Euroopan naapuruuspolitiikan vahvistaminen

Komissio arvioi naapuruuspolitiikkaansa (ENP), sen välineitä ja tuloksia 18 kuukautta sen täytäntöönpanon jälkeen. Tämän arvion pohjalta ENP:n vahvistaminen näyttää tarpeelliselta, sillä kumppanimaat ovat monien haasteiden edessä. ENP sisältää mahdollisuuksia, joita olisi hyödynnettävä paremmin kiinteiden suhteiden luomiseksi EU:n ja sen naapurivaltioiden välille sekä vaurauden, vakauden ja turvallisuuden luomiseksi Euroopan rajoille.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 4. joulukuuta 2006, Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta [KOM(2006) 726 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Täytäntöönpanon aloittamisesta on 18 kuukautta, ja ENP on osoittanut pystyvänsä tarjoamaan vakaan perustan kiinteiden suhteiden vahvistamiseksi EU:n ja sen naapurien välille.

ENP sisältää mahdollisuuksia, joita olisi hyödynnettävä paremmin vaikutuksen tehostamiseksi. Kumppanimaat ovat todellakin monien haasteiden edessä. Näitä ovat köyhyys, työttömyys, eriarvoiset taloudelliset tilanteet, korruptio, heikko hallinto ja lukkiutuneet konfliktit tietyillä alueilla.

EU tukee ja kannustaa kumppanimaita yhteisen edun nimissä uudistusten tekemiseen, jotta naapurialueilla saavutettaisiin vaurautta, vakautta ja turvallisuutta. Naapurimaiden kohtaamat haasteet ylittävät usein näiden maiden kansalliset rajat, joten ne koskevat yhtä lailla unionin maita. EU:n ja sen kumppanimaiden yhteisen edun mukaista on luoda vakautta ehkäisemällä laitonta maahanmuuttoa, ympäristön pilaantumista ja terrorismia sekä varmistamalla hankintalähteiden luotettavuus.

ENP:n vahvat puolet

ENP mahdollistaa poliittisen edistymisen ja luo perustan EU:n ja kumppanimaiden väliselle vahvalle vuoropuhelulle tarjoamalla

• yhtenäiset ja selkeät puitteet yhdentymiselle, sillä se kattaa kaikki ne alueet, jotka sisältyvät kahdenvälisiin suhteisiin EU:n naapurivaltioiden kanssa yleisesti tai alakohtaisesti,
• EU:n ja asianomaisen kumppanin molemminpuolisesti hyväksymät naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat (EN) (FR), jotka sisältävät sekä yhteisen että yksilöllisen vastuun. Tähän mennessä on luotu 12 naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmaa. Ne antavat ENP:lle konkreettista sisältöä ja mahdollistavat keskittymisen määrättyihin ja mitattaviin tavoitteisiin sovitussa määräajassa. Ne perustuvat kumppanimaiden uudistuksiin tähtääviin strategioihin ja tarjoavat toimintaperustan myös tietyille kansainvälisille rahoituslaitoksille,
• Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen (ENPI) uudistusprosessien tukemiseksi taloudellisesti. Sen joustavuuden on tarkoitus mahdollistaa rahastojen parempi käyttö ja tehostaa tuloksia erityisesti sen yhteistyövälineiden kautta, joita ovat rajatylittävä yhteistyö TAIEX (EN) ja ystävyyskaupunkitoiminta.

ENP:n lujittaminen sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi

ENP:stä voidaan saada mahdollisimman paljon hyötyä vahvistamalla sen voimavaroja ja vastaamalla asianmukaisesti kumppanimaiden tarpeisiin ja pyrkimyksiin. EU saa korvauksen ponnistuksistaan siitä poliittisesta hyödystä, joka syntyy kumppanimaiden omaksi edukseen tekemistä uudistuksista. ENP:n tulokset kuitenkin riippuvat kumppanimaiden tahdosta, joka määrittää suhteen läheisyyden EU:n kanssa sekä tuen tason. Komissio ehdottikin joulukuussa 2006 politiikan tehostamista - näihin ehdotuksiin odotetaan nyt neuvoston vastausta - seuraavilla tavoilla:

Talous- ja kauppasuhteiden lujittaminen, johon sisältyy syvälle ja laajalle ulottuva talouden ja kaupan integraatio. EU esimerkiksi tukee Ukrainan liittymistä Maailman kauppajärjestöön WTO:hon (ES) (EN) (FR) ja yksipuolisen tullietuuskohtelun myöntämistä Moldovalle. Pitkällä tähtäimellä taloudellinen integraatio voisi merkitä enemmän kuin tavaroita ja palveluja ja käsittää laajaa yhdenmukaisuutta kaupan ja sääntelyn aloilla (esimerkkeinä tekniset normit, tutkimus, teollis- ja tekijänoikeudet ja yhtiöoikeus).

Toimintasuunnitelmat ovat tässä ensisijaisia välineitä ja johtavat keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä uusiin, syvälle ja laajalle ulottuviin vapaakauppasopimuksiin, jotka ovat kunnianhimoisia ja monitahoisia, kuten tänä vuonna Ukrainan kanssa neuvoteltava vapaakauppasopimus. Niissä otetaan huomioon kaupan vaikutus kestävään kehitykseen, ja niihin sisältyy tuotteita, jotka ovat erityisen merkittäviä kumppaneille. Ne ovat luonteeltaan sitovia. Tässä yhteydessä vapaakauppasopimuksia Välimeren maiden kumppaneiden kanssa olisi laajennettava. 8. Näitä sopimuksia tehdään enenevässä määrin jokaisen valtion valitsemalla nopeudella. Kumppanien yhteinen sääntelypohja ja yhtäläinen pääsy markkinoille edistää pitemmällä aikavälillä EU:n ja sen naapureiden muodostaman laajemman talousyhteisön perustamista, kuten Agadirin sopimuksessa on hahmotettu Välimeren maiden alueelle.

Liikkuvuuden helpottamiseksi ja muuttovirtojen hallitsemiseksi viisumien myöntämismenettelyjä olisi yksinkertaistettava perusteltuja matkoja varten (kaupankäynti, viralliset syyt, opiskelu). Kokemukset vapaasta liikkuvuudesta EU:n alueella ovat osoittaneet, että viisumimenettelyt voivat estää liikkuvuutta, vaikka yhteistyö koko ajan lisääntyy.

Näiden menetelmien muuttaminen vaatii kaikkien asiaan vaikuttavien kysymysten tarkastelua, joita ovat: laiton maahanmuutto, ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen torjunta, tehokas rajahallinto, takaisinottosopimukset, laittomien siirtolaisten palauttaminen sekä suojelua ja turvapaikkaa koskevien hakemusten asianmukainen käsittely. Kumppanien asianmukainen toiminta näiden kysymysten ratkaisemiseksi edistäisi yksinkertaisempien ja nopeampien menettelyjen luomista ja yhteisiä ponnisteluja laittoman maahanmuuton torjumiseksi.

Viisumikäytäntöjä voidaan helpottaa ja takaisinotosta tehdä sopimuksia ottaen huomioon maakohtaiset tarpeet, kuten Ukrainan, Moldovan ja Marokon tapauksissa on tapahtunut. Näiden sopimusten pitäisi ensisijaisesti koskea valtioita, joiden osalta toimintasuunnitelmassa määrätään vuoropuhelusta muuttoliikettä ja viisumia koskevissa kysymyksissä. Tämän alueen muutokset EU:ssa, kuten viisumitietojärjestelmä, voivat myös olla hyödyllisiä.

Ihmisten kanssakäymisen edistäminen antaa ENP:lle " inhimilliset kasvot", jotka selkeästi eroavat liikkuvuuteen liittyvistä kysymyksistä ja koskevat EU:n ja kumppanimaiden kansalaisten välisiä yhteyksiä ja mahdollisuuksia. Tavoitteena on rohkaista ihmisiä vastavuoroiseen tuntemukseen ja ymmärtämiseen. ENP saa näkyvyyttä kahdenvälisillä ohjelmilla sekä vaihtamalla tietoja ja kokemuksia.

Kanssakäymiseen sisältyy ennen kaikkea:

• opiskelija- ja nuorisovaihto, jolla on keskeinen rooli siltojen rakentamisessa ja ennakkoluulojen voittamisessa EU:n sisällä. Tempus - ja Erasmus Mundus -ohjelmat tukevat yliopistojen välistä yhteistyötä ja uutta stipendijärjestelmää. Parantunut poliittinen vuoropuhelu korkeakoulutuksesta edistää nykyaikaistumista ja uudistuksia. Kuten Bolognan prosessi osoittaa, hyvien käytäntöjen jakaminen ja vaihto mahdollistavat yhteistyön ja edistävät yhteensopivuutta EU:n toimintapolitiikkojen kanssa. Tukea koulutusuudistukselle vahvistetaan erityisesti Euroopan koulutussäätiön kautta. Uusi ENP-ohjelma voitaisiin suunnitella edistämään vaihtoa nuorten ammatti-ihmisten välillä esimerkiksi kulttuuri- ja taidealoilla sekä sääntelystä vastaavien viranomaisten välillä,
• tutkijoiden liikkuvuus tieteellisen yhteistyön ja huippuosaamisen kasvattamiseksi lisäämällä tukea liikkuvuudelle ja viestinnälle,
• kansalaisyhteiskunnan jäsenten välinen kanssakäyminen taloudellista ja yhteiskunnallista, kulttuurista ja kulttuurienvälistä toimintaa varten, joka rakentaa siltoja monilla aloilla (ammattiyhdistykset, ystävyyskaupunkitoiminta, terveydenhuolto, valtiosta riippumattomat järjestöt). rajatylittävä yhteistyö Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen mukaisesti on yksi käytettävistä välineistä. Lisäksi kansalaisyhteiskuntaa kannustetaan lisääntyvästi osallistumaan uudistusprosessiin,
• yhteyksien vahvistaminen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten välillä.

ENP:n temaattisen ulottuvuuden tulee toteutua monenvälisen lähestymistavan kautta niillä alueilla, jotka kiinnostavat sekä Euroopan unionia että kumppaneita. Tällaisia alueita ovat energia, liikenne, ympäristö, tietoyhteiskunta, tutkimus, kansanterveys, muuttoliikkeet, jne.

Jokaista alaa koskevan perusteellisen tarkastelun ja keskustelun lisäksi niitä voidaan käsitellä erilaisilla vapaamuotoisilla (tapauskohtaisesti tai säännöllisesti järjestettävissä ministeri- tai asiantuntijakokouksissa) tai institutionaalisilla ja integroiduilla tavoilla (sopimukset ja monenväliset prosessit). Nykyisiä monenvälisiä sopimuksia, kuten energiayhteisö (EN) tai ilmailualan sopimukset, voidaan laajentaa. Yleisesti ottaen ENP:n horisontaalisen ulottuvuuden kehittämisen tarkoituksena ei ole luoda uusia instituutioita vaan löytää tapoja lisätä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa tietyillä alueilla. Osallistujien osanotto tiettyihin ohjelmiin ja yhteisön virastoihin on yksi tapa toimia päämäärän saavuttamiseksi.

Poliittisen yhteistyön vahvistaminen auttaa ratkaisemaan konflikteja ja käsittelemään niihin liittyviä vaaroja (konfliktien laajeneminen, pakolaisten muuttovirta, energiansaantiin, kaupankäyntiin ja liikenteeseen liittyvät häiriöt, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, jne.). Kysymyksessä on Euroopan turvallisuus ja vakaus, ja Venäjää kannustetaan osallistumaan.

EU osallistuu alueellisten ja monenvälisten konfliktien ratkaisemiseen esimerkiksi Lähi-idän kvartetissa rauhan saamiseksi alueelle, tai esimerkiksi Moldovassa tai Rafahissa tapahtuvaan siviilien tai sotilaiden suorittamaan tarkkailuun, rauhanturvaamiseen tai rajanhallintaan. Vakautusväline voi vahvistaa EU:n roolia. Resursseja tulisi lisäksi enemmän suunnata kestävään kehitykseen.

ENP tarjoaa mahdollisuuksia tehostetun vuoropuhelun ja alueellisen kehittämistuen ja yhteistyön kautta. Euroopan naapuruuspolitiikka voi myös tarjota perustan muiden keinojen kehittämiseen, kuten kaikille ENP-kumppaneille tarjottu mahdollisuus liittyä YUTP-kantoihin; kumppanimaiden kutsuminen kansainvälisten järjestöjen valmistelu- ja koordinointikokouksiin; korkean tason epävirallisen ENP-kokouksen järjestäminen tehostetun ENP:n käynnistämiseksi; parannettu parlamentaarinen yhteistyö; tai EU:n lisätty läsnäolo kumppanimaissa (EU:n ja jäsenmaiden edustustot, komission edustustot).

Alueellisen yhteistyön tehostamisella halutaan hyödyntää mahdollisuutta vuoropuheluun ja yhteistyöhön ENP:n alueellisella tasolla Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen tukemana:

• parantuneen yhteistyön Mustanmeren alueella ("Mustanmeren synergia", komission tiedonanto 11. huhtikuuta 2007) pitäisi vahvistetun ENP:n alueellisen strategian kanssa tarjota suotuisat olosuhteet konfliktien ratkaisemiseksi. Kaikkien asianomaisten osapuolten, mukaan luettuina Venäjä ja Turkki, tulisi olla siinä mukana. Sektorikohtaisia aiheita käsitellään tieteellisen yhteistyön, poliittisen vuoropuhelun tai nykyisten alueellisten järjestöjen, kuten kansainvälisen Mustanmeren suojelukomission, kautta [EN]. Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestö [EN] on merkittävä foorumi läheisemmille suhteille ja parannetulle säännölliselle vuoropuhelulle EU:n ja asianomaisten valtioiden välillä. Alueellisen yhteistyön tulisi myös ottaa huomioon muut alueelliset aloitteet, kuten Bakun aloite [EN] energia- ja liikennealalla,
• Välimeren alueella ENP on äskettäin parantanut vuoropuhelua ja alueellista integraatiota Euro-Välimeri-kumppanuuden avulla. Euro-Välimeri-kumppanuus antoi innoituksen Barcelonan huippukokouksessa vuonna 2005 hyväksytylle työohjelmalle (EN) (FR) (pdf) ja mahdollisti kahdenvälisten suhteiden vahvistamisen tilanteiden ja kiinnostuksen mukaan. Voimassa olevat toimintasuunnitelmat ovat jo osoittaneet merkityksensä (uudistuksia, edistysaskelia herkillä alueilla, yhden vuoropuhelun aloittaminen eri kysymyksistä, selkeiden yhteisten päätavoitteiden asettaminen), ja alkuvuonna 2007 hyväksytyt Egyptiä ja Libanonia koskevat toimintasuunnitelmat antavat ENP:lle alueellisen ulottuvuuden. ENP mahdollistaa synergioihin pyrkimisen tietyillä talouden sektoreilla esimerkiksi Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa [EN] [FR].

ENP tarjoaa siis mahdollisuuden vahvistaa alueellista yhteistyötä EU:n lähimmän naapuruusalueen ulkopuolella "naapureiden naapureiden" kanssa (Keski-Aasia, Persianlahti, Afrikka). Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline ja kehitysyhteistyön rahoitusväline (ICD) tukevat yhteistyötä, joka keskittyy osapuolia kiinnostaviin alueellisiin kysymyksiin, kuten energia, liikenne, muuttoliike, infrastruktuuri, rauha ja turvallisuus, jne. Yhteistyön pitäisi myös vetää puoleensa sijoituksia, jotta nämä maat voivat kehittyä ja uudenaikaistua.

Rahoitusyhteistyön lujittamista rahoitetaan rahoitusvälineillä, jotka tukevat poliittisia tavoitteita. Näistä merkittävin on Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline, joka on korvannut Tacis - ja Meda -ohjelmat, mutta myös Euroopan investointipankin (EIP) uusi laajennettu toimivaltuus on tärkeä. Lisätyn tuen kautta Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline tarjoaa joustavan, ENP:n päätavoitteille mukautetun kehyksen. Myös muita yhteistyövälineitä on osana naapuruuspolitiikkaa saatavilla erityisesti ihmisoikeuksien, ydinturvallisuuden ja aihekohtaisten ohjelmien alalla.

Parantunut koordinointi eri rahoittajien välillä tukee myös rahoitusyhteistyön lujittamista. Se on riippuvainen investointien ohjaamisesta ja synergiavaikutukseen pyrkimisestä yhteisön rahastojen, jäsenvaltioiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten välillä.

Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline helpottaa varojen ohjaamista sen rahoitusmekanismien kautta, jotka perustuvat toimintasuunnitelmissa määriteltyihin päätavoitteisiin. Näihin kuuluvat:

• "hyvän hallintotavan" väline, joka toimintasuunnitelmien pohjalta tukee kumppanimaiden uudistusprosesseja,
• naapuruuspolitiikan sijoitusrahasto. Tätä rahastoa käytetään tukemaan kansainvälisten rahoituslaitosten lainatoimintaa jäsenvaltioissa. Se lisää johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä yhteisön tuen ja jäsenvaltioiden tuen välillä.

Tausta

Euroopan naapuruuspolitiikka otettiin käyttöön edistämään hyviä suhteita laajentuneen Euroopan unionin ja sen naapurien välillä. Jotta vältyttäisiin uusien rajalinjojen syntymiseltä, EU haluaa naapuriensa kanssa edistää vaurautta, vakautta ja turvallisuutta työskentelemällä yhdessä niiden kanssa ja tukemalla niiden siirtymävaihetta. ENP ei tarjoa kumppanimaille liittymismahdollisuutta eikä se myöskään pyri vaikuttamaan maiden tuleviin suhteisiin EU:n kanssa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 4. joulukuuta 2006, yleisestä toimintamallista Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden osallistumiselle yhteisön virastojen ja ohjelmien toimintaan [KOM(2006) 724 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Ehdotus koskee tapoja, joilla naapurimaat voivat osallistua yhteisön eri erillisvirastoihin ja ohjelmiin. Maaliskuussa 2007 (FR) (pdf) tekemissään päätelmissä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto on jo hyväksynyt tämän ehdotuksen, ja komissio valmistelee parhaillaan suuntaviivoja neuvotteluille eri ohjelmista.