Help Print this page 
Title and reference
Tavoite 2

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html DA html DE html EL html EN html FR html IT html NL html PT html FI html SV
Multilingual display
Text

Tavoite 2

Euroopan unionin aluepolitiikan päätavoitteena on taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Politiikka perustuu taloudelliseen solidaarisuuteen, jonka perusteella yli 35 prosenttia unionin budjetista (213 miljardia euroa ohjelmakaudella 2000-2006 plus 21,74 miljardia euroa kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle) siirretään heikommassa asemassa oleville alueille. Näin autetaan kehityksessä jälkeen jääneitä unionin alueita, rakennemuutosalueita sekä erityisistä maantieteellisistä, taloudellisista tai sosiaalisista haitoista kärsiviä alueita ratkaisemaan ongelmiaan ja saamaan kaikki mahdollinen hyöty yhtenäismarkkinoista.

Euroopan unionin aluepoliittisen tuen muoto riippuu alueiden kehitystasosta ja ongelmatyypeistä. Ohjelmakauden 2000-2006 rakennerahastoasetuksissa säädetään kolmesta ensisijaisesta tavoitteesta.

  • Tavoite 1: kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämisen ja rakenteellisen sopeuttamisen edistäminen.
  • Tavoite 2: rakenteellisissa vaikeuksissa olevien alueiden taloudellinen ja sosiaalinen uudistaminen.
  • Tavoite 3: koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja työllisyyteen liittyvien politiikkojen ja järjestelmien mukauttamisen ja nykyaikaistamisen tukeminen muualla kuin tavoite 1 -alueilla.

Tässä esittelyssä käsitellään ainoastaan tavoitetta 2. Muista tavoitteista laaditaan erilliset esitteet.

MAANTIETEELLINEN JAKO

Agenda 2000 (es de en fr):ssa esitetyssä rakennerahastouudistuksessa (es de en fr) suositellaan rakenteellisten tukitoimien keskittämistä kaikkein pahimpiin kehitysongelmiin. Rakennerahastojen ohjelmakauden 2000-2006 uuteen tavoitteeseen 2 on sisällytetty ohjelmakauden 1994-1999 entiset tavoitteet 2 (taantuvien teollisuusalueiden uudistaminen) ja 5b (maaseutualueiden mukauttaminen rakennemuutokseen).

Kuten tavoite 1, myös tavoite 2 on "alueellistettu", eli sitä sovelletaan tarkoin tilastollisin ja sosioekonomisin perustein rajatuilla alueilla. Koska tavoite 2 -alueilla on rakenteellisia ongelmia, yhteisötuella tuetaan niiden taloudellista ja sosiaalista uudistamista. Tukikelpoiset alueet määritellään seuraavin perustein: kohdeväestön enimmäismäärä ja kutakin aluetta koskevat erityisperusteet. Tukikelpoisista alueista voidaan näin laatia luettelo.

Kohdeväestön enimmäismäärä

Rakennerahastojen tavoite 2 -tukea saavilla alueilla voi asua enintään 18 prosenttia yhteisön koko väestöstä, mikä merkitsee sitä, että aiemman tavoite 2- ja tavoite 5b -tuen kohdeväestön määrä on vähentynyt, mutta kuitenkin enintään kolmanneksella. Laajentumisen jälkeen enimmäismäärä kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa on 31 prosenttia väestöstä kaikilla kyseisten maitten NUTS II -tason tavoite 2 -alueilla. Heinäkuun 1. päivänä 1999 tehdyllä päätöksellä 1999/503/EY [EYVL L 194, 27.7.1999] komissio on vahvistanut tavoitteen 2 kohdeväestön jäsenvaltiokohtaiset enimmäismäärät ohjelmakaudella 2000-2006. Enimmäismäärät ovat seuraavanlaiset:

Jäsenvaltio

Väestö(milj. asukasta)

% koko väestöstä

Saksa

10,30

13

Itävalta

1,99

25

Belgia

1,27

12

Tanska

0,54

10

Espanja

8,81

22

Suomi

1,58

31

Ranska

18,77

31

Italia

7,4

13

Luxemburg

0,11

28

Alankomaat

2,33

15

Yhdistynyt kuningaskunta

13,84

24

Ruotsi

1,22

14

EU 15

68,17

18

Asiakirjassa kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisehdoista [EUVL L 236, 23.9.2003] esitetään enimmäismäärät näiden maitten osalta 1. päivästä toukokuuta 2004 31. päivään joulukuuta 2006. Kohdeväestön enimmäismäärä tavoite 2 -tuen saamiseksi koskee ainoastaan kolmea näistä maista. Nämä ovat:

  • Tšekki: 0,37 miljoonaa asukasta
  • Slovakia: 0,19 miljoonaa asukasta
  • Kypros: 0,21 miljoonaa asukasta.

Kutakin aluetta koskevat erityisperusteet

Tavoitteen 2 kohdealueet ja niiden määrittelyperusteet ovat seuraavanlaiset: teollisuus- ja palvelualojen sosioekonomiset muutosalueet, taantuvat maaseutualueet, vaikeuksissa olevat kaupunkialueet ja kalastuksesta riippuvaiset kriisialueet.

Teollisuus- ja palvelualojen sosioekonomiset muutosalueet:

  • nämä alueet vastaavat Eurostatin NUTS III (es de en fr) -tason alueita
  • keskimääräinen työttömyys ylitti näillä alueilla yhteisön keskiarvon vuotta 1999 edeltäneinä kolmena vuonna
  • teollisuustyöpaikkojen prosenttimäärä vastasi vähintään yhteisön keskiarvoa kaikkina viitevuosina vuodesta 1985 lähtien
  • teollisuustyöpaikkojen määrä on laskenut jatkuvasti useiden vuosien ajan.

Väestömäärältään tai pinta-alaltaan huomattavat, jonkin teollisuusalueen vieressä olevat maantieteelliset alueet, jotka täyttävät mainitut perusteet, ovat myös tukikelpoisia.

Sellaisilla alueilla, joiden teollisuus- ja palvelualat uudistuvat sosioekonomisesti, työpaikkoja häviää usein perinteisillä teollisuusaloilla (tekstiili-, auto-, hiili- ja terästeollisuus) mutta myös palvelualoilla. Uusien toimintojen kehittämistä ja työntekijöiden uudelleenkoulutusta suositellaan painokkaasti.

Taantuvat maaseutualueet:

  • nämä alueet vastaavat Eurostatin NUTS III -tason alueita
  • väestötiheys on joko alle 100 asukasta neliökilometrillä tai maataloustyöpaikkojen prosenttiosuus on ollut ainakin kaksinkertainen yhteisön keskiarvoon verrattuna kaikkina viitevuosina vuodesta 1985 lähtien
  • joko keskimääräinen työttömyys ylitti näillä alueilla yhteisön keskiarvon vuotta 1999 edeltäneinä kolmena vuonna tai väestömäärä on laskenut vuodesta 1985 lähtien.

Myös sellaiset maaseutualueet, joilla on vakavia sosioekonomisia ongelmia joko väestön ikääntymisen tai aktiivisen viljelijäväestön vähenemisen vuoksi, voivat saada tukea.

Maaseutualueilla on käynnissä huomattavia muutoksia. Maatalouden merkitys työllistäjänä ei ole enää niin suuri kuin ennen, mutta maatalous on edelleen suurin maaseutualojen käyttäjä. Näitä alueita on elvytettävä ja väestö saatava pysymään niillä kehittämällä uusia kilpailukykyisiä toimintoja sekä yhteyksiä kaupunkikeskuksiin.

Vaikeuksissa olevat kaupunkialueet ovat tiheään asuttuja alueita, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista perusteista:

  • pitkäaikaistyöttömien määrä ylittää yhteisön keskiarvon
  • köyhyyttä on paljon, tähän sisältyvät myös heikot asumisolot
  • ympäristön tila on erityisen heikko
  • rikollisuutta ja nuorisorikollisuutta on paljon
  • väestön koulutustaso on heikko.

Kaupungit ovat taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten muutosten ydinaluetta. Kaupunkeihin keskittyy kehityspotentiaali, ja ne voivat verkottua. Kaupunkien sisällä on kuitenkin paljon kehityseroja, mistä ovat osoituksena vakavissa vaikeuksissa olevat, syrjäytymisen ja köyhyyden vaivaamat kaupunginosat. Vaikka kaupungit luovatkin ympäristölle huomattavia paineita, ne ovat kuitenkin merkittävässä asemassa toimiessaan lähistön maaseutualueiden kehityksen vetäjinä.

Kalastuksesta riippuvaiset kriisialueet ovat rannikkoalueita, joilla työpaikoista merkittävä osuus on kalastusalalla. Alueilla on lisäksi rakenteellisia sosioekonomisia ongelmia, jotka ovat yhteydessä kalastusalan rakenneuudistukseen. Rakenneuudistus on vähentänyt huomattavasti alan työpaikkoja.

Tavoite 2 koskee näin ollen neljää erilaista maantieteellistä aluetyyppiä. Lisäksi tukea saavat myös alueet, joilla on (tai uhkaa olla) vakavia rakenteellisia ongelmia tai korkea työttömyysaste maatalous-, teollisuus- tai palvelualoilla käynnissä olevan (tai ennakoidun) rakenneuudistuksen vuoksi. Jos jokin alue on vakavassa kriisissä, komissio voi jäsenvaltion ehdotuksesta muuttaa alueluetteloa vuonna 2003 nostamatta kuitenkaan eri alueiden kohdeväestön määrää.

Luettelo tukikelpoisista alueista

Jäsenvaltiot esittävät ensin omat alustavat luettelonsa tärkeiksi katsomistaan alueista. Ne esittävät luettelot komissiolle ja liittävät niihin ehdotusten arvioinnin tueksi tietoja ja tilastoja tarkoituksenmukaiselta maantieteelliseltä tasolta. Komissio on laatinut läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kutakin unionin jäsenvaltiota koskevan lopullisen luettelon tavoite 2 -alueista ohjelmakaudelle 2000-2006. Näitä päätöksiä voi tarkastella pääosaston INFOREGIO-sivustossa (ES) (DE) (EN) (FR) (IT) [pdf]:

Jäsenvaltio

Päätös

EYVL

Saksa

Päätös 2000/201/EY

EYVL L 66, 14.3.2000

Itävalta

Päätös 2000/289/EY(muutettu päätöksellä 2000/607/EY)

EYVL L 99, 19.4.2000(EYVL L 258, 12.10.2000)

Belgia

Päätös 2000/119/EY

EYVL L 39, 14.2.2000

Tanska

Päätös 2000/121/EY

EYVL L 39, 14.2.2000

Espanja

Päätös 2000/264/EY

EYVL L 84, 5.4.2000

Suomi

Päätös 2000/120/EY

EYVL L 39, 14.2.2000

Ranska

Päätös 2000/339/EY(muutettu päätöksellä 2000/607/EY)(muutettu päätöksellä 2003/679/EY)

EYVL L 123, 24.5.2000(EYVL L 258, 12.10.2000)(EUVL L 249, 1.10.2003)

Italia

Päätös 2000/530/EY(muutettu päätöksellä 2001/363/EY)

EYVL L 223, 4.9.2000(EYVL L 129, 11.5.2001)

Luxemburg

Päätös 2000/277/EY

EYVL L 87, 8.4.2000

Alankomaat

Päätös 2000/118/EY

EYVL L 39, 14.2.2000

Yhdistynyt kuningas-kunta

Päätös 2000/290/EY(muutettu päätöksellä 2001/201/EY)

EYVL L 99, 19.4.2000(EYVL L 78, 16.3.2001)

Ruotsi

Päätös 2000/220/EY

EYVL L 69, 17.3.2000

Tšekki

Päätös 2004/559/EY

EUVL L 249, 23.7.2004

Slovakia

Päätös 2004/596/EY

EUVL L 266, 13.8.2004

Kypros

Päätös 2004/560/EY

EUVL L 250, 24.7.2004

Kreikka, Irlanti ja Portugali eivät saa tavoite 2 -tukea, mutta kaikki niiden alueet saavat tavoite 1 -tukea. Tilanne on sama Latviassa, Liettuassa, Maltassa, Sloveniassa ja Virossa.

Aiempaa tavoite 2 - ja tavoite 5b -tukea ohjelmakaudella 1994-1999 saaneet mutta kaudella 2000-2006 tavoite 2 -tuen ulkopuolelle jääneet EU-15:n alueet saavat siirtymäkauden tukea. Tämän vähitellen lakkaavan siirtymäkauden tuen avulla estetään rakennerahastotuen äkillinen loppuminen ja lujitetaan edelliseltä ohjelmakaudelta saatuja kokemuksia. Tukea voidaan maksaa kuuden vuoden ajan, 1. päivän tammikuuta 2000 ja 31. päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana. Tätä siirtymäkauden tukea saavat alueet saavat myös EAKR:n tukea. Ne voivat saada myös EMOTR:n tukiosaston maaseudun kehittämiseen myöntämää tukea, yhteisen kalastuspolitiikan osalta KOR:n tukea tai Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tavoite 3 -tukea rakenneuudistusalueille.

OHJELMA-ASIAKIRJAT

Ohjelmatyö on oleellinen osa unionin aluepolitiikan täytäntöönpanoa. Jäsenvaltiot esittävät ensin kehityssuunnitelmansa. Suunnitelmissa kuvataan tarkkaan maan taloudellinen ja sosiaalinen tilanne alueittain sekä asetettujen kehitystavoitteiden saavuttamiseen sopivin strategia ja esitetään ohjeellisesti rakennerahastojen tuen käyttö ja muodot.

Jäsenvaltiot esittävät tämän jälkeen unionin toimeenpanevalle elimelle ohjelma-asiakirjat, jotka noudattavat komission yleisiä suuntaviivoja. Tavoitteen 2 ohjelma-asiakirjat esitetään yhtenäisen ohjelma-asiakirjan muodossa (YOA).

Tavoitteen 2 yhtenäisissä ohjelma-asiakirjoissa varmistetaan kaiken yhteisön antaman rakenteellisen tuen koordinointi. Tähän sisältyy myös maaseudun kehittämistoimenpiteiden koordinointi, muttei kuitenkaan tavoitteen 3 mukaisesti henkilöstöresursseille myönnetty tuki. YOA:ssa kuvataan valittua strategiaa ja valittuja toimintalinjoja sekä esitetään tiivistetyssä muodossa suunnitellut toimenpiteet sekä alustava rahoitussuunnitelma, josta ilmenee julkinen ja yksityinen rahoitus. YOA:aan sisältyy myös varainhoitoa, seurantaa, arviointia ja valvontaa koskevat järjestelmät. Kaiken kaikkiaan tavoite 2 -tukea saavissa 12 jäsenvaltiossa toteutetaan 96 alueellista ohjelmaa. Ohjelmista tehtyihin yhteenvetoihin voi tutustua aluepolitiikan pääosaston INFOREGIO-sivustossa (DE) (EN) (FR).

RAHOITUSSÄÄNNÖKSET

Rahavarat

Ohjelmakaudella 2000-2006 rakennerahastotoimiin on varattu 195 miljardia euroa, mihin on vielä lisättävä kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle liittymisestä 31. päivään joulukuuta 2006 varatut 14,1559 miljardia euroa. Tavoitteeseen 2 on myönnetty 22,5 miljardia euroa seitsemäksi vuodeksi (11,5 % kokonaisvaroista) entisille jäsenvaltioille ja 0,12 miljardia euroa kahdeksi ja puoleksi vuodeksi uusille jäsenvaltioille (0,86 prosenttia näille maille myönnetyistä kokonaisvaroista) EAKR:sta ja ESR:sta. Siirtymäkauden tukeen on varattu 2,721 miljardia euroa.

Koheesiorahasto toimii Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa ja Espanjassa sekä kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa. Näissä maissa bruttokansantuote eli BKT on alle 90 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Koheesiorahastosta rahoitetaan ympäristöön ja liikenteeseen liittyviä tukitoimia.

Heinäkuun 1. päivänä tehdyssä komission päätöksessä 1999/504/EY [EYVL L 194, 27.7.1999] vahvistetaan rakennerahastojen tavoite 2 -tuen maksusitoumusmäärärahojen alustava jäsenvaltiokohtainen jako. Maksusitoumusmäärärahat jakautuvat ohjelmakaudella 2000-2006 seuraavasti:

Jäsenvaltio

Tavoite 2(milj. euroa)

Siirtymäkauden tuki(milj. euroa)

Saksa

2 984

526

Itävalta

578

102

Belgia

368

65

Tanska

156

27

Espanja

2 553

98

Suomi

459

30

Ranska

5 437

613

Italia

2 145

377

Luxemburg

34

6

Alankomaat

676

119

Yhdistynyt kuningaskunta

3 989

706

Ruotsi

354

52

Euroopan unioni

19 733

2 721

Uusissa jäsenvaltioissa tavoitteeseen 2 on varattu 0,86 prosenttia rakennerahastojen kokonaismäärärahoista. Maksusitoumusmäärärahojen alustava jako on seuraavanlainen:

  • Tšekki: 63,3 miljoonaa euroa
  • Slovakia: 33 miljoonaa euroa
  • Kypros: 24,9 miljoonaa euroa

Rahastojen tukiosuus

Pääsääntöisesti rakennerahastojen tavoite 2 -tukea säätelevät seuraavat enimmäismäärät: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista mutta vähintään 25 prosenttia tukikelpoisista julkisista kustannuksista.

Yrityksiin kohdistuvien investointien osalta rahastojen tuen on noudatettava valtiontuelle vahvistettuja tukitasojen ylärajoja ja tuen kasautumisen enimmäismääriä.

Jos tukitoimeen liittyy tuloja tuottavien investointien rahoitusta (esim. maksulliset sillat ja moottoritiet), rahastojen rahoituksesta päätetään tavanomaisesti odotettavissa olevien tulojen suuruuden perusteella. Rahastojen rahoitustuen enimmäismäärät ovat tavoitteessa 2 seuraavat:

  • Merkittäviä tuloja tuottavissa infrastruktuuri-investoinneissa tuki voi olla enintään 25 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista. Suorien tukien lisäksi määrää voidaan muunlaisella rahoituksella lisätä enintään 10 prosentilla tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.
  • Yrityksiin kohdistuvien investointien osalta tuki voi olla enintään 15 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista. Pk-yrityksiin tehtävissä investoinneissa näitä määriä voidaan lisätä epäsuorilla rahoitusmuodoilla enintään 10 prosentilla tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

Viimeisin päivitys 16.06.2005

Top