Help Print this page 
Title and reference
EU:n yhteinen arvonlisäverojärjestelmä

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

EU:n yhteinen arvonlisäverojärjestelmä

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY – EU:n yhteinen arvonlisäverojärjestelmä

TIIVISTELMÄ

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivillä kodifioidaan yhteen säädökseen kaikki alkuperäiseen kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin tehdyt muutokset ja selkiytetään siten tällä hetkellä voimassa olevaa arvonlisäverolainsäädäntöä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Arvonlisäveroa sovelletaan kaikkiin verovelvollisten EU:ssa suorittamiin vastikkeellisiin liiketoimiin (eli toimiin, joista maksetaan). Verovelvollisella tarkoitetaan kaikkia yksittäisiä henkilöitä tai yhteisöjä, jotka liiketoiminnassaan luovuttavat veronalaisia tavaroita tai suorittavat veronalaisia palveluita. Myös tällaisten henkilöiden suorittama maahantuonti kuuluu arvonlisäverovelvollisuuden piiriin.

Verollisiin liiketoimiin kuuluvat tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset yhden EU-maan sisällä, yhteisöhankinnat (tavarat, jotka yhdessä EU-maassa toimiva yritys luovuttaa tai lähettää toisessa EU-maassa toimivalle yritykselle) sekä tavaroiden maahantuonti EU:n ulkopuolelta.

Liiketoimien suorituspaikkaan sovelletaan eri sääntöjä riippuen liiketoimen luonteesta, luovutetusta tavarasta sekä siitä, liittyykö liiketoimeen kuljetusta.

Tavaroiden luovuttaminen – verotuspaikka on se, jossa tavarat luovutetaan.

Yhteisöhankinnat – verotuspaikka on se, jossa tavaroiden hankkija ottaa vastaan niiden toimituksen, eli EU-maa, jossa tavarat lopulta sijaitsevat, kun ne on kuljetettu toisesta EU-maasta.

Tavaroiden maahantuonnit EU:hun EU:n ulkopuolisesta maasta verotetaan yleensä siinä EU-maassa, johon tavarat saapuvat.

Palvelujen suorittaminen – verotuspaikka on se, jossa palvelut suoritetaan. Tämä ei riipu ainoastaan suoritetun palvelun luonteesta vaan myös palvelun vastaanottavan asiakkaan asemasta. Jotta voidaan varmistaa, että palvelu verotetaan siellä, missä se todellisuudessa kulutetaan, näihin yleisiin sääntöihin on olemassa joitakin poikkeuksia, kuten

kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut (kiinteistöt)

matkustajien kuljetus

kulttuuri-, urheilu-, koulutus- ja viihdetoiminta

ravintolapalvelut.

Arvonlisäverosaatavan syntymiseen vaikuttaa liiketoimen luonne, esim. tavaroiden luovutusajankohta tai palvelun suoritusajankohta. Yhteisöhankinnoissa (ostoissa) arvonlisäverosaatava syntyy yleensä silloin, kun tavarat hankitaan eli kun vastaavien tavaroiden luovutus katsottaisiin hankintamaassa loppuun suoritetuksi. Maahantuonnin yhteydessä arvonlisäverosaatava syntyy, kun tavarat on tuotu johonkin EU-maahan.

Veron peruste tavaroiden luovuttamisen ja palveluiden suorittamisen sekä tavaroiden yhteisöhankintojen tapauksessa sisältää kaikki luovuttajalle tai suorittajalle vastineeksi luovutuksesta tai suorituksesta maksetut maksut. Tavaroiden maahantuonnin yhteydessä veron peruste on tullausarvo. Veron perusteeseen sisältyvät tullit, verot ja muut maksut, mutta siihen ei sisällytetä arvonlisäveroa itsessään, hinnan alennuksia ja hyvityksiä hinnasta.

Kaikkien EU-maiden on sovellettava tavaroihin ja palveluihin yleistä arvonlisäverokantaa, joka on vähintään 15 prosenttia. EU-maat voivat soveltaa direktiivin liitteessä III lueteltuihin erityisiin tavaroihin ja palveluihin yhtä tai kahta alennettua verokantaa, jonka on oltava vähintään 5 prosenttia. Tietyin ehdoin sovelletaan myös joukkoa säännöksiä, jotka poikkeavat näistä säännöistä (alhaisemmat hinnat, alennetut hinnat toisista tavaroista tai palveluista jne.).

Direktiivissä säädetään arvonlisäverovapautuksista. Useimmat niistä ovat vapautuksia ilman vähennysoikeutta, esim. rahoitus- ja vakuutuspalvelut, lääketieteellinen hoito tai sosiaalipalvelut. On kuitenkin olemassa myös vapautuksia, joihin liittyy vähennysoikeus, esim. EU:n sisäiset tavaroiden luovutukset tai tavaroiden vienti EU:n ulkopuolelle. Tietyt vapautukset ovat jäsenmaille pakollisia ja jotkut vapaaehtoisia.

Verovelvollisella on oikeus vähentää hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron määrä EU-maassa, jossa liiketoimi suoritetaan. Tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron voi vähentää verollisista liiketoimista maksettavan arvonlisäveron määrästä, esim. tavaroiden luovutus tai palveluiden suoritus kotimaassa. Yleisesti ottaen vähennysoikeutta ei ole, kun kyseessä on arvonlisäverosta vapautettu liiketoimi tai kun verovelvollinen kuuluu erityisjärjestelmän piiriin. Tietyissä tapauksissa vähennyksiä saatetaan rajoittaa tai mukauttaa.

Direktiivissä säädetään velvollisuudet verovelvollisille ja tietyille henkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia. Yleisesti ottaen arvonlisäveron on velvollinen maksamaan verovelvollinen, joka suorittaa verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun. Poikkeuksiin lukeutuvat erityiset liiketoimet, joiden yhteydessä arvonlisäveron maksaa asiakas, esim. kaasun luovutus ja liiketoimet, joista EU-maa voi määrätä asiakkaan maksamaan arvonlisäveron, sekä tietyt petosalttiit luovutukset, kuten päästöoikeudet (31. joulukuuta 2018 asti).

Direktiivissä säädetään EU-maiden myöntämistä poikkeuksista yleisiin arvonlisäverosääntöihin esim. tietynlaisten veropetosten estämiseksi. On olemassa myös erityisiä arvonlisäverojärjestelmiä paperityön vähentämiseksi esim. pienyrittäjille ja maanviljelijöille.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

1. tammikuuta 2007 alkaen.

Lisätietoja on saatavilla arvonlisäveroa käsittelevältä Euroopan komission verkkosivustolta.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä

VIITTEET

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

Euroopan unionin virallinen lehti

Direktiivi 2006/112/EY

1.1.2007

1.1.2008

EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1–118

Direktiiviin 2006/112/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Tämä konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston direktiivi 2009/132/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (EUVL L 292, 10.11.2009, s. 5–30)

Neuvoston direktiivi 2008/9/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 23–28)

Neuvoston direktiivi 2007/74/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta (EUVL L 346, 29.12.2007, s. 6–12)

Neuvoston direktiivi 2006/79/EY, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, tavaroiden maahantuonnissa pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä kolmansista maista sovellettavista verovapautuksista (EUVL L 286, 17.10.2006, s. 15–18)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta (EUVL L 264, 15.10.2003, s. 1–11)

Viimeisin päivitys: 15.10.2015

Top