Vahingonkorvauskanne

Vahingonkorvauskanteen nostamalla yksityishenkilö, jolle yhteisön toiminta on aiheuttanut vahinkoa, voi saada korvausta vahingon aiheuttaneelta toimielimeltä.

Vahingonkorvauskanteen nostamalla yksityishenkilö voi saada toimielinten lainsäädäntötyöstä korvausta, kun vahinko johtuu esimerkiksi yhteisön asetuksen hyväksymisestä. Lisäksi on mahdollista saattaa vastuuseen jäsenvaltio, joka on laiminlyönyt yhteisön oikeuteen perustuvia velvoitteitaan jättäessään siirtämättä direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Sopimusrikkomuksesta johtuvaan kanteeseen eli kanteeseen, joka perustuu yhteisön ja kolmannen osapuolen välisiin sopimuksiin, sovelletaan erityissääntöjä, ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (jäljempänä "tuomioistuin") puuttuu asiaan vain, jos sopimuksessa määrätään erikseen asiasta. Vahingonkorvauskanteen nostamiselle asetetut ehdot ja säännöt määritetään sovellettavassa lainsäädännössä. Sovellettava lainsäädäntö määritetään sopimuksessa. Lähtökohtaisesti kyse on aina kansallisesta lainsäädännöstä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella voi olla toimivalta tehdä päätöksiä, mikäli asiasta määrätään selvästi välityslausekkeeksi kutsutussa sopimuslausekkeessa.

Sen sijaan sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen sovelletaan yhtenäisiä sääntöjä, ja tuomioistuin on toimivaltainen tekemään sitä koskevia päätöksiä. Tämä vastuu perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 288 artiklan toiseen alakohtaan, jossa määrätään: "Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella yhteisö korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti." Sitä täydentää tuomioistuimen mittava oikeuskäytäntö.

Yleiset periaatteet

Korvausta voivat hakea kaikki vahinkoa kärsineet luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, olipa kyse jäsenvaltiosta tai yksityishenkilöstä. Asianosaisen on käännyttävä tuomioistuimen puoleen viiden vuoden kuluessa vahingon aiheuttaneen asian tapahtumapäivästä lukien.

Kanne nostetaan sitä toimielintä vastaan, josta vastuun tuottanut tapahtuma johtui. Kyse voi olla joko yhdestä yksittäisestä toimielimestä taikka useamman toimielimen ryhmästä, kuten neuvostosta ja parlamentista, jos vahingollinen tapahtuma aiheutui yhteispäätösmenettelyssä hyväksytystä tekstistä.

Yhteisöillä on subjektiivinen vastuu: kyse on tuottamusperusteisesta vastuusta. Toisin sanoen asianosaisen ei edellytetä todistavan, että kyseinen säädös on lainvastainen vaan että sen hyväksynyt toimielin on tehnyt virheen.

Asianosaisen on esitettävä todisteet vahingosta sekä aiheutuneen vahingon ja syytetyn toimielimen toimien välisestä yhteydestä.

• Tuomioistuin edellyttää, että vahingon ja toimien välisen syysuhteen on oltava suora.Vahinko voi myös johtua asianosaisen toiminnasta. Tällaisessa tapauksessa toimielinten vastuu pienenee tai poistuu.
• Lisäksi asianosaisen on osoitettava, että hän on kärsinyt vahinkoa ja että vahinko on ajankohtainen eli että se on ollut olemassa sillä hetkellä, jolloin hän on kääntynyt tuomioistuimen puoleen. Tuomioistuin hyväksyy käsiteltäväksi myös tulevat vahingot, vaikka niitä ei olisikaan vielä voitu arvioida tarkasti. Tulevan vahingon hyväksyminen edellyttää, että se on välitön, ennakoitavissa ja riittävän varma. Sitä vastoin tuomioistuin ei ota käsiteltäväksi kanteita, jotka koskevat oletettavia vahinkoja.

Yhteisön toimielinten lainsäädäntötyöstä aiheutuva vastuu

Kanne voi koskea paitsi yhteisön ja erityisesti sen henkilöstön konkreettisia tekoja myös yhteisön lainsäädäntötyötä. Tuomioistuin hyväksyy tämän periaatteen ja vahvistaa yhteisön olevan vastuussa asetuksistaan. Sen sijaan tuomioistuin ei myönnä vahingonkorvausta, jos vahinko johtuu yhteisön perussopimuksista.

Jotta yhteisön toimielinten voidaan katsoa olevan vastuussa, tuomioistuimen puoleen kääntyvän asianosaisen on todistettava kolme seikkaa.

Ensinnäkin asianosaisen on osoitettava, että on tapahtunut "yksityisiä suojaavan ylemmäntasoisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen". Tuomioistuin katsoo yksityisiä suojaaviksi ylemmäntasoisiksi oikeussäännöksi suhteellisuutta, saatujen oikeuksien kunnioittamista, syrjimättömyyttä ja luottamuksensuojaa koskevat yleiset periaatteet.

Toiseksi asianosaisen on osoitettava, että vahingon aiheuttanut virhe on anteeksiantamaton. Toisin sanoen tuomioistuin edellyttää, että teon on oltava niin vakava, että yhteisön toimielinten toiminnan voidaan katsoa olevan ilmeisen vakavaa ja hipovan mielivaltaisuutta. Tuomioistuin on esimerkiksi katsonut, että neuvosto teki anteeksiantamattoman virheen, kun se rikkoi harkitusti ja perusteettomasti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kahden maataloustuottajaryhmän tapauksessa.

Oikeuskäytäntö kehittyi 1990-luvun aikana, eikä tuomioistuin edellytä enää ylemmäntasoisen oikeussäännön rikkomista, vaan pelkkä säädöksen rikkominen riittää (esimerkiksi se, että täytäntöönpanoasetus rikkoo perussäädöstä).

Kolmanneksi asianosaisen on todistettava vahingon ja lainsäädäntötyön välinen yhteys. Tältä osin tuomioistuin edellyttää, että vahingon on oltava "erityistä ja vakavaa".

• Sen on oltava erityistä siinä mielessä, että se koskee tarkkaan rajattua ryhmää, johon kuuluu selvästi rajallinen määrä toimijoita. Jos asetus sen sijaan aiheuttaa vahinkoa hyvin suurelle taloudellisten toimijoiden ryhmälle, vahingonkorvausta ei myönnetä.
• Sen on oltava vakavaa siinä mielessä, että se "ylittää kyseiselle alalle ominaiset taloudelliset riskit".

Jäsenvaltioiden vastuu

Tuomioistuin on kumonnut periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltio olisi vastuussa yksityishenkilöille, mikäli yhteisön oikeussääntöä ei ole sovellettu tai sitä on sovellettu puutteellisesti. Yksityishenkilöt voivat kääntyä kansallisen tuomioistuimen puoleen vaatiakseen vahingonkorvausta, mikäli vahinko johtuu jäsenvaltiosta ja aiheutuu yhteisön oikeuteen liittyvästä konkreettisesta toiminnasta tai lainsäädäntötyöstä.

Vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää sitä, että

• yhteisön säädöksen myötä yksityishenkilöt saavat uusia oikeuksia
• nämä oikeudet määritellään yhteisön säädöksen säännösten pohjalta
• jäsenvaltion velvoitteen rikkomisen ja yksityishenkilön kärsimän vahingon välillä on syy-yhteys.

Toimivallan jakautuminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välillä

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on toimivalta käsitellä sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen liittyviä vahingonkorvauskanteita, joilla haetaan korvausta yhteisön toimielinten tai niiden henkilöstön aiheuttamista vahingoista. Sillä on myös toimivalta käsitellä sopimusrikkomuksesta johtuvia vahingonkorvauskanteita, jotka perustuvat yhteisöjen tekemiin sopimuksiin, mikäli näissä sopimuksissa määrätään nimenomaisesti sen toimivaltaisuudesta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen puoleen voi kääntyä, kun valitus koskee oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät tuomioihin, joita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen liittyvistä vahingonkorvauskanteista. Lisäksi se tekee päätöksiä sopimusrikkomuksesta johtuvista vahingonkorvauskanteista, jotka perustuvat yhteisöjen tekemiin sopimuksiin ja joissa määrätään sen toimivaltaisuudesta.

See also

Lisätietoja aiheesta on saatavilla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen verkkosivuilla.

Viimeisin päivitys 10.07.2007