Help Print this page 

Summaries of EU Legislation

Title and reference
Vähimmäisvarannot

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

Vähimmäisvarannot

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Neuvoston asetus (EY) N:o 2531/98 – Euroopan keskuspankin soveltamat vähimmäisvarannot

Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 1745/2003 vähimmäisvarantojen soveltamisesta

ASETUSTEN TARKOITUS

  • Neuvoston asetuksessa ja Euroopan keskuspankin (EKP) asetuksessa määritetään euroalueen vähimmäisvarantojärjestelmän säännöt, jotka edellyttävät, että euroalueella toimivat luottolaitokset pitävät talletuksia kansallisen keskuspankin tileillä. Näitä varoja kutsutaan vähimmäisvarannoksi.
  • Asetus (EY) N:o 2531/98 määrittää vähimmäisvarannon perustan sekä suurimman sallitun varannon ja sen perustan välisen suhteen.
  • EKP voi soveltaa säännöksiä tai päätöksiä tällä alueella. Näin ollen EKP:n asetuksessa (EY) N:o 1745/2003 määritellään:
    • rahoituslaitokset, joiden täytyy noudattaa vähimmäisvarantovelvoitteita
    • vähimmäisvarannon sisältö
    • todellinen varantosuhde
    • vähimmäisreservien laskenta ja pitäminen
    • poikkeukset
    • raportointia ja tarkistamista koskevat säännöt.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Laitokset, joita vähimmäisvarantovelvoitteet koskevat

  • Lainsäädäntö koskee euroalueella toimivia luottolaitoksia ja sellaisia euroalueen haarakonttoreita, joiden luottolaitokset sijaitsevat euroalueen ulkopuolella.
  • EKP on julkaissut luettelon rahoituslaitoksista, joita vähimmäisvarantovelvoitteet koskevat.

Pitoajanjaksot

  • Rahoituslaitoksella on oltava hallussaan vaadittu vähimmäisvaranto keskimäärin kuusi viikkoa eli niin sanotun pitoajanjakson ajan.
  • EKP julkaisee pitoajanjaksolta kalenteria auttaakseen rahoituslaitoksia valmistautumaan varannon hallintaan.

Keskiarvoistaminen

Rahoituslaitos noudattaa varantovelvoitteita, mikäli varantotilin pitoajanjakson keskimääräiset päiväsaldot eivät alita laitoksen varantovelvoitetta. Tämä tarkoittaa, että rahoituslaitoksen pääoma voi vaihdella vapaasti sen oman varantovaatimuksen rajoissa, mutta käyttötilin keskimääräisen varallisuuden on oltava vähintään saman suuruinen kuin koko pitoajanjakson varantovaatimus.

Vähimmäisvarannon laskenta

Vähimmäisvarannon määrittämiseksi rahoituslaitoksen varantoperusta kerrotaan varantosuhteella. Rahoituslaitokset voivat vähentää kertaluontoisesti 100 000 euron suuruisen summan varantovelvoitteestaan.

Varantoperusta

Varantoperusta määritetään suhteessa rahoituslaitoksen pitoajanjaksoa edeltävään taseeseen. Se käsittää rahoituslaitoksen eri tavoin luokitellut velvoitteet, esimerkiksi talletukset ja velkakirjavakuudet.

Varantosuhde

EKP määrittää varantosuhteet, jotka koskevat huomioitavia varantoperustan velkoja. Se voi asettaa varantosuhteen 0 ja 10 prosentin välille. Eri velkaluokituksiin saatetaan soveltaa eri varantosuhteita (esimerkiksi yli kaksi vuotta kestävät talletukset tai yli kahden vuoden kuluttua lunastettavat talletukset). Tammikuussa 2012 suurinta osaa rahoituslaitosten taseiden lyhytaikaisia velkoja koskeva varantosuhde oli yksi prosentti.

Korko

Jotta vähimmäisvarantovelvoite ei olisi taakka eikä estäisi resurssien tehokasta kohdentamista, euroalueen kansalliset keskuspankit maksavat rahoituslaitoksille vähimmäisvarannon pääomasta korkoa.

Poikkeukset

Rahoituslaitos saattaa saada vapauden vähimmäisvarantovelvoitteiden täyttämisestä, mikäli:

  • sen pankkitoimilupa on irtisanottu tai siitä on luovuttu
  • oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen päättää aloittaa likvidaatiomenettelyn
  • rahoituslaitoksessa tehdään uudelleenjärjestelytoimenpiteitä
  • sen varat jäädytetään ja/tai siihen sovelletaan muita toimenpiteitä, jotka rajoittavat varojen käyttöä, pääsyä avomarkkinatoimiin tai eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmään (rahapoliittiset toimet)
  • vähimmäisvarantojärjestelmän päämäärää ei saavutettaisi asettamalla rahoituslaitokselle varantovelvoitteita.

Tietojen kerääminen ja tarkistaminen

  • EKP:llä on oikeus kerätä rahoituslaitoksilta vaaditut tiedot vähimmäisvarannon todentamiseksi.
  • EKP voi myös tarkistaa niiden tietojen virheettömyyden ja laadun, jotka laitokset antavat vähimmäisvarantovelvoitteen täyttämisen osoittamiseksi.

Seuraamukset

EKP voi määrätä seuraamuksia rahoituslaitokselle, joka ei pidä vaadittua vähimmäisvarannon määrää kokonaisuudessaan tai osittain.

MISTÄ ALKAEN ASETUKSIA SOVELLETAAN?

  • Asetusta (EY) N:o 2531/98 on sovellettu 1. tammikuuta 1999 alkaen lukuun ottamatta 5 artiklaa (oikeus antaa asetuksia tai päätöksiä), jota on sovellettu 27. marraskuuta 1998 alkaen.
  • Asetusta (EY) N:o 1745/2003 on sovellettu 24. tammikuuta 2004 alkaen lukuun ottamatta 5 artiklaa (vähimmäisvarannon laskeminen ja ilmoittaminen), jota on sovellettu 10. maaliskuuta 2004 alkaen.

TAUSTAA

  • Vähimmäisvaranto on yksi eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä.
    • Niiden tärkein tehtävä on tasapainottaa rahamarkkinoiden korkotasoa, joka saavutetaan keskiarvoistamisella. Rahapoliittisten välineiden avulla luottolaitokset selviävät päivittäisistä rahavirtojen vaihteluista, jotka johtuvat esimerkiksi paperirahan kysynnän muutoksista.
    • Toinen tärkeä tehtävä on pankkijärjestelmän rakenteellisen likviditeettivajeen laajennus.
    • Rahoituslaitosten tarve pitää varantoa kansallisissa keskuspankeissa lisää keskuspankkien luoton kysyntää, jolloin EKP:n on helpompi ohjata rahamarkkinoiden korkoja tavanomaisilla likviditeettiä lisäävillä toimenpiteillä.
  • Lisätietoja: ”Vähimmäisvarannot” EKP:n verkkosivustolla.

ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EY) N:o 2531/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin soveltamista vähimmäisvarannoista (EYVL L 318, 27.11.1998, s. 1–3)

Asetukseen (EY) N:o 2531/98 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 1745/2003, annettu 12 päivänä syyskuuta 2003, vähimmäisvarantojen soveltamisesta (EKP/2003/9) (EUVL L 250, 2.10.2003, s. 10–16)

Ks. konsolidoitu toisinto.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto — pöytäkirja (N:o 4) Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöistä (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 230–250)

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1071/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitossektorin taseesta (uudelleenlaadittu) (EKP/2013/33) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 1–50)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 27.02.2017

Top