Rakennerahastoista osarahoitettavien toimien tukikelpoisuus

Asetuksessa vahvistetaan yhteisön tasolla joukko yhteisiä sääntöjä joidenkin rakennerahastoista osarahoitettavien tukitoimien menojen tukikelpoisuudesta. Tavoitteena on varmistaa rakennerahastotoimien yhdenmukainen ja tasapuolinen toteuttaminen Euroopan unionissa kaudella 2000-2006.

SÄÄDÖS

Komission asetus (EY) N:o 1685/2000, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2000, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista yhteisrahoitettujen toimien tukikelpoisuuden osalta [Muutossäädökset].

Muutettu komission asetuksella (EY) N:o 1145/2003, 27.6.2003 [EYVL L 160, 28.6.2003].

TIIVISTELMÄ

Rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen mukaan tukikelpoisiin menoihin sovelletaan asiaan liittyviä kansallisia sääntöjä, paitsi jos komissio arvioi, että on tarpeen vahvistaa menojen tukikelpoisuutta koskevat yhteiset säännöt.

Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR), Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä (KOR) annetuissa asetuksissa kerrotaan tarkemmin, minkätyyppisiä toimia niistä voidaan osarahoittaa.

Menoja pidetään tukikelpoisina, jos ne ovat aiheutuneet tukikelpoisuuden alkamispäivän (sen päivän, jona komissio on vastaanottanut tukipyynnön) ja komission tukipäätöksessä vahvistetun tukikelpoisuuden päättymispäivän välisenä aikana.

Yhteisiä tukikelpoisuussääntöjä sovelletaan seuraaviin rakennerahastojen tukitoimenpiteisiin: toimenpideohjelmiin, yhtenäisiin ohjelma-asiakirjoihin (YOA), yhteisöaloiteohjelmiin, tekniseen apuun ja innovatiivisiin toimiin. Säännöt eivät vaikuta siihen, mistä rahastosta toimenpidettä voidaan rahoittaa. Lisäksi jäsenvaltiot voivat aina soveltaa tiukempia kansallisia sääntöjä.

TUKIKELPOISUUSSÄÄNNÖT

Sääntö 1 - Tosiasiallisesti suoritetut maksut

Yleensä lopullisilla edunsaajilla tarkoitetaan julkisia tai yksityisiä elimiä tai yrityksiä, jotka vastaavat asianomaisesta toimesta. Valtiontukijärjestelmien ja jäsenvaltioiden nimeämien yhteisöjen tapauksessa lopullisilla edunsaajilla tarkoitetaan yhteisöjä, jotka myöntävät tukia tuen loppukäyttäjille.

6 Lopullisten edunsaajien suorittamien maksujen (ennakkomaksu, välimaksut tai loppumaksu) on oltava rahasiirtoja, joista on tositteena maksettu lasku tai todistusarvoltaan vastaava kirjanpitoasiakirja. Tämän säännöksen soveltaminen ei rajoita julkisiin hankintoihin liittyvien menettelyjen osana allekirjoitettavien sopimusten lausekkeita. Säännös on metsätalousalan investointeja koskevien erityissääntöjen mukainen. Tietyin edellytyksin lopullisten edunsaajien suorittamien maksujen osina voidaan pitää seuraavia kustannuksia tai suorituksia:

• PoistotKiinteistön tai koneiden ja laitteiden poistot ovat tukikelpoisia menoja edellyttäen, että kyseisen kiinteistön tai koneiden ja laitteiden hankkimiseen ei ole käytetty yhteisön varoja eikä kansallisia julkisia varoja, poistot on laskettu käypien kirjanpitosääntöjen mukaisesti ja ne koskevat ainoastaan aikaa, jona toimea on yhteisrahoitettu.
• LuontoissuorituksetLuontoissuoritukset ovat tukikelpoisia menoja edellyttäen, että ne muodostuvat maan tai kiinteistön, laitteiden tai raaka-aineiden luovuttamisesta, tutkimus- tai ammattitoiminnasta taikka palkattomasta vapaaehtoistyöstä.Niiden arvon määrittelee riippumaton arvioija tai viranomainen. Palkattoman vapaaehtoistyön arvo määritellään käytetyn ajan ja tehdystä työstä yleisesti maksettavan tunti- tai päiväpalkan mukaan.
• YleiskustannuksetYleiskustannukset ovat tukikelpoisia, jos ne perustuvat rakennerahastoista yhteisrahoitetun toimen kustannuksiin ja ne kohdennetaan toimeen perustellulla oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla.

Riskipääoma-, laina- ja takuurahastoihin suoritettuja maksuja pidetään tosiasiallisesti suoritettuina maksuina.

Seuraavat alihankintasopimuksiin liittyvät menot eivät ole tukikelpoisia: alihankinnat, jotka lisäävät toimen toteuttamiskustannuksia tuomatta sille vastaavaa lisäarvoa, sekä välittäjien tai konsulttien kanssa tehdyt alihankintasopimukset, joissa korvaus on määritelty prosenttiosuutena hankkeen kokonaiskustannuksista.

Sääntö 2 - Tulojen käsittely kirjanpidossa

Tuloilla tarkoitetaan varoja, jotka on saatu myynnistä, vuokraamisesta, palveluista, maksuista tai muista vastaavista tuloista. Ne pienentävät toimeen tarvittavaa rakennerahastojen rahoitusosuutta. Viimeistään tukitoimen päättyessä ne vähennetään toimen tukikelpoisista menoista kokonaisuudessaan tai kokonaismenoihin suhteutettuina sen mukaan, aiheutuvatko ne yhteisrahoitetusta toimesta kokonaan vai osittain.

Sääntö 3 - Rahoituskulut ja muut maksut ja oikeudelliset kulut

Kokonaistuen korkokuluja lukuun ottamatta ottolainauskorkoja (muita kuin valtiontukijärjestelyn yhteydessä yrityksille myönnettyjä lainojen korkotukia), rahoitukseen liittyviin tapahtumiin liittyviä maksuja, valuutanvaihtopalkkioita ja muita puhtaasti rahoitukseen liittyviä kuluja ei voida rahoittaa rakennerahastoista. Myöskään sakot, muut taloudelliset seuraamukset ja oikeudenkäyntikulut eivät ole tukikelpoisia.

Sen sijaan rakennerahastoista voidaan myöntää yhteisrahoitusta pankkitilin avaus- ja hoitomaksuihin, sekä oikeudellisten neuvonantajien, notaarien, teknisten ja taloudellisten asiantuntijoiden sekä tilinpitäjien ja -tarkastajien palkkioihin. Sama koskee ylikansallisia rahoitustoimia Peace II -ohjelmassa ja yhteisöaloitteissa (Interreg III, Leader+, Equal ja Urban II) ottamatta huomioon ennakoista saatuja korkoja.

Sääntö 4 - Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankkiminen

Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankintamenot ovat tukikelpoisia, jos myyjä todistaa alkuperän ja vahvistaa, ettei hankintaan ole saatu yhteisöltä avustusta tai julkista tukea missään vaiheessa viimeisten seitsemän vuoden aikana. Koneiden ja laitteiden hinta ei saa ylittää niiden markkina-arvoa, ja sen on oltava pienempi kuin vastaavien uusien koneiden ja laitteiden hinta. Koneiden ja laitteiden teknisten ominaisuuksien on täytettävä toimen edellyttämät tekniset vaatimukset.

Sääntö 5 - Maanhankinta

Rakentamattoman maan hankintamenot ovat rakennerahastojen yhteisrahoituksessa tukikelpoisia, jos hankintamenojen osuus on enintään 10 % toimen kokonaismenoista. Maan hankinnalla on oltava välitön yhteys yhteisrahoitetun toimen tavoitteisiin. Riippumattoman, pätevän arvioijan tai valtuutetun viranomaisen on todistettava, että maan hankintahinta ei ylitä sen markkina-arvoa.

Luonnonsuojelutoimissa maan hankintamenot ovat tukikelpoisia, jos hankinnalla on hallintoviranomaisen hyväksyntä ja maa otetaan suunniteltuun käyttöön päätöksessä määrätyksi ajaksi. Maata ei missään tapauksessa saa ottaa maatalouskäyttöön. Ostajana on oltava julkisyhteisö tai hankinta on tehtävä julkisyhteisön puolesta.

Sääntö 6 - Kiinteistön hankinta

Kiinteistöt ovat valmiita rakennuksia ja niiden tontteja. Kiinteistöjen hankintamenot ovat tukikelpoisia, jos hankinnalla ja kyseisen toimen tavoitteilla on välitön yhteys ja jos rakennusta varten ei ole viimeisten 10 vuoden aikana myönnetty kansallista tai yhteisön tukea. Riippumattomalta, pätevältä arvioijalta tai valtuutetulta viranomaiselta on hankittava todistus siitä, että kiinteistön hankintahinta ei ylitä sen markkina-arvoa.

Sääntö 7 - Alv ja muut verot ja maksut

Alv on pääsääntöisesti tukikelpoinen meno ainoastaan, jos lopullinen edunsaaja tai tuen loppukäyttäjä on sen maksanut valtiontukijärjestelmän yhteydessä ja alv:n yhdenmukaisesta määräytymisperusteesta annetun direktiivin 77/388/ETY säännöksiä noudatetaan. Lopullisen edunsaajan tai tuen loppukäyttäjän julkisella tai yksityisellä oikeusasemalla ei ole merkitystä määritettäessä, onko alv tukikelpoinen meno.

Muut verot ja maksut, (erityisesti välittömät verot ja palkkojen sosiaalikulut), jotka johtuvat rakennerahastojen yhteisrahoituksesta, ovat tukikelpoisia menoja vain silloin kun niistä vastaa tosiasiassa ja lopullisesti lopullinen edunsaaja (tai valtiontukijärjestelmissä tuen loppukäyttäjä).

Sääntö 8 - Riskipääoma- ja lainarahastot

Riskipääomarahastoilla, lainarahastoilla tai riskipääomaosakkuusrahastoilla tarkoitetaan investointijärjestelyjä osakepääomana tai muussa muodossa olevan riskipääoman, mukaan luettuina lainat, saamiseksi eri muodoissa pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön. Rahaston on oltava itsenäinen oikeudellinen yhteisö, jota koskevat osakkaiden keskinäiset sopimukset, tai erillinen rahoitusyksikkö olemassa olevassa rahoituslaitoksessa.

Nämä rahastot voivat saada rakennerahastojen yhteisrahoitusta. Rakennerahastojen osallistumiseen voi liittyä yhteisiä investointeja tai takuita muista yhteisön rahoitusvälineistä. Komissio ei voi olla osallisena tai osakkaana rahastossa.

Rahaston yhteisrahoittajien on esitettävä harkittu toimintasuunnitelma, josta ilmenevät mm. kohdemarkkinat, luottokelpoisuus, rahoitusehdot, rahaston toimintabudjetti, omistajat ja muut yhteisrahoittajat, rahaston säännöt, johdon riippumattomuus ja rahaston lakkauttamista koskevat säännöt. Hallintoviranomaisen on arvioitava toimintasuunnitelma tarkasti.

Rahastot voivat sijoittaa pk-yrityksiin vain niiden perustamis-, käynnistämis- (esim. siemenrahoitus) tai laajentumisvaiheessa ja ainoastaan taloudellisesti kannattaviksi arvioituihin toimiin. Rahastot eivät saa sijoittaa vaikeuksissa oleviin yrityksiin. Rakennerahastojen rahoitusosuutta koskevat yleisasetuksessa määritellyt rajoitukset.

Toimen päättyessä rahaston (lopullisen edunsaajan) tukikelpoisiksi menoiksi katsotaan rahastosta pk-yrityksiin sijoitettu tai niille lainattu pääoma, hallintokulut mukaan luettuina. Hallintokulut eivät saa ylittää viittä prosenttia keskimääräisestä vuosittain maksetusta pääomasta.

Komissio suosittelee seuraavia valiokäytäntöjä, jotka eivät ole sitovia:

• yksityisen sektorin rahoitusosuuden on oltava huomattava, yli 30 prosenttia
• rahastot eivät yleensä saa hankkia enemmistöosakkuuksia yrityksistä
• rahastojen on katettava riittävän laaja kohderyhmä, jotta toimet olisivat taloudellisesti kestäviä
• rahastojen johtoon on valittava itsenäisiä ammattilaisia, joilla on riittävä kokemus.

Sääntö 9 - Takuurahastot

Takuurahastoilla tarkoitetaan rahoitusvälineitä, joilla taataan riskipääoma- ja lainavaroihin perustuvia rahastoja sekä muita pk-yritysten riskipääomajärjestelyjä pk-yrityksiin tehdyistä sijoituksista aiheutuvien tappioiden varalta. Rahastot voivat olla julkisen vallan tukemia keskinäisiä rahastoja, joiden osuuksia pk-yritykset merkitsevät, liiketoimintaperiaatteella toimivia rahastoja, joilla on osakkaita yksityissektorilta, tai yksinomaan julkisen vallan rahoittamia rahastoja. Rakennerahastojen osallistumiseen rahastoihin voi liittyä muista yhteisön rahoitusvälineistä saatuja osittaisia takuita.

Riskipääoma- ja lainarahastojen tapaan takuurahaston on oltava itsenäinen oikeudellinen yksikkö, eikä komissio voi olla siinä osallisena tai osakkaana. Rahaston yhteisrahoittajien on esitettävä harkittu toimintasuunnitelma. Takuiden vapautumisen jälkeen jäljelle jääneet rakennerahastojen rahoitusosuudet on käytettävä saman tukikelpoisen alueen pk-yritysten toiminnan kehittämiseen.

Toimen päättyessä rahaston (lopullisen edunsaajan) tukikelpoisina menoina pidetään sitä rahaston maksetun pääoman osaa, joka riippumattoman tilintarkastuksen mukaan tarvitaan rahaston antamien takuiden kattamiseen, mukaan luettuina rahaston hallintokulut, jotka eivät saa ylittää keskimäärin kahta prosenttia vuosittain maksetusta pääomasta.

Sääntö 10 - Leasing

Leasingistä aiheutuneisiin menoihin voi saada rakennerahastojen yhteisrahoitusta seuraavin edellytyksin:

• Tuki vuokranantajalleVuokranantaja on sellaisen yhteisön yhteisrahoituksen välitön saaja, jota käytetään vuokralleottajan tekemän leasingsopimuksen maksuerien pienentämiseen yhtenäisesti sopimusajan kuluessa.Vuokranantajan ostama omaisuus muodostaa yhteisrahoitukseen tukikelpoisen menon, jonka määrä ei saa ylittää vuokratun käyttöomaisuuden markkina-arvoa. Muut leasingsopimukseen liittyvät menot (kuten verot, vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut) eivät ole tukikelpoisia.
• Tuki vuokranmaksajalleVuokralleottaja on yhteisön yhteisrahoituksen välitön saaja. Vuokralleottajan vuokranantajalle maksamat vuokrat ovat yhteisrahoituksessa tukikelpoisia menoja. Muut leasingsopimukseen liittyvät menot (verot, vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut, vakuutusmaksut jne.) eivät ole tukikelpoisia.
• Myynti ja takaisinvuokrausVuokralleottajan myynti- ja takaisinvuokrausjärjestelyn yhteydessä maksamat vuokrat voivat olla tukikelpoisia.

Sääntö 11 - Rakennerahastotoimien hallinto- ja toteuttamiskulut

Periaatteessa rakennerahastojen hallinnosta, toteuttamisesta, seurannasta ja valvonnasta aiheutuvat kulut eivät ole tukikelpoisia. Yhteisrahoitusta voidaan myöntää määrätyin edellytyksin vain seuraaville menolajeille:

• tuen ja toimien valmisteluun, valintaan, arviointiin ja seurantaan liittyvät menot lukuun ottamatta hallinnointi-, seuranta- ja arviointitehtäviin tarkoitettujen atk-järjestelmien hankinta- ja käyttöönottomenoja
• seurantakomiteoiden tai alakomiteoiden kokousmenot; menolajiin voidaan sisällyttää myös asiantuntijoiden ja kolmansista maista tulevien osallistujien kulut
• tilintarkastukseen ja paikalla suoritettaviin tarkastuksiin liittyvät menot.

Palkkamenot, mukaan luettuina sivukulut, ovat tukikelpoisia ainoastaan, jos virkamies tai muu toimihenkilö on määrätty tilapäisesti suorittamaan edellä tarkoitettuja tukikelpoisia tehtäviä.

Rakennerahastojen yleisien tukitoimien (tavoite 1, tavoite 2, tavoite 3) toteutus-, seuranta- ja valvontamenoihin myönnettävän tuen prosenttiosuus riippuu kokonaistuen määrästä. Tuen enimmäismäärä on: a) 2,5 % siitä osasta rakennerahastojen rahoitusosuutta, joka on enintään 100 miljoonaa euroa, b) 2 % siitä osasta rakennerahastojen rahoitusosuutta, joka on yli 100 miljoonaa ja enintään 500 miljoonaa euroa, c) 1 % siitä osasta rakennerahastojen rahoitusosuutta, joka on yli 500 miljoonaa ja enintään miljardi euroa ja d) 0,5 % siitä osasta rakennerahastojen rahoitusosuutta, joka ylittää miljardi euroa. Yhteisöaloitteiden, innovatiivisten toimien ja Peace II -erityisohjelman osalta enimmäismäärä on 5 % rakennerahastojen kokonaisrahoitusosuudesta.

Nämä enimmäismäärät eivät koske toimia, joita voidaan yhteisrahoittaa teknisenä apuna (selvitykset, seminaarit, tiedotustoimet ja ulkopuolinen arviointi sekä hallinnointi-, seuranta- ja arviointitehtäviin tarkoitettujen atk-järjestelmien hankinta ja käyttöönotto).

Sääntö 12 - Menojen tukikelpoisuus toimen toteuttamispaikan mukaan

Rakennerahastoista yhteisrahoitettavat toimet on pääsääntöisesti toteutettava alueella, jota rakennerahastotuki koskee. Jos alueelle, jota rakennerahastotuki koskee, koituu hyötyä sen ulkopuolella toteutettavasta toimesta, hallintoviranomainen voi poikkeuksellisesti hyväksyä tällaisen toimen tukikelpoiseksi. Tässä tapauksessa toimi on toteutettava jäsenvaltion NUTS III (es de fr) -alueella, joka rajoittuu alueeseen, jota rakennerahastotuki koskee. Toimeen liittyvien tukikelpoisten menojen enimmäismäärä määritetään suhteessa alueella odotettuun hyötyvaikutukseen (vähintään 50 %). Kokonaismenot saavat olla enintään 10 % toimenpidekokonaisuuden tukikelpoisista menoista tai 5 % rakennerahastotuen kokonaismäärästä.

Jos toimi rahoitetaan KOR:stä tai jos se kohdistuu erittäin syrjäisiin alueisiin, jäsenvaltion on pyydettävä yhteisrahoitukselle komission etukäteishyväksyntä. Pyyntöä käsitellessään komissio ottaa huomioon toteuttamispaikan ja tukikelpoisen alueen välisen etäisyyden, toimesta alueella odotetun hyötyvaikutuksen ja tukikelpoisten menojen osuuden rakennerahastotuen kokonaismäärästä.

Asetuksen (EY) N:o 1685/2000 säännöksiä sovelletaan takautuvasti 5 päivästä elokuuta 2000 alkaen.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission asetus (EY) N:o 1681/94, annettu 11 päivänä heinäkuuta 1994, rakennepolitiikan rahoituksen epäsäännönmukaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän perustamisesta [EYVL L 178, 12.7.1994].

Asetusta on muutettu komission asetuksella (EY) N:o 2035/2005, annettu 12 päivänä joulukuuta 2005 (EUVL L 328, 15.12.2005). Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan 1 päivä tammikuuta 2006 lähtien.

Viimeisin päivitys 02.01.2006