14.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/39

1.

Naisten ja miesten tasa-arvo on perussopimuksissa vahvistettu Euroopan unionin perusperiaate. Se on yksi Euroopan unionin tavoitteista ja toiminnan kohteista, ja unionin erityisenä tehtävänä on ottaa naisten ja miesten tasa-arvon periaate huomioon kaikessa toiminnassaan (1).

2.

Sukupuolten tasa-arvo on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklassa.

3.

Komission laatimassa naisten ja miesten tasa-arvostrategiassa vuosiksi 2010–2015 (2) määritellään alan toimille viisi painopistealaa: tasavertainen taloudellinen riippumattomuus, sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä, tasa-arvo päätöksenteossa, ihmisarvo, koskemattomuus ja sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettaminen sekä sukupuolten tasa-arvo ulkoisissa toimissa. Komissio on strategiassaan sitoutunut edistämään tasa-arvokysymysten huomioon ottamista kaikissa EU:n politiikoissa. Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämistä koskevassa tiedonannossaan (3) komissio ehdotti toimia, joilla pyritään erityisesti parantamaan maahanmuuttajanaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten mahdollisuuksia urheiluun, naisten pääsyä päättäviin asemiin ja sukupuolistereotypioiden torjuntaa.

4.

Sukupuolten tasa-arvo on ratkaisevan tärkeää, jotta EU:ssa päästäisiin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja työllisyyden korkeaa tasoa koskeviin tavoitteisiin sekä voitaisiin varmistaa kestävä kasvu ja kilpailukyky ja vastata väestökehityksen haasteisiin.

5.

Neuvosto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) on antanut päätelmiä useista sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä tärkeistä näkökohdista. Näistä voidaan erityisesti mainita neuvoston päätelmät Euroopan tasa-arvosopimuksesta (2011–2020) sekä päätelmät tuesta komission vuosia 2010–2015 koskevan naisten ja miesten tasa-arvostrategian täytäntöönpanolle (4).

6.

Vilnassa pidettiin 3. ja 4. joulukuuta 2013 EU:n konferenssi sukupuolten tasa-arvosta urheilussa. Konferenssissa tarkasteltiin mahdollisia strategisia toimia sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi urheilussa viimeistään vuosina 2016–2020 ja kehotettiin komissiota, jäsenvaltioita ja urheilutahoja laatimaan suunnitelma alan strategisiksi toimiksi.

7.

Ensimmäinen naisia ja urheilua käsitellyt maailmankonferenssi järjestettiin Brightonissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1994 ja sen tuloksena annettiin Brightonin julkilausuma. Unescon järjestämissä liikuntakasvatuksesta ja urheilusta vastaavien ministereiden ja johtavien virkamiesten kokouksissa Ateenassa (2004) ja Berliinissä (2013) annetuissa julkilausumissa kehotettiin erityisiin toimiin yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi urheilussa.

8.

Konferenssissa Violence against women across the EU: Abuse at home, work, in public and online, joka pidettiin Brysselissä 5. maaliskuuta 2014, esiteltiin Euroopan unionin perusoikeusviraston teettämän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksen (5) tulokset. Tutkimus osoitti, että 33 prosenttia naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa, ja kaikista seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista 32 prosenttia ilmoitti häiritsijän olleen esimies, kollega tai asiakas. Valtaosa väkivallan tai häirinnän kohteeksi joutuneista naisista ei ilmoittanut kokemastaan poliisille tai uhrien tukijärjestölle (6).

9.

Puheenjohtajavaltio Kreikan Ateenassa 20. maaliskuuta 2014 järjestämässä seminaarissa Gender Based Violence in Sport: Protection of Minors vaadittiin ottamaan sukupuolten tasa-arvo huomioon urheilussa kaikilla tasoilla ja kaikilla urheilun aloilla sekä seuraamaan sitä säännöllisesti. Tähän kuuluu myös sukupuoleen perustuva väkivalta urheilun alalla. Lisäksi kehotettiin arvioimaan sukupuoleen perustuvan väkivallan laatua ja laajuutta urheilun alalla keskittyen erityisesti huippu-urheiluun, valmentajan ja urheilijan väliseen suhteeseen, urheilun ja urheilijan toimintaympäristöön ja urheilijoiden keskinäisiin suhteisiin. Kehotettiin myös kehittämään riittävät välineet (esim. tukipalvelut, neuvonta ja vihjelinjat) niiden urheilijoiden auttamiseksi, jotka ovat joutuneet kärsimään seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta urheilussa.

10.

Joissakin jäsenvaltioissa sukupuolten tasa-arvoon urheilussa kiinnitetään jo merkittävällä tavalla huomiota. Myös paikallisella, alueellisella ja Euroopan tasolla sekä kansainvälisessä urheilutoiminnassa on toteutettu asiaa koskevia toimia, mutta monissa jäsenvaltioissa sekä kansainvälisessä urheilutoiminnassa sukupuolten tasa-arvo ei vielä ole riittävällä tasolla eikä konkreettisia toimia ole vielä toteutettu.

11.

Koska urheilu on ala, jossa on mukana alaikäisiä, se on toimintaympäristö, johon voi liittyä väkivallan ja seksuaalisen häirinnän vaaroja muun muassa sen vuoksi, että urheiluun osallistuvien henkilöiden välille on syntynyt luottamussuhde.

12.

Naiset ovat aliedustettuina monilla urheilun osa-alueilla. Urheilusta ja liikunnasta vuonna 2013 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan tytöt ja naiset osallistuvat edelleen poikia ja miehiä vähemmän urheilutoimintaan.

13.

Naisten määrä urheilun hallintoelinten johtoasemissa ja valmennuksessa on edelleen pieni.

14.

Sukupuoleen perustuva väkivalta urheilun alalla, erityisesti seksuaalinen häirintä ja alaikäisten hyväksikäyttö, on merkittävä ongelma, jota on kuitenkin tutkittava enemmän, jotta sitä voitaisiin ymmärtää paremmin.

15.

Sukupuoliroolit opitaan ja niihin rohkaistaan hyvin nuoresta iästä lähtien, ja ne voivat vaikuttaa naisten ja miesten toiveisiin, kiinnostuksen kohteisiin ja pyrkimyksiin sekä yksityiselämässä että yhteiskunnassa.

16.

Tiedotusvälineet, mainosala mukaan lukien, ovat osaltaan tuottamassa naisia ja miehiä koskevia stereotypioita ja mielikuvia, jotka välittyvät kulttuurin kautta, ja niillä voi olla merkittävä rooli sukupuoleen perustuvien stereotypioiden torjunnassa.

17.

Neuvosto antoi päätelmät urheilun asemasta aktiivisen sosiaalisen osallisuuden lähteenä ja edistäjänä (7) ja kehotti niissä jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tasa-arvokysymysten huomioon ottamista urheiluun liittyvässä toiminnassa, erityisesti päätöksenteossa, ja pohtimaan, miten EU:n tasa-arvostrategiassa tarkoitetut sukupuoliroolit näkyvät urheilun yhteydessä. Lisäksi olisi torjuttava sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, jotta naisten ja miesten ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen voitaisiin varmistaa ja saavuttaa sukupuolten tasa-arvo.

18.

Urheilu voi olla tehokas väline yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden saavuttamiseksi. Todellista sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa ainoastaan lainsäädännöllä, vaan sen lisäksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista. Niiden avulla voidaan varmistaa urheilun merkittävän potentiaalin hyödyntäminen, sillä urheilulla on suuri merkitys muun muassa lasten ja nuorten identiteetin muotoutumisessa.

19.

Urheilu voi lisätä naisten ja miesten taitoja, tietoja ja pätevyyttä ja siten parantaa heidän liikkuvuuttaan ja työllistymistään. Urheiluala voi hyötyä siitä, että sukupuolet ovat alan ammateissa tasapuolisemmin edustettuina, ja tällä tavoin kehittyä. Tämä voi houkutella lisää naisia ja miehiä urheilun pariin sekä avata tietä uusien ja innovatiivisten valmennustyylien, koulutuksen, johtamisen ja erotuomaritoiminnan kehittämiselle.

20.

Harkitsemaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien, yleisten sopimusten tai strategioiden laatimista ja voimassa pitämistä läheisessä yhteistyössä urheilutahojen kanssa.

21.

Tuomaan esiin moninaisuuden ja sukupuolten tasapuolisen edustuksen merkityksen urheiluhallinnossa ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossa urheilun kaikilla tasoilla ja aloilla.

22.

Harkitsemaan koulutusmateriaalin kehittämistä ja käyttöä urheilualan päätöksentekijöille ja valmentajille sekä vanhemmille suunnattavaa koulutusta varten. Näin voitaisiin osaltaan auttaa poistamaan sukupuolistereotypioita ja edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikilla koulutuksen ja urheiluvalmennuksen tasoilla.

23.

Harkitsemaan politiikkojen ja ohjelmien kehittämistä sukupuolistereotypioiden poistamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi opetussuunnitelmissa ja -käytännöissä jo varhaisesta iästä alkaen, sekä edistämään tutkimusta, tutkimuksia, tilastoja ja analyyseja siitä, millaisia vaikutuksia sukupuolistereotypioilla on toimiin, joilla pyritään saavuttamaan sukupuolten todellinen tasa-arvo urheilussa.

24.

Edistämään sukupuoleen perustuvan väkivallan ennaltaehkäisyä urheilussa jo varhaisesta iästä alkaen sekä uhrien ja mahdollisten uhrien suojelua seksuaaliselta häirinnältä urheilussa. Vaihtamaan parhaita käytäntöjä siitä, miten urheilujärjestöt voivat estää seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän urheilussa ja puuttua siihen.

25.

Harkitsemaan suurten urheilutapahtumien hyödyntämistä niin, että järjestetään ennaltaehkäisy- ja tiedotuskampanjoita seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävästä ihmiskaupasta.

26.

Harkitsemaan asianmukaisten ja oikeasuhteisten toimenpiteiden kehittämistä yhdessä urheilujärjestöjen kanssa sekä kansallisen ja EU:n lainsäädännön ja sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti urheilun alalla (erityisesti alaikäisten kanssa) työskentelevien henkilöiden soveltuvuuden varmistamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla rekisteröintijärjestelmät, haastattelut tai suositukset (muun muassa hyvämaineisuudesta annettavat todistukset).

27.

Vahvistamaan ja valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulmaa urheilupolitiikassa sekä edistämään sukupuolistereotypioiden poistamista urheilussa ja muissa siihen liittyvissä politiikoissa ja EU:n ohjelmissa kaikilla tasoilla urheilun rehellisyyden periaatteen mukaisesti.

28.

Sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon urheilussa asiaan liittyviin tuleviin urheilualaa koskeviin toimiin kansallisesti ja EU:n tasolla.

29.

Edistämään kaikkien asianomaisten sidosryhmien keskuudessa mahdollisuuksia hyödyntää sellaisia eurooppalaisia ohjelmia kuin Erasmus+ ja soveltuvin osin muita Euroopan unionin rahoitusvälineitä ja kannustamaan niihin osallistumista, jotta sukupuolten tasa-arvoa voitaisiin edistää urheilussa erityisesti valmennuksessa ja valmentajien koulutuksessa ja tuomalla urheilua esille tasavertaisesti tiedotusvälineissä.

30.

Harkitsemaan tarvittaessa sukupuolten tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden ottamista yhdeksi urheilujärjestöjen julkisen rahoituksen edellytykseksi.

31.

Kannustamaan sitä, että otetaan käyttöön käytännönläheinen sukupuoleen perustuva lähestymistapa, kun julkiset elimet arvioivat ehdotettuja hankkeita ja ohjelmia urheilun alalla.

32.

Harkitsemaan sellaisten suuntaviivojen laatimista, joilla voidaan tukea keskeisten toimien täytäntöönpanoa EU:n tasolla.

33.

Harkitsemaan, että perustetaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa koskeva sitoumusluettelo yhteistyössä kansainvälisten urheiluelinten kanssa.

34.

Harkitsemaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa koskevien toimintasuunnitelmien tai strategioiden kehittämistä ja voimassa pitämistä.

35.

Tuomaan esiin moninaisuuden ja sukupuolten tasapuolisen edustuksen merkityksen urheiluhallinnossa ja valmentajien keskuudessa ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossa urheilun kaikilla tasoilla ja aloilla.

36.

Tarkastelemaan ja valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvoa urheilussa sekä edistämään sukupuolistereotypioiden poistamista tiedotuskampanjoin ja kehittämällä ja käyttämällä koulutusmateriaaleja päätöksentekijöiden ja valmentajien kouluttamista varten urheilun alalla kaikenikäisiä varten.

37.

Sisällyttämään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevat erityiset toimenpiteet ja menettelyt eettisiin sääntöihin ja harkitsemaan kohdennettujen toimenpiteiden, kuten vihjelinjojen ja uhreiksi joutuneiden tukipalvelujen, käyttöön ottamista.

38.

Kannustamaan urheilun ei-seksistisen näkyvyyden lisäämistä tiedotusvälineissä.

39.

Kannustamaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen lisäämiseen urheiluelinten johtokunnissa ja komiteoissa sekä hallinnossa ja valmennuksessa ja pyrkimään poistamaan muut kuin lainsäädännölliset esteet, jotka estävät naisia ottamasta vastaan tällaisia tehtäviä.

40.

Valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman kaikilla urheilupolitiikan osa-alueilla sekä edistämään sukupuolistereotypioiden poistamista urheilun kaikilla tasoilla.

41.

Edistämään aktiivista yhteistyötä kaikkien asianomaisten työmarkkinaosapuolten välillä sosiaalisen vuoropuhelun puitteissa ja urheilutahojen kanssa jäsennellyn vuoropuhelun puitteissa, jotta sukupuolten epätasa-arvoa vähennettäisiin eri aloilla, myös työmarkkinoilla.

42.

Tukemaan valtioiden välisiä aloitteita (esim. tiedotuskampanjoita, hyvien käytäntöjen vaihtoa, tutkimuksia, verkostoja ja hankkeita), jotka tähtäävät sukupuolten tasa-arvoa edistävien kansallisten ja kansainvälisten strategisten toimien täytäntöönpanoon urheilussa hyödyntäen EU:n rahoitusohjelmia, kuten Erasmus+-ohjelmaa, ja jotka koskevat erityisesti päätöksentekoa urheilualan hallintoelimissä, valmennusta ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja kielteisten stereotypioiden torjuntaa urheilussa.

43.

Tekemään tiiviissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa tutkimusta sukupuolten tasa-arvosta urheilun kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla painottaen erityisesti valmennusta, koulutusta, johtamista ja erotuomaritoimintaa. Käynnistämään lisäksi erityisen tutkimuksen urheilun alalla havaitun sukupuoleen perustuvan väkivallan laadun ja laajuuden arvioimiseksi.

44.

Tukemaan sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamiseen mukautettujen välineiden, kuten talousarvion laadinnassa toteutetun tasa-arvonäkökohtien huomioinnin ja sukupuolivaikutusten arviointien, kehittämistä ja käyttöä sekä pohtimaan näiden välineiden täytäntöönpanoa Erasmus+-ohjelman ja tarvittaessa muiden EU:n rahoitusvälineiden puitteissa.