Help Print this page 
Title and reference
Syvänmeren kalakannat

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html CS html DA html DE html EL html EN html FR html IT html HU html NL html PL html PT html RO html FI html SV
Multilingual display
Text

Syvänmeren kalakannat

Liikakalastus voi vähentää huomattavasti syvänmeren kalakantoja. Näiden kalavarojen kestävän hyödyntämisen takaamiseksi on toteutettu erilaisia toimenpiteitä kuten esimerkiksi suurimpien sallittujen saaliiden (TACien) ja pyyntiponnistuksen vähentäminen. Komissio tarkastelee tiedonannossaan voimassa olevia toimenpiteitä ja korostaa kalastukseen liittyvien tietojen vähäisyyttä parantaakseen syvänmeren kalakantojen hoitoa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 29 päivänä tammikuuta 2007, Syvänmeren kalakantojen hoidon tarkastelu [KOM(2007) 30 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Syvänmeren kalakannat muodostuvat lajeista, jotka elävät yli 400 metrin syvyydessä. Nämä kalavarat ovat erityisen herkkiä liikakalastukselle. Ne kasvavat hitaasti ja niiden lisääntymiskyky on yleensä alhainen.

Syvänmeren lajien kalastus on kehittynyt vasta viimeaikoina. Tälle kalastukselle on ominaista saaliiden moninaisuus, ja siitä on saatavilla vain vähän luotettavia tieteellisiä tietoja syvänmeren kalavarojen kestävän hyödyntämisen takaamiseksi.

Tämän vuoksi on toteutettu erilaisia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi pyyntiponnistuksen rajoittaminen ja suurimmat sallitut saaliit. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä, sillä useimpien syvänmeren lajien kalastus on ylittänyt turvalliset biologiset rajat.

Suurimmat sallitut saaliit (TACit)

Syvänmeren kalastustoimia koskeva lainsäädäntö on melko uusi. Ensimmäiset TACit vahvistettiin vuonna 2002 kaudelle 2003–2004, ja suurimmalle osalle lajeja ne päivitetään kahden vuoden välein. TACit vahvistettiin aluksi melko vähäisin perustein, koska kyseessä olevista lajeista, saaliiden muodostumisesta, poisheitetyistä saaliista ja kantojen maantieteellisestä levinneisyydestä ei ollut tarpeeksi tietoa saatavilla, ja ne vahvistettiin vain yhdeksälle 48:sta syvänmeren lajista, jotka on mainittu asetuksen (EY) 2347/2002 liitteissä I ja II.

Nyt ne perustuvat Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) sekä tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) tieteellisiin näkemyksiin, joiden mukaan suurinta osaa syvänmeren kannoista ei kalasteta kestävällä tavalla. Näin ollen kalastusmahdollisuuksia on vähennettävä, eikä kohdennettua kalastusta sallita useille lajeille, mukaan lukien kaikki syvänmeren hait.

Pyyntiponnistus

Yksi lisätoimenpiteistä oli kalastusluvan saaneiden alusten pyyntiponnistuksen vähentäminen 10 prosentilla vuosina 2005 ja 2006 vuoden 2003 tasosta. Sen avulla ei kuitenkaan pystytty rajoittamaan syvänmeren kalastuksen kasvua, koska joitakin syvänmeren kalakantoja, kuten molvaa, keilaa ja hopeakuoretta, pyydetään sivusaaliina.

Kalastusalusten kapasiteetin enimmäismäärillä ei voida rajoittaa syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta harjoittavien alusten määrää, koska ne ovat liian korkeita. Tämä johtuu käytetystä laskentamenetelmästä, joka on määritelty asetuksen (EY) N:o 2347/2002 4 artiklassa. Menetelmässä otetaan huomioon kaikkien niiden alusten kokonaiskapasiteetti, jotka joko vuonna 1998, 1999 tai 2000 ovat purkaneet yli 10 tonnia minkä tahansa syvänmeren lajien sekasaaliita, eikä kyseisen ajanjakson keskiarvoa.

Kyseinen puute on tehnyt myös pyyntiponnistuksen vähennykset tehottomiksi. Itse asiassa pyyntiponnistuksen vähentäminen ei vähennä käytännössä syvänmeren kantojen kalastuksen määrää. Se voi päinvastoin rajoittaa tarpeettomasti muiden lajien, kuten esimerkiksi mustakitaturskan, pyyntiponnistusta.

Tietoja syvänmeren lajeihin kohdistuvista eri kalastuksista on parannettava. Näin pyyntiponnistusta voitaisiin mukauttaa erikseen niissä kaikissa kohdelajien ja sivusaaliiden perusteella. Kalastuslupien myöntämisessä olisi myös otettava suuremmassa määrin huomioon jokaisen aluksen kalastustoiminta.

Komissiolla ei ole täydellistä käsitystä kalastuksessa käytettyjen pyydysten vaikutuksesta, sillä kaikki jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet sille pyyntiponnistusta koskevaa kertomustaan.

Tieteelliset näytteenotto-ohjelmat

Näytteenotto-ohjelmia on toteutettu syvänmeren kantoja koskevien puutteellisten tieteellisten tietojen takia. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ohjeita tietojenkeräämistavoista. Näytteenottosuunnitelmien sisällössä ja laadussa on eroja eri jäsenvaltioiden välillä, minkä vuoksi niiden hyödyntäminen on vaikeaa. Kerättyjen tietojen yhdistämisen helpottamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi tietojen toimittamiselle olisi laadittava vakiomuoto.

Seuranta ja valvonta

Tiettyjen lajien, kuten esimerkiksi keltaroussin, kohdalla voidaan ottaa käyttöön suojavyöhyke. Tällaisille vyöhykkeille saapuvien, syvänmeren kalastusluvan omaavien alusten on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Kauttakulun aikana alusten on noudatettava kahdeksan solmun keskinopeutta sekä kiinnitettävä ja varastoitava kaikki aluksella olevat pyydykset.

Jäsenmaiden valvontaviranomaisten olisi käytettävä enemmän alusten sähköistä satelliittiseurantajärjestelmää (VMS). Järjestelmän avulla jäsenvaltiot voisivat ilmoittaa tarkastajille kyseisillä alueilla havaitusta epäilyttävästä toiminnasta ja tarkastaa alukset niiden saapuessa satamaan. Jokaiseen jäsenvaltioon olisi perustettava kalastuksen seurantakeskuksia, joiden avulla voitaisiin tarkastaa ne kalastusalukset, jotka kalastavat suojavyöhykkeillä tai kulkevat niiden kautta.

Liian monilla aluksilla on syvänmeren kalastuslupa, vaikka ne saavat saaliiksi vain vähäisiä määriä syvänmeren lajeja. Tämä vähentää syvänmeren kalastuksen pyyntiponnistusrajoitusten tehokkuutta ja voi johtaa ongelmiin valvottaessa muita kuin syvänmeren lajeja. Alus, jolla on syvänmeren kalastuslupa, voi laillisesti kalastaa alueilla, joilla jäsenvaltiolla on syvänmeren lajien kiintiöitä, vaikka se ei harjoitakaan syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle selvitys tarkastus- ja valvontamenettelyistä, joita ne soveltavat syvänmeren lajien purkamiseen nimetyissä satamissa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EU) N:o 1225/2010 , annettu 13 päivänä joulukuuta 2010, EU:n aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalalajien kantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2011 ja 2012 [EUVL L 336, 21.12.2010].

Neuvoston asetus (EU) N:o 1262/2012 , annettu 20 päivänä joulukuuta 2012, EU:n aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2013 ja 2014 [EUVL L 356, 22.12.2012].

Viimeisin päivitys 17.01.2014

Top