Help Print this page 
Title and reference
Ennakkoratkaisupyyntö

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html CS html DA html DE html EL html EN html FR html IT html HU html NL html PL html PT html RO html FI html SV
Multilingual display
Text

Ennakkoratkaisupyyntö

Ennakkoratkaisupyyntö on menettely, jonka välityksellä kansallinen tuomioistuin voi esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle kysymyksen unionin oikeuden tulkinnasta tai lainvoimaisuudesta. Siten ennakkoratkaisupyyntö tarjoaa menetelmän, jolla voidaan taata oikeusvarmuus EU:n lainsäädännön yhdenmukaisella soveltamisella.

SÄÄDÖS

Suositukset tuomioistuimille ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä [EUVL C 338, 6.11.2012].

TIIVISTELMÄ

Ennakkoratkaisupyyntö kuuluu menettelyihin, joissa voidaan vedota Euroopan unionin tuomioistuimeen. Ennakkoratkaisupyyntö on jäsenvaltioissa toimivien kansallisten tuomioistuinten käytettävissä. Kansalliset tuomioistuimet voivat vedota unionin tuomioistuimeen esittääkseen tälle kysymyksiä unionin oikeuden tulkinnasta tai lainvoimaisuudesta käsiteltävänä olevassa asiassa.

Muista tuomioistuinmenettelyistä poiketen ennakkoratkaisupyyntö ei siis ole kanne eurooppalaista tai kansallista säädöstä vastaan, vaan unionin oikeuden soveltamista koskeva kysymys.

Ennakkoratkaisupyyntö edistää siis kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välistä aktiivista yhteistyötä sekä unionin oikeuden yhtenäistä soveltamista kaikkialla EU:ssa.

Vuonna 2012 unionin tuomioistuin esitti kansallisille tuomioistuimille suosituksia, jotka eivät ole sitovia, mutta joilla pyritään täydentämään unionin tuomioistuimen työjärjestystä (93-118 artikla). Näiden suositusten on myös tarkoitus antaa jäsenvaltioiden tuomioistuimille neuvoja siitä, milloin ennakkoratkaisupyyntö on tarkoituksenmukaista esittää, ja antaa käytännön ohjeita ennakkoratkaisupyynnön muodosta ja vaikutuksista.

Ennakkoratkaisupyynnön luonne

Kun mikä tahansa kansallinen tuomioistuin käsittelee riita-asiaa (pääasia), jossa unionin jonkin oikeussäännön soveltaminen on epäselvää, se voi pyytää unionin tuomioistuimelta ratkaisua näihin kysymyksiin. Ennakkoratkaisupyyntöjä on kahdentyyppisiä:

  • unionin oikeussäännön tulkinta: tässä tapauksessa kansallinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tarkentamaan unionin oikeuden (primaari- tai sekundaarilainsäädäntö) tulkintaa tietyltä osin voidakseen soveltaa sitä oikein
  • unionin oikeussäännön lainvoimaisuuteen liittyvä ennakkoratkaisuasia: tällöin kansallinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tarkistamaan unionin oikeuteen (sekundaarilainsäädäntö) kuuluvan säädöksen lainvoimaisuuden.

Ennakkoratkaisupyynnössä on siis kyse siitä, että tuomari kääntyy tuomarin puoleen. Vaikka joku riita-asian osapuolista voikin pyytää ennakkoratkaisua, kansallinen tuomioistuin tekee päätöksen pyynnön esittämisestä unionin tuomioistuimelle.

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklassa määrätään tältä osin, että kansallisten tuomioistuimien, joiden päätöksiin ei voida hakea muutosta, on tehtävä Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö, ellei asiasta ole jo olemassa oikeuskäytäntöä tai jos on täysin selvää, miten kyseessä olevaa EU:n oikeussääntöä on asianmukaisesti sovellettava.

Kansalliset tuomioistuimet, joiden päätökseen voidaan hakea muutosta, eivät sen sijaan ole velvollisia pyytämään ennakkoratkaisua, vaikka joku asianosaisista pyytäisikin sitä. Kaikki kansalliset tuomioistuimet voivat kääntyä oma-aloitteisesti unionin tuomioistuimen puoleen, mikäli ne ovat epävarmoja jonkin unionin säädöksen tulkinnastaä.

Niiden on kuitenkin esitettävä tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö, jos ne epäilevät jonkin unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimen pätevyyttä.

Unionin tuomioistuin ottaa kantaa vain niihin seikkoihin, joista siltä on pyydetty ennakkoratkaisua. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on siis edelleen ratkaista pääasia.

Unionin tuomioistuimen on periaatteessa vastattava sille esitettyyn kysymykseen. Se ei voi kieltäytyä vastaamasta kysymykseen sillä perusteella, ettei sen vastaus olisi pääasian kannalta olennainen tai tarkoituksenmukainen. Sen sijaan unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, joka ei kuulu sen toimivaltaan.

Nopeutettu menettely ja kiireellinen menettely

Näiden menettelyjen soveltamisesta päättää tuomioistuin, lähtökohtaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen perustellusta pyynnöstä.

Työjärjestyksen 23a artiklan mukaisesti ennakkoratkaisupyyntöön voidaan soveltaa kiireellistä menettelyä, jos asian laatu ja poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät asian pikaista käsittelyä.

Kiireellistä ennakkoratkaisumenettelyä sovelletaan vain vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevissa asioissa. Se rajoittaa etenkin kirjallisten huomautusten esittämiseen oikeutettujen osapuolten lukumäärää ja äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa asia voidaan käsitellä unionin tuomioistuimessa kokonaan ilman kirjallista vaihetta.

Ennakkoratkaisupyynnön vaikutukset kansalliseen oikeudenkäyntimenettelyyn

Ennakkoratkaisupyynnön jättäminen merkitsee kansallisen oikeudenkäyntimenettelyn lykkäämistä, kunnes unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa.

Ennakkoratkaisujen yleinen soveltamisala

Unionin tuomioistuimen päätös on ylin ratkaisun kohteena olevaan asiaan sovellettava päätös. Se velvoittaa ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä kansallista tuomioistuinta ja jäsenvaltioiden kaikkia muita kansallisia tuomioistuimia.

Mikäli säädöksen pätevyyttä koskevassa ennakkoratkaisussa unionin säädös katsotaan pätemättömäksi, myös kaikki sen pohjalta hyväksytyt säädökset katsotaan pätemättömiksi. Tällöin toimivaltaisten EU:n toimielinten on korjattava tilanne hyväksymällä uusi säädös.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Unionin tuomioistuimen työjärjestys, tehty 25 päivänä syyskuuta 2012 [EUVL L 265, 29.9.2012], sellaisena kuin se on muutettuna 18 päivänä kesäkuuta 2013 [EUVL 173, 26.6.2013, s. 65].

Viimeisin päivitys 15.01.2014

Top