Help Print this page 
Title and reference
Yksipuoliset säädökset

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html CS html DA html DE html EL html EN html FR html IT html HU html NL html PL html PT html RO html FI html SV
Multilingual display
Text

Yksipuoliset säädökset

Yksipuoliset säädökset ovat Euroopan unionin (EU) johdetun oikeuden säädöksiä. Niistä johtuvat oikeudet perustuvat toimielinten tahtoon. Ensimmäiseen säädöstyyppiin kuuluvat EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklassa mainitut säädökset: asetus, direktiivi, päätös, lausunto ja suositus. Toiseen säädöstyyppiin kuuluvat nk. ei-normatiiviset säädökset. Näitä ovat tiedonannot sekä valkoiset ja vihreät kirjat.

Yksipuoliset säädökset voidaan määritellä säädöksiksi, joista johtuvat oikeudet perustuvat yksinomaan toimielinten tahtoon. Toimielimet hyväksyvät ne Euroopan unionin (EU) perustamissopimusten nojalla. Yksipuoliset säädökset ovat sopimusten ohella EU:n johdetun oikeuden säädöksiä.

Yksipuolisten säädösten nimistö

EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan nimistössä mainitut yksipuoliset säädökset ovat seuraavat:

Lisäksi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 289 artiklassa erotetaan toisistaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset, jotka hyväksytään siis lainsäätämisjärjestystä noudattaen, ja muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset. Muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten tarkoituksena on yleensä panna täytäntöön lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä tai tiettyjä perussopimusten määräyksiä. Ne voivat olla esimerkiksi toimielinten työjärjestyksiä, tiettyjä neuvoston päätöksiä tai komission kilpailun alalla hyväksymiä toimenpiteitä.

Myös eräät ei-normatiiviset säädökset voidaan luokitella yksipuolisiksi säädöksiksi. Näitä säädöksiä kutsutaan ei-normatiivisiksi siksi, että niitä ei mainita EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan luokituksessa. Niistä on määrätty muissa perussopimusten osissa tai ne on luotu toimielinten käytännön myötä. Toimielimet käyttävät näitä säädöksiä usein. Esimerkiksi päätöslauselmat, päätelmät ja tiedonannot kuuluvat tähän ryhmään. Ei-normatiivisten säädösten soveltamisala on poliittinen, mutta ne eivät yleensä ole oikeudellisesti velvoittavia.

Yksipuoliset säädökset ovat EU:n politiikassa hyödynnettäviä välineitä

EU:n viranomaiset voivat valita säädöstyypin, jonka ne katsovat soveltuvan parhaiten politiikkansa täytäntöönpanoon. Esimerkiksi kannustavan politiikan tapauksessa neuvosto ja komissio voivat valita säädöstyypiksi suosituksen.

Toimivallan siirtämisen periaatteen mukaan säädökset perustuvat EU:sta tehdyn sopimuksen tai EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen oikeusperustaan alalla, johon EU:n viranomaisten toimet kohdistuvat. Täsmällisen oikeusperustan puuttuessa EU:n viranomaiset voivat käyttää joustomääräystä (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artikla), joka koskee EU:n täydentäviä toimivaltuuksia.

EU:n toimielinten hyväksymät yksipuoliset säädökset kuuluvat EU:n tuomioistuimen valvonnan piiriin.

Yksipuolisten säädösten oikeudellinen asema

Säädöksissä on oltava johdanto-osan viitekappaleita (joiden alussa on ilmaus "ottaa huomioon") ja perustelukappaleita (joiden alussa on ilmaus "sekä katsoo seuraavaa") viittauksena niiden oikeusperustaan.

Säädökset on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Päätöksen tavoin yksipuoliset säädökset voidaan myös antaa tiedoksi niille, joille ne on osoitettu.

Yksipuoliset säädökset tulevat yleensä voimaan tiedoksiantopäivänään tai päivänä, jona ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Poikkeuksellisesti säädökset voivat tulla voimaan 20 päivän kuluttua niiden julkaisemisesta. Niiden soveltaminen voi myös alkaa vasta myöhemmin kuin voimaantulopäivänä.

Viimeisin päivitys 27.08.2010

Top