Help Print this page 
Title and reference
Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html DA html DE html EL html EN html FR html IT html NL html PT html FI html SV
Multilingual display
Text

Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta

Taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevassa neljännessä kertomuksessa tehdään alustava yhteenveto EU:n yhteenkuuluvuus- eli koheesiopolitiikan tehosta ja vaikutuksesta vuosina 2000–2006. Siihen sisältyy myös alustava arvio uudesta ohjelmakaudesta 2007–2013. Kertomuksessa esitetään tilannekatsaus jäsenvaltioiden ja Euroopan eri alueiden taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin näkymiin sekä koheesiopolitiikan lähivuosien haasteisiin.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto 30. toukokuuta 2007: Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta [KOM(2007) 273 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävällä Euroopan unionin (EU) koheesiopolitiikalla on monia haasteita. Neljännessä asiaa koskevassa kertomuksessa esitetään tilannekatsaus ja tehdään yhteenveto taloudellisista, sosiaalisista ja alueellisista näkymistä jäsenvaltioissa ja EU:n alueilla. Siinä analysoidaan koheesiopolitiikalla aikaansaadun edistyksen vaikutuksia, samoin kuin mainitun politiikan vaikutuksia politiikkaan ja välineisiin jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla.

Koheesiopolitiikan teho ja vaikutukset

Koheesiopolitiikan tehon ja vaikutusten arviointi osoittaa, että Euroopan unionin alueet ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana lähentyneet asukaskohtaisella bruttokansantuotteella mitattuna.

Kertomuksessa korostetaan, että koheesiopolitiikka tukee kasvua ja työllisyyttä sekä EU:n valmiuksia innovoida ja mukautua muutoksiin.. Tällä tavoin koheesiopolitiikka on kannustanut etsimään uusia lähestymistapoja kehitykseen, parantanut julkisten investointien laatua ja kehittänyt kumppanuuskäsitettä hyvän hallintotavan osana. Kertomuksessa korostetaan myös inhimillisen pääoman arvostamisen merkitystä osana koheesiopolitiikkaa, vipuvaikutusta julkiseen ja yksityiseen pääomaan sekä tuottavien investointien tukemista.

Taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot

Kertomuksessa analysoidaan tilannetta sekä taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen kehitystä kansallisella ja alueellisella tasolla kolmesta eri näkökulmasta: kansantuotteen, tuottavuuden ja työllisyyden kannalta. Kertomuksessa esitetään alustava arvio sekä koheesiopolitiikan vaikutuksesta vuosina 2000–2006 että uudesta ohjelmakaudesta 2007–2013.

Taloudellinen yhteenkuuluvuus

Kansallisella tasolla EU:n uudet jäsenvaltiot ovat vuoden 2004 laajentumisen jälkeen osoittaneet 25 jäsenvaltion EU:ssa nopeinta kasvua ja ovat nopeasti saavuttaneet muita jäsenvaltioita. Alueellisella tasolla asukaskohtainen bruttokansantuote on koheesiopolitiikasta vuosina 2000–2006 hyötyneiden 15 jäsenvaltion EU:ssa lähentynyt jälkeenjääneillä alueilla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kansalliset ja alueelliset erot ovat kuitenkin edelleen merkittäviä.

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus

Vaikka työllisyysluvut ovat vuosina 2000–2005 lähentyneet EU:n alueiden välillä, tietyissä maissa työllisyys on useimmilla niiden alueilla vähentynyt. Samana ajanjaksona työttömyys on kehityksessään jälkeenjääneillä alueilla laskenut 13,4 prosentista 12,4 prosenttiin, kun sen sijaan kehittyneillä alueilla työttömyys on pysynyt ennallaan.

Alueellinen yhteenkuuluvuus

Asutus on siirtymässä lähiöihin, kun taloudellinen toiminta keskittyy pääosin pääkaupunkialueille ja kasvukeskuksiin. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa köyhyyden ja työttömyyden keskittyminen tiettyihin kaupunginosiin on edelleen ongelma, samoin kuin asuntojen, liikennepalvelujen ja koulutuksen riittämättömyys.

Koheesiopolitiikka kaudella 2007–2013 

Kertomuksessa esitetään alustava arvio uudistetusta koheesiopolitiikasta kaudella 2007–2013. Jotta jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja voitaisiin pienentää sekä luoda kasvua ja työllisyyttä, rahoitus suunnataan seuraaville aloille:

  • vähiten kehittyneille ja rakennemuutoksen kourissa oleville alueille;
  • tutkimukseen, innovaatioihin, tietoyhteiskuntaan ja yritysten kehittämiseen tehtäviin investointeihin.

Rahoituksen keskittämisen takana oleva strateginen ajattelutapa perustuu siihen, että kaudella 2007–2013 koheesio-ohjelmat kohdennetaan kasvua ja työllisyyttä lisäävän uudistetun Lissabonin strategian ympärille.

Koheesiopolitiikan hallintosääntöjä on järkeistetty ja yksinkertaistettu, jotta varainkäytön tarkastuksen perusteet voidaan täyttää. Tämä on toteutettu muun muassa antamalla yksi ainoa ohjelmien hallintoa koskeva asetus ja joukko kulujen tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä, yksinkertaistamalla varainhoitoa ja tarkastusjärjestelmiä sekä helpottamalla kansalaisten ja mahdollisten edunsaajien tiedon saantia rahastoista.

Koheesiopolitiikan haasteet

Jotta maailmanlaajuistumisen paineista voidaan selvitä, alueiden rakenteita on uudistettava ja nykyaikaistettava ja innovaatioita on helpotettava sekä tuotteiden, hallinnon, menetelmien että inhimillisen pääoman kannalta. Tätä varten alueiden taloudellisia rakenteita on muutettava tarkoituksenmukaisemmiksi ja alueiden tuotantoa on monipuolistettava myös korkean lisäarvon aloille, samalla kun on kilpailtava alhaisilla kustannuksilla ja alhaisten työvoimakustannusten tuotantomenetelmien avulla.

Ilmastonmuutoksen suhteeton vaikutus tietyillä alueilla esimerkiksi maan eroosion tai tulvien takia pakottaa tekemään huomattavia investointeja, jotta sen vaikutukset voidaan eliminoida. Energian hinnannousu, ikääntyvään ja vähenevään väestöön liittyvät kielteiset vaikutukset ja sosiaalisten haasteiden ja jännitteiden syntyminen ovat niin ikään merkittäviä koheesiopolitiikan haasteita ohjelmakaudella 2007–2013.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2006/702/EY, tehty 6 päivänä lokakuuta 2006, yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista [EUVL L 291, 21.10.2006].

Yhteisön ohjelmakaudelle 2007–2013 määrittelemien koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen tavoitteena on vahvistaa koheesiopolitiikan strategista ulottuvuutta ja varmistaa, että politiikka omaksutaan myös kentällä aiempaa paremmin.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta [EUVL L 210, 11.7.2006]. Asetuksessa määritellään säännöt, vaatimukset ja yleiset periaatteet, joita kaudella 2007–2013 sovelletaan Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja koheesiorahastoon uudistetun koheesiopolitiikan mukaisesti.

Viimeisin päivitys 23.08.2007

Top