Valtiontuki ympäristönsuojelulle

Tavoitteena on määrittää, missä määrin ja millä edellytyksillä valtiontuet voivat olla tarpeen ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen varmistamiseksi ilman suhteetonta vaikutusta kilpailuun ja talouskasvuun.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto - Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle [EYVL C 37, 3.2.2001].

TIIVISTELMÄ

Taustaa

EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti ympäristöalalla myönnettyjen valtiontukien valvontaa koskevaan komission politiikkaan on sisällytettävä ympäristönsuojeluun liittyvät vaatimukset erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi. Kilpailupolitiikka ja ympäristöpolitiikka eivät siis ole vastakkaisia toimintalinjoja, vaan ympäristönsuojeluvaatimukset on sisällytettävä kilpailupolitiikan määritelmiin ja toteuttamiseen kestävän kehityksen edistämiseksi. Ympäristötarpeiden huomioon ottaminen pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikenmuotoinen tuki on hyväksyttävä.

Tästä syystä on otettava huomioon tukien vaikutukset kestävään kehitykseen ja saastuttaja maksaa -periaatteen täysimääräiseen soveltamiseen (ks. EY:n perustamissopimuksen 174 artikla). Tietyt tuet kuuluvat kiistämättä tähän ryhmään, varsinkin mahdollistaessaan korkean ympäristönsuojelutason saavuttamisen ja samalla ympäristökustannusten sisällyttämisen hinnoitteluun. Toiset tuet sitä vastoin vaikuttavat kielteisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun ja voivat lisäksi rikkoa saastuttaja maksaa -periaatetta ja haitata kestävän kehityksen toteutumista. Tällaisesta tilanteesta voi olla kyse esimerkiksi sellaisten tukien tapauksessa, joilla pyritään ainoastaan edistämään sopeutumista uusien, pakollisten yhteisön ympäristönormien soveltamiseen.

Ympäristönsuojelutukia on verrattava yleisesti valtiontukiin. Tämä tarkastelu osoittaa niiden suhteellisen merkityksen. Euroopan unionin valtiontuista tehdyn kahdeksannen yleiskatsauksen puitteissa kerätyt tiedot osoittavat, että vuosina 1996-1998 ympäristönsuojeluun myönnettyjen tukien osuus kaikista tehdasteollisuuden ja palvelujen alalla myönnetyistä tuista oli keskimäärin ainoastaan 1,85 prosenttia.

Soveltamisala

Näitä suuntaviivoja sovelletaan ympäristönsuojeluun myönnettävään tukeen kaikilla EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, mukaan luettuina erityisten valtiontukisääntöjen soveltamisalaan kuuluvat alat (terästeollisuus, laivanrakennus, ajoneuvoteollisuus, synteettikuituteollisuus, liikenne ja kalastus), lukuun ottamatta tutkimus- ja kehitystoiminnan valtiontukea, koulutustukea sekä maatalousalan valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen kattamia aloja. Näitä suuntaviivoja sovelletaan kuitenkin kalastuksen ja vesiviljelyn alalla. Tuki sellaisen Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen, jossa ympäristökysymykset ovat etusijalla ja jolla on myönteinen vaikutus asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolella, voidaan hyväksyä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla.

Ympäristönsuojelutukien yleiset hyväksymisedellytykset

Näiden suuntaviivojen mukaan ympäristönsuojelutuen kolme päätyyppiä ovat seuraavat:

• Jätehuoltoon ja energiansäästöön myönnettävä toimintatuki. Yritysten on yleensä itse vastattava teollisuusjätteiden käsittelykustannuksista saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti. Toimintatuki voidaan kuitenkin sallia, jos annetaan sovellettavia yhteisön normeja tiukempia kansallisia normeja tai jos yhteisön normien puuttuessa annetaan kansallisia normeja, joiden vuoksi yritys menettää tilapäisesti kilpailukykynsä kansainvälisellä tasolla. Kaikkien toimintatukien kesto on rajattu viiteen vuoteen, kun on kyse asteittain alenevasta tuesta. Tuki-intensiteetti voi olla 100 prosenttia ensimmäisen vuoden ylimääräisistä kustannuksista, mutta sen on laskettava asteittain siten, että viidennen vuoden lopussa intensiteetti on nolla. Yhteisön tason yhdenmukaistamisen puuttumisen vuoksi verohuojennuksina tai verovapautuksina myönnettävän toimintatuen on noudatettava eräitä erityissääntöjä. Tämän vuoksi komissio katsoo, että toimintatuen myöntäminen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon voi olla perusteltua, jos sähkön- tai lämmöntuotantokustannukset ovat markkinahintaa korkeammat.
• Pk-yrityksille ympäristöalan neuvontapalveluihin myönnettävä tuki. Tällaista tukea voidaan myöntää asetuksen (EY) N:o 70/2001 mukaisesti.
• Investointituki. Kyseeseen tulevat investoinnit maa-alueisiin, jos ne ovat ehdottomasti tarpeen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi, ja rakennuksiin sekä saastumisen ja haittojen vähentämiseen ja ehkäisemiseen tarkoitettuihin laitoksiin ja laitteisiin tai tuotantomenetelmien mukauttamiseen ympäristönsuojelutarkoituksessa. Kyseeseen voivat tulla myös tekniikansiirtoon liittyvät kustannukset, kuten käyttölupien tai patentoidun ja patentoimattoman teknisen taitotiedon hankkiminen. Tukikelpoiset kustannukset on rajattava tarkoin ympäristönsuojelusta aiheutuviin lisäkustannuksiin.

Koska on olemassa erilaisia investointitukia (siirtymäkauden investointituki pk-yrityksille, energiansäästöinvestoinnit ym.), näissä suuntaviivoissa määritellään kunkin tuen ehdot ja enimmäismäärät seuraavasti:

• Siirtymäkauden investointituki uusia yhteisön normeja noudattaville pk-yrityksille. Investointituen myöntäminen pk-yrityksille voidaan hyväksyä kolmen vuoden ajan uusien pakollisten yhteisön normien antamisesta. Tuella on edistettävä uusien normien noudattamista ja tuen sallittu enimmäismäärä on 15 prosenttia (brutto) tukikelpoisista kustannuksista.
• Energiansäästöinvestoinneille voidaan myöntää investointitukea, jonka perusintensiteetti on 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.
• Tukialueilla sijaitseville yrityksille myönnettävä tuki. Tukikelpoisilla alueilla toimivat yritykset voivat saada kansallisista aluetukijärjestelmistä tukea alueellisen kehityksen turvaamiseksi. Ympäristöinvestointeihin myönnettävän tuen perusintensiteetti, eli 30 prosenttia brutto (yhteinen järjestelmä), 40 prosenttia brutto (energiansäästöinvestoinnit, investoinnit uusiutuvaan energiaan sekä sähkön ja lämmön yhteistuotantoon) tai 50 prosenttia brutto (investoinnit uusiutuvaan energiaan, jotka mahdollistavat energian toimituksen koko yhteisölle).
• Pk-yrityksille myönnettävät tuet. Ympäristötuki voi olla enintään 100 prosenttia (brutto) tukikelpoisista kustannuksista.
• Tuki saastuneiden teollisuusalueiden kunnostamiseen. Kyse voi olla maaperän sekä pinta- tai pohjaveden laadusta. Jos saastumisen aiheuttajaa ei voida osoittaa tai saattaa vastuuseen, puhdistustöiden toteuttamisesta vastaavalle henkilölle voidaan myöntää valtiontukea. Saastuneiden teollisuusalueiden kunnostamiseen voidaan myöntää tukea, joka kattaa 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, ja lisätukea, joka kattaa 15 prosenttia töiden kustannuksista. Tukikelpoiset kustannukset saadaan, kun kunnostustöiden kustannuksista vähennetään maa-alueen arvon nousu.
• Tuki yritysten uudelleensijoittautumiseen. Yritysten uudelleensijoittautuminen uusille teollisuusalueille ei yleensä liity ympäristönsuojeluun eikä siihen siis saa myöntää tukea näiden suuntaviivojen perusteella. Tuen myöntäminen voi kuitenkin olla oikeutettua, jos esimerkiksi kaupunkialueelle sijoittautunut, huomattavan saastuttavaa toimintaa laillisesti harjoittava yritys joutuu sijaintipaikkansa vuoksi muuttamaan toimipaikastaan sopivammalle alueelle.

Jotta komissio voi arvioida hyväksyttyjen tukiohjelmien mukaisten merkittävien tukien myöntämistä ja tällaisten tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sille on ilmoitettava ennakkoon yksittäisistä investointituista, kun tukikelpoiset kustannukset ylittävät 25 miljoonaa euroa ja bruttoavustusekvivalentti ylittää 5 miljoonaa euroa.

Nykyisten suuntaviivojen voimassaolo päättyy kaikissa tapauksissa 30. huhtikuuta 2008 ympäristötukien uusien suuntaviivojen julkaisemisen yhteydessä.

See also

• Lisätietoja Euroopan unionissa toteutettavasta ympäristöpolitiikasta

Viimeisin päivitys 25.03.2008