–

LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG, edustajanaan M. Siewiera-Misiuda, radca prawny,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja P. Lacerda,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja A. Stobiecka-Kuik,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 13 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Paweł Hofsoe ja LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG (jäljempänä LVM), jonka kotipaikka on Münster (Saksa), ja jossa on kyse vakuutuskorvausta koskevasta saatavasta, jota Hofsoe perii LVM:ltä Puolan tuomioistuimissa.

3

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 ja 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Tämän asetuksen toimivaltasäännöksiä koskeva II luku sisältää 1 jakson, jonka otsikkona on ”Yleiset säännökset” ja joka sisältää 4–6 artiklan.

5

Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

6

Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

7

Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 3 jaksossa olevat toimivaltasäännöt vakuutussopimusta koskevissa asioissa ovat 10–16 artiklassa.

8

Kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa

– –

– –”

9

Mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vahingon kärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostamaan kanteeseen sovelletaan 10, 11 ja 12 artiklan säännöksiä, jos tällainen suora kanne on sallittu.”

10

Toimivaltasäännöt kuluttajasopimusta koskevissa asioissa ovat saman asetuksen 17–19 artiklassa.

11

Asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun asia koskee henkilön, jäljempänä ’kuluttaja’, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan soveltamista,

12

Tämän asetuksen 81 artiklassa säädetään, että ”sitä sovelletaan 10 päivästä tammikuuta 2015 lukuun ottamatta 75 ja 76 artiklaa, joita sovelletaan 10 päivästä tammikuuta 2014”.

13

23.4.1964 annetun siviililain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, (ustawa Kodeks cywilny; Dz. U., nro 16, järjestysnumero 93, sellaisena kuin se on julkaistu Dz. U. z 2016 r. poz. 380, V:ssä; jäljempänä siviililaki), 509 §:ssä säädetään seuraavaa:

”§ 1.   Velkoja voi siirtää saatavan kolmannelle osapuolelle (siirto) ilman velallisen suostumusta, ellei se ole vastoin lakia tai ellei sopimus tai velvoitteen ominaisuudet sitä estä.

§ 2.   Saatavan mukana siirronsaajalle siirtyvät kaikki siihen liittyvät oikeudet, erityisesti maksamatonta korkoa koskevat vaatimukset.”

14

Kyseisen lain 822 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sillä, jolla on oikeus vahingonkorvaukseen vastuuvakuutussopimuksen piiriin kuuluvan tapahtuman johdosta, on oikeus kohdistaa vaatimuksensa suoraan vakuutuksenantajaan.”

15

Pakollisista vakuutuksista, vakuutusalan vakuusrahastosta ja Puolan liikennevakuutusten antajien toimistosta 22.5.2003 annetun lain (ustawa o ubezpieczeniach obowiązkowych, Ubezpieczeniowym Funduszu Gwarancyjnym i Polskim Biurze Ubezpieczycieli Komunikacyjnych; Dz. U., nro 124, järjestysnumero 1152) 20 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kanne, joka perustuu pakollisista vakuutuksista tehtyihin sopimuksiin tai näitä vakuutuksia koskeviin vaatimuksiin, voidaan nostaa joko yleistä toimivaltaa koskevien säännösten perusteella tai vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa tai vahingon kärsineen tai vakuutussopimuksen perusteella oikeutetun kotipaikan tuomioistuimessa.”

16

Luonnolliselle henkilölle, jonka kotipaikka on Puolassa, kuulunut ajoneuvo vahingoittui Saksassa 4.7.2014 tieliikenneonnettomuudessa, jonka aiheutti Saksan kansalainen, jolla on vakuutus LVM:ssä.

17

Kyseisen ajoneuvon omistaja teki 12.7.2014 toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen korvaavasta ajoneuvosta. Koska vuokraksi sovittiin 200 Puolan zlotya (PLN) (n. 47,50 euroa) päivässä ja vuokraus kesti 22.9.2014 asti, vuokrakustannukset olivat yhteensä 14600 PLN (n. 3465 euroa).

18

LVM:ää Puolassa edustava yhtiö korvasi kyseiselle henkilölle kuitenkin vain 2800 PLN (n. 665 euroa).

19

Saadakseen puuttuvat 11800 PLN (n. 2800 euroa) vahingon kärsinyt teki 22.9.2014 saatavan luovutusta koskevan sopimuksen, jolla hän siirsi oikeutensa korvaukseen Hofsoelle, joka harjoittaa liiketoimintaa Szczecinissä (Puola).

20

Tässä toiminnassaan Hofsoe huolehtii itse – sopimusperusteisen saatavan luovutuksen perusteella – vahingonkorvauksen, jota vahingon kärsinyt voi vaatia, perimisestä vakuutuksenantajalta.

21

Tämän tuomion 19 kohdassa tarkoitetun saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella Hofsoe nosti 2.2.2015 Sąd Rejonowy Szczecin-Centrum w Szczeciniessä (Szczecin-Centrumin alioikeus, Puola) kanteen, jossa hän vaati pääasiallisesti, että LVM velvoitetaan maksamaan 11800 PLN (n. 2800 euroa) korvauksena korvaavan ajoneuvon vuokrakustannuksista.

22

Sen vahvistamiseksi, että mainittu tuomioistuin on toimivaltainen vahingon kärsineen kotipaikan perusteella, Hofsoe vetosi pakollisista vakuutuksista, vakuutusalan vakuusrahastosta ja Puolan liikennevakuutusten antajien toimistosta 22.5.2003 annetun lain 20 §:ään ja 13.12.2007 annettuun unionin tuomioistuimen tuomioon FBTO Schadeverzekeringen (C-463/06, EU:C:2007:792).

23

LVM kuitenkin kiisti kyseisen Puolan tuomioistuimen toimivallan vetoamalla asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 2 kohdan kanssa. Se väitti nimittäin, että mainitun asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”vahingon kärsinyt” on tulkittava sanamuodon mukaisesti, joten Hofsoe ei voi saattaa asiaa vireille puolalaisessa tuomioistuimessa sen vuoksi, että hän on vahingon kärsineelle kuuluvan saatavan luovutuksensaaja.

24

Sąd Rejonowy Szczecin-Centrum w Szczecinie katsoi kuitenkin 13.5.2015 antamallaan päätöksellä olevansa toimivaltainen.

25

Päätöksestä tekemänsä valituksen, jonka se osoitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle eli Sąd Okręgowy w Szczecinielle, tueksi LVM väittää pääasiallisesti, että ensimmäisen asteen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, kun se katsoi mainitun asetuksen johdanto-osan 15 ja 18 perustelukappaleesta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän vastaisesti, että Hofsoen oli katsottava olevan riidan heikompi osapuoli. LVM:n mukaan Hofsoe ei ole varsinainen vahingon kärsinyt osapuoli vaan ammattilainen, jonka toimialana on korvaussaatavien perintä vakuutusyhtiöiltä. Lisäksi on niin, että koska asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohta on poikkeus saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä toimivaltaa koskevasta pääsäännöstä, sitä on tulkittava suppeasti.

26

Hofsoe puolestaan väittää, että toimivallan antaminen asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan, joka on korvattu asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdalla, mukaisesti sen paikkakunnan tuomioistuimelle, jossa vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan kotipaikka on (jäljempänä forum actoris), ei koske yksinomaan suoraan vahingon kärsinyttä henkilöä, minkä vuoksi myös vahingon kärsineen saatavan luovutuksensaajalla on oikeus vedota tähän mahdollisuuteen.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi esittää kysymys unionin tuomioistuimelle siltä osin kuin asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun toimivallan henkilöllinen soveltamisala riippuu nyt käsiteltävässä asiassa kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”vahingon kärsinyt” tulkinnasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voidaan nimittäin todeta toimivaltaiseksi vain, jos katsotaan, että käsite ”vahingon kärsinyt” kattaa vakuutusalan ammattilaisen, joka on sellaisen korvaussaatavan saaja, joka suoraan vahinkoa kärsineellä on suhteessa liikenneonnettomuuden aiheuttaneen ajoneuvon vakuutuksenantajaan.

28

Tästä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että siviililain 509 §:n 2 momentin nojalla ”saatavan mukana siirronsaajalle siirtyvät kaikki siihen liittyvät oikeudet”. Saatavan luovutuksen tulisi näin ollen sisältää myös mahdollisuus toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Tällainen tulkinta auttaa osaltaan saavuttamaan heikomman osapuolen suojelun tavoitteen, johon vakuutusalalla sovellettavat erityiset toimivaltasäännökset perustuvat.

29

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa – ja tämän johdosta asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa – tarkoitetulla käsitteellä ”vahingon kärsinyt” tarkoitetaan sekä välittömästi vahingon kärsinyttä henkilöä että henkilöä, joka on kärsinyt vahingon vain välillisesti. Mainitun käsitteen tulisi koskea myös luonnollista henkilöä, joka elinkeinotoiminnassaan perii korvaussaatavia vakuutusyhtiöiltä saatavien luovutusta koskevan sopimuksen perusteella, jonka hän on tehnyt välitöntä vahinkoa kärsineen kanssa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tätä ratkaisua on sovellettava erityisesti siksi, että nyt käsiteltävässä asiassa Hofsoen ja vakuutuksenantajan, joka on oikeushenkilö ja tältä osin resursseiltaan huomattavasti vahvempi, välillä vallitsee ilmeinen taloudellinen ja organisatorinen epätasapaino.

30

Pääasian asianosaisten tilanteen konkreettinen vertaileminen korostaa sen mukaan pääasian oikeusriidan perustana olevien tosiseikkojen ja niiden tosiseikkojen, jotka johtivat 17.9.2009 annettuun tuomioon Vorarlberger Gebietskrankenkasse (C-347/08, EU:C:2009:561) ja 26.5.2005 annettuun tuomioon GIE Réunion européenne ym. (C-77/04, EU:C:2005:327), eroja.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että sen esittämä tulkinta asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on ristiriidassa poikkeusten suppean tulkinnan periaatteen ja erityisesti kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleen kanssa, kanssa.

32

Tässä asiayhteydessä Sąd Okręgowy w Szczecinie on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa olevaa viittausta tämän asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan tulkittava siten, että luonnollinen henkilö, joka harjoittaa elinkeinona muun muassa vakuutuskorvausten perimistä vakuutuksenantajilta, voi vahingon välittömästi kärsineeltä sopimusperusteisesti hankkimaansa saatavaan vedoten nostaa tätä saatavaa koskevan kanteen sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, sellaista liikenneonnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka?”

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääpiirteissään, onko asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tulkittava siten, että siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.

34

Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ensiksi, että koska Hofsoe nosti kanteen pääasiassa 4.2.2015 eli 10.1.2015 jälkeen, asetusta N:o 1215/2012 sovelletaan sen 81 artiklan mukaisesti.

35

Toiseksi siviililain 822 §:n 4 momentissa säädetään korvaukseen oikeutetun henkilön oikeudesta nostaa kanne suoraan vakuutuksenantajaa vastaan, minkä seurauksena asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdan nojalla sovelletaan tämän asetuksen 10–12 artiklaa.

36

Kolmanneksi on niin, että koska asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 13 artiklan 2 kohdassa toistetaan olennaisilta osin asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 11 artiklan 2 kohdan sanamuoto, unionin tuomioistuimen antama tulkinta jälkimmäisen asetuksen säännöksistä pätee asetuksen N:o 1215/2012 vastaaviin säännöksiin (ks. analogisesti tuomio 21.5.2015, CDC Hydrogen Peroxide, C-352/13, EU:C:2015:335, 60 kohta ja tuomio 21.1.2016, SOVAG, C-521/14, EU:C:2016:41, 43 kohta).

37

Neljänneksi on muistutettava myös siitä, että unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaan sisältyvän viittauksen tehtävänä on lisätä asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvään kantajien luetteloon henkilöt, jotka ovat kärsineet vahingon, eikä näiden henkilöiden joukkoa ole rajattu niihin, jotka ovat kärsineet vahingon välittömästi (tuomio 20.7.2017, MMA IARD, C-340/16, EU:C:2017:576, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Näin ollen forum actoris on ulotettava koskemaan vakuutetun perillisiä ja työnantajaa, joka on jatkanut palkan maksamista työntekijälle tämän liikenneonnettomuudesta johtuneen sairausloman aikana (tuomio 17.9.2009, Vorarlberger Gebietskrankenkasse, C-347/08, EU:C:2009:561, 44 kohta ja tuomio 20.7.2017, MMA IARD, C-340/16, EU:C:2017:576, 35 kohta).

39

Nämä tuomiot perustuvat päättelyyn, jonka mukaan yhtäältä asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 3 jaksossa olevien säännösten tarkoituksena on heikomman osapuolen suojelu hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät ja toisaalta sellaisen henkilön, jolle välittömästi vahinkoa kärsineen henkilön oikeudet ovat siirtyneet ja jota itseään voidaan pitää heikompana osapuolena, olisi voitava vedota asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä 13 artiklan 2 kohdan kanssa, säädettyihin tuomioistuinten toimivaltaa koskeviin erityissäännöksiin (ks. vastaavasti tuomio 17.9.2009, Vorarlberger Gebietskrankenkasse, C-347/08, EU:C:2009:561, 40 ja 44 kohta).

40

Kuitenkin vastaajan oikeuspaikan toimivaltaisuutta koskevasta periaatteesta tehtävien poikkeusten on oltava poikkeuksellisia ja niitä on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 17.6.1992, Handte, C-26/91, EU:C:1992:268, 14 kohta; tuomio 19.1.1993, Shearson Lehman Hutton, C-89/91, EU:C:1993:15, 14–17 kohta; tuomio 13.7.2000, Group Josi, C-412/98, EU:C:2000:399, 49 ja 50 kohta sekä tuomio 17.9.2009, Vorarlberger Gebietskrankenkasse, C-347/08, EU:C:2009:561, 36–39 kohta).

41

Näin ollen asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdan, luettuna kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan valossa, suojelutarkoituksesta seuraa, että näissä säännöksissä säädettyjä toimivaltaa koskevia erityissäännöksiä ei voida soveltaa henkilöihin, joilla ei ole tällaista suojelun tarvetta (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2000, Group Josi, C-412/98, EU:C:2000:399, 65 ja 66 kohta; tuomio 26.5.2005, GIE Réunion européenne ym., C-77/04, EU:C:2005:327, 20 kohta ja tuomio 17.9.2009, Vorarlberger Gebietskrankenkasse, C-347/08, EU:C:2009:561, 41 kohta).

42

Tästä seuraa, ettei mikään erityissuoja ole tarpeen sellaisten vakuutusalan ammattilaisten välisissä suhteissa, joista kenenkään ei voida olettaa olevan muihin nähden heikommassa asemassa (ks. tuomio 26.5.2005, GIE Réunion européenne ym., C-77/04, EU:C:2005:327, 20 kohta; tuomio 17.9.2009, Vorarlberger Gebietskrankenkasse, C-347/08, EU:C:2009:561, 42 kohta ja tuomio 21.1.2016, SOVAG, C-521/14, EU:C:2016:41, 30 ja 31 kohta).

43

Tämän johdosta Hofsoen kaltainen henkilö, joka harjoittaa elinkeinotoimintana vakuutuskorvaussaatavien perimistä tällaisten saatavien sopimusperusteisena luovutuksensaajana, ei voi saada forum actoriksen mukaista erityissuojaa.

44

Tosin – kuten asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa täsmennetään – kyseisen asetuksen II luvun 3 jakson tarkoituksena on heikomman osapuolen suojelu hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät, mutta pääasian kanne koskee ammattilaisten välisiä suhteita eikä se vaikuta heikompana pidetyn asianosaisen menettelylliseen tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2016, SOVAG, C-521/14, EU:C:2016:41, 29 ja 30 kohta).

45

Tämän osalta sen seikan perusteella, että Hofsoen kaltainen ammattilainen harjoittaa pienimuotoista liiketoimintaa, ei voida katsoa, että häntä voitaisiin pitää vakuutuksenantajaa heikompana osapuolena. Nimittäin sen tapauskohtainen arviointi, voidaanko tällaista ammattilaista pitää heikompana osapuolena, jotta hän voi kuulua asetuksen N:o 1512/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon kärsineen käsitteen alaan, johtaisi oikeudellisen epävarmuuden vaaraan ja olisi vastoin kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa ilmaistua mainitun asetuksen tavoitetta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä (ks. vastaavasti tuomio 20.7.2017, MMA IARD, C-340/16, EU:C:2017:576, 34 kohta).

46

Tällainen tulkinta saa tukea myös asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa mainitusta tarkoituksesta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella.

47

Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.

48

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.