(1)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 ( 3 ) mukaan yhteisellä kalastuspolitiikalla varmistetaan sellainen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet, ja neuvosto vahvistaa yhteisön toimenpiteitä, jotka koskevat vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittamista.

(2)

Hait, rauskut ja niiden kaltaiset lajit sisältävään Elasmobranchii-taksoniin kuuluvat kalat ovat yleensä erittäin herkkiä ylikalastukselle niiden elinkaaren ominaisuuksista johtuen. Useimpia näistä lajeista saadaan usein sivusaaliina muihin, arvokkaampiin lajeihin kohdistetussa yhteisön kalastustoiminnassa.

(3)

Käytettävissä olevat, yleensä pyyntimääriin perustuvat tieteelliset tiedot osoittavat, että monet haikannat ovat vakavasti uhattuina.

(4)

Kunnes haikantojen vaihtelusta ja kalastuksen vaikutuksesta niihin on saatu lisää tietoa, jonka avulla voidaan laatia niiden tarpeiden mukaisia ja kattavia hoitosuunnitelmia, kaikki toimenpiteet, joilla voidaan estää kestämättömien kalastustapojen lisääntyminen tai vähentää haihin kohdistuvaa kalastuspainetta, vaikuttavat myönteisesti haiden säilymiseen.

(5)

”Eväpyynnin” harjoittaminen, jossa hailta irrotetaan evät ja muu osa hain ruumiista heitetään mereen, saattaa aiheuttaa haiden kohtuutonta kuolevuutta siinä määrin, että monet haikannat vähenevät ja niiden kestävyys vaarantuu.

(6)

Tarvitaan pikaisia toimenpiteitä, joilla voidaan rajoittaa haiden eväpyynnin lisääntymistä tai estää se kokonaan, ja hainevien irrottaminen olisi sen vuoksi kiellettävä. Koska irrotettuihin eviin perustuva lajien tunnistaminen tuottaa käytännössä vaikeuksia, kieltoa olisi sovellettava kaikkiin rustokaloihin (Elasmobranchii), rauskunevien irrottamista lukuun ottamatta.

(7)

Evien irrottaminen kuolleista haista aluksella voidaan kuitenkin sallia, jos irrottamisen tarkoituksena on tehostaa kaikkien hain osien käyttöä käsittelemällä aluksella erikseen hain evät ja muut osat. Tällaisissa tapauksissa lippujäsenvaltion olisi myönnettävä ja hallinnoitava erityiskalastuslupia, johon on liitetty edellytyksiä, erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun asetuksen (EY) N:o 1627/94 ( 4 ) mukaisesti.

(8)

Sen varmistamiseksi, että kaikki jäljelle jäävät hain osat pidetään aluksella evien irrottamisen jälkeen, sellaisten alusten päälliköiden, joilla on voimassa oleva erityiskalastuslupa, olisi pidettävä kirjaa hainevien sekä sisälmysten ja pään poistamisen jälkeen jäljelle jääneiden hain osien määristä. Nämä merkinnät olisi tehtävä aluspäiväkirjaan, siten kuin yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2847/93 ( 5 ) säädetään, tai asianmukaisella tavalla erityisrekisteriin.

(9)

Haiden eväpyynnistä aiheutuvat ongelmat ulottuvat laajalle yhteisön vesialueiden ulkopuolelle. On aiheellista, että yhteisö osoittaa samanlaista sitoutumista kantojen säilyttämiseen kaikilla merialueilla. Tätä asetusta olisi sen vuoksi sovellettava kaikkiin yhteisön aluksiin.

(10)

Haikantojen säilyttämistä koskevan perustavoitteen saavuttamiseksi on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tarpeen ja aiheellista säätää haiden evien irrottamista aluksella koskevat säännöt. Perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti tämä asetus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi,