Help Print this page 

Summaries of EU Legislation

Title and reference
Finanssipolitiikan valvonta

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

Finanssipolitiikan valvonta

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EY) N:o 1466/97 julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta

ASETUKSEN TARKOITUS

  • Siinä otetaan käyttöön vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevä osio. Sillä tarkoitetaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa Euroopan unionin (EU) häiriöttömän toiminnan kannalta välttämätön talousarvion kurinalaisuus.
  • Se koskee yhteisen rahan käyttöön ottaneiden EU-maiden ohella myös siihen vielä osallistumattomia EU-maita.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

  • Asetuksen tavoitteena on ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä valvoa ja sovittaa yhteen EU-maiden finanssipolitiikkoja, jotta taataan EU:n julkisen talouden kurinalaisuus.
  • Sen vuoksi siinä säädetään kunkin vuoden alussa alkava talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso, jotta autetaan EU-maita terveen finanssipolitiikan täytäntöönpanossa. EU-maat toimittavat Euroopan komissiolle vakausohjelmansa (euroalueen maat) ja lähentymisohjelmansa (euroalueen ulkopuoliset maat), joissa ne asettavat julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Komissio arvioi ohjelmat ja neuvosto antaa niistä maakohtaisia suosituksia.

Talouspolitiikan koordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso

  • Eurooppalaisen ohjausjakson pituus on kuusi kuukautta, ja sen aikana tarkastellaan EU-maiden finanssipolitiikkoja.
  • Jakson alussa neuvosto määrittelee EU:n tärkeimmät taloudelliset haasteet ja antaa EU-maille noudatettavia politiikkoja koskevaa strategista ohjausta.
  • Sen jälkeen EU-maiden on laadittava tämän ohjauksen pohjalta
  • Eurooppalaisen ohjausjakson päätteeksi ja edellä mainittujen ohjelmien arvioinnin jälkeen neuvosto antaa kullekin EU-maalle suosituksia. Neuvosto antaa komission arvioinnin perusteella lausuntonsa ennen kuin EU-maat vahvistavat seuraavan vuoden lopulliset talousarvionsa.

Keskipitkän aikavälin finanssipoliittiset tavoitteet

  • Jokaisella EU-maalla on sen julkisen talouden rahoitusasemaa koskeva keskipitkän aikavälin rakenteellinen alijäämätavoite. Tavoitteet vaihtelevat EU-maan mukaan: niiden vaativuus on suhteutettu siihen, miten korkeita velkataso ja arviot väestön ikääntymisen aiheuttamista kustannuksista ovat.
  • Euron käyttöön ottaneiden EU-maiden ja valuuttakurssimekanismiin (ERM II) osallistuvien EU-maiden keskipitkän aikavälin alijäämätavoitteille asetettu vaihteluväli on 1 prosentista suhteessa BKT:hen lähellä tasapainoa olevaan tai ylijäämäiseen rahoitusasemaan.
  • EU-maan keskipitkän aikavälin tavoitteita voidaan tarkistaa huomattavan rakennemuutoksen jälkeen tai joka kolmas vuosi samalla kun julkaistaan ennusteet väestön ikääntymisen aiheuttamien arvioitujen kustannusten päivittämiseksi.

Monenvälinen valvonta: vakaus- ja lähentymisohjelmat

  • Vakaus- ja lähentymisohjelmat muodostavat perustan monenväliselle valvonnalle EU:n neuvostossa. Tästä valvonnasta määrätään EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklassa, ja sen tarkoituksena on estää aikaisessa vaiheessa julkisen talouden liiallinen alijäämä ja edistää talouspolitiikan yhteensovittamista.
  • Jokainen EU-maa esittää joko vakausohjelman (euroalueen maat) tai lähentymisohjelman (euroalueen ulkopuoliset maat) EU:n neuvostolle ja komissiolle.
  • Vakaus- tai lähentymisohjelmiin sisältyy:
    • julkisen talouden rahoitusasemalle asetettu keskipitkän aikavälin tavoite sekä tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat suunnitellut sopeutustoimet;
    • julkistalouden rahoitusasema prosenttiosuutena suhteessa BKT:hen, julkistalouden velkasuhteen todennäköinen kehitysura, julkisten menojen suunniteltu kasvu ja julkisten tulojen suunniteltu kasvu politiikan säilyessä muuttumattomana sekä määrällinen esitys suunnitelluista harkinnanvaraisista tulopuolen toimenpiteistä;
    • arvio väestön ikääntymisestä aiheutuvista kustannuksista sekä muista mahdollisista kustannuksista (kuten julkiset takaukset), joilla saattaa olla suuri vaikutus julkistalouden rahoitusasemaan;
    • tiedot ohjelmien johdonmukaisuudesta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja kansallisen uudistusohjelman kanssa;
    • keskeiset oletukset talouden kehitysnäkymistä, jotka voivat vaikuttaa vakaus- ja lähentymisohjelmien toteuttamiseen (kasvu, työllisyys, inflaatio ja muut keskeiset muuttujat);
    • tarkka arviointi ja analyysi toteutetuista tai suunnitelluista julkista taloutta koskevista ja muista talouspoliittisista toimenpiteistä, jotka ovat olennaisia ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;
    • selvitys siitä, miten muutokset taloutta koskevissa keskeisissä oletuksissa vaikuttaisivat julkisyhteisöjen rahoitusasemaan ja julkiseen velkaan;
    • tarvittaessa selvitykset poikkeamisesta julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi suunnitelluista sopeutustoimenpiteistä.
  • Lisäksi lähentymisohjelmissa on ilmoitettava näiden tavoitteiden suhde hinta- ja valuuttakurssivakauteen sekä rahapolitiikan keskipitkän aikavälin tavoitteet.

Vakaus- ja lähentymisohjelmien tarkastelu

  • Neuvosto tarkastelee komission sekä talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella maiden ohjelmissa asetettuja julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteita. Se varmistuu erityisesti seuraavista seikoista:
    • perustuuko tavoite realistisiin taloutta koskeviin oletuksiin;
    • riittävätkö toteutetut tai suunnitellut toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi;
    • suunniteltuja sopeutustoimenpiteitä arvioidessaan, pystyykö asianomainen maa parantamaan vuosittain julkisen talouden rahoitusasemaansa suhdannevaihtelut huomioon ottaen;
    • etteivät asianomaisen maan vuotuiset julkiset menot kasva liikaa, toisin sanoen etteivät ne ylitä keskipitkän aikavälin viitearvoa.
  • Arvioinneissaan neuvosto ottaa huomioon huomattavien rakennemuutosten toteuttamisen, erityisesti eläkeuudistukset.
  • Neuvosto tarkastelee ohjelmaa kolmen kuukauden kuluessa ohjelman esittämisestä. Komission suosituksesta ja talous- ja rahoituskomiteaa kuultuaan neuvosto antaa lausunnon ohjelmasta ja voi pyytää kyseistä maata mukauttamaan ohjelmaansa, jos neuvosto katsoo, että ohjelman tavoitteita ja sisältöä on tehostettava.

Liiallisen alijäämän välttäminen: ennakkovaroitusjärjestelmä

  • Osana monenvälistä valvontaa neuvosto seuraa vakaus- ja lähentymisohjelmien toteuttamista EU-maiden antamien tietojen sekä komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella.
  • Jos komissio siis havaitsee, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai tämän tavoitteen saavuttamiseen johtavista suunnitelluista sopeutustoimenpiteistä poiketaan huomattavasti, se antaa asianomaiselle maalle suosituksia liiallisen alijäämän estämiseksi (ennakkovaroitusjärjestelmä, EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 4 kohta).
  • Neuvoston antamat suositukset voidaan lisäksi julkistaa.

Euroopan komission ohjeet

  • Komission tiedonannossa vuodelta 2015 selvitettiin, miten komissio aikoo soveltaa vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä vahvistaakseen rakenneuudistusten, investointien ja finanssipoliittisen vastuun välistä yhteyttä ja siten edistää työpaikkojen syntymistä ja kasvua EU:ssa.
  • Ohjeissa asetettiin kolme päätavoitetta:

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Sitä on sovellettu 1. heinäkuuta 1998 alkaen.

TAUSTAA

  • Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen mukaan EU-maiden on harjoitettava tervettä finanssipolitiikkaa välttääkseen liiallisen julkisen alijäämän, joka voisi vaarantaa EU:n talouden ja rahoituksen vakauden.
  • Vuonna 2011 toteutettiin vakaus- ja kasvusopimuksen laaja uudistus. Toteutetut uudet toimenpiteet ovat merkittävä askel kohti talousarvion kurinalaisuuden varmistamista, EU:n talouden vakauden edistämistä ja uuden kriisin torjumista.
  • Vakaus- ja kasvusopimus koostuu vastedes kuudesta säädöksestä (ns. (”six-pack”), jotka tulivat voimaan 13. joulukuuta 2011, ja kahdesta muusta säädöksestä (ns. ”two-pack”), jotka tulivat voimaan 30. toukokuuta 2013:
    • asetus (EU) N:o 1173/2011 julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella;
    • asetus (EU) N:o 1174/2011 täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella
    • asetus (EU) N:o 1175/2011 julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta;
    • asetus (EU) N:o 1176/2011 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta;
    • asetus (EU) N:o 1177/2011 liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta;
    • direktiivi 2011/85/EU jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista.
    • asetus (EU) N:o 472/2013 rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta;
    • asetus (EU) N:o 473/2013 alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä;
  • Lisätietoa:

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta (EUVL L 209, 2.8.1997, s. 1–5)

Asetukseen (EY) N:o 1466/97 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1173/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1–7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1174/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8–11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1176/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25–32)

Neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2011, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33–40)

Neuvoston direktiivi 2011/85/EU, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011, jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41–47)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 472/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta (EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1–10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) No 473/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä (EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11–23)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen (COM(2015) 12 final, 13.1.2015)

Viimeisin päivitys: 18.04.2017

Top