Kansallisten meripolitiikkojen laatimista koskevat suuntaviivat

Merialueet ja rannikot ovat Euroopan hyvinvoinnin ja vaurauden keskeisiä edellytyksiä. Merten ja valtamerten yhä voimakkaampi hyödyntäminen on yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa lisännyt huomattavasti meriympäristöön kohdistuvia paineita. Jotta voitaisiin vastata Euroopan merialueisiin kohdistuviin lukuisiin haasteisiin, on oleellista omaksua meriasioiden hallinnointiin uusi monialainen ja yhdennetty lähestymistapa. Komission esittämien suuntaviivojen tarkoituksena on ohjata julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita kehittämään omaa kansallista meripolitiikkaansa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2008, ”Meripolitiikkaan sovellettavaa yhdennettyä lähestymistapaa koskevat suuntaviivat: kohti parasta toimintatapaa meriasioiden yhdennetyssä hallinnoinnissa ja sidosryhmien kuulemisessa” [KOM(2008) 395 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unioni (EU) esittää suuntaviivat yhdennetyn meripolitiikan laatimisesta, mikä on kaudella 2005–2009 yksi komission strategisista tavoitteista. Tämä uusi EU:n laajuinen lähestymistapa muodostaa EU:n yhdennetyn meripolitiikan ytimen. Komissio ehdotti kyseistä politiikkaa lokakuussa 2007. Suuntaviivoissa vahvistetaan yleiset poliittiset linjaukset ja luodaan jäsenvaltioille ja merialan sidosryhmille toimintapuitteet meriasioiden alan yhdennetyn kansallisen lähestymistavan kehittämistä varten.

Jäsenvaltioita rohkaistaan laatimaan omat kansalliset yhdennetyt meripolitiikkansa tiiviissä yhteistyössä merialan kansallisten ja alueellisten sidosryhmien kanssa. Meriasioita koskevien politiikanalojen lukuisat yhteisvaikutukset edellyttävät hallintoelinten toteuttamien toimien tehokasta koordinointia. Jotta tässä onnistuttaisiin, jäsenvaltioiden on kehitettävä ja helpotettava meriasioiden hallinnointiin liittyvää yhteistoimintaa kaikilla tasoilla, myös EU:n laajuisesti.

Jäsenvaltioiden on harkittava sisäisten koordinointirakenteiden perustamista omien hallintojärjestelmiensä yhteyteen (ministeriöt, kansalliset kansanedustuslaitokset ja niin edelleen). Kyseiset rakenteet muodostaisivat kansallista päätöksentekoa helpottavan ohjausjärjestelmän. Lisäksi voitaisiin nimittää meriasioiden koordinoinnista vastaava henkilö. Hänen tehtäviinsä kuuluisi muun muassa vastakkaisten alakohtaisten intressien välisen vuoropuhelun jäsentäminen.

Rannikkoalueiden ja muiden paikallisten päätöksentekijöiden on voitava osallistua yhdennettyjen meripolitiikkojen suunnitteluun, koska niillä on kokemusta rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta sekä kyseisillä alueilla harjoitetun toiminnan alueellisen leviämisen sääntelystä.

Kaikkien merialan sidosryhmien on osallistuttava meriasioita koskevaan yhdennettyyn päätöksentekoon. Sidosryhmiin kuuluu talouselämän osapuolia (yritykset ja palveluntarjoajat), työmarkkinaosapuolia, kansalaisjärjestöjä, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia. Niiden osallistuminen kansallis-, alue- tai paikallistasolla on suositeltavaa. Jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava sidosryhmien osallistuminen meriasioiden hallintoon ja varmistettava samalla päätöksentekomenettelyn avoimuus.

Merialueiden rajatylittävän koordinointitoiminnan alueellinen kehittäminen on välttämätöntä, jotta varmistetaan hyvien käytäntöjen levittäminen ja jäsenvaltioiden tiiviimpi yhteistyö esimerkiksi meriympäristön suojelun, Euroopan merialueiden turvatoimien, turvallisuuden ja valvonnan sekä meren ja meriasioiden tutkimuksen aloilla. Tässä yhteydessä Euroopan komissio kehittää aluestrategioita ja valmistelee parhaillaan Itämerta ja Välimerta koskevia strategioita.

Komissio kehottaa jäsenvaltioita jakamaan tietoa meriasioiden hallinnoinnin alalla toteuttamistaan toimenpiteistä. Komissio julkaisee kerätyistä tiedoista taulukon Internetissä. Niitä voidaan käyttää esimerkkinä hyvien käytäntöjen jakamisessa.

Kuten komissio ilmoitti EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa koskevassa sinisessä kirjassa, komissio antaa ennen vuoden 2009 loppua selvityksen meriasioihin sovellettavan yhdennetyn lähestymistavan omaksumisessa saavutetusta edistymisestä.

Taustaa

Nämä suuntaviivat kuuluvat olennaisesti Euroopan unionin yhdennettyä meripolitiikkaa koskevaan tiedonantoon (sininen kirja), jonka komissio esitti lokakuussa 2007 ja Eurooppa‑neuvosto hyväksyi joulukuussa 2007.

Nämä suuntaviivat pohjautuvat myös vuonna 1982 tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimukseen ja vuonna 2002 pidettyyn Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokoukseen.

Viimeisin päivitys 16.09.2008