Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet

Nykyisiä maakaasun ja sähkön sisämarkkinasääntöjä on täydennettävä uusilla toimenpiteillä, jotta markkinoista tulisi täysin toimivat. Markkinoiden tilannekatsaus osoittaa, että toimintahäiriöitä esiintyy edelleen ja että nykyiset säännöt eivät mahdollista niiden korjaamista tehokkaasti.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 10. tammikuuta 2007, ”Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet” [KOM(2006) 841 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unioni (EU) haluaa luoda todelliseen kilpailuun perustuvat maakaasun ja sähkön sisämarkkinat, jotka tarjoavat kuluttajille oikeudenmukaisesti ja kilpailukykyisesti hinnoitellun tuotevalikoiman, edistävät puhtaan energian tuotantoa ja parantavat toimitusvarmuutta.

Vaikka energian sisämarkkinat ovat toteutuneet, toimialakohtaisessa kaasu- ja sähkömarkkinoiden tutkinnassa havaittiin useita puutteita, joiden vuoksi kuluttajat sen enempää kuin talouselämäkään eivät ole pystyneet hyödyntämään täysimääräisesti kansallisten kaasu- ja sähkömarkkinoiden avaamisesta seuranneita mahdollisuuksia.

Nykyisillä säännöillä näitä puutteita ei pystytä korjaamaan tehokkaasti, joten uusia toimenpiteitä on otettava käyttöön täysin toimivien energian sisämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan.

Energian sisämarkkinoiden edut

Kansallisten kaasu- ja sähkömarkkinoiden avauduttua kilpailulle kuluttajat ovat voineet valita vapaasti energiantoimittajansa ja säästää näin rahaa. Markkinoiden avautuminen on myös parantanut toimitusvarmuutta kannustamalla investoimaan tuotantolaitoksiin, jolloin toimituskatkokset vähenevät, ja kannustamalla monipuolistamaan energian siirtotapoja ja energialähteitä. Todelliseen kilpailuun perustuvat energiamarkkinat tukevat myös kestävää kehitystä, sillä markkinoille pääsevät myös uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön jakelijat.

Toimintahäiriöiden jatkuminen

Käytännössä EU on vielä kaukana tavoitteena olevista todellisista energian sisämarkkinoista, joilla jokaisella asiakkaalla olisi lakisääteinen oikeus valita energiantoimittajansa vapaasti ja joilla tämä oikeus olisi myös todellinen, tehokas ja helposti käytettävissä. Tämä johtuu siitä, että nykyiset säännöt eivät pysty kokonaan estämään markkinahäiriöitä.

Se, että verkko-operaattorit erotetaan oikeudellisesti ja toiminnallisesti niistä tuotanto- ja toimitusyrityksistä, joihin ne ovat vertikaalisesti kytköksissä, ei ole riittänyt varmistamaan tasa-arvoista pääsyä verkkoon. Perinteiset toimijat ovatkin säilyttäneet hallitsevan asemansa. Markkinoille pyrkivät uudet yritykset kohtaavat vaikeuksia, koska markkinoille pääsyn edellytykset ovat syrjiviä, käytettävissä oleva verkkokapasiteetti on niukka, verkon tilannetta koskevat tiedot eivät ole julkisia ja investoinnit ovat vähäisiä.

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ei ole tarvittavaa toimivaltaa ja riippumattomuutta tehtäviensä hoitamiseen. Niiden valtuudet vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta riippuen, mikä haittaa rajatylittävää kauppaa ja toimitusyhteyksiä muiden jäsenvaltioiden kuluttajiin.

Uudet säännöt energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi

• Syrjimättömän verkkoon pääsyn varmistaminen toimintojen erottamisen avulla

Nykyiset vaatimukset erottaa yritystoiminnot toisistaan oikeudellisesti ja toiminnallisesti eivät ole riittäneet poistamaan vertikaalisesta integroitumisesta seuraavia eturistiriitoja. Siirtoverkkojen hallinnointi ja toimitus- tai tuotantotoiminnot on erotettava toisistaan selkeämmin sen varmistamiseksi, että operaattorit ylläpitävät, operoivat ja kehittävät verkkoja verkon käyttäjien yleisen edun mukaisesti.

Erottaminen voidaan toteuttaa joko eriyttämällä omistus kokonaisuudessaan, sillä siirtoverkko-operaattorit ovat samanaikaisesti verkon operaattoreita ja omistajia, tai asettamalla verkon ylläpidosta, kehittämisestä ja operoinnista vastaavia riippumattomia siirtoverkko-operaattoreita, jolloin verkko voi jäädä vertikaalisesti yhdennettyjen yritysten omistukseen.

Omistuksen eriyttäminen vaikuttaa taloudellisesti tehokkaimmalta keinolta varmistaa todellisten energian sisämarkkinoiden syntyminen. Sen ansiosta verkko-operaattoreiden erilaiset intressit poistuvat, mutta samalla vältetään myös liian yksityiskohtainen ja monimutkainen sääntely ja taataan vertikaalisesti integroituneiden verkko-operaattoreiden riippumattomuus.

• Sääntelyviranomaisten aseman vahvistaminen kansallisella ja EU:n tasolla

Sääntelykehystä ja siten sääntelyviranomaisten toimivaltaa on vahvistettava, jotta saadaan aikaan kilpailun kehittymiselle ja investoinneille välttämättömät avoimet, vakaat ja syrjimättömät olosuhteet.

Kansallisten sääntelyviranomaisten toimintaa on myös koordinoitava paremmin EU:n tasolla, jotta vältetään sääntelyn jäsenvaltiokohtaisista eroista johtuva markkinoiden segmentoituminen. Tähän voidaan päästä joko kehittämällä nykyistä lähestymistapaa, jolloin haittapuolena on se, että edistyminen perustuisi edelleen vapaaehtoiseen sopimukseen 27 kansallisen sääntelyelimen välillä, joilla usein on erilaisia intressejä, virallistamalla Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) asema tekemällä siitä riippumattomien sääntelyviranomaisten eurooppalainen verkko (ERGEG+), tai perustamalla uusi erillinen yhteisön tason elin.

• Siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö

Jotta kaasua ja sähköä voitaisiin siirtää vapaasti EU:n sisällä, on laadittava yhteensopivat tekniset säännöt, harjoitettava säännöllistä tietojenvaihtoa, lisättävä verkkoinvestointeja ja ennen kaikkea rajatylittäviä yhteyksiä sekä siirryttävä käyttämään alueellisia verkko-operaattoreita.

• Epäterveen kilpailun mahdollisuuksien kaventaminen

Kaasu- ja sähkömarkkinat ovat erityisen alttiita hallitsevien markkina-asemien kehittymiselle johtuen ennen markkinoiden vapauttamista toimineista perinteisten toimijoiden monopoleista, yhdentymisen puutteesta ja markkinoiden luonteesta, erityisesti heikosta kysyntäjoustosta.

Avoimuuden lisääminen, kapasiteetin pakollisen käytön periaate (”käytä tai menetä”), kaasuvarastojen todelliset käyttömahdollisuudet ja kannustimien säilyttäminen uusien varastointimahdollisuuksien kehittämiseen edesauttaisivat todelliseen kilpailuun perustuvien kaasu- ja sähkömarkkinoiden toteutumista.

• Sähkön tuotantolaitoksiin ja kaasuinfrastruktuuriin tehtävien investointien edistäminen

Vakaan investointiympäristön luominen on ensisijaista. Investointeihin voivat vaikuttaa myös muut tekijät, kuten päästöjä koskevien todistusten jakaminen tai erityiset kannustimet, joilla tuetaan esimerkiksi sähkön tuottamista uusiutuvista energialähteistä.

• Kuluttajansuoja

Kuluttajansuoja ja julkisen palvelun velvoitteet on otettava täysimääräisesti huomioon kaasu- ja sähkömarkkinoiden avaamisessa. Kuluttajien perusoikeuksia suojellaan laatimalla energiankuluttajien peruskirja. Kuluttajan oikeuksia ovat muun muassa oikeus saada tarvittavat tiedot eri jakeluyrityksistä ja hankintamahdollisuuksista, oikeus käyttää toimivia menettelyjä jakelijan vaihtamisessa, suoja heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien energiaköyhyyttä vastaan sekä suoja sopimattomia kaupallisia menettelyjä vastaan.

Taustaa

Energian sisämarkkinat on luotu asteittain ensin direktiivillä 96/92/EY, jossa vahvistettiin sähkön sisämarkkinoita koskevat säännöt, ja direktiivillä 98/30/EY, jossa vahvistettiin maakaasun sisämarkkinoita koskevat säännöt. Nämä direktiivit on korvattu direktiiveillä 2003/54/EY ja 2003/55/EY.

Komissio tekee kaasun ja sähkön sisämarkkinoita koskevassa toimialakohtaisessa tutkimuksessa tehdystä tilannekatsauksesta tarvittavat johtopäätökset ja ilmoittaa, että nykyisiä sääntöjä täydennetään kolmannella lainsäädäntöpaketilla.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Edistyminen kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa [KOM(2008) 192 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Kertomuksessa korostetaan sähkön ja luonnonkaasun sisämarkkinoilla saavutettua edistystä sen jälkeen, kun kansalliset markkinat avattiin kilpailulle 1. heinäkuuta 2007. Tärkeimmistä edistysaskelista kertomuksessa mainitaan alueelliset aloitteet, joilla kannustetaan rajatylittävää yhteistyötä.

Kolme vuotta heinäkuussa 2004 umpeutuneen täytäntöönpanon määräajan jälkeen jotkin jäsenvaltiot eivät edelleenkään ole panneet asianmukaisesti täytäntöön sähkö- ja kaasudirektiivien oikeudellisia vaatimuksia. Kertomuksesta käy ilmi, että tämä koskee erityisesti viranomaisvalvontaa, eriyttämistä ja säänneltyjä toimitushintoja sekä julkisen palvelun velvoitteista ilmoittamista.

Komissio esitti 19. syyskuuta 2007 lainsäädäntöpaketin lievittääkseen sisämarkkinoiden toimintahäiriöitä.

Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 10. tammikuuta 2007, ”Energiapolitiikka Euroopalle” [KOM(2007) 1 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto, annettu 10. tammikuuta 2007, ”Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti)”, [KOM(2006) 851 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 15.7.2003).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 15.7.2003).

Viimeisin päivitys 06.09.2008