EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Verojen ja maksujen kantaminen ajoneuvoilta teiden käytöstä
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:
DIREKTIIVIN TARKOITUS
Direktiivissä vahvistetaan, miten Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot voivat periä ajoneuvoilta maksuja tieinfrastruktuurinsa käytöstä. Maksujen tarkoituksena on
- toteuttaa sellaiset tieliikenteen sisämarkkinat, joilla vallitsevat tasapuoliset kilpailuedellytykset, ja varmistaa sääntöjen yhdenmukainen ja syrjimätön soveltaminen;
- tehostaa ”käyttäjä maksaa”- ja ”saastuttaja maksaa” -periaatteiden soveltamista;
- auttaa tieinfrastruktuurien rahoittamisessa;
- torjua ruuhkia sekä ilman pilaantumisen ja melun kielteisiä ympäristö- ja terveysvaikutuksia;
- vauhdittaa liikenteen hiilestä irtautumista edistämällä Pariisin ilmastosopimuksen ja EU:n hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoa.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
- Direktiiviä sovelletaan
- raskaista tavaraliikenteen ajoneuvoista kannettaviin ajoneuvoveroihin
- ajoneuvoista kannettaviin tietulleihin* ja käyttäjämaksuihin.
- Sitä ei sovelleta ajoneuvoihin,
- joita käytetään yksinomaan jäsenvaltioiden Euroopan ulkopuolisilla alueilla;
- jotka on rekisteröity Kanariansaarilla, Ceutassa ja Melillassa, Azoreilla tai Madeiralla ja joita käytetään yksinomaan kyseisillä alueilla tai kyseisten alueiden ja Manner-Espanjan ja Manner-Portugalin välillä.
AJONEUVOVERON YLEISET PERIAATTEET
Jäsenvaltioiden on
- vahvistettava verojen kantamis- ja perimismenettelyt;
- noudatettava direktiivissä vahvistettuja ajoneuvoverojen vähimmäismääriä;
- sallittava soveltaa alennettuja määriä tai verovapautuksia seuraaviin ajoneuvoihin:
- kansalliseen maanpuolustukseen tai väestönsuojeluun käytetyt ja palokuntien, muiden pelastuspalvelujen tai poliisin käyttämät ajoneuvot,
- ajoneuvot, joita käytetään ainoastaan satunnaisesti ne rekisteröineen jäsenvaltion yleisillä teillä,
- ajoneuvot, joiden osalta Euroopan unionin neuvosto yksimielisesti sallii alennettujen määrien tai verovapautusten soveltamisen sosiaalis-taloudellisten syiden perusteella.
VEROJEN JA MAKSUJEN KANTAMISEN YLEISET PERIAATTEET
Jäsenvaltiot
- voivat soveltaa tietulleja ja käyttäjämaksuja
- Euroopan laajuisessa tieverkossa ja muilla moottoriteillä direktiivissä säädettyjen erityisten edellytysten mukaisesti;
- muilla teillä, edellyttäen ettei tämä syrji kansainvälistä liikennettä tai johda kilpailun vääristymiseen liikenteenharjoittajien välillä;
- voivat soveltaa eri ajoneuvoluokkiin, kuten raskaat hyötyajoneuvot, raskaat tavaraliikenteen ajoneuvot, linja-autot, kevyet ajoneuvot, kevyet hyötyajoneuvot, pienoisbussit ja henkilöautot, käyttäjämaksuja toisistaan riippumatta;
- saavat tietyillä tieosuuksilla soveltaa alennettuja käyttäjämaksuja tai jättää ne kokonaan pois erityisesti harvaan asutuilla alueilla;
- saavat soveltaa alennettuja tiemaksuja tai vapautusta niistä seuraavien ajoneuvojen osalta:
- ajoneuvot, joihin voidaan soveltaa ajoneuvoveron alennusta tai sitä koskevaa vapautusta,
- ajoneuvot, joita vammaiset henkilöt käyttävät tai omistavat,
- päästöttömät ajoneuvot, joiden suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on enintään 4,25 tonnia,
- raskaat tavaraliikenteen ajoneuvot, joiden suurin sallittu kuormitettu massa on 3,5–7,5 tonnia ja joita käytetään kuljettajan käsiteollisuustuotteiden valmistustyössään tarvitsemien materiaalien kuljettamiseen,
- raskaat hyötyajoneuvot, jotka on vapautettu ajopiirtureita koskevan asetuksen soveltamisesta;
- eivät saa 25 päivästä maaliskuuta 2030 alkaen soveltaa raskaisiin hyötyajoneuvoihin käyttäjämaksuja Euroopan laajuisessa liikenne-ydinverkossa;
- ilmoittavat Euroopan komissiolle vähintään kuusi kuukautta ennen uusien tai merkittävästi muutettujen infrastruktuurimaksujen soveltamista;
- voivat antaa esimerkiksi säännöllisille käyttäjille infrastruktuurimaksun vähennyksiä tai alennuksia, jotka vastaavat hallintokuluissa saavutettuja tosiasiallisia säästöjä;
- eivät saa antaa vähennyksiä tai alennuksia millekään käyttäjälle tiemaksun ulkoisiin kustannuksiin liittyvän maksun osalta;
- voivat vapaasti asettaa maksuja, joilla
- vähennetään liikenneruuhkia tai torjutaan tieliikenteen ympäristövaikutuksia, huono ilmanlaatu mukaan lukien, kaupunkialueilla ja kaupunkialueilla kulkevilla Euroopan laajuisen verkon teillä,
- rahoitetaan laitteistoja energian siirtämiseksi vähäpäästöisille ja päästöttömille ajoneuvoille ja jotka peritään kyseisiltä ajoneuvoilta;
- soveltavat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tämän direktiivin rikkomiseen;
- laativat ja julkaisevat viimeistään 25 päivänä maaliskuuta 2025 ja sen jälkeen viiden vuoden välein kertomuksen alueellaan perityistä tietulleista ja käyttäjämaksuista.
Tietullit ja käyttäjämaksut
- eivät saa olla syrjiviä perustein, jotka johtuvat
- tienkäyttäjän kansalaisuudesta,
- liikenteenharjoittajan kotimaasta tai ajoneuvon rekisteröintimaasta,
- kuljetettavien tavaroiden alkuperästä tai määräpaikasta;
- ovat alempia sellaisten henkilöautojen, pienoisbussien ja kevyiden hyötyajoneuvojen osalta, jotka täyttävät tiukimmat hiilidioksidi- ja epäpuhtauspäästönormit;
- voidaan maksaa ympäri vuorokauden ainakin sähköisesti, ja niiden olisi aiheutettava mahdollisimman vähän häiriötä liikenteen sujuvuudelle.
Käyttömaksut
- ovat oikeassa suhteessa infrastruktuurin käytön kestoon;
- eivät saa ylittää direktiivissä vahvistettuja enimmäismääriä.
Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön seuraavat maksut.
- Infrastruktuuri. Raskaille hyötyajoneuvoille aiheutuneiden kustannusten (infrastruktuuriverkon rakennus-, käyttö-, kunnossapito- ja kehittämiskustannukset) kattamisen periaatteen perusteella. Maksu on porrastettava ajoneuvon hiilidioksidipäästöjen perusteella. Se voi vaihdella ruuhkien vähentämiseksi, infrastruktuurille aiheutuvien vahinkojen minimoimiseksi, sen käytön optimoimiseksi tai liikenneturvallisuuden edistämiseksi.
- Ulkoiset kustannukset. Ne kuvastavat raskaiden hyötyajoneuvojen aiheuttaman ilman pilaantumisen, melun ja ilmastonmuutoksen kustannuksia.
- Ruuhka. Ruuhkista kärsiville tieosuuksille ja vain silloin, kun liikennemäärä on suuri. Maksua sovelletaan syrjimättömällä tavalla kaikkiin ajoneuvoluokkiin, ja siitä voidaan vapauttaa pienoisbussit ja linja-autot joukkoliikenteen, sosioekonomisen kehityksen ja alueellisen koheesion edistämiseksi.
Komissio
- arvioi direktiivin vaikuttavuutta erityisesti kevyiden ajoneuvojen osalta 25 päivään maaliskuuta 2027 mennessä;
- hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä ja delegoituja säädöksiä.
MISTÄ ALKAEN SÄÄNTÖJÄ SOVELLETAAN?
- Direktiivi 1999/62/EY oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. heinäkuuta 2000 mennessä.
- Direktiivin muuttamisesta annettu direktiivi (EU) 2022/362 on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 25. maaliskuuta 2024.
TAUSTAA
- Verot ja infrastruktuurimaksut ovat tärkeitä Euroopan laajuisen tieverkon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Raskailla hyötyajoneuvoilla on merkittävä vaikutus teihin ja ympäristöön, mutta kevyillä ajoneuvoilla on suurin vastuu päästöistä ja ruuhkista.
- Verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annettua alkuperäistä direktiiviä 1999/62/EY (eurovinjetti) on muutettu kolme kertaa. Viimeksi direktiivissä (EU) 2022/362 asetettiin määräaika aikaperusteisten maksujen (mukaan lukien eurovinjetti) asteittaiselle poistamiselle Euroopan laajuisesta liikenne-ydinverkosta. Siinä otettiin myös käyttöön uusi maksujen porrastusjärjestelmä, jolla kannustetaan sellaisten raskaiden hyötyajoneuvojen käyttöönottoon, joiden hiilidioksidipäästöt ovat alhaisemmat.
KESKEISET TERMIT
ASIAKIRJAT
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/62/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999, verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä (EUVL L 187, 20.7.1999, s. 42–50)
Direktiiviin 1999/62/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/362, annettu 24 päivänä helmikuuta 2022, verojen ja maksujen kantamista ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä koskevien direktiivien 1999/62/EY, 1999/37/EY ja (EU) 2019/520 muuttamisesta (EUVL L 69, 4.3.2022, s. 1–39)
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1242, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille raskaille hyötyajoneuvoille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 595/2009 ja (EU) 2018/956 sekä neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 202–240)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/520, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2019, sähköisten tietullijärjestelmien yhteentoimivuudesta ja tiemaksujen laiminlyöntiä koskevien tietojen rajatylittävän vaihtamisen helpottamisesta unionissa (uudelleenlaadittu) (EUVL L 91, 29.3.2019, s. 45–76)
Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1–5)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 165/2014, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 1–33)
Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51–70)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32–46)
Viimeisin päivitys: 30.06.2022