Malta

1) VIITTEET

Komission lausunto [KOM(1999) 69 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]

Komission määräaikaiskertomus [KOM(1999) 508 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]

Komission määräaikaiskertomus [KOM(2000) 708 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]

Komission kertomus [KOM(2001) 700 lopullinen - SEC(2001) 1751 - ei julkaistu EYVL:ssä]

Komission kertomus [KOM(2002) 700 lopullinen - SEC(2002) 1407 - ei julkaistu EYVL:ssä]

Komission kertomus [KOM(2003) 675 lopullinen - SEC(2003) 1206 - ei julkaistu EUVL:ssä].

Euroopan unionin liittymissopimus [EUVL L 236, 23.9.2003]

2) TIIVISTELMÄ

Lokakuussa 1999 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että Malta oli edistynyt hieman valmisteluissaan talous- ja rahaliittoon (EMU) osallistumiseksi.

Marraskuussa 2000 julkaisemassaan kertomuksessa komissio arvioi, että Malta oli edennyt yhteisön säännöstön hyväksymisessä, etenkin julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen osalta.

Marraskuussa 2001 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että maa ei ollut juurikaan edistynyt EMUa koskevan yhteisön säännöstön hyväksymisessä.

Lokakuussa 2002 julkaisemassaan kertomuksessa komissio arvioi, että Malta oli edistynyt EMUa koskevan yhteisön säännöstön hyväksymisessä etenkin julkisen sektorin suoran keskuspankkirahoituksen kieltämiseen sekä keskuspankin riippumattomuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Marraskuussa 2003 antamassaan kertomuksessa komissio totesi, että Malta noudattaa liittymisneuvottelujen mukaisia sitoumuksiaan ja velvoitteitaan ja kykenee liittyessään panemaan täytäntöön yhteisön säännöstön.

Liittymissopimus allekirjoitettiin 16. huhtikuuta 2003, ja maa liittyi unioniin 1. toukokuuta 2004.

YHTEISÖN SÄÄNNÖSTÖ

EMUn kolmas vaihe alkoi 1. tammikuuta 1999. Tuo päivä merkitsi perinpohjaisia muutoksia kaikissa jäsenvaltioissa - niissäkin, jotka eivät liittyneet euroalueeseen välittömästi.

Kansallisten politiikkojen yhteensovittaminen (kansalliset lähentymisohjelmat, talouspolitiikan yleislinjat, monenkeskinen valvonta ja liiallisia alijäämiä koskeva menettely) on talouspolitiikan keskeinen kysymys. Kaikki valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan vakaus- ja kasvusopimusta, luopumaan julkisen talouden alijäämän suorasta rahoituksesta keskuspankin varoin ja julkisen sektorin erityisoikeuksista rahoituslaitoksissa. Lisäksi valtioiden on pitänyt viedä loppuun pääomansiirtojen vapauttaminen.

Jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu euroalueeseen, harjoittavat riippumatonta rahapolitiikkaa ja osallistuvat tietyin rajoituksin Euroopan keskuspankkijärjestelmään (EKPJ). Keskuspankkien on oltava riippumattomia, ja niiden pääasiallisena tavoitteena on oltava hintojen vakaus. Valuuttakurssipolitiikka on kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen asia, koska niiden on pystyttävä osallistumaan uuteen valuuttakurssimekanismiin.

Vaikka unionin jäsenyys edellyttää EMUn tavoitteiden hyväksymistä, lähentymiskriteerien täyttäminen ei ole jäsenyyden välttämätön edellytys. On kuitenkin tarpeellista, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat lähentymiskriteereitä hyvissä ajoin ja pysyvästi, sillä kriteerien täyttäminen kertoo vakauteen tähtäävästä makrotalouspolitiikasta.

ARVIOINTI

Komission helmikuussa 1999 hyväksymällä kertomuksella ajantasaistettiin komission lausunto Maltan jäsenyyshakemuksesta. Kertomuksen johtopäätöksissä esitettiin, että Maltan oli edistyttävä vakaan ja terveen talouspolitiikan toteuttamisessa sekä jatkettava edelleen uudistuksia ja vapauttamista. Vuonna 1999 Euroopan unionin (EU) markkinat olivat edelleen maan tärkeimmät vientimarkkinat, ja niille suuntautui yli 50 prosenttia Maltan kokonaisviennistä. Vuoden 2001 kertomuksessa Maltan arvioitiin saavuttaneen EU:n keskiarvoa, sillä asukaskohtainen bruttokansantuote (BKT) oli 53 prosenttia. Talouselämässä yksityissektorin osuus kasvoi hieman vuodesta 1997. Yksityissektorilla oli luotu työpaikkoja vireästi, mutta julkisen sektorin osuus kokonaistyöllisyydestä oli yhä korkea. Maltan talous on hyvin avoin, mistä on osoituksena maan onnistunut kaupallinen yhdentyminen EU:n kanssa.

Taloudellisen toimeliaisuuden alalla bruttokansantuotteen kasvu oli vuonna 1998 hieman yli 4 prosenttia, ja se nousi 4,2 prosenttiin vuonna 1999. Kokonaistuotanto nousi vuonna 2000 5 prosenttia lähinnä voimakkaan kotimaan kysynnän ansiosta. Vuoden 2000 hyvien tulosten jälkeen taloudellinen toimeliaisuus laantui vuoden 2001 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Koko vuoden aikana se laski 1,2 prosenttia. Tähän laskuun oli syynä pääasiassa kansainvälisen suhdanteen heikkeneminen. BKT nousi keskimäärin 3,4 prosenttia vuosina 1997-2000. Vuoden 2003 kertomuksen mukaan taloudellinen toimeliaisuus pysyi alhaisena ulkomaisen kysynnän heikkouden ja matkailualan kasvun hidastumisen vuoksi. Kehityssuunta kääntyi myönteiseksi vuonna 2002, jolloin kasvua oli 1,2 prosenttia. Vuoden 2003 ensimmäisen neljänneksen aikana BKT supistui 1,9 prosenttia vuositasolla.

Julkisen talouden rahoitusasema oli vaikea koko tarkastelukauden ajan. Vuonna 1998 budjettialijäämä nousi 11 prosenttiin suhteessa BKT:hen, vaikka se vuonna 1995 oli ollut vain 4 prosenttia. Hallitus on sitoutunut laskemaan julkisen alijäämän 4 prosenttiin vuoteen 2004 mennessä. Alijäämä onnistuttiin supistamaan 7,8 prosenttiin vuonna 1999 ja 7 prosenttiin vuonna 2000. Alijäämän supistuminen oli tulosta verotulojen lisääntymisestä ja menojen leikkauksista. Lokakuussa 2001 hallitus esitti Euroopan komissiolle ensimmäisen liittymistä valmistelevan talousohjelmansa, joka liittyi komission käynnistämään liittymistä edeltävään julkisen talouden seurantaan. Julkisen talouden alijäämän laskusuuntaus päättyi vuonna 2001. Koko jakson aikana alijäämä laski vuoden 1997 10,7 prosentista vuoden 2000 7 prosenttiin. Bruttovelkasuhde kasvoi jatkuvasti vuodesta 1999 alkaen, ja vuonna 2001 se oli lähes 66 prosenttia suhteessa BKT:hen verrattuna 56,1 prosenttiin vuonna 1998. Vuoden 2003 kertomuksesta käy ilmi, että julkisen talouden alijäämä tasoittui vuosina 2001-2002 laskien 6,8 prosentista 6,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Julkinen velka kasvoi vuonna 2002 66,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen, mikä nosti korkotasoa huomattavasti.

Inflaatio laski vuonna 1998 2,4 prosenttiin. Vuonna 1999 inflaatio pysyi suhteellisen alhaisella 2,1 prosentin tasolla. Vuonna 2000 keskimääräinen inflaatio nousi jonkin verran 2,4 prosenttiin. Useat vero- ja budjettitoimenpiteet nostivat inflaation vuonna 2001 2,5 prosenttiin. Vuoden 2002 kertomuksessa todettiin, että inflaatio on pysynyt keskimäärin suhteellisen alhaisena. Hintojen osittainen valvonta on pitänyt inflaatiota keinotekoisesti alhaalla. Vuoden 2001 lopussa hintojen nousu kiihtyi kuitenkin uudelleen lähinnä elintarvikehintojen vuoksi. Vuonna 2002 keskimääräinen 12 kuukauden inflaatio laski 2,2 prosentin tasolle.

Valuuttakurssien alalla Maltan liira on ollut vuodesta 1989 alkaen sidottu ecun, Englannin punnan ja Yhdysvaltain dollarin muodostamaan koriin. Tätä suhdetta muokattiin euron käyttöönoton yhteydessä 1. tammikuuta 1999. Keskuspankin päätavoitteena on valuuttakurssin vakaus. Maaliskuun 1999 ja maaliskuun 2000 välisenä aikana Maltan liiran arvo nousi 5,7 prosenttia suhteessa euroon. Rahataloudesta vastaavat viranomaiset muuttivat 23. elokuuta 2002 Maltan liiran korin muodostavien valuuttojen painotusta. Tällä hetkellä euron osuus on 70 prosenttia, Englannin punnan 20 prosenttia ja Yhdysvaltain dollarin 10 prosenttia. Vuoden 2003 kertomuksesta ilmenee, että Maltan liiran arvo on heikentynyt euroon verrattuna. Tämä on kuitenkin vaikuttanut tuontihintoihin vain lievästi.

Kotimaisen kysynnän heikkenemisen vuoksi vaihtotaseen alijäämä supistui verrattuna aikaisempiin erittäin korkeisiin määriin. Vuonna 1999 vaihtotaseen alijäämä supistui 3,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 1998 5,6 prosentin jälkeen, mutta se nousi jälleen vuoden 2000 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana 14,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vuoden 2002 kertomuksessa vaihtotaseen alijäämän arvioitiin pysyvän suurena. Vuoden 2003 kertomuksessa arvioitiin vaihtotaseen alijäämän supistuneen vuoden 2002 aikana 3,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen.

Rakenneuudistusten alalla hallitus hyväksyi aikataulun verojärjestelmän purkamiseksi. Ohjelmassa on tarkoitus toteuttaa myös julkisten menojen rakenneuudistuksia, käynnistää yksityistämiskehitys ja uudistaa julkisen sektorin rakennetta. Hallitus on sitoutunut toteuttamaan joitakin laajoja rakenneuudistuksia. Vuoden 1999 lopussa käynnistettyyn teollisuuden rakenneuudistusohjelmaan kuului muun muassa toimenpiteitä, joilla pyrittiin poistamaan Maltan teollisuutta suojaavat tekijät. Kaupan vapauttaminen oli keskeinen osa talouspolitiikkaa, vaikka jotkin alat ovatkin yhä hyvin suojeltuja. Useilla aloilla valtiontuet ovat korkeita. Vuonna 2000 toteutettiin asteittain useita merkittäviä rakenneuudistuksia. Kaupan vapauttamista jatkettiin poistamalla tuontiverot. Hallitus vähensi asteittain vaikutustaan talouselämässä, vaikka tiettyjen julkisten yritysten yksityistäminen viivästyikin. Vuonna 2001 oli tarkoitus esittää eläkeuudistuksia koskeva ehdotus, mutta asiasta ei päästy sopimukseen. Makrotaloudellisen ympäristön vapautuminen tuo uusia, makrotaloudellisten politiikkojen säätelyyn liittyviä haasteita. Vuoden 2003 kertomuksessa todetaan rakenneuudistuksissa edistytyn vaihtelevasti. Yksityistämisprosessia jatkettiin vuonna 2002 kansallisen postilaitoksen ja Maltan kansainvälisen lentokentän osakkeiden myynnillä. Sitä vastoin kauan odotettua eläkejärjestelmän uudistusta on edelleen lykätty.

Keskuspankin riippumattomuudesta vuoden 1999 kertomuksessa todettiin, että Maltan keskuspankki ei ollut täysin riippumaton hallituksesta. Valtionvarainministerillä oli itse asiassa oikeus tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa antaa keskuspankille rahapolitiikan johtamiseen liittyviä ohjeita. Lisäksi Malta ei noudattanut perustamissopimusta julkisen sektorin suoraan keskuspankkirahoitukseen (es de en fr) liittyvässä kysymyksessä. Vuotta myöhemmin maa oli poistanut keskuspankin mahdollisuuden rahoittaa suoraan julkista sektoria, mikä merkitsi huomattavaa edistysaskelta yhteisön säännöstön hyväksymisessä. Keskuspankin riippumattomuuden takaamisessa ei voitu havaita muuta edistystä. Vuoden 2001 kertomuksessa todettiin, että Maltan keskuspankkia koskevan lain muuttamiseksi oli laadittu ehdotuksia, mutta parlamentti ei ollut vielä hyväksynyt niitä. Vuoden 2002 arvioinnissa huomautettiin, että julkisen sektorin suoran keskuspankkirahoituksen kieltämisessä sekä keskuspankin riippumattomuudessa oli edistytty. Parlamentti hyväksyi Maltan keskuspankkia koskevan uuden lain heinäkuussa 2002. Keskuspankin päätavoitteena on nykyisin hintojen vakaus, ja kaikenlainen luotonanto hallitukselle on kielletty, mutta muutetun lain yhdenmukaisuus yhteisön säännöstön kanssa on vielä vahvistamatta. Tätä alaa koskeva Maltan lainsäädäntö vaikuttaa olevan laajasti yhteisön säännöstön mukainen, ja maan hallinnolliset valmiudet ovat yleisesti ottaen tarkoituksenmukaiset. Vuoden 2003 kertomuksesta käy ilmi, että kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen yhteisön säännöstön kanssa on saatu päätökseen.

Tätä lukua koskevat neuvottelut päätettiin joulukuussa 2002. Malta ei ole pyytänyt siirtymäjärjestelyjä. Yleisesti ottaen maa noudattaa liittymisneuvottelujen mukaisia sitoumuksiaan.

Viimeisin päivitys 19.03.2004