17.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 46/7

(1)

Tiettyjen Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin tällä hetkellä sovellettavia toimenpiteitä ovat neuvoston asetuksella (EY) N:o 348/2000 (2) käyttöön otetut lopulliset polkumyyntitullit ja komission päätöksellä 2000/137/EY (3) hyväksytty kroatialaisen viejän antama sitoumus. Kroatiasta peräisin olevaan tuontiin sovelletaan 23 prosentin ja Ukrainasta peräisin olevaan tuontiin 38,5 prosentin tullia.

(2)

Komissio ilmoitti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä23 päivänä marraskuuta 2002 julkaistulla ilmoituksella (4) tiettyjen Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden välivaiheen tarkastelun vireillepanosta.

(3)

Tutkimus pantiin vireille Euroopan unionin saumattomien teräsputkien valmistajien etuja valvovan Defence Committee of the Seamless Steel Tube Industryn pyynnöstä, jonka se esitti sellaisen tuottajaryhmän puolesta, joiden osuus yhteisön kokonaistuotannosta on yli 75 prosenttia.

(4)

Huomattakoon, että samana eli 23 päivänä marraskuuta 2002 pantiin vireille toinen tarkastelu (5), joka koski Puolasta, Romaniasta, Slovakiasta Tšekistä ja Venäjältä peräisin olevan saman tuotteen eli tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa voimassa olevia toimenpiteitä. Puolan, Slovakian ja Tšekin osalta toimenpiteet ovat rauenneet Euroopan unionin 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuneen laajentumisen seurauksena. Tiettyjen Romaniasta ja Venäjältä peräisin olevien saumattomien putkien tuonnissa voimassa olevia toimenpiteitä ei asetuksen (EY) N:o 1322/2004 (6) mukaisesti ole sovellettu 21 päivästä heinäkuuta 2004. Näiden toimenpiteiden tarkastelu jatkuu edelleen.

(5)

Komissio ilmoitti tutkimuksen aloittamisesta virallisesti vientiä harjoittaville Kroatian ja Ukrainan tuottajille, niille yhteisön tuottajille, tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kroatian ja Ukrainan viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa annetussa määräajassa.

(6)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa annetussa määräajassa. Vastaus saatiin viideltä yhteisön tuottajalta, yhdeltä tuojalta, yhdeltä vientiä harjoittavalta kroatialaistuottajalta, kolmelta vientiä harjoittavalta ukrainalaistuottajalta sekä kolmelta ukrainalaistuottajiin etuyhteydessä olevalta kauppiaalta.

(7)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäynnit seuraavien yritysten toimitiloihin:

(8)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2001 ja 30 päivän syyskuuta 2002 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1999 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Tarkasteltavana olivat seuraavat CN-koodeihin ex 7304 10 10, ex 7304 10 30, 7304 31 99, 7304 39 91 ja 7304 39 93 luokiteltavat Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevat tuotteet, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’:

(10)

Tutkimus osoitti, että kaikki nämä tuoteryhmät olivat riittävän samankaltaisia ollakseen, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa, yksi ja sama tuote. Tästä syystä tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkia lajeja pidetään tässä polkumyyntitutkimuksessa yhtenä ja samana tuotteena.

(11)

Aiemman tutkimuksen tapaan tarkasteltavana olevan tuotteen ja Kroatian kotimarkkinoilla tuotettujen ja myytyjen saumattomien putkien välillä ei todettu olevan eroja.

(12)

Eroja ei myöskään todettu tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön tuottajien tuottamien ja yhteisön markkinoilla myytyjen saumattomien putkien välillä. Niillä on samat fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Lisäksi molemmat ovat tuotannonalan standardien (DIN, API ja ASTM) mukaisia. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(13)

Kroatian tapauksessa yksi vientiä harjoittava tuottaja, Mechel Željezara Ltd, vastasi kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuneesta viennistä. Mechel Željezara Ltd on alkuperäisessä tutkimuksessa nimellä Željezara Sisak d.d. yhteistyössä toimineen yrityksen uusi nimi; toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yritys on vaihtanut virallisesti nimeä kaksi kertaa (7) omistussuhteissa tapahtuneiden muutosten seurauksena.

(14)

Alkuperäisen tutkimuksen kuluessa hyväksyttiin sitoumus (8), jonka Mechel Željezara Ltd tarjosi alkuperäisellä nimellään. Koska toimenpiteiden tason ja muodon tarkastelemiseksi pantiin vireille tutkimus, myös kyseinen sitoumus oli tarkastelua koskevan tutkimuksen kohteena (katso johdanto-osan 135–137 kappale).

(15)

Aluksi määritettiin, oliko Mechel Željezara Ltd -yrityksen samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa verrattuna sen yhteisöön suuntautuneeseen kokonaisvientiin. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos yrityksen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia sen yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä.

(16)

Tämän jälkeen tuotelajit määriteltiin niiden CN-koodien mukaisesti, joihin asianomainen tuote luokitellaan, sen selvittämiseksi, oliko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynti edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan yhteisöön viedyn tuotelajin kokonaismyynnistä. Todettiin, että kaikkien yrityksen yhteisöön vietäväksi myymien tuotelajien kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(17)

Samaten selvitettiin, voitiinko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä; tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun tuotelajin vähintään yksikkökustannusten tasoisilla nettomyyntihinnoilla myyty määrä oli yli 80 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen lajin painotettu keskihinta oli vähintään yksikkökustannusten tasoinen, normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä tuotelajin tutkimusajanjakson aikaisen kotimarkkinoiden kokonaismyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Tämä oli tilanne kahden tuotelajin osalta.

(18)

Kun tuotelajin kannattavan myynnin määrä oli enintään 80 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia lajin kokonaismyyntimäärästä tai kun tällaisen myynnin painotettu keskihinta oli alle yksikkökustannusten, normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan kyseisten lajien kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskiarvo. Tämä oli tilanne yhden tuotelajin osalta.

(19)

Neljännen tuotelajin kotimarkkinamyynnistä alle 10 prosenttia oli tutkimusajanjaksolla kannattavaa. Tästä syystä katsottiin, että kyseisen tuotelajin kotimarkkinahinnoin tapahtuneen myynnin määrä oli riittämätön normaaliarvon määrittämiseksi asianmukaisesti, mihin tarkoitukseen oli käytettävä eri menetelmää. Tässä tapauksessa käytettiin laskennallista normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Normaaliarvo laskettiin lisäämällä viedyn tuotelajin tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen prosenttimäärä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali, joiden määrittämisessä käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tosiasiallisia tietoja tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneesta myynnistä.

(20)

Tutkimus osoitti, että Mechel Željezara Ltd -yrityksen vientimyynti suuntautui suoraan ja yksinomaan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä.

(21)

Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella, kun tuote on myyty ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä.

(22)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(23)

Niinpä oikaisuja tehtiin tarvittaessa ja todennetun näytön perusteella kuljetus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja luottokustannusten sekä palkkioiden osalta.

(24)

Oikaistua tuotelajikohtaista painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin tarkasteltavana olevaa tuotetta vastaavan tuotelajin oikaistuun painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(25)

Vertailu osoitti polkumyyntiä tapahtuneen. Polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana on seuraava:

(26)

Se on alhaisempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa todettu polkumyyntimarginaali. Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen vienti Kroatiasta yhteisöön), jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin samalle tasolle kuin Mechel Željezara Ltd -yritykselle vahvistettu marginaali eli 38,9 prosentiksi.

(27)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla normaaliarvo määritetään Ukrainasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka voivat osoittaa, että ne täyttävät 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut edellytykset eli että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti tapahtuvat markkinatalousolosuhteissa.

(28)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(29)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla esitettyjä markkinatalouskohtelupyyntöjä saatiin kahdelta yritysryhmältä:

(30)

Pyyntöjä arvioitiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitettyjen viiden vaatimuksen perusteella.

(31)

Ensimmäisen ryhmän tapauksessa tuotantoyrityksen kirjanpito todettiin epäluotettavaksi suoranaisista epätarkkuuksista ja IAS 1:ssä tarkoitettujen tilinpäätösmenettelyjen virheellisestä soveltamisesta johtuen. Samoin todettiin, että kyseinen yritys oli maksukyvytön ja kuului niihin yrityksiin, joilla oli konkurssilakiin perustuva erityisasema, mistä syystä asianomaisten yritysten toiminnalta puuttui oikeusvarmuus. Näin ollen pääteltiin, ettei kyseinen yritysryhmä täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toista ja neljättä vaatimusta.

(32)

Toisen ryhmän tapauksessa todettiin, ettei kummallakaan tuotantoyrityksellä ollut yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa, joka olisi riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovellettaisiin kaikkeen toimintaan; sen sijaan molemmilla yrityksillä oli useita eri kirjanpitoja, joita käytettiin eri toimintoihin. Lisäksi todettiin, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevat merkittävät vääristymät – korottomat lainat, joita valtio ei ole vaatinut takaisin maksettaviksi, huomattavien velkojen anteeksi antaminen ja verovelkaisuus – vaikuttivat ryhmän kustannusrakenteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Näin ollen pääteltiin, ettei kyseinen yritysryhmä täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toista ja kolmatta vaatimusta.

(33)

Markkinatalouskohtelu myöntämiseksi yrityksen tai yritysryhmän on täytettävä kaikki viisi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitettyä vaatimusta; näin ei ollut, joten markkinatalouskohtelu evättiin molemmilta yritysryhmiltä.

(34)

Molemmat yritysryhmät väittivät, että komissio oli tehnyt niiden markkinatalouskohtelun saamiseksi esittämää hakemusta koskevan määrityksen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa mainitun kolmen kuukauden määräajan umpeuduttua, mistä syystä se ei ollut pätevä. Tässä yhteydessä huomautetaan, että komissio myönsi asianomaisille vientiä harjoittaville ukrainalaistuottajille useita määräajan pidennyksiä, koska niillä oli suuria vaikeuksia täyttää vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa lomake, jolla markkinatalouskohtelua pyydetään. Samoin huomautetaan, että markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt olivat puutteellisia ja edellyttivät merkittäviä selvityksiä ja lisätietoja, mikä viivästytti tutkimusta. Selvitystyötä pitkittivät myös eräiden asiakysymysten monitahoisuus, kuten yritysten rakenne ja myyntikanavat sekä yritysten kirjanpitoon liittyvät vakavat ongelmat. Markkinatalouskohtelun saamiseksi tehtyjä pyyntöjä koskevan määrityksen tekeminen ei edellä esitetty huomioon ottaen ollut mahdollista kolmen kuukauden kuluessa vireillepanosta.

(35)

Tältä osin huomautetaan, että määräajan noudattamatta jättämisellä ei ole mitään ilmeisiä oikeusseurauksia, koska kaikille yrityksille on annettu mahdollisuus esittää huomautuksia. Lisäksi huomautetaan, että edellä mainitut yritysryhmät eivät valittaneet, että markkinatalouskohtelun määrittämiseen tarvitulla lisäajalla olisi ollut mitään kielteisiä vaikutuksia.

(36)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että markkinatalouskohtelun saantiedellytykset voidaan määrittää pätevästi kolmen kuukauden määräajan jälkeenkin ja näin ollen asianomaisten yritysryhmien pyynnöt hylättiin.

(37)

Molemmat yritysryhmät kiistivät komission päätelmät toistamiseen, mutta sellaisia peruseluja ei esitetty, joiden johdosta markkinatalouskohtelun myöntämiseksi tehtyä määritystä olisi muutettu.

(38)

Yhteisön tuotannonalalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, eikä se vastustanut edellä esitettyjä päätelmiä.

(39)

Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti koko maata koskeva tulli voidaan vahvistaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluville maille lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että niiden vientihinnoista ja -määristä sekä myyntiehdoista päätetään vapaasti, että valuutat muunnetaan markkinahintaan ja että valtio ei puutu niiden toimintaan tavalla, joka mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos viejille vahvistetaan eri tullit.

(40)

Samat vientiä harjoittavat ukrainalaistuottajat, jotka eivät täyttäneet markkinatalouskohtelun edellytyksiä, pyysivät vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Komissio hankki ja tarkasti kaikki tiedot, jotka se katsoi tarpeellisiksi sen määrittämiseksi, täyttivätkö kyseiset kaksi yritysryhmää yksilöllisen kohtelun edellytykset. Todettiin, että molemmat yritysryhmät täyttivät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa asetetut ehdot, mistä syystä katsottiin perustelluksi myöntää niille molemmille yksilöllinen kohtelu.

(41)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, normaaliarvo vahvistetaan tuotteista, jotka ovat verrattavissa vientiä harjoittavien ukrainalaistuottajien yhteisöön viemiin tuotteisiin, soveltuvassa vertailumaassa veloitettavien hintojen tai kyseisille tuotteille määritetyn laskennallisen arvon perusteella.

(42)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vertailumaana käytettiin Kroatiaa. Vireillepanoilmoituksessa Kroatiaa ehdotettiin jälleen vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseen Ukrainalle. Koska yksikään asianomainen osapuoli ei vastustanut valintaa, Kroatiaa päätettiin käyttää vertailumaana myös tässä tutkimuksessa.

(43)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin Ukrainalle ainoalta vertailumaan tuottajalta saatujen ja tarkistettujen tietojen perusteella eli kaikkien verrattavissa olevista tuotelajeista Kroatian kotimarkkinoilla maksettujen tai maksettavien hintojen tai verrattavissa oleville tuotelajeille Kroatiassa vahvistetun laskennallisen arvon perusteella. Normaaliarvoa Ukrainalle määritettäessä sovellettiin johdanto-osan 15–19 kappaleessa kuvattua menetelmää.

(44)

Todettiin, että Kroatiassa ei ole CN-koodia 7304 31 99 vastaavan tuotelajin (kylmävedetyt tai -valssatut putket) tuotantoa. Kaiken kaikkiaan niiden viennin osuus tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Ukrainasta yhteisöön oli vain 6,2 prosenttia. Toisen yritysryhmän osalta kyseisen tuotelajin osuus oli tutkimusajanjaksolla kuitenkin noin 40 prosenttia ryhmän tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä yhteisöön.

(45)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella pääteltiin, että muut tutkimuksen kohteena olevat tuotelajit eivät olleet verrattavissa kyseiseen tuotelajiin ja että normaaliarvon määrittäminen asianomaiselle tuotelajille näille muille tuotelajeille määritetyn normaaliarvon perusteella johtaisi epäluotettavaan tulokseen. Samoin näytti siltä, että monimutkaisemmasta valmistusprosessista johtuen kyseisen tuotelajin normaaliarvo olisi huomattavasti korkeampi kuin muiden tuotelajien normaaliarvo. Vaikka kylmävedettyjen ja -valssattujen putkien vientihinnat olivat keskimäärin korkeammat kuin muiden asianomaisten tuotelajien vientihinnat, kyseisten putkien sisällyttäminen laskelmiin johtaisi kaikella todennäköisyydellä korkeampaan polkumyyntimarginaaliin. Kuten johdanto-osan 127 kappaleessa todetaan, ilman kyseistä tuotelajia vahinkomarginaali on todettua polkumyyntimarginaalia selvästi pienempi, mistä syystä toimenpiteiden taso määritetään vahinkomarginaalin perusteella. Tämän perusteella katsottiin, ettei asian käsittelyä ollut tarpeen jatkaa. CN-koodia 7304 31 99 vastaava tuotelaji jätettiin siis laskelmien ulkopuolelle.

(46)

Molemmat ukrainalaisyritysten ryhmät suorittivat kaiken viennin yhteisöön kolmannessa maassa sijaitsevan, etuyhteydessä olevan myyntiyhtiön kautta. Tästä syystä vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen jälleenmyyntihinnan perusteella, jonka etuyhteydessä olevat myyntiyhtiöt veloittivat ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä.

(47)

Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin oikaisuja tekemällä asianmukaisesti huomioon erot, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintojen vertailukelpoisuuteen. Nämä oikaisut tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä palkkioiden osalta tarvittaessa. Vientihintaa oikaistiin viejämaassa maitse tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvien sekä vakuutus-, lastaus- ja liitännäiskustannusten osalta vertailumaassa vahvistettujen kustannusten perusteella.

(48)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(49)

Vertailumaassa toimivalle Mechel Željezara Ltd -tuottajalle määritettyä tarkasteltavana olevan tuotteen oikaistua tuotelajikohtaista painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti yritysten kunkin vastaavan tuotelajin oikaistuun painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(50)

Vertailu osoitti polkumyyntiä tapahtuneen. Polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(51)

Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 80 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Ukrainasta yhteisöön), jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin samalle tasolle kuin yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille NTRP ja Nikotube vahvistettu marginaali eli 97,3 prosentiksi.

(52)

Polkumyyntiä koskevan selvityksen tavoin pyrittiin selvittämään, olivatko yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vaikuttavat olosuhteet muuttuneet siinä määrin, että alkuperäisen tutkimuksen päätelmiä olisi syytä muuttaa.

(53)

Alkuperäisessä tutkimuksessa yhteisön tuotannonala koostui kymmenestä tuottajasta.

(54)

Tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa todettiin, että saumattomia putkia valmistivat

(55)

Kyseisille muille tuottajille lähetettiin kyselylomake, mutta ne eivät toimineet yhteistyössä. Muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia ei ilmoittautunut komissiolle.

(56)

Tutkimuksessa täydessä yhteistyössä toimineiden viiden yhteisön tuottajan tuotanto oli tutkimusajanjaksolla 797 456 tonnia. Osuus on yli 70 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta, joten kyseiset yritykset muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

(57)

Tuontitietojen lähteenä käytettiin Eurostatin tilastoja CN-koodeja ex 7304 10 10, ex 7304 10 30, 7304 31 99, 7304 39 91 ja 7304 39 93 koskevista määristä ja arvoista. Yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot saatiin tarkistetuista viiden yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan kyselyyn antamista vastauksista.

(58)

Yhteisön todettavissa oleva kulutus eli yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla, muiden yhteisön tuottajien myynti yhteisössä ja tuonti kaikista yhteisön ulkopuolisista maista osoittaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus yhteisössä kasvoi 1 104 619 tonnista vuonna 19 991 233 357 tonnin huippulukemiin vuonna 2001. Tutkimusajanjaksolla kulutus laski 1 103 805 tonniin, mikä on hieman vähemmän kuin vuoden 1999 kulutus.

(59)

Ensin selvitettiin perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevaa tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(60)

Asianomaisista maista peräisin oleva tuonti on kehittynyt määrältään ja markkinaosuudeltaan seuraavasti:

(61)

Todettiin, että kummastakin asianomaisesta maasta peräisin olevalle tuonnille vahvistetut polkumyyntimarginaalit (johdanto-osan 25 ja 50 kappale) olivat perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määriteltyä vähimmäistasoa suuremmat. Samoin todettiin, että voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta kummastakin maasta peräisin olevan tuonnin määrä tutkimusajanjaksolla ei ollut vähäpätöinen, koska Kroatian markkinaosuus oli 2,1 ja Ukrainan 3,4 prosenttia. Kaikesta tutkimusajanjakson tuonnista Kroatian osuus oli 5,9 ja Ukrainan 9,6 prosenttia.

(62)

Kumulatiivinen arviointi todettiin asianmukaiseksi ottaen huomioon kilpailuolosuhteet sekä kyseisistä maista peräisin olevan tuonnin välillä että kyseisten tuotteiden tuonnin ja yhteisön tuotannonalan valmistaman samankaltaisen tuotteen välillä. Tästä on osoituksena se, että voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta molemmista maista peräisin olevan tuonnin hinnat alittivat merkittävästi koko tutkimusajanjakson ajan yhteisön tuotannonalan hinnat ja molempien maiden saumattomat putket myydään samanlaisia myyntikanavia käyttäen. Tutkimus osoitti lisäksi, että tarkasteltavilla, molemmista asianomaisista maista peräisin olevilla tuontituotteilla ja samankaltaisella tuotteella on samat fyysiset ja kemialliset ominaisuudet. Myös molempien maiden tarkasteltavina olevien tuontituotteiden ja samankaltaisen tuotteen hintakehitys oli identtinen (katso johdanto-osan 67 ja 74 kappale).

(63)

Eräs kroatialainen viejä väitti, että tuonti Kroatiasta ei aiheuta vahinkoa, koska Kroatian markkinaosuus on vähäpätöinen, mistä syystä kumulatiivista arviointia ei pitäisi tehdä. Kuten edellä jo todettiin, tuonti Kroatiasta oli tutkimusajanjaksolla selvästi yli vähimmäistason eikä siis vähäpätöistä. Vaikka onkin totta, että Ukrainasta peräisin oleva tuonti väheni tarkastelujakson alussa merkittävästi, on huomattava, että sittemmin tuonti molemmista maista kehittyi yleisesti ottaen samansuuntaisesti.

(64)

Näistä syistä päätellään, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät ja että Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevaa tuontia olisi arvioitava kumulatiivisesti.

(65)

Edellä esitetyn mukaisesti asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus laski vuonna 2000 käyttöön otettujen toimenpiteiden jälkeen huomattavasti 12,1 prosentista vuonna 1999 4,2 prosenttiin vuonna 2000, minkä jälkeen osuus nousi keskeytyksettä niin, että se oli tutkimusajanjaksolla 5,5 prosenttia.

(66)

Yhteisön markkinoilla tutkimusajanjaksolla veloitettuja myyntihintoja tutkittiin vertaamalla yhteisön tuotannonalan hintoja asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien hintoihin. Vertailtavista hinnoista oli vähennetty hyvitykset ja alennukset. Yhteisön tuotannonalan hinnat oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle, ja tuontihinnat olivat CIF-hintoja yhteisön rajalla tuontitulli maksettuna mutta polkumyyntitulli maksamattomana, joihin tehtiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineilta etuyhteydettömiltä tuojilta kerättyjen tietojen perusteella oikaisuja kaupan portaan ja käsittelykustannusten huomioon ottamiseksi.

(67)

Vertailu osoitti, että tarkasteltavana oleva tuontituote myytiin yhteisössä tutkimusajanjaksolla hinnoilla, jotka prosentuaalisesti ilmaistuna alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat seuraavasti: Ukraina 34,1 prosenttia ja Kroatia 23,3 prosenttia. Vaikka polkumyyntitullit otettaisiin huomioon, alittavuus on silti merkittävä: Ukrainasta tuonnin osalta 10 ja Kroatiasta tuonnin osalta 6,5 prosenttia. On huomattava, että tuonnin keskihinnat nousivat vuodesta 2000 tutkimusajanjaksoon jäljempänä esitetyllä tavalla, mikä vastaa yleistä hintakehitystä Euroopan unionin markkinoilla. Kuten johdanto-osan 74 kappaleesta käy ilmi, asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hinnat eivät kuitenkaan nousseet yhtä paljon kuin yhteisön tuotannonalan hinnat.

(68)

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan tutkittaessa otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 1999 (perusvuosi) tutkimusajanjaksoon.

(69)

Jäljempänä esitetyt yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot on saatu yhdistämällä tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden viiden yhteisön tuottajan tiedot.

(70)

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät seuraavasti:

(71)

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, tuotanto kasvoi vuodesta 1999 huippulukemiin vuonna 2001 ja laski sitten merkittävästi tutkimusajanjaksolla. Vaikka vientimyynti kasvoi ja kompensoi jossain määrin yhteisön myynnin vähenemistä, tuotannon ja tuotantokapasiteetin vähenemistä tutkimusajanjaksolla ei voitu välttää.

(72)

Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen suuruus kunkin kauden lopussa.

(73)

Varastot kasvoivat tarkastelujaksolla. On huomattava, että yleensä yhteisön tuotannonala valmistaa tarkasteltavana olevaa tuotetta tilauksesta. Näin ollen todettiin, etteivät yhteisön tuotannonalan varastot ole kovinkaan merkityksellinen indikaattori yhteisön tuotannonalan tilannetta arvioitaessa. Siitä huolimatta todettiin, että varastojen kasvu on seurausta yhteisön tuotannonalan myynnin ja markkinaosuuden laskusta.

(74)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteisön tuotannonalan myynti yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille.

(75)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä kasvoi 12 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2001 ja väheni sitten tutkimusajanjaksolla merkittävästi jopa vuotta 1999 alemmalle tasolle. Myyntimäärän kehitystä olisi tarkasteltava saman ajanjakson kulutusta vasten, joka kasvoi 12 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2001 ja väheni sitten tutkimusajanjaksolla. Kysyntä ei kuitenkaan laskenut yhtä paljon kuin myyntimäärä vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

(76)

Kun toimenpiteet oli otettu käyttöön vuonna 2000, yhteisön tuotannonala onnistui saamaan takaisin menettämiään markkinaosuuksia. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuosien 1999 ja 2000 välillä 46,8 prosentista 50,7 prosenttiin yhteisön kulutuksesta. Tämän suhteellisen voimakkaan kasvun jälkeen yhteisön tuotannonalan markkinaosuus alkoi kuitenkin laskea uudestaan. Vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana sen osuus yhteisön kulutuksesta pieneni 45,7 prosenttiin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin alkaessa uudelleen vallata yhteisön markkinoita.

(77)

Tilanteessa, jossa tuonti lisääntyi vuodesta 2000 ja yhteisön myynti väheni vuodesta 2001, yhteisön tuotannonala ei pystynyt kasvattamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa. Päinvastoin, yhteisön tuotannonalan piti tutkimusajanjaksolla vähentää tuotantokapasiteettia ja työvoimaa, koska sen vienti ei kasvusta huolimatta pystynyt kompensoimaan myynnin vähenemistä yhteisön markkinoilla.

(78)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat tarkastelujaksolla. Korkeat hinnat eivät kuitenkaan onnistuneet parantamaan kannattavuutta riittävässä määrin, kuten jäljempänä selostetaan yksityiskohtaisesti.

(79)

Kun jäljempänä puhutaan voitosta, sillä tarkoitetaan tulosta ennen veroja eli tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä yhteisön markkinoilla syntynyttä voittoa.

(80)

Kuten edellä olevasta käy ilmi, Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevien saumattomien putkien tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan kannattavuusrajalle vuosina 2000 ja 2001. Yhteisön tuotannonala ei yltänyt siihen voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönotosta annetussa asetuksessa vahvistettuun voittotasoon (eli 5 prosenttiin), jonka sen voitaisiin olettaa saavuttavan, jos tuontia ei tapahtuisi polkumyynnillä. Voittotaso sitä paitsi laski tutkimusajanjaksolla alle kannattavuusrajan. Korkeista hinnoista huolimatta tapahtunut lasku selittyy sillä, että yksikkökohtaiset raaka-aine- ja työvoimakustannukset nousivat työntekijöiden määrän tuolloisesta vähenemisestä huolimatta. Yhteisön tuotannonala ei onnistunut siirtämään kyseisiä kustannuksia asiakkaille, mikä olisi polkumyynnillä tapahtuneen halpatuonnin aiheuttaman kilpailun takia ollut välttämätöntä.

(81)

Vuosina 2000 ja 2001 tapahtuneen varovaisen myönteisen kehityksen jälkeen yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne alkoi tutkimusajanjaksolla heikentyä uudelleen samaan aikaan, kun Kroatiasta ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti lisääntyi. Vuonna 2001 saavutettu voittotaso ylitti niukasti kannattavuusrajan mutta oli kaukana tasosta, joka mahdollistaisi riittävät uudelleeninvestoinnit.

(82)

Sijoitetun pääoman tuoton, kassavirran ja investointien kehitys esitetään seuraavassa taulukossa.

(83)

On syytä huomata, että sijoitetun pääoman tuottoa koskevat luvut noudattelevat pitkälti kannattavuuslukuja. Sijoitetun pääoman tuotto nousi vuodesta 1999 vuoteen 2000 mutta laski jälleen tutkimusajanjaksoon asti. Kassavirran kehitys on suurin piirtein sama kuin kannattavuuden eli se oli huipussaan vuonna 2001, minkä jälkeen kehitys muuttui uudelleen laskusuuntaiseksi. Esitettyjen lukujen ei katsota sinänsä olevan merkityksellisiä, koska tarkasteltavana olevan tuotteen osuus yhteisön tuottajien kokonaisliikevaihdosta on alle yhden prosentin ja koska yhteisön tuottajat käyttävät tuotantolinjojaan myös lukuisien muiden terästuotteiden valmistamiseen. Ne ovat kuitenkin siinä mielessä havainnollisia, että kahden yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan, jotka valmistivat tarkasteltavana olevaa tuotetta huomattavasti enemmän kuin muut yhteisön tuottajat, kehitys oli edellä olevassa, sijoitetun pääoman tuottoa, kassavirtaa ja investointeja koskevassa taulukossa esitetyn kaltaista.

(84)

Yhteisön tuotannonala teki joitakin sijoituksia sen jälkeen, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2000. Kyseisissä investoinneissa todettiin kuitenkin pääasiassa olevan kyse laitteiston uusimisesta. Investoinnit vähenivät tutkimusajanjaksolla merkittävästi verrattuna kahteen edeltävään vuoteen.

(85)

Yhteisön tuotannonalan pääoman saanti joko ulkopuolisilta rahoittajilta tai emoyhtiöiltä ei kuitenkaan häiriintynyt vakavalla tavalla tarkastelujakson aikana, koska tarkasteltavana olevan tuotteen osuus yhteisön tuottajien kokonaisliikevaihdosta on alle yhden prosentin ja koska yhteisön tuottajat käyttävät tuotantolinjojaan myös lukuisien muiden terästuotteiden valmistamiseen.

(86)

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, yhteisön tuotannonalan tuottavuus parani ja työntekijöiden määrä kasvoi vuosina 2000 ja 2001 tuotannon lisääntyessä. Tutkimusajanjaksolla työntekijöiden määrä kuitenkin väheni merkittävästi alle vuoden 1999 työntekijämäärän. Myös tuottavuus laski tuotannon merkittävän vähenemisen seurauksena.

(87)

Palkat pysyivät tarkastelujaksolla suhteellisen vakaina, ja ainoat muutokset olivat seurausta inflaatiosta.

(88)

Kun toimenpiteet oli otettu käyttöön vuonna 2000, yhteisön tuotannonala sai takaisin menettämiään markkinaosuuksia ja sen keskimääräiset myyntihinnat nousivat kestävämmälle tasolle. Vuodesta 2001 yhteisön tuotannonalan taloudellinen suorituskyky alkoi kuitenkin heikentyä uudelleen. Tästä syystä voidaan päätellä, ettei yhteisön tuotannonala ole toipunut aiemmasta polkumyynnistä.

(89)

Polkumyyntimarginaalit on ilmoitettu polkumyyntiä käsittelevässä osassa (johdanto-osan 25 ja 50 kappale). Ne ovat selvästi yli vähimmäistason. Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei myöskään voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

(90)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että yhteisön tuotannonalan toimintakyky koheni välittömästi tarkasteltavana olevan tuotteen Kroatiasta ja Ukrainasta tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Sen kotimarkkinamyynnin keskihinnat nousivat 14 prosenttia vuosina 1999–2001, ja myyntimäärät yhteisössä samoin kuin tuotanto kasvoivat samalla ajanjaksolla. Tämän seurauksena tuotannonala pystyi tekemään tuolloin eräitä välttämättömiä investointeja ja palkkasi lisää työntekijöitä.

(91)

Tutkimusajanjaksolla tilanne alkoi kuitenkin heikentyä huomattavasti. Myynti yhteisössä väheni 12 prosenttia vuodesta 2001 tutkimusajanjaksoon, ja yhteisön tuotannonalan piti tilanteeseen mukautuakseen vähentää tuotantoa, tuotantokapasiteettia ja työpaikkoja. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni entisestään vuodesta 2001 tutkimusajanjaksoon ja painui alle vuoden 1999 tason. Tutkimusajanjakson aikaisesta laskukaudesta ovat osoituksena myös kapasiteetin käyttöasteen lasku, palkkakehityksen pysähtyneisyys ja varastojen lisääntyminen. Kaiken kaikkiaan tuotannonalan tilanne oli verrattavissa vuoteen 1999, jolloin toimenpiteitä ei vielä ollut otettu käyttöön asianomaisista maista peräisin olevassa tuonnissa.

(92)

Tilanne investointien, sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran osalta kehittyi samaan suuntaan. Vuosina 2000 ja 2001 tilanne koheni hieman mutta oli edelleen kaukana tyydyttävästä, koska sijoitetun pääoman tuotto oli vain prosentin ja negatiivinen kassavirta oli juuri muuttunut positiiviseksi; tutkimusajanjaksolla tilanne kuitenkin heikkeni uudelleen. Se, ettei yritysten pääoman saanti häiriintynyt vakavasti, johtui siitä, että ne olivat osa suurempia konserneja. Näin ollen pääoman saantia ei voida pitää tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistavalle alalle sopivana indikaattorina.

(93)

Yhteisön tuotannonalan talous parani vuoden 1999 tappiollisesta tilanteesta juuri ja juuri kannattavaksi vuosina 2000 ja 2001, mutta kääntyi tutkimusajanjaksolla uudelleen tappiolliseksi.

(94)

Kuten edellä esitetystä käy ilmi, indikaattorit osoittivat tilanteen parantuneen ensi alkuun vuoden 1999 jälkeen, kun toimenpiteet otettiin käyttöön, mutta tutkimusajanjaksolla myyntihintoja lukuun ottamatta kaikki indikaattorit osoittivat tilanteen heikentyneen ja siis olevan selvästi vahingollinen.

(95)

Myyntihintojen nousu, joka jatkui koko tarkastelujakson ajan, ei johtanut kannattavuuden osalta tyydyttävään tilanteeseen, koska noususuuntaiset tuotantokustannukset, lähinnä yksikkökohtaiset raaka-aine- ja työvoimakustannukset absorboivat hinnannousun kokonaan. Yhteisön tuotannonala ei myöskään onnistunut siirtämään tätä kustannusten nousua riittävässä määrin asiakkaille, koska polkumyynnillä tapahtunut halpatuonti alkoi vallata markkinoita. Tämän seurauksena yhteisön tuotannonalan kannattavuus heikkeni ja laski tutkimusajanjaksolla alle kannattavuusrajan.

(96)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonalalle on tutkimusajanjaksolla edelleen aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(97)

Alkuperäisten toimenpiteiden voimassaolon on määrä päättyä 18 päivänä helmikuuta 2005. Perusasetuksen 11 artiklan 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen. Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti selvitettiin myös sitä, olivatko olosuhteet polkumyynnin ja vahingon osalta muuttuneet merkittävästi ja voitaisiinko muutosta perustellusti pitää pysyvänä.

(98)

Todettiin, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin tutkimusajanjaksolla edelleen polkumyynnillä yhteisön markkinoille (johdanto-osan 25 ja 50 kappale). Molemmista polkumyynnin vastaisen menettelyn kohteena olevista maista peräisin olevan asianomaisen tuotteen polkumyyntimarginaalit olivat lähellä alkuperäisessä tutkimuksessa todettuja polkumyyntimarginaaleja. Asianomaisissa maissa on sitä paitsi edelleenkin valtavasti tuotantokapasiteettia, jota ei käytetty tutkimusajanjaksolla. Lisäksi pantiin merkille, että merkittäviä määriä Kroatiasta ja Ukrainasta tuotuja tuotteita myytiin yhteisön markkinoilla ja että tämän tuonnin markkinaosuus on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2000. Tämä osoittaa, että kroatialaiset ja ukrainalaiset viejät ovat selvästi kiinnostuneita Euroopan unionin markkinoista. Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen katsotaan, ettei ole syytä epäillä sitä, että todetun polkumyynnin taso on pysyvä ja että polkumyynnin jatkuminen on erittäin todennäköistä, jos alkuperäisten toimenpiteiden voimassaolon annetaan päättyä.

(99)

Siitä huolimatta, että yhteisön tuotannonala elpyi jossain määrin aiemmasta, polkumyynnillä muiden muassa Kroatiasta ja Ukrainasta tapahtuneesta tuonnista, yhteisön tuotannonalalle todettiin edelleen aiheutuvan perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Tutkimuksessa todetut vahinkomarginaalit ovat kasvaneet alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna, koska polkumyynnillä tapahtunut tuonti alitti edelleen huomattavasti yhteisön tuotannonalan hinnat siitä huolimatta, että kustannukset ovat nousseet maailmanlaajuisesti. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen (johdanto-osan 79 kappale) ja markkinaosuuteen (johdanto-osan 74 kappale), joiden molempien kehitys oli jälleen laskusuuntainen vuodesta 2001 tutkimusajanjaksoon, huomioon ottaen päätellään, että vahingon aiheuttaneet olosuhteet ovat pysyviä ja että alkuperäisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi vahingon jatkumiseen.

(100)

Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, onko Kroatiasta ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä aiemmassa tutkimuksessa todettu syy-yhteys edelleen olemassa. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(101)

Huolimatta voimassa olevista toimenpiteistä, jotka aluksi johtivat tuonnin vähenemiseen vuonna 2000, vientiä harjoittavat kroatialais- ja ukrainalaistuottajat kasvattivat sittemmin yhteisön markkinaosuuttaan 4,2 prosentista 5,5 prosenttiin tarkastelujaksolla. Ja vaikka kulutus laski vuodesta 2001 tutkimusajanjaksolle, niiden markkinaosuus kasvoi. Samaan aikaan eli vuodesta 2000 tutkimusajanjaksoon yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuksia. Sen oli vähennettävä tuotantoa merkittävästi tutkimusajanjaksolla, ja se kärsi kannattavuuden laskusta. Asianomaisista maista peräisin oleva tuonti, joka alitti merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat, lisääntyi ja yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni samanaikaisesti. Tästä syystä kyseinen tuonti on voinut edelleen vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(102)

Muista yhteisön ulkopuolisista maista, kuten Puolasta, Slovakiasta ja Tšekistä, jotka tutkimusajanjaksolla eivät olleet vielä yhteisön jäsenvaltioita, peräisin oleva tuonti samoin kuin tuonti Romaniasta ja Venäjältä ovat nekin voineet vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(103)

On muistettava, että edellä mainituista viidestä maasta peräisin olevaan tuontiin sovellettiin koko tarkastelujakson ajan 9,8–38,2 prosentin polkumyyntitulleja ja sitoumuksia. Venäjältä ja Romaniasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden tarkastelu on parhaillaan käynnissä (johdanto-osan 4 kappale).

(104)

Venäjältä tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 3,3 prosenttia. Kyseisen tuonnin keskimääräiset, polkumyyntitullit sisältävät tuontihinnat olivat noin 20 prosenttia alhaisemmat kuin Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin hinnat. Venäjältä peräisin oleva tuonti näyttäisi hintatason perusteella vaikuttaneen vahingon syntymiseen. Venäjän tuonnin markkinaosuus on kuitenkin asianomaisiin maihin verrattuna pienempi, joten tuonti Venäjältä ei ole yksin voinut aiheuttaa yhteisön tuotannonalan kärsimää vahinkoa. Romaniasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 3,5 prosenttia. Romaniasta peräisin olevan tuonnin hinnat polkumyyntitulleineen ovat korkeammat kuin Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin hinnat mutta silti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat. Tästä voidaan päätellä, että myös ne ovat voineet vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Katsotaan kuitenkin, että Venäjältä ja Romaniasta peräisin olevan tuonnin mahdolliset vaikutukset eivät muuttaisi päätelmää, jonka mukaan Kroatiasta ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuvan saumattomien putkien tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on todellinen ja merkittävä syy-yhteys.

(105)

Entisistä jäsenyyteen valmistautuvista maista eli Puolasta, Slovakiasta ja Tšekistä peräisin olevan tuonnin hinnat polkumyyntitulleineen olivat nekin huomattavasti korkeammat kuin Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin hinnat mutta silti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat. Niiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 14,2 prosenttia. Vaikka kyseinen tuonti olisikin voinut vaikuttaa vahingon syntymiseen, sen hintatasosta voidaan päätellä, että mahdollinen vaikutus olisi ollut vähäinen.

(106)

Koska Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin oleva tuonti alittaa merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat, mikään ei viittaa siihen, että edellä mainittu tuonti, joka kyllä valtaosaltaan alittaa yhteisön hinnat mutta ei yhtä merkittävästi, voisi poistaa Kroatiasta ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

(107)

Useista muista yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevan tuonnin yhteenlaskettu markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 8,9 prosenttia. Ottaen huomioon kyseisen tuonnin korkeat hinnat, joista valtaosa ylittää riittävässä määrin yhteisön tuotannonalan hinnat, mikään ei viittaa siihen, että kyseinen tuonti voisi poistaa Kroatiasta ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

(108)

Muut yhteisön tuottajat, jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, kärsivät nekin raaka-ainekustannusten noususta, mikä pakotti ne nostamaan hintojaan mahdollisimman paljon. Mikään ei viittaa siihen, että kyseiset kilpailijat olisivat voineet aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.

(109)

Yhteisön kulutus väheni vuodesta 2001. Yhteisön myynti väheni kuitenkin enemmän kuin kulutus, ja yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuksia, kun taas asianomaiset maat kasvattivat samalla ajanjaksolla markkinaosuuttaan yhteisössä. Tästä syystä päätellään, ettei kyseinen tekijä poistanut Kroatiasta ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä. Tutkimuksen aikana ei löytynyt muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahingon.

(110)

Edellä esitetyn, tiedossa olleiden yhteisön tuotannonalan tilanteeseen liittyvien tekijöiden vaikutuksia koskevan analyysin perusteella päätellään, että Kroatiasta ja Ukrainasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välinen, edellisessä tutkimuksessa vahvistettu syy-yhteys ei ole poistunut.

(111)

Tutkimuksessa selvitettiin, onko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että asianomaisista maista peräisin olevassa tuonnissa kannettavien polkumyyntitullien voimassaolon jatkaminen ei olisi yhteisön edun mukaista. Komissio lähetti kyselylomakkeen tuojille ja tarkasteltavana olevaa tuotetta käyttäville tuotannonaloille. Yksi tuoja, espanjalainen Comercial de Tubos, SA, palautti kyselylomakkeen täytettynä.

(112)

Yksikään tuotetta käyttävä tuotannonala ei vastannut kyselyyn. Yksikään tavarantoimittaja ei ilmoittautunut tutkimuksen kuluessa. Yhteistyössä toimineilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella tehdään seuraavat päätelmät.

(113)

Muistettakoon, että toimenpiteiden käyttöönottoa ei aiemmassa tutkimuksessa pidetty yhteisön edun vastaisena. Koska nyt tehty tutkimus on tarkastelu, jossa siis analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo käytössä, voidaan arvioida myös sitä, onko nykyisillä toimenpiteillä asianomaisiin osapuoliin mahdollisesti kohtuuttoman kielteinen vaikutus.

(114)

Yhteisön tuotannonala koostui siis viidestä tuottajasta, jotka työllistävät noin 2 470 henkilöä saumattomien putkien tuotannossa ja myynnissä. Mieliin palautetaan myös, että edellä esitetyt yhteisön tuotannonalaa koskevat talouden indikaattorit osoittivat taloudellisten tulosten heikentyneen tutkimusajanjaksolla. Huolimatta yhteisössä vuosina 2000 ja 2001 kasvaneesta saumattomien putkien kulutuksesta, joka kuitenkin tutkimusajanjaksolla alkoi uudelleen vähetä, yhteisön tuotannonala ei saanut taloudellista tilannettaan vakaaksi.

(115)

Vuosina 2000 ja 2001 tuotannonala elpyikin osittain. Yhteisön tuotannonalan tämänhetkinen taloudellinen tilanne huomioon ottaen on kuitenkin selvää, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat yhteisön tuotannonalan edun mukaisia.

(116)

Yhteistyössä toiminut tuoja ei yleisesti ottaen vastustanut polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa säilyttämistä. Tarkasteltavana olevaa tuotetta Kroatiasta tai Ukrainasta tuovat tuojat eivät esittäneet muita huomautuksia.

(117)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tarkoituksena on tasavertaisten kaupankäyntiedellytysten palauttaminen. Tarkoituksena ei ole estää tuontia tai haitata tuojien toimintaa yhteisössä. Mahdollisesti ehdotettavien toimenpiteiden taso onkin vahvistettava sellaiseksi, että tuontia voi harjoittaa jatkossakin, kunhan sen hinnat eivät ole polkumyyntitasoa tai vahinkoa aiheuttavia riippuen siitä, kumpi näistä on alhaisempi.

(118)

Koska hyvän kauppatavan mukaisesti hinnoiteltuja tuotteita voi edelleen tuoda yhteisön markkinoille, on todennäköistä, että tuojien perinteinen liiketoiminta jatkuu, vaikka polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa otettaisiin käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(119)

Yksikään tavarantoimittaja ei ilmoittautunut tutkimuksen kuluessa. Tästä syystä päätellään, ettei ole olemassa sellaisia tavarantoimittajien etuihin liittyviä pakottavia syitä, joiden perusteella toimenpiteitä ei pitäisi ottaa käyttöön.

(120)

Aiemmassa tutkimuksessa pääteltiin, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollinen vaikutus hintoihin ei olisi tuotetta käyttävän jatkojalostusteollisuuden kannalta merkityksellinen. Päätelmä perustui siihen, että saumattomien putkien osuus niitä käyttävien tuotannonalojen (mukaan luettuina kemian- ja petrokemianteollisuus, voimalat sekä auto- ja rakennusteollisuus) kokonaiskustannuksista on pieni. Koska edellisiä päätelmiä ei ole kiistetty ja koska käyttäjät eivät edellisessä tutkimuksessa toimineet yhteistyössä, on odotettavissa, että polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä hintoihin mahdollisesti kohdistuva vaikutus on tuotetta käyttävän jatkojalostusteollisuuden kannalta vähäpätöinen.

(121)

On huomattava, että komission päätöksessä 2003/382/EY (9) todetaan, että eräät yhteisön tuottajat olivat vuoteen 1995 osallisina tarkasteltavana olevan tuotteen osia koskevassa kilpailua rajoittavassa sopimuksessa. Näin ollen kilpailua mahdollisesti rajoittavilla käytännöillä ei ollut vaikutusta alkuperäiseen tutkimukseen, jonka tutkimusajanjakso ulottui 1 päivästä marraskuuta 199731 päivään lokakuuta 1998 (ja tarkastelujakso tammikuusta 1997 tutkimusajanjakson loppuun), eikä tähän tarkastelua koskevaan tutkimukseen.

(122)

Toimenpiteiden voimassa pitäminen asianomaisista maista peräisin olevien saumattomien putkien tuonnissa olisi selvästi yhteisön tuotannonalan edun mukaista. Mahdolliset vaikutukset saumattomien putkien hintoihin jäävät sekä tuojien/kauppiaiden että tuotetta käyttävien tuotannonalojen osalta oletettavasti vähäisiksi.

(123)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei ole pakottavia syitä luopua polkumyyntitullien soveltamisesta asianomaisista maista peräisin olevien saumattomien putkien tuonnissa.

(124)

Polkumyyntiä, vahinkoa ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen toimenpiteet olisi pidettävä voimassa, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(125)

Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa niillä tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskennassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 5 prosenttia liikevaihdosta. Määrä on sama kuin alkuperäisessä menettelyssä, koska mikään ei viitannut siihen eikä sellaisia vaatimuksia esitetty, että sitä olisi muutettava. Tämän perusteella yhteisön tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Tämä vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä tuotantokustannuksiin edellä mainittu 5 prosentin voittomarginaali.

(126)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen vertaamalla hinnan alittavuutta laskettaessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tästä vertailusta johtuvat erot ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(127)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että asianomaisen Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa sovellettavia polkumyyntitulleja olisi muutettava. Uudet polkumyyntitullit olisi vahvistettava tasolle, joka vastaa todettuja vahinkomarginaaleja, koska kaikkien kroatialais- ja ukrainalaisyritysten osalta todetut polkumyyntimarginaalit olivat korkeammat kuin lasketut vahinkomarginaalit. Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 80 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Ukrainasta yhteisöön), jäännöspolkumyyntimarginaali olisi vahvistettavan Ukrainan osalta samalle tasolle kuin yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille eli NTRP:lle ja Nikotubelle vahvistettu marginaali.

(128)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksenaikaista tilannetta. Näitä tulleja (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) voidaan siis soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat toimijat), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(129)

Näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) pyynnöt on toimitettava viipymättä komissiolle (10) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi edellä mainittuihin nimenmuutokseen tai tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(130)

Ehdotetut polkumyyntitullit ovat seuraavat:

(131)

Ehdotettujen toimenpiteiden myötä alkaa toimenpiteiden uusi, viisivuotinen soveltamisjakso. Näin ollen toimenpiteiden voimassaolo ei pääty 18 päivänä helmikuuta 2005, kuten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä 27 päivänä elokuuta 2004 julkaistussa ilmoituksessa (11) ilmoitettiin.

(132)

Kun olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella pääteltiin, että polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä olisi muutettava, oli annettu tiedoksi, Kroatian hallitus ilmoitti komissiolle, että tarkasteltavana olevan tuotteen ainoa kroatialaistuottaja Mechel Željezara Ltd on asetettu selvitystilaan ja että se lopetti tuotannon syksyllä 2004. Valtiollinen, yksityistämisestä vastaava Kroatian yksityistämisrahasto CPF perusti sen tilalle uuden oikeussubjektin nimeltä Valjaonice Cijevi Sisak d.o.o, jäljempänä ’Valjaonice’. Näyttäisi siltä, ettei tämä vasta perustettu yritys ole vielä käynnistänyt tuotantoa ja että sille ollaan parhaillaan siirtämässä Mechel Željezara Ltd -yrityksen varallisuutta.

(133)

Toimitetuista tiedoista käy kuitenkin ilmi, että Valjaonicen tuotantokapasiteetti tulee olemaan sama kuin Mechel Željezara Ltd -yrityksen kapasiteetti ja että Valjaonice selvänä aikomuksena on jatkaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa. Tämän perusteella sitä tosiasiaa, että tuotanto on lakannut, ei voida katsoa luonteeltaan pysyväksi ja kiistattomaksi, mistä syystä se ei vaikuta tutkimuksen päätelmiin.

(134)

Jos yrityksen tilanne muuttuu tavalla, joka antaa aihetta toimenpiteiden tarkastelulle, sellainen pannaan vireille.

(135)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2000/137/EY hintasitoumuksen muiden muassa ainoalta vientiä harjoittavalta kroatialaistuottajalta. Kyseinen Mechel Željezara Ltd -yrityksen antama hintasitoumus oli sekin tarkastelun kohteena.

(136)

Hintasitoumuksella Mechel Željezara Ltd sitoutui myymään riippumattomille asiakkailleen tietyn määrän tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön vietäväksi tarkistetuin hinnoin. Lisäksi Mechel Željezara Ltd sitoutui siihen, että sen tuoteryhmäkohtaiset hinnat noudattaisivat yhteisössä vallitsevaa hintarakennetta.

(137)

Perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan sitoumuksilla pyritään poistamaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollinen vaikutus, mikä saavutetaan siten, että viejä nostaa hintojaan tai lopettaa polkumyyntihintaan tapahtuvan vientinsä. Tutkimus osoitti, että alun perin hyväksytty sitoumus ei tässä tapauksessa nostanut hintoja vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle, mistä syystä tasavertaiset kaupankäyntiedellytykset eivät palautuneet yhteisön markkinoille. Tästä johtuen Mechel Željezara Ltd -yritykseltä hyväksyttyä sitoumusta ei katsota tarkoituksenmukaiseksi ja tehokkaaksi keinoksi poistaa polkumyynnin vahingollinen vaikutus. Kuten edellä jo todettiin, Mechel Željezara Ltd on taannoin asetettu selvitystilaan. Tästä syystä katsotaan, ettei sitoumus ole enää pätevä.

(138)

Kun olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella pääteltiin, että voimassa olevan polkumyyntimarginaalin tasoa olisi muutettava, oli annettu tiedoksi, ukrainalaisyritykset NTRP, Nikotube ja niihin etuyhteydessä oleva kauppias/holdingyhtiö Interpipe tarjosivat yhteistä sitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(139)

Kyseiset ukrainalaisyritykset valmistavat erilaisia terästuotteita, joita voidaan myydä yhdessä tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa. Tämä synnyttää ristiinkompensoinnin vaaran eli tilanteen, jossa hintasitoumuksia noudatettaisiin muodollisesti mutta muiden tuotteiden kuin tarkasteltavana olevan tuotteen hintoja laskettaisiin yhdessä tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa myytäessä. Hintojen volatiliteetti huomioon ottaen viennin vähimmäishinnat, joihin yritys oli valmis sitoutumaan, olivat sitä paitsi tasolla, joka ei olisi poistanut polkumyynnin vahingollista vaikutusta. Näin ollen tarjousta ei voitu hyväksyä.

(140)

Lisäksi ukrainalaisyritys DTW ilmoitti tarjoavansa sitoumuksen, mutta ei antanut tiedoksi sen luonnetta eikä minkäänlaista noudatettavaa vähimmäishintaa. Tästä syystä tarjousta ei voitu ottaa huomioon.

(141)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella voimassa olevaa asetusta aiottiin muuttaa. Niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia ja pyytää tulla kuulluiksi. Huomautuksia esitettiin, ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdassa oleva taulukko seuraavasti:

2)

Poistetaan 2 artikla.

European Commission

Directorate-General for Trade

Direction B

Office J-79 5/16

B-1049 Brussels