EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Euroopan unionin oikeuden välitön oikeusvaikutus

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, Van Gend & Loos vastaan Alankomaiden verohallitus – välittömän oikeusvaikutuksen perusperiaate

MITÄ TUOMIOSSA VAHVISTETAAN?

  • Euroopan unionin tuomioistuin (tuomioistuin) vahvistaa tuomiossaan Euroopan unionin (EU) oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen.
  • Tuomiossa todetaan, että EU:n oikeus paitsi asettaa velvoitteita EU:n jäsenvaltioille, suo myös oikeuksia kansalaisille. Kansalaiset voivat näin ollen hyötyä näistä oikeuksia ja vedota EU:n oikeuteen kansallisissa ja EU:n tuomioistuimissa riippumatta siitä, onko oikeutta kansallisen lainsäädännön tekstissä (tapauksissa, joissa ei kansallisen lainsäädännön mukaan voi hakea muutosta).

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Horisontaalinen ja vertikaalinen välitön oikeusvaikutus

Unionin oikeuden välitön vaikutus voi olla vertikaalista ja horisontaalista.

  • Vertikaalinen välitön vaikutus ilmenee kansalaisten ja maan suhteissa. Se tarkoittaa, että kansalaiset voivat vedota EU:n säädökseen valtiota vastaan.
  • Horisontaalinen välitön vaikutus ilmenee kansalaisten keskinäisissä suhteissa. Se tarkoittaa, että kansalainen voi vedota EU:n säädökseen toista kansalaista vastaan.
  • Sen mukaan, mistä säädöstyypistä on ollut kysymys, tuomioistuin on hyväksynyt joko täyden välittömän oikeusvaikutuksen (eli sekä horisontaalisen että vertikaalisen välittömän oikeusvaikutuksen) tai osittaisen välittömän oikeusvaikutuksen (ainoastaan vertikaalisen välittömän oikeusvaikutuksen).

Välitön oikeusvaikutus ja primaarioikeus

  • Siinä määrin, missä kyseessä on primaarioikeus, tuomioistuin vahvisti välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen Van Gend & Loosin tuomiossa. Se on kuitenkin asettanut ehdon, jonka mukaan velvoitteiden on oltava tarkkoja, selkeitä ja ehdottomia. Ne eivät saa edellyttää täydentäviä toimenpiteitä kansallisella tai unionin tasolla.
  • Asiassa Becker antamassaan tuomiossa tuomioistuin kieltää välittömän oikeusvaikutuksen tilanteessa, jossa mailla on vähänkin liikkumavaraa asianomaisen määräyksen täytäntöönpanon suhteen. Asiassa Peter Kaefer ja Andréa Procacci vastaan Ranskan tasavalta tuomioistuin vahvisti, että kyseessä ollut säädös oli ehdoton, koska se ei jättänyt liikkumavaraa jäsenvaltioille ja näin ollen sillä oli välitön vaikutus.

Välitön oikeusvaikutus ja johdettu oikeus

Välittömän oikeusvaikutuksen periaate pätee myös johdetun oikeuden säädöksiin, joita EU:n toimielimet hyväksyvät, kuten asetukset, direktiivit ja päätökset, jotka on johdettu perussopimuksissa säädetyistä periaatteista ja tavoitteista. Välittömän oikeusvaikutuksen soveltamisala vaihtelee kuitenkin säädöstyypin mukaan.

  • Asetukset ovat suoraan sovellettavissa jäsenvaltioissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan mukaisesti, minkä vuoksi niillä on välitön oikeusvaikutus. Yleisten periaatteiden mukaisesti tätä sovelletaan kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että säännöt ovat riittävän selkeitä, täsmällisiä ja merkityksellisiä yksityishenkilön tilanteen kannalta (suora oikeusvaikutus tuomion Politi vastaan Italian tasavallan valtiovarainministeriö mukaisesti).
  • Direktiivit ovat jäsenvaltioille osoitettavia säädöksiä, jotka kyseisen jäsenvaltion on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tuomioistuin tunnustaa kuitenkin niiden välittömän oikeusvaikutuksen joissain tapauksissa kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Näin ollen tuomioistuin on todennut asiassa Van Duyn vastaan Home Office, että direktiivillä on välitön oikeusvaikutus, kun sen säännökset ovat ehdottomia sekä riittävän selkeitä ja tarkkoja ja kun EU:n jäsenvaltio on saattanut direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään määräajassa. Sen oikeusvaikutus voi kuitenkin olla luonteeltaan vain vertikaalinen: jäsenvaltiot ovat velvoitettuja soveltamaan direktiivejä, mutta ne eivät voi vedota direktiivin velvoitteisiin yksityisiä vastaan (ks. asian Ratti tuomio).
  • Päätöksillä voi olla välitön oikeusvaikutus, silloin kun ne osoitetaan tietylle jäsenmaalle. Näin ollen tuomioistuin tunnistaa vain välittömän vertikaalisen oikeusvaikutuksen (tuomio asiassa Hansa Fleisch vastaan Landrat des Kreises Schleswig-Flensburg).
  • Kansainväliset sopimukset. Asiaa Demirel vastaan Stadt Schwäbisch Gmünd koskevassa tuomiossaan tuomioistuin tunnusti tiettyjen sopimusten välittömän oikeusvaikutuksen samoin edellytyksin kuin asiassa Van Gend & Loos annetussa tuomiossa
  • Lausunnot ja suositukset eivät ole oikeudellisesti velvoittavia. Näin ollen niillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta.

TAUSTAA

EU:n oikeuden ensisijaisuuden (tunnetaan myös etusijaisuutena) lisäksi myös välitön oikeusvaikutus on EU:n oikeuden perustava periaate.

ASIAKIRJA

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 5 päivänä helmikuuta 1963, NV Algemene Transport- en Expeditie Onderneming van Gend & Loos vastaan Nederlandse administratie der belastningen, asia 26/62, ECLI:EU:C:1963:1.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 10 päivänä marraskuuta 1992, Hansa Fleisch Ernst Mundt GmbH & Co. KG vastaan Landrat des Kreises Schleswig-Flensburg, asia 156/91, ECLI:EU:C:1992:423.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 12 päivänä joulukuuta 1990, Peter Kaefer ja Andréa Procacci vastaan Ranskan tasavalta, yhdistetyt asiat 100/89 ja 101/89, ECLI:EU:C:1990:456.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 30 päivänä syyskuuta 1987, Meryem Demirel vastaan Stadt Schwäbisch Gmünd, asia 12/86, ECLI:EU:C:1987:400.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 19 päivänä tammikuuta 1982, Ursula Becker vastaan Finanzamt Münster-Innenstadt, asia 8/81, ECLI:EU:C:1982:7.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1979, rikosoikeudenkäynti Tullio Rattia vastaan, asia 148/78, ECLI:EU:C:1979:110.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 4 päivänä joulukuuta 1974, Yvonne van Duyn vastaan Home Office, asia 41/74, ECLI:EU:C:1974:133.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, annettu 14 päivänä joulukuuta 1971, Politi s.a.s. vastaan Italian tasavallan valtiovarainministeriö, asia 43/71, ECLI:EU:C:1971:122.

Viimeisin päivitys: 25.11.2022

Top