4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/55

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2164/98 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 2941 10 10, ex 2941 10 20 ja ex 2941 90 00 kuuluvien, Intiasta peräisin olevien tiettyjen laajavaikutteisten antibioottien eli amoksisilliinitrihydraatin, ampisilliinitrihydraatin ja kefaleksiinin, jotka eivät ole annostettuina eivätkä vähittäismyyntimuodoissa tai -pakkauksissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa. Toimenpiteen lajiksi valittiin yksittäisiin viejiin sovellettava 0–12 prosentin arvotulli ja yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin sovellettava 14,6 prosentin jäännöstulli.

(2)

Lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio vastaanotti yhdeltä tarkasteltavana olevan tuotteen intialaiselta tuottajalta, Nestor Pharmaceuticals Limitediltä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, pyynnön neuvoston asetuksen (EY) N:o 2164/98 nopeutetun tarkastelun vireille panemisesta perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti. Pyynnön esittäjä väitti, että se ei ollut etuyhteydessä muihin intialaisiin tarkasteltavana olevan tuotteen viejiin. Se vakuutti myös, ettei se ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön alkuperäisenä tutkimusajanjaksona (eli 1 päivän heinäkuuta 1996 ja 30 päivän kesäkuuta 1997 välisenä aikana), mutta oli vienyt sitä yhteisöön myöhemmin. Edellä sanotun perusteella se pyysi, että sille määritettäisiin yksilöllinen tulli, jos sen todettaisiin saaneen tukia.

(3)

Komissio tutki pyynnön esittäjän esittämän näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 20 artiklan säännösten mukainen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja annettuaan yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden esittää huomautuksia komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) vireille asetuksen (EY) N:o 2164/98 nopeutetun tarkastelun pyynnön esittäjän osalta.

(4)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin asetuksessa (EY) N:o 2164/98 tarkoitettu tuote.

(5)

Tukia koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(6)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen aloittamisesta pyynnön esittäjälle ja Intian viranomaisille. Lisäksi se antoi muille asianomaisille osapuolille tilaisuuden esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi. Komissiolle ei kuitenkaan esitetty näkökantoja eikä kuulemispyyntöjä.

(7)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen, jonka se palautti asianmukaisesti täytettynä asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti tutkimuksessa tarvitsemansa tiedot ja teki tarkastuskäynnit pyynnön esittäjän toimitiloihin New Delhissä ja Hyderabadissa.

(8)

Koska pyynnön esittäjä ei vaatinut vahinkoa koskevien päätelmien tarkastelua, tarkastelu rajoitettiin koskemaan tukien myöntämistä.

(9)

Komissio tutki samat tukijärjestelmät kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Se selvitti myös, oliko pyynnön esittäjä käyttänyt hyväkseen muita tukijärjestelmiä tai saanut tapauskohtaisia tukia tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(10)

Pyynnön esittäjä pystyi tyydyttävällä tavalla osoittamaan, ettei se ollut etuyhteydessä suoraan tai välillisesti sellaisiin intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joihin sovelletaan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta voimassa olevia tasoitustoimenpiteitä.

(11)

Tutkimus osoitti todeksi sen, ettei pyynnön esittäjä ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisenä tutkimusajanjaksona eli 1 päivän heinäkuuta 1996 ja 30 päivän kesäkuuta 1997 välisenä aikana ja että se oli aloittanut viennin yhteisöön tämän ajanjakson jälkeen.

Lisäksi pyynnön esittäjää ei muista syistä kuin komission kanssa yhteistyöstä kieltäytymisen johdosta ollut tutkittu yksilöllisesti alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä.

Näin ollen vahvistetaan, että pyynnön esittäjää olisi pidettävä uutena viejänä. Tämän vuoksi komissio tutki perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti, voitaisiinko pyynnön esittäjälle määrittää yksilöllinen tasoitustulli.

(12)

Pyynnön esittäjän komission kyselylomakkeessa antamien sekä tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella tutkittiin seuraavat järjestelmät:

(13)

Todettiin, että pyynnön esittäjä sai viennin jälkeisen DEPBS-järjestelmän mukaista etua. Järjestelmä on yksityiskohtaisesti kuvattu vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan kohdassa 4.3 ja sitä täydentävän menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4 luvussa (4). Vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikka perustuu ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin vuodelta 1992 (N:o 22/1992).

(14)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tämän järjestelmän puitteissa. Ne voivat hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(15)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy muun muassa ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, millaisen edun se saa. Intian viranomaiset eivät voi enää sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat kyseisen asiakirjan antaneet, vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka on voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämä vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(16)

Todettiin myös, että Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona.

(17)

Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta, myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(18)

DEPBS-hyvityksiä koskeva hakemus voi kattaa 25 vientitapahtumaa ja sähköisesti tehtynä rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Tiukkoja määräaikoja ei tosiasiallisesti sovelleta, koska menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4.47 luvussa mainitut ajanjaksot lasketaan aina DEPBS-hakemukseen sisältyvästä viimeisimmästä vientitapahtumasta.

(19)

DEPBS-järjestelmän merkittävimmät ominaispiirteet eivät ole muuttuneet alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaa tukea. Sen vuoksi katsottiin, että kyse on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesta erityisestä tuesta, joka mahdollistaa tasoitustullin käyttöönoton.

(20)

Alkuperäisessä tutkimuksessa DEPBS-tuen määrä laskettiin parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja DEPBS-prosenttia pidettiin ajan mukaan suhteellisesti vastaavana tuen määränä. Koska pyynnön esittäjä toimi tutkimuksessa yhteistyössä, mitä pidetään perusasetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaisena olosuhteiden muutoksena, tätä menetelmää ei tulisi soveltaa pyynnön esittäjän vahingoksi.

(21)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todetaan koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu pyynnön esittäjälle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuolla hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea. Kuten edellä 15 kappaleessa todetaan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen eivätkä tuen määrään sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Samassa johdanto-osan kappaleessa todettiin myös, että tosiasiallisen viennin ja DEPBS-lisenssin myöntämisen välisenä aikana DEPBS-prosenteissa tapahtuneet muutokset eivät vaikuta taannehtivasti annettavan edun määrään. Lisäksi kuten edellä johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan, yritykset voivat Intian kirjanpitonormien mukaisesti kirjata DEPBS-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä. Koska yritys tietää saavansa DEPBS-järjestelmän mukaista tukea ja tosiasiassa etuja muistakin järjestelmistä, se on kilpailun kannalta paremmassa asemassa, sillä se voi tuet huomioon ottaen tarjota alhaisempia hintoja.

(22)

Tasoitustullin käyttöönoton perusteena on kuitenkin oikaista epäterveet kaupan käytännöt, jotka perustuvat laittomaan kilpailuetuun. Edellä esitetyn vuoksi katsotaan asianmukaiseksi arvioinniksi, että DEPBS-järjestelmästä saatu etu on kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summa. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin.

(23)

Pyynnön esittäjä katsoi, että ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen vientitapahtumista peräisin olevat DEPBS-hyvitykset on otettava huomioon tässä tutkimuksessa tukimarginaalia laskettaessa. DEPBS-järjestelmässä ei kuitenkaan mitenkään velvoiteta käyttämään DEPBS-hyvityksiä tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Sen sijaan DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, niitä voidaan jopa myydä ja käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden tuontiin (tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanokset kuuluvat tähän ryhmään), tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi hyötyä kaikista syntyneistä DEPBS-hyvityksistä.

(24)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että DEPBS-hyvitysten siirrosta maksettava liikevaihtovero olisi tuen suuruutta määritettäessä vähennettävä kustannuksena. Liikevaihtovero ei kuitenkaan ole perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen kustannus, joka välttämättä aiheutuu tukikelpoisuuden tai itse tuen saamisesta. Liikevaihtovero on vain seurausta puhtaasti kaupallisesta päätöksestä myydä jo saatu DEPBS-hyvitys sen sijaan, että sitä käytettäisiin liikevaihtoverottomasti myöhemmästä tuonnista kannettavien tullien maksamiseen. DEPBS-hyvitysten saamisen edellyttämiä käsittelymaksuja sen sijaan on pidetty välttämättöminä kustannuksina ja ne on vähennetty.

(25)

Tuen kokonaismäärä (osoittaja) on jaettu tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tapahtuneelle kokonaisviennille (nimittäjä) perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koska tukea ei myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tämän järjestelmän mukainen tukimarginaali pyynnön esittäjälle oli 3,3 prosenttia.

(26)

Todettiin, että pyynnön esittäjä sai osittaisen vapautuksen tuloverosta tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tapahtuneen viennin voittojen osalta. Tämän vapautuksen oikeusperusta on Intian vuoden 1961 tuloverolain 80HHC pykälässä.

(27)

Vuoden 1961 tuloverolain 80HHC pykälä poistettiin verotusvuodesta 2005–2006 (eli tilikaudesta 1.4.2004–31.3.2005) alkaen. Näin ollen pyynnön esittäjä ei saa tästä järjestelmästä etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämä järjestelmä ei anna aihetta tasoitustulliin.

(28)

Todettiin, että hakija ei ollut saanut PBS-järjestelmän mukaisia etuja. PBS-järjestelmä lakkautettiin 1 päivänä huhtikuuta 1997 ja korvattiin DEPBS-järjestelmällä.

(29)

Todettiin, että pyynnön esittäjä ei ollut tuonut tuotantohyödykkeitä EPCGS-järjestelmässä eikä näin ollen ollut käyttänyt tätä järjestelmää.

(30)

Todettiin, että pyynnön esittäjä ei ollut sijoittautunut vientiteollisuuden vapaa-alueelle eikä toiminut vientiin suuntautuneiden yksiköiden järjestelmän mukaisesti, joten se ei ollut käyttänyt näitä järjestelmiä.

(31)

Pyynnön esittäjän todettiin saaneen tämän järjestelmän mukaisia etuja tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.7 ja sitä täydentävän menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4.1–4.30 luvussa.

(32)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(33)

Tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmä mahdollistaa sellaisten tuotantopanosten tullittoman tuonnin, jotka on fyysisesti sisällytettävä tuloksena oleviin vientituotteisiin. Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi viejä on laissa velvoitettu tekemään tietyt ehdot täyttävän totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4.30 luku ja 18 lisäys) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta ja ne on kirjattu lisenssiin. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä valtion viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lisenssiin. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän vakionormien (SION) perusteella, joiden väitetään heijastavan tehokkainta mahdollista käyttöä tuloksena olevan vientituotteen viitemäärän tuottamisessa. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa vakionormit ja ne on julkaistu menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 II osassa. Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä ennalta määrätyssä määräajassa (18 kuukauden määräaika, jota voidaan kahdesti pidentää kuudella kuukaudella).

(34)

Todettiin, että pyynnön esittäjä oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tuonut tässä järjestelmässä vakionormeihin perustuvien tuontihelpotusten mukaisesti tullitta enemmän tuotantopanoksia kuin se tarvitsi tuloksena olevan vientituotteen viitemäärän tuottamiseen. Näin ollen vakionormi tarkasteltavana olevalle tuotteelle ei ollut riittävän tarkka. Lisäksi pyynnön esittäjän ylläpitämä rekisteri todellisesta kulutuksesta ei vastannut sen tosiasiallista kulutusta. Pyynnön esittäjä kirjasi rekisteriinsä virheellisesti kulutuksensa Intian viranomaisten edullisempien vakionormien mukaisesti, vaikka tosiasiallisesti se käytti vähemmän tuotantopanoksia tuloksena olevan vientituotteen viitemäärään. Pyynnön esittäjä tai Intian viranomaiset eivät kyenneet osoittamaan, että vapautus tuontitullista ei olisi johtanut liialliseen tuontitullien palauttamiseen.

(35)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukainen tuki eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua pyynnön esittäjälle. Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaa, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(36)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tarkoittamana sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä vahvistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Tarkasteltavana olevan tuotteen vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja eikä niitä voida pitää todellisen kulutuksen tarkastusjärjestelmänä. Asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta tarkastusta ei toteutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta); viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallista tuontitullien palauttamista ei olisi tapahtunut.

(37)

Asiaan liittyvien tietojen ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmä toimi sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se väitti, toimittamatta uutta tosiasioihin perustuvaa näyttöä tai näyttämättä toteen väitteitään, että Intian viranomaiset olivat panneet täytäntöön perusasetuksen mukaisen riittävän tarkastusjärjestelmän. Tässä yhteydessä pyynnön esittäjä viittasi seuraavaan aineistoon, jota Intian viranomaiset voivat käyttää tarkastuksissaan: tarkasteltavana olevan tuotteen tarkoiksi väitetyt vakionormit, tuotantopanoksia ja tuloksena olevia tuotteita koskevat määrälliset tiedot vienti- ja tuontiasiakirjoissa (viennin lähetysasiakirjat, tuonnin saapumiskirjat), tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmän mukaista tuontia ja vientiä koskevat tullimaksusitoumusrekisterit, rekisteri todellisesta kulutuksesta (katso edellä 33 kappale), tullihyvityksiin liittyvä viennin varmennuskirja (Duty Entitlement Export Certification book, DEECB) sekä Intian viranomaisten valmisteverojen hallinnoinnissa soveltamat lisätarkastusmekanismit (sen varmistamiseksi, että tuotantopanosten valmisteverohyvityksiä (CENVAT-hyvityksiä) ei vaadita väärin perustein tuotantopanoksista, jotka on tuotu tullitta ennakkolisenssijärjestelmän yhteydessä). Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että komission olisi ilmoitettava vakionormien epätarkkuuden suuruus. Se väitti myös, että tarkastusjärjestelmän ei tarvitse joka erän kohdalla varmistaa tuotujen ainesten ja tuloksena olevien tuotteiden välistä yhteyttä ollakseen perusasetuksen edellytysten mukainen. Pyynnön esittäjä väitti lopuksi, että komissiota sitovat aiempien tutkimusten tulokset olla ottamatta tasoitustullia käyttöön ennakkolisenssijärjestelmän johdosta.

(38)

Edellä olevassa 37 kappaleessa tiivistetysti esitetty pyynnön esittäjän kanta ei muuta komission päätelmiä tosiasiallisen viennin ennakkolisenssijärjestelmästä. Pyynnön esittäjä ei ole osoittanut vääräksi, että tässä tapauksessa Intian viranomaiset eivät ole, jos asiaa tarkastellaan tosiasiallisesti eikä oikeudellisesti, soveltaneet todellisen kulutuksen tarkastusjärjestelmää tehokkaasti. Tutkimuksessa todettiin pyynnön esittäjän toimittamien todellista kulutusta koskevien tietojen perusteella, että tarkasteltavana olevan tuotteen vakionormi ei ole riittävän tarkka (katso edellä 34 kappale). Pyynnön esittäjä tietää tämän tosiasian ja vahvisti sen tutkimuksen aikana tarkastusryhmälle. Komission tehtävänä ei ole vahvistaa vakionormien epätarkkuuden täsmällistä suuruutta vaan riittävän näytön perusteella pelkästään kiistää vakionormien väitetty tarkkuus. Pyynnön esittäjä ei myöskään toimittanut mitään näyttöä siitä, että sillä oli rekisteri tai muita asiakirjoja, joiden perusteella Intian viranomaiset voisivat ennakkolisenssijärjestelmää varten tarkastaa sen todellisen kulutuksen eikä pelkästään vakionormien mukaista kulutusta. Näin ollen Intian viranomaiset olivat vientituotannossa kulutettujen määrien tarkastuksessa riippuvaisia epätarkoista vakionormeista. Komissio katsoo, että tämä ei täytä perusasetuksen liitteiden II ja III mukaisen tehokkaan tarkastusjärjestelmän vaatimuksia.

(39)

Pyynnön esittäjä ei näyttänyt toteen, että CENVAT-hyvitysten valmisteverotarkastukset tuottaisivat tietoa tuotantopanosten ja tuloksena olevien vientituotteiden yhteydestä. Näin ollen komissio ei pidä tällaista valvontaa perusasetuksen liitteiden II ja III mukaisena tarkastusjärjestelmänä. Lisäksi tullihyvityksiin liittyvä viennin varmennuskirja (DEECB) lakkautettiin vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevalla asiakirjalla, joten pyynnön esittäjän väitteiden vastaisesti se ei enää voi olla olennainen osa tarkastusta. Ei myöskään näytetty toteen, että pyynnön esittäjä kirjaisi tosiasialliset kulutustiedot DEECB-kirjaan. Näyttöä ei annettu siitä, että Intian viranomaiset millään muulla tavoin soveltaisivat tehokasta järjestelmää selvittääkseen tuotujen tuotantopanosten ja tuloksena olevien vientituotteiden välistä yhteyttä riittävällä tarkkuudella eli mitenkään muuten kuin kohtuuttoman edullisten vakionormien perusteella. Tässä yhteydessä on muistettava, että tarkastusjärjestelmän perustana olisi oltava kunkin erän tarkastus, jotta tarkastusjärjestelmä olisi edellä 33 kappaleessa mainittujen vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan normien mukainen. Lisäksi ainoastaan tällainen normi mahdollistaa sen, että valvovat viranomaiset tarkastavat, että tullinpalautusjärjestelmän tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyn tarkat edellytykset täyttyvät. Olisi muistettava, että perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan mukaisesti korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely on sallittu vain tietyissä tapauksissa ja muun muassa ainoastaan kahden vuoden ajan korvaavien tuotantopanosten tuonnin ja viennin välisenä ajanjaksona.

(40)

Komissiota ei sido mikään tosiasiallisen tuonnin ennakkolisenssijärjestelmästä aiemmin tehty päätelmä. Järjestelmää ei koskaan aikaisemmin analysoitu sellaisiin tosiasioihin pohjautuen, joita voisi verrata tässä tutkimuksessa todettuihin tosiasioihin, etenkin kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen vakionormin epätarkkuus.

(41)

Näin ollen sallitun tullinpalautusjärjestelmän tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmän puuttuessa ja ottaen huomioon sen, että tarkastusjärjestelmää ei sovelleta tehokkaasti siihen tarkoitukseen, johon se on tarkoitettu, tasoitustullin mahdollistava etu on tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä.

(42)

Tuen määrä laskettiin tosiasiallisen viennin ennakkolisenssijärjestelmän mukaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta varten tuotujen ainesten tuonnin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella siten, että perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset on vähennetty (osoittaja). Määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tarkasteltavana olevasta tuotteesta syntyneelle viennin liikevaihdolle (nimittäjä), koska tukea ei myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tämän perusteella voidaan todeta, että saadun tuen määrä oli 22 prosenttia.

(43)

Kun otetaan huomioon edellä kuvatut tukijärjestelmiä koskevan tutkimuksen tulokset, tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä on pyynnön esittäjän osalta seuraava:

(44)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustullin olisi oltava tasoitustullin alaisen tuen kokonaismäärää alhaisempi, jos tämä alhaisempi tulli riittää poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin 14,6 prosenttia keskimääräiseksi vahingon korjaavaksi tasoksi. Pyynnön esittäjä ei pyytänyt vahinkoa koskevien päätelmien tarkastelua. Näin ollen alun perin määritetty vahingon korjaava taso rajoittaa tässä tarkastelussa tasoitustullin määrää.

(45)

Tarkastelua koskevan tutkimuksen tulosten perusteella päätettiin, että pyynnön esittäjän tuottaman ja viemän tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa yhteisöön olisi edelleen pidettävä käytössä alkuperäisessä tutkimuksessa määritetyn vahingon korjaavan tason suuruinen tasoitustulli.

(46)

Koska tämänsuuruista tullia sovelletaan jo kaikkiin yrityksiin, joita ei erikseen yksilöidä asetuksen (EY) N:o 2164/98 1 artiklan 2 kohdassa, asetusta ei tarvitse muuttaa. Pyynnön esittäjää koskeva nopeutettu tarkastelu olisi näin ollen päätettävä.

(47)

Pyynnön esittäjälle ja Intian viranomaisille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin esittää nopeutetun tarkastelun päättämistä. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomautuksia. Intian viranomaiset eivät esittäneet mitään huomautuksia. Pyynnön esittäjän huomautukset, jotka se esitti tosiasioista ja huomioista ilmoittamisen jälkeen ja jotka koskivat pelkästään tosiasiallisen viennin ennakkolisenssijärjestelmää, otettiin huomioon kuten edellä 37–40 kappaleessa on esitetty,