Talouspolitiikan laajat suuntaviivat (2005-2008)

Euroopan unionin on suunnattava politiikkansa talouden ja työllisyyden kasvuun. Näissä talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa näkyy Lissabonin strategian vauhdittaminen. Suuntaviivoissa keskitytään makrotalouspolitiikkaan * sekä niihin toimenpiteisiin ja poliittisiin linjauksiin, joita jäsenvaltioiden on sovellettava, jotta Euroopasta voitaisiin tehdä houkuttelevampi sijoittajille ja työntekijöille (mikrotalouspolitiikka) *.

SÄÄDÖS

Neuvoston suositus, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2005, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (vuosiksi 2005-2008) [EUVL L 205, 6.8.2005].

TIIVISTELMÄ

Suositus on osa Lissabonin strategiaa (DE) (EN) (FR): Unionin on otettava käyttöön kaikki keinot, jotta strategian tavoitteet voidaan saavuttaa eli tehdä unionista vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin talous. Suositus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa käsitellään makrotalouspolitiikan osuutta Lissabonin strategian vauhdittamisessa ja toisessa toimenpiteitä ja politiikkaa, joita jäsenvaltioiden olisi toteutettava kasvua edistävän osaamisen ja innovoinnin piristämiseksi (mikrotalouspolitiikka *). Talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja niitä täydennetään yhteisön Lissabonin ohjelmalla vuosiksi 2005-2008.

Unionin talouden tila

Suosituksessa käsitellään ensiksi Euroopan talouden nykytilaa. Talouskasvu, joka vuoden 2003 puolesta välistä alkoi päästä vauhtiin, heikkeni vuoden 2004 jälkipuoliskolla. Tähän olivat syynä ulkoiset tekijät, kuten korkea ja epävakaa öljyn hinta sekä maailmankaupan kasvun hidastuminen. Neuvosto toteaa suosituksessaan, että joidenkin Euroopan talouksien epävakaus johtuu myös rakenteellisista heikkouksista. Bruttokansantuotteen kasvun odotetaan vuonna 2005 jatkuvan maltillisena.

Maailmantalouden kasvuvauhti saavuttaa huippunsa ja kompensoi öljyn korkeampien maailmanmarkkinahintojen hidastavaa vaikutusta. Kotimaisen kysynnän merkitys kasvun edistäjänä EU:ssa kasvaa.

Rakenne- ja makrotalouspolitiikkaa on tarkasteltava raaka-aineiden, erityisesti öljyn, hinnannousua ja teollisuustuotteiden hinnanlaskupaineiden taustaa vasten. Kasvupotentiaalin toteutuminen EU:ssa riippuu näin ollen suuressa määrin liikeyritysten ja kuluttajien luottamuksen lisääntymisestä sekä maailmantalouden suotuisasta kehityksestä, öljyn hinta ja valuuttakurssit mukaan lukien.

EU:n talouden elpymisen hitaus on jatkuva huolenaihe, vaikka työttömyysaste laskeekin arvioiden mukaisesti.

Kasvua ja työllisyyttä edistävä makrotalouspolitiikka

Neuvoston tavoitteena on makrotalouspolitiikka, joka luo olosuhteet kasvun ja työllisyyden edistämiselle ja takaa talouden vakauden. Tähän voidaan vaikuttaa rahapolitiikalla pitämällä huolta hintavakaudesta.

Suosituksessa esitetään kuusi suuntaviivaa, joita jäsenvaltioiden on noudatettava talouspolitiikassaan ja joilla on seuraavat tavoitteet:

• Talouden vakauden turvaaminen kestävän kasvun edistämiseksi. Jäsenvaltioiden on noudatettava vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti keskipitkän aikavälin finanssipoliittisia tavoitteitaan. Ne eivät saa harjoittaa myötäsyklistä finanssipolitiikkaa eli lisätä kulutusta liiallisen alijäämän vallitessa, kun pitäisi toimia päinvastoin eli vähentää julkisia menoja. Valtioiden, joiden alijäämä on liiallinen, on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin, jotta tilanne voidaan nopeasti korjata, ja tarvittaessa toteutettava rakenneuudistuksia.
• Talouden ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen. Jäsenvaltioiden on varauduttava väestön ikääntymisestä aiheutuviin ennakoituihin kustannuksiin ja pyrittävä julkisen talouden vahvistamiseksi alentamaan julkista velkaa ja vahvistettava eläke-, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmiä, jotta ne olisivat taloudellisesti elinkelpoisia, sosiaalisesti asianmukaisia ja saatavilla. Lisäksi niiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla erityisesti naisten, nuorten ja vanhempien työntekijöiden osallistumista työmarkkinoille saadaan lisättyä.
• Kasvuun ja työllisyyteen suuntautuvan tehokkaan resurssien kohdentamisen edistäminen. Jäsenvaltioiden on ohjattava julkisia menoja kasvua edistäviin menoluokkiin. Lisäksi verotusrakenteita on mukautettava kasvupotentiaalin lisäämiseksi. On luotava mekanismeja, joilla arvioidaan julkisten varojen käyttöä suhteessa uudistusten johdonmukaisuuden varmistavien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen.
• Vakauden edistäminen palkkakehityksen avulla. Jäsenvaltioiden on tuettava asianmukaisten edellytysten luomista palkkaneuvotteluille puuttumatta kuitenkaan työmarkkinaosapuolten tehtäviin. Näin pyritään edistämään nimellispalkkojen ja työvoimakustannusten kehitystä, joka vastaa keskipitkällä aikavälillä hintavakautta ja tuottavuuden kehityssuuntaa.
• Johdonmukaisempien makrotalous-, rakenne- ja työllisyyspolitiikkojen edistäminen. Jäsenvaltioiden on toteutettava työ- ja hyödykemarkkinoiden uudistuksia, jotka samanaikaisesti lisäävät kasvupotentiaalia. Niiden on tuettava makrotaloudellisia puitteita lisäämällä työ- ja hyödykemarkkinoiden joustavuutta, tuotannontekijöiden liikkuvuutta ja sopeutumiskykyä vastauksena globalisaation, tekniikan kehityksen, kysynnässä tapahtuvien muutosten ja suhdannevaihteluiden asettamiin haasteisiin. Lisäksi vero- ja etuusjärjestelmiä on uudistettava, jotta kannustimia voidaan parantaa ja tehdä työnteko kannattavaksi. Työmarkkinoiden kykyä sopeutua talouden vaatimuksiin on lisättävä niin, että samalla taataan joustava työllistäminen ja työsuhdeturva sekä sijoittaminen inhimilliseen pääomaan.
• Dynaaminen ja toimiva talous- ja rahaliitto. Euroalueen jäsenvaltioiden on huolehdittava talous- ja finanssipolitiikkojensa paremmasta koordinoinnista erityisesti siten, että ne:

- kiinnittävät huomiota julkisen taloutensa finanssipolitiikan kestävyyteen;

- edistävät politiikkaa, joka tukee talouden elpymistä pitkällä tähtäimellä ja varmistaa hintavakauden ja siten lisää yritysten ja kansalaisten luottamusta;

- vievät eteenpäin rakenteellisia uudistuksia;

- varmistavat, että euroalueen vaikutus maailman talousjärjestelmään on oikeassa suhteessa sen taloudelliseen painoarvoon.

Euroopan kasvupotentiaalia lisäävät mikrotaloudelliset uudistukset

Neuvosto arvioi, että Euroopan unionin kasvupotentiaalin lisääminen edellyttää työpaikkojen luomista ja tuottavuuden kasvua. Tutkimukseen ja kehitykseen, innovaatioihin ja koulutukseen tehdyt investoinnit ovat kasvun keskeinen tekijä. Niiden kansainvälistä ulottuvuutta olisi vahvistettava yhteisrahoituksella ja poistamalla tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuuden esteitä. Neuvosto on esittänyt seuraavat kymmenen mikrotaloudellisten uudistusten suuntaviivaa, joilla on tarkoitus lisätä kasvupotentiaalia:

• Tutkimus- ja kehitysinvestointien lisääminen ja parantaminen. Yritysten tulisi olla avainasemassa näiden alojen investointien lisäämisessä ja parantamisessa. Neuvosto vahvistaa yleiseksi investointitavoitteeksi vuoteen 2010 mennessä 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä investointitaso on määrä saavuttaa niin, että investoinnit jakautuvat asianmukaisesti yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Jäsenvaltioiden on edelleen kehitettävä toimenpiteitä, joilla kannustetaan tutkimusta ja kehitystä, erityisesti:

- parantamalla perusedellytyksiä siten, että yritysten toimintaympäristö on riittävän kilpailukykyinen ja houkutteleva;

- lisäämällä näiden alojen julkisten menojen määrää ja vaikutusta;

- kehittämällä julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia;

- kehittämällä ja lujittamalla koulutus- ja tutkimuslaitosten osaamiskeskuksia;

- parantamalla tutkimuslaitosten välistä teknologian siirtoa;

- kehittämällä ja käyttämällä paremmin hyväksi kannustimia yksityisen tutkimus- ja kehitystoiminnan aikaansaamiseksi;

- uudistamalla tutkimuslaitosten ja yliopistojen hallintoa;

- varmistamalla ammattitaitoisten tutkijoiden riittävä määrä.

• Kaikentyyppisen innovoinnin helpottaminen. Jäsenvaltioiden olisi keskityttävä parantamaan innovointia tukevia palveluja, erityisesti teknologian levitystä ja siirtoa, sekä luomaan tutkimuslaitoksia, yliopistoja ym. tahoja yhdistäviä innovaatiokeskuksia. Lisäksi jäsenvaltioiden odotetaan toteuttavan toimia, joiden tarkoituksena on kannustaa siirtämään osaamista maasta toiseen ja kohdentamaan julkisia hankintoja innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin. Kotimaisen ja kansainvälisen rahoituksen saatavuutta on parannettava. Teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittamiseksi on luotava tehokkaat ja oikeahintaiset keinot.
• Tieto- ja viestintätekniikan leviämisen ja tehokkaan käytön edistäminen sekä osallistavan tietoyhteiskunnan luominen. Jäsenvaltioiden on kannustettava tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen laajalti julkisissa palveluissa, pk-yrityksissä ja kotitalouksissa. Niiden on vahvistettava tarpeelliset puitteet tätä vastaavalle työn uudelleenorganisoinnille talouselämässä ja edistettävä eurooppalaisen teollisuuden asemaa tieto- ja viestintätekniikan alalla. Lisäksi jäsenvaltioiden odotetaan takaavan verkko- ja tietoturvallisuuden sekä järjestelmien vakauden.
• Eurooppalaisen teollisuuspohjan kilpailuetujen vahvistaminen. Euroopan on harjoitettava nykyaikaista ja aktiivista teollisuuspolitiikkaa vahvistamalla teollisuuspohjan kilpailuetuja. Tähän kuuluu suotuisien puitteiden luominen teollisuudelle, kilpailukykytekijöiden lisääminen, jotta voidaan vastata globalisaation haasteisiin, uusien teknologioiden kehittäminen ja uusien markkinoiden luominen edistämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ja jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön perustuvia uusia teknologia-aloitteita sekä luomalla unioniin yrityskeskuksia.
• Resurssien kestävän käytön edistäminen ja ympäristönsuojelun lujittaminen. Jäsenvaltioiden on painotettava energiatehokkuutta ja kestävien, erityisesti uusiutuvien, energiamuotojen kehittämistä ja huolehdittava ympäristöystävällisten ja ekologisesti tehokkaiden teknologioiden nopeasta levittämisestä Euroopassa ja muualla maailmassa. Jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin poistamalla tuet, joilla on haitallinen vaikutus ympäristöön ja kestävään kehitykseen. Ympäristönsuojeluun kuuluvia asioita ovat myös biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä, ilmastonmuutoskysymykset ja Kioton tavoitteiden (EN) täytäntöönpano jne.
• Sisämarkkinoiden laajentaminen ja syventäminen. Jäsenvaltioiden on tehostettava sisämarkkinadirektiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, asetettava etusijalle sisämarkkinalainsäädännön tiukempi ja parempi soveltaminen, sovellettava yhteisön lainsäädäntöä tehokkaasti, edistettävä palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista, nopeutettava rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä jne.
• Avoimien ja kilpailukykyisten markkinoiden varmistaminen globalisaation haasteiden edessä. Globalisaation hyödyntämiseksi jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle kilpailua estävien lainsäädännöllisten esteiden ja kaupan esteiden poistaminen. Kilpailupolitiikan täytäntöönpanoa on tehostettava ja valtiontukia on vähennettävä. Markkinoiden avoimuus ja kilpailukyky edellyttävät myös investointeja tutkimukseen ja kehitykseen, kuten edellä on esitetty. Jäsenvaltioiden on edistettävä avoimuutta unionin ulkopuolella, erityisesti monenvälisissä yhteyksissä;
• Kilpailukykyisemmän toimintaympäristön luominen yrityksille. Neuvosto suosittelee jäsenvaltioille yritysten välisen kilpailun lisäämistä yksityisen aloitteellisuuden edistämiseksi paremman sääntelyn avulla. Yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollista rasitusta on vähennettävä, sääntelyä on parannettava ja yrityksiä on kannustettava kehittämään sosiaalista vastuutaan.
• Yrittäjyyden edistäminen ja pk-yrityksiä tukevan ympäristön luominen. Jäsenvaltioiden on parannettava rahoituksen saatavuutta pk-yritysten perustamisen ja kasvun edistämiseksi. Suotuisa toimintaympäristö merkitsee myös verojärjestelmien yksinkertaistamista ja välillisten työvoimakustannusten alentamista. Lisäksi pk-yritysten innovaatiokykyä on lujitettava esimerkiksi asianmukaisten tukipalvelujen avulla. Kansallista lainsäädäntöä olisi muutettava konkurssien, omistusoikeuden siirtymisen ym. osalta, jotta pysyväisluonteisia esteitä voidaan poistaa.
• Eurooppalaisen infrastruktuurin parantaminen. Tehokas ja uudenaikainen infrastruktuuri on tärkeä henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta helpottava tekijä unionissa. Infrastruktuuri vaikuttaa usein sijoittautumispaikkaa etsivien yritysten päätöksentekoon. Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaiset edellytykset tällaisten infrastruktuurien kehittämiselle. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämistä on tutkittava. Jäsenvaltioiden on harkittava asianmukaisia infrastruktuurien hinnoittelujärjestelmiä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston suositus 2007/209/EY, annettu 27 päivänä maaliskuuta 2007, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2007 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta [EUVL L 92, 3.4.2007].

Neuvosto pyytää, että jäsenvaltiot ryhtyvät suosituksen mukaisiin toimiin tarkistaakseen vuoden 2007 laajat talouspoliittiset suuntaviivansa. Asiakirjan liitteessä eritellään maakohtaiset suositukset.

Jäsenvaltioiden on raportoitava toimistaan seuraavassa vuotuisessa seurantaraportissa, jossa kuvataan, miten Lissabonin strategian puitteissa laadittu kansallinen uudistusohjelma on pantu täytäntöön.

See also

Lisätietoja on seuraavilla verkkosivuilla:

• Talouden ja rahoituksen pääosasto (EN).

Viimeisin päivitys 03.04.2007