Help Print this page 
Title and reference
Euroopan unionin toimivaltajako

Summaries of EU legislation: direct access to the main summaries page.
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html CS html DA html DE html EL html EN html FR html IT html HU html NL html PL html PT html RO html FI html SV
Multilingual display
Text

Euroopan unionin toimivaltajako

JOHDANTO

Lissabonin sopimuksessa selvennetään Euroopan unionin (EU) ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivallan jakoa. Lissabonin sopimus on ensimmäinen perustamissopimus, jossa toimivalta jaetaan yksiselitteisesti kolmeen päätyyppiin: yksinomaiseen toimivaltaan, jaettuun toimivaltaan sekä toimivaltaan toteuttaa tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimia.

Nämä selvennykset eivät muuta toimivallan jakautumista merkittävästi. Uudistus on kuitenkin tärkeä ja tarpeellinen EU:n toiminnan sujuvuuden kannalta. EU:n ja jäsenvaltioiden välillä on käyty aikaisemmin useita toimivaltakiistoja. Tästä lähtien kunkin osapuolen toimivaltuudet on kuitenkin määritelty selkeästi. Lisäksi tällainen avoimuus helpottaa toimivaltuuksien valvontaa ja käyttämistä koskevien perusperiaatteiden soveltamista.

EU:N PILARIJAKO POISTUU

Yksi Lissabonin sopimuksen merkittävimmistä uudistuksista on EU:n politiikan alojen jaottelun, niin sanotun kolmen pilarin rakenteen, poistuminen. Nämä pilarit olivat

  • Euroopan yhteisö
  • yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)
  • poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa.

Kolmiosaisen rakenteen sisällä esiintyi erilaisten toimivaltuuksien päällekkäisyyttä. Ensimmäisen pilarin puitteissa annetut säädökset annettiin EU:n lainsäädäntömenettelyiden mukaisesti. Kaksi muuta pilaria perustuivat sen sijaan jäsenvaltioiden hallitusten väliseen yhteistyöhön.

Lissabonin sopimuksessa tehdään loppu tästä mutkikkaasta rakenteesta. Euroopan yhteisö korvataan EU:lla, ja EU saa käyttöönsä lainsäädäntömenettelyitä, joiden ansiosta se voi käyttää sille annettua toimivaltaa täysimääräisesti. Lisäksi EU saa oikeushenkilöllisyyden, joka oli aiemmin vain Euroopan yhteisöllä. Tämän ansiosta EU voi tästä lähtien tehdä sopimuksia sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

TOIMIVALLAN KOLME PÄÄTYYPPIÄ

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) erotetaan kolme toimivallan päätyyppiä. ja esitetään kunkin toimivaltatyypin alaisuuteen kuuluvista aloista luettelo, joka ei ole tyhjentävä. Toimivalta jaotellaan sopimuksessa seuraavasti:

  • yksinomainen toimivalta (SEUT‑sopimuksen 3 artikla): Ainoastaan EU voi toimia lainsäätäjänä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä yksinomaisen toimivallan alaisuuteen kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltiot voivat tällöin ainoastaan panna täytäntöön unionin antamia säädöksiä, ellei unioni ole valtuuttanut niitä antamaan tiettyjä säädöksiä itse.
  • jaettu toimivalta (SEUT‑sopimuksen 4 artikla): Sekä unioni että jäsenvaltiot voivat antaa velvoittavia säädöksiä jaetun toimivallan alaisuuteen kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää toimivaltaansa vain siltä osin kuin unioni ei ole käyttänyt omaansa tai on päättänyt olla käyttämättä sitä.
  • toimivalta toteuttaa tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimia (SEUT‑sopimuksen 6 artikla): EU voi toteuttaa toimia ainoastaan tukeakseen, sovittaakseen yhteen tai täydentääkseen jäsenvaltioiden toimintaa. Tämän toimivallan piiriin kuuluvilla aloilla EU:lla ei siis ole lainsäädäntövaltaa eikä se voi puuttua jäsenvaltioiden toimintaan niiden käyttäessä toimivaltaansa.

ERITYISET TOIMIVALTUUDET

EU:lla on joillain aloilla erityisiä toimivaltuuksia. Näitä aloja ovat

  • talous- ja työllisyyspolitiikkojen yhteensovittaminen (SEUT‑sopimuksen 5 artikla): EU:lla on toimivaltuudet huolehtia yhteensovittamisen yksityiskohdista. Sen on niiden puitteissa määritettävä laajat suuntaviivat, joita jäsenvaltiot noudattavat.
  • yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) (SEU-sopimuksen 24 artikla): EU:n toimivalta kattaa kaikki YUTP:n osa-alueet. EU määrittelee ja toteuttaa YUTP:aa muun muassa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan välityksellä; heidän asemansa ja tehtävänsä on tunnustettu Lissabonin sopimuksessa. EU ei voi kuitenkaan missään tapauksessa antaa YUTP:n alalla lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä. Myöskään Euroopan unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tehdä ratkaisuja tällä alalla.
  • "joustolauseke" (SEUT‑sopimuksen 352 artikla): Joustolauseke antaa EU:lle mahdollisuuden toimia perussopimuksissa annetun toimivallan ylittävällä tavalla, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Joustavuuslauseketta voidaan kuitenkin toteuttaa vain tarkkaan määrättyä menettelyä ja tiettyjä rajoituksia noudattaen.

TOIMIVALLAN KÄYTTÄMINEN

Unioni voi käyttää toimivaltaansa vain SEU-sopimuksen 5 artiklassa esitettyjen kolmen perusperiaatteen rajoissa. EU:n toimivallan rajaaminen helpottaa huomattavasti näiden periaatteiden asianmukaista soveltamista. Noudatettavat periaatteet ovat seuraavat:

  • annetun toimivallan periaate: unioni käyttää vain sellaista toimivaltaa, jota sille on perussopimuksissa annettu.
  • suhteellisuusperiaate: EU:n toimivallan käytön tulee rajoittua toimiin, jotka ovat perussopimusten tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeellisia.
  • toissijaisuusperiaate: Jaetun toimivallan osalta EU voi toteuttaa toimenpiteitä vain, jos se pystyy toimimaan tehokkaammin kuin jäsenvaltiot.

TOIMIVALLAN SIIRTÄMINEN

EU:n ja jäsenvaltioiden väliseen nykyiseen toimivallan jakoon voidaan tehdä muutoksia. EU:n toimivallan vähentäminen tai lisääminen on kuitenkin arkaluonteinen kysymys, joka edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää ja perussopimusten muuttamista.

Viimeisin päivitys 23.03.2010

Top