EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 5.7.2017

COM(2017) 368 final

KOMISSION TIEDONANTO

Yhteisen kalastuspolitiikan tilanteesta ja vuoden 2018 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta

{SWD(2017) 256 final}

1.Johdanto

Tässä tiedonannossa esitetään yleiskatsaus yhteisen kalastuspolitiikan tilasta. Tiedonannossa kerrotaan edistymisestä kestävän kalastuksen saavuttamisessa ja etenkin sen varmistamisessa, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnettäessä pyydettyjen lajien kannat elpyvät ja pysyvät kestävän enimmäistuoton mahdollistavan tason yläpuolella. Tämä edistää myös Euroopan meriympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä 1 . Tiedonannossa tarkastellaan kantojen tilan kehitystä, EU:n kalastuslaivaston tilaa, purkamisvelvoitteen vaiheittaista käyttöönottoa ja hallinnoinnin hajauttamisen edistymistä. 2 Lisäksi tiedonannossa esitetään periaatteet vuoden 2018 kalastusmahdollisuuksia koskevia komission ehdotuksia varten. Jäsenvaltioita, neuvoa-antavia toimikuntia, muita sidosryhmiä ja yleisöä pyydetään esittämään näitä poliittisia suuntaviivoja koskevia ehdotuksia.

2.Edistyminen kestävän kalastuksen saavuttamisessa

Vuonna 2013 uudistetun kalastuspolitiikan täytäntöönpanossa on viime vuosina edistytty merkittävästi:

-Kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttaminen: Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) tuoreimman, vuoden 2015 tietoihin perustuvan arvioinnin 3 mukaan Koillis-Atlantilla arvioiduista 66 kannasta 39:ää hyödynnettiin kestävän enimmäistuoton mahdollistavan kalastuskuolevuuden (FMSY) tasolla (osuus on kasvanut 59 %:iin edellisen vuoden 52 %:sta). Kalastuskuolevuuden mediaani on vakiintunut noin 1,0:n tienoille. Kestävää enimmäistuottoa koskevien lausuntojen mukaisesti vahvistettujen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) määrä kasvoi vuonna 2017 44:ään, mikä vastaa 61:tä prosenttia kaikista Koillis-Atlantin saaliista.

-Kantojen elvyttäminen: Koillis-Atlantin kantojen keskimääräinen biomassa on kasvanut 35 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2015.

-Yleisen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen: EU:n kalastuslaivasto tuotti vuonna 2014 nettovoittoa ennätykselliset 770 miljoonaa euroa, mikä on 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013 saatu 500 miljoonan euron nettovoitto.

-Kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien parempi tasapaino: Kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien tasapaino on viime vuosina parantunut EU:n koko kalastuslaivastossa. Vuosina 2007–2015 EU:n kalastuslaivaston kapasiteetti pieneni asteittain, kun kalastusalusten määrä pieneni 6 prosenttia, moottoriteho 14 prosenttia ja vetoisuus 24 prosenttia.

-Uudistetun kalastuspolitiikan mukaisten monivuotisten suunnitelmien laatiminen: Viime vuonna hyväksytyn Itämerta koskevan suunnitelman jälkeen komissio on antanut Pohjanmeren pohjakalakantoja koskevan ehdotuksen 4 ja Adrianmeren pienten pelagisten lajien kantoja koskevan ehdotuksen 5 .

-Hallinnoinnin hajauttaminen: Yhteisen kalastuspolitiikan hallinnoinnissa on selvästi siirrytty hajautetumpaan malliin esimerkiksi monivuotisten suunnitelmien ja alueellistamisen puitteissa annettujen delegoitujen säädösten avulla.

-Välimerta ja Mustaamerta koskevat sitoumukset: Ympäristön, talouden ja sosiaalisen kestävyyden saavuttamiseksi on saatu tehtyä merkittäviä poliittisia sopimuksia. Välimeren alueella on annettu Medfish4Ever-kampanjaan liittyvä ministeritason julistus 6 ja Mustallamerellä Bukarestin julistus 7 .

Vaikka edistystä on saavutettu, tarvitaan yhä lisätoimia. Ne ovat tarpeen erityisesti, jotta voidaan vähentää Välimeren merkittävää liikakalastusta ja yli FMSY-tason kalastettavien kantojen määrää Koillis-Atlantilla sekä panna täytäntöön purkamisvelvoite.

2.1.Edistyminen kestävän enimmäistuoton mukaisen kalastuksen (FMSY) saavuttamisessa

Edistyminen kalakantojen FMSY-tason 8 mukaisen kalastuksen saavuttamisessa on jatkunut. FMSY-arvon ylittävä kalastus on vähentynyt huomattavasti kaikilla TAC-alueilla. Kalastuskuolevuus oli vuonna 2015 FMSY-arvoon verrattuna 99 prosenttia, mikä on vähemmän kuin aiempina vuosina (158 % vuonna 2003 ja 129 % vuonna 2008). Kaiken kaikkiaan ylikalastus on vähentynyt merkittävästi kaikilla alueilla (paitsi Välimerellä ja Mustallamerellä).

Seuraavassa eritellään kehitystä tarkemmin.

Rannikkovaltioiden neuvottelujen piiriin kuuluvien kantojen osalta makrillin TACia korotettiin vuonna 2016 14 prosenttia. Kaikkia osapuolia koskevat, hieman yli 1 miljoonan tonnin kalastusmahdollisuudet perustuivat osapuolten (EU, Norja ja Färsaaret) sopiman pitkän aikavälin hoitostrategian soveltamiseen. Asiasta tehdään vertailuarviointi tänä vuonna. Mustakitaturskalle vahvistettiin FMSY-arvon mukainen TAC, joka on 1,3 miljoonaa tonnia eli aiempaa merkittävästi suurempi. Asianomaiset rannikkovaltiot laativat mustakitaturskalle uuden, FMSY-arvon mukaisen strategian. Atlantin-Skandinavian sillin osalta osapuolet sopivat yleisestä saalisrajoituksesta, joka on alle FMSY-arvon (vuodesta 1999 voimassa olleen strategian mukaisesti). Tämän ansiosta Koillis-Atlantin TACia voitiin korottaa merkittävästi, lähes 650 000 tonniin.

Itämeren vuoden 2017 TACeissa on noudatettu alueen monivuotista suunnitelmaa 9 . Silakan ja punakampelan TACit ovat FMSY-arvon mukaiset, ja kilohailin ja lohen TACit FMSY-arvon alapuolella. Läntisen turskakannan tila on erittäin huolestuttava, minkä vuoksi TACia pienennettiin 56 prosenttia vuodeksi 2017. Kannan elvyttämiseksi on toteutettu myös muita rinnakkaistoimenpiteitä. TACeja on pienennetty ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti itäisen turskan (25 %), Suomenlahden lohen (20 %) ja Riianlahden silakan (11 %) osalta. Pääaltaan lohen TAC on kestävän enimmäistuoton mukainen, ja se on pysynyt viime vuodet ennallaan. Tämä on ilmoittamattomien saaliiden vähenemisen ja kansallisten jokikohtaisten toimenpiteiden ohella auttanut lisäämään kudulle palaavien kalojen määrää.

Pohjanmeren kantojen tilan paraneminen jatkuu, ja puretuista saaliista 59 prosenttia on peräisin kestävästi hoidetuista kannoista. Merianturan TACia on korotettu FMSY-arvon mukaisesti 21 prosenttia ja keisarihummerin (Nephrops) TACia 46 prosenttia. Seitin kalastus jää FMSY-arvon alapuolelle, ja sen TACia on korotettu 53 prosenttia. Koljan TACia on pienennetty FMSY-arvoa koskevan lausunnon mukaisesti 45 prosenttia. Kannan odotetaan kuitenkin kasvavan, sillä sen rekrytointi on parantunut muutamana viime vuonna. Sekä turskan että valkoturskan kalastus on yhä hieman FMSY-arvon yläpuolella mutta kuitenkin MSY BTRIGGER-arvon mukaisella tasolla. Punakampelan ja merianturan kalastus jää alle FMSY-arvon.

Luoteisilla vesillä pohjoinen kummeliturskakanta kasvaa edelleen, ja sen TACia on korotettu 10 prosenttia FMSY-arvon mukaisesti. Kanta on levittäytynyt pidemmälle Pohjanmerelle. Kelttienmeren ja Irlanninmeren sillikannat ovat turvallisten biologisten rajojen puitteissa, mutta TACeja on pienennetty kantojen kehityksen mukaisesti Kelttienmerellä 6 prosenttia ja Irlanninmerellä 10 prosenttia. Keisarihummerin TACia on korotettu alueella VII 9 prosenttia ja Porcupinematalikolla jopa 68 prosenttia. Merianturan TAC on pienentynyt Englannin kanaalin itäosassa 16 prosenttia STECF:n hyväksymän alan toimijoiden sopiman hoitotavan mukaisesti, ja kannalle on kalastuksen suhteen määritetty myös muita säilyttämistoimenpiteitä. Läntisen piikkimakrillin TAC on pienentynyt 23 prosenttia.

Skotlannin länsipuolisilla vesillä 63 prosenttia puretuista saaliista on peräisin kestävästi hoidetuista kannoista. Irlanninmerellä vastaava osuus on 55 prosenttia. Irlanninmerellä on yhä merkittäviä haasteita, sillä sekä turskan että valkoturskan kannat ovat pahasti ehtyneet. Turskan kalastuskuolevuus ylittää reilusti FMSY-arvon. Valkoturskan kalastuskuolevuus jää nykyään selvästi FMSY-arvon alapuolelle, mutta kanta ei ole vielä osoittanut elpymisen merkkejä.

Kelttienmerellä 37 prosenttia puretuista saaliista on kestävän kalastuksen rajojen puitteissa. Turskan, koljan ja valkoturskan sekakalastus on yhä haaste kalastusmahdollisuuksien vahvistamisen kannalta. Valkoturskan TACia on korotettu 21 prosenttia ja koljan 7 prosenttia, kun taas turskan TACia on pienennetty 38 prosenttia. Valkoturskan kalastus on FMSY-arvon alapuolella ja koljan FMSY-arvon yläpuolella, mutta kannan tila on MSY BTRIGGER-arvoa parempi. Kelttienmeren turskakanta on ehtynyt, ja sen kalastuskuolevuus ylittää FMSY-arvon. Ongelmana on, että turskaa pyydetään monien eri lajien sekakalastuksessa. Parempi valikoivuus turskan suhteen pienentäisi myös muiden pyyntilajien saaliita.

Pyreneiden niemimaan Atlantin puolisilla vesillä ja Biskajanlahdella 68 prosenttia puretuista saaliista on peräisin kestävästi hoidetuista kannoista. Merikrotin TACia on korotettu 54 prosenttia FMSY-arvoa koskevan lausunnon mukaisesti. Merianturaa on viime vuosina hoidettu Biskajanlahdella noudattamalla kalastusalan toimijoiden määrittämää lähestymistapaa, jonka STECF on katsonut olevan kestävä. Kalastusalan aloitteellisuuden ansiosta kannan TAC pysyy vuonna 2017 ennallaan. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on antanut lasikampelasta (Biskajanlahti ja läntiset vedet) ensimmäistä kertaa FMSY-arvoa koskevan lausunnon, ja kannan TACia on pienennetty neljänneksellä. Eteläisen kummeliturskan TAC on pienentynyt hieman, mutta kannan kalastus ylittää yhä FMSY-arvon. Biskajanlahden sardellin kalastus on kestävää, ja alueen IX piikkimakrillikanta on turvallisten biologisten rajojen puitteissa. Sen TACia on korotettu 7 prosenttia.

Syvänmeren kalakantoja koskevat kalastusmahdollisuudet vastaavat alle yhtä prosenttia kaikista EU:ssa puretuista saaliista. Ne vahvistetaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan, ja niitä koskevat TACit on vahvistettu vuosille 2017 ja 2018. Luoteisten vesien lestikalan TACit on vahvistettu FMSY-arvon mukaisesti. Kaikista muista kannoista on saatavilla vain vähän tietoa tai arviointeja. Osaan niistä liittyy yhä merkittäviä haasteita niiden alhaisen tuottavuuden vuoksi.

Välimerellä ja Mustallamerellä FMSY-arvon mukaisen tason saavuttaminen on yhä haasteellista useiden syiden vuoksi:

–    alueella on paljon pienten alusten laivastoja, joiden osalta saaliiden (purettujen ja poisheitettyjen) valvontaan, seurantaan ja ilmoittamiseen ja sääntöjen noudattamisen varmistamiseen ei ole riittäviä menetelmiä

–    kalastus on luonteeltaan monilajikalastusta

–    jäsenvaltiot jakavat kalakannat unionin ulkopuolisten maiden kanssa, minkä vuoksi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden noudattamisen valvonta on haastavampaa ja

–    vuosittain arvioitavien kalakantojen määrän oletetaan olevan hyvin pieni (noin 35).

Välimerellä liikakalastuksen kokonaistaso on noin 2–3 kertaa FMSY-arvoa 10 suurempi. Vaikka tilanne on viime aikoina parantunut, alueella on edelleen paljon kantoja, joiden tilasta ei ole tietoa. Kummeliturskan, rusotäplämullon 11 , mustavatsakrotin ja mustakitaturskan kaltaisilla kannoilla kalastuskuolevuus on nykyisin jopa kuusi kertaa FMSY-arvoa korkeampi. Komissio pyrkii tehostamaan tietojen keruuta kaikista asiaankuuluvista kannoista ja on pyytänyt STECF:ltä lausuntoa uusista kannoista 12 .

Muutamien Välimeren alueen kalakantojen hyödyntämisaste mahdollistaa FMSY-arvon saavuttamisen, ja laivastot ovat edistyneet erityisesti saaliiden purkamisen osalta (syvänmeren katkarapu ja rusotäplämullo eteläisellä ja keskisellä Tyrrhenanmerellä).

Näiden tietojen perusteella toimia on jatkettava, jotta voidaan saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoite, että kaikkia kantoja kalastetaan FMSY-arvon mukaisesti vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää yhteistyötä EU:n kansainvälisten kumppanien kanssa Välimeren yleisessä kalastuskomissiossa (GFCM), lisätoimia kansallisten hoitosuunnitelmien saattamiseksi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisiksi ja riittävää kunnianhimoa seuraavissa monivuotisissa hoitosuunnitelmissa. Lisätoimia tarvitaan myös seuraavien seikkojen suhteen:

–    yhteistyön edistäminen merialueilla (esim. Lioninlahdella)

–    kunnianhimoisten siirtymäkauden säilyttämistoimenpiteiden hyväksyminen voimakkaasti ylikalastettujen kantojen suhteen

–    Maltalla maaliskuussa 2017 annetussa ministeritason MedFish4Ever-julkilausumassa asetettujen tiedonkeruuta, tieteellistä arviointia, ekosysteemilähtöistä kalastuksenhoitoa, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) torjuntaa, kestävää pienimuotoista kalastusta ja toimien koordinointia Välimeren alueella koskevien tavoitteiden täytäntöönpano ja hyödyntäminen jatkotoimissa

–    vakavien ongelmien, kuten LIS-kalastuksen, torjuminen Mustanmeren alueella lokakuussa 2016 annetun Bukarestin julistuksen avulla.

Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT) 13 vahvisti Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalalle TACin vuonna 2017. TAC vastasi parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietoa, joka perustui kantaa koskevan vuoden 2014 lausunnon tarkistukseen. Kannan suuri, mahdollisesti kaikkien aikojen suurin biomassa mahdollisti TACin korottamisen 25 prosentilla vuoteen 2016 verrattuna.

ICCAT hyväksyi myös marraskuussa 2016 suosituksen miekkakalaa koskevasta monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta vuodesta 2017 eteenpäin. Tavoitteena on saavuttaa BMSY-arvon mukainen taso vuonna 2031 vähintään 60 prosentin todennäköisyydellä. Suunnitelmassa on vahvistettu vuoden 2017 TACiksi 10 500 tonnia. Se on merkittävä edistysaskel, sillä miekkakala on yksi Välimeren eniten liikakalastetuista kannoista.

GFCM:n sopimuspuolet ja yhteistyötä tekevät muut kuin sopimuspuolet ovat sitoutuneet olemaan vuodesta 2018 lähtien ylittämättä Mustanmeren piikkikampelan kalastukselle vuosiksi 2013–2015 vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia. 14 Maat, joissa ei ole käytössä kiintiöjärjestelmää, eivät ylitä vuosina 2013–2015 sovellettua saalis- tai pyyntiponnistustasoa.

2.2.Biomassan kehitys

Sekä ICES että STECF tuottavat tietoa kutukantojen biomassan kehityksestä Koillis-Atlantilla ja STECF myös Välimeren osalta. Analyysin mukaan keskimääräinen biomassa oli Koillis-Atlantilla vuonna 2015 kasvanut 35 prosenttia suuremmaksi kuin vuonna 2003. Heikompaa kasvua on havaittavissa niiden kantojen osalta, joista on saatavilla vain vähän tietoa. Välimerellä keskimääräinen biomassa sitä vastoin pieneni 20 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2014.

Turvallisten biologisten rajojen puitteissa olevien kantojen prosenttiosuus on myös kasvanut Koillis-Atlantilla. Vuonna 2015 kannoista oli turvallisten biologisten rajojen puitteissa 68 prosenttia. Osuus on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2003, jolloin se oli 35 prosenttia.

2.3.EU:n kalastuslaivaston taloudellinen suorituskyky

STECF:n viimeisin vuotuinen talouskatsaus vahvistaa, että EU:n kalastuslaivaston taloudellinen suorituskyky on viime vuosina parantunut merkittävästi. Vuotta 2015 koskevat alustavat tiedot viittaavat myönteisen kehityksen jatkuneen, ja vuosien 2016 ja 2017 talousennusteet ovat myös positiivisia. EU:n kalastuslaivaston bruttoarvonlisäys eli kalastusalan panos talouteen palkkojen ja bruttovoiton muodossa oli vuonna 2014 yhteensä 3,7 miljardia euroa. Kasvu oli merkittävää edellisiin vuosiin verrattuna. Myös EU:n kalastuslaivaston keskipalkat ovat nousseet viime vuosina, mutta kokonaistyöllisyyden heikkeneminen jatkuu.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suorituskyvyn paraneminen on seurausta a) tulojen kasvusta ja b) kalastuksen kustannusten pienenemisestä tai pysymisestä ennallaan. Kustannuksiin ovat vaikuttaneet polttoaineiden suhteellisen alhaiset hinnat sekä polttoaineen kulutuksen ja polttoaineintensiivisyyden väheneminen, sillä monet EU:n kalastuslaivastot ovat aiempaa tehokkaampia. Talouden saralla saavutetusta yleisestä edistyksestä huolimatta suorituskyky vaihtelee merkittävästi eri alueiden, jäsenvaltioiden ja kalastusmuotojen välillä. Pohjanmeren ja Koillis-Atlantin kalastuslaivastojen suorituskyky tapaa olla parempi kuin Välimeren ja Mustanmeren laivastojen. Viimeaikaiset tutkimukset ja tieteelliset julkaisut 15 viittaavat siihen, että EU:n kalastuslaivaston taloudellista suorituskykyä voitaisiin parantaa merkittävästi, jos kaikkien hyödynnettävien kantojen biomassa saataisiin elpymään kestävän enimmäistuoton mukaiselle tasolle. Tutkimuksissa ja julkaisuissa on myös viitteitä 16 siitä, että mitä pikemmin kalastuskuolevuudet saadaan laskettua FMSY-arvon tasolle, sitä pikemmin EU:n kalastuslaivaston tuotto kasvaa.

2.4.Hajauttaminen

Uudella yhteisellä kalastuspolitiikalla edistetään kalastuksenhoidon hajauttamista alueellisten monivuotisten suunnitelmien ja osana alueellistamista annettavien delegoitujen säädösten avulla.

2.4.1.Monivuotiset suunnitelmat

Monivuotiset suunnitelmat ovat yksi keskeisimmistä välineistä uuden yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Niihin on sisällyttävä muun muassa kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa kalastusta koskeva tavoite ja sen saavuttamisen määräaika, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevat toimet ja tarvittaessa toteutettavia korjaavia toimenpiteitä koskevat suojalausekkeet.

Itämeren monivuotisen suunnitelman hyväksyminen vuonna 2016 oli merkittävä edistysaskel. Parhaillaan on käynnissä myös Pohjanmeren pohjakalakantoja ja Adrianmeren pelagisten lajien kantoja koskeviin monivuotisiin suunnitelmiin liittyvä lainsäädäntötyö.

Komissio antoi 3. elokuuta 2016 ehdotuksen Pohjanmeren pohjakalakantoja koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta. Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että kantoja kalastetaan kestävästi, ja siinä noudatetaan samoja perusperiaatteita kuin Itämeren suunnitelmassa.

Komissio antoi helmikuussa 2017 ehdotuksen Adrianmeren pienten pelagisten lajien kantojen hoitamista koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta. Adrianmeren sardelli- ja sardiinikantojen on jatkuvasti arvioitu olevan ylikalastettuja, ja niiden biomassatasojen arvioidaan olevan historiallisen alhaiset. Tuoreimpien tieteellisten lausuntojen mukaan on olemassa suuri riski, että sardelli- ja sardiinikannat romahtavat, jollei toimiin ryhdytä nopeasti. 17 Ehdotetussa suunnitelmassa asetetaan molemmille kannoille kalastuskuolevuutta koskeva tavoite. Tämä on pienten pelagisten lajien kohdalla askel kohti vahvistettuihin kalastusmahdollisuuksiin perustuvaa hoitotapaa.

2.4.2.Osana alueellistamista annetut delegoidut säädökset

Yhteisessä kalastuspolitiikassa otettiin käyttöön alueellistamisen periaate, joka koskee delegoiduilla säädöksillä hyväksyttävien erilaisten toimenpiteiden laatimista, erityisesti EU:n ympäristölainsäädännöstä ja poisheittämissuunnitelmista johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi tarvittavia säilyttämistoimenpiteitä. Niissä asioissa, joihin alueellistamista sovelletaan, jäsenvaltiot, joiden välittömään kalastuksenhoitoetuun toimenpiteet vaikuttavat, voivat toimittaa yhteisiä suosituksia komission delegoiduiksi säädöksiksi.

Alueellistamisella on ollut suuri merkitys purkamisvelvoitteen vaiheittaisessa käyttöönotossa, sillä jäsenvaltioiden yhteiset suositukset ovat vaikuttaneet 15 poisheittämissuunnitelmaan, joista osa on nopeuttanut purkamisvelvoitteen käyttöönottoa lainsäädännössä asetettuihin määräaikoihin verrattuna. Suunnitelmissa eritellään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat, kuten mahdolliset vapautukset, jos niiden tueksi on tieteellisiä lausuntoja.

Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen 11 artiklan mukaisia alueellisia kalastuksen säilyttämistoimenpiteitä koskevat yhteiset suositukset ovat olleet harvinaisempia, mutta komissiolle on toimitettu seitsemän suositusta, jotka ovat koskeneet Pohjanmerta ja Itämerta. Yksi maaliskuussa 2017 annetun Välimeren ministeritason julistuksen keskeisistä viesteistä on sitoutuminen lisätoimiin suojeltujen merialueiden perustamiseksi näiden merien alueelle.

Alueellistamisessa ovat olleet keskeisessä roolissa neuvoa-antavat toimikunnat eli sidosryhmäelimet, joiden jäsenistä 60 prosenttia on kalastusalan edustajia ja 40 prosenttia muiden eturyhmien edustajia. Toimikuntien tehtävänä on antaa komissiolle ja jäsenvaltioille suosituksia ja tietoa kalastuksenhoidosta sekä kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyvistä sosioekonomisista ja kalavarojen säilyttämistä koskevista näkökohdista. Jäsenvaltioiden on kuultava neuvoa-antavia toimikuntia alueellistamisen nojalla laatimistaan yhteisistä suosituksista. Suositusten määrä kasvoi vuosina 2013–2016 yhteensä yli kolmanneksen. Lisäksi kolme uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa perustetuista uusista neuvoa-antavista toimikunnista (Mustanmeren toimikunta, markkinatoimikunta ja vesiviljelytoimikunta) on nyt täydessä toiminnassa, ja niiden kautta yhä useammat sidosryhmät pääsevät osallistumaan EU:n kuulemis- ja päätöksentekomenettelyihin.

2.5.Purkamisvelvoite

Kaikki Itämeren ja Mustanmeren kalastus sekä kaikkien pelagisten ja teollisten lajien kalastus kaikilla EU:n vesillä kuuluvat nykyään purkamisvelvoitteen piiriin. Alueellisesti katsottuna Pohjanmeren TACeista on purkamisvelvoitteen alaisia 82 prosenttia. Luoteisilla vesillä vastaava luku on 86 prosenttia ja lounaisilla vesillä 77 prosenttia. Määrällisesti pohjakaloista on purkamisvelvoitteen alaisia 28 prosenttia Pohjanmerellä, 46 prosenttia luoteisilla vesillä ja 27 prosenttia lounaisilla vesillä. Purkamisvelvoitteen täytäntöönpanossa on edistytty hyvin pohjakalojen kalastuksessa luoteisilla vesillä, mutta Pohjanmeren ja lounaisten vesien pohjakalojen kalastuksen osalta tarvitaan enemmän yhteisiä toimia.

Välimerellä purkamisvelvoitteen alaisuuteen kuuluvat lajit, joihin sovelletaan säilyttämisen vähimmäisviitekokoja. Alueen kokonaissaaliista 29 prosenttia on purkamisvelvoitteen alaisia. Eri kalastusten mukaan jaoteltuna osuus on pienten pelagisten lajien osalta 82 prosenttia ja pohjakalojen osalta (ml. nilviäiset) 17 prosenttia. Suurin osa pienten pelagisten lajien saaliista on purkamisvelvoitteen alaisia, mutta pohjakalojen kalastuksen saattaminen paremmin purkamisvelvoitteen alaisuuteen vuoteen 2019 mennessä edellyttää lisätoimia.

Mustallamerellä purkamisvelvoite koskee vuodesta 2017 lähtien kaikkia TACien alaisten lajien saaliita eli kilohailia ja piikkikampelaa.

Komission on annettava vuotuinen kertomus tietyistä purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevista tiedoista. 18 Ensimmäinen kertomus 19 annettiin vuonna 2016, ja siinä käsiteltiin pelagisia lajeja ja Itämeren alueen kalastusta koskevaa purkamisvelvoitetta vuonna 2015. Toinen kertomus annetaan tähän tiedonantoon liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, ja siinä annetaan päivitetyt tiedot purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta vuonna 2016, jolloin saaliiden poisheittämistä koskevaa kieltoa laajennettiin koskemaan tiettyjen pohjakalojen kalastusta Pohjanmerellä ja Atlantilla. Kertomus perustuu jäsenvaltioilta, neuvoa-antavilta toimikunnilta ja Euroopan kalastuksenvalvontavirastolta (EFCA) saatuihin tietoihin.

Jäsenvaltioiden toimittamissa tiedoissa on yleisesti korostunut lukuisia haasteita, jotka edellyttävät yhteisiä toimia kalastusalalta ja viranomaisilta. Komissio pyrkii keskustelemaan jäsenvaltioiden ja kalastusalan kanssa siitä, miten rajoittavimpien lajien ”pullonkaulavaikutusta” voitaisiin lieventää käytettävissä olevilla välineillä ja miten voitaisiin puuttua alamittaisten saaliiden myyntiin liittyviin ongelmiin. Kalastusalan ja jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä parantamaan poisheitettyjä saaliita koskevia tietoja, jotta voitaisiin arvioida purkamisvelvoitteen käytännön vaikutusta ja ottaa käyttöön tarvittavat valvonta- ja täytäntöönpanokeinot.

3.Ehdotukset vuoden 2018 TACeiksi

Vuoden 2018 kalastusmahdollisuudet ovat yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisia ja perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin 20 . Jos tieteellistä lausuntoa ei ole käytettävissä, komissio noudattaa ennalta varautuvaa lähestymistapaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti.

3.1.Kestävän enimmäistuoton suhteen arvioidut kannat

Jotta yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet voidaan saavuttaa, FMSY-arvon mukaisella tasolla kalastettavien kantojen osuuden on kasvettava. Edellisten vuosien tapaan komissio aikoo ehdottaa TACeja, joiden avulla FMSY-arvo voidaan saavuttaa seuraavana vuonna eli tänä vuonna tehtyjen kalastusmahdollisuuksia koskevien ehdotusten tapauksessa vuonna 2018. Tämä helpottaa asteittain yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistetun oikeudellisen velvoitteen noudattamista. Se kuitenkin edellyttää, että neuvosto sitoutuu mukauttamaan päätöksensä samaan lähestymistapaan. FMSY-arvon suhteen arvioitujen kantojen osalta komissio aikoo käyttää käytettävissä olevia pistearvoja, ellei kannoille ole hyväksytty FMSY-arvon vaihteluvälit sisältäviä monivuotisia suunnitelmia.

Niiden FMSY-arvon suhteen arvioitujen kantojen osalta, jotka jaetaan EU:n ulkopuolisten kumppanimaiden kanssa, komissio pyrkii jatkossakin pääsemään yhteisymmärrykseen kyseisten maiden kanssa saman toimintaperiaatteen mukaisesti. Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kautta hallinnoitavien kantojen osalta komissio aikoo noudattaa neuvoston alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin liittyvissä neuvotteluohjeissa vahvistamaa lähestymistapaa, jonka mukaan noudatetaan samoja vaatimuksia ja periaatteita kuin EU:n kantojen suhteen.

3.2.Monivuotisten suunnitelmien alaiset kannat

Itämeren monivuotinen suunnitelma on ainoa uuden yhteisen kalastuspolitiikan voimaantulon jälkeen hyväksytty suunnitelma. Siinä määritellään kestävän enimmäistuoton saavuttamisen mahdollistavat kalastuskuolevuuden vaihteluvälit, ja se toimii Itämeren vuoden 2018 TACeja koskevien ehdotusten perustana. Nämä tieteellisiin lausuntoihin perustuvat vaihteluvälit kattavat kaikki sellaiset kalastuskuolevuuden asteet, joilla voidaan saavuttaa kestävän enimmäistuoton pitkällä aikavälillä takaava biomassataso.

Jos ennen vuoden 2014 yhteisen kalastuspolitiikan voimaantuloa hyväksytyt monivuotiset suunnitelmat mahdollistavat FMSY-arvon mukaisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamisen vuodelle 2018, niitä olisi sovellettava. Sellaisten suunnitelmien osalta, jotka eivät enää ole kyseisen tavoitteen mukaisia esimerkiksi sen vuoksi, että niiden tavoitteet eivät ole riittävän kunnianhimoisia, komissio aikoo hyväksyä vuodelle 2018 FMSY-arvon mukaiset TAC-ehdotukset.

3.3.Muut kannat

Sellaisten kantojen osalta, joita ei ole arvioitu kattavasti kestävän enimmäistuoton suhteen, otetaan huomioon muut vaihtoehtoiset parametrit. TAC-ehdotuksissa huomioidaan käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mahdolliset muutokset, eikä niillä vaaranneta kantojen säilymistä. Näihin kantoihin liittyy useita erilaisia tapauksia.

3.3.1.Kalakannat, joista on käytettävissä tiedot kestävän enimmäistuoton likiarvojen määrittämiseksi

Nämä kannat arvioidaan kehityssuuntausta koskevien ennustemallien avulla, ja ICES antaa määrällisen pyyntisuosituksen 21 . Periaate on samankaltainen kuin kestävän enimmäistuoton suhteen arvioitujen kantojen kohdalla.

3.3.2.Kalakannat, joiden kehityssuuntaukset on arvioitu kyselyllä tai joista on olemassa saalisaikasarjat

Koska FMSY-arvoa koskeva arvio puuttuu, tieteellisessä lausunnossa ehdotetaan saalisrajoituksia. Komissio käyttää kyseisiä kantoja käsittelevää ICESin lausuntoa ja tarkastelee tilannetta tapauskohtaisesti noudattaen ennalta varautuvaa lähestymistapaa.

3.3.3.Kalakannat, joita pidetään vakaina

Neuvosto päätti vuonna 2013 säilyttää 26 kalakannan TACit ennallaan vuoteen 2018 asti, jos biologisia seikkoja koskevat lausunnot eivät edellytä niiden mukauttamista. Pääsääntöisesti kyseisiä kantoja hyödynnetään pelkästään sivusaaliina, niiden kiintiöitä käytetään vähän, niiden taloudellinen merkitys on pieni ja niiden tilasta on vain vähän tietoa. Komissio aikoo jatkaa tätä käytäntöä, jollei ICES esitä huomautuksia uudelleentarkastuksen tarpeellisuudesta. Tällöin mukautuksia harkitaan.

3.3.4.Kalakannat, joista ei ole biologisia seikkoja koskevaa lausuntoa

Kun biologisia seikkoja koskevaa lausuntoa ei ole, TACeja koskevien ehdotusten osalta olisi noudatettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio tekee tiivistä yhteistyötä ICESin kanssa, jotta voitaisiin kehittää työkaluja nykyisten puutteiden korjaamista varten ja jotta se voisi tehdä ehdotuksia aiempaa järjestelmällisemmin, ennalta määritellymmin ja avoimemmin.

3.4.TACien mukauttaminen ja purkamisvelvoite

Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava purkamisvelvoitteen alaisten kantojen osalta ottamalla huomioon tieteellisiin lausuntoihin perustuvat pyydetyt saaliit purettujen saaliiden sijasta. TACien mukautukset ovat yksi mahdollinen toimenpide purkamisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi. Ne eivät saisi vaarantaa FMSY-arvoa koskevan tavoitteen saavuttamista tai lisätä kalastuskuolevuutta.

Kuten vuonna 2017, komissio harkitsee TACien mukautuksia kannoille, joita purkamisvelvoite koskee vuodesta 2018 eteenpäin. Silloin kun käytettävissä ei ole validoituja tai täydellisiä poisheittämistä koskevia tietoja, komissio aikoo laskea TACien mukautukset tietojen ekstrapoloinnin avulla, jos se on STECF:n lausunnon perusteella metodologiselta kannalta hyväksyttävää.

TACien mukauttaminen vuonna 2018 ei ole tarpeen niiden kantojen tai saaliiden osalta, joiden suhteen purkamisvelvoite tulee voimaan vuonna 2019. Niiden kantojen osalta, joita hallinnoidaan yhdessä kansainvälisten kumppanien (EU:n ulkopuolisten maiden ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen) kanssa, TACien mukautuksista kuullaan kyseisiä kumppaneita.

Neuvosto päätti vuoden 2017 alussa luopua Pohjanmeren hietakampelaa ja kampelaa koskevasta TACista ICESin myönteisen tieteellisen lausunnon 22 ja komission ehdotuksen perusteella. Monet sidosryhmät olivat tyytyväisiä neuvoston ratkaisuun, joka helpottaa purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Tämän huomioon ottaen komissio on valmis keskustelemaan myös muista TACeista luopumisesta tulevaisuudessa, jos se ei vaaranna kantojen säilyttämistä ja ICES puoltaa ratkaisua.

4.Päätelmät

Komissio jatkaa yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa kaikilta osin ja ehdottaa vuodelle 2018 yhteisen kalastuspolitiikan kestävää enimmäistuottoa koskevien tavoitteiden mukaisia kalastusmahdollisuuksia. Nyt kun ensimmäinen yhteisen kalastuspolitiikan mukainen monivuotinen suunnitelma on saatu hyväksyttyä, tie on raivattu tämän ensisijaisen hallinnointivälineen käyttöönottamiselle myös muilla EU:n merialueilla keinona saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan päätavoitteet.

Monien kalastuslaivastojen taloudellisen suorituskyvyn paraneminen on jatkunut, ja kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien paremman tasapainon saavuttamisessa on edistytty hyvin. Kalavarojen hyödyntämisen osalta kestävää enimmäistuottoa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa on yhä haasteita, etenkin Välimerellä ja Mustallamerellä. EU:n lisättävä toimiaan niillä alueilla, joilla edistyminen on hidasta. Tässä on suuri merkitys alueellisella yhteistyöllä, jossa on yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti kuultava myös kaikkia asianomaisia sidosryhmiä.

Aikataulu

Suunniteltu aikataulu on seuraava:

(1) Direktiivi 2008/56/EY (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(2) Komissio on antanut myös 11. joulukuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (EUVL L 354, 28.12.2013) 15 artiklan 14 kohdan ja 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti vuotuiset kertomukset purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta sekä kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien tasapainosta. Nämä kertomukset ovat saatavilla tähän tiedonantoon liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

(3) 2017-04_STECF 17-04: Monitoring the performance of the Common Fisheries Policy, Ispra, Italia, 27.–31. maaliskuuta 2017.

(4) COM/2016/ 493 final - 2016/0238 (COD).

(5) COM/2017/ 097 final - 2017/043 (COD).

(6) https://ec.europa.eu/fisheries/sites/fisheries/files/2017-03-30-declaration-malta.pdf

(7) GFCM järjesti lokakuussa 2016 korkean tason kokouksen, jossa käsiteltiin Mustanmeren kalastuksen hallinnointia. Konferenssissa hyväksyttiin Bukarestin julistus, jossa korostetaan rantavaltioiden tarvitsevan yhteisiä ja yhteistyöhön perustuvia toimintatapoja kalastukseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen Mustallamerellä.

(8) 2017-04_STECF 17-04.

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1139, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta (EUVL L 191, 15.7.2016, s. 1).

(10) Tarkempia tietoja komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

(11) Lukuun ottamatta eteläisen ja keskisen Tyrrhenanmeren rusotäplämulloa.

(12) (STECF) – Mediterranean assessments 2016-part 2 (STECF-17-06).

(13)

ICCAT:n suositus 14-04 suosituksen 13-07 muuttamisesta monivuotisen elvytyssuunnitelman laatimiseksi tonnikalalle Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Suositus on saatettu osaksi EU:n lainsäädäntöä tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta 14 päivänä syyskuuta 2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1627 (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1).

(14) Suositus GFCM/40/2016/6 piikkikampelan kalastuksen tieteellisestä seurannasta, hoidosta ja valvonnasta Mustallamerellä (GSA 29).

(15)  The Sunken Billions Revisited: Progress and Challenges in Global Marine Fisheries, Maailmanpankki; ”Sustainability now or later? Estimating the benefits of pathways to maximum sustainable yield for EU Northeast Atlantic fisheries”, Marine Policy 72 (2016), s. 40–47.

(16) Simulaatioissa keskeiset ulkoiset tekijät, kuten ympäristöolosuhteiden vaihtelut tai taloudelliset seikat (esim. polttoaine) on vakioitu.

(17) Hoitostrategian arviointia koskeva GFCM:n työpaja, helmikuu 2017.

(18) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013, sellaisena kuin se on muutettuna 20 päivänä toukokuuta 2015 annetulla Euroopan parlamentin asetuksella (EU) 2015/812 (EUVL L 133, 29.5.2015), 15 artiklan 14 kohta.

(19) COM (2016) 396 final.

(20) ICESin ja tarvittaessa STECF:n ja GFCM:n neuvoa-antavan tieteellisen komitean lausunnot.

(21) Perustuu FMSY:n likiarvoon.

(22) ICES, EU request on a combined dab and flounder TAC and potential management measures besides catch limits, 10. maaliskuuta 2017.