Help Print this page 
Title and reference
Kaatopaikat

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

Kaatopaikat

Jätteitä voidaan hävittää monella eri tavalla. Jätteiden hautaaminen kaatopaikoille on ympäristön näkökulmasta kestämättömin vaihtoehto, johon pitäisi turvautua äärimmäisen harvoin.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista.

TIIVISTELMÄ

Jätteitä voidaan hävittää monella eri tavalla. Jätteiden hautaaminen kaatopaikoille on ympäristön näkökulmasta kestämättömin vaihtoehto, johon pitäisi turvautua äärimmäisen harvoin.

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivin tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää mahdollisimman paljon kaatopaikkojen haitallisia vaikutuksia pintaveteen, pohjaveteen, maaperään, ilmaan tai ihmisten terveyteen. Siihen pyritään direktiivissä määritellyillä tiukoilla teknisillä vaatimuksilla.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Kaatopaikat jaetaan kolmeen luokkaan: vaarallisille jätteille tarkoitetut kaatopaikat, tavanomaisille jätteille tarkoitetut kaatopaikat ja pysyvälle jätteelle tarkoitetut kaatopaikat (jäte, joka ei hajoa eikä pala, kuten sora, hiekka ja kivi).

EU:n hallitusten on sovellettava kansallisia strategioita, joilla vähennetään asteittain kaatopaikoille lähetettävän biohajoavan jätteen määrää.

Kaatopaikat eivät saa hyväksyä käytettyjä renkaita tai jätettä, joka on nestemäistä, helposti syttyvää, räjähtävää tai syövyttävää, sairaalajätettä tai muuta lääketieteellisessä tai eläinääketieteellisessä toiminnassa muodostunutta kliinistä jätettä.

Vain käsitelty jäte on kaatopaikkakelpoista.

Yhdyskuntajäte voidaan toimittaa tavanomaisille jätteille tarkoitetulle kaatopaikalle.

Kansallisten viranomaisten on varmistettava, että jätteiden sijoittamisesta kaatopaikalle perittävät maksut kattavat kaikki kustannukset kaatopaikan avaamisesta sen lopulliseen sulkemiseen saakka.

Kaatopaikan pitäjien on haettava lupaa ja annettava seuraavat tiedot:

luvanhakijan ja joissain tapauksissa kaatopaikan pitäjän yksilöinti,

sijoitettavien jätetyyppien kuvaus ja jätteen kokonaismäärä,

kaatopaikan kuvaus, mukaan lukien sen toiminta-, seuranta- ja valvontasuunnitelmat,

menetelmät pilaantumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä

käytöstäpoistamista ja jälkihoitoa koskevat menettelytavat.

EU hyväksyi 16.4.2014 lainsäädännön, jolla vahvistetaan direktiivissä 2011/92/EU määriteltyä ympäristövaikutusmenettelyä. Tämä oli välttämätöntä, jotta varmistetaan johdonmukaisuus ja luodaan synergioita unionin muiden säädösten ja toimintalinjojen kanssa.

Päätöksessä 2003/33/EY määritellään perusteet ja menettelyt jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille.

Lisätietoja löytyy kaatopaikkoja käsittelevältä Euroopan komission verkkosivustolta.

VIITTEET

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

Direktiivi 1999/31/EY

16.7.1999

16.7.2001

EYVL L 182, 16.07.1999, s. 1-19

Muutossäädökset

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

Euroopan unionin virallinen lehti

Asetus (EY) N:o 1882/2003

20.11.2003

-

EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1-53

Asetus (EY) N:o 1137/2008

11.12.2008

-

EUVL L 311, 21.11.2008, s. 1-54

Direktiivi 2011/97/EU

13.12.2011

15.3.2013

EUVL L 328, 10.12.2011, s. 49-52

Direktiiviin 1999/31/EY tehdyt korjaukset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Tämä konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/52/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta (EUVL L 124, 25.4.2014, s. 1-18).

Neuvoston päätös 2003/33/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2002, direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille (EUVL L 11, 16.1.2003, s. 27-49).

Viimeisin päivitys 22.05.2015

Top