Help Print this page 
Title and reference
Perusoikeuskirja

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

Perusoikeuskirja

Perusoikeuskirjassa tunnustetaan lukuisia EU:n kansalaisten ja EU:n alueella asuvien henkilöiden yksilö- ja kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia ja vahvistetaan ne osaksi EU:n oikeutta.

TIIVISTELMÄ

Kesäkuussa 1999 Kölnissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto katsoi, että Euroopan unionissa (EU) voimassa olevat perusoikeudet olisi koottava peruskirjaksi ja tuotava siten näkyvämmin esille. Valtioiden ja hallitusten päämiehet pyrkivät sisällyttämään perusoikeuskirjaan vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen yleisperiaatteet ja EU:n jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen perustuvat yleisperiaatteet. Lisäksi perusoikeuskirjaan oli määrä sisällyttää EU:n kansalaisille kuuluvat perusoikeudet sekä taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet sellaisina kuin ne on esitetty Euroopan neuvoston sosiaalisessa peruskirjassa ja työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa. Peruskirjassa otettaisiin huomioon myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvat periaatteet.

Perusoikeuskirjan on laatinut valmistelukunta, johon kuului edustaja kustakin jäsenvaltiosta ja Euroopan komissiosta sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäseniä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat perusoikeuskirjasta juhlallisen julistuksen Nizzassa joulukuussa 2000.

Joulukuussa 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella perusoikeuskirjasta tehtiin perussopimusten kanssa samanarvoinen oikeudellisesti velvoittava asiakirja. Tätä tarkoitusta varten peruskirjaa tarkistettiin ja siitä annettiin toinen julistus joulukuussa 2007.

Sisältö

Perusoikeuskirjassa kootaan yhteen asiakirjaan ne oikeudet, jotka tähän asti on esitetty hajanaisesti eri säädöksissä kuten kansallisissa ja EU:n laeissa sekä Euroopan neuvoston, Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kansainvälisissä yleissopimuksissa. Parantamalla perusoikeuksien näkyvyyttä ja niitä selkeyttämällä perusoikeuskirja lisää oikeusvarmuutta EU:ssa.

Perusoikeuskirjaan sisältyy johdanto ja 54 artiklaa, jotka on jaoteltu seitsemäksi luvuksi:

  • I luku: ihmisarvo (ihmisarvo, oikeus elämään, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kielto, orjuuden ja pakkotyön kielto)
  • II luku: vapaudet (oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, henkilötietojen suoja, oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, taiteen ja tutkimuksen vapaus, oikeus koulutukseen, ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä, elinkeinovapaus, omistusoikeus, oikeus turvapaikkaan, suoja palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa)
  • III luku: tasa-arvo (yhdenvertaisuus lain edessä, syrjintäkielto, kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus, miesten ja naisten välinen tasa-arvo, lapsen oikeudet, ikääntyneiden henkilöiden oikeudet, vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan)
  • IV luku: yhteisvastuu (työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä, neuvotteluoikeus ja oikeus yhteisiin toimiin, oikeus työhönsijoituspalveluihin, suoja perusteettoman irtisanomisen yhteydessä, oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot, lapsityövoiman käytön kielto ja nuorten suojelu työssä, perhe- ja työelämä, sosiaaliturva ja sosiaalituki, terveyden suojelu, mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, ympäristönsuojelu, kuluttajansuoja)
  • V luku: kansalaisten oikeudet (äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa, oikeus hyvään hallintoon, oikeus tutustua asiakirjoihin, Euroopan oikeusasiamies, oikeus esittää vetoomus, liikkumis- ja oleskeluvapaus, diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antama suojelu)
  • VI luku: lainkäyttö (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen, laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhtaisuuden periaate, kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta)
  • VII luku: yleiset määräykset.

Soveltamisala

Perusoikeuskirjaa sovelletaan Euroopan unionin toimielimiin toissijaisuusperiaatetta noudattaen, eikä sillä voida missään tapauksessa laajentaa toimielimille perussopimuksissa annettuja toimivaltuuksia tai tehtäviä. Perusoikeuskirjaa sovelletaan myös EU:n jäsenvaltioihin siltä osin kuin ne panevat täytäntöön EU:n oikeutta.

Jos jokin perusoikeuskirjan oikeuksista vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, sen merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin yleissopimuksessa on määritelty, vaikka EU:n lainsäädännössä voidaankin myöntää tätä laajempi suoja. EU:n jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen perustuvia oikeuksia on tulkittava mainitun perinteen mukaisesti.

Perustamissopimuksiin liitetty pöytäkirja (N:o) 30 Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamisesta Puolaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan rajoittaa perusoikeuskirjan tulkintaa Euroopan unionin tuomioistuimessa ja kyseisten kahden maan tuomioistuimissa erityisesti siltä osin kuin se koskee yhteisvastuuseen liittyviä oikeuksia (IV luku).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT SÄÄDÖKSET

Kertomus komissiolta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: vuoden 2013 kertomus EU:n perusoikeuskirjan käyttöönotosta. [ COM(2014) 224 final , 14.4.2014 - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Tämä neljäs vuotuinen raportti EU:n perusoikeuskirjan käyttöönotosta tarjoaa yleiskatsauksen perusoikeuksien toteutumisesta EU:ssa vuonna 2013.

Kertomuksesta käy muun muassa ilmi, miten perusoikeuskirjassa määritetty perusoikeuksien tarkastuslista on ohjannut EU:n toimielimiä, kun lainsäädäntöä on ehdotettu ja hyväksytty , ja miten peruskirjassa kuvatuilla oikeuksilla on ollut osa määräysten rikkomisesta johtuvissa menettelyissä, joihin komissio on ryhtynyt jäsenvaltioita vastaan. Vuoden 2013 tuomioistuimen Åkerberg Franssonin päätöksessä tuomioistuin selvensi, että voisi olla riittävää, jos jäsenvaltiot pyrkisivät EU:n perussopimuksissa tai sekundaarilainsäädännössä määritettyihin tavoitteisiin - eivätkä suoraan saattaisi EU:n lainsäädäntöä osaksi omaa lainsäädäntöään - jotta peruskirja voidaan ottaa käyttöön kansallisella tasolla.

Viimeisin päivitys 18.06.2014

Top