Kestävä kehitys

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran Ympäristön ja kehityksen maailmankomission vuonna 1987 laatimassa Brundtlandin raportissa ”Yhteinen tulevaisuutemme” sellaiseksi kehitykseksi, joka ”vastaa nykypäivän tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta vastata omiin tarpeisiinsa”. Sen avulla pyritään sovittamaan yhteen taloudellisen vaurauden edistäminen sekä sosiaalinen osallisuus ja ympäristöstä huolehtiminen, ja se toimii kaikkien Euroopan unionin (EU) politiikkojen ja aloitteiden perustana. Kestävä kehitys on virallisesti yksi EU:n pitkän aikavälin tavoitteista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

EU on sitoutunut saavuttamaan syyskuussa 2015 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta. EU:lla on käytössä erilaisia politiikkoja, strategioita ja aloitteita, joilla se pyrkii vastaamaan haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, vähähiiliseen talouteen siirtymiseen, innovoinnin ja yrittäjyyden edistämiseen sekä yhtäläisten mahdollisuuksien, työpaikkojen saatavuuden, koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan edistämiseen. Näitä ovat muun muassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso, kiertotalouden toimintasuunnitelma, ympäristöalan toimintaohjelma, paremman sääntelyn agenda, EU:n koheesiopolitiikka ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma. Vuonna 2023 EU julkaisi ja esitteli YK:ssa ensimmäisen vapaaehtoisen arvionsa Agenda 2030:n toimeenpanosta.

EU tunnustaa rajojensa ulkopuolella globaalien haasteiden ja kansainvälisen yhteistyön merkityksen väliset yhteydet. Se oli keskeinen toimija maailmanlaajuisen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden muotoilussa, ja se osallistuu aktiivisesti foorumeihin ja aloitteisiin, joilla vastataan köyhyyden, nälän, terveyden, koulutuksen, sukupuolten tasa-arvon, puhtaan veden ja sanitaation kaltaisiin haasteisiin. EU hyväksyi vuonna 2017 kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen, jossa vahvistetaan EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka, ja vuonna 2021 naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa, joka on sen viimeisin kehitysyhteistyön väline. EU pyrkii kauppapolitiikallaan edistämään kestävää kehitystä kumppanimaidensa kanssa allekirjoittamissaan kauppasopimuksissa.

EU:n tilastotoimisto Eurostat sekä Euroopan komissio, muut EU:n virastot, EU:n jäsenvaltiot ja muut sidosryhmät ovat kehittäneet indikaattoreita, joilla voidaan seurata EU:n edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Eurostatin vuosittain julkaisemassa kertomuksessa Kestävä kehitys Euroopan unionissa kootaan yhteen ja tarkastellaan näiden indikaattoreiden suuntauksia, jotta EU:n politiikkoja voidaan arvioida ja tarvittaessa mukauttaa.

KS. MYÖS

• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
• Ilmastotoimet
• Kilpailukyky
• Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio
• EU:n energiapolitiikka
• EU:n yrityspolitiikka
• EU:n ympäristöpolitiikka
• Euroopan komissio
• Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari
• Eurooppalainen ohjausjakso
• Talouden globalisaatio
• Kioton pöytäkirja
• Ilmastonmuutoksen hillitseminen
• Pariisin sopimus
• Ennalta varautumisen periaate
• Kestävän kehityksen tavoitteet
• Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (tiivistelmä)
• Eurostat – EU:n tilastotoimisto (tiivistelmä)
• Kestävyyteen liittyvien tietojen antaminen rahoituspalvelusektorilla (tiivistelmä)
• Parempaa sääntelyä: miksi ja miten (Euroopan komissio)
• Kestävän kehityksen tavoitteet (Euroopan komissio)
• Kestävä kehitys Euroopan unionissa – Seurantakertomus EU:n edistymisestä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa – vuosi 2023 (Eurostat)
• Kestävä kehitys (Euroopan komissio).