Help Print this page 
Title and reference
Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html CS html DA html DE html EL html EN html FR html IT html HU html NL html PL html PT html RO html FI html SV
Multilingual display
Text

Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta

Naisten ja miesten välinen palkkaero on todellisuutta Euroopan unionissa (EU). Komissio esittää tässä tiedonannossa tämän tilanteen syiden selvityksen perusteella toimintatapoja, joiden tarkoituksena on poistaa epätasa-arvo ja kehottaa kaikkia osapuolia osallistumaan.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, annettu 18. heinäkuuta 2007, Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta [KOM(2007) 424 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Vuodesta 1957 lähtien Rooman sopimukseen on sisältynyt periaate, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan sama palkka. EY:n perustamissopimuksen 157 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on noudatettava periaatetta, jonka mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka. Palkkaeron kaventaminen kuuluu myös EU:n kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteisiin.

Käytännössä tilanne on kuitenkin ongelmallinen. Unionissa naiset ansaitsevat edelleen keskimäärin 16,2 prosenttia vähemmän kuin miehet jokaista työtuntia kohden (Eurostat 2011), huolimatta merkittävästä edistyksestä, jota on havaittu koulutuksessa ja työkokemuksessa. Luvut osoittavat, että naisten ja miesten palkkaerot ovat pienentyneet hyvin hitaasti.

Suurinta osaa palkkaerosta ei voida selittää objektiivisen perustein. Kaikissa jäsenvaltioissa naisten koulumenestyksen taso on korkeampi kuin miesten, ja enemmistö korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia. Siksi on selittämätöntä, että työmarkkinat tarjoavat naisille miehiä huonommat edellytykset eivätkä arvosta täysimääräisesti naisten tuotantopotentiaalia.

Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta ylittää selvästi Euroopan komission toimivallan. Siksi se edellyttääkin osallistumista kaikilta osapuolilta, erityisesti jäsenvaltioilta ja työmarkkinaosapuolilta, joille päätöksenteko- ja toimintavalta on keskittynyt.

Monitahoinen ja pitkäkestoinen ilmiö

Palkkauksen erot voivat kuvastaa objektiivisia eroja, kuten seuraavat:

  • henkilökohtaiset ominaisuudet (ikä, koulutustaso ja kokemus)
  • työhön liittyvät tekijät (ammatti, sopimuksen luonne ja työehdot)
  • suoraan yritykseen liittyvät tekijät (toimiala ja koko).

Olemassa on myös välitöntä syrjintää, joissa nainen saa samasta työstä alempaa palkkaa kuin miespuolinen työtoverinsa.

Palkkaero voi myös heijastaa eriarvoisuutta työmarkkinoilla:

  • monialainen eriytyminen: naiset hakeutuvat paljon harvemmille aloille ja harvempiin ammatteihin kuin miehet, ja nämä alat ja ammatit ovat usein vähemmän arvostettuja ja huonommin palkattuja
  • alakohtainen eriytyminen: naisia otetaan pääasiassa huonommin palkattuihin tehtäviin, ja he kohtaavat enemmän esteitä urakehityksessään (vain kolmannes EU:n yrityksissä työskentelevästä toimihenkilöstöstä on naisia)
  • perinteet ja stereotypiat: nämä vaikuttavat esimerkiksi koulutusalan valintaan, ammattien arviointiin ja luokitteluun sekä työssäkäyntiin
  • työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät vaikeudet, jotka ilmenevät naisilla usein hakeutumisena osa-aikaiseen työhön ja työuran keskeytyksinä, millä on kielteisiä vaikutuksia urakehitykselle.

Tilastot osoittavat, että palkkaero kasvaa työntekijän iän, koulutustason ja työkokemuksen myötä: ikäryhmällä 50-59-vuotiaat palkkaero on yli 30 prosenttia (alle 30-vuotiailla 7 prosenttia). Korkeakoulututkinnon suorittaneilla palkkaero on yli 30 prosenttia, kun taas alemman toisen asteen opinnot suorittaneilla se on 13 prosenttia. Palkkaero voi olla jopa 32 prosenttia työntekijöillä, jotka ovat työskennelleet yrityksessä yli 30 vuotta, kun taas 1-5 vuotta palvelleilla työntekijöillä ero on 22 prosenttiin.

Naisten ja miesten palkkauksellisen epätasa-arvon torjunta

Komissio korostaa naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventamisessa seuraavia toimintatapoja:

  • parempi voimassa olevan lainsäädännön soveltaminen ja siitä tiedottaminen
  • EU:n kasvu- ja työllisyysstrategian täysimääräinen hyödyntäminen unionilta saatavan taloudellisen tuen avulla (rakennerahastot)
  • työnantajien kannustaminen samapalkkaisuuden toteuttamiseen vetoamalla erityisesti yhteiskuntavastuuseen
  • parhaiden käytäntöjen tukeminen yhteisön tasolla työmarkkinaosapuolten tuella.

Taustaa

Naisten ja miesten välisen palkkaeron poistaminen on yksi EU:n sukupuolten tasa-arvopolitiikan keskeisimmistä aiheista, ja se on huomioitu useissa normatiivisissa säädöksissä ja unionin suuntaviivoissa:

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission suositus 2014/124/EU , annettu 7 päivänä maaliskuuta 2014, miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta läpinäkyvyyden avulla[EUVL L 69, 8.3.2014].

Suosituksessa esitetään jäsenvaltioille ohjeistusta, jonka tarkoituksena on auttaa niitä miesten ja naisten samanpalkkaisuuden periaatteen paremmassa täytäntöönpanossa. Ehdotettuja toimenpiteitä ovat seuraavat:

  • palkkojen läpinäkyvyyden edistäminen
  • sellaisten paikallisten organisaatioiden roolin vahvistaminen, joiden tehtävänä on edistää tasa-arvoa ja ehkäistä palkkasyrjintää
  • parempi samanpalkkaisuuden periaatteen edistämisen valvominen ja sellaisten toimenpiteiden käyttöönotto, joilla voidaan taistella palkkasyrjintää vastaan
  • toimiin ryhtyminen tietoisuuden lisäämiseksi samanpalkkaisuuden periaatteesta.

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta ( COM(2013) 861 final ) [Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 21 päivänä syyskuuta 2010, Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010-2015 [ KOM(2010) 491 lopull. - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY , annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa ( EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23 ).

Viimeisin päivitys 10.06.2014

Top