Help Print this page 
Title and reference
Cotonoun sopimus

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html CS html DA html DE html EL html EN html FR html IT html HU html NL html PL html PT html RO html FI html SV
Multilingual display
Text

Cotonoun sopimus

Cotonoun sopimuksen päätavoitteita ovat köyhyyden vähentäminen ja lopulta poistaminen sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden asteittainen integroiminen maailmantalouteen kestävän kehityksen tavoitteita noudattaen.

SÄÄDÖS

2000/483/EY: Partnership agreement between the members of the African, Caribbean and Pacific Group of States of the one part, and the European Community and its Member States, of the other part, signed in Cotonou on 23 June 2000 (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus 2000/483/EY).

TIIVISTELMÄ

Yleiset puitteet

Cotonoun sopimus tarjoaa puitteet Euroopan unionin (EU) yhteistyösuhteille Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin kehittämiseksi.

Köyhyyden vähentämisen ja lopulta poistamisen tavoitteelle rakentuvan yhteistyön avulla on edistettävä myös AKT-valtioiden rauhaa ja turvallisuutta, poliittista vakautta ja demokratiaa. Samalla sopimusosapuolet pyrkivät yhteisvoimin saavuttamaan asteittain vuosituhannen kehitystavoitteet (MDG).

Cotonoun sopimus perustuu kumppaneiden yhdenvertaisuuteen ja kehitysstrategioiden itsehallintaan. Sopimus allekirjoitettiin 23. kesäkuuta 2000 20 vuoden ajaksi, ja sitä voidaan tarkistaa viiden vuoden välein.

Poliittinen ulottuvuus

Sopimuksella on vahva poliittinen ulottuvuus, joka koostuu muun muassa seuraavista osatekijöistä

  • säännöllinen poliittinen vuoropuhelu, jonka tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä ja edistää tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvaa järjestelmää
  • politiikat, joilla pyritään saavuttamaan pysyvä rauha sekä ehkäisemään ja ratkaisemaan konflikteja. Tältä osin kumppanuudessa keskitytään alueellisiin aloitteisiin ja paikallisten valmiuksien lisäämiseen, mutta myös alueellisten organisaatioiden kuten Afrikan unionin osallistumisen tukemiseen
  • ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioon perustuvien demokratian periaatteiden noudattaminen sekä avoimen ja vastuullisen hallinnon edistäminen. Näiden olennaisten osien rikkomistapauksia varten kehitettiin uusi menettelytapa, joka korostaa rikkojavaltion vastuuta
  • yleisiin ongelmiin (alueellinen yhdentyminen) tai erityisongelmiin (kauppa, sotilasmenot, huumausaineet, järjestäytynyt rikollisuus, lapsityövoiman käyttö, syrjintä) liittyvien yleisen edun mukaisten kysymysten määrittäminen
  • yhteistyöstrategioiden laatiminen muun muassa seuraavilla aloilla: avun tuloksellisuuden lisääminen, ympäristöä koskevat alakohtaiset politiikat, ilmastonmuutos, sukupuolten tasa-arvo ja maahanmuutto
  • huomion kiinnittäminen turvallisuuskysymyksiin, jotka koskevat muun muassa joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä, kansainvälistä rikostuomioistuinta sekä kansainvälistä yhteistyötä terrorismin ja laittoman kaupan torjumiseksi.

Poliittista vuoropuhelua käydään joustavasti joko virallisissa tai epävirallisissa yhteyksissä ja sopivimmalla alueellisella tasolla. Alueelliset organisaatiot ja kansalliset kansanedustuslaitokset voivat osallistua vuoropuheluun.

Osallistavien lähestymistapojen edistäminen

Sopimuksen mukaan valtiosta riippumattomilla toimijoilla on tärkeä asema kehitysstrategioiden ja -ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa. Kyse on erityisesti paikallisviranomaisista, kansalaisyhteiskunnan järjestöistä ja yksityissektorista, jotka voivat saada kumppanuuteen liittyvää erityisrahoitusta.

Kehitysstrategiat ja keskittyminen köyhyyden vähentämiseen

Sopimuksen perustana on kokonaisvaltainen lähestymistapa, johon kuuluu taloudellista, yhteiskunnallista ja inhimillistä kehitystä sekä alueellista yhdentymistä edistäviä toimia. Toiminnalle asetetaan maakohtaiset painopisteet eriyttämisperiaatteen mukaisesti.

Taloudellisen kehityksen painopisteitä ovat

  • makrotaloudelliset ja rakenteelliset politiikat ja uudistukset
  • alakohtaiset politiikat (erityisesti tuotanto- ja maataloussektoreiden, matkailun, kalastuksen ja perinteisen osaamisen kehittäminen)
  • investoinnit ja yksityissektorin kehittäminen; erityisesti yhteistyön avulla tuetaan julkisen sektorin investointeja infrastruktuureihin, joilla edistetään yksityissektorin kehitystä, talouskasvua ja köyhyyden poistamista.

Yhteiskunnallisen ja inhimillisen kehityksen tärkeimmät ulottuvuudet koskevat

  • koulutus-, terveydenhuolto- ja ravitsemusjärjestelmien parantamiseen liittyviä alakohtaisia sosiaalipolitiikkoja
  • nuorisokysymyksiä, erityisesti osallistumista yhteiskuntaelämään ja kumppanuusmaiden välistä vaihtotoimintaa
  • terveyttä ja palveluiden saatavuutta, köyhyyteen liittyvien sairauksien torjuntaa ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden suojelua
  • kulttuurin kehittämistä.

Alueellisen yhdentymisen ja yhteistyön tarkoituksena on edistää kehitystä kaikilla aloilla. Yhteistyössä on kyse myös alueidenvälisistä ja AKT-valtioiden keskinäisistä hankkeista ja aloitteista, joissa voi olla osallisina myös sellaisia kehitysmaita, jotka eivät kuulu AKT-valtioiden ryhmään. Alueellisen yhdentymisen ja yhteistyön tarkoituksena on muun muassa

  • vauhdittaa AKT-valtioiden talouksien monipuolistumista
  • edistää ja kehittää kauppaa myös vähiten kehittyneisiin maihin (Least Developed Countries, LDC-maat) kuuluvien AKT-valtioiden hyväksi
  • panna täytäntöön alakohtaiset uudistuspolitiikat alueellisella tasolla.

Kehitysstrategioissa otetaan johdonmukaisesti huomioon seuraavat kolme monialaista kysymystä

  • sukupuolten tasa-arvo
  • kestävä ympäristön ja luonnonvarojen hoito
  • institutionaalinen kehitys ja valmiuksien lisääminen.

Taloudellinen ja kaupallinen yhteistyö

Cotonoun sopimus on Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukainen, jotta AKT-valtiot voisivat osallistua täysipainoisesti kansainväliseen kaupankäyntiin.

Sopimuksessa varaudutaan neuvottelemaan alueellisia talouskumppanuussopimuksia, joiden tavoitteena on kauppavaihdon vapauttaminen.

Sopimuksessa korostetaan AKT-valtioiden heikkoa asemaa sekä yhteistyön ja kauppaa tukevan avun merkitystä. Tältä osin kaupan alan yhteistyö ei rajoitu pelkästään kaupallisiin menettelyihin, vaan ulottuu teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan sekä työtä koskeviin kansainvälisiin normeihin.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat valtiot

Vähiten kehittyneille AKT-valtioille, sisämaa- ja saarivaltioille sekä selkkauksista toipuville valtioille suodaan erityiskohtelu. Niihin kiinnitetään erityistä huomiota määrätyillä aloilla, jotka liittyvät erityisesti elintarviketurvaan, alueelliseen yhteistyöhön selkä liikenteen ja tietoliikenteen alojen infrastruktuureihin.

Yhteiset toimielimet

Ministerineuvosto kokoontuu kerran vuodessa ja muodostuu EU:n neuvoston ja komission jäsenistä sekä kunkin AKT-valtion hallituksen edustajasta. Puheenjohtajan tehtävää hoitavat vuorotellen EU:n neuvoston jäsen ja jonkin AKT-valtion hallituksen jäsen.

Ministerineuvoston käy poliittista vuoropuhelua ja huolehtii sopimuksen moitteettomasta täytäntöönpanosta. Se voi tehdä osapuolia sitovia päätöksiä, laatia päätöslauselmia sekä antaa suosituksia ja lausuntoja. Se voi myös siirtää toimivaltuuksiaan suurlähettiläskomitealle. Se esittää yhteiselle edustajakokoukselle vuosikertomuksen sopimuksen täytäntöönpanosta.

Suurlähettiläskomitea avustaa ministerineuvostoa. Se muodostuu kunkin jäsenvaltion pysyvästä edustajasta EU:ssa, komission edustajasta sekä kunkin AKT-valtion EU:ssa olevan edustuston päälliköstä. Komitean puheenjohtajana toimivat vuorotellen EU:n jäsenvaltion edustaja ja AKT-valtioiden edustaja.

Yhteinen edustajakokous on neuvoa-antava elin, johon kuuluu yhtä monta Euroopan parlamentin jäsentä ja AKT-valtioiden edustajaa. Edustajakokous voi hyväksyä päätöslauselmia ja antaa ministerineuvostolle suosituksia. Se kokoontuu kaksi kertaa vuodessa täysistuntoon vuorotellen EU:ssa ja jossakin AKT-valtiossa.

Sopimuksen olennaisten osien rikkominen

Sopimuksessa määrätään toimenpiteitä, jos sopimuspuolet jättävät noudattamatta sopimuksen olennaisia osia, toisin sanoen eivät kunnioita ihmisoikeuksia eivätkä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita.

Sopimuksessa määrätään alustavasta neuvottelumenettelystä, mutta jos neuvottelut eivät johda molempien sopimuspuolten hyväksymään ratkaisuun, voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä, joihin kuuluu myös sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen.

Tausta

Cotonoun sopimus merkitsee uutta vaihetta AKT-valtioiden ja EU:n välisessä yhteistyössä. Joidenkin AKT-valtioiden osalta yhteistyö alkoi vuonna 1957 allekirjoitetusta Rooman sopimuksesta, ja sitä on laajennettu kahdella Yaoundén yleissopimuksella ja neljällä Lomén yleissopimuksella.

VIITTEET

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

EYVL

Sopimus 2000/483/EY

1.4.2003

-

EYVL L 317, 15.12.2000

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

EUVL

Päätös 2005/599/EY

21.6.2005

-

EUVL L 209, 11.8.2005

Päätös 2010/648/EY

14.5.2010

-

EUVL L 287, 4.11.2010

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Kauppajärjestelmä

Ehdotus neuvoston päätökseksi, tehty 30 päivänä syyskuuta 2008, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavan sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta [ KOM(2008) 521 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Cotonoun sopimuksessa vahvistetun kauppajärjestelmän ja Maailman kauppajärjestön (WTO) sille myöntämän poikkeusluvan voimassaolo päättyi joulukuussa 2007. Näin ollen EU:n ja Itä-Afrikan yhteisön kumppanivaltioiden välisellä, talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavalla sopimuksella ylläpidetään nykyisiä kauppasuhteita. Lisäksi kyseinen sopimus toimii vuoden 2009 loppuun mennessä saavutettavaa kattavaa talouskumppanuussopimusta koskevien neuvottelujen perustana.

Talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostava sopimus sisältää kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen vapaakauppa-alueen perustamiseksi, sekä määräyksiä, jotka koskevat alkuperäsääntöjä, muita kuin tariffitoimenpiteitä, kaupan suojatoimenpiteitä ja riitojen välttämistä ja ratkaisemista, sekä kalataloutta koskevia ja hallinnollisia ja institutionaalisia määräyksiä.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1528/2007 , annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, talouskumppanuussopimukset vahvistavissa tai niiden vahvistamiseen johtavissa sopimuksissa määrättyjen järjestelyjen soveltamisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) tietyistä valtioista peräisin oleviin tuotteisiin [EUVL L 348, 31.12.2007].

Asetuksessa vahvistetaan talouskumppanuussopimuksen tehneiden valtioiden luettelo ja säädetään kaupankäyntijärjestelyjen soveltamisesta 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Erityissäännökset

2008/991/EY : AKT–EY-ministerineuvoston päätös N:o 3/2008, tehty 15 päivänä joulukuuta 2008, muutosten tekemisestä kumppanuussopimuksen liitteeseen IV [EUVL L 352, 31.12.2008].

Cotonoun sopimuksen täytäntöönpano- ja hallintomenettelyjä koskevaa liitettä IV on muutettu julkisten hankintasopimusten tekemistä ja täyttämistä koskevien menettelyjen yhdenmukaistamiseksi.

Sopimukset ja avustukset myönnetään yhteisön sääntöjen ja normien mukaisesti.

2006/608/EY: AKT–EY-ministerineuvoston päätös N:o 2006/1 , tehty 2 päivänä kesäkuuta 2006, vuosia 2008–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta ja tarkistetun AKT–EY-kumppanuussopimuksen muuttamisesta [EUVL L 247, 9.9.2006].

Tämä Cotonoun kumppanuussopimusta koskeva rahoitussopimus kattaa vuodet 2008–2013, ja siinä vahvistetaan 24 miljardin euron määräraha. Määrärahasta 2 miljardia euroa on EIP:n omia varoja ja loput muodostavat kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR). Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 35 prosentin lisäystä verrattuna yhdeksänteen EKR:ään. Aiempaa isompi osa määrärahoista osoitetaan alueohjelmiin; näin halutaan korostaa alueellisen taloudellisen yhdentymisen tärkeyttä kansallisen ja paikallisen kehityksen kannalta.

AKT-EU-ministerineuvoston päätös N:o 1/2012 , tehty 15 päivänä kesäkuuta 2012, investointien rahoitusehtojen tarkistamisesta (AKT-EU-kumppanuussopimuksen liitteessä II oleva 1 luku) [EUVL L 174, 4.7.2012].

Päätöksen mukaan että korkotukia, joista AKT-maat hyötyvät sopimuksen kautta, voidaan pääomittaa tai käyttää avustuksina. Enintään 15 prosenttia korkotukiin tarkoitetuista määrärahoista voidaan käyttää hankkeisiin liittyvän teknisen avun tukemiseen AKT-valtioissa.

AKT-EU-ministerineuvoston päätös N:o 1/2013 , tehty 7 päivänä kesäkuuta 2013, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen mukaisen vuosien 2014-2020 monivuotista rahoituskehystä koskevan pöytäkirjan vahvistamisesta [EUVL L 173, 26.6.2013].

Päätöksessä määritellään vuosien 2014-2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä AKT-valtioiden saataville myönnettävän rahoitustuen kokonaismäärä, joka on 31,5 miljardia euroa, joista yhdennestätoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) myönnettävä summa on 29 miljardia euroa, näin ollen 30 prosentin lisäystä verrattuna kymmenenteen EKR:ään. Yhdennentoista kehitysrahaston määrärahat jaetaan seuraavasti:

  • maa- ja alueohjelmien rahoitukseen 24 365 miljoonaa euroa;
  • 3 590 miljoonaa euroa AKT-valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön rahoittamiseen;
  • 1 134 miljoonaa euroa investointikehyksen rahoitukseen.

Viimeisin päivitys 05.02.2014

Top