauksiin, joissa jälkimmäisen suureen käyttämisestä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia toiminnanharjoittajalle, ja tapauksiin, jotka on yksilöity näiden ohjeiden toimintokohtaisissa liitteissä.”;

8.	Korvataan 6 jakson otsikko seuraavasti:

Muutetaan 7.1 jakso seuraavasti:

korvataan toinen kohta seuraavasti:

”Käytettäessä laskentaperusteista menetelmää 5.2 jakson säännösten mukaisesti toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt määrittämistasojen yhdistelmän laitoksen kunkin lähdevirran osalta kuten myös kaikki muut laitoksen tarkkailumenetelmän yksityiskohdat sellaisina, kuin ne on mainittu laitoksen päästöluvassa, tai ilmailutoimintojen osalta ilma-aluksen käyttäjän tarkkailusuunnitelmassa. Samalla toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt luvan mukaisen tarkkailumenetelmän käyttöön liittyvän epävarmuuden, ja luvan sisältö tai ilmailutoimintojen osalta tarkkailusuunnitelman sisältö, on osoitus tästä hyväksynnästä. Määrittämistasojen yhdistelmän ilmoittaminen päästöraportissa täyttää direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetun epävarmuuden raportointivaatimuksen. Näin ollen epävarmuuden raportoinnille ei aseteta muita vaatimuksia sovellettaessa laskentaan perustuvia menetelmiä.”;

korvataan viidennen kappaleen ensimmäinen virke seuraavasti:

”Kaikissa muissa tapauksissa toiminnanharjoittajan on annettava kirjalliset todisteet kunkin lähdevirran toimintotietoihin liittyvästä epävarmuustasosta näiden ohjeiden liitteissä II–XI sekä liitteissä XIV ja XV määriteltyjen epävarmuuskynnysten noudattamisen osoittamiseksi.”.

10.

Muutetaan 8 jakso seuraavasti:

korvataan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Direktiivin 2003/87/EY liitteessä IV vahvistetaan laitosten ja ilma-alusten käyttäjien raportointivaatimukset. Tämän liitteen 14 jaksossa vahvistettua raportointilomaketta ja siinä edellytettäviä tietoja on käytettävä määrällisten tietojen raportoinnin pohjana, ellei Euroopan komissio ole julkaissut vastaavaa sähköistä vuosiraportin mallia. Jos raportointimuoto on eritelty toimintokohtaisessa liitteessä, on raportoinnissa käytettävä tätä raportointimuotoa ja siinä edellytettyjä tietoja.”;

korvataan yhdestoista kohta seuraavasti:

”Direktiivin 2003/87/EY mukaisesti raportoitujen tietojen ja jäsenvaltioiden YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaisesti raportoimien tietojen sekä muiden Euroopan epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevaan luetteloon (European Pollutant Release and Transfer Register, EPRTR) raportoitujen päästötietojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi kaikki laitoksessa suoritetut toiminnot tai ilma-aluksen käyttäjän suorittamat toiminnot on nimettävä käyttäen soveltuvin osin seuraavien kahden raportointijärjestelmän koodeja:”.

11.

Muutetaan 9 jakso seuraavasti:

korvataan ensimmäinen ja toinen kohta seuraavasti:

”Toiminnanharjoittajan on dokumentoitava ja arkistoitava tarkkailutiedot, jotka koskevat laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän direktiivin 2003/87/EY liitteessä I mainittuihin toimintoihin liittyvien kasvihuonekaasujen päästöjä kaikista liitteessä mainituista toiminnoista.

Dokumentoidut ja arkistoidut tarkkailutiedot riittävät direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitettavien laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän päästöjä koskevien vuotuisten päästöraporttien todentamiseen direktiivin liitteessä V määriteltyjen ehtojen mukaisesti.”;

b)	korvataan neljännessä kohdassa sanat ”laitoksen toiminnanharjoittaja” sanalla ”toiminnanharjoittajan”;

korvataan viidennen kohdan viides luetelmakohta seuraavasti:

”—	dokumentaatio laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän toimintotietojen ja lähdevirtojen keruuprosessista,”;

Lisätään seuraava kohta 9 jakson loppuun:

”Ilmailutoimintojen osalta on annettava seuraavat lisätiedot:

—	luettelo omistuksessa olevista tai vuokratuista ilma-aluksista ja tarvittavat todisteet luettelon täydellisyydestä;

—	luettelo kuhunkin raportointikauteen kuuluvista lennoista ja tarvittavat todisteet luettelon täydellisyydestä;

—	niitä vuosia koskevat hyötykuorman ja matkan määrittämiseen käytetyt tiedot, joiden osalta tonnikilometritietoja raportoitiin;

—	tarvittaessa tiedonpuutteisiin ja puuttuvien tietojen hankkimiseen sovellettava lähestymistapa.”.

12.

Muutetaan 10 jakso seuraavasti:

a)	korvataan 10.3.3 jakson kolmannessa kohdassa ilmaisu ”laitoksen” ilmaisulla ”laitoksen ja ilma-aluksen käyttäjän”;

b)	korvataan 10.4.1 jakson kolmas kohta seuraavasti: ”Toiminnanharjoittajan on toimitettava todentajalle päästöraportti, jäljennös hyväksytystä tarkkailusuunnitelmasta tai suunnitelmista ja kaikki muut asiaan kuuluvat tiedot.”;

korvataan 10.4.2 jakson toisen kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

”—

saatava ymmärrettävä kuva jokaisesta laitoksessa suoritetusta tai ilma-aluksen käyttäjän suorittamasta toiminnosta, laitoksen tai ilma-aluksen käyttäjän asiaankuuluvien ilmailutoimintojen päästölähteistä ja lähdevirroista, toimintotietojen tarkkailuun tai mittaukseen käytettävistä mittausvälineistä, päästökerrointen sekä hapettumis-/muuntokerrointen alkuperästä ja soveltamisesta, kaikista muista tiedoista, joita on käytetty päästöjen lasketaan tai mittaamiseen, sekä ympäristöstä, jossa laitos tai ilma-aluksen käyttäjä toimii;”;

Korvataan 10.4.2 jakson taulukko 3 seuraavalla taulukolla:

”Taulukko 3

	Oleellisuustaso
Luokkiin A ja B kuuluvat laitokset tai ilma-aluksen käyttäjät, joiden vuotuiset päästöt ovat enintään 500 ktonnia CO2	5 %
Luokkaan C kuuluvat laitokset tai ilma-aluksen käyttäjät, joiden vuotuiset päästöt ovat yli 500 ktonnia CO2	2 %”

13)

Lisätään 11 jaksossa taulukossa 4 kohdan ’petroli’ jälkeen seuraavat kohdat:

Polttoaine	Päästökerroin (tCO2/TJ)	Tehollinen lämpöarvo (TJ/Gg)
	Vuoden 2006 IPCC-ohjeet (ei biomassa)	Vuoden 2006 IPCC-ohjeet
”Lentobensiini (AvGas)	70,0	44,3
Bensiininomainen lentopetroli (Jet B)	70,0	44,3
Lentopetroli (jet A1 tai jet A)	71,5	44,1”

14.	Korvataan 13.5.2 jakson ensimmäisen kohdan kolmas virke seuraavasti: ”Kyseiset laboratoriot ja relevantit analyyttiset menettelyt on lueteltava tarkkailusuunnitelmassa.”

15.

Korvataan 14 jakson ensimmäisen kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”Ellei toimintokohtaisessa liitteessä muuta säädetä, raportoinnin perustana on käytettävä seuraavia taulukoita. Niitä voidaan mukauttaa toimintojen lukumäärän sekä seurattavien laitos-, polttoaine- ja prosessityyppien mukaisesti.”

16.

Muutetaan 15 jakso seuraavasti:

Lisätään 15.1 jaksossa olevan taulukon 1 A osaan seuraavat rivit ennen riviä ”4: Muut toimialat”:

”3. Liikenne

a)	Siviili-ilmailu”

b)	Lisätään 15.1 jaksossa olevassa taulukossa osaan ”MUISTIOTIEDOT” rivin ”Biomassan hiilidioksiditiedot” jälkeen seuraava rivi: ”Kansainvälisen liikenteen polttoaineet, ilmailu”

Lisätään liite XIV seuraavasti:

”LIITE XIV

Direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettujen ilmailutoimintojen päästöjen määrittämistä koskevat toimintokohtaiset ohjeet

1. SOVELTAMISALA JA KATTAVUUS

Direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluista ilmailutoiminnoista syntyvien päästöjen tarkkailussa ja raportoinnissa on käytettävä tämän liitteen toimintokohtaisia ohjeita. Polttoaineiden polttoa koskevaa liitettä II ei sovelleta liikkuviin lähteisiin kuten ilma-aluksiin.

Kaikki direktiivin 2003/87/EY liitteeseen I kuuluvat ilma-aluksen käyttäjän raportointikauden aikana suorittamat lennot on otettava huomioon. Direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan o kohdassa määritellyn lennosta vastuussa olevan ilma-aluksen käyttäjän tunnistamiseksi on käytettävä samoja kutsutunnuksia kuin lennonjohdon (ATC) kanssa asioitaessa. Kutsutunnuksena käytetään lentosuunnitelman ruudussa 7 olevaa ICAO:n tunnusta, tai jos tällaista ei ole, ilma-aluksen rekisteröintitunnusta. Jos ilma-aluksen käyttäjän henkilöllisyyttä ei tiedetä, ilma-aluksen omistajaa on pidettävä ilma-aluksen käyttäjänä, jollei omistaja todista toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, kuka on ilma-aluksen käyttäjä.

2. HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN

Ilmailutoimintojen hiilidioksidipäästöt lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:

Hiilidioksidipäästöt = Polttoaineen kulutus * päästökerroin

2.1 MENETELMÄN VALINTA

Ilma-aluksen käyttäjän on määriteltävä tarkkailusuunnitelmassa, mitä tarkkailumenetelmää kunkin ilma-alustyypin osalta käytetään. Jos ilma-aluksen käyttäjä aikoo käyttää vuokrattua lentokonetta, tai muuta lentokonetyyppiä, jota ei vielä mainittu toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetussa tarkkailusuunnitelmassa, ilma-aluksen käyttäjän on liitettävä tarkkailusuunnitelmaan kuvaus menettelystä, jota käytetään määriteltäessä tarkkailumenetelmää näille muille ilma-alustyypeille. Ilma-aluksen käyttäjän on varmistettava, että valittua tarkkailumenetelmää käytetään johdonmukaisesti.

Ilma-aluksen käyttäjän on määriteltävä tarkkailusuunnitelmassa kunkin ilma-alustyypin osalta:

a)	mitä kaavaa käytetään (menetelmä A tai menetelmä B);

b)	tietolähteet, joita käytetään määriteltäessä tankatun polttoaineen määrää ja tankissa olevan polttoaineen määrää koskevia tietoja, ja menetelmät tietojen toimittamiseksi, säilyttämiseksi ja hakemiseksi;

c)	menetelmä, jota käytetään tarvittaessa tiheyden määrittämiseen. Käytettäessä tiheys-lämpötilavastaavuustaulukoita on toiminnanharjoittajan ilmoitettava tietojen lähde.

Edellä olevien b ja c kohtien osalta tarvittaessa poikkeuksellisissa tilanteissa, jos esimerkiksi polttoaineen toimittajat eivät voi toimittaa kaikkia vaadittuja tietoja tietyn menetelmän osalta, tähän käytettävien menetelmien luetteloon voidaan sisällyttää luettelo poikkeuksista, joita sovelletaan tiettyihin lentopaikkoihin.

2.2 POLTTOAINEEN KULUTUS

Polttoaineen kulutus ilmaistaan raportointikauden aikana kulutettuna polttoaineena massayksiköissä (tonneissa).

Polttoaineen kulutusta tarkkaillaan kunkin lennon ja kunkin polttoaineen osalta. Tähän sisältyy myös apuvoimalaitteiden polttoaineen kulutus, kuten jäljempänä olevassa laskentakaavassa on mainittu. Tankatun polttoaineen määrä voidaan määrittää polttoaineen toimittajan mittausten perusteella, siten kuin määrä on ilmoitettu kutakin lentoa koskevassa polttoaineen lähetysluettelossa tai laskussa. Tankatun polttoaineen määrä voidaan vaihtoehtoisesti määritellä myös käyttämällä ilma-aluksen mittausjärjestelmiä. Tiedot on saatava polttoaineen toimittajalta tai ne on kirjattava massa- ja massakeskiöasiakirjoihin, ilma-aluksen tekniseen matkapäiväkirjaan tai toimitettava sähköisesti ilma-aluksesta ilma-aluksen käyttäjälle. Tankissa olevan polttoaineen määrä voidaan määritellä käyttämällä ilma-aluksen mittausjärjestelmiä ja kirjaamalla tiedot massa- ja massakeskiöasiakirjoihin, ilma-aluksen tekniseen matkapäiväkirjaan tai toimitettava sähköisesti ilma-aluksesta ilma-aluksen käyttäjälle.

Toiminnanharjoittajan on valittava menetelmä, jolla saadaan täydellisin ja ajankohtaisin tieto mahdollisimman vähäisellä epävarmuudella aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia.

2.2.1 LASKENTAKAAVAT

Todellinen polttoaineenkulutus on laskettava jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

MENETELMÄ A:

Käytetään seuraavaa kaavaa:

Kunkin lennon todellinen polttoaineen kulutus (tonneina) = ilma-aluksen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun kone on tankattu lentoa varten (tonneina) – lentokoneen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun kone on tankattu seuraavaa lentoa varten + tätä seuraavaa lentoa varten tankattu polttoaineen määrä (tonneina).

Jos ilma-alusta ei tankata kyseessä olevaa lentoa tai seuraavaa lentoa varten, ilma-aluksen tankeissa olevan polttoaineen määrä määritellään kyseisen lennon tai seuraavan lennon lähdön yhteydessä. Sellaisissa poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ilma-aluksella suoritetaan muita toimintoja kuin lento, kuten esimerkiksi merkittäviä huoltotoimia, joihin liittyy tankkien tyhjentäminen, sellaisen lennon jälkeen, jonka polttoaineen kulutus on määritelty, ilma-aluksen käyttäjä voi korvata luvut ”lentokoneen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun kone on tankattu seuraavaa lentoa varten + tätä seuraavaa lentoa varten tankattu polttoaineen määrä” luvulla ”tankeissa olevan polttoaineen määrä seuraavan lentokoneella suoritettavan toiminnon alussa”, kuten tekniseen matkapäiväkirjaan on kirjattu.

MENETELMÄ B:

Käytetään seuraavaa kaavaa:

Kutakin lentoa koskeva todellinen polttoaineen kulutus (tonneina) = ilma-aluksen tankeissa edellisen lennon päättyessä olevan polttoaineen määrä (tonneina) + lentoa varten tankatun polttoaineen määrä (tonneina) – ilma-aluksen tankissa olevan polttoaineen määrä (tonneina) lennon päätyttyä.

Lennon päättymishetkenä voidaan pitää moottoreiden sammutusajankohtaa. Jos ilma-alus ei suorittanut sitä lentoa edellistä lentoa, jonka polttoaineen kulutusta mitataan, ilma-aluksen käyttäjät voivat ilmoittaa ilma-aluksen tankeissa olevan polttoaineen määrän ilma-aluksen edellisen toiminnon päättyessä, siten kuin se on kirjattu tekniseen matkapäiväkirjaan sen sijaan, että ilmoittaisivat luvun ”ilma-aluksen tankissa olevan polttoaineen määrä (tonneina) lennon päätyttyä”.

2.2.2 KVANTIFIOINTIVAATIMUKSET

Määrittämistaso 1

Raportointikauden polttoaineen kulutus määritetään niin, että epävarmuus on enintään ± 5 %.

Määrittämistaso 2

Raportointikauden polttoaineen kulutus määritetään niin, että epävarmuus on enintään ± 2,5 %.

Ilma-aluksen käyttäjät, joiden keskimääräiset raportoidut vuosipäästöt olivat edellisen päästökauppakauden aikana (tai konservatiivinen arvio tai ennuste, jos raportoituja päästöjä ei ole saatavissa tai niitä ei voida enää soveltaa) enintään 50 kilotonnia fossiilisista lähteistä peräisin olevaa hiilidioksidia, on käytettävä vähintään määrittämistasoa 1 tärkeimpien lähdevirtojen osalta. Kaikkien muiden ilma-alusten käyttäjien on käytettävä määrittämistasoa 2 tärkeimpien lähdevirtojen osalta.

2.2.3 POLTTOAINEEN TIHEYS

Jos tankatun polttoaineen määrä tai tankkeihin jäävän polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä (litrat tai kuutiometrit), on ilma-aluksen käyttäjän muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen todellisia tiheysarvoja. Todellinen tiheys tarkoittaa kiloina litraa kohden ilmaistua tiheyttä, joka on määritetty tietyssä mittausmenetelmässä määrätyssä lämpötilassa. Ellei voida käyttää ilma-aluksessa olevia mittausjärjestelmiä, on polttoaineen toimittajan mitattava polttoaineen todellinen tiheys polttoaineen tankkauksen yhteydessä ja kirjattava se polttoainelaskuun tai lähetysluetteloon. Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, on todellinen tiheys määritettävä polttoaineen tankkauksen aikaisen lämpötilan perusteella, jonka polttoaineen toimittaja tai se lentopaikka, jossa tankkaus tapahtuu, ilmoittaa, käyttäen vakiomuotoisia tiheys-lämpötilavastaavuustaulukoita. Ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa voidaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla osoittaa, että todellisia arvoja ei ole saatavilla, voidaan käyttää vakiotiheyskerrointa 0,8 kg/l.

2.3 PÄÄSTÖKERROIN

Kunkin lentopolttoaineen osalta on käytettävä seuraavia viitekertoimia, jotka ilmaistaan hiilidioksiditonneina polttoainetonnia kohden (t CO2/t polttoaine).

Taulukko 1

Lentopolttoaineiden päästökertoimet

Polttoaine	Päästökerroin (tCO2/t polttoaine)
Lentobensiini (AvGas)	3,10
Bensiininomainen lentopetroli (Jet B)	3,10
Lentopetroli (jet A1 tai jet A)	3,15

Tarkkailun yhteydessä sitä sovelletaan 1-määrittämistasoon.

Sellaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden, joille ei ole määritelty viitearvoja, toimintokohtaiset päästökertoimet määritetään liitteessä I olevan 5.5 jakson ja 13 jakson mukaisesti. Näissä tapauksissa määritetään tehollinen lämpöarvo, joka raportoidaan muistiotietona. Jos vaihtoehtoiset polttoaineet sisältävät biomassaa, sovelletaan liitteessä I esitettyjä biomassasisältöön sovellettavia tarkkailu- ja raportointivaatimuksia.

Kaupallisten polttoaineiden osalta päästökerroin tai sen perustana oleva hiilipitoisuus, biomassapitoisuus ja teollinen lämpöarvo voidaan johtaa polttoaineen toimittajan kyseistä polttoainetta koskevista ostotiedoista, edellyttäen, että se on johdettu hyväksyttyjen kansainvälisten standardien mukaisesti.

3. EPÄVARMUUDEN ARVIOINTI

Ilma-aluksen käyttäjän on ymmärrettävä merkittävimmät päästöjen laskemiseen liittyvät epävarmuuslähteet. Ilma-aluksen käyttäjiä ei velvoiteta suorittamaan liitteessä I olevassa 7.1 jaksossa vahvistettua yksityiskohtaista epävarmuusarviointia, jos ilma-aluksen käyttäjä yksilöi epävarmuuden kohteet ja niihin liittyvät epävarmuustasot. Näitä tietoja on käytettävä valittaessa 2.2 jaksossa tarkoitettua tarkkailumenetelmää.

Epävarmuustasoista ei tarvita muita todisteita, jos tankatun polttoaineen määrät määritetään pelkästään laskutetun polttoainemäärän tai polttoaineen toimittajan toimittaman muun asianmukaisen tiedon, kuten lähetysluettelon tai lentokohtaisen tankkauksen, perusteella.

Jos tankatun polttoaineen määrä mitataan ilma-aluksen järjestelmien avulla, on polttoaineen mittauksiin liittyvän epävarmuustason tueksi toimitettava kalibrointitodistukset. Jos tällaisia todistuksia ei ole saatavilla, ilma-aluksen käyttäjien on

—	toimitettava ilma-aluksen valmistajan eritelmät, joissa määritetään ilma-aluksen polttoaineen mittausjärjestelmien epävarmuustasot, ja

—	toimitettava todisteet polttoaineen mittausjärjestelmien tyydyttävää toimintaa koskevien rutiinitarkastusten suorittamisesta.

Kaikkien muiden mittausmenetelmän osien epävarmuudet voivat perustua konservatiiviseen asiantuntija-arvioon, jossa otetaan huomioon lentojen arvioitu määrä raportointikaudella. Mittausjärjestelmien kaikkien osien kumulatiivisia vaikutuksia vuotuisten toimintotietojen epävarmuuteen ei tarvitse ottaa huomioon.

Ilma-aluksen käyttäjän on säännöllisesti verrattava laskuissa ilmoitettua tankatun polttoaineen määrää ja ilma-aluksen mittausjärjestelmän ilmoittamaa määrä toisiinsa ja toteutettava korjaavia toimia 10.3.5 jakson mukaisesti, jos poikkeamia havaitaan.

4. VÄHÄN PÄÄSTÖJÄ AIHEUTTAVIIN SOVELLETTAVAT YKSINKERTAISTETUT MENETTELYT

Vähän päästöjä aiheuttavina toiminnanharjoittajina pidetään alle 243 lentoa kolmen peräkkäisen neljän kuukauden jakson aikana suorittavia ilma-alusten käyttäjiä sekä sellaisia ilma-alusten käyttäjiä, joiden suorittamien lentojen vuosittaiset yhteispäästöt ovat alle 10 000 hiilidioksiditonnia vuodessa.

Vähän päästöjä aiheuttavat ilma-alusten käyttäjät voivat arvioida polttoaineen kulutuksen käyttämällä Eurocontrolin tai jonkun muun asiaankuuluvan järjestön hyväksymiä välineitä, joilla voidaan prosessoida kaikki asiaankuuluvat ilmaliikennetiedot, kuten Eurocontrolin käytössä olevat tiedot. Sovellettavia välineitä voidaan käyttää ainoastaan, jos komissio on hyväksynyt ne. Näitä ovat myös korjauskertoimen käyttäminen mallintamismenetelmien epätarkkuuksien korjaamisessa.

Yksinkertaistettua menettelyä käyttävän ilma-aluksen käyttäjän, joka ylittää raportointivuoden aikana vähän päästöjä aiheuttaville asetetun kynnysarvon, on ilmoitettava tästä toimivaltaiselle viranomaiselle. Ellei ilma-aluksen käyttäjä osoita toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että kynnysarvo ei enää ylity seuraavasta raportointikaudesta alkaen, ilma-aluksen käyttäjän on ajantasaistettava tarkkailusuunnitelma niin, että se on 2 ja 3 jaksossa vahvistettujen tarkkailuvaatimusten mukainen. Tarkistettu tarkkailusuunnitelma on toimitettava viivytyksettä toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten.

5. TIETOJEN PUUTTEET

Ilma-aluksen käyttäjän on toteutettava kaikki tarvittavat toimet tietojen puuttumisen estämiseksi näiden ohjeiden liitteessä I olevassa 10.2 ja 10.3 jaksossa tarkoitettujen valvontatoimien avulla.

Jos toimivaltainen viranomainen, ilma-aluksen käyttäjä tai todentaja huomaa, että osa direktiivin 2003/87/EY liitteeseen I kuuluvan lennon päästöjen määrittämiseen tarvittavista tiedoista puuttuu syistä, joihin ilma-aluksen käyttäjä ei ole voinut vaikuttaa, ja määrittääkseen tietoja tarkkailusuunnitelmassa yksilöidyillä vaihtoehtoisilla menetelmillä, voi toiminnanharjoittaja arvioida kyseisen lennon tiedot käyttämällä 4 jaksossa mainittuja menetelmiä. Vuosittaisessa päästöraportissa on ilmoitettava se päästömäärä, johon tällaista lähestymistapaa on sovellettu.

6. SEURANTASUUNNITELMA

Ilma-aluksen käyttäjien on toimitettava tarkkailusuunnitelmansa toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten vähintään neljä kuukautta ennen ensimmäisen raportointikauden alkua.

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että ilma-aluksen käyttäjä tarkistaa tarkkailusuunnitelman ennen kunkin päästökauppakauden alkua ja toimittaa tarvittaessa tarkistetun tarkkailusuunnitelman toimivaltaiselle viranomaiselle. Ilma-aluksen käyttäjän on toimitettava tarkkailusuunnitelma päästöjen raportoimiseksi 1 päivän tammikuuta 2010 jälkeen, ja se on tarkistettava ennen päästökauppakauden alkua vuonna 2013.

Tällaista tarkistusta tehdessään ilma-aluksen käyttäjän on arvioitava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, voidaanko tarkkailumenetelmää muuttaa raportoitujen tietojen laadun parantamiseksi aiheuttamatta kohtuuttoman suuria kustannuksia. Tarkkailumenetelmään ehdotettavista mahdollisista muutoksista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaiselta viranomaiselta on saatava hyväksyntä tarkkailumenetelmään tehtäville merkittäville muutoksille, jos ne edellyttävät tarkkailusuunnitelman muuttamista. Tällaisia merkittäviä muutoksia ovat:

—	muutokset keskimääräisissä raportoiduissa vuosipäästöissä, jotka edellyttävät, että toiminnanharjoittaja soveltaa toista 2.2.2 jaksossa vahvistettua määrittämistasoa;

—	muutokset lentojen kokonaismäärässä tai vuosittaisissa kokonaispäästöissä, jotka aiheuttavat sen, että ilma-aluksen käyttäjä ylittää 4 jaksossa vähän päästöjä aiheuttaville vahvistetun kynnysarvon;

—	käytetty polttoainetyyppi muuttuu merkittävästi.

Poiketen siitä, mitä liitteessä I olevassa 4.3 jaksossa säädetään, tarkkailusuunnitelmassa on annettava seuraavat tiedot:

Kaikkien ilma-aluksen käyttäjien osalta:

1)	ilma-aluksen käyttäjän tunniste, kutsutunnus tai muu yksilöllinen lennonjohdon käyttämä tunniste, ilma-aluksen käyttäjän ja käyttäjän vastuuhenkilön yhteystiedot, osoite;

2)	tarkkailusuunnitelman version tunniste;

alustava luettelo toiminnnanharjoittajan kaluston ilma-alustyypeistä, jotka ovat käytössä tarkkailusuunnitelman toimittamisen aikaan ja ilma-alusten määrä tyypeittäin; alustava luettelo muista ilma-alustyypeistä, joita mahdollisesti käytetään, mukaan luettuna ilma-alusten arvioitu määrä tyypeittäin, jos tällaiset tiedot on käytettävissä, sekä kuhunkin ilma-alustyyppiin liittyvien polttoainevirtojen (polttoainetyyppien) arvioitu määrä;

4)	kuvaus menettelyistä, järjestelmistä ja vastuista, joita käytetään tarkistettaessa tarkkailuvuotta koskevien päästölähteiden luettelon täydellisyyttä, eli varmistettaessa sekä toiminnanharjoittajan omistamien että vuokraamien ilma-alusten päästöjen tarkkailun ja raportoinnin täydellisyyttä;

kuvaus menettelyistä, joilla seurataan yksilöllisen tunnisteen alla suoritettavia lentoja lentopaikkapareittain koskevan luettelon täydellisyyttä, sekä menettelyistä, joita käytetään määritettäessä, kuuluvatko lennot direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan; tällä varmistetaan täydellisyys ja vältetään kaksinkertainen laskenta;

6)	kuvaus tietojen hankinnasta sekä käsittelystä ja valvonnasta, laadunvalvonta- ja varmistustoimista, mukaan luettuna mittauslaitteiden huolto ja kalibrointi (ks. liitteessä I oleva 10.3 jakso);

tarpeen mukaan tiedot asianmukaisista yhteyksistä toimintoihin, joita toteutetaan yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) ja muiden ympäristöasioiden hallintajärjestelmien (esimerkiksi ISO 14001:2004) mukaisesti, erityisesti tiedot kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailuun ja raportointiin liittyvistä menetelmistä ja valvontatoimista.

Edellä olevan 1–7 kohdan lisäksi kaikkien ilma-aluksen käyttäjien, sellaisia vähän päästöjä aiheuttavia lukuun ottamatta, jotka haluavat hyödyntää 4 jaksossa yksilöityä yksinkertaistettua menettelyä, on annettava tarkkailusuunnitelmassaan seuraavat tiedot:

kuvaus sekä omien että vuokrattujen ilma-alusten polttoaineen kulutuksen tarkkailumenetelmistä, mukaan luettuna:

a)	polttoaineen kulutuksen laskemiseen valittu menetelmä (A tai B); jos samaa menetelmää ei sovelleta kaikkiin ilma-alustyyppeihin, on tämä perusteltava ja toimitettava luettelo, jossa yksilöidään, mitä menetelmää käytetään missäkin olosuhteissa;

b)	menettely tankatun polttoaineen ja tankeissa olevan polttoaineen määrän mittaamiseksi, mukaan luettuna valitut määritystasot, soveltuvin osin kuvaus käytetyistä mittausmenetelmistä sekä menettely mittauksia koskevien tietojen kirjaamiseksi, hakemiseksi, siirtämiseksi ja tallentamiseksi;

menettely, jolla varmistetaan, että polttoainemittausten kokonaisepävarmuus on valitun määrittämistason vaatimusten mukainen; tässä on viitattava mittausjärjestelmien kalibrointitodistuksiin, kansallisiin lakeihin, asiakassopimuksen ehtoihin tai polttoaineen toimittajan tarkkuutta koskeviin standardeihin;

9)	menettelyt, joilla mitataan tankkauksessa tai tankeissa olevan polttoaineen tiheys, mukaan luettuna kuvaus käytetyistä mittauslaitteista, tai jos mittauksia ei voida toteuttaa, käytetty vakioarvo ja perustelut sen käyttämiselle;

10)

kutakin polttoainetyyppiä koskevat päästökertoimet, tai vaihtoehtoisia polttoaineita käytettäessä päästökertoimien määrittämiseen käytetyt menetelmät, mukaan luettuna näytteenottomenetelmä, analyysimenetelmä, kuvaus käytetyistä laboratorioista ja niiden hyväksyntää ja/tai laadunvarmistusta koskevat menettelyt.

Edellä olevan 1–7 kohdan lisäksi sellaisten vähän päästöjä aiheuttavien, jotka haluavat hyödyntää 4 jaksossa määriteltyä yksinkertaistettua menettelyä, on sisällytettävä tarkkailusuunnitelmaansa seuraavat tiedot:

11)	todisteet siitä, että vähän päästöjä aiheuttavia koskevat 4 jaksossa vahvistetut kynnysarvot eivät ylity;

12)	vahvistus siitä, mitä 4 jaksossa kuvattua menetelmää käytetään, mukaan luettuna menetelmän kuvaus.

Toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että ilma-aluksen käyttäjä toimittaa tarkkailusuunnitelman sähköisellä lomakkeella. Komissio voi julkaista sähköistä vakiolomaketta tai tiedostomuotoa koskevan eritelmän. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä, että ilma-aluksen käyttäjä käyttää tätä lomaketta tai eritelmää, ellei toimivaltaisen viranomaisen lomakkeeseen edellytetä sisällytettäväksi vähintään samoja tietoja.

7. RAPORTIN MUOTO

Ilma-aluksen käyttäjien on käytettävä vuosipäästöjään koskevissa raporteissa 8 jaksossa vahvistettua lomaketta. Toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että ilma-aluksen käyttäjä toimittaa vuosipäästöjä koskevan raportin sähköisellä lomakkeella. Komissio voi julkaista sähköistä vakiolomaketta tai tiedostomuotoa koskevan eritelmän. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä, että ilma-aluksen käyttäjä käyttää tätä lomaketta tai eritelmää, ellei toimivaltaisen viranomaisen lomakkeeseen edellytetä sisällytettäväksi vähintään samoja tietoja.

Päästöt on ilmoitettava pyöristettyinä hiilidioksiditonneina. Päästökertoimet on pyöristettävä niin, että niihin kuuluu vain päästöjen laskennan ja raportoinnin kannalta merkitsevä määrä numeroita. Lentokohtainen polttoaineen kulutus on laskettava käyttäen kaikkia merkitseviä numeroita.

8. VUOTUISEN PÄÄSTÖRAPORTIN SISÄLTÖ

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä seuraavat tiedot vuotuiseen päästöraporttiinsa:

1)	ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot, kutsumerkki tai muut lennonjohdon käyttämät yksilölliset tunnukset, sekä asiaankuuluvat yhteystiedot direktiivin 2003/87/EY liitteen IV mukaisesti;

2)	raportin todentajan nimi ja osoite;

3)	raportointivuosi;

4)	viittaus asiaankuuluvaan hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan ja sen versionumero;

5)	relevantit muutokset toiminnoissa ja poikkeamat hyväksytystä tarkkailusuunnitelmasta raportointikauden aikana;

6)	ilma-alusten rekisteritunnukset ja ne ilma-alustyypit, joita käytetään raportin soveltamisalaan kuuluvalla kaudella ilma-aluksen käyttäjän suorittaman liitteessä I mainitun ilmailutoiminnan harjoittamiseen;

7)	raporttiin kuuluvien lentojen yhteismäärä;

8)	taulukossa 2 tarkoitetut tiedot;

9)	muistiotiedot: raportointikauden aikana polttoaineena käytetyn biomassan määrä (tonneina tai kuutiometreinä) lueteltuna polttoainetyypeittäin.

Taulukko 2

Ilmailutoimintojen vuotuisia päästöjä koskeva raportointilomake

Muuttuja	Yksiköt	Lähdevirta			Yhteensä
		Polttoainetyyppi 1	Polttoainetyyppi 2	Polttoainetyyppi n
Polttoaine
Päästölähteet kunkin lähdevirran mukaan (yleiset lentokonetyypit):
Polttoaineen kulutus yhteensä	t
Polttoaineen tehollinen lämpöarvo (2)	TJ/t
Tämän polttoaineen päästökerroin	t CO2/t or t CO2/TJ
Tämän polttoaineen käytöstä kaikissa soveltamisalaan kuuluvissa lennoissa aiheutuvat hiilidioksidin yhteispäästöt	t CO2
kun lähtöjäsenvaltio on sama kuin saapumisjäsenvaltio (kotimaan lennot)	t CO2
kaikki muut lennot (kansainväliset lennot sekä EU:n alueella että EU:n ulkopuolella	t CO2
Kaikkien niiden lentojen hiilidioksidipäästöt yhteensä, joiden lähtöjäsenvaltio on sama kuin saapumisjäsenvaltio (kotimaan lennot):
Jäsenvaltio 1	t CO2
Jäsenvaltio 2	t CO2
Jäsenvaltio n	t CO2
Kaikkien niiden lentojen hiilidioksidipäästöt yhteensä, jotka lähtevät jostain jäsenvaltiosta ja saapuvat toiseen jäsenvaltioon tai EU:n ulkopuoliseen maahan (3) :
Jäsenvaltio 1	t CO2
Jäsenvaltio 2	t CO2
Jäsenvaltio n	t CO2
Kaikkien niiden lentojen hiilidioksidipäästöt yhteensä, jotka saapuvat EU:n ulkopuolelta johonkin jäsenvaltioon (3) :
Jäsenvaltio 1	t CO2
Jäsenvaltio 2	t CO2
Jäsenvaltio n	t CO2

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä seuraavat tiedot vuotuiseen päästöraporttiinsa liitteenä:

—	vuotuiset päästöt ja vuotuinen lentojen määrä lentopaikkapareittain.

Toiminnanharjoittaja voi pyytää, että tätä liitettä käsitellään luottamuksellisesti.

9. TODENTAMINEN

Liitteessä I olevassa 10.4 jaksossa vahvistettujen todentamisvaatimusten lisäksi todentajan on otettava huomioon seuraavat asiat:

—	lento- ja päästötietojen täydellisyys verrattuna esimerkiksi Eurocontrolin kokoamiin lentoliikennetietoihin;

—	raportoitujen tietojen sekä massa- ja massakeskiötietojen välinen johdonmukaisuus;

—	ilmailualan toimintoja suorittavan ilma-aluksen yhteenlaskettua polttoaineen kulutusta koskevien tietojen ja polttoaineostoja tai muuten hankittua polttoainetta koskevien tietojen johdonmukaisuus.”

Lisätään liite XV seuraavasti:

”LIITE XV

Direktiivin 2003/87/EY 3 e tai 3 f artiklassa tarkoitettuun hakemukseen tarvittavien ilmailutoimintojen tonnikilometritietojen määrittämistä koskevat toimintokohtaiset ohjeet

1. JOHDANTO

Tässä liitteessä annetaan direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen ilmailualan toimintojen tonnikilometritietojen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevat ohjeet.

Liitettä I sovelletaan soveltuvin osin tonnikilometritietojen tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen. Tässä tarkoituksessa viittauksia päästöihin pidetään viittauksina tonnikilometritietoihin. Liitteessä I olevaa 4.1, 4.2, 5.1, 5.3–5.7, 6, 7 ja 11–16 jaksoa ei sovelleta tonnikilometritietoihin.

2. SOVELTAMISALA JA KATTAVUUS

Tässä liitteessä olevia toimintokohtaisia ohjeita käytetään direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen ilmailutoimintojen tonnikilometritietojen tarkkailuun ja seurantaan. Soveltamisalaan kuuluvat kaikki direktiivin liitteeseen I kuuluvat lennot, jotka ilma-aluksen käyttäjä on suorittanut raportointikaudella.

Lennosta vastaavan ilma-aluksen käyttäjän, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan o kohdassa, tunnistamiseksi on käytettävä lennonjohdon (ATC) käyttämää kutsutunnusta. Kutsumerkki on lentosuunnitelman ruudussa 7 oleva ICAO:n tunniste. Jos sitä ei ole käytettävissä, on käytettävä ilma-aluksen rekisteröintinumeroa. Jos ilma-aluksen käyttäjän henkilöllisyyttä ei tiedetä, ilma-aluksen omistajaa on pidettävä ilma-aluksen käyttäjänä, jollei omistaja todista, kuka toinen henkilö oli ilma-aluksen käyttäjä.

3. TARKKAILUSUUNNITELMA

Ilma-alusten käyttäjien on direktiivin 2003/87/EY 3 g artiklan nojalla toimitettava tarkkailusuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteitä tonnikilometritietojen tarkkailemiseksi ja raportoimiseksi.

Ilma-aluksen käyttäjien on toimitettava tarkkailusuunnitelmansa toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyntää varten vähintään neljä kuukautta ennen ensimmäisen raportointikauden alkua.

Ilma-aluksen käyttäjän on ilmoitettava tarkkailusuunnitelmassa, mitä tarkkailumenetelmää kunkin ilma-alustyypin osalta käytetään. Jos ilma-aluksen käyttäjä aikoo käyttää sellaista vuokrattua tai muuta lentokonetyyppiä, jota ei ollut vielä sisällytetty tarkkailusuunnitelmaan siinä vaiheessa, kun suunnitelma lähetettiin toimivaltaiselle viranomaiselle, ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä tarkkailusuunnitelmaan kuvaus menettelystä, jota käytetään määriteltäessä näitä muita ilma-alustyyppejä koskevaa tarkkailumenetelmää. Ilma-aluksen käyttäjän on varmistettava, että valittua tarkkailumenetelmää käytetään johdonmukaisesti.

Poiketen siitä, mitä liitteessä I olevassa 4.3 jaksossa säädetään, tarkkailusuunnitelmassa on oltava seuraavat tiedot:

1)	ilma-aluksen käyttäjän tunniste, kutsutunnus tai muut yksilölliset lennonjohdon käyttämät tunnisteet, ilma-aluksen käyttäjän ja käyttäjän vastuuhenkilön yhteystiedot, osoite;

2)	tarkkailusuunnitelman version tunniste;

alustava luettelo toiminnanharjoittajan kaluston ilma-alustyypeistä, jotka ovat käytössä tarkkailusuunnitelman toimittamisen aikaan ja ilma-alusten määrä tyypeittäin; alustava luettelo muista ilma-alustyypeistä, joita mahdollisesti käytetään, mukaan luettuna ilma-alusten arvioitu määrä tyypeittäin, jos tällaiset tiedot on käytettävissä;

kuvaus menettelyistä, järjestelmistä ja vastuista, joita käytetään tarkistettaessa tarkkailuvuoden aikana käytettyjä ilma-aluksia koskevan luettelon täydellisyyttä, eli varmistettaessa sekä toiminnanharjoittajan omistamien että vuokraamien ilma-alusten tonnikilometritietojen tarkkailun ja raportoinnin täydellisyyttä;

6)	liitteessä I olevassa 10.3 jaksossa tarkoitettu kuvaus tietojen hankinta- ja käsittelytoimista sekä valvontatoimista;

7)	tarpeen mukaan tiedot asianmukaisista yhteyksistä toimintoihin, joita toteutetaan laadunhallintajärjestelmän puitteissa, erityisesti menettelyistä ja valvonnasta, jotka liittyvät tonnikilometritietojen tarkkailuun ja raportointiin;

kuvaus menetelmistä, joilla määritetään lentokohtaiset tonnikilometritiedot, mukaan luettuna

a)	menettelyt, vastuut, tietolähteet ja laskentakaavat, joilla määritetään ja tallennetaan lähtö- ja saapumispaikan välinen etäisyys;

b)	tieto siitä, käytetäänkö matkustajakohtaista vakiomassaa (100 kg, määrittämistaso 1) vai massa- ja massakeskiöasiakirjojen mukaista matkustajamassaa (määrittämistaso 2). Määrittämistasoa 2 käytettäessä on liitettävä mukaan kuvaus menettelystä, jolla matkustajien massa on saatu;

c)	kuvaus menettelystä, jolla määritetään rahdin ja postin massa;

d)	kuvaus mittausvälineistä, joita käytetään matkustajien, rahdin ja postin massan mittaamiseen.

4. TONNIKILOMETRITIETOJEN LASKENTAAN KÄYTETTÄVÄT MENETELMÄT

4.1 LASKENTAKAAVA

Ilma-alusten käyttäjien on tarkkailtava ja raportoitava tonnikilometritiedot käyttäen laskentaperustaista menetelmää. Tonnikilometritiedot lasketaan seuraavan kaavan mukaan:

tonnikilometrit (t km) = etäisyys (km) * hyötykuorma (t)

4.2 MATKA

Matka lasketaan seuraavalla kaavalla

Matka [km] = isoympyräreitti [km] + 95 km

Isoympyräreitti on määritelty kahden pisteen väliseksi lyhyimmäksi mahdolliseksi etäisyydeksi maan pinnalla, joka aproksimoidaan käyttäen Chicagon yleissopimuksen (WGS 84) liitteessä 15 olevan 3 artiklan 7 kappaleen 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua järjestelmää.

Lentopaikkojen leveys- ja pituusasteet saadaan joko Chicagon yleissopimuksen liitteen 15 mukaisesti ilmailuasiakirjoissa (Aeronautical Information Publications AIP) julkaistuista lentopaikkojen sijaintitiedoista tai näitä sijaintitietoja käyttävistä lähteistä.

Tietokoneohjelmalla tai kolmannen osapuolen toimesta laskettuja etäisyystietoja voidaan myös käyttää edellyttäen, että laskentamenetelmä perustuu edellä esitettyyn laskentakaavaan ja ilmailuasiakirjojen tietoihin.

4.3 HYÖTYKUORMA

Hyötykuorma lasketaan käyttäen seuraavaa kaavaa:

Hyötykuorma (t) = rahdin ja postin massa (t) + matkustajien sekä kirjatun matkatavaran massa (t)

4.3.1 RAHDIN JA POSTIN MASSA

Hyötykuorman laskemisessa käytetään asiaankuuluvien lentojen massa- ja massakeskiöasiakirjoissa olevia todellisia tai vakiomassoja. Niiden ilma-alusten käyttäjien, joilla ei tarvitse olla massa- ja massakeskiöasiakirjoja, on ehdotettava toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyttäväksi toimitettavassa tarkkailusuunnitelmassa soveltuvaa menetelmää rahdin ja postin massan määrittämiseksi.

Rahdin ja postin todelliseen määrään eivät sisälly niiden kuormalavojen tai säiliöiden taara, jotka eivät ole hyötykuormaa, eikä käyttöpaino.

4.3.2 MATKUSTAJIEN JA KIRJATUN MATKATAVARAN MASSA

Ilma-alusten käyttäjät voivat soveltaa toista kahdesta määrittämistasosta matkustajien massan määrittämisessä. Ilma-aluksen käyttäjän vähimmäisvaatimuksena on määrittämistaso 1, jolla matkustajien ja kirjatun matkatavaran massa määritetään. Valittua määrittämistasoa on sovellettava kaikkiin lentoihin saman päästökauppakauden aikana.

Määrittämistaso 1

Kunkin matkustajan ja tämän kirjaaman matkatavaran osalta käytetään oletusarvoa 100 kg.

Määrittämistaso 2

Käytetään massa- ja massakeskiöasiakirjoissa kunkin lennon osalta ilmoitettua matkustajien ja kirjatun matkatavaran massaa.

5. EPÄVARMUUDEN ARVIOINTI

Ilma-aluksen käyttäjän on ymmärrettävä merkittävimmät epävarmuuslähteet laskiessaan tonnikilometritietoja. Liitteen I 7 jaksossa olevaa yksityiskohtaista epävarmuuden analyysia ei tarvita tonnikilometritietojen määrittämismenetelmässä.

Ilma-aluksen käyttäjän on suoritettava säännöllisesti liitteen I 10.2 ja 10.3 jaksossa vahvistettuja soveltuvia valvontatoimenpiteitä ja toteutettava viipymättä korjaavia toimia 10.3.5 jakson mukaisesti, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan.

6. RAPORTOINTI

Tonnikilometritiedot on raportoitava direktiivin 2003/87/EY 3 e ja 3 f artiklassa tarkoitettuja hakemuksia varten ja ainoastaan näissä artikloissa mainittujen tarkkailuvuosien osalta.

Ilma-aluksen käyttäjien on käytettävä tonnikilometritietojaan koskevissa raporteissa 7 jaksossa vahvistettua lomaketta. Toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että ilma-aluksen käyttäjä toimittaa tonnikilometritietoja koskevan raportin sähköisellä lomakkeella. Komissio voi julkaista sähköistä vakiolomaketta tai tiedostomuotoa koskevan eritelmän. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä, että ilma-aluksen käyttäjä käyttää tätä lomaketta tai eritelmää, ellei toimivaltaisen viranomaisen lomakkeeseen edellytetä sisällytettäväksi vähintään samoja tietoja.

Tonnikilometrit olisi pyöristettävä raporttia varten [t km]. Kaikki lentokohtaiset tiedot on ilmoitettava käyttäen kaikkia merkitseviä numeroita.

7. TONNIKILOMETRITIETOJA KOSKEVAN RAPORTIN SISÄLTÖ

Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä tonnikilometritietoja koskevaan raporttiinsa seuraavat tiedot:

1)	ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot direktiivin 2003/87/EY liitteen IV mukaisesti, kutsumerkki tai muu lennonjohdon käyttämä yksilöllinen tunnus, sekä asiaankuuluvat yhteystiedot;

2)	raportin todentajan nimi ja osoite;

3)	raportointivuosi;

4)	viittaus asiaankuuluvaan hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan, ja sen version numero;

5)	relevantit muutokset toiminnoissa ja poikkeamat hyväksytystä tarkkailusuunnitelmasta raportointikauden aikana;

6)	ilma-alusten rekisteritunnukset ja ne ilma-alustyypit, joita käytetään raportin soveltamisalaan kuuluvalla kaudella ilma-aluksen käyttäjän suorittaman liitteessä I mainitun ilmailutoiminnan harjoittamiseen;

7)	matkustajien ja kirjatun matkatavaran sekä rahdin ja postin massan laskemiseen valittu menetelmä;

8)	kaikkien sellaisten lentojen matkustaja- ja tonnikilometrimäärä, jotka on suoritettu raportin soveltamisalaan kuuluvana vuotena ja jotka ovat liitteessä I lueteltuja ilmailualan toimintoja;

kunkin lentopaikkaparin osalta: kahden lentopaikan ICAO-tunniste, matka (= isoympyräreitti + 95 km) kilometreinä, raportointikauden lentojen yhteismäärä lentopaikkaparin osalta, matkustajien ja kirjatun matkatavaran yhteismäärä (tonneina) raportointikauden aikana lentopaikkaparin osalta, matkustajien kokonaismäärä raportointikauden aikana, matkustaja * kilometrien kokonaismäärä lentopaikkaparin osalta, rahdin ja postin kokonaismäärä (tonneina) raportointikauden aikana lentopaikkaparin osalta, lentopaikkaparin tonnikilometrit yhteensä (t km).

8. TODENTAMINEN

Liitteessä I olevassa 10.4 jaksossa vahvistettujen todentamisvaatimusten lisäksi todentajan on otettava huomioon seuraavat asiat:

—	lento- ja tonnikilometritietojen täydellisyys verrattuna esimerkiksi Eurocontrolin keräämiin lentoliikennetietoihin sen varmistamiseksi, että ainoastaan järjestelmään kuuluvat lennot on otettu huomioon toiminnanharjoittajien raportissa;

—	raportoitujen tietojen sekä massa- ja massakeskiötietojen välinen johdonmukaisuus.

Tonnikilometritietojen osalta olennaisuustaso on 5 prosenttia.”

(1) Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettu yleissopimus kansainvälisestä siviili-ilmailuliikenteestä ja sen liitteet.”

(2) Ei sovelleta lentotoimintoihin käytettyihin tämän liitteen taulukossa 1 lueteltuihin kaupallisiin polttoaineisiin.

(3) EU:n ulkopuolisten maiden yhteispäästöt on raportoitava maittain.