Help Print this page 

Summaries of EU Legislation

Title and reference
Eurooppa-neuvoston päätöslauselma talouspolitiikan yhteensovittamisesta

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

Eurooppa-neuvoston päätöslauselma talouspolitiikan yhteensovittamisesta

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Eurooppa-neuvoston päätöslauselma talouspolitiikan yhteensovittamisesta talous- ja rahaliitossa

PÄÄTÖSLAUSELMAN TARKOITUS

  • Päätöslauselmalla annetaan Eurooppa-neuvoston juhlallinen vakuutus talouspolitiikan valvontaa ja yhteensovittamista koskevien perustamissopimusten määräysten noudattamisesta.
  • Sillä myös tehostetaan käytännössä yhteensovittamista sekä yhtenäisvaluuttaan osallistuvien Euroopan unionin (EU) maiden (muun muassa perustamalla epävirallinen euroryhmä) että niiden ja EMUn ulkopuolelle jäävien maiden välillä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

  • Euroalueeseen kuuluvilla mailla on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen valuuttakurssi, kun taas muut talouspolitiikan alat jäävät jäsenvaltioiden toimivaltaan. Siltä osin kuin jäsenvaltioiden kansantalouden kehityksellä on vaikutusta euroalueen rahapoliittiseen tilanteeseen, euroalueeseen kuuluvien maiden talouspolitiikkaa on valvottava ja yhteensovitettava entistä tiiviimmin.
  • Kaikki EU-maat, myös ne, jotka jäävät euroalueen ulkopuolelle (Tanska, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) on otettava mukaan talouspolitiikan yhteensovittamiseen, koska ne osallistuvat yhtenäismarkkinoihin ja mahdollisesti valuuttakurssimekanismiin.
  • Tehostetun valvonnan ja yhteensovittamisen on koskettava seuraavia aloja:
    • makrotaloudellinen kehitys EU-maissa ja euron valuuttakurssikehitys
    • julkisyhteisöjen rahoitusasemat ja budjettipolitiikka
    • rakennepolitiikka työmarkkinoilla sekä tavara- ja palvelumarkkinoilla sekä kustannus- ja hintakehitys.
  • Yhteensovittamisessa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta.
  • Talous- ja rahaliiton (EMU) moitteettoman toiminnan varmistamiseksi talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista olisi kehitettävä käytännönläheisemmät ja kunkin jäsenvaltion tarpeiden mukaan sovitetut yleislinjat, joissa keskitytään enemmän kasvupotentiaalin parantamiseen ja työpaikkojen luomiseen.
  • EU-maiden olisi lisäksi sitouduttava vaihtamaan kattavasti ja nopeasti tietoja talouskehityksestä ja talouspoliittisista tavoitteista silloin, kun niillä saattaa olla rajat ylittävä vaikutus, vaikka ne eivät heikentäisikään julkisyhteisöjen rahoitusasemaa. Neuvosto voisi puolestaan antaa herkemmin suosituksia niille maille, joiden talouspolitiikka ei ole laajojen suuntaviivojen mukaista.
  • Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin-neuvosto) on ratkaisevassa asemassa talouspolitiikan keskeisenä yhteensovittajana ja päätöksentekijänä. Yhteistä etua koskevia asioita käsittelevät aina kaikkien maiden ministerit. Euroalueeseen osallistuvien maiden ministerit voivat kokoontua epävirallisesti keskustelemaan kysymyksistä, jotka liittyvät heille kuuluviin, yhteisestä rahasta johtuviin erityisiin vastuualueisiin (neuvosto kokoontuu tässä kokoonpanossa yleensä ennen Ecofin-neuvoston kokousta).
  • Koska neuvoston on seurattava euron valuuttakurssin kehitystä, on tärkeää, että se voi vaihtaa näkemyksiä ja tietoja Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa. Neuvosto voi poikkeustilanteissa laatia yleisiä suuntaviivoja muita kuin EU:n valuuttoja varten kunnioittaen kuitenkin Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) riippumattomuutta ja sen ensisijaista tavoitetta pitää yllä hintavakautta.
  • Neuvoston olisi sekä kahdenvälisissä suhteissa kolmansiin maihin että toiminnassaan kansainvälisissä järjestöissä tai epävirallisissa kansainvälisissä ryhmittymissä päätettävä EU:n kannasta EMUn kannalta erityisen merkittävissä kysymyksissä. Ainoastaan euroalueeseen kuuluvat valtiot osallistuvat äänestyksiin.
  • Neuvosto ja Euroopan keskuspankki edustavat yhteisöä kansainvälisellä tasolla perustamissopimuksessa määrättyä toimivallanjakoa noudattaen. Muun kuin raha- ja valuuttakurssipolitiikan osalta olisi EU-maiden edelleen määriteltävä talouspolitiikkansa yhteisön ulkopuolella ottaen kuitenkin täysin huomioon EU:n edun.
  • Edustuksen kansainvälisissä järjestöissä olisi oltava kunkin järjestön sääntöjen mukaista: niinpä esimerkiksi ainoastaan valtiot voivat olla kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) jäseniä.
  • Perustamissopimuksen mukaisen toimivallanjaon perusteella EU:n sopusointuinen taloudellinen kehitys edellyttää jatkuvaa neuvoston ja EKP:n välistä vuoropuhelua, johon komissio osallistuu ja jossa EKPJ:n riippumattomuutta kunnioitetaan kaikilta osin.
  • Talous- ja rahoituskomitea muodostaa puitteet, joissa vuoropuhelua voidaan valmistella ja jatkaa johtavien virkamiesten tasolla.

ASIAKIRJA

Eurooppa-neuvoston päätöslauselma, annettu 13 päivänä joulukuuta 1997, jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa sekä EY:n perustamissopimuksen 109 ja 109 b artiklasta (EYVL C 35, 2.2.1998, s. 1–4)

Viimeisin päivitys: 21.02.2017

Top