Maksukyvyttömyysmenettely

Asetuksessa vahvistetaan rajat ylittäviä maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevat yhteiset säännöt Euroopan unionin (EU) jäsenmaissa Tanskaa lukuun ottamatta. Sen tarkoituksena on suostutella velalliset olemaan siirtämättä omaisuutta tai oikeudenkäyntejä jäsenvaltiosta toiseen edullisemman oikeusaseman saamiseksi.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä.

TIIVISTELMÄ

Säädöksellä otetaan käyttöön yhdenmukainen oikeussääntöjen järjestelmä sellaisia rajatylittäviä maksukyvyttömyysmenettelyjä varten, joissa velallinen on yritys, elinkeinonharjoittaja tai yksityishenkilö. Se mahdollistaa maksukyvyttömien velallisten eri EU-maissa olevaa omaisuutta koskevien koordinoitujen toimenpiteiden toteuttamisen. Säännöt koskevat

• tuomioistuinta, joka on toimivaltainen päättämään menettelyn aloittamisesta
• sovellettavaa lakia
• maksukyvyttömyyttä koskevissa asioissa tehtyjen oikeuden päätösten tunnustamista
• samaa velallista koskevien eri maksukyvyttömyysmenettelyjen välistä suhdetta ja
• ulkomaisten velkojien saatavien ilmoittamista.

Soveltamisala

Asetusta sovelletaan kaikkiin maksukyvyttömyysmenettelyihin, joissa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan omaisuuteensa ja joissa määrätään selvittäjä. Soveltamisalaan sisältyvät kansalliset menettelyt luetellaan asetuksen liitteessä.

Asetusta ei sovelleta menettelyihin, joiden kohteena on vakuutus- tai luottolaitos, sijoituspalveluyritys, jonka tarjoamiin palveluihin liittyy sivullisten varojen tai arvopaperien hallintaa, taikka yhteissijoitusyritys.

Pää- ja sekundäärimenettelyt

Tuomioistuin, joka on toimivaltainen aloittamaan päämenettelyn, on sen EU-maan tuomioistuin, jossa on velkojan pääintressien keskus (toisin sanoen jossa on yrityksen sääntömääräinen kotipaikka, jollei muuta näytetä). Menettely on vaikutuksiltaan yleinen. Se pyrkii kattamaan velallisen koko omaisuuden ja olemaan velkojien edun mukainen näiden sijainnista riippumatta.

Päämenettelyn rinnalla toisen EU-maan tuomioistuin voi aloittaa sekundäärimenettelyn, jos velallisella on taloudellista toimintaa sen alueella. Sekundäärimenettely kohdistuu ainoastaan kyseisen EU-maan alueella sijaitsevaan velallisen omaisuuteen.

Jotta varmistetaan velallisen omaisuuden tehokas hallinnointi, asetuksessa edellytetään, että pää- ja sekundäärimenettelyt sovitetaan yhteen. Kumpaankin menettelyyn määrättyjen selvittäjien on tehtävä tiivistä yhteistyötä etenkin tietoja jakamalla. Päämenettelyn selvittäjä voi myös vaikuttaa sekundäärimenettelyyn ja esimerkiksi ehdottaa tervehdyttämissuunnitelmaa tai pyytää omaisuuden myynnin keskeyttämistä.

Sovellettava laki

Yleensä sovelletaan sen EU-maan lakia, jossa maksukyvyttömyysmenettely on alkanut. Tämä koskee sekä pää- että sekundäärimenettelyä.

Menettelyn aloitusvaltion lain mukaan määräytyvät muun muassa

• menettelyn aloittamisen edellytykset, menettelyn kulku sekä menettelyn päättäminen
• millainen velallinen ja omaisuus voi olla menettelyn kohteena, velallisen ja selvittäjän toimivaltasuhteet, maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset velallisen sopimussuhteisiin ja saatavien erillisperintään, saatavat jne.

Poikkeukset

Asetuksessa on säännöksiä, joilla taataan kolmansien osapuolten oikeudet velallisen aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen sekä myyjän omistuksenpidätysehtoon perustuvat oikeudet. Menettelyjen aloittaminen ei vaikuta näihin oikeuksiin, jos omaisuus on sen EU-maan ulkopuolella, jossa menettely on aloitettu.

Kiinteään omaisuuteen kohdistuviin oikeuksiin sovelletaan vain sen EU-maan lakia, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee. Selvittäjän oikeuteen päättää työsuhteita, velkojan oikeuteen vaatia kuittausta sekä maksujärjestelmien ja rahoitusmarkkinajärjestelyjen osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin sovelletaan yksinomaan sen jäsenvaltion lakia, jota niihin sovelletaan.

Maksukyvyttömyysmenettelyn tunnustaminen

Kun EU-maan tuomioistuin tekee maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan päätöksen, se on tunnustettava kaikissa muissa EU-maissa.

Asetuksella myös varmistetaan, että päätökset, jotka liittyvät läheisesti maksukyvyttömyysmenettelyihin - esimerkiksi (mm. velkojia) vahingoittavien oikeustoimien peräyttämistä koskevat päätökset - tunnustetaan muissa EU-maissa.

Päätöksen vaikutukset ovat samat kuin ne ovat menettelyn aloitusvaltion lain mukaan. EU-maa voi kieltäytyä tunnustamasta menettelyä vain, jos sen vaikutukset olisivat vastoin maan oikeusjärjestyksen perusteita.

Saatavien ilmoittaminen

Asetuksessa annetaan jokaiselle velkojalle, jonka asuin- tai kotipaikka on EU-maassa, oikeus ilmoittaa saatavansa toisessa EU-maassa aloitetussa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Tämä koskee myös veroviranomaisia ja sosiaaliturvalaitoksia. Jos on aloitettu useita velallisen omaisuutta koskevia maksukyvyttömyysmenettelyjä, asetuksessa edellytetään, että eri menettelyissä toteutettava varojen jako on sovitettava yhteen. Näin taataan kaikkien velkojien tasapuolinen kohtelu.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission suositus 2014/135/EU, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, uudesta lähestymistavasta liiketoiminnan epäonnistumiseen ja yritysten maksukyvyttömyyteen [EUVL L 74, 14.3.2014, s. 65-70].

Suositus sisältää periaatteita, jotka liittyvät taloudellisissa vaikeuksissa oleviin yrityksiin kohdistuviin kansallisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin. Suosituksen ensisijaisena tavoitteena on kannustaa elinkelpoisia yrityksiä siihen, että ne toteuttavat uudelleenjärjestelyn jo varhaisessa vaiheessa ja estävät näin maksukyvyttömyytensä. Komissio katsoo, että kansallisten maksukyvyttömyyttä koskevien sääntöjen uudistaminen auttaisi elinkelpoisia yrityksiä jatkamaan liiketoimintaansa ja säilyttämään työpaikkoja. Samalla se auttaisi parantamaan velkojien toimintaympäristöä siten, että nämä voisivat saada investoinneistaan takaisin suuremman osan kuin siinä tapauksessa, että velallisen liiketoiminta epäonnistuu.

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle: Uusi eurooppalainen lähestymistapa liiketoiminnan epäonnistumiseen ja maksukyvyttömyyteen (COM(2012) 742 final).

Viimeisin päivitys 02.09.2014