1. 

Ennakkoratkaisupyynnön kohteena on riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 805/2004 ( 2 ) tulkinta.

2. 

Se on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Kroatiaan sijoittautunut asianajaja Ibrica Zulfikarpašić ja Slaven Gajer, jonka kotipaikka myös on Kroatiassa, ja joka koskee julkisen notaarin todistusvoimaisen asiakirjan perusteella antaman täytäntöönpanomääräyksen vahvistamista asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitetuksi eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi.

3. 

Općinski sud u Novom Zagrebu (Novi Zagrebin paikallinen tuomioistuin, Kroatia) haluaa lähinnä selvittää, onko julkinen notaari, joka on Kroatian lainsäädännön mukaisesti antanut lopullisen ja täytäntöönpanokelpoisen täytäntöönpanomääräyksen todistusvoimaisen asiakirjan perusteella, toimivaltainen vahvistamaan sen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, jos kyseistä määräystä ei ole riitautettu, ja jos ei ole, voiko kansallinen tuomioistuin antaa tällaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen silloin, kun täytäntöönpanomääräys koskee riitauttamatonta vaatimusta.

4. 

Käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden esittää hyödyllisiä täsmennyksiä asetuksessa N:o 805/2004 käytettyjen tuomion ja tuomioistuimen käsitteiden ulottuvuudesta ja muun muassa määrittää, voidaanko julkista notaaria, jolla on kansallisessa lainsäädännössä myönnetty toimivalta antaa täytäntöönpanomääräyksiä, pitää tuomioistuimena.

5. 

Ensin on kuitenkin selvitettävä, voidaanko ennakkoratkaisukysymys ottaa tutkittavaksi, sillä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kummankin asianosaisen asuinpaikka on Kroatiassa, minkä perusteella voitaisiin heti päätellä, että kyse on puhtaasti valtion sisäisestä tilanteesta, jonka ei siten voida katsoa kuuluvan unionin oikeuden soveltamisalaan.

6. 

Tässä ratkaisuehdotuksessa ensinnäkin totean, että nyt tarkasteltava ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi, vaikka pääasian hakija ja vastapuoli asuvat kumpikin Kroatiassa. Vaikka nimittäin asetuksen N:o 805/2004 mukaiseksi eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamisen tarkoituksena onkin mahdollistaa tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tuomio on annettu, tuomiojäsenvaltion tuomioistuimelle esitetyn täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamista koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottaminen ei edellytä sitä, että velkoja todistaa riidan olevan luonteeltaan rajat ylittävä.

7. 

Toiseksi esitän, että julkisen notaarin todistusvoimaisen asiakirjan perusteella antaman täytäntöönpanomääräyksen kaltaista täytäntöönpanoperustetta on pidettävä asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna tuomiona, jos määräyksen antamiseen toimivaltainen notaari on tätä erityistehtävää hoitaessaan toiminut tuomioistuimena, mikä edellyttää sitä, että hän pystyy tarjoamaan riittävät takeet riippumattomuudestaan ja puolueettomuudestaan ja ratkaisee hakemuksen oman toimivaltansa perusteella ratkaisulla, jonka osalta yhtäältä on toimitettu tai voidaan toimittaa kontradiktorinen menettely ennen sen vahvistamista eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi ja johon toisaalta on mahdollista hakea muutosta tuomioistuimessa. Jollei siis ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä olevista, muun muassa riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimusten noudattamista koskevista tarkistuksista muuta johdu, esitän, että julkinen notaari, jolla on toimivalta antaa täytäntöönpanomääräyksiä, vastaa tuomioistuimen määritelmää.

8. 

Kolmanneksi päättelen, että asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 6 alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tuomion antaneena tuomioistuimena toimiva julkinen notaari on toimivaltainen vahvistamaan antamansa ja täytäntöönpanokelpoiseksi toteamansa määräyksen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, jos velallinen ei ole vastustanut sitä.

9.

Asetuksen N:o 805/2004 johdanto-osan 5, 7 ja 20 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

10.

Asetuksen N:o 805/2004 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön riitauttamattomia vaatimuksia koskeva eurooppalainen täytäntöönpanoperuste, jonka avulla tehdään vähimmäisvaatimukset vahvistamalla mahdolliseksi tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen vapaa liikkuvuus kaikissa jäsenvaltioissa ilman, että täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa on ennen tunnustamista ja täytäntöönpanoa tarpeen suorittaa välivaiheen menettelyä.”

11.

Asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistettavat täytäntöönpanoasiakirjat”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan riitauttamattomia vaatimuksia koskeviin tuomioihin, tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin ja virallisiin asiakirjoihin.

Vaatimusta on pidettävä ’riitauttamattomana’, jos

12.

Asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

– –

13.

Pakkotäytäntöönpanosta annetun lain (Ovršni zakon) ( 4 ) 31 §:ssä sellaisena, kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, säädetään seuraavaa:

”1)   Tässä laissa todistusvoimaisella asiakirjalla tarkoitetaan laskua, vekseliä tai sekistä toimitettua protestia, joihin on tarvittaessa liitetty palautuslaskut saatavan olemassaolon osoittamiseksi, virallista asiakirjaa, kirjanpito-otetta, oikeaksi todistettua yksityisoikeudellista asiakirjaa ja muita erityissäännösten nojalla virallisiksi määriteltyjä asiakirjoja. Myös korkolaskelmaa pidetään laskuna.

2)   Todistusvoimainen asiakirja on täytäntöönpanokelpoinen, jos siinä mainitaan velkojan ja velallisen nimet sekä maksuvelvollisuuden kohde, luonne, määrä ja eräpäivä.

3)   Jos lasku on osoitettu luonnolliselle henkilölle, jolla ei ole rekisteröityä toimintaa, siinä on tämän pykälän 2 momentissa mainittujen tietojen lisäksi oltava maininta siitä, että jos maksuvelvollisuutta ei täytetä, velkoja voi hakea erääntyneen saatavan pakkotäytäntöä todistusvoimaisen asiakirjan perusteella.

– –”

14.

Pakkotäytäntöönpanosta annetun lain 278 §:ssä säädetään, että ”julkiset notaarit ratkaisevat hakemuksia, jotka koskevat täytäntöönpanomenettelyn aloittamista todistusvoimaisten asiakirjojen perusteella, tämän lain säännösten mukaisesti”.

15.

Pakkotäytäntöönpanosta annetun lain 357 §:ssä säädetään, että toimivalta vahvistaa tuomioita, tuomioistuimessa tehtyjä sovintoja ja virallisia asiakirjoja eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi on ”tuomioistuimilla, hallintoviranomaisilla, julkisilla notaareilla ja julkista valtaa käyttävillä oikeushenkilöillä tai luonnollisilla henkilöillä, jotka on valtuutettu antamaan riitauttamattomia vaatimuksia koskevia täytäntöönpanokelpoisia todistuksia, jotka muodostavat eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen”.

16.

Pakkotäytäntöönpanosta annetun lain 358 §:n 4 momentissa säädetään, että ”jos julkinen notaari toteaa, etteivät edellytykset [eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistamista koskevan] todistuksen antamiselle täyty, hän toimittaa todistuksen antamista koskevan hakemuksen yhdessä siinä tarkoitetun asiakirjan tai aineiston jäljennöksen kanssa oman toimipaikkansa paikalliseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee hakemuksen”.

17.

Ibrica Zulfikarpašić, joka on asianajaja, lähetti asianajosopimuksen tekemisen johdosta päämiehelleen Slaven Gajerille laskun, jonka tämä jätti maksamatta.

18.

Zulfikarpašić pyysi 12.2.2014 julkista notaaria antamaan kyseisen ”todistusvoimaisena asiakirjana” pidetyn laskun perusteella lopullisen täytäntöönpanomääräyksen.

19.

Zulfikarpašić esitti 13.11.2014 julkiselle notaarille hakemuksen, jossa pyydettiin tämän määräyksen vahvistamista asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitetuksi eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, jotta saatavan perimiseksi voitaisiin aloittaa täytäntöönpanomenettely.

20.

Julkinen notaari katsoi, etteivät edellytykset pyydetyn todistuksen antamiselle täyttyneet, ja siirsi asian pakkotäytäntöönpanosta annetun lain 358 §:n 4 momentin mukaisesti Općinski sud u Novom Zagrebulle. Kyseisen tuomioistuimen mukaan notaari muun muassa totesi, että vaikka asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 7 alakohdassa säädetään, että ilmaisu ”tuomioistuin” käsittää myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen, Kroatian notaaripalveluja ei missään vastaavassa säännöksessä rinnasteta mainitussa asetuksessa tarkoitettuun ”tuomioistuimeen”.

21.

Koska Općinski sud u Novom Zagrebu on epävarma pakkotäytäntöönpanosta annetun lain yhteensopivuudesta asetuksen N:o 805/2004 kanssa, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22.

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista ei mielestäni voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että tilannetta, jossa sekä velkojalla että velallisella on kotipaikka siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistamista koskeva hakemus on jätetty, on pidettävä puhtaasti valtion sisäisenä tilanteena.

23.

Vaikka on totta, että kummankin asianosaisen asuinpaikka on Kroatiassa, pelkästään tästä ei voida suinkaan päätellä, ettei nyt käsiteltävässä asiassa sovelleta asetusta N:o 805/2004.

24.

Asetuksen N:o 805/2004 soveltamisalaa ei nimittäin ensinnäkään ole rajattu koskemaan pelkästään rajat ylittäviä riitoja.

25.

Toisin kuin eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1896/2006, ( 5 ) eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11.7.2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 861/2007 ( 6 ) ja eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön ottamisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa 15.5.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 655/2014 ( 7 ) asetuksessa N:o 805/2004 ei aseteta edellytystä, joka liittyisi riidan rajat ylittävään luonteeseen, jolla useimmiten tarkoitetaan sitä, että vähintään yhdellä asianosaisista on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu. ( 8 )

26.

Kun näillä asetuksilla otettiin käyttöön uudet eurooppalaiset yhdenmukaistetut menettelyt, joita sovelletaan yksinomaan rajat ylittäviin riitoihin erillään kansallisista menettelyistä, joiden soveltaminen jatkuu rinnakkain niiden kanssa, asetuksella N:o 805/2004 ei varsinaisesti säädetä yhtenäisestä eurooppalaisesta täytäntöönpanoperusteesta vaan varmistetaan, että kansalliset tuomiot voivat liikkua vapaasti eurooppalaisella oikeusalueella niihin liitettävän ”Eurooppa-passina” toimivan todistuksen nojalla.

27.

Koska missään ei edellytetä, että riidan pitäisi olla luonteeltaan rajat ylittävä, mikään ei estä hakemasta eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavaa todistusta asiassa, jossa kummankin asianosaisen kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on samassa jäsenvaltiossa. Tähän tilanteeseen viitataan implisiittisesti asetuksen N:o 805/2004 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa, jossa asetetaan 3 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetun riitauttamatonta vaatimusta koskevan tuomion täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamisen edellytykseksi se, että tuomio on annettu siinä jäsenvaltiossa, jossa velallisella on kotipaikka, jos velallinen on kuluttaja, edellyttämättä kuitenkaan sitä, että velkojalla on oltava kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa.

28.

Käsiteltävässä asiassa on lisäksi kyseessä hyvinkin tavanomainen tilanne, jossa velallinen omistaa ulkomaisia kiinteistöjä tai velallisella on tilejä muissa jäsenvaltioissa sijaitsevissa pankeissa. Vaikka velallinen asuisikin samassa jäsenvaltiossa kuin velkoja, velkojalla voi siis olla intressi saada käyttöönsä eurooppalainen täytäntöönpanoperuste, jonka nojalla hän voi hakea muissa jäsenvaltioissa sijaitsevan omaisuuden pakkotäytäntöönpanoa.

29.

Eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavaa todistusta koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottaminen ei toiseksi edellytä sitä, että velkoja todistaa tehneensä toisessa jäsenvaltiossa tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen tai todistaa, että velallisella on toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevaa omaisuutta, johon voitaisiin kohdistaa pakkotäytäntöönpanotoimia.

30.

Vaikka asetuksen N:o 805/2004 tavoitteena on mahdollistaa riitauttamattomia vaatimuksia koskevien tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen tunnustaminen ja täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa ilman, että on tarpeen turvautua eksekvatuurimenettelyyn, asetuksessa ei missään kohden velvoiteta velkojaa esittämään näyttöä eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamisen hyödyllisyydestä tai tarpeellisuudesta hänen kannaltaan.

31.

Tältä osin on huomautettava, että asetuksen N:o 805/2004 6 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että riitauttamatonta vaatimusta koskevan tuomion vahvistamista eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi voidaan hakea ”milloin tahansa”, joten velkoja voi lähtökohtaisesti jo kannekirjelmässä liittää päävaatimukseensa toissijaisen vaatimuksen siitä, että asiassa annettava tuomio vahvistetaan täytäntöönpanoperusteeksi, ( 9 ) edellyttäen kuitenkin, että tuomio on välittömästi täytäntöönpanokelpoinen siinä jäsenvaltiossa, jossa se on annettu. ( 10 ) Vahvistamishakemuksen esittäminen ei edellytä sitä, että velkoja todistaa hakeneensa tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa tai todistaa, että velallisella on toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevaa omaisuutta, johon voitaisiin kohdistaa täytäntöönpanotoimia. Tällaisten vaikeasti saatavien todisteiden vaatimisella sitä paitsi vaarannettaisiin vakavasti asetuksen N:o 805/2004, jonka tarkoituksena on nimenomaan helpottaa kansallisten täytäntöönpanoperusteiden automaattista liikkumista Euroopan oikeusalueella, tehokkuus. Lisäksi on täysin mahdollista, että velallinen, jonka kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa kuin velkojan, hakeutuu menettelyn aikana selvitystilaan ja siirtää omaisuuttaan ulkomaille välttääkseen seuraamukset.

32.

Nimensä mukaisesti eurooppalaiseen täytäntöönpanoperusteeseen sisältyy todellisuudessa jo luonnostaan tietty kansainvälinen tekijä, koska sen yksinomaisena tarkoituksena on mahdollistaa kansallisen täytäntöönpanoperusteen vienti muihin jäsenvaltioihin toimimalla ”eurooppalaisena tuomioistuinpassina”, jonka voi saada tarvitsematta osoittaa, että kansallinen täytäntöönpanoperuste tosiasiallisesti liikkuu muissa jäsenvaltioissa. Sama periaate pätee eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen. Onko kansallisen oikeusviranomaisen osoitettava, että etsitty henkilö todella on toisessa jäsenvaltiossa, jotta se voi pätevästi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen? Jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomainen pyytäisi unionin tuomioistuinta tulkitsemaan 13.6.2002 annetussa neuvoston puitepäätöksessä 2002/584/YOS ( 11 ) olevia pidätysmääräyksen antamisedellytyksiä koskevia säännöksiä, olisiko unionin tuomioistuimen jätettävä pyyntö tutkimatta sillä perusteella, että pääasian taustalla oleva tilanne on puhtaasti valtion sisäinen, koska etsittyä henkilöä ei ole pidätetty toisessa jäsenvaltiossa? ( 12 )

33.

Koska eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavalla todistuksella on jo tarkoituksensakin perusteella luontainen eurooppalainen ulottuvuus, ennakkoratkaisupyyntöä ei voida jättää tutkimatta sen vuoksi, että pääasian tosiseikat jäävät asetuksen N:o 805/2004 soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi on hyödytöntä vedota ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen perustelemiseksi 18.10.1990 annettuun tuomioon Dzodzi ( 13 ) perustuvaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan unionin oikeuden säännöstä koskevasta ennakkoratkaisupyynnöstä sellaisessa erityistilanteessa, jossa jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa viitataan unionin oikeussäännön sisältöön niiden oikeussääntöjen määrittämiseksi, joita sovelletaan puhtaasti tämän valtion sisäiseen asiaan. ( 14 ) Pakkotäytäntöönpanosta annetussa laissa ei sitä paitsi viitata asetuksen N:o 805/2004 sisältöön puhtaasti Kroatian sisäisiin tilanteisiin sovellettavien oikeussääntöjen määrittämiseksi, vaan siinä ainoastaan määritellään, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia vahvistamaan riitauttamattomia vaatimuksia koskevia tuomioita, tuomioistuimessa tehtyjä sovintoja ja virallisia asiakirjoja eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi.

34.

Tästä seuraa, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida jättää tutkimatta sen perusteella, että pääasiassa kyseessä olevan määräyksen täytäntöönpanoa ei ole ensin haettu muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavaa todistusta koskeva hakemus on esitetty.

35.

Lisättäköön, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta, ja unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeussäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 15 ) Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä sen paremmin kuin asianosaisten ja muiden osapuolten esittämistä huomautuksistakaan ei kuitenkaan ilmene, että riita olisi tekaistu ja keinotekoinen tai ennakkoratkaisukysymys pelkästään hypoteettinen.

36.

Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

37.

Ryhdyn seuraavaksi tarkastelemaan ennakkoratkaisukysymyksiä.

38.

Kansallinen tuomioistuin haluaa ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään selvittää, ovatko pakkotäytäntöönpanosta annetun lain säännökset, joiden mukaan julkisilla notaareilla on toimivalta vahvistaa todistusvoimaisen asiakirjan perusteella antamiaan täytäntöönpanomääräyksiä eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, jos velallinen ei ole riitauttanut kyseistä määräystä, yhteensopivia asetuksen N:o 805/2004 kanssa.

39.

Vaikka unionin tuomioistuin ei vakiintuneen oikeudenkäytännön mukaan voi ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä lausua jäsenvaltioiden kansalliseen oikeusjärjestykseen eikä kansallisen lainsäädännön yhteensopivuuteen unionin oikeuden kanssa liittyvistä kysymyksistä, se voi kuitenkin esittää unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla kansallinen tuomioistuin voi ratkaista sen käsiteltävänä olevan riita-asian. ( 16 )

40.

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähinnä tiedustelee, onko täytäntöönpanoperuste, kuten täytäntöönpanomääräys, jonka julkinen notaari on antanut todistusvoimaisen asiakirjan perusteella pakkotäytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti, riitauttamatonta vaatimusta koskeva tuomio, joka voidaan vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi.

41.

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on aluksi todettava, että asetuksen N:o 805/2004 3 artiklan 1 kohdassa määritellään kolme ”täytäntöönpanoperusteiden” ryhmää, joihin vahvistamismenettelyä sovelletaan. Kyseisen säännöksen mukaan asetusta sovelletaan ”riitauttamattomia vaatimuksia koskeviin tuomioihin, tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin ja virallisiin asiakirjoihin”.

42.

Ennakkoratkaisupyynnössä pyydetään siis tutkimaan, kuuluuko julkisen notaarin pakkotäytäntöönpanosta annetun lain nojalla antama täytäntöönpanomääräys johonkin näistä kolmesta ryhmästä, joihin luokiteltavat asiakirjat voidaan vahvistaa täytäntöönpanoperusteeksi.

43.

Tällaisen määräyksen luokitteleminen tuomioistuimessa tehdyksi sovinnoksi voidaan heti sulkea pois, koska notaarin yksipuolisesti ja pelkästään velkojan esittämän ”todistusvoimaisena asiakirjana” pidetyn laskun perusteella antama täytäntöönpanomääräys ei ole luonteeltaan sopimus, jonka sisältö riippuu ennen kaikkea sopimuspuolten tahdosta.

44.

Näin ollen on enää tutkittava, voidaanko kyseistä määräystä pitää riitauttamatonta vaatimusta koskevana virallisena asiakirjana tai tuomiona.

45.

Asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 3 alakohtaan sisältyy virallisen asiakirjan täsmällinen määritelmä, joka on sama kuin yhteisöjen tuomioistuimen 17.6.1999 annetussa tuomiossa Unibank ( 17 ) vahvistama määritelmä, jossa esitetty Brysselin yleissopimuksen ( 18 ) 50 artiklan tulkinta on saanut innoitusta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Luganossa 16.9.1988 tehtyä yleissopimusta koskevasta Jenard-Möllerin selvityksestä. ( 19 ) Kyseisen määritelmän mukaan asiakirja on virallinen, jos se täyttää kolme edellytystä. Ensinnäkin viranomaisen on pitänyt vahvistaa asiakirja viralliseksi, toiseksi virallisuuden on ulotuttava asiakirjan sisältöön eikä pelkästään allekirjoitukseen ja kolmanneksi asiakirjan on sellaisenaan oltava täytäntöönpanokelpoinen valtiossa, jossa se on laadittu. Viimeistä edellytystä ei mainita nimenomaisesti asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 3 alakohdassa, vaan se ilmenee asetuksen 25 artiklan 1 kohdasta, jossa säädetään, että jotta virallinen asiakirja voitaisiin vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, sen on oltava ”jossakin jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen”.

46.

Koska julkisen notaarin nimenomaisena tehtävänä on vahvistaa käsiteltävänään olevat asiakirjat virallisiksi, hänen antamansa täytäntöönpanomääräys voisi ensi näkemältä vastata virallisesti laaditun tai virallisena asiakirjana rekisteröidyn asiakirjan määritelmää.

47.

Asetuksen N:o 805/2004 3 artiklan 1 kohdassa kuitenkin edellytetään, että virallinen asiakirja, kuten tuomio tai tuomioistuimessa tehty sovinto, koskee riitauttamatonta vaatimusta, ja sen d alakohdassa vielä täsmennetään, että vaatimusta pidetään riitauttamattomana, jos velallinen on nimenomaisesti hyväksynyt sen virallisessa asiakirjassa. Kyseisessä säännöksessä riitauttamatonta vaatimusta koskevalla virallisella asiakirjalla tarkoitetaan siis asiakirjaa, jossa velallinen nimenomaisesti hyväksyy vaatimuksen.

48.

Täytäntöönpanomääräys, jonka julkinen notaari antaa pelkästään velkojan esittämän laskun perusteella ilman, että velallista pyydetään ilmaisemaan hyväksyntänsä, ei selvästikään täytä tätä vaatimusta.

49.

Tätä määräystä ei siten voida määritellä riitauttamatonta vaatimusta koskevaksi viralliseksi asiakirjaksi. Seuraavaksi on siis tutkittava, voidaanko tällaista täytäntöönpanoperustetta pitää asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettuna ”tuomiona”.

50.

Asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 1 alakohdan mukaan ”tuomiolla” tarkoitetaan ”mitä hyvänsä jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä”.

51.

Asetukseen N:o 805/2004 ei kuitenkaan sisälly jäsenvaltion tuomioistuimen käsitteen yleistä määritelmää, joten oikeuskäytännössä on määriteltävä sen sisältö sen ratkaisemiseksi, onko julkista notaaria, jolle on kansallisessa oikeudessa annettu toimivalta antaa määräyksiä, pidettävä asetuksessa tarkoitettuna tuomioistuimena.

52.

Kroatian hallituksen mukaan julkisen notaarin voidaan katsoa toimivan tuomioistuimena menettelyssä, jossa hän antaa täytäntöönpanomääräyksiä todistusvoimaisen asiakirjan perusteella.

53.

Tämä hallitus väittää, että vaikka asetuksen N:o 805/2004 4 artiklassa ei nimenomaisesti säädetäkään, että ilmaisu ”tuomioistuin” käsittää Kroatiassa muitakin viranomaisia, kuten julkiset notaarit, asetus on annettu ja sitä on kahteen kertaan muutettu ennen Kroatian tasavallan liittymistä unioniin, joten siinä ei mitenkään ole voitu ottaa huomioon Kroatian lainsäädännön erityispiirteitä.

54.

Lisäksi kyseinen hallitus huomauttaa, että Kroatiassa pakkotäytäntöönpanoon liittyvät tehtävät on päätetty jakaa tuomioistuinten ja julkisten notaarien kesken siten, että jälkimmäisillä on yksinomainen toimivalta antaa määräyksiä saatavien pakkoperinnästä todistusvoimaisten asiakirjojen perusteella.

55.

Kroatian hallituksen mukaan asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettu tuomioistuimen käsite ei välttämättä merkitse sitä, että menettelyn järjestävien henkilöiden ja viranomaisten on kuuluttava muodollisesti valtion tuomioistuinlaitokseen. Sen mukaan riittää, että kyseinen viranomainen on riippumaton ja puolueeton ja että sen organisaatiota ja toimintaa sääntelevät ennalta määritellyt oikeussäännöt. Lisäksi julkiset notaarit täyttävät arviointiperusteet, jotka 17.9.1997 annetussa tuomiossa Dorsch Consult ( 20 ) asetetaan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen määrittämiseksi.

56.

Kroatian hallitus lisää, että julkiset notaarit nauttivat yleistä luottamusta ja että heidän tehtävistään on säädetty yksityiskohtaisesti oikeussäännöissä ja erityisesti julkisista notaareista annetussa laissa (Zakon o javnom bilježništvu), ( 21 ) jolla taataan julkisten notaarien ammattimaisuus, luotettavuus ja vastuullisuus heille annetun toimivallan käytössä.

57.

Lisäksi Kroatian lainsäädäntöä voidaan kyseisen hallituksen mukaan perustella asetuksen N:o 805/2004 tavoitteella, joka on yksinkertaistaa tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen menettelyä välttämällä eksekvatuurimenettelyn haitat.

58.

Lopuksi Kroatian hallitus korostaa, että kun notaari antaa täytäntöönpanomääräyksen, taataan velallisen perusoikeuksien suoja, koska notaari voi antaa täytäntöönpanomääräyksen vain, jos hän katsoo, että vaatimus on perusteltu ja täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset; täytäntöönpanomääräys annetaan tiedoksi velalliselle oikeudenkäyntiasiakirjojen, kuten haastehakemusten, tiedoksiantoa koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti; velallisella on mahdollisuus riitauttaa se saatuaan asianmukaisesti tiedon tästä mahdollisuudesta sekä muutoksenhaussa noudatettavasta menettelystä ja sen määräajasta ja notaari voi liittää määräykseen täytäntöönpanolausekkeen kahdeksan päivän määräajan kuluttua vain, jos sitä ei ole riitautettu.

59.

Komissio on päinvastaisella kannalla.

60.

Sen mukaan asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettu tuomioistuimen käsite pitäisi ymmärtää asetuksessa N:o 44/2001 tarkoitetusta tuomioistuimen käsitteestä esitetyn tulkinnan mukaisesti, koska molemmat asetukset kuuluvat yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alaan ja koska niissä vahvistetut säännöt täydentävät toisiaan.

61.

Komissio tosin myöntää, että notaarit voivat aloittaa ”lähestulkoon lainkäytöllisiä” menettelyjä ja antaa tuomioistuinratkaisuja vastaavia päätöksiä, mutta väittää, ettei tällaisia päätöksiä voida pitää asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettuina ”tuomioina”, sillä ollakseen sellaisia niiden osalta olisi noudatettava kyseiseen asetukseen sisältyviä menettelyllisiä vähimmäisvaatimuksia, joilla pyritään takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden täysimääräinen kunnioittaminen.

62.

Komissio lisää, että silloin, kun unionin lainsäätäjän tarkoituksena on rinnastaa muiden toimivaltaisten viranomaisten päätökset jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamiin ratkaisuihin, tämä mainitaan nimenomaisesti kyseisessä säädöksessä, kuten ilmenee myös asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 7 alakohdasta, jossa säädetään, että maksamismääräystä koskevissa yksinkertaistetuissa menettelyissä ilmaisu ”tuomioistuin” käsittää myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen. Julkisten notaarien antamien täytäntöönpanomääräysten rinnastaminen tuomioihin edellyttäisi siis muutoksen tekemistä asetukseen N:o 805/2004.

63.

Jotta löydettäisiin ratkaisu Kroatian hallituksen ja komission esittämien eri näkemysten välillä, on yhtäältä syvennyttävä tarkemmin yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevissa johdetun oikeuden teksteissä esitettyjen ”tuomion” ja ”tuomioistuimen” määritelmien sisältöön ja toisaalta tarkasteltava oikeuskäytännössä tehtyjä täsmennyksiä. Arvioituani asiaa näiltä kahdelta kannalta ehdotan unionin tuomioistuimelle ratkaisua.

64.

Kuten asetuksessa N:o 44/2001 ja sen myöhemmin korvanneessa asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 ( 22 ) myös asetuksessa N:o 805/2004 unionin lainsäätäjä on toistanut Brysselin yleissopimuksessa esitetyn ”tuomion” määritelmän.

65.

Yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävästä oikeudellisesta yhteistyöstä annettujen unionin tekstien tarkastelusta ilmenee, että tuomion käsitteeseen on omaksuttu yhtenäinen lähestymistapa ( 23 ) antamalla sille orgaaninen määritelmä, joka perustuu toimen antaneen elimen luonteeseen tuomiovallan käyttäjänä. Tointa pidetään siis tuomiona, jos sen antanut elin on tuomioistuin.

66.

Todellisuudessa tämän yhtenäisen määritelmän taakse kätkeytyy kuitenkin suurta vaihtelua, sillä unionin lainsäätäjä on antanut tuomion käsitteeseen erottamattomasti liittyvälle tuomioistuimen käsitteelle huomattavan hajanaisia määritelmiä, joissa sitä tulkitaan hyvin eri tavoin. Tässä voidaan mielestäni erottaa kolme pääsuuntausta, jotka edustavat kolmea eri käsitystä tuomioistuimen käsitteestä.

67.

Ensimmäiselle suuntaukselle on ominaista tiettyjen yksittäisten viranomaisten rinnastaminen tuomioistuimiin. Tätä suuntausta edustaa asetuksen N:o 805/2004 4 artikla, jonka 7 alakohdassa täsmennetään – tuomioistuimen käsitettä määrittelemättä –, että Ruotsissa maksamismääräystä koskevissa yksinkertaistetuissa menettelyissä ilmaisu ”tuomioistuin” käsittää myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen. Samaa suuntausta edustaa asetuksen N:o 1215/2012 3 artikla, jossa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa ’tuomioistuimella’ tarkoitetaan myös seuraavia viranomaisia siltä osin kuin ne ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa:

68.

On kiinnostavaa, että tässä säännöksessä notaarit rinnastetaan Unkarissa nimenomaisesti tuomioistuimiin heidän antaessaan maksamismääräyksiä. Esitän jäljempänä, mitä johtopäätöksiä tästä pelkästään Unkarin notaareja koskevasta rinnastuksesta on tehtävä.

69.

Toisena unionin lainsäädännössä ilmenevänä suuntauksena on tuomioistuimen käsitteen ja toimivaltaisen viranomaisen käsitteen välisen rajan liudentuminen. Tätä suuntausta edustaa erityisesti asetuksen (EY) N:o 2201/2003 ( 24 ) 2 artiklan 1 alakohta, jonka mukaan ”tuomioistuimella” tarkoitetaan ”jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen – – mukaiseen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa”, ja saman asetuksen 2 artiklan 2 alakohta, jonka määritelmän mukaan ”tuomarilla” tarkoitetaan ”tuomaria tai henkilöä, jolla on tuomarin toimivaltaan rinnastuvaa toimivaltaa – – asetuksen [N:o 2201/2003] soveltamisalaan kuuluvissa asioissa”. Samaan ryhmään kuuluu myös asetuksen N:o 1896/2006 5 artiklan 3 alakohta, jonka mukaan ”tuomioistuimella” tarkoitetaan ”jäsenvaltion kaikkia viranomaisia, joilla on toimivalta eurooppalaisten maksamismääräysten tai muiden niihin liittyvien kysymysten osalta”.

70.

Samaa suuntausta ilmentää myös tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla Luganossa 30.10.2007 tehty yleissopimus, ( 25 ) jonka tekeminen hyväksyttiin yhteisön puolesta 27.11.2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/430/EY, ( 26 ) sillä kyseisen yleissopimuksen 62 artiklan mukaan ”tuomioistuimella” tarkoitetaan ”myös mitä tahansa viranomaisia, jotka sopimusvaltio on nimennyt käyttämään toimivaltaa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa”.

71.

Kolmas viimeaikaisessa unionin lainsäädännössä esiintynyt suuntaus on tuomioistuimen käsitteen määritteleminen vakiintuneen oikeuskäytännön turvin. Tätä kiintoisaa kehityssuuntausta ilmentää erityisesti asetuksen N:o 4/2009 ( 27 ) 2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta, jonka mukaan käsitteellä ”tuomioistuin” tarkoitetaan myös jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia elatusvelvoitteita koskevissa asioissa, edellyttäen, että nämä viranomaiset pystyvät antamaan takeita puolueettomuudestaan ja osapuolten oikeudesta tulla kuulluksi ja että niiden sijaintijäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti tekemät päätökset täyttävät seuraavat edellytykset:

72.

Samaa linjaa edustaa myös asetuksen (EU) N:o 650/2012 ( 28 ) 3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta, sillä siinä esitetyn määritelmän mukaan ”tuomioistuimella” tarkoitetaan ”oikeusviranomaisia ja kaikkia muita viranomaisia ja oikeusalan ammattilaisia, jotka ovat toimivaltaisia perintöasioissa ja hoitavat oikeudellisia tehtäviä tai jotka toimivat oikeusviranomaisen antaman valtuutuksen nojalla tai oikeusviranomaisen valvonnassa”, kunhan nämä muut viranomaiset ja oikeusalan ammattilaiset ja niiden tekemät päätökset täyttävät samat edellytykset kuin ne, joita sovelletaan hallintoviranomaisiin ja niiden tekemiin päätöksiin asetuksen N:o 4/2009 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.

73.

Tämän arvioinnin perusteella tuomioistuimen käsitteestä on ajan kuluessa kehkeytynyt hallitsemattomasti useita eri määritelmiä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Joidenkin tekstien perusteella voitaisiin lausua, että tätä käsitettä on tulkittava tiukasti, koska niissä luetellaan tyhjentävästi tuomioistuimeen rinnastettavat hallintoviranomaiset, kun taas muissa kyseisestä käsitteestä on päinvastoin omaksuttu väljä, jopa erittäin joustava käsitys, jonka mukaan siihen sisältyvät kaikki kansallisen oikeuden nojalla toimivaltaiset viranomaiset, ja lisäksi on tekstejä, joissa esitetty käsitteellinen määritelmä on hyvin lähellä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevää määritelmää, kuten jäljempänä osoitan.

74.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset sijoittuvat kahden oikeuskäytäntölinjan yhtymäkohtaan.

75.

Ensimmäinen linja koskee tuomion käsitettä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla.

76.

Tämä oikeuskäytäntö sai alkunsa Brysselin yleissopimuksen 25 artiklan tulkinnasta, ja siinä kyseinen käsite määritellään asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan tapaan siten, että tuomiolla tarkoitetaan jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, millä nimityksellä sitä kutsutaan.

77.

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että Brysselin yleissopimuksen 25 artiklassa määritellyllä tuomion käsitteellä, josta annettu tulkinta pätee lähtökohtaisesti myös asetuksen N:o 44/2001 vastaavaan säännökseen, tarkoitetaan ”ainoastaan oikeudellisia ratkaisuja, jotka on tosiasiallisesti annettu jossakin sopimusvaltion tuomioistuimessa”, ( 29 ) ja täsmentänyt P. Jenardin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdystä yleissopimuksesta laatimaan selvitykseen ( 30 ) viitaten, että tuomioistuimen virkamiehen oikeudenkäyntikuluja koskevaa päätöstä pidetään ”tuomiona”, koska virkamies toimii pääasian tutkineeseen ”tuomioistuimeen kuuluvana elimenä”, ja että ”jos päätökseen haetaan muutosta, oikeudenkäyntikuluista päättää varsinainen tuomioistuin”. ( 31 )

78.

Unionin tuomioistuin on tämän määritelmän perusteella päätellyt, että ”tointa voidaan pitää yleissopimuksessa tarkoitettuna tuomiona vain, jos sen on antanut sopimusvaltion lainkäyttöelin, joka ratkaisee oman toimivaltansa perusteella kysymykset, joista asianosaiset ovat riitaisia”. ( 32 )

79.

Brysselin yleissopimuksen 25 artiklassa nimenomaisesti mainitun orgaanisen edellytyksen lisäksi unionin tuomioistuin on vähitellen vahvistanut tuomion käsitteen määrittelemiseksi kaksi muutakin edellytystä, joista toinen on prosessuaalinen ja toinen aineellinen.

80.

Prosessuaalisena edellytyksenä on, että ratkaisun antamista edeltäneessä menettelyssä on kunnioitettu puolustautumisoikeuksia. ( 33 ) Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että jotta tuomio voitaisiin tunnustaa ja panna täytäntöön Brysselin yleissopimuksessa tarkoitetun järjestelmän mukaisesti, on riittävää, että sen osalta on toteutettu tai on ollut mahdollisuus toteuttaa tuomiovaltiossa eri menettelytavoin kontradiktorinen käsittely, ennen kuin sen tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään muussa kuin mainitussa tuomiovaltiossa. ( 34 ) Tämän perusteella unionin tuomioistuin on määritellyt tuomioksi määräyksen, jonka antamista edelsi menettely, joka ei ollut kontradiktorinen mutta joka olisi voinut olla kontradiktorisen menettelyn kohteena ennen kuin sen tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydettiin; ( 35 ) maksamismääräyksen, jota velallinen olisi voinut vastustaa, jolloin vireille olisi tullut tavanomainen riita-asia, ( 36 ) ja tuomioistuinratkaisun, joka annettiin yksipuolisesti luonteeltaan periaatteessa kontradiktorisessa siviilioikeudenkäynnissä. ( 37 )

81.

Aineellisena edellytyksenä on, että toimen antaneella elimellä on ollut tietty osuus sen valmistelussa. Kuten jo edellä huomautin, toimen on oltava peräisin elimeltä, joka ”ratkaisee oman toimivaltansa perusteella kysymykset, joista asianosaiset ovat riitaisia”, ( 38 ) minkä vuoksi tuomion käsitteen ulkopuolelle on unionin tuomioistuimen mukaan suljettava tuomioistuimen vahvistama sovinto, joka on luonteeltaan siinä mielessä lähinnä sopimus, että sen sisältö riippuu ennen kaikkea sopimuspuolten tahdosta. ( 39 )

82.

Brysselin yleissopimuksessa tarkoitettu tuomion käsite siis edellyttää, että tuomion on antanut lainkäyttöelin, joka käyttää itsenäistä harkintavaltaa ja antaa ratkaisunsa puolustautumisoikeuksia kunnioittaen.

83.

Brysselin yleissopimukseen ja asetukseen N:o 44/2001 liittyvässä oikeuskäytännössä ei juurikaan täsmennetä tuomioistuimen käsitteen sisältöä. Sen rajaamiseksi on siten tukeuduttava unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa tätä kysymystä tarkastellaan SEUT 267 artiklan kannalta.

84.

Toinen oikeuskäytäntölinjoista liittyykin nimenomaan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen käsitteen määrittelyyn.

85.

Tässä ei ole tarpeen käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkia ”haparoivaksikin” ( 40 ) luonnehditun kasuistisen oikeuskäytännön vivahteita, joten muistutan vain, että sen arvioimiseksi, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin tuomioistuin, unionin tuomioistuin on – pidättäytyen antamasta tälle käsitteelle mitään yleistä ja abstraktia määritelmää – vahvistanut tunnistusmenetelmän, jossa otetaan huomioon useita yhteneväisiä seikkoja, kuten muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus.

86.

Unionin tuomioistuin on siten todennut, että hallintoviranomaista, joka käsittelee oikeusriitoja ja siis hoitaa lainkäyttötehtäviä, voidaan pitää tuomioistuimena, joka on toimivaltainen esittämään ennakkoratkaisukysymyksen. ( 41 ) Tukeutuen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöönsä, jonka mukaan sen arvioiminen, onko elin ”tuomioistuin”, on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin on korostanut, että se, pidetäänkö ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä elintä kansallisessa oikeudessa hallinnollisena elimenä, ei sellaisenaan ole ratkaiseva seikka tämän arvioimisessa. ( 42 )

87.

Edellä esittämäni oikeudellisen taustan perusteella voidaan melko luontevasti esittää kolme ratkaisuvaihtoehtoa asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitetun tuomioistuimen käsitteen määrittelemiseksi.

88.

Ensimmäisenä vaihtoehtona on esittää tuomioistuimen käsitteestä suppea tulkinta, jossa se rajataan koskemaan ainoastaan varsinaisia tuomioistuimia ja suljetaan siten pois kaikki jäsenvaltion tuomioistuinlaitokseen orgaanisesti kuulumattomat viranomaiset, jollei unionin lainsäätäjä ole nimenomaisesti säätänyt tähän poikkeusta.

89.

Toisena vaihtoehtona on antaa tuomioistuimen käsitteestä päinvastoin väljä tulkinta, jonka mukaan siihen sisältyvät kaikki jäsenvaltion lainsäädännössä toimivaltaisiksi määritellyt viranomaiset.

90.

Kolmas, ”keskitietä” edustava vaihtoehto on ottaa arviointiperusteiksi tuomioistuimen tunnuspiirteet, sellaisina kuin ne määritellään SEUT 267 artiklan tulkintaa koskevassa unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä, ja niiden perusteella todeta, että Kroatian julkisia notaareja voidaan tietyin edellytyksin pitää asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettuina tuomioistuimina.

91.

Näistä kolmesta vaihtoehdosta ensimmäinen on mielestäni vähiten toimiva.

92.

Vaikka tämä ratkaisuvaihtoehto ei ole suinkaan yksiselitteinen, komissio näyttää kuitenkin yhtyvän siihen sekä kirjallisissa että suullisissa huomautuksissa esittämissään näkemyksissä. Se nimittäin katsoo edes tarkastelematta Kroatiassa julkisten notaarien toimille asetettuja edellytyksiä, että heidän antamiaan ratkaisuja voitaisiin pitää asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettuina ”tuomioina” vain, jos asetusta muutettaisiin niin, että tällainen rinnastus voitaisiin tehdä.

93.

Tärkeimpänä ensimmäisen vaihtoehdon tueksi esitettynä perusteluna esitetään, että silloin, kun unionin lainsäätäjä on tarkoittanut rinnastaa jonkin tietyn viranomaisen tuomioistuimiin, se mainitsee tästä nimenomaisesti kyseisessä säädöksessä. Asetuksessa N:o 805/2004 ei kuitenkaan ole mainittu Kroatian julkisia notaareja, vaikka sen 4 artiklan 7 alakohdassa mainitaan maksamismääräystä koskevia yksinkertaistettuja menettelyjä hoitava Ruotsin kruununvoutiviranomainen ja vaikka asetuksen N:o 1215/2012 3 artiklassa Unkarin notaarit, jotka hoitavat maksamismääräyksiä koskevia yksinkertaistettuja menettelyjä, rinnastetaan nimenomaisesti tuomioistuimiin samaan tapaan kuin edellä mainittu Ruotsin kruununvoutiviranomainen.

94.

Komission mukaan tämä suppea tulkinta saa lisätukea verrattaessa näitä säännöksiä Luganon yleissopimuksen 62 artiklaan, koska sitä vastaavan, kaikki toimivaltaiset viranomaiset tuomioistuimen käsitteeseen sisällyttävän säännöksen puuttuminen asetuksista N:o 805/2004 ja N:o 1215/2012 osoittaa, ettei unionin lainsäätäjä ole näissä kahdessa asetuksessa tarkoittanut antaa tuomioistuimen käsitteelle puhtaasti funktionaalista merkitystä.

95.

Vaikka tällaiselle suppealle tulkinnalle näyttää ensi näkemältä olevan täysin pätevä, asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan sanamuotoon nojautuva peruste, muut, vielä ratkaisevammat seikat puhuvat laajemman tulkinnan puolesta.

96.

Ensinnäkin asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 7 alakohdan ja asetuksen N:o 1215/2012 3 artiklan säännöksiä voidaan tulkita myös toisella tavalla. Se, että unionin lainsäätäjä velvoittaa pitämään tiettyjä yksittäisiä hallintoviranomaisia tuomioistuimina, ei nimittäin tarkoita, etteikö sellaisina voitaisi pitää myös muita viranomaisia soveltamalla niihin oikeuskäytännössä määritettyjä perinteisiä arviointiperusteita. Muita elimiä kuin Ruotsin kruununvoutiviranomaista ei tietenkään automaattisesti voida pitää asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettuina tuomioistuimina suoraan lain perusteella. Mikään tämän asetuksen säännöksistä ei kuitenkaan estä luokittelemasta tällaisia elimiä tuomioistuimiksi, jos niiden osoitetaan täyttävän unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä edellytetyt tunnuspiirteet.

97.

Toiseksi tällainen vaatimustaso tuomioistuimen käsitteen määrittelyssä olisi tiukkuudessaan ennennäkemätön, sillä se olisi vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa tuomioistuimen käsitteelle annetaan itsenäinen sisältö oikeudellisen yhteistyön keinoksi muodostuneen ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä ja jossa todetaan, että hallintoviranomaisia voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” silloin, kun ne hoitavat lainkäyttöön liittyviä tehtäviä.

98.

Kolmanneksi tällä uudella vaatimustasolla tehtäisiin tyhjäksi tuomioistuimen käsitteen itsenäinen luonne unionin oikeudessa, sillä tuomion antaneen jäsenvaltion tarvitsisi vain nimetä elin ”oikeusviranomaiseksi” ja liittää se vaikka vain muodollisestikin osaksi kansallisen tuomioistuinlaitoksensa organisaatiota saadakseen sen luokitelluksi tuomioistuimeksi.

99.

Neljänneksi näin tiukka tulkinta näyttäisi olevan ristiriidassa asetuksen N:o 805/2004 systematiikan taustalla olevan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa. Kyseinen periaate oikeuttaa kohtelemaan tuomiojäsenvaltiossa annettua ja kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimessa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistettua tuomiota siten kuin se olisi annettu siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan. Vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvan järjestelmän logiikan mukaan kaikkia viranomaisia, joiden toimenpiteellä asiakirjasta tulee tuomion antaneessa jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen, olisi pidettävä tuomioistuimina, joiden ratkaisujen on voitava liikkua vapaasti muissa jäsenvaltioissa.

100.

Näistä neljästä syystä suppea ratkaisu on hylättävä.

101.

Äärimmilleen vietynä vastavuoroisen tunnustamisen periaate voisi oikeuttaa päinvastaisen ratkaisun eli väljän tulkinnan, jossa tuomioistuimen käsite rinnastettaisiin toimivaltaisen viranomaisen käsitteeseen. Tämä ratkaisu mahdollistaisi Kroatian julkisten notaarien luokittelemisen asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitetuiksi tuomioistuimiksi pelkästään sen perusteella, että heillä on pakkotäytäntöönpanosta annetun lain mukaan toimivalta antaa täytäntöönpanomääräyksiä ja vahvistaa ne eurooppalaisiksi täytäntöönpanoperusteiksi.

102.

En kuitenkaan pidä tätä ratkaisua asianmukaisena.

103.

Se on nimittäin vastoin asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan sanamuotoa, jossa – toisin kuin asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 1 alakohdassa, asetuksen N:o 1896/2006 5 artiklan 3 alakohdassa ja Luganon yleissopimuksen 62 artiklassa – ei pyritä yleistämään tai arkipäiväistämään tuomioistuimen käsitettä.

104.

Jos ilmaisuun ”tuomioistuin” olisi sisällytetty kaikenlaiset toimivaltaiset viranomaiset, en myöskään ymmärrä, miksi unionin lainsäätäjä olisi sitten huolehtinut siitä, että Ruotsin kruununvoutiviranomainen rinnastetaan nimenomaisesti tuomioistuimeen.

105.

Näin ollen ehdotan valittavaksi keskitien ratkaisua, jossa oikeastaan vain sovelletaan unionin tuomioistuimen SEUT 267 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen käsitteen määrittelyssä käyttämää tunnistusmenetelmää ja otetaan huomioon asetuksen N:o 805/2004 – jonka useissa säännöksissä on mielestäni korostettu menettelyllisten takeiden noudattamisen tärkeyttä – rakenne ja tarkoitus.

106.

Näin ollen on todettava, että kyseisen asetuksen 3 artiklassa esitetty riitauttamattomana pidettävän vaatimuksen määritelmä tarkoittaa ratkaisun osalta, että on otettava huomioon velallisen suhtautuminen vaatimukseen ”tuomioistuinmenettelyn kuluessa”. ( 43 ) Mielestäni tämä säännös velvoittaa jo sinänsä noudattamaan menettelyä, jossa kunnioitetaan velallisen oikeutta tulla kuulluksi ja vastustaa velkojan vaatimusta.

107.

Lisäksi jäsenvaltiossa annetun riitauttamatonta vaatimusta koskevan tuomion vahvistaminen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi edellyttää asetuksen N:o 805/2004 mukaan menettelyllisten vähimmäisvaatimusten kunnioittamista, jotta voidaan varmistaa, että velallinen saa riittävän ajoissa ja siten, että hänen on mahdollista valmistautua vastaamaan asiassa, tiedon häntä koskevasta tuomioistuinmenettelystä, hänen aktiiviselle menettelyyn osallistumiselleen asetettavista vaatimuksista kyseisen vaatimuksen riitauttamiseksi sekä osallistumatta jättämisen seurauksista. Kun otetaan huomioon vaarat, joita liittyy siihen, että velallisen vaitiolo tuomioistuinmenettelyn kuluessa synnyttää olettaman vaatimuksen riitauttamatta jättämisestä, menettelyllisten vähimmäisvaatimusten noudattaminen merkitsee perustavaa vaatimusta, jonka täyttyminen tuomioistuimen on varmistettava.

108.

Tuomioistuimen käsitteen olisi siis asetuksen N:o 805/2004 mukaan ymmärrettävä tarkoittavan kaikkia elimiä, jotka tarjoavat riittävät takeet riippumattomuudestaan ja puolueettomuudestaan ja ratkaisevat asian oman toimivaltansa perusteella ratkaisulla, jonka osalta yhtäältä on toimitettu tai voidaan toimittaa kontradiktorinen menettely ennen kuin pyydetään sen vahvistamista eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi ja johon toisaalta on mahdollista hakea muutosta tuomioistuimessa.

109.

Tämä tuomioistuimen käsitteen funktionaalinen määritelmä vastaa mielestäni perinteistä tuomioistuinkäsitystä, ja samalla siinä otetaan huomioon nykyinen pyrkimys käsitellä tietyt, etenkin summaariset riita-asiat oikeuslaitoksen ulkopuolella tuomioistuinten työtaakan keventämiseksi.

110.

Katson, että täytäntöönpanomääräyksiä antaessaan Kroatian julkiset notaarit todellakin hoitavat lainkäyttötehtävää, vaikka kyseessä onkin yksinkertaistettu menettely, joka lisäksi muistuttaa maksamismääräysmenettelyä.

111.

Kroatian hallitus on esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan hyödyllisiä täsmennyksiä notaarin hoitamassa täytäntöönpanomenettelyssä velalliselle tarjottavista takeista. Kyseisen hallituksen mukaan notaari antaa täytäntöönpanomääräyksen vasta tarkistettuaan, että hakemus on perusteltu ja että se voidaan ottaa tutkittavaksi. Notaarin on lisäksi annettava määräys tiedoksi velalliselle noudattaen menettelysääntöjä, jotka mahdollistavat vaatimuksen riitauttamisen, ja ilmoitettava tiedoksiannossa velallisen mahdollisuudesta vastustaa vaatimusta tuomioistuimessa sekä tälle asetetusta määräajasta. Kroatian hallituksen mukaan notaari voi liittää määräykseen täytäntöönpanolausekkeen vasta kahdeksan päivän kuluttua sen riitauttamiselle asetetun määräajan päättymisestä.

112.

Suullisessa käsittelyssä Kroatian hallitus esitti tähän lisätäsmennyksiä toteamalla, että notaareista annetussa laissa ja notaarien ammattieettisissä säännöissä taataan julkisten notaarien riippumattomuus ja puolueettomuus suhteessa velkojiin silloin, kun he hoitavat erityistehtäväänsä antaa täytäntöönpanomääräyksiä todistusvoimaisten asiakirjojen perusteella. Mainitun hallituksen mukaan kyse ei suinkaan ole pelkästä kirjaamotoimesta, vaan notaari tutkii hakemuksen ja arvioi sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja perusteltavuuden.

113.

Kroatian hallituksen toimittamien tietojen mukaan notaarit ovat täytäntöönpanomääräysten antamiseen liittyvää erityistehtävää hoitaessaan sellaisen kolmannen asemassa, joka on ulkopuolinen kyseessä oleviin intresseihin nähden ja suojassa muuhun toimintaansa liittyviltä mahdollisilta eturistiriidoilta.

114.

Jollei siis ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä olevista tarkistuksista muuta johdu, julkiset notaarit näyttävät toimivan riippumattomasti ja puolueettomasti silloin, kun he eivät toimi julkista tehtävää hoitavina henkilöinä vaan täytäntöönpanomääräyksiä antavina eliminä.

115.

Näin ollen katson, että julkisen notaarin antamaa täytäntöönpanomääräystä voidaan pitää asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna tuomiona. Seuraavaksi on enää selvitettävä, voiko julkinen notaari myös vahvistaa tällaisen tuomion eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi.

116.

Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko julkinen notaari, joka on antanut todistusvoimaisen asiakirjan perusteella täytäntöönpanomääräyksen, josta on tullut täytäntöönpanokelpoinen, koska velallinen ei ole sitä vastustanut, toimivaltainen vahvistamaan sen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi.

117.

Asetuksen N:o 805/2004 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamista koskeva hakemus on esitettävä ”tuomion antaneelle tuomioistuimelle”, jolla kyseisen asetuksen 4 artiklan 6 alakohdan mukaan tarkoitetaan ”tuomioistuinta, jossa asia oli vireillä 3 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa vahvistettujen edellytysten täyttyessä”, eli tuomioistuinta, jossa asia oli vireillä niiden edellytysten täyttyessä, joiden perusteella vaatimusta on pidettävä riitauttamattomana.

118.

Pakkotäytäntöönpanoa koskevassa laissa säädetyssä järjestelmässä julkista notaaria on siis pidettävä tuomion antaneena tuomioistuimena silloin, kun velallinen ei ole riitauttanut täytäntöönpanomääräystä ja määräys on siten tullut täytäntöönpanokelpoiseksi.

119.

Se, että unionin tuomioistuin on 16.6.2016 antamassaan tuomiossa Pebros Servizi (C‑511/14, EU:C:2016:448) todennut tuomioistuinratkaisun eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistamisen olevan lainkäyttötoimi, ei estä julkista notaaria antamasta tätä vahvistusta, jos hän täyttää kaikki ne edellytykset, joiden perusteella häntä voidaan pitää asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettuna tuomioistuimena.

120.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Općinski sud u Novom Zagrebun esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti: