Help Print this page 
Title and reference
Rakennusten energiatehokkuus

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Multilingual display
Text

Rakennusten energiatehokkuus

Rakennukset aiheuttavat 40 prosenttia Euroopan unionin (EU) kokonaisenergiankulutuksesta. Energiankulutuksen vähentäminen tällä alalla on siis ensisijainen toimi pyrittäessä energiatehokkuutta koskeviin 20-20-20 tavoitteisiin. Tätä varten tässä direktiivissä asetetaan rakennusten energiatehokkuutta koskevat yhteiset vaatimukset.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta.

TIIVISTELMÄ

Tällä direktiivillä pyritään edistämään rakennusten ja rakennusten osien energiatehokkuutta . Direktiivin tavoitteena on selkeyttää ja vahvistaa direktiivin 2002/91/EY, jonka se kumoaa, säännöksiä näiden soveltamisalan laajentamiseksi ja rakennusten energiatehokkuutta koskevien merkittävien jäsenvaltioiden välisten erojen vähentämiseksi. Sen säännökset koskevat uusien ja olemassa olevien asuinrakennusten ja muiden rakennusten lämmitystarpeita, kuuman veden tuotantoa, jäähdytystä, ilmanvaihtoa ja valaistusta.

Rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä kansallisella tai alueellisella tasolla rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä, jossa otetaan huomioon tietyt näkökohdat, muun muassa

  • rakennuksen lämpöominaisuudet (lämpökapasiteetti, eristys jne.),
  • lämmityslaitteet ja lämpimän veden jakelu,
  • ilmastointilaitteet,
  • kiinteä valaistusjärjestelmä,
  • sisäilmasto-olosuhteet.

Muiden tekijöiden, kuten paikallisen auringonvalon määrän, päivänvalon, yhteistuotannolla tuotetun sähkön tai kauko- tai aluelämmitys- tai –jäähdytysjärjestelmien, myönteinen vaikutus otetaan myös huomioon.

Vähimmäisvaatimusten vahvistaminen

Jäsenvaltioiden on vahvistettava edellä mainittua laskentamenetelmää käyttäen energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joiden avulla saavutetaan kustannusoptimaaliset tasot. Vaatimusten taso tarkistetaan viiden vuoden välein.

Vähimmäisvaatimuksia vahvistaessaan jäsenvaltiot voivat tehdä eron uusien ja olemassa olevien rakennusten sekä eri rakennusluokkien välillä.

Uusien rakennusten on vastattava näitä vaatimuksia ja läpikäytävä toteutettavuustutkimus, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöön perustuvien energiahuoltojärjestelmien, lämpöpumppujen, kauko- tai aluelämmitys- tai -jäähdytysjärjestelmien ja yhteistuotantojärjestelmien asentamista, ennen rakentamisen aloittamista.

Kun olemassa oleviin rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia, niiden energiatehokkuutta on parannettava siten, että nekin täyttävät vähimmäisvaatimukset.

Seuraavat rakennusluokat voidaan jättää vähimmäisvaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle:

  • virallisesti suojellut rakennukset (esimerkiksi historialliset rakennukset);
  • hartauden harjoittamiseen käytetyt rakennukset;
  • väliaikaiset rakennukset;
  • asuinrakennukset, joita käytetään rajoitetun ajan vuodessa;
  • yksittäiset rakennukset, joiden hyötypinta-ala on yhteensä alle 50 m2.

Rakennusten uusien, korvaavien ja parannettujen teknisten järjestelmien, kuten lämmitys-, lämminvesi- ja ilmastointijärjestelmien ja suurten ilmanvaihtojärjestelmien, on myös vastattava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

Rakennusosien, jotka muodostavat osan rakennuksen vaippaa ja joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen (esimerkiksi ikkunoiden), on myös vastattava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, kun niitä jälkiasennetaan tai korvataan, jotta niiden avulla saavutetaan kustannusoptimaaliset tasot.

Direktiivillä edistetään voimakkaasti älykkäiden energiankulutuksen mittausjärjestelmien asentamista kaikkiin uusiin ja korjattaviin rakennuksiin sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin mukaisesti .

Tavoitteena lähes nollaenergiarakennukset

Kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia 31.12.2020 lähtien. Viranomaisten käytössä ja omistuksessa olevien uusien rakennusten on vastattava samoja vaatimuksia 31.12.2018 jälkeen.

Komissio pyrkii kasvattamaan tämäntyyppisten rakennusten lukumäärää velvoittamalla jäsenvaltiot laatimaan kansallisen suunnitelman, johon sisältyy

  • kuvaus siitä, miten jäsenvaltio soveltaa lähes nollaenergiarakennusten määritelmää,
  • välitavoitteet uusien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi vuoteen 2015 mennessä,
  • tiedot hyväksytyistä toimintatavoista ja rahoitustoimenpiteistä, joilla edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista.

Taloudelliset kannustimet ja markkinaesteet

Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo olemassa olevista ja mahdollisista välineistä, joilla edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Luettelo on saatettava ajan tasalle joka kolmas vuosi.

Energiatehokkuustodistukset

Jäsenvaltioiden on perustettava rakennusten energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmä. Energiatehokkuustodistuksessa annetaan tietoja rakennuksen energiankulutuksesta ja suosituksia kustannusten optimoimiseksi.

Kun rakennus tai rakennuksen osa tarjotaan myytäväksi tai vuokrattavaksi, energiatehokkuustodistuksessa annettu energiatehokkuusindikaattori on mainittava kaupallisissa tiedotusvälineissä olevissa ilmoituksissa.

Rakennusta tai rakennuksen osaa rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa energiatehokkuustodistus esitetään mahdolliselle uudelle vuokralaiselle tai ostajalle ja annetaan ostajalle tai uudelle vuokralaiselle.

Jos yli 500 m2 rakennuksen kokonaispinta-alasta on viranomaisten käytössä tai yleisön toistuvien käyntien kohteena, energiatehokkuustodistus on asetettava esille näkyvälle paikalle, jossa se on selvästi yleisön nähtävissä (tämä vähimmäismäärä alennetaan 250 m2:iin 9.7.2015).

Jäsenvaltioiden on perustettava säännöllinen tarkastusjärjestelmä rakennusten lämmitys- ja ilmastointijärjestelmiä varten.

VIITE

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

EUVL

Direktiivi 2010/31/EU

8.7.2010

9.7.2012

EUVL L 153, 18.6.2010

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 244/2012 , annettu 16 päivänä tammikuuta 2012, rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU täydentämisestä vahvistamalla vertailumenetelmäkehys rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten [EUVL L 81, 21.3.2012].

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle rakennusten energiatehokkuutta koskevasta rahoitustuesta ( COM(2013)0225 final ) [Ei julkaistu EUVL:ssä].

Rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU mukaisesti komission on laadittava kertomus, jossa se arvioi jäsenvaltioiden edistymistä energiankulutukseltaan lähes nollatasoa olevien rakennusten lukumäärän lisäämisessä. Kertomus on laadittava kolmen vuoden välein.

Kertomuksessa todetaan, että jäsenvaltiot eivät ole riittävästi edistyneet rakennusten energiatehokkuuden edistämisessä vuoden 2020 tavoitteiden valossa, sillä marraskuuhun 2012 mennessä vasta yhdeksän jäsenvaltiota oli ilmoittanut komissiolle laatineensa kansallisen toimintasuunnitelman asiasta.

Edistyminen on ollut hidasta ja vain osittaista, minkä vuoksi jäsenvaltiot eivät välttämättä pysty täyttämään rakennusten energiatehokkuustavoitteiden määräaikoja. Lisäksi selkeiden määritelmien, keskipitkän aikavälin tavoitteiden ja erityisten tukitoimien puute on itsessään rakennusalan sääntelyyn ja menettelyihin liittyvä epävarmuustekijä, joka viivästyttää tarpeellisia investointeja teknologiaan, prosesseihin ja koulutukseen sekä heikentää alan kilpailukykyä.

Viimeisin päivitys 06.02.2014

Top