Help Print this page 
Title and reference
Eurooppalainen pidätysmääräys

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html CS html DA html DE html EL html EN html FR html IT html HU html NL html PL html PT html RO html FI html SV
Multilingual display
Text

Eurooppalainen pidätysmääräys

Euroopan unionin puitepäätös, joka koskee eurooppalaista pidätysmääräystä ja jäsenvaltioiden välisiä luovuttamismenettelyjä ja jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa menettelyjä, joilla vakavan rikoksen toisessa EU:n valtiossa suorittaneet EU:n kansalaiset voidaan palauttaa kyseiseen valtioon vastaamaan rikoksesta oikeudessa.

SÄÄDÖS

Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS , tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä.

TIIVISTELMÄ

Vuonna 2002 käyttöön otettu eurooppalainen pidätysmääräys korvaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen järjestelmän velvoittamalla kaikki kansalliset oikeusviranomaiset (täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset) tunnustamaan ja täytäntöönpanemaan vähimmäistarkastusten jälkeen ja tiukkojen aikarajojen puitteissa toisen EU:n valtion oikeusviranomaisen (pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen) esittämä luovutuspyyntö. Puitepäätös tuli voimaan 1. tammikuuta 2004 ja korvasi alalla aiemmin voimassa olleen EU:n lainsäädännön.

EU:n valtiot voivat kuitenkin soveltaa ja tehdä kahdenvälisiä tai monenvälisiä sopimuksia, mikäli ne helpottavat tai yksinkertaistavat luovuttamismenettelyjä.

Yleiset periaatteet

Puitepäätöksessä määritellään eurooppalainen pidätysmääräys oikeudelliseksi päätökseksi, jonka EU:n valtio on antanut henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen EU:n valtion toimesta

  • syytetoimenpiteitä
  • vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

Soveltaminen

Pidätysmääräys voidaan antaa

  • rikoksista, joista voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 12 kuukautta;
  • jos on annettu päätös rangaistustuomiosta tai turvaamistoimenpiteestä, jonka kesto on vähintään neljä kuukautta.

Luovuttamiselle voidaan asettaa ehto, että teko, jonka perusteella luovuttamista vaaditaan, on rikos täytäntöönpanevan EU:n valtion lain mukaan (kaksoisrangaistavuus sääntö).

Henkilö voidaan kuitenkin luovuttaa teon kaksoisrangaistavuutta tutkimatta muun muassa seuraavista rikoksista, jos niistä voi pidätysmääräyksen antavassa EU:n valtiossa seurata vähintään kolmen vuoden vapausrangaistus: terrorismi, ihmiskauppa, lahjonta, rikollisjärjestöön osallistuminen, rahanväärennys, henkirikos, rasismi ja muukalaisviha, raiskaus, varastettujen ajoneuvojen kauppa sekä petos, EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuva petos mukaan luettuna.

Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on esitettävä useita tietoja, jotka koskevat muun muassa etsityn henkilöllisyyttä, pidätysmääräyksen antanutta oikeusviranomaista, lopullista tuomiota, rikoksen luonnetta ja rangaistusta (puitepäätöksen liitteenä on mallilomake).

Menettelyt

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut viranomainen ilmoittaa yleensä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä suoraan täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle. Schengenin tietojärjestelmää (SIS) ja Interpolia voidaan käyttää apuna. Jos täytäntöönpanojäsenvaltion viranomainen ei ole pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tiedossa, jälkimmäinen saa tämän tiedon Euroopan oikeudellisen verkoston ja Eurojustin kautta.

Jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että luovuttamismääräys on oikeasuhteinen. Toisin sanoen on otettava huomioon rikoksen vakavuus, tuomio sekä luovuttamismääräyksen toimeenpanemisen kustannukset ja edut. Etsityllä henkilöllä on pidätyksen jälkeen oikeus saada tietoonsa pidätysmääräyksen sisältö.

Vuoden 2010 jälkeen hyväksytyt kolme prosessuaalisia oikeuksia koskevaa direktiiviä takaavat, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen alaisilla henkilöillä on oikeus asianajajan ja tulkin palveluihin sekä että heidän on saatava oikeuksiaan koskevat tiedot.

Komissio ehdotti kolmea lisädirektiiviä marraskuussa 2013. Myös ne parantavat hyväksyntänsä jälkeen eurooppalaista pidätysmääräysjärjestelmää erityisesti oikeusapumenettelyiden osalta.

Täytäntöönpanosta vastaavalla viranomaisella on aina oikeus päättää, että se pitää henkilön säilössä tai vapauttaa hänet tietyin ehdoin.

Päätöstä odotettaessa täytäntöönpanosta vastaava viranomainen kuulee asianomaista henkilöä (kansallisten säännösten mukaisesti). Täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen on tehtävä lopullinen päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta viimeistään 60 päivän kuluessa etsityn henkilön kiinni ottamisesta. Jos pidätetty henkilö antaa suostumuksensa luovutukseen, pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskeva lopullinen päätös on tehtävä kymmenen vuorokauden kuluessa suostumuksen antamisesta.

Täytäntöönpanosta ja luovuttamisesta kieltäytymisen perusteet

EU:n valtio voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos

  • jokin EU:nvaltio on jo antanut lopullisen tuomion samasta rikoksesta samalle henkilölle (ne bis in idem -periaate, eli ketään ei voida panna syytteeseen tai tuomita kahdesti samojen tosiseikkojen perusteella tai samasta rangaistavasta teosta)
  • rikoksesta on annettu yleinen armahdus täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa
  • asianomaista henkilöä ei voida ikänsä takia pitää rikosoikeudellisesti vastuullisena täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

Täytäntöönpaneva EU:n valtio voi kieltäytyä panemasta pidätysmääräystä täytäntöön muillakin perusteilla (kun syyteoikeus on vanhentunut, eli tapausta ei voida viedä oikeuteen, koska liikaa aikaa on kulunut, tai tuomittu rangaistus on rauennut täytäntöönpanevan EU:n valtion lainsäädännön mukaan tai kun toisessa valtiossa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio jne.). Se voi kieltäytyä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta myös, jos asianomainen henkilö ei ollut henkilökohtaisesti läsnä päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, ellei tähän ollut asianmukaisesti varauduttu. Kieltäytyminen on joka tapauksessa perusteltava pidätysmääräyksen antaneelle valtiolle.

Jäsenvaltio sallii etsityn henkilön kuljettamisen alueensa kautta luovuttamisen yhteydessä edellyttäen, että EU:n valtiolle esitetään tietyt tiedot (jotka liittyvät pidätysmääräykseen, rikoksen luonteeseen, asianomaisen henkilön henkilöllisyyteen jne.).

Pidätysmääräys käännetään täytäntöönpanevan EU:n valtion viralliselle kielelle. Lisäksi se lähetetään tavalla, josta jää kirjallinen merkintä, ja siten, että täytäntöönpanovaltio voi tarkistaa sen aitouden.

Lisätietoja saa oikeusasioiden pääosaston verkkosivustolta.

VIITTEET

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

EYVL

Puitepäätös 2002/584/YOS

7.8.2002

31.12.2003

EYVL L 190, 18.7.2002

Muutossäädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

EUVL

Puitepäätös 2009/299/YOS

28.3.2009

28.3.2011

EUVL L 81, 27.3.2009

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU , annettu 26 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2010).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU , annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 142, 1.6.2012).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU , annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystäkoskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin (EUVL L 294, 6.11.2013).

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2011, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen täytäntöönpanosta vuodesta 2007 lähtien [ KOM(2011) 175 lopullinen , ei julkaistu EUVL:ssä].

Kertomuksessa tarkastellaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa seitsemän vuoden aikana. Aloite on toiminut käytännössä hyvin: pidätysmääräyksiä on annettu 54 689 ja pantu täytäntöön 11 630. Etsitty henkilö luovutetaan EU-maasta toiseen tällä hetkellä 14-17 vuorokauden kuluessa, jos hän suostuu luovutukseen ja 48 vuorokauden kuluessa, jos hän ei suostu luovutukseen. Aiemmin keskimääräinen luovutusaika oli yli vuoden. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä on varmistettu, että henkilöt eivät voi pakoilla oikeutta käyttämällä hyväkseen avoimia rajoja ja vahvistettu siten henkilöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa. Komissio toteaa kuitenkin puutteita varsinkin perusoikeuksien kunnioittamisessa. Se kehottaa jäsenvaltioita saattamaan lainsäädäntönsä puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaiseksi ja panemaan täytäntöön pidätysmääräyksen toimivuuden parantamiseksi annetut säädökset. Kertomuksessa todetaan vielä, että liian usein pidätysmääräys annetaan vähäisistä rikkomuksista, ja kehotetaan tällaisia jäsenvaltioita soveltamaan suhteellisuusperiaatetta.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 34 artiklaan perustuva komission kertomus (tarkistettu versio), annettu 24 päivänä tammikuuta 2006 [ KOM(2006) 8 lopullinen, ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tarkistetussa kertomuksessa keskitytään etupäässä Italian lainsäädäntöön, joka on annettu alkuperäisen kertomuksen laatimisen jälkeen. Kertomuksessa arvioidaan, että alun viivästyksistä huolimatta eurooppalainen pidätysmääräys on useimmissa jäsenvaltioiden tarkastelemissa tapauksissa kuitenkin nykyään täysimääräisesti käytössä.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 34 artiklaan perustuva komission kertomus, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005 [ KOM(2005) 63 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission kertomuksessaan esittämän arvion mukaan 1. tammikuuta 2004 voimaan tulleen eurooppalaisen pidätysmääräyksen vaikutukset ovat olleet myönteisiä. Arvio koskee luovuttamismenettelyn poliittisesta luonteesta luopumista ja menettelyn tehokkuutta sekä menettelyn nopeutta. Kaikki on myös tapahtunut asianosaisten perusoikeuksia kunnioittaen.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lausumat [EUVL L 246, 29.9.2003].

Tanska, Suomi ja Ruotsi katsovat, että niiden voimassa oleva yhdenmukainen lainsäädäntö syventää ja laajentaa puitepäätöksen säännöksiä. Ne tulevatkin jatkamaan keskinäisissä suhteissaan seuraavien voimassaolevien yhdenmukaisten säädösten soveltamista

  • Tanska: pohjoismainen laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (3.2.1960 annettu laki N:o 27 sellaisena kuin se on muutettuna)
  • Suomi: laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä (270/1960)
  • Ruotsi: laki (1959: 254) rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Tanskaan, Suomeen, Islantiin ja Norjaan.

Viimeisin päivitys 29.04.2014

Top