LIITE

TYÖLLISYYDEN SUUNTAVIIVAT (2005–2008)

(Yhdennetyt suuntaviivat nro 17–24)

—	Suuntaviiva 17. Täystyöllisyyteen, työn laadun ja tuottavuuden parantamiseen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen tähtäävien työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpano

—	Suuntaviiva 18. Elämänkaariajattelun edistäminen työelämässä

—	Suuntaviiva 19. Osallisuutta edistävien työmarkkinoiden varmistaminen, työn vetovoiman parantaminen ja työnteon tekeminen kannattavaksi työnhakijoille, myös muita heikommassa asemassa oleville, sekä työelämän ulkopuolella oleville henkilöille

—	Suuntaviiva 20. Työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamisen parantaminen

—	Suuntaviiva 21. Joustavuuden edistäminen yhdessä työsuhdeturvan kanssa sekä työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentäminen ottaen työmarkkinaosapuolten asema asianmukaisesti huomioon

—	Suuntaviiva 22. Työllisyyttä tukevien työvoimakustannusten kehittymisen ja palkanmuodostusmekanismien varmistaminen

—	Suuntaviiva 23. Inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien laajentaminen ja parantaminen

—	Suuntaviiva 24. Koulutusjärjestelmien mukauttaminen uusiin pätevyysvaatimuksiin

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivat

Jäsenvaltioiden on yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa harjoitettava politiikkojaan pannakseen täytäntöön alla esitettyjä toimia varten tarvittavat tavoitteet ja painopisteet. Lissabonin strategian mukaisesti jäsenvaltioiden politiikoissa on edistettävä tasapainoisella tavalla

—   Täystyöllisyyttä: Täystyöllisyyden saavuttaminen sekä työttömyyden ja työmarkkinoiden ulkopuolella olon vähentäminen lisäämällä työvoiman kysyntää ja tarjontaa on elintärkeää talouskasvun ylläpitämiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi.

—   Työn laadun ja tuottavuuden parantamista: Pyrkimykset työllisyysasteen nostamiseksi ovat kytköksissä työpaikkojen vetovoiman, työn laadun ja työn tuottavuuden kasvun parantamiseen sekä työtä tekevien köyhien osuuden vähentämiseen. Työn laadun, tuottavuuden ja työllisyyden välistä synergiaa olisi hyödynnettävä täysimääräisesti.

—   Sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamista: Määrätietoisia toimia tarvitaan sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi, työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja muita heikommassa asemassa olevien ryhmien työelämään integroitumisen tukemiseksi sekä työllisyyttä, työttömyyttä ja työn tuottavuutta koskevien alueellisten erojen vähentämiseksi erityisesti kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla.

Edistyminen edellyttää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja syrjinnän torjuntaa. Sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen ja edistäminen olisi varmistettava kaikessa toiminnassa. Osana uutta sukupolvien välistä lähestymistapaa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten asemaan siten, että pannaan täytäntöön eurooppalainen nuorisosopimus, sekä työhön pääsyn edistämiseen koko työelämän ajan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös muita heikommassa asemassa olevien, mukaan lukien vammaisten ja vajaakuntoisten, sekä kolmansien maiden ja Euroopan unionin kansalaisten välisten työllisyyserojen merkittävään kaventamiseen kansallisten tavoitteiden mukaisesti.

Toimenpiteitä toteuttaessaan jäsenvaltioiden olisi huolehdittava työllisyyspolitiikassaan hyvästä hallintotavasta. Niiden olisi luotava laajat muutoskumppanuudet, joihin otetaan mukaan parlamentaarisia elimiä ja sidosryhmiä, alue- ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina. Eurooppalaisten ja kansallisten työmarkkinaosapuolten olisi tässä oltava keskeisessä asemassa. Tämän liitteen lopussa on esitetty tavoitteita ja vertailuarvoja, jotka on asetettu Euroopan unionin tasolla Euroopan työllisyysstrategian puitteissa vuoden 2003 suuntaviivoja laadittaessa, ja niitä olisi seurattava edelleen indikaattorein ja tulostauluin. Jäsenvaltioita kannustetaan myös määrittelemään omat sitoumuksensa ja tavoitteensa, joita varten niiden olisi otettava huomioon edellä mainitut tavoitteet ja vertailuarvot sekä Euroopan unionin tasolla vuonna 2004 sovitut työllisyyssuositukset.

Hyvä hallintotapa edellyttää myös tehokkaampaa hallinnollisten ja taloudellisten resurssien kohdentamista. Jäsenvaltioiden olisi yhteisymmärryksessä komission kanssa kohdennettava rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varat Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanoon ja raportoitava toteutetuista toimenpiteistä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien lujittamiseen jäsenvaltioissa.

Suuntaviiva 17. Täystyöllisyyteen, työn laadun ja tuottavuuden parantamiseen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen tähtäävien työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpano.

Politiikkojen avulla olisi pyrittävä saamaan Euroopan unionin keskimääräiseksi kokonaistyöllisyysasteeksi 70 prosenttia, naisten työllisyysasteeksi vähintään 60 prosenttia ja ikääntyneiden työntekijöiden (55–64 vuotta) työllisyysasteeksi 50 prosenttia vuoteen 2010 mennessä sekä vähentämään työttömyyttä ja työmarkkinoiden ulkopuolella oloa. Jäsenvaltioiden olisi harkittava kansallisten työllisyysastetavoitteiden asettamista.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toiminta olisi keskitettävä seuraaviin painopisteisiin:

—	Useampien ihmisten houkutteleminen työelämään ja pitäminen työelämässä, työvoiman tarjonnan lisääminen sekä sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistaminen

—	Työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn kehittäminen

—	Inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien lisääminen parantamalla koulutusta ja ammattitaitoa.

1.   USEAMPIEN IHMISTEN HOUKUTTELEMINEN TYÖELÄMÄÄN JA PITÄMINEN TYÖELÄMÄSSÄ, TYÖVOIMAN TARJONNAN LISÄÄMINEN SEKÄ SOSIAALISEN SUOJELUN JÄRJESTELMIEN NYKYAIKAISTAMINEN

Työllisyysasteen kohottaminen on tehokkain tapa lisätä taloudellista kasvua ja edistää sosiaaliseen osallisuuteen perustuvia talouksia sekä varmistaa turvaverkko niille, jotka eivät pysty työskentelemään. On entistäkin välttämättömämpää lisätä työvoiman tarjontaa kaikissa ryhmissä, edistää uutta elämänkaariajattelua työelämässä ja nykyaikaistaa sosiaalisen suojelun järjestelmiä niiden riittävyyden, rahoituksen kestävyyden ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin mukautumisen varmistamiseksi, sillä työikäisen väestön määrän odotetaan vähenevän. Uuden sukupolvien välisen lähestymistavan mukaisesti olisi kiinnitettävä erityistä huomiota miesten ja naisten jatkuvien työllisyyserojen kaventamiseen sekä ikääntyneiden työntekijöiden ja nuorten alhaiseen työllisyysasteeseen. Myös nuorisotyöttömyyden torjumiseksi on toimittava, sillä se on keskimäärin kaksinkertainen kokonaistyöttömyysasteeseen verrattuna. Työllisyyden kasvun helpottamiseksi on luotava oikeanlaiset olosuhteet niin työelämään ensimmäistä kertaa tuleville ja työelämään tauon jälkeen palaaville kuin niille, jotka haluavat pidentää työuraansa. Niin ikään ratkaisevan tärkeitä tekijöitä ovat työn laatu, palkka ja etuudet mukaan luettuina, työolot, työllisyysturva, elinikäinen oppiminen ja uramahdollisuudet sekä sosiaalisen suojelun järjestelmien tarjoama tuki ja kannustimet.

Suuntaviiva 18. Elämänkaariajattelun edistäminen työelämässä seuraavilla tavoilla:

—	uusien työllistymispolkujen rakentaminen nuorille ja nuorisotyöttömyyden vähentäminen eurooppalaisen nuorisosopimuksen mukaisesti,

—	määrätietoiset toimet naisten osallistumisen lisäämiseksi sekä työllisyyteen, työttömyyteen ja palkkoihin liittyvien sukupuolierojen kaventamiseksi,

—	työn ja yksityiselämän sovittaminen yhteen aiempaa paremmin sekä edullisten lastenhoitopalvelujen ja muille huollettaville suunnattujen hoitopalvelujen tarjoaminen,

—	aktiivisen ikääntymisen, myös asianmukaisten työolojen, tukeminen, (työ)terveystilanteen sekä asianmukaisten kannustimien, joiden avulla edistetään työntekoa ja ehkäistään varhaiseläkkeelle siirtymistä, parantaminen,

—	nykyaikaiset sosiaalisen suojelun järjestelmät, mukaan lukien eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmä; varmistetaan niiden sosiaalinen riittävyys, rahoituksen kestävyys ja kyky vastata muuttuviin tarpeisiin, jotta voidaan tukea osallistumista työelämään, työelämässä pysymistä ja pidempää työuraa.

Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Talouden ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen perustana paremmalle työllisyydelle” (nro 2).

Osallistumista voidaan lisätä ja sosiaalista syrjäytymistä torjua helpottamalla työnhakijoiden työnsaantia, ehkäisemällä työttömyyttä ja varmistamalla, että työttömäksi joutuneet henkilöt pysyvät kiinteässä yhteydessä työmarkkinoihin, ja parantamalla heidän työllistyvyyttään. Tämä edellyttää työmarkkinoilla olevien esteiden purkamista avustamalla tehokkaassa työnhaussa, helpottamalla koulutuksen ja muiden aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden saatavuutta, varmistamalla, että työnteko on kannattavaa, sekä poistamalla työttömyys-, köyhyys- ja työelämän ulkopuolella oloon liittyvät loukut. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden, vähän koulutetut työntekijät mukaan lukien, työmarkkinoille osallistumisen edistämiseen muun muassa laajentamalla sosiaalipalveluja ja yhteisötaloutta sekä kehittämällä uusia työllistymismahdollisuuksia kollektiivisiin tarpeisiin vastaamiseksi. Erityisen tärkeitä ovat syrjinnän torjunta, vajaakuntoisten työhönpääsyn edistäminen sekä maahanmuuttajien ja vähemmistöjen integroiminen.

Suuntaviiva 19. Osallisuutta edistävien työmarkkinoiden varmistaminen, työn vetovoiman parantaminen ja työnteon tekeminen kannattavaksi työnhakijoille, myös muita heikommassa asemassa oleville, sekä työelämän ulkopuolella oleville henkilöille seuraavilla tavoilla:

—

aktiiviset ja ennalta ehkäisevät työvoimapoliittiset toimenpiteet, joihin sisältyy tarpeiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa, avustaminen työnhaussa, ohjaus ja koulutus yksilöllisten toimintasuunnitelmien mukaisesti sekä sellaisten sosiaalipalvelujen tarjoaminen, joilla tuetaan kauimpana työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ryhmien osallisuutta ja edistetään köyhyyden poistamista,

—

verotus- ja etuusjärjestelmistä johtuvien kannustimien ja lannistimien, myös etuuksien hallinnoinnin ja ehdollisuuden, jatkuva tarkastelu sekä korkeiden efektiivisten marginaaliveroasteiden merkittävä alentaminen varsinkin pienituloisilla siten, että samalla varmistetaan riittävä sosiaalisen suojelun taso,

—	uusien työllistymismahdollisuuksien kehittäminen henkilö- ja yrityspalveluissa erityisesti paikallisesti.

Jotta yhä useammat löytäisivät parempia työpaikkoja, on myös parannettava työmarkkinoiden infrastruktuuria, EURES-verkko mukaan luettuna, sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla, niin että mahdollista yhteensopimattomuutta voidaan ennakoida ja ratkaista paremmin. Tässä yhteydessä erityisen tärkeää on työntekijöiden liikkuvuus Euroopan unionissa, ja se olisi varmistettava perussopimusten mukaisesti. Kansallisilla työmarkkinoilla on otettava huomioon myös kolmansien maiden kansalaisten maahanmuutosta seuraava työvoiman lisätarjonta.

Suuntaviiva 20. Työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamisen parantaminen seuraavilla tavoilla:

—	työmarkkinainstituutioiden ja erityisesti työvoimapalvelujen nykyaikaistaminen ja lujittaminen, myös työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksien avoimuuden varmistamiseksi kansallisella ja Euroopan tasolla,

—	työntekijöiden Euroopan laajuisen liikkuvuuden esteiden poistaminen perussopimusten mukaisesti,

—	tarvittavien taitojen, työvoimapulan ja pullonkaulojen parempi ennakointi,

—	taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen asianmukainen hallinta.

2.   TYÖNTEKIJÖIDEN JA YRITYSTEN SOPEUTUMISKYVYN KEHITTÄMINEN

Euroopan on parannettava kykyään ennakoida ja käynnistää taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia sekä sopeutua niihin. Tämä edellyttää työllisyyttä tukevia työvoimakustannuksia, työn organisoinnin nykyaikaistamista ja hyvin toimivia työmarkkinoita, joilla joustavuus yhdistyy työsuhdeturvaan siten, että voidaan täyttää sekä yritysten että työntekijöiden tarpeet. Tällä tavoin voitaisiin myös ehkäistä työmarkkinoiden segmentoitumista ja vähentää pimeää työtä.

Tämän päivän yhä globaalimmassa taloudessa, jossa markkinat avautuvat ja uusia teknologioita otetaan jatkuvasti käyttöön, sekä yrityksillä että työntekijöillä on tarve ja myös tilaisuus sopeutua. Vaikka rakennemuutos yleisesti ottaen hyödyttää kasvua ja työllisyyttä, se tuo mukanaan myös muutoksia, jotka ovat vahingollisia joillekin työntekijöille ja yrityksille. Yrityksistä on tultava joustavampia, jotta ne voivat vastata tuottamiensa tavaroiden ja palvelujen kysynnän äkillisiin muutoksiin, niiden on sopeuduttava uusiin teknologioihin, ja kilpailukykynsä säilyttääkseen niiden on pystyttävä innovoimaan jatkuvasti. Yritysten on myös vastattava työntekijöiden henkilökohtaisten mieltymysten ja perhesuhteissa tapahtuvien muutosten ohjaamiin työn laatua koskeviin lisääntyviin vaatimuksiin, ja niiden on selviydyttävä ikääntyvään työvoimaan ja yhä harvempiin nuoriin työntekijöihin liittyvästä haasteesta. Työntekijöiden kannalta työelämä on monimutkaistumassa, sillä työn jaksotukseen tulee yhä enemmän erilaisia vaihtoehtoja ja siitä tulee epäsäännöllisempää, ja koko elämänkaaren aikana on pystyttävä hallitsemaan yhä suurempi määrä siirtymiä. Nopeasti muuttuvien talouksien ja muutokseen liittyvän rakenneuudistuksen vuoksi työntekijöiden on omaksuttava uusia työtapoja, tieto- ja viestintätekniikan lisääntyvä käyttö mukaan luettuna, selviydyttävä muutoksista työllisyysasemassaan sekä oltava valmiita elinikäiseen oppimiseen. Työmahdollisuuksien laajempi ja Euroopan unionin laajuinen hyödyntäminen edellyttää myös maantieteellistä liikkuvuutta.

Suuntaviiva 21. Joustavuuden edistäminen yhdessä työsuhdeturvan kanssa sekä työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentäminen ottaen työmarkkinaosapuolten asema asianmukaisesti huomioon seuraavilla tavoilla:

—	työllisyyslainsäädännön mukauttaminen, erilaisten työsuhde- ja työaikajärjestelyjen tarkistaminen tarpeen mukaan,

—	pimeää työtä koskevan kysymyksen tarkastelu,

—	muutosten, myös talouden rakenneuudistuksen, ja erityisesti kaupan avautumiseen liittyvien muutosten ennakoinnin parantaminen ja positiivinen hallinta, jotta voitaisiin minimoida niistä aiheutuvat sosiaaliset kustannukset ja helpottaa sopeutumista,

—	innovatiivisten ja mukautuvien työn organisointimuotojen edistäminen ja levittäminen työn laadun ja tuottavuuden sekä myös terveyden ja turvallisuuden parantamiseksi,

—	ammattiasemassa tapahtuvien siirtymien tukeminen, koulutus, itsenäinen ammatinharjoittaminen, yritysten perustaminen ja maantieteellinen liikkuvuus mukaan luettuina.

Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Makrotalous-, rakenne- ja työllisyyspolitiikkojen johdonmukaisuuden parantaminen” (nro 5).

Työpaikkojen luomisen maksimoimiseksi, kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja talouden yleisten puitteiden vahvistamiseksi yleisen palkkakehityksen olisi vastattava tuottavuuden kasvua suhdannekierron aikana ja heijastettava työmarkkinatilannetta. Jotta voidaan helpottaa uusien työpaikkojen luomista varsinkin matalapalkka-aloilla, voi myös olla tarpeen vähentää välillisiä työvoimakustannuksia ja tarkistaa verokiilaa.

Suuntaviiva 22. Työllisyyttä tukevien työvoimakustannusten kehittymisen ja palkanmuodostusmekanismien varmistaminen seuraavilla tavoilla:

—	työmarkkinaosapuolten kannustaminen luomaan omilla vastuualueillaan palkkaneuvotteluille sellaiset puitteet, joissa tuottavuus ja työmarkkinoiden haasteet otetaan huomioon kaikilla asiaan kuuluvilla tasoilla ja vältetään sukupuolten väliset palkkaerot,

—	välillisten työvoimakustannusten vaikutusta työllisyyteen tarkastellaan ja tarvittaessa niiden rakennetta ja tasoa mukautetaan erityisesti pienipalkkaisten verotaakan keventämiseksi.

Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Makrotaloudellista vakautta ja kasvua tukevan palkkakehityksen varmistaminen” (nro 4).

3.   INHIMILLISEEN PÄÄOMAAN TEHTÄVIEN INVESTOINTIEN LISÄÄMINEN PARANTAMALLA KOULUTUSTA JA AMMATTITAITOA

Euroopan on lisättävä inhimilliseen pääomaan kohdistuvia investointejaan. Liian monien työmarkkinoille pääsy tai työmarkkinoilla pysyminen estyy, koska heillä ei ole riittävästi ammattitaitoa tai taidot eivät vastaa kysyntää. Kaikkien ikäryhmien työhönpääsyn edistämiseksi sekä tuottavuuden ja työn laadun parantamiseksi Euroopan unionin on investoitava enemmän ja tehokkaammin inhimilliseen pääomaan samoin kuin yksilöitä, yrityksiä, taloutta ja yhteiskuntaa hyödyttävään elinikäiseen oppimiseen.

Osaamis- ja palvelutalous edellyttää erilaisia taitoja kuin perinteinen teollisuus, ja näitä taitoja on myös teknologisten muutosten ja innovaatioiden vuoksi jatkuvasti ajanmukaistettava. Jos työntekijät haluavat pysyä ja kehittyä työssään, heidän on lisättävä ja uudistettava taitojaan säännöllisesti. Yritysten tuottavuus riippuu sellaisen työvoiman kouluttamisesta ja ylläpitämisestä, joka kykenee sopeutumaan muutokseen. Hallitusten on varmistettava, että koulutustaso nousee ja että nuorilla on tarvittavat keskeiset taidot eurooppalaisen nuorisosopimuksen mukaisesti. Kaikki sidosryhmät olisi saatava mukaan kehittämään ja edistämään jo varhaisesta iästä alkavaa todellista elinikäisen oppimisen kulttuuria. Jotta asukasta kohti laskettavia julkisia ja yksityisiä investointeja henkilöstövoimavaroihin saataisiin lisättyä merkittävästi ja investointien laatu ja tehokkuus voitaisiin taata, on tärkeää huolehtia siitä, että kustannukset ja tehtävät jakautuvat kaikkien toimijoiden kesken tasapuolisesti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi käytettävä paremmin hyväkseen rakennerahastojen ja Euroopan investointipankin tarjoamia mahdollisuuksia koulutusinvestointeihin. Jäsenvaltiot sitoutuvat näiden tavoitteiden saavuttamiseksi määrittelemään vuoteen 2006 mennessä elinikäistä oppimista varten kattavia strategioita ja panemaan täytäntöön Koulutus 2010 -työohjelman.

Suuntaviiva 23. Inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien laajentaminen ja parantaminen seuraavilla tavoilla:

—	osallisuutta edistävät koulutuspolitiikat ja toimet, joilla helpotetaan merkittävästi pääsyä ammatilliseen peruskoulutukseen sekä toisen ja korkea-asteen koulutukseen, mukaan luettuina oppisopimukset ja yrittäjyyskoulutus,

—	koulunkäyntinsä varhaisessa vaiheessa päättävien määrän merkittävä vähentäminen,

—

kaikille avointen tehokkaiden elinikäistä oppimista koskevien strategioiden käyttöönotto kouluissa, yrityksissä, julkishallinnossa ja kodeissa eurooppalaisten sopimusten mukaisesti, mukaan lukien asianmukaiset kannustimet ja kustannusten jakamista koskevat järjestelyt, joilla pyritään tehostamaan erityisesti heikon ammattitaidon omaavien ja ikääntyvien työntekijöiden osallistumista jatko- ja työpaikkakoulutukseen kaikissa elämän vaiheissa.

Ks. myös yhdennetty suuntaviiva ”Erityisesti yrityissektorin T&K-investointien lisääminen ja parantaminen” (nro 7).

Kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen ja kaikkien toimijoiden suorittamien investointien lisääminen ei vielä riitä. Jotta tarjonta käytännössä vastaisi kysyntää, elinikäisen oppimisen järjestelmien on oltava kohtuuhintaisia ja kaikkien saatavilla, ja niiden on pystyttävä vastaamaan muuttuviin tarpeisiin. Koulutusjärjestelmiä on mukautettava ja niiden valmiuksia kehitettävä, jotta ne vastaisivat paremmin työmarkkinoiden sekä tietoon perustuvan talouden ja yhteiskunnan tarpeita ja olisivat entistä tehokkaampia. Tieto- ja viestintätekniikalla voidaan parantaa oppimismahdollisuuksia ja räätälöidä koulutus vastaamaan paremmin työntekijöiden ja työnantajien tarpeita. Työmahdollisuuksien laajempi hyödyntäminen Euroopan unionissa edellyttää myös laajempaa liikkuvuutta työnteko- ja opiskelutarkoituksessa. Euroopan työmarkkinoilla liikkuvuuden tiellä vielä olevat esteet olisi poistettava. Tämä koskee erityisesti esteitä, jotka liittyvät tutkintotodistusten ja ammattipätevyyden tunnustamiseen ja avoimuuteen. Kansallisten koulutusjärjestelmien uudistamisen tukemiseksi on tärkeää käyttää hyväksi Euroopan tasolla sovittuja välineitä ja puitteita Koulutus 2010 -työohjelman mukaisesti.

Suuntaviiva 24. Koulutusjärjestelmien mukauttaminen uusiin pätevyysvaatimuksiin seuraavilla tavoilla:

—	koulutuksen vetovoiman, avoimuuden ja laatuvaatimusten parantaminen ja varmistaminen, koulutusmahdollisuuksien tarjonnan laajentaminen, joustavien oppimisväylien takaaminen sekä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden liikkuvuusmahdollisuuksien laajentaminen,

—	koko väestön koulutus- ja tiedonsaantimahdollisuuksien helpottaminen ja monipuolistaminen työaikajärjestelyillä, perheiden tukipalveluilla, uraohjauksella sekä tarvittaessa kustannusten uudenlaisella jakamisella,

—	uusiin ammatillisiin tarpeisiin, keskeisiin pätevyysvaatimuksiin ja tulevaisuuden taitovaatimuksiin vastaaminen parantamalla ammattipätevyyksien määrittelemistä ja avoimuutta, niiden tosiasiallista tunnustamista sekä epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamista.

Euroopan työllisyysstrategian puitteissa asetetut tavoitteet ja vertailuarvot

Vuonna 2003 Euroopan työllisyysstrategian yhteydessä sovittiin seuraavista tavoitteista ja vertailuarvoista:

—

Jokaiselle työttömälle tarjotaan uusi mahdollisuus: nuorille ennen kuin työttömyys on kestänyt 6 kuukautta ja aikuisille ennen kuin työttömyys on kestänyt 12 kuukautta. Heille tarjotaan koulutusta, uudelleenkoulutusta, työharjoittelua, työpaikkaa tai muuta työllistyvyyttä edistävää toimenpidettä, minkä lisäksi annetaan tarvittaessa jatkuvaa työnhakuapua

—	Vuoteen 2010 mennessä 25 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä osallistuu aktiivisiin toimenpiteisiin koulutuksen, uudelleenkoulutuksen, työharjoittelun tai muun työllistyvyyttä edistävän toimenpiteen muodossa. Tavoitteena on saavuttaa kolmen tältä osin edistyneimmän jäsenvaltion keskiarvo

—	Työnhakijat voivat kaikkialla Euroopan unionissa saada tietoa kaikista jäsenvaltioiden työnvälityspalvelujen ilmoittamista avoimista työpaikoista

—	Tosiasiallista työmarkkinoiltapoistumisikää nostetaan viidellä vuodella Euroopan unionin tasolla vuoteen 2010 mennessä (59,9 vuotta vuonna 2001)

—	Lastenhoitopalveluja tarjotaan vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista

—	Euroopan unionin keskimääräinen koulunkäyntinsä varhaisessa vaiheessa päättävien osuus on korkeintaan 10 prosenttia

—	Euroopan unionissa vähintään 85 prosenttia 22-vuotiaista on suorittanut keskiasteen koulutuksen vuonna 2010

—	Euroopan unionissa työikäisistä aikuisista (25–64-vuotiaista) keskimäärin vähintään 12,5 prosenttia osallistuu elinikäiseen oppimiseen.