Euroopan unionin neuvosto

JOHDANTO

Euroopan unionin neuvoston asema säilyy ennallaan. Se käyttää yhdessä Euroopan parlamentin kanssa lainsäädäntö- ja budjettivaltaa ja hoitaa myös politiikkojen määrittelyyn ja yhteensovittamiseen liittyviä tehtäviä. Sitä vastoin Lissabonin sopimuksessa tehdään merkittäviä muutoksia neuvoston työn organisointiin ja sisäiseen rakenteeseen.

Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla muutettiin jo olennaisesti neuvoston äänestysjärjestelmää sen mukauttamiseksi Euroopan unionin (EU) toistuviin laajentumisiin. Ääntenpainotusjärjestelmästä luovutaan ja se korvataan uudella kaksinkertaisen enemmistön järjestelmällä. Lissabonin sopimuksella myös parannetaan neuvoston avoimuutta antamalla useita lisämääräyksiä, jotka koskevat neuvoston eri kokoonpanoja ja puheenjohtajuutta.

MÄÄRÄENEMMISTÖ‑KÄSITTEEN UUSI MÄÄRITELMÄ

Neuvoston päätöksentekoprosessia muutetaan perinpohjaisesti. Edellisillä uudistussopimuksilla perustettiin ääntenpainotusjärjestelmä. Kullakin jäsenvaltiolla oli tietty asukasluvun perusteella määräytyvä äänimäärä. Päätöksenteko edellytti siis tiettyä vähimmäisäänimäärää, joka edusti jäsenvaltioiden enemmistöä. Määräenemmistöön tarvittiin 1. tammikuuta 2007 lähtien vähintään 14 jäsenvaltiota ja 255 ääntä 345:stä. Neuvoston ääntenpainotusjärjestelmän takia pienet jäsenvaltiot olivat suhteellisesti paremmin edustettuina kuin suuret, ja järjestelmää käsiteltiin säännöllisesti pitkissä neuvotteluissa.

Lissabonin sopimuksella yksinkertaistetaan järjestelmää sen tehokkuuden lisäämiseksi. Ääntenpainotuksesta luovutaan ja päätöksentekoa varten perustetaan kaksinkertaisen enemmistön järjestelmä. Määräenemmistön muodostavat vastedes 55 prosenttia jäsenvaltioista, jotka edustavat vähintään 65:ttä prosenttia EU:n väestöstä. Kun neuvosto ei tee päätöstään komission ehdotuksesta, määräenemmistöön tarvitaan vähintään 72 prosenttia jäsenvaltioista, jotka edustavat vähintään 65:ttä prosenttia väestöstä. Tällaisessa järjestelmässä kullakin jäsenvaltiolla on yksi ääni, ja samalla otetaan huomioon niiden väestömäärä. Lissabonin sopimuksessa määritellään myös määrävähemmistö, joka muodostuu vähintään neljästä jäsenvaltiosta, jotka edustavat yli 35:ttä prosenttia EU:n väestöstä.

Uutta määräenemmistöäänestysjärjestelmää sovelletaan 1. marraskuuta 2014 alkaen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 31. maaliskuuta 2017 saakka pyytää, että päätökset tehdään tapauskohtaisesti ennen 1. marraskuuta 2014 voimassa olevien sääntöjen mukaisesti (toisin sanoen määräenemmistöllä sellaisena kuin se on määritelty Nizzan sopimuksessa).

Lisäksi jäsenvaltiot voivat pyytää Lissabonin sopimuksen julistuksessa nro 7 vahvistetun "Ioanninan kompromissin" soveltamista. Tämän määräyksen ansiosta ryhmä jäsenvaltioita voi ilmoittaa vastustavansa säädöstä, vaikka kyseinen ryhmä ei olisikaan riittävän suuri määrävähemmistön muodostamiseen. Siinä tapauksessa jäsenvaltioiden ryhmän on ilmoitettava neuvostolle aikovansa vastustaa säädöksen antamista. Neuvoston on tehtävä kaikki voitava löytääkseen tyydyttävän ratkaisun, jossa otetaan huomioon kyseisten jäsenvaltioiden esiin tuomat huolenaiheet. Lisäksi neuvosto tekee ratkaisunsa kohtuullisen määräajan kuluessa ja sen estämättä unionin oikeudessa asetettujen määräaikojen noudattamista. Ioanninan kompromissi on siis jatkossakin ennen muuta poliittinen kompromissi, joka osoittaa, että neuvoston tavoitteena on päästä useimpia jäsenvaltioita tyydyttävään ratkaisuun tärkeistä aiheista.

Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa määräenemmistöäänestyksen soveltamisalaa laajennettiin huomattavasti. Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan tätä kehityssuuntaa. Tästedes neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä, jollei perussopimuksissa toisin määrätä. Käytännössä määräenemmistöpäätöksenteko ulotetaan koskemaan uusia aloja, kuten yhteistä turvapaikkapolitiikkaa sekä kulttuuria ja urheilua.

NEUVOSTON KOKOONPANOT

Avoimuuden varmistamiseksi Lissabonin sopimuksessa määritellään tarkemmin neuvoston työskentelytavat ja selkeytetään niitä. Sillä on jäsenvaltioiden toimivaltaisten ministereiden kokouksia varten eri kokoonpanoja. Tästä käytännöstä määrätään SEU‑sopimuksessa. Sopimuksessa mainitaan nimenomaisesti kaksi neuvoston kokoonpanoa:

• yleisten asioiden neuvosto, joka huolehtii neuvoston eri kokoonpanojen työskentelyn johdonmukaisuudesta ja Eurooppa‑neuvoston kokousten valmistelusta
• ulkoasiainneuvosto, joka vastaa Euroopan unionin ulkopolitiikan muotoilusta.

Eurooppa-neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä luettelon neuvoston muista kokoonpanoista.

Lissabonin sopimuksella lisätään myös neuvoston päätöksentekomenettelyn avoimuutta. Euroopan parlamentin istuntojen tavoin neuvoston istunnot ovat vastedes julkisia sen käsitellessä esitystä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi tai äänestäessä siitä.

NEUVOSTON ERI KOKOONAPANOJEN PUHEENJOHTAJUUS

Neuvoston eri kokoonpanojen puheenjohtajina toimivat jatkossakin jäsenvaltioiden edustajat tasaisen vuorottelun järjestelmän mukaisesti. Poikkeuksen tästä tekee ulkoasiainneuvosto, jonka puheenjohtajana toimii unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Lisäksi neuvoston puheenjohtajuuden hoitamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu Eurooppa‑neuvoston päätöksessä 2009/881/EU.

TIIVISTELMÄTAULUKKO

Viimeisin päivitys 24.12.2009