Help Print this page 

Summaries of EU Legislation

Title and reference
Euroopan unionin direktiivit

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
Multilingual display
Text

Euroopan unionin direktiivit

Direktiivi on yksi Euroopan unionin (EU) toimielinten käytössä olevista oikeudellisista välineistä, joiden avulla unionin politiikat voidaan panna täytäntöön. Kyseessä on joustava väline, jota käytetään pääasiassa kansallisten lakien yhdenmukaistamiseen. Se edellyttää EU-maita saavuttamaan tiettyjä tuloksia mutta antaa niille vapauden päättää keinot, joilla ne saavutetaan.

TIIVISTELMÄ

Direktiivi on yksi Euroopan unionin (EU) toimielinten käytössä olevista oikeudellisista välineistä, joiden avulla unionin politiikat voidaan panna täytäntöön. Kyseessä on joustava väline, jota käytetään pääasiassa kansallisten lakien yhdenmukaistamiseen. Se edellyttää EU-maita saavuttamaan tiettyjä tuloksia mutta antaa niille vapauden päättää keinot, joilla ne saavutetaan.

Direktiivi on osa EU:n johdettua oikeutta. Näin ollen EU:n toimielimet hyväksyvät direktiivit perussopimusten mukaisesti. Kun direktiivi on hyväksytty EU:n tasolla, EU-maat saattavat sen osaksi kansallista lainsäädäntöään soveltamista varten.

Esimerkiksi työajan järjestämistä koskevassa direktiivissä määrätään pakolliset lepoajat ja viikoittaisen työajan yläraja EU:ssa. Kunkin yksittäisen maan on kuitenkin annettava omat lakinsa määrittääkseen, kuinka näitä sääntöjä sovelletaan.

Yleisesti sitova säädös

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklassa todetaan, että direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden maita, joille se on osoitettu (yhdelle, useammalle tai kaikille), mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.

Direktiivi eroaa kuitenkin asetuksesta ja päätöksestä.

  • Toisin kuin asetus, jota on sovellettava EU-maiden sisäisessä lainsäädännössä välittömästi sen voimaantulon jälkeen, direktiiviä ei sovelleta suoraan EU-maissa. Ennen kuin hallitukset, yritykset ja yksityishenkilöt voivat soveltaa sitä, se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.
  • Toisin kuin päätös direktiivi on teksti, jota sovelletaan yleisesti kaikissa EU-maissa.

Direktiivi hyväksytään lainsäädäntömenettelyä noudattaen. Se on säädös, jonka neuvosto ja parlamentti hyväksyvät tavallista tai erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

Pakollinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jotta direktiivi tulee voimaan kansallisella tasolla, EU-maiden on hyväksyttävä laki, jolla se saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tällä kansallisella toimella tulee saavuttaa direktiivissä asetetut tavoitteet. Kansallisten viranomaisten on ilmoitettava näistä toimista Euroopan komissiolle.

EU-mailla on liikkumavaraa direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Näin ollen niillä on mahdollisuus ottaa huomioon maakohtaiset erityispiirteet. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tulee tehdä direktiivin hyväksymisen yhteydessä määrätyssä määräajassa.

Jos maa ei saata direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä, komissio voi panna alulle rikkomismenettelyn ja nostaa kanteen kyseistä maata vastaan Euroopan unionin tuomioistuimessa (tuomion täytäntöönpanematta jättäminen voi tässä tapauksessa johtaa uuteen tuomioon, joka voi johtaa sakkoihin).

Yksityishenkilöiden suojelu tilanteissa, joissa direktiivit on pantu täytäntöön virheellisesti

Periaatteessa direktiivi tulee voimaan vasta, kun se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Euroopan unionin tuomioistuin katsoo kuitenkin, että direktiivillä, jota ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, voi olla suoria vaikutuksia, kun

  • direktiiviä ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai se on saatettu puutteellisesti,
  • direktiivin säännökset ovat ehdottomia ja riittävän täsmällisiä ja
  • direktiivin säännöksissä säädetään yksityishenkilöiden oikeuksista.

Jos nämä ehdot täyttyvät, luonnolliset henkilöt voivat vedota direktiiviin tuomioistuimessa EU-maata vastaan. Luonnollinen henkilö ei kuitenkaan voi vedota direktiivin välittömään oikeusvaikutukseen esittäessään vaateita muita luonnollisia henkilöitä vastaan (katso tuomio asiassa C-91/92 Paola Faccini Dori vastaan Recreb 14.7.1994).

Unionin tuomioistuin on myös myöntänyt luonnollisille henkilöille tietyin ehdoin mahdollisuuden saada korvauksia, jos direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä puutteellisesti tai määräajan päättymisen jälkeen (tuomio asioissa C-6/90 ja C-9/90 Francovich ja Bonifaci 19.11.1991).

Viivästykset saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä

Direktiivien myöhäinen saattaminen osaksi EU-maiden kansallista lainsäädäntöä on pysyvä ongelma, joka estää kansalaisia ja yrityksiä hyötymästä EU:n lainsäädännön konkreettisista eduista.

EU on asettanut tavoitteekseen täytäntöönpanovajeen supistamisen 1 prosenttiin. Euroopan komission heinäkuussa 2014 julkaisema taulukko sisämarkkinoita koskevien EU-direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä osoittaa, että ainoastaan viisi maata ei saavuttanut tavoitetta. Sitä vastoin 12 maata onnistui supistamaan täytäntöönpanovajeen alle huhtikuun 2011 sisämarkkinapaketissa esitetyn 0,5 prosentin.

Lisätietoja löytyy EU:n oikeutta käsittelevältä Euroopan komission verkkosivustolta.

Viimeisin päivitys: 30.08.2015

Top