Help Print this page 
Title and reference
Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella

Euroopan unionin (EU) on direktiivillä EU:n kansalaisten oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti koko EU-maissa kootaan yhteen monitahoisen lainsäädännön hajanaiset toimet, joilla alaa oli aikaisemmin säädelty. Toimilla pyritään helpottamaan kansalaisten liikkumis- ja oleskeluoikeuden käyttämistä, vähentämään hallinnolliset muodollisuudet minimiin, selventämään perheenjäsenten aseman määrittelyä, sääntelemään mahdollisuutta kieltää oleskelu tai määrätä se päättymään ja ottamaan käyttöön uusi pysyvä oleskeluoikeus.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY , annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta.

TIIVISTELMÄ

Direktiivillä kootaan yhteen EU:n kansalaisten maahantulo- ja oleskeluoikeuden alan monitahoinen lainsäädäntö, johon kuului aikaisemmin kaksi asetusta ja yhdeksän direktiiviä . Tämän lainsäädännön yksinkertaistamisella pyritään helpottamaan kansallisten mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan. Lisäksi direktiivillä yksinkertaistetaan mahdollisimman pitkälle EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oleskeluoikeuden harjoittamiseen liittyviä muodollisuuksia.

Yleiset säännökset

Direktiivillä pyritään säätämään

  • EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä, kansalaisuudesta riippumatta, liikkumis- ja oleskeluoikeutta säätelevistä edellytyksistä
  • pysyvästä oleskeluoikeudesta
  • liikkumis- ja oleskeluoikeuden rajoittamisesta yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja kansanterveyteen liittyvistä syistä.

Oikeus tulla ja oleskella enintään kolme kuukautta

Kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus matkustaa toiseen EU-maahan esittämällä voimassa oleva henkilötodistus tai passi. Mitään maahantulo- tai maastapoistumisviisumia ei saa vaatia. Jos EU:n kansalaisella ei ole matkustusasiakirjaa, vastaanottavan maan on annettava asianomaiselle henkilölle kaikki mahdollisuudet hankkia tai pyytää toimittamaan itselleen tarvittavat asiakirjat.

Myös niillä perheenjäsenillä, joilla ei ole EU-maan kansalaisuutta, on samat oikeudet kuin heidän kanssaan matkustavalla EU:n kansalaisella tai EU:n kansalaisella, jonka luo he ovat matkalla. Heiltä voidaan vaatia lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävä viisumi asetuksen (EY) N:o 539/2001 mukaisesti. Oleskelukortin katsotaan vastaavan lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää viisumia.

Alle kolmen kuukauden oleskelua varten EU:n kansalaisilta ja heidän luokseen tai heidän kanssaan matkustavilta perheenjäseniltä edellytetään ainoastaan voimassa olevaa henkilötodistusta tai passia. Lisäksi vastaanottava EU-maa voi vaatia asianomaista henkilöä tekemään ilmoituksen EU-maan alueella oleskelustaan määräajassa, joka on kohtuullinen ja ketään syrjimätön.

Oikeus oleskella yli kolme kuukautta

Yli kolme kuukautta kestävälle oleskeluoikeudelle on edelleen joitakin edellytyksiä:

  • itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiminen isäntämaassa
  • riittävät varat itselleen ja perheenjäsenillee, jotta henkilö ei oleskeluaikanaan joudu turvautumaan vastaanottavan maan sosiaaliturvajärjestelmään, ja sairausvakuutus. EU-maat eivät voi itse määritellä, minkä suuruisia varoja ne pitävät riittävinä, vaan niiden on otettava huomioon asianomaisen henkilön henkilökohtainen tilanne
  • osallistuminen opiskelijana koulutukseen, ammatillinen koulutus mukaan lukien, sekä riittävät varat ja sairausvakuutus, jotta henkilö ei oleskeluaikanaan joudu turvautumaan vastaanottavan maan sosiaaliturvajärjestelmään
  • kuuluminen sellaisen EU:n kansalaisen perheeseen, joka täyttää jossakin edellisistä kohdista säädetyt edellytykset.

EU:n kansalaiset eivät tarvitse oleskelukorttia. EU-maat voivat kuitenkin pyytää EU:n kansalaisia rekisteröitymään toimivaltaisten viranomaisten luona määräajassa, jonka on oltava vähintään kolme kuukautta maahantulosta. Rekisteröintitodistus annetaan välittömästi, kun henkilö on esittänyt

  • voimassa olevan henkilötodistuksen tai passin
  • selvityksen siitä, että edellä mainitut ehdot täyttyvät (ks. direktiivin 9 artikla, jossa luetellaan vaadittavat selvitykset).

Jos EU:n kansalaisen perheenjäsenellä ei ole minkään EU-maan kansalaisuutta, hänen on haettava EU:n kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia (ks. myöntämisehdot 10 artiklasta). Tämä kortti on voimassa viisi vuotta myöntämispäivästä.

Oleskeluoikeuden säilyminen

EU:n kansalaisilla on yleisesti kolmen kuukauden oleskeluoikeus, sikäli kuin he eivät muodosta kohtuutonta rasitetta vastaanottavan EU-maan sosiaalihuoltojärjestelmälle. Kolmen kuukauden jälkeen heidän on edelleen täytettävä oleskelun ehdot (7 artikla), mutta EU-maa eivät välttämättä järjestelmällisesti tarkista ehtojen täyttymistä. Sosiaalihuoltojärjestelmään turvautuminen voi johtaa karkotustoimenpiteisiin, mutta se ei saa olla automaattinen seuraus.

Jos EU:n kansalainen kuolee tai poistuu vastaanottavan maan alueelta, se ei tiettyjen edellytysten täyttyessä vaikuta hänen sellaisten perheenjäsentensä oleskeluoikeuteen, joilla ei ole EU-maan kansalaisuutta. Tällaisten perheenjäsenten oleskeluoikeuteen eivät myöskään vaikuta avioero, avioliiton peruuttaminen tai rekisteröidyn parisuhteen päättyminen. Työntekijät ja itsenäiset ammattinharjoittajat säilyttävät asemansa, jos esimerkiksi he ovat väliaikaisesti työkyvyttömiä sairauden tai onnettomuuden vuoksi tai jos he kahdentoista ensimmäisen kuukauden aikana joutuvat asianmukaisesti rekisteröidyksi työttömäksi tahtomattaan ja ilmoittautuvat työnhakijaksi asianomaiseen työvoimatoimistoon (ks. lisää esimerkkjeä 7 artiklan 3 kohdasta).

Pysyvä oleskeluoikeus

Kaikki EU:n kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä saavat pysyvän oleskeluoikeuden vastaanottavassa maassa, kun he ovat oleskelleet siellä laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan ilman, että heihin on kohdistettu karkottamistoimenpidettä. Pysyvälle oleskeluoikeudelle ei aseteta mitään edellytyksiä. Kun oikeus pysyvään oleskeluun on saatu, se voidaan menettää ainoastaan olemalla vastaanottavan maan alueelta poissa yhtäjaksoisesti yli kaksi vuotta.

Erityistapauksissa henkilöillä voi olla oikeus pysyvään oleskeluoikeuteen EU-maassa, jos he ovat asuneet maassa viisi vuotta.

Oleskeluoikeutta ja pysyvää oleskeluoikeutta koskevat yhteiset säännökset

Kaikkia EU:n kansalaisia, joilla on oleskeluoikeus tai pysyvä oleskeluoikeus, sekä heidän perheenjäseniään on kohdeltava maan kansalaisten kanssa tasavertaisesti perustamissopimuksen soveltamisaloilla. Vastaanottavan maan ei kuitenkaan tarvitse myöntää oikeutta sosiaaliavustuksiin oleskelun ensimmäisten kolmen kuukauden aikana muille kuin palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille ja heidän perheenjäsenilleen. Ennen pysyvän oleskeluoikeuden myöntämistä maiden ei myöskään tarvitse myöntää näille henkilöille toimeentulotukea opintorahan tai lainan muodossa opintoja tai ammatillista koulutusta varten. EU:n kansalaisen perheenjäsenillä on omasta kansalaisuudestaan riippumatta oikeus ryhtyä palkattuun työhön tai toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä

EU:n kansalainen tai hänen perheenjäsenensä voidaan karkottaa maan alueelta yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä. Päätöstä ei voida missään tapauksessa perustella taloudellisilla syillä. Liikkumisen ja oleskelun vapauteen liittyvien toimenpiteiden täytyy noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja niiden täytyy perustua yksinomaan kyseisen henkilön omaan käyttäytymiseen. Yksilön käyttäytymisen täytyy aiheuttaa riittävän aito, vakava ja todellinen uhka yhteiskunnan olennaiselle edulle.

Rikostuomiot eivät automaattisesti riitä karkottamisperusteeksi. Vaikka vastaanottavaan EU-maahan saapumiseen käytetyn asiakirjan voimassaoloaika olisi päättynyt, se ei saa olla perusteena tällaisille toimenpiteille.

Vastaanottavan maan on joka tapauksessa ennen karkottamispäätöksen tekemistä otettava huomioon muun muassa se, kuinka kauan karkotuksen kohde on asunut sen alueella, tämän ikä, terveydentila, kuinka hyvin asianosainen on kotoutunut vastaanottavaan EU-maahan, taloudellinen tilanne ja perhetilanne vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja yhteyksien määrä lähtömaahan. Mitä kauemmin EU:n kansalainen oleskelee vastaanottavassa maassa, sitä vahvempi on myös suojan karkottamista vastaan. Jos EU:n kansalainen on oleskellut vastaanottavan maan alueella viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan (tai hän on alaikäinen), karkotuspäätös voidaan tehdä vain, jos yleinen turvallisuus sitä ehdottomasti edellyttää.

Kansanterveys voi olla peruste vain liikkumisvapauden rajoittamiselle, kun kyse on (Maailman terveysjärjestön määrittelemistä) mahdollisesti epidemian aiheuttavista taudeista tai muista tarttuvista taudeista tai tarttuvista loistaudeista.

Maahantulon kieltävästä päätöksestä tai karkottamispäätöksestä on ilmoitettava asianosaiselle kirjallisesti siten, että hän ymmärtää päätöksen sisällön ja vaikutukset. Päätös on perusteltava, ja siinä on mainittava, miten päätökseen voi hakea muutosta sekä missä ajassa tämä on tehtävä. Kiireellisinä pidettäviä tapauksia lukuun ottamatta määräajan alueelta poistumiseen on oltava vähintään yksi kuukausi ilmoituksen saamisesta.

EU-maat eivät saa antaa elinikäistä maahantulokieltoa. Asianomainen henkilö voi kolmen vuoden kuluttua pyytää, että hänen tapaustaan tarkastellaan uudelleen. Direktiivissä säädetään lisäksi lukuisista menettelyä koskevista takeista. Asianomaisilla henkilöillä on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta vastaanottavan EU-maan oikeusviranomaiselta ja soveltuvissa tapauksissa hallintoviranomaiselta.

Loppusäännökset

Jos tässä direktiivissä tarkoitetut oikeudet on saatu oikeuksien väärinkäytöllä tai petoksella, kuten lumeavioliitolla, EU-maat voivat toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet evätäkseen, lopettaakseen tai peruuttaakseen nämä oikeudet.

Direktiivin soveltaminen ei estä sen säännöksiä edullisempien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista.

VIITTEET

Asiakirja

Voimaantulo - Voimassaolon päättymispäivä

Määräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissa

Euroopan unionin virallinen lehti

Direktiivi 2004/38/EY

30.4.2004

30.4.2006

EUVL L 158, 30.4.2004

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 2 päivänä heinäkuuta 2009, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamisesta [COM(2009) 313 final - ei julkaistu EUVL:ssä].

Tässä tiedonannossa annetaan jäsenvaltioille ohjeita direktiivin 2004/38/EY paremmasta soveltamisesta.

Ohjeissa selkeytetään EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia ja tehdään jäsenvaltioille selkoa niistä toimenpiteistä, joita ne voivat toteuttaa muun muassa oikeuksien väärinkäytön ja lumeavioliittojen ehkäisemiseksi.

Varmistaakseen direktiivin 2004/38/EY asianmukaisen soveltamisen komissio sitoutuu toteuttamaan seuraavat aloitteet:

  • saattamaan ajan tasalle kansalaisille tarkoitetun oppaan, jotta nämä olisivat paremmin perillä oikeuksistaan
  • järjestämään kahdenkeskisiä tapaamisia jäsenvaltioiden kanssa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/54/EU , annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014 , työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä (EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8-14).

04.08.2014

Top