61994V0001

1. Kansainväliset sopimukset - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Yhteisöjen tuomioistuimen ennalta antama lausunto - Lausunnon kohde - Toimivallan jako yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä

(EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohta)

2. Kansainväliset sopimukset - Yhteisöjen tuomioistuimen ennalta antama lausunto - Suunnitellun sopimuksen käsite

(EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohta)

3. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön sopimukset - Jäsenvaltiosta riippuvaiset alueet, jotka eivät ole osa yhteisöä - Osallistuminen sopimuksiin - Kyseisen jäsenvaltion toimimisella alueen edustajana ei ole vaikutusta toimivallan jakoon yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä

(EY:n perustamissopimuksen 228 artikla)

4. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet - Kansainvälisten sopimusten tekemistä koskevilla kansallisilla oikeussäännöillä ei ole vaikutusta näihin toimivaltuuksiin

5. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet - Sillä, että sopimukseen liittyy jäsenvaltioiden rahoitusvelvollisuus, ei ole merkitystä

6. Yhteinen kauppapolitiikka - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden mukaan lukeminen

(EY:n perustamissopimuksen 113 artikla ja 232 artiklan 2 kohta; Euratomin perustamissopimus)

7. Yhteinen kauppapolitiikka - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden mukaan lukeminen - Rajat

(EY:n perustamissopimuksen 113 artikla ja 232 artiklan 1 kohta; EHTY:n perustamissopimuksen 71 artikla)

8. Kansainväliset sopimukset - Se, että yhteisö on tehnyt Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liitetyt, maataloudesta sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyt sopimukset - Yhteisen kauppapolitiikan piiriin kuuluvat sopimukset - Oikeudellinen perusta

(EY:n perustamissopimuksen 43 ja 113 artikla)

9. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet - Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liitetyn, kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen tekeminen - Yhteisen kauppapolitiikan piiriin kuuluva sopimus

(EY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

10. Yhteinen kauppapolitiikka - Yhteisen kauppapolitiikan käsite - Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liitetyssä palvelukaupan yleissopimuksessa (GATS) tarkoitetut palvelut - Yhteisen kauppapolitiikan ulkopuolelle jääminen, lukuun ottamatta rajat ylittävää palvelujen tarjoamista, johon ei liity henkilöiden liikkumista

(EY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

11. Yhteinen kauppapolitiikka - Liikenne - Yhteisen kauppapolitiikan ulkopuolelle jääminen

(EY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

12. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Oikeudellisen perustan valinta - Valintaperusteet - Toimielimen käytäntö - Merkityksettömyys suhteessa perustamissopimuksen määräyksiin

13. Yhteinen kauppapolitiikka - Yhteisen kauppapolitiikan käsite - Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liitetty, teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS) - Yhteisen kauppapolitiikan ulkopuolelle jääminen, lukuun ottamatta määräyksiä, jotka koskevat kieltoa luovuttaa vapaaseen liikkeeseen tuoteväärennöksiä

(EY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

14. Kansainväliset sopimukset - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Liikenne - Yhteisön toimivalta - Yhteisön toimivalta ei ole yksinomainen, koska tätä alaa koskevat yhteisön sisäiset säännöt eivät vielä ole kattavia

15. Kansainväliset sopimukset - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Sijoittautumisoikeus ja palvelujen tarjoamisen vapaus - Yhteisön toimivalta - Yhteisön toimivalta ei ole yksinomainen, koska kolmansien maiden kansalaisten kohtelua koskevat yhteisön sisäiset säännöt eivät vielä ole kattavia

16. Kansainväliset sopimukset - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Alat, joilla yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklan nojalla - Yhteisön toimivalta - Toimivallan yksinomaisuus - Arviointiperusteet

(EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla)

17. Kansainväliset sopimukset - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Immateriaalioikeuksien suojaaminen - Yhteisön toimivalta - Toimivalta ei ole yksinomainen, kun otetaan huomioon yhteisössä toteutetun kansallisten oikeussääntöjen yhdenmukaistamisen nykyinen vaihe

18. Kansainväliset sopimukset - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Yhteisön toimivalta - Toimivallan yksinomaisuus - Arviointiperusteet - Vaikeudet, joita aiheutuu sopimuksen hallinnoinnin osalta siitä, että yhteisö ja jäsenvaltiot osallistuvat hallinnointiin yhdessä - Merkityksettömyys

19. Kansainväliset sopimukset - Sopimus, joka kuuluu osittain yhteisön toimivaltaan ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan - Velvollisuus olla läheisessä yhteistyössä sopimusneuvottelujen, sopimuksen tekemisen ja sen täyttämisen osalta

1. Yhteisöjen tuomioistuimen lausuntoa voidaan perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohdan nojalla pyytää erityisesti kysymyksistä, jotka koskevat yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivallan jakoa tietyn sopimuksen tekemiseksi kolmansien maiden kanssa.

2. Yhteisöjen tuomioistuimelta voidaan perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohdan nojalla pyytää ratkaisua minä ajankohtana tahansa ennen kuin yhteisön suostumus sitoutua sopimukseen on lopullisesti ilmaistu. Niin kauan kuin tätä suostumusta ei ole annettu, sopimus on suunniteltu sopimus, vaikka se olisi jo allekirjoitettukin.

3. Jäsenvaltioista riippuvaiset alueet, joiden kansainvälisten suhteiden hoitamisesta kyseiset jäsenvaltiot vastaavat, ovat, siltä osin kuin ne eivät kuulu ETY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, suhteessa yhteisöön samassa asemassa kuin kolmannet maat. Näin ollen jäsenvaltioilla on oikeus osallistua tiettyyn kansainväliseen sopimukseen niistä riippuvaisten alueiden, joihin ei sovelleta yhteisön oikeutta, kansainvälisistä suhteista vastuullisina, eikä yhteisön jäsenvaltioina. Näiden jäsenvaltioiden erityisasema ei kuitenkaan voi vaikuttaa sen ongelman ratkaisemiseen, joka koskee toimivallan alojen rajaamista yhteisön sisällä.

4. Kansallisen oikeusjärjestyksen oi-keussäännöt eivät voi muuttaa jä-senvaltioiden ja yhteisön välistä kansainvälisen toimivallan jakoa, sellaisena kuin siitä perustamissopimuksessa määrätään, vaikka kyse olisi valtiosääntöoikeuteen kuuluvista kansallisista oikeussäännöistä.

5. Koska kysymyksessä on kansainvälinen järjestö, jolla on vain toiminnallinen budjetti eikä rahoitustoiminnan välineenä käytettävää budjettia, se seikka, että jäsenvaltiot ottavat vastatakseen osasta Maailman kauppajärjestön kuluja, ei voi yksin oikeuttaa jäsenvaltioiden osallistumista sopimuksen tekemiseen.

6. Koska EY:n perustamissopimuksen 232 artiklan 2 kohdassa määrätään, että tällä perustamissopimuksella ei poiketa Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen määräyksistä, ja koska Euratomin perustamissopimus ei sisällä määräyksiä ulkomaankaupasta, mikään ei estä EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla tehtyjen sopimusten ulottamista Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita koskevaan kansainväliseen kauppaan.

7. Kun EHTY:n perustamissopimuksen - jota EY:n perustamissopimuksella ei sen 232 artiklan 1 kohdan mukaan ole tarkoitus muuttaa - 71 artiklassa määrätään, että tämän sopimuksen so-veltamisella ei rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa kauppapolitiikassa, tällä määräyksellä on voitu tarkoittaa vain nimenomaisesti hiili- ja terästuotteita. Näin ollen yhteisö on EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla yksin toimivaltainen tekemään ulkosuhteita koskevan yleisen sopimuksen, toisin sanoen sopimuksen, joka kattaa kaikenlaiset tava-ralajit, vaikka niihin kuuluisi

EHTY:n tuotteita. On poissuljettua, että EHTY:n perustamissopimuksen 71 artikla voisi tehdä ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklan tehottomaksi ja vaikuttaa toimivaltaan, joka yhteisölle on annettu yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvien kansainvälisten sopimusten neuvottelemista ja tekemistä varten.

8. Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liitetty maataloudesta tehty sopimus, jolla pyritään luomaan maailmanlaajuisella tasolla tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä, ja samaan perustamissopimukseen liitetty terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehty sopimus, jolla pyritään luomaan monenkeskiset, sääntöjen ja periaatteiden muodostamat puitteet terveys- ja kasvinsuojelutoimien käyttöön ottamiselle, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle niiden kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi, on voitu tehdä pelkästään EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla, vaikka kyseisistä sopimuksista aiheutuvien sitoumusten täyttämiseksi tarpeelliset täytäntöönpanotoimenpiteet toteutettaisiin EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan nojalla.

9. Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen liitettyä, kaupan teknisiä esteitä koskevaa sopimusta on pidettävä yhteiseen kauppapolitiikkaan kuuluvana, koska sopimuksen määräysten tarkoituksena on yksinkertaisesti estää se, että tekniset määräykset ja standardit sekä teknisten määräysten ja standardien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt aiheuttavat tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Näin ollen yhteisö on toimivaltainen tekemään yksin tämän sopimuksen, vaikka voimassa olevan yhteisön oikeuden perusteella jäsenvaltiolla onkin edelleen tätä alaa koskevia toimivaltuuksia.

10. Kansainvälisen kaupan kehitys - jota ilmentävät Maailman kauppajärjestön perustamissopimus (WTO) ja sen liitteet eli erityisesti palvelukaupasta tehty sopimus, jotka ovat olleet sekä tavaroita että palveluja koskevien yhteisneuvottelujen kohteena - huomioon ottaen perustamissopimuksessa tarkoitettu yhteisen kauppapolitiikan avoimuus on esteenä sille, että palvelut jätettäisiin automaattisesti kokonaisuudessaan 113 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

Sellaisessa rajat ylittävässä palvelujen tarjonnassa, johon ei liity henkilöiden liikkumista, palvelun tarjoaa määrättyyn maahan sijoittautunut palvelujen tarjoaja toisessa maassa asuvalle palvelujen vastaanottajalle. Palvelujen tarjoaja ei siirry palvelujen vastaanottajan maahan eikä myöskään palvelujen vastaanottaja siirry palvelujen tarjoajan maahan. Tämä tilanne ei siis eroa tavaroiden kaupasta, joka ilman muuta kuuluu perustamissopimuksessa tarkoitettuun yhteiseen kauppapolitiikkaan. Ei siis ole mitään erityistä syytä, joka estäisi tämänkaltaisen palvelujen tarjoamisen kuulumisen yhteisen kauppapolitiikan käsitteeseen.

Sama ei koske seuraavaa kolmea muuta GATS-sopimuksessa tarkoitettua palvelujen tarjoamisen muotoa:

- ulkomaalaisille suunnatut palvelut, joihin sisältyy palvelujen vastaanottajan siirtyminen sen WTO:n jäsenen alueelle, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut

- kaupallinen läsnäolo, toisin sanoen tytäryhtiön tai sivuliikkeen sijainti sen WTO:n jäsenen alueella, jossa palvelua on määrä tarjota

- WTO:n jäsenten sellaisten luonnollisten henkilöiden läsnäolo, joiden välityksellä jonkin jäsenen palvelujen tarjoaja tarjoaa palveluja jonkin muun jäsenen alueella.

Luonnollisten henkilöiden osalta EY:n perustamissopimuksen 3 artiklasta - jossa tehdään ero b alakohdan "yhteisen kauppapolitiikan" ja d alakohdan "henki-löiden tuloa sisämarkkinoille ja liikkumista siellä koskevien toimenpiteiden" välillä - ilmenee, että sen, miten kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan jäsenvaltioiden ulkorajan ylittämisen osalta, ei voida katsoa kuuluvan yhteiseen kauppapolitiikkaan. Yleisemmin ottaen se, että perustamissopimuksessa on erityisiä lukuja, jotka koskevat henkilöiden, sekä luonnollisten että oikeushenkilöiden, vapaata liikkuvuutta, on osoituksena siitä, että nämä asiat eivät kuulu yleiseen kauppapolitiikkaan.

Tästä seuraa, että yhteinen kauppapolitiikka ei kata niitä palvelujen tarjoamisen muotoja, joita GATS-sopimuksessa kutsutaan "ulkomaalaisille suunnatuiksi palveluiksi", "kaupalliseksi läsnäoloksi" ja "luonnollisten henkilöiden läsnäoloksi".

11. Liikennettä koskevista erityispalveluista määrätään perustamissopimuksen erityisessä osastossa eli erillään yhteistä kauppapolitiikkaa koskevasta VII osastosta, minkä vuoksi liikennettä koskevat kansainväliset sopimukset eivät kuulu perustamissopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan, vaikka tiettyihin neuvoston ja komission 113 artiklan nojalla toteuttamiin kauppasulkutoimiin onkin liittynyt liikennepalvelujen keskeyttäminen. Ensisijaisesti vienti- ja tuontitavaroita koskeva kauppasulku ei olisi voinut tehota, jos samanaikaisesti ei olisi päätetty liikennepalvelujen keskeyttämisestä, jolla täydennetään välttämättömällä tavalla päätoimenpidettä.

12. Pelkkä neuvoston käytäntö ei voi olla perusteena perustamissopimuksen määräyksistä poikkeami-selle eikä tämän vuoksi voi luoda ennakkotapausta, joka sitoisi yhteisön toimielimiä määritettäessä toimielinten toimen asianmukaista oikeudellista perustaa.

13. Siltä osin kuin teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) luku, joka koskee teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanokeinoja, sisältää erityismääräyksiä, jotka koskevat toimenpiteitä rajalla, tälle luvulle on vastineensa tuoteväärennösten luovutuksen vapaaseen liikkeeseen kieltävistä toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen N:o 3842/86 säännöksissä. Koska yhteisön toimielimet voivat itsenäisesti toteuttaa tämän tyyppisiä toimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan perusteella, yhteisölle yksin kuuluu tätä koskevien kansainvälisten sopimusten tekeminen.

TRIPS-sopimuksen muiden kuin niiden määräysten osalta, jotka koskevat kieltoa luovuttaa tuoteväärennöksiä vapaaseen liikkeeseen, henkisen omaisuuden ja tavarakaupan välinen yhteys - eli se, että immateriaalioikeuksien haltijat voivat kieltää tietyt kauppaan vaikuttavat toimet - ei riitä perusteeksi immateriaalioikeuksien kuulumiselle 113 artiklan soveltamisalaan.

Tosin yhteisö käyttää kansallisen lainsäädännön tasolla toimivaltaa henkisen omaisuuden alalla kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi 100 ja 100 a artiklan mukaisesti, ja se voi 235 artiklan perusteella antaa uusia oikeuksia, jotka menevät kansallisten oikeuksien edelle. Näitä säännöksiä annettaessa äänestyssäännöt tai eri menettelytapasäännöt eroavat kuitenkin 113 artiklan yhteydessä sovellettavista säännöistä. Jos yhteisölle myönnettäisiin yksinomainen toimivalta tehdä sopimuksia kolmansien maiden kanssa henkisen omaisuuden suojan yhdenmukaistamiseksi ja samanaikaisesti yhdenmukaistamisen toteuttamiseksi yhteisötasolla, yhteisön toimielimet voisivat välttää ne velvoitteet, jotka niille on yhteisön sisäisesti asetettu äänestysmenettelyn ja äänestystavan osalta. Tällaista tulkintaa ei siksi voida hyväksyä.

Tätä johtopäätöstä ei voida muuttaa vetoamalla toimielinten käytäntöön sisällyttää kauppasopimuksiin henkistä omaisuutta koskevia liitännäismääräyksiä tai toteuttaa kauppapolitiikkaan kuuluvia itsenäisiä toimenpiteitä yhteisön intressien puolustamiseksi henkisen omaisuuden alalla; tällaisia toimenpiteitä ovat menettelyjen vireille saattaminen uuden kauppapoliittisen instrumentin nojalla sekä yleisen tullietuuskohtelun lykkääminen.

14. Edes liikenteen alalla yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta ei sinänsä johdu yhteisön toimivallasta antaa sääntöjä yhteisön sisäisesti. Jäsenvaltiot - toimivatpa ne yksin tai yhdessä - menettävät oikeutensa sopia velvoitteista kolmansien maiden suhteen ainoastaan sitä mukaa kuin yhteisiä sääntöjä, joihin nämä velvoitteet voivat vaikuttaa, otetaan käyttöön. Vain siltä osin kuin sisäisesti otetaan käyttöön yhteisiä sääntöjä, yhteisön ulkoinen toimivalta tulee yksinomaiseksi. Kuitenkaan kaikista liikennettä koskevista kysymyksistä ei ole vielä annettu yhteisiä sääntöjä, minkä vuoksi jäsenvaltiot eivät ole menettäneet täysin toimivaltaansa tehdä tätä alaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia.

Vaikka katsottaisiin, että tämän toimivallan käytön vuoksi palveluvirrat voivat vääristyä ja sisämarkkinoiden yhtenäisyydelle voi aiheutua vahinkoa, mikään perustamissopimuksessa ei estä toimielimiä järjestämästä antamissaan yhteisissä säännöissä yhteisiä toimia suhteessa kolmansiin maihin tai määräämästä jäsenvaltioiden määrätynlaisesta käyttäytymisestä ulkosuhteissa.

15. Sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat perustamissopimuksen luvut eivät sisällä määräystä, jossa yhteisön toimivalta nimenomaisesti ulotettaisiin kansainvälisoikeudellisiin suhteisiin. Näiden lukujen ainoana tavoitteena on taata sijoittautumisoikeus ja palvelujen tarjoamisen vapaus jäsenvaltioiden kansalaisille. Ne eivät sisällä määräyksiä kolmansien maiden kansalaisten ensisijaisesta sijoittautumisesta eikä heidän ryhtymisestään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Näistä luvuista ei siis voida johtaa sitä, että yhteisöllä olisi yksinomainen toimivalta tehdä kolmansien maiden kanssa sopimus, jonka tarkoituksena on vapauttaa ensisijainen sijoittautuminen ja pääsy muille palvelumarkkinoille kuin niille, jotka ovat GATS-sopimuksessa tarkoitetuin tavoin rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen kohteena ja jotka kuuluvat 113 artiklan soveltamisalaan.

Sisämarkkinoiden yhtenäisyyden turvaaminen ei voi myöskään olla perusteena yhteisön yksinomaiselle toimivallalle. Jäsenvaltioiden kansalaisia koskeva sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttaminen ei ole erottamattomasti sidoksissa kolmansien maiden kansalaisille varattuun kohteluun yhteisössä tai yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten kohteluun kolmansissa maissa.

Siitä, että sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevissa luvuissa ainoa nimenomaisesti mainittu tavoite on näiden vapauksien toteuttaminen yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten hyväksi, ei tosin johdu, että yhteisön toimielimiä kiellettäisiin käyttämästä niille tässä yhteydessä myönnettyjä toimivaltuuksia päättää kolmansien maiden kansalaisten kohtelusta. Lisäksi jos yhteisö on sisällyttänyt sisäisiin lainsäädäntötoimiinsa kolmansien maiden kansalaisten kohtelua koskevia lausekkeita tai on antanut toimielimilleen nimenomaisesti valtuudet neuvotella kolmansien maiden kanssa, sillä on yksinomainen ulkoinen toimivalta näiden toimien kattamalla alalla. Tämä pätee joka tapauksessa - myös nimenomaisen lausekkeen puuttuessa - silloin, kun yhteisö on täydellisesti yhdenmukaistanut säännöt, jotka koskevat itsenäiseen ammattiin ryhtymistä.

Koska tilanne ei kuitenkaan ole tällainen kaikilla palvelun aloilla, toimivalta GATS-sopimuksen tekemiseen kuuluu yhdessä yhteisölle ja jäsenvaltioille.

16. On riidatonta, että kun perustamissopimuksen 100 a artiklassa annettua yhdenmukaistamistoimivaltaa on käytetty, näin toteutetut yhdenmukaistamistoimet voivat rajoittaa jäsenvaltioiden vapautta neuvotella kolmansien maiden kanssa tai jopa poistaa sen. On kuitenkin poissuljettua, että sisäinen yhdenmukaistamistoimivalta, jota ei ole käytetty tietyllä alalla, voisi sellaisenaan luoda perustan yhteisön yksinomaiselle ulkoiselle toimivallalle tällä alalla.

Sama koskee perustamissopimuksen 235 artiklaa, jonka perusteella yhteisöllä on mahdollisuus kor-jata sille nimenomaisesti tai imp-lisiittisesti annetun toimivallan puutteet tavoitteidensa toteutta-miseksi; tämä artikla ei sellaisenaan luo yhteisölle yksinomaista toimivaltaa kansainvälisellä tasolla.

17. Henkisen omaisuuden osalta tie-tyillä teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) so-veltamisalaan kuuluvilla aloilla yhdenmukaistaminen on toteutettu yhteisössä vain osittain ja muilla aloilla yhdenmukaistamisesta ei ole säädetty lainkaan. Niiden toi-menpiteiden osalta, jotka toteutetaan teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan suojan takaamiseksi, yhteisöllä on toimivalta yhdenmukaistaa kansallisia sääntöjä, mutta yhteisön toimielimet eivät ole tä-hän mennessä juurikaan käyttäneet toimivaltuuksiaan tällä alalla.

Tästä seuraa, että yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta TRIPS-sopimuksen tekemiseksi.

18. Kun kansainvälinen sopimus kuu-luu osittain yhteisön toimivaltaan ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, tarve säilyttää yhtenäisyys yhteisön kansainvälisen edustamisen osalta edellyttää tii-vistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välillä se-kä sopimusneuvottelujen ja sopimuksen tekemisen yhteydessä että sopimussitoumusten täyttämisen yhteydessä.

Tämä yhteistyövelvollisuus on Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteinä olevien kaltaisten sopimusten kyseessä ollessa erityisen merkittävä sen vuoksi, että näiden sopimusten välillä on erottamaton yhteys ja että niiden osalta on toteutettu riitojenratkaisujärjestelmä, johon kuuluu ristikkäisten vastatoimien mekanismi.

Komissio on EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohdan mukaisella pyynnöllään pyytänyt yhteisöjen tuomioistuimen lausuntoa Euroopan yhteisön toimivallasta tehdä Maailman kauppajärjestön perustamissopimus ja erityisesti toimivallasta tehdä palvelukaupan yleissopimus (GATS) ja sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, mukaan lukien tuoteväärennösten kauppa (TRIPS).

SELVITYS LAUSUNTOPYYNNÖSTÄ

I. Uruguayn kierrokseen perustuvat sopimukset

II. Euroopan yhteisöjen asema WTO:ssa

III. WTO-sopimusta koskevat neuvottelut ja sopimuksen allekirjoittaminen

IV. Komission esittämät kysymykset ja menettely

A. Komission esittämät kysymykset

B. Menettely

V. Lausuntopyynnön tutkittavaksi ottaminen

VI. Kysymysten muotoilu

VII. Keskeiset erimielisyydet

VIII. Kohdat, joista osapuolet ovat yksimielisiä

IX. Monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset

X. GATS- ja TRIPS-sopimusten tarkastelu

A. GATS

1. GATS-sopimuksen merkitys

2. GATS-sopimuksen sisältö

3. Palvelujen määrittely ja palvelujen tarjoamisen muodot

4. GATSin kaksinkertainen "universaalisuus"

5. Tehtyjen sitoumusten luonne

a) Yleiset sitoumukset

b) Erityiset sitoumukset

6. Sopimuksen dynaaminen luonne

B. TRIPS

1. Tavoitteet ja merkitys

2. Soveltamisala ja asetettujen tavoitteiden

saavuttamiseksi valitut keinot

3. Asiasisältöä koskevat erityismääräykset

a) Tekijänoikeudet ja lähioikeudet

b) Teollisoikeudet

i) Tavaramerkit

ii) Maantieteelliset merkinnät

iii) Mallit

iv) Patentit

v) Integroitujen piirien piirimallit (topografiat)

vi) Julkistamattoman teknisen tiedon suoja

vii) Sopimusperusteisiin lisensseihin liittyvän

kilpailua rajoittavan käytännön valvonta

4. Menettelyä koskevat erityismääräykset (teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano)

a) Oikeuskeinot

b) Menettelylliset takeet

XI. Yhteinen kauppapolitiikka, GATS ja TRIPS: osapuolten näkökannat

A. GATS

B. TRIPS

XII. GATS, TRIPS ja implisiittinen toimivalta

A. Yleisiä huomioita implisiittisestä toimivallasta

B. GATS

1. Komission kanta

* Sisäisen toimivallan olemassaolo

i) EY:n perustamissopimuksen erityismääräyksiin perustuva toimivalta

ii) Yleisistä säännöistä johdettu toimivalta (EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla)

* Yhteisön ulkopuolisen toiminnan tarpeellisuus

2. Huomautuksensa esittäneiden osapuolten kanta

i) EY:n perustamissopimuksen erityisistä määräyksistä johdettu toimivalta

ii) Toimivalta, joka voidaan johtaa perustamissopimuksen yleisluonteisista määräyksistä (EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla)

C. TRIPS

1. Komission kanta

* Sisäisen toimivallan olemassaolo

i) Johdetusta oikeudesta johdettavissa oleva toimivalta

ii) Toimivalta, joka voitaisiin johtaa perustamissopimuksen yleisluonteisista määräyksistä (EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla)

* Yhteisön ulkoisen toimivallan tarpeellisuus

2. Huomautuksensa esittäneiden osapuolten kannat

XIII. Jäsenvaltioista riippuvaisten mutta yhteisöön kuulumattomien alueiden edustukseen liittyvät ongelmat

XIV. Toimivaltakysymyksen vaikutus näkökohtien esittämistapoihin WTO:ssa

XV. Budjetti- ja rahoituskysymykset

XVI. Komission, neuvoston ja huomautuksensa esittäneiden valtioiden vastausehdotukset lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin

XVII. Yhteisöjen tuomioistuimen komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille tekemät kysymykset ja niihin annetut vastaukset

A. Ensimmäinen kysymys

B. Toinen kysymys

C. Kolmas kysymys

D. Neljäs kysymys

E. Viides kysymys

F. Kuudes kysymys

G. Seitsemäs kysymys

H. Kahdeksas kysymys

I. Yhdeksäs kysymys

J. Kymmenes kysymys

K. Yhdestoista kysymys

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN KANNANOTTO

I. Johdanto

II. Lausuntopyynnön tutkittavaksi ottaminen

III. Komission kysymysten muotoilu

IV. Jäsenvaltioista riippuvaisten tiettyjen alueiden edustus

V. Budjetti- ja rahoituskysymykset

VI. Tavarakauppaa koskevat monenkeskiset sopimukset

VII. EY:n perustamissopimuksen 113 artikla, GATS- ja TRIPS-sopimukset

A. GATS

B. TRIPS

VIII. Euroopan yhteisön implisiittinen ulkoinen toimivalta, GATS- ja TRIPS-sopimukset

A. GATS

B. TRIPS

IX. Jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välinen yhteistyövelvollisuus

I. Uruguayn kierrokseen perustuvat sopimukset

"Maailmanhistorian monitahoisimmat talousneuvottelut" (neuvoston sanojen mukaan) päättyivät Marrakechissa 15.4.1994 Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen tuloksia koskevan päätösasiakirjan allekirjoittamiseen. Neuvottelut kestivät seitsemän vuotta: Punta del Esten ministerikokouksen julkilausuma käynnisti ne 20.9.1986. Hallitusten ja Euroopan yhteisöjen edustajat, jotka laativat päätösasiakirjan, sopivat, että se olisi suositeltavaa saattaa voimaan 1.1.1995 tai niin pian kuin mahdollista sen jälkeen.

Päätösasiakirja sisältää Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (jäljempänä WTO-sopimus). Siinä luodaan yhteiset rakenteet järjestön jäsenten välisten kauppasuhteiden hoitamista varten. Kyseinen sopimus ei sisällä asiasisältöä koskevia määräyksiä, vaan ne ovat liitteissä, jotka käsittävät erilaisia "monenkeskisiä kauppasopimuksia", jotka ovat WTO-sopimuksen erottamaton osa.

Näihin kuuluvat:

- monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset mukaan lukien GATT 1994 -sopimus (liite 1A);

- Palvelukaupan yleissopimus (GATS, liite 1B)();

- Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS, liite 1C)();

- Riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskeva sopimus (liite 2);

- Kauppapoliittinen maatutkinta (liite 3).

WTO-sopimus ja sen liitteet muodostavat yhtenäisen "sopimuskokonaisuuden". Valtion, joka haluaa liittyä WTO:n jäseneksi, on hyväksyttävä kaikki Uruguayn kierroksen yhteydessä neuvotellut monenkeskiset sopimukset. Riitojen ratkaisua koskeva menettely pätee kaikkien monenkeskisten sopimusten osalta. Kyseisessä menettelyssä sallitaan viimeisenä keinona "ristikkäiset vastatoimet" (cross-retaliation). Sopimuskokonaisuuden yhden osatekijän loukkaaminen (olipa kysymyksessä tavaroiden, palvelujen tai teollista omaisuutta koskevien oikeuksien alasta) voidaan kompensoida vastatoimella saman sopimuksen eri alalla (riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen 22 artiklan 3 kohdan b alakohta) tai muun sopimuksen alalla (riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen 22 artiklan 3 kohdan c alakohta). Lisäksi kuten komissio esittää, "kompensaatio voidaan samoin tarjota samalla alalla tai muun kuin sen sopimuksen yhteydessä, jonka loukkaaminen tapahtui".

Kyseisellä yhtenäisellä "sopimuskokonaisuus"-järjestelmällä lopetetaan se, mikä tunnetaan nimellä "GATT à la carte". Osallistuminen Tokion kierrokseen perustuviin sopimuksiin vaihteli. Lisäksi jokaisella sopimuksella oli oma menettelynsä riita-asioiden ratkaisemiseksi.

WTO-sopimuksen liitteenä on myös neljä useammankeskistä sopimusta (jotka koskevat julkisia hankintoja, siviili-ilma-alusten kauppaa, maitoalaa ja naudanlihaa). Näillä aloilla on hyväksytty poikkeus yhtenäiseen "sopimuskokonaisuuteen": sopimukset sitovat vain niitä WTO:n jäseniä, jotka ovat ne hyväksyneet. Riitojen ratkaisua koskevia menettelyjä sovelletaan kuitenkin niiden osapuolten välisiin suhteisiin, jotka ovat ne hyväksyneet.

II. Euroopan yhteisöjen asema WTO:ssa

WTO:n kaksi määräystä koskevat nimenomaan Euroopan yhteisöjä. Päätöksentekoa koskevassa IX artiklassa määrätään, että äänestettäessä päätöksestä "ministeri-kokouksessa ja yleisneuvostossa jokaisella jäsenellä on yksi ääni" ja että "kun Euroopan yhteisöt käyttävät äänioikeuttaan, sen äänten lukumäärän on oltava yhtä suuri kuin niiden yhteisöjen jäsenvaltioiden lukumäärä, jotka ovat WTO:n jäseniä".

WTO:n perustajajäseniä koskevassa XI artiklan 1 kohdassa määrätään lisäksi:

"GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolet tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja Euroopan yhteisöt, jotka hyväksyvät tämän sopimuksen ja monenkeskiset kauppasopimukset sekä joiden sidonta- ja myönnytysluettelot on liitetty GATT 1994 -sopimukseen ja joiden erityissidontaluettelot on liitetty GATS-sopimukseen, tulevat WTO:n alkuperäisiksi jäseniksi."

III. WTO-sopimusta koskevat neuvottelut ja sen allekirjoittaminen

Punta del Esten julkilausuman, joka käynnisti neuvottelut, hyväksyivät neuvosto ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajat "siinä laajuudessa kuin se niitä koskee". Komissio yksin kävi neuvotteluja yhteisön ja jäsenvaltioiden nimissä. Neuvosto esittää, että "päätettiin, että mahdollisimman suuren yhdenmukaisuuden takaamiseksi neuvotteluissa komissio toimii yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ainoana neuvottelijana". Pöytäkirjassa siitä kokouksesta, jossa neuvosto hyväksyi Punta del Esten julkilausuman, todetaan kuitenkin että, "tämä päätös (valtuuttaa komissio aloittamaan julkilausumassa tarkoitetut neuvottelut) ei vaikuta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toimivaltaa koskevaan kysymykseen erityisaiheita käsiteltäessä".

WTO-sopimuksen allekirjoittivat neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen Sir Leon Brittan Euroopan unionin neuvoston nimissä sekä sen valtioiden edustajat hallitustensa nimissä. Kyseistä menettelyä noudatettiin komission ja jäsenvaltioiden 7.-8.3.1994 pidetyssä kokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti. Neuvoston muistiosta käy ilmi, että komissio antoi omasta puolestaan merkitä kokouksen pöytäkirjaan, että "päätösasiakirja - - sekä siihen liittyvät sopimukset kuuluvat Euroopan yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan".

IV. Komission esittämät kysymykset ja menettely

A. Komission esittämät kysymykset

6.4.1994, toisin sanoen muutama päivä ennen päivämäärää, jona WTO-sopimus oli määrä allekirjoittaa Marrakechissa, mutta joitakin viikkoja sen jälkeen, kun kauppaneuvottelukomitea (Punta del Esten konferenssin perustama elin Uruguayn kierroksen neuvottelujen läpiviemiseksi) oli hyväksynyt päätösasiakirjan, komissio esitti lausuntopyynnön yhteisöjen tuomioistuimelle EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohdan mukaan.

Kysymysten sanamuoto on seuraava:

Ottaen huomioon 15.12.1993 tehtyyn päätösasiakirjaan sisältyvät GATTin Uruguayn kierroksen kauppaneuvottelujen tulokset:

1) Onko Euroopan yhteisöllä EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan perusteella yksin tai yhdessä 100 a artiklan ja/tai mainitun sopimuksen 235 artiklan kanssa toimivalta tehdä kaikki ne WTO:n perustamissopimuksen osat, jotka koskevat palvelukauppaa (GATS) ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia, mukaan lukien tuoteväärennösten kauppa (TRIPS)?

2) Onko Euroopan yhteisöllä yksin toimivalta tehdä ne WTO-sopimuksen osat, jotka koskevat yksinomaisesti EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ja/tai palveluja?

3) Jos edellä esitettyihin kysymyksiin annettava vastaus on myöntävä, vaikuttaako se jäsenvaltioiden oikeuteen tehdä WTO-sopimus silloin, kun jo on sovittu, että niistä tulee WTO:n perustajajäseniä?

B. Menettely

Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisesti lausuntopyyntö annettiin tiedoksi Euroopan unionin neuvostolle (jäljempänä neuvosto) ja jäsenvaltioille. Neuvosto sekä Tanskan, Saksan, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Alankomaiden, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ovat esittäneet kirjalliset huomautukset. Pyyntönsä mukaisesti Euroopan parlamentin on sallittu esittää huomautuksensa.

V. Lausuntopyynnön tutkittavaksi ottaminen

Esittämättä virallisesti, että lausuntopyyntö tulisi jättää tutkimatta, neuvosto muistuttaa, että kaikissa tapauksissa, joissa 228 artiklan 6 kohdan mukaista menettelyä on sovellettu, "pyyntö on esitetty ennen sopimuksen allekirjoittamista". Neuvoston mukaan "voidaan - - vakavasti epäillä, onko ennakkolausuntomenettely (suhteessa 'suunniteltuun' sopimukseen) - - mahdollinen sen jälkeen, kun kansainvälisellä tasolla on luotu velvoitteita". Alankomaiden hallitus yhtyy esitettyihin epäilyihin.

Espanjan hallitus esittää virallisesti, että lausuntopyyntöä ei tulisi ottaa tutkittavaksi. Lausuntomenettely voidaan aloittaa vain silloin, kun yhteisö ei ole vielä tehnyt kansainvälistä sitoumusta. Espanjan hallitus korostaa, että allekirjoituksen tarkoituksena on autentifioida neuvottelujen tuloksena syntyneet tekstit ja allekirjoitukseen sisältyy velvoite saattaa ne asianomaisten viranomaisten hyväksyttäväksi.

Ranskan hallituksen komissiolle esittämä moite on poliittisempi. Puhumatta lausuntopyynnön tutkimatta jättämisestä se esittää kantanaan, että komission odottaessa viime hetkeen, toisin sanoen hetkeen, jona WTO-sopimus pitäisi allekirjoittaa ja saada valmiiksi, vaikka erimielisyys kansallisesta toimivallasta oli ilmeistä vuodesta 1992 alkaen, komissiolta puuttuu yhteistyöhenkeä ja se on omaksunut yhteisön ja sen jäsenvaltioiden yhtenäiselle toiminnalle vastaisen lähestymistavan. Jäsenvaltiot voivat tuskin saattaa WTO-sopimusta parlamenttiensa hyväksyttäväksi, kun toimivaltaa koskevaa kysymystä ei ole ratkaistu. Mitä neuvostoon tulee, tuskin sekään voi esittää Euroopan parlamentille päätösehdotusta sopimuksen tekemiseksi silloin, kun kyseisen päätöksen oikeudelliset perusteet, kuten myös toimivaltaa koskeva kysymys, ovat ratkaisematta.

VI. Kysymysten muotoilu

Neuvosto arvostelee tapaa, jolla komissio on kysymyksensä muotoillut.

Koska menettely koskee sopimusta, jonka yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kukin toimivaltuuksiensa nojalla, kysymys ei neuvoston mukaan ole siitä, voiko yhteisö yksin tehdä kyseisen sopimuksen (neuvoston mielestä hypoteettinen kysymys), vaan siitä, onko "yhteensoveltuvaa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksissa vahvistetun toimivallanjaon kanssa se, että yhteisö ja jäsenvaltiot yhdessä tekevät Uruguayn kierrokseen perustuvat sopimukset".

Portugalin hallituksen mukaan komission laatimat kysymykset vastaavat sopimuksen tekomenettelyssä ohitettua vaihetta. Tosiasiassa on tärkeää määritellä, onko jaetun toimivallan sopimuksen muoto yhteensoveltuva EY:n ja EHTY:n perustamissopimusten yhteisön ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa koskevien periaatteiden ja sääntöjen kanssa.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tutkii kysymyksiä komission valitsemasta järjestyksestä poiketen. Se selvittää ensin yhteisön toimivaltaa implisiittistä toimivaltaa koskevan teorian nojalla korostaen jäsenvaltioiden rinnakkaista toimivaltaa ja osoittaa sitten, miksi 113 artikla ei voi muodostaa perustaa sopimusten tekemiselle.

VII. Keskeiset erimielisyydet

Kaikki ratkaistavana olevat kysymykset eivät koske monenkeskisiä WTO-sopimukseen liitettyjä sopimuksia eivätkä myöskään WTO:n perustamissopimusta.

Kuten neuvosto korostaa, kysymys on ensisijaisesti asiasisältöä koskevista määräyksistä. Institutionaaliset määräykset eivät toimivallan kannalta tarkasteltuna tuo esiin mitään erityisongelmaa: toimivalta osallistua institutionaalisiin järjestelyihin on välttämätön seuraus toimivallasta, joka on olemassa asiasisältöä koskeviin määräyksiin nähden: institutionaalisten järjestelyjen päämääränä on varmistaa asiasisältöä koskevien järjestelyjen "hoito". Näin ollen ei ole välttämätöntä tässä selvittää institutionaalisia järjestelyjä.

Neuvoston mukaan asiasisältöä koskevien määräysten joukosta on otettava tarkasteltaviksi kolme suurta sopimusta, jotka koskevat tavaroita (GATT, vuoden 1994 versio), palveluja (GATS) ja teollis- ja tekijänoikeuksia (TRIPS).

Mitä tulee tavarakauppaan (joka on GATT 1994:n ja tulkintaa koskevien eri pöytäkirjojen kohde), huomautuksensa esittäneet neuvosto ja jäsenvaltioiden hallitukset sekä Euroopan parlamentti ovat yksimielisiä siitä, että yhteisö on toimivaltainen. Ainoat varaukset koskevat EHTY:n alaisuuteen kuuluvia tuotteita (neuvoston ja kaikkien huomautuksensa esittäneiden hallitusten tekemä varaus), kaupan teknisiä esteitä koskevaa sopimusta (yksinomaan Alankomaiden hallituksen tekemä varaus) ja tarvetta maatalouden osalta käyttää täydentävästi EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaa oikeudellisena perustana (tämä viimeksi mainittu neuvoston, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan parlamentin tekemä varaus ei kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi yhteisön yksinomaista toimivaltaa).

Erimielisyys vallitsee ennen kaikkea palvelujen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suhteen. Komission kanta poikkeaa tässä kahdeksan jäsenvaltion (kaikki muut paitsi Belgian kuningaskunta, Luxemburgin suurherttuakunta) ja Euroopan parlamentin kannasta. Mielipide-ero on lyhyesti sanoen seuraava:

Komission mukaan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta (joko yhteisen kauppapolitiikan nojalla tai toissijaisesti implisiittisen toimivallan nojalla tai, tarkemmin, sisäisen ja ulkoisen toimivallan rinnakkaisuuden nojalla). Huomautuksensa esittäneiden jäsenvaltioiden mielestä toimivalta on jaettu jäsenvaltioiden ja yhteisön välillä. Huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot ja parlamentti sulkevat joka tapauksessa pois yhteiseen kauppapolitiikkaan perustuvan toimivallan. Parlamentti ei ota virallisesti kantaa siihen, onko komission toissijainen väite perusteltu.

VIII. Kohdat, joista osapuolet ovat yksimielisiä

Ennen mielipide-erojen ja asianosaisten kantansa tueksi esittämien perustelujen selvittelyä on tärkeää tuoda esiin kohdat, joista osapuolet näyttävät olevan yksimielisiä.

- Se seikka, että neuvosto ja kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet WTO-sopimuksen ja sen liitteet, on osoitus siitä, että kyseisen sopimuksen tekemisen tarkoituksenmukaisuudesta, jopa välttämättömyydestä, ollaan yksimielisiä.

- Yksimielisyys vallitsee siitä, että WTO-sopimuksen tekeminen vaatii perustamissopimuksen 228 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon, koska kyseisessä sopimuksessa määrätään erityisten toimielinjärjestelmien luomisesta.

- Komissio korosti, että "poliittisista, jollei oikeudellisista syistä, - - Uruguayn kierroksen päättäminen kokonaisuutena edellyttää yksimielisyyttä". Ei neuvosto eivätkä huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot ole kiistäneet tätä.

IX. Monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset

Monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset käsittävät pääasiallisesti GATT 1994 -sopimuksen, jonka tulkintaa on täsmennetty sopimuksen eri pöytäkirjoissa, tiettyjä tuotteita koskevat sopimukset (maatalous ja tekstiilituotteet) ja sopimukset rajoittavien määräysten kuten kaupan teknisten esteiden käytöstä, terveys- ja kasvinsuojelutoimien soveltamisesta sekä TRIMseistä ("Trade related investment measures").

Komissio katsoo, että kaikki edellä mainitut sopimukset "koskevat tavarakauppaa ja niiden tarkoituksena on kansainvälisen kaupan laajentaminen poistamalla kaupan esteet ja kaupan vääristymät" ja että ne kaikki kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan.

Neuvosto lisää, että "yhteisön yksinomainen toimivalta kattaa lähes kaikki GATTin ja sen liitteiden määräykset" ja että kyseinen toimivalta "johtuu pääasiallisesti EY:n perustamissopimuksen 113 artiklasta". Neuvosto korostaa kuitenkin, että maataloutta ja terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevien sopimusten osalta on välttämätöntä soveltaa 43 artiklaa, sillä kyseiset sopimukset "eivät koske ainoastaan maataloustuotteiden kansainväliseen kauppaan sovellettavia kaupallisia toimenpiteitä, vaan - - ennen kaikkea maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn sisäisiä sääntöjä".

Maatalouden osalta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus yhtyy neuvoston kantaan tukemalla sitä perusteluin, jotka perustuvat konkreettisiin esimerkkeihin.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus antaa "kaksi esimerkkiä WTO-sopimuksen liitteeseen 1A sisältyvien sopimusten vaikutuksista maataloustuotteita koskeviin yhteisön sisäisiin sääntöihin. Ensiksikin maataloutta koskevan sopimuksen 'kotimaista tukea' rajoittavilla määräyksillä tulee olemaan suora vaikutus viljelijöiden ja maataloustuotteiden jalostajien sellaisen tuen määrään, jota ne saavat perustamissopimuksen 43 artiklan mukaan perustettujen maatalouden yhteisten markkinajärjestelyjen mukaisesti, ja siten nämä määräykset vaikuttavat suoraan kyseisten markkinajärjestelyjen toimintaan. Toiseksi maataloutta koskevan sopimuksen vientitukien alennussitoumuksia koskevat määräykset tulevat vaikuttamaan perustamissopimuksen 43 artiklan mukaan perustetun ja hallinnoidun yhteisön maataloustuotteita koskevaan yhteisön vientitukijärjestelmään. Käytännöllisesti katsoen kaikki yhteiset markkinajärjestelyt sisältävät vientitukia koskevia määräyksiä ja järjestelmää johdetaan yhteisiä järjestelyjä säätelevien määräysten perusteella annettujen neuvoston ja komission täytäntöönpanoasetusten mukaan".

Yhdistynyt kuningaskunta korostaa, että kyseiset toimenpiteet koskevat yhteisöstä peräisin olevia maataloustuotteita, kun taas tavalliset kauppapoliittiset keinot (määrälliset rajoitukset, tariffimääräykset) koskevat tuontituotteita eivätkä kotimaisia tuotteita. Tästä johtuu, että kyseiset toimenpiteet kuuluvat 43 artiklan soveltamisalaan.

Nämä maataloutta koskevat huomautukset eivät aseta kyseenalaiseksi yhteisön yksinomaista toimivaltaa.

Myös Euroopan parlamentti on sitä mieltä, että perustamissopimuksen 43 artiklaan turvautuminen on välttämätöntä ottaen huomioon maataloutta koskevan sopimuksen tärkeä merkitys. Se huomauttaa, että yleinen tullietuusjärjestelmä perustuu sekä perustamissopimuksen 113 että 43 artiklaan (neuvoston asetus (ETY) N:o 3917/92, 21.12.1992 (EYVL L 396, s. 1), ja neuvoston asetus (EY) N:o 3668/93, 20.12.1993 (EYVL L 338, s. 22).

Alankomaiden hallitus kohdistaa huomionsa erityisesti sopimukseen kaupan teknisistä esteistä. Päinvastoin kuin komissio, joka vaatii yhteisön yksinomaista toimivaltaa tämän uuden sopimuksen suhteen, Alankomaiden hallitus arvioi, että yhteisö on hankkinut laajassa mitassa yksinomaisen toimivallan kaupan teknisten esteiden alalla, mutta että "jäsenvaltioilla on edelleen oma toimivaltansa määrättyjen direktiivien luonteen vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että täydellistä yhdenmukaistamista ei ole toteutettu eikä siihen ole tällä alalla pyritty".

Yhtäältä komission ja toisaalta huomautuksensa esittäneiden neuvoston ja jäsenvaltioiden välillä erimielisyyden ydinkysymyksen tavarakaupan alalla muodostavat EHTY:n alaisuuteen kuuluvat tuotteet.

Komission mukaan monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset eivät vaadi mitään muuta oikeudellista perustaa kuin 113 artiklan, eivätkä myöskään siltä osin kuin kysymyksessä ovat EHTY:n ja Euratomin alaisuuteen kuuluvat tuotteet.

Komissio pyrkii vähentämään muiden osapuolten EHTY:n perustamissopimuksen 71 artiklalle antamaa merkitystä. 71 artiklan määräyksessä, jonka mukaan jäsenvaltioiden hallitusten toimivaltaa ei rajoiteta, ei varata jäsenvaltioille mitään EY:n perustamissopimuksen 232 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia.

Komissio vetoaa 11.11.1975 annettuun lausuntoon 1/75 (Kok. 1975, s. 1355, ja erityisesti s. 1365), jonka mukaan:

"missään tapauksessa ei ole mahdollista, että (EHTY:n perustamissopimuksen 71 artikla) voisi tehdä ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklan tehottomaksi ja vaikuttaa toimivallan antamiseen yhteisölle yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvien kansainvälisten sopimusten neuvottelemista ja tekemistä varten".

Komissio katsoo lopuksi, että toinen laillinen keino tehdä kauppasopimuksia EHTY:n nojalla on soveltaa 95 artiklan määräyksiä.

Sitä vastoin neuvoston arvion mukaan "on ilmeisen yhteensoveltuvaa perustamissopimuksen kanssa, että jäsenvaltiot tekevät GATT-sopimuksen liitteineen siltä osin kuin niissä olevat määräykset kuuluvat EHTY:n perustamissopimuksen 71 artiklassa jäsenvaltioille varattuun toimivaltaan kauppapolitiikan alalla".

Espanjan hallitus vaatii jäsenvaltioiden yksinomaista toimivaltaa EHTY:n alaisuuteen kuuluvien tuotteiden osalta. Kreikan hallitus yhtyy tähän mielipiteeseen. Sama koskee Portugalin hallitusta.

Myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus nojautuu EHTY:n perustamissopimuksen 71 artiklaan esittäessään mielipiteensä jäsenvaltioiden toimivallan puolesta, mutta se myöntää, että kuten komissio on esittänyt, EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan soveltaminen on toinen laillinen keino tehdä sopimus.

Ranskan hallitus puolestaan katsoo, että "EHTY:n alaisuuteen kuuluvien tuotteiden kaupan sääntelyä koskevien sopimusten tekeminen EHTY:n toimesta ei ole johtanut kyseisen sopimuksen 71 artiklassa jäsenvaltioille myönnetyn toimivallan siirtymiseen EHTY:lle" ja että "tämän vuoksi jäsenvaltiot voivat päättää itse GATT-sopimuksesta ja sen liitteistä siltä osin kuin EHTY:n alaisuuteen kuuluvien tuotteiden kauppaa koskevat määräykset kuuluvat jäsenvaltioille EHTY:n perustamissopimuksen 71 artiklassa varattuun toimivaltaan".

X. GATS- ja TRIPS-sopimusten tarkastelu

A. GATS

1. GATS-sopimuksen merkitys

Miksi tarvitaan palvelukaupan yleissopimusta? Määrätyissä kehittyneissä maissa palvelualasta on tullut talouden johtava ala. Komission mukaan jotkut taloustieteilijät näkevät tässä kehityksessä "ennusmerkit perustavanlaatuisesta rakennemuutoksesta maailmantaloudessa, jossa varsinainen tavaratuotanto yhä selvemmin siirtyy kehittyville kansantalouksille, joista tulee tästä syystä teollisuustuotteiden pääasiallisia viejiä." "Kehittyneet kansantaloudet vievät pääasiallisesti palveluja sekä tuotteita, joilla on korkea arvonlisä (ja tietotaidon osuus suuri)". "Kansainvälisen palvelukaupan laajentuminen oli jäljessä yksittäisten kansantalouksien kasvusta kyseisellä sektorilla siitä syystä, että ei ollut olemassa kansainvälisiä sääntöjä, jotka olisivat tarjonneet taloudellisille toimijoille välttämättömän varmuuden ja ennustettavuuden. Tämä johti ajatukseen luoda järjestelmä, joka mahdollistaa liberalisoinnin uusien sääntöjen neuvottelemisen kautta."

2. GATS-sopimuksen sisältö

GATS-sopimuksessa pyritään siirtämään GATTin periaatteet palvelujen alalle, missä kaupan esteitä eivät muodosta tulli tai tuontikiintiöt, vaan säännöt, jotka koskevat markkinoille pääsyä ja palvelujen tarjoajilta vaadittavia ominaisuuksia. Kaikkia noudatettavia sääntöjä ei ole vielä lopullisesti päätetty. Kuten Ranskan hallitus suhteessa WTO:hon yleisesti ottaen totesi, GATS muodostaa neuvottelukehyksen jo sovittujen sääntöjen syventämiseksi ja sopimusten tekemiseksi uusilla alueilla.

3. Palvelujen määrittely ja palvelujen tarjoamisen muodot

Palvelukäsite on varsin laaja, sillä se sisältää "kaikkien palvelualojen kaikki palvelut lukuun ottamatta julkista valtaa käytettäessä tarjottavia palveluita", ilmaisu "julkista valtaa käytettäessä" käsittää "kaikki palvelut, joita ei tarjota kaupallisesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman palvelujen tarjoajan kanssa" (GATS-sopimuksen 1 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta).

Palvelukauppa sisältää GATS-sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan neljä palvelujen tarjoamisen muotoa:

- "cross-border supply" ("rajat ylittävä palvelujen tarjonta"): palvelujen tarjoaminen jäsenen alueelta toisen jäsenen alueelle. Neuvosto antaa tästä seuraavan esimerkin: maahan A sijoittautunut arkkitehtitoimisto toimittaa sähköasennussuunnitelman maahan B sijoittautuneelle insinööritoimistolle.

- "consumption abroad" ("ulkomaalaiseen kulutukseen suunnatut palvelut"): palvelujen tarjoaminen jäsenen alueella toisen jäsenen palvelun kuluttajalle. Esimerkki: maasta B tuleville turisteille tarjotaan palveluja maassa A.

- "commercial presence" ("kaupallinen läsnäolo" tai "oikeushenkilön läsnäolo"): palvelujen tarjoaminen jäsenen palvelujen tarjoajan toimesta toisen jäsenen alueella tapahtuvan kaupallisen läsnäolon välityksellä. Kaupallinen läsnäolo tarkoittaa XXVIII artiklan d alakohdan mukaan "millaista tahansa kaupallista tai ammatillista läsnäoloa mukaan lukien:

i) oikeushenkilön perustaminen, hankinta tai ylläpitäminen, tai

ii) sivuliikkeen tai edustajiston perustaminen tai ylläpitäminen

jonkin jäsenmaan alueella palvelun tarjoamiseksi".

Kuten neuvosto huomauttaa, kysymyksessä on siis maan A yritysten tai ammatinharjoittajien toimesta tapahtuva sijoittautuminen tai palvelujen tarjoaminen maassa B. Kyseinen palvelumuoto käsittää esimerkiksi pankkipalvelut.

- "movement of persons" ("henkilöiden liikkuvuus" tai "luonnollisten henkilöiden läsnäolo"): palvelujen tarjoaminen jäsenen palvelujen tarjoajan toimesta toisen jäsenen alueella tapahtuvan jäsenen luonnollisten henkilöiden läsnäolon välityksellä. Neuvoston mukaan kysymyksessä on maan A yritys, joka toimittaa palveluja maassa B maasta A tulevien työntekijöiden välityksellä. Selvä esimerkki tästä on rakennustöiden suorittaminen.

4. GATSin kaksinkertainen "universaalisuus"

Neuvosto korostaa, että GATS on kahdella tavalla yleismaailmallinen. Toisaalta se kattaa kaikki palvelualat (katso edellä palvelun määritelmä kohdassa X., A., 3.): toisin sanoen se koskee kuljetuksia, raha- ja vakuutuspalveluja, televiestintää, tietotekniikka- ja audiovisuaalipalveluja, matkailualaa, hotelli- ja ravintola-alaa, rakentamista, vapaita ammatteja ja jopa koulutusta ja terveydenhoitoa, jne. Toisaalta GATS kattaa kaikki sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvät näkökohdat. GATSia sovelletaan "jäsenmaiden toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat palvelukauppaan", sellaisena kuin se on määritelty. GATS käsittää siis:

- kaikki sijoittautumiseen liittyvät edellytykset (perustamalla tai hankkimalla yhtiö tai perustamalla sivuliike),

- kaikki edellytykset, jotka liittyvät kysymyksessä olevien toiminnan muotojen harjoittamista koskevaan säännöstöön (konkurssisäännöistä verotusta ja henkilöstöä koskeviin sääntöihin).

5. Tehtyjen sitoumusten luonne

On syytä tehdä ero yleisten ja erityisten sitoumusten välillä.

a) Yleiset sitoumukset

Tärkein sitoumuksista on suosituimmuuskohtelun periaate (II artiklan 1 kohta). Kuitenkin ajanjaksona, jonka ei kestoltaan tulisi ylittää kymmentä vuotta (katso liite), maa voi ylläpitää sen kauppakumppaneiden välillä syrjivästi vaikuttavaa toimenpidettä sikäli kuin kyseinen toimenpide on merkitty liitteessä olevaan luetteloon poikkeuksista ja sikäli kuin toimenpide täyttää liitteessä asetetut ehdot. V artiklassa määrätään lisäksi pysyvästä poikkeuksesta suosituimmuuskohtelun periaatteeseen alueellisen yhdentymisen hyväksi GATTin XXIV artiklan mallin mukaisesti.

Toinen yleinen sitoumus koskee avoimuutta: jokainen jäsen on nimenomaisesti velvollinen julkaisemaan palveluja koskevat toimenpiteet tai määräykset (III artiklan 1 kohta), joita sopimuksessa nimitetään "asiaankuuluviksi yleisesti sovellettaviksi toimenpiteiksi, jotka liittyvät tai vaikuttavat tämän sopimuksen toimintaan".

On myös mainittava sitoumus määrätä menettelytavoista (oikeudelliset menettelytavat, välimiesmenettely tai hallinnolliset menettelytavat), jotka koskevat muutoksenhakua palvelukauppaa koskevia hallinnollisia päätöksiä vastaan (VI artiklan 2 kohta).

Lisäksi on kiinnitettävä huomiota jokaista jäsentä koskevaan sitoumukseen estää monopoliasemassa olevaa palvelujen tarjoajaa toimimasta sen alueella tavalla, joka on yhteensoveltumaton suosituimmuuskohtelun periaatteen kanssa tai kyseisen jäsenen erityisten sitoumusten kanssa (VIII artiklan 1 kohta).

Lopuksi tehdään sitoumukset, jotka koskevat palvelujen tarjoajien oikeuttamista ja luvan tai tutkinnon myöntämistä (VII artikla).

b) Erityiset sitoumukset

Erityiset sitoumukset, jotka ovat sopimuksen ja liitteiden osassa III ja IV, muodostavat jäsentä sitovan velvoitteen sallia markkinoille pääsy toisen jäsenen palveluille ja palvelujen tarjoajille ja täten myöntää toisen jäsenen palveluille ja palvelujen tarjoajille kaikkien palvelujen tarjoamiseen vaikuttavien toimenpiteiden osalta vähintään yhtä hyvä kohtelu kuin se myöntää omille vastaaville palveluille ja palvelujen tarjoajille (kansallinen kohtelu).

Markkinoillepääsysitoumuksen kattamat rajoitukset on lueteltu XVI artiklan 2 kohdassa: kysymyksessä on pääasiallisesti sitoumus luopua asettamasta määrällisiä rajoituksia, jotka koskevat toisten jäsenten palvelujen tarjoajien toimintaa. Neuvosto antaa seuraavat esimerkit tällaisista rajoituksista:

- kolmansien maiden yritysten tai kansalaisten valvomien televisio- tai kuljetusyritysten määrän rajoittaminen;

- "ulkomaisten" lääkäreiden määrän rajoittaminen;

- prosentuaalinen "ulkomaalais"-osuuden rajoittaminen televisio-, kuljetus-, jne. yritysten pääomasta;

- tiettyjen toimintojen kieltäminen ulkomaalaisten valvonnassa olevilta pankeilta tai vakuutusyhtiöiltä;

- "kiintiöiden" asettaminen audiovisuaalisella alalla kolmansien maiden tuotannolle.

Kyseiset sitoumukset, jotka eivät ole ehdottomia eikä absoluuttisia, on esitetty kirjallisesti jäsenmaittain laadituissa luetteloissa. Jäsen voi ilmoittaa luettelossaan, että se ei salli täydellistä pääsyä markkinoilleen tai että se asettaa ehtoja (esimerkiksi kaupallinen läsnäolo) tai rajoituksia. Kysymyksessä olevat ehdot ja rajoitukset on eritelty sen luettelossa. Sama koskee kansallisen kohtelun sitoumusta.

Euroopan yhteisön osalta luettelon ovat laatineet yhteisö ja jäsenvaltiot: kuitenkin luetteloon kirjatut sitoumukset koskevat yksittäisiä jäsenvaltioita nimeltä mainiten eivätkä ehdot ja rajoitukset ole samoja kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

Kysymyksessä olevat erityiset sitoumukset ovat monenvälisten neuvottelujen tulos, jossa vastavuoroisuuteen ei pyritty aloittain vaan kokonaisuutena.

6. Sopimuksen dynaaminen luonne

Neuvosto korostaa, että koska GATSin tarkoituksena on toimia neuvottelupohjana, GATS on luonteeltaan dynaaminen. Neuvosto ottaa esiin GATSin XIX artiklan, joka koskee velvoitetta aloittaa peräkkäiset neuvottelut päämääränä asteittain suurempi palvelukaupan vapauttaminen. On myös huomattava X artikla, jossa määrätään poikkeuksellisia suojatoimia koskevista syrjimättömyyteen perustuvista monenkeskisistä neuvotteluista. Edelleen voidaan mainita XIII artikla, jonka mukaan suosituimmuuskohtelun periaatetta eikä markkinoillepääsyä ja kansallisen kohtelun myöntämistä koskevia erityisiä sitoumuksia sovelleta palvelujen julkisiin hankintoihin mutta jossa määrätään kyseisiä hankintoja koskevat monenväliset neuvottelut aloitettaviksi tietyn määräajan kuluessa. Lopuksi on mainittava XV artikla, jossa määrätään neuvottelujen aloittamisesta pyrkimyksenä tarpeellisten monenkeskisten sääntöjen kehittäminen valtiontuista johtuvan kauppaa vääristävän vaikutuksen välttämiseksi.

B. TRIPS

1. Tavoitteet ja merkitys

Kuten Ranskan hallitus korostaa, TRIPS:n ensisijainen tavoite on maailmanlaajuisesti vahvistaa ja yhdenmukaistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa.

Ranskan hallitus toteaa, että koska tässä tarkoituksessa muissa yhteyksissä suoritetut ponnistelut ja erityisesti vuosina 1980-1984 tehty työ teollisoikeuden suojelemisesta tehdyn Pariisin liittosopimuksen uudistamiseksi ovat rauenneet tyhjiin, teollisuusmaat vaativat, että teollis- ja tekijänoikeudet liitetään Uruguayn kierrokseen siten, että ne pääsevät osalliseksi GATTin toiminnallisesta kokonaisuudesta (neuvottelumahdollisuuksineen) ja sen riitojenratkaisumekanismista.

Kuten komissio toteaa, tuoteväärennösten kauppa määrätyissä kolmansissa maissa (tavaramerkkien luvaton käyttö, tuotteiden muodon jäljitteleminen, tuotteiden ja menetelmien patenttioikeuksien loukkaaminen ja lisäksi kirjojen, äänilevyjen tai videotallenteiden piraattikopiot) aiheuttaa huomattavaa vahinkoa yhteisön kaupalle. Tehokkaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisen puuttumisella määrätyissä kolmansissa maissa on katsottu olevan sama vaikutus teollis- ja tekijänoikeuksien kohteena oleviin tuotteisiin kuin millä tahansa muulla tuonninrajoituksella.

Komissio toteaa, että sekä Yhdysvallat että yhteisö ovat soveltaneet kaupan vastatoimia sellaisia maita kohtaan, jotka ovat joko taanneet vain riittämättömän teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisen tai toteuttaneet syrjiviä toimenpiteitä kauppakumppaneidensa välillä. Kyseiset vastatoimet ovat osaltaan saaneet kehitysmaat hyväksymään ajatuksen teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisen vahvistamisesta vaikka ne tähän asti olivat olleet taipuvaisia näkemään tämän oikeudenalan teollistuneiden kansantalouksien käsissä olevana hyötymisen välineenä. Lisäksi kehitysmaat ovat komission mukaan yhä selvemmin tietoisia teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistetun suojaamisen mahdollisista eduista paikallisen innovaation kannustamisessa.

2. Soveltamisala ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi valitut keinot

TRIPS-sopimuksen ala on varsin laaja, sillä se käsittää sekä kirjallisia ja taiteellisia teoksia koskevat oikeudet (tekijänoikeus ja lähioikeudet) että teollisoikeudet (tavaramerkki, lähtöisyys- ja alkuperämerkinnät, patentit, mallit, tietotaito) lukuun ottamatta kuitenkaan kasvinlajioikeuksia (TRIPS, 1 artiklan 2 kohta).

TRIPS-sopimuksen osa I (1-8 artikla) sisältää yleiset määräykset ja perusperiaatteet. Osassa II (9-40 artikla) vahvistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien saatavuutta, laajuutta ja käyttöä koskevat vaatimukset. Osa III (41-61 artikla) koskee teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa. Osassa IV (62 artikla) määritellään teollis- ja tekijänoikeuksien hankintaa ja voimassapitoa koskevat menettelyt. Osa V (63 ja 64 artikla) koskee riitojen ratkaisua. Osa VI (65-67 artikla) sisältää siirtymäkauden määräykset ja osa VII (68-73 artikla) institutionaaliset määräykset ja loppumääräykset.

TRIPS-sopimuksen tavoitteena olevalla teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisella on vähimmäisluonne. TRIPS:n mukaan se jäsenillä on vapaus luoda laajempi suoja ja valita tarkoituksenmukaiset keinot sopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi (TRIPS, 1 artiklan 1 kohta).

Sopimuksen sovellettavuus määräytyy henkilöllisen kriteerin mukaan (tiettyihin kolmansien maiden luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin sovellettava oikeus; TRIPS, 1 artiklan 3 kohta).

TRIPS-sopimuksessa määrätään sekä kansallisen kohtelun (3 artikla) että suosituimmuuskohtelun (4 artikla) periaatteesta. Näihin kahteen periaatteeseen sisältyy poikkeuksia. Niinpä kansallisen kohtelun periaate on voimassa vain poikkeuksin, joista jo on määrätty teollisoikeuksien suojaamisen osalta Pariisin yleissopimuksessa, kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisen osalta Bernin yleissopimuksessa, esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisen osalta Rooman yleissopimuksessa ja integroituihin piireihin liittyvän henkisen omaisuuden suojaamisen osalta Washingtonin sopimuksessa. Lopuksi mitä tulee esittäviin taiteilijoihin, äänitteiden valmistajiin ja yleisradio-organisaatioihin, kansallisen kohtelun velvoite rajoittuu ainoastaan itse TRIPS-sopimuksessa tarkoitettuihin oikeuksiin (TRIPS, 3 artiklan 1 kohta).

Kuten neuvosto toteaa, TRIPS-sopimuksen tavoitteisiin pyritään kahdella tavoin: ensin viittaamalla kansainvälisiin yleissopimuksiin, joissa komission ilmauksen mukaan "on suhteellisen suuri jäsenmäärä", toisin sanoen teollisoikeuksia koskevaan Pariisin yleissopimukseen ja kirjallisia ja taiteellisia teoksia koskevaan Bernin yleissopimukseen - omalta osaltaan näissä sopimuksissa pyritään myös yhdenmukaistamaan oikeuksia sekä myöntämään kansallinen kohtelu myös sellaisilla aloille, joita ei ole yhdenmukaistettu; edelleen tavoitteisiin pyritään asiasisältöä koskevilla erityismääräyksillä ("plus-elements") "niillä teollis- ja tekijänoikeuksien aloilla", komissio korostaa, "joilla osallistuvien maiden näkemyksen mukaan on tarve välittömästi laajentaa oikeuksien suojaa".

Viittaus Pariisin yleissopimukseen käsittää kaikki tämän sopimuksen asiasisältöä koskevat määräykset: sen ulkopuolelle jäävät vain institutionaaliset määräykset, loppumääräykset ja siirtymäkauden määräykset (TRIPS, 2 artiklan 1 kohta). Myös viittaus Bernin yleissopimukseen koskee kaikkia yleissopimuksen asiasisältöä koskevia määräyksiä lukuun ottamatta tekijän moraalisia oikeuksia koskevia määräyksiä (TRIPS-sopimuksen 9 artiklan 1 kohta).

Asiasisältöä koskevat erityismääräykset on esitetty TRIPS-sopimuksen II, III ja IV osassa.

Asiasisältöä koskevien erityismääräysten alalla ei käsitellä oikeuksien sammumista koskevaa tärkeää ongelmaa. TRIPS-sopimuksen 6 artiklassa, joka kuuluu sopimuksen yleisiin määräyksiin, on määritelmä:

"Tässä sopimuksessa tarkoitetun riitojen ratkaisun osalta minkään tässä sopimuksessa ei voida katsoa, ellei 3 artiklan (kansallinen kohtelu) ja 4 artiklan (suosituimmuuskohtelu) määräyksistä muuta johdu, liittyvän teollis- ja tekijänoikeuksien sammumiseen."

Muistutettakoon, että sammumisperiaatteessa kielletään teollis- ja tekijänoikeuksien haltijalta oikeus vedota kyseisiin oikeuksiin sellaisten tuotteiden vaihdannan valvomiseksi, jotka ne itse ovat saattaneet markkinoille tai jotka on heidän suostumuksellaan saatettu markkinoille. Komission mukaan TRIPS-sopimuksen 6 artiklasta seuraa, että "jos jäsen soveltaa 'kansallista' sammumisen periaatetta (tai 'alueellista' raukeamisen periaatetta tulliliiton tai vapaakauppa-alueen osalta), TRIPS-sopimuksen riitojen ratkaisua koskeviin määräyksiin (mukaan lukien kanteet, joissa on kysymys sopimuksen rikkomisesta sekä kanteet, joissa ei ole kysymys rikkomisesta) ei voida vedota".

Yhteisön jäsenvaltiot, jotka ovat velvollisia soveltamaan sammumisperiaatetta yhteisön sisäisissä suhteissa, voivat vapaasti olla soveltamatta tätä periaatetta, jos maahantuotu tuote on lähtöisin kolmannesta maasta: sama koskee myös yhteisöä itseään.

Kuitenkin, jos jäsenvaltio soveltaa kansalaisiinsa sammumisperiaatetta rajoittamatta sitä vaihdantaan saattamiseen yhteisön jäsenvaltiossa, sen on sovellettava kyseistä periaatetta samalla tavoin myös kolmansien maiden kansalaisiin kansallisen kohtelun periaatteen nojalla. Samoin suosituimmuuskohtelun periaate estää jokaista TRIPS:n jäsenmaata soveltamasta erilaisia määräyksiä eri henkilöihin riippuen siitä, minkä kolmannen maan kansalaisia he ovat.

Komission mukaan TRIPS-sopimuksen 6 artiklassa sallitaan jäsenen "estää edelleen sellaisten tavaroiden rinnakkaistuonti - - joita ulkomailla (toisin sanoen kolmansissa maissa) pitää kaupan teollis- ja tekijänoikeuksien haltija tai niitä pidetään siellä kaupan hänen suostumuksellaan. Komissio katsoo, että sammumisperiaatteen rajoittaminen yhteisön sisäisiin suhteisiin "on välttämätöntä yhteisön oikeuden määräysten noudattamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että yhteisön oikeudenhaltijat pääsevät ulkomaan markkinoille (toisin sanoen kolmansien maiden markkinoille) säilyttäen samalla tietyn valvonnan yhteisöön suuntautuvan teknologiaan pohjautuvien tavaroiden tuonnin (tai uudelleentuonnin) osalta".

3. Asiasisältöä koskevat erityismääräykset

a) Tekijänoikeudet ja lähioikeudet

Tekijänoikeuden suoja ulottuu ilmaisuihin, mutta ei ideoihin, menettelyihin, toimintamenetelmiin tai matemaattisiin käsitteisiin sellaisenaan (TRIPS, 9 artiklan 2 kohta). Vähimmäissuoja-aika määrätään sopimuksessa (12 artikla).

Tietokoneohjelmat tulee suojata kirjallisina teoksina Bernin yleissopimuksen nojalla (TRIPS, 10 artiklan 1 kohta).

Lähioikeudet, jotka ovat esittäjille, äänitteiden tuottajille sekä yleisradio-organisaatioille myönnettyjä oikeuksia, tunnustetaan ja määritellään sopimuksessa (TRIPS, 14 artikla).

Tietokoneohjelmien tekijöille on myönnettävä vuokrausoikeus. Elokuvateosten tekijöille tämä oikeus myönnetään vain, jos vuokraaminen (a) "johtaa laajamittaiseen kyseisten teosten kopiointiin ja haittaa merkittävästi tekijöille ja niiden oikeudenhaltijoille (kysymyksessä olevassa jäsenmaassa) myönnettyä kopiointioikeutta".

b) Teollisoikeudet

i) Tavaramerkit

Tavaramerkeille myönnettävä suoja koskee sekä tavara- että palvelumerkkejä.

TRIPS-sopimuksessa määritellään merkit, jotka voivat muodostaa tavaramerkin, sekä määritellään tavaramerkistä johtuvat oikeudet (TRIPS, 15 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta).

Tavaramerkin rekisteröiminen voidaan säätää riippuvaiseksi käytöstä, mutta ei rekisteröintihakemuksen jättämisestä (15 artiklan 3 kohta). Rekisteröinnin ja sen uudistamisen voimassaolon vähimmäisaika määrätään sopimuksessa (18 artikla). Käyttöä koskevan vaatimuksen osalta TRIPS-sopimuksessa määrätään käyttämättömyyden vähimmäisaika, joka voi johtaa tavaramerkin poistamiseen rekisteristä (19 artikla).

Yleisesti tunnettujen tavaramerkkien suojaa Pariisin liittosopimuksen 6 bis artiklan tarkoittamassa merkityksessä laajennetaan palvelumerkkeihin (16 artiklan 2 kohta) ja samanlaisten tuotteiden piirin ulkopuolelle (16 artiklan 3 kohta).

TRIPS:n jäsenillä on oikeus päättää lisensointia ja luovuttamista koskevista ehdoista. Pakkolisensointi on kuitenkin poissuljettu ja tavaramerkin luovuttaminen voi tapahtua erillään liiketoiminnasta, johon tavaramerkki kuuluu.

ii) Maantieteelliset merkinnät

TRIPS-sopimuksen osan II luvussa 3 annetaan hyvin yksityiskohtaiset määräykset suojasta, joka myönnetään maantieteellisille merkinnöille, joilla tarkoitetaan "merkintöjä, jotka osoittavat tavaran olevan peräisin tietyn jäsenen alueelta tai tietyltä seudulta taikka paikkakunnalta tuolla alueella, ja tavaran tunnettu laatu, maine tai muu luonteenpiirre liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään" (TRIPS, 22 artiklan 1 kohta).

Yleisesti ottaen tarkoituksena on, että asianosaiset voivat estää:

"a) minkä tahansa tavan merkitä tai esittää tavara, joka osoittaa tai antaa ymmärtää, että kyseessä oleva tavara on peräisin muulta maantieteelliseltä alueelta kuin sen todelliselta lähtöpaikalta tavalla, joka johtaa yleisöä harhaan tavaran maantieteellisen alkuperän osalta,

b) minkä tahansa sellaisen Pariisin yleissopimuksen (1967) 10 bis artiklan tarkoittaman epäreilun kilpailun" (TRIPS, 22 artiklan 2 kohta).

Viinejä ja väkeviä alkoholijuomia koskeville maantieteellisille merkinnöille on myönnettävä laajennettu suoja: keinoja estää sellaisten maantieteellisten merkintöjen käyttö viineille tai väkeville alkoholijuomille, jotka eivät ole kyseessä olevan alkuperämerkinnän osoittamasta paikasta, on voitava käyttää myös "niissä tilanteissa, joissa todellinen tuotteiden alkuperä osoitetaan, tai kun maantieteellistä merkintää käytetään käännöksenä taikka sellaisen ilmaisun yhteydessä kuten 'laatuinen', 'tyyppinen', 'tyylinen', 'jäljitelmä' tai vastaava" (TRIPS, 23 artiklan 1 kohta).

Näitä sääntöjä sovelletaan kuitenkin vasta tulevaisuudessa, sillä

"mikään tässä luvussa ei velvoita jäsentä estämään toisen jäsenen tietyn maantieteellisen merkinnän jatkuvaa ja samanlaista käyttöä, joka osoittaa viinin tai väkevän alkoholijuoman sellaisten kansalaistensa tai maan alueella kotipaikkaa pitävien tavaroiden tai palvelusten osalta, jotka ovat käyttäneet maantieteellistä merkintää katkeamatta samojen tai niihin läheisesti liittyvien tavaroiden tai palvelusten yhteydessä tuon jäsenen alueella joka (a) vähintään kymmenen edeltävää vuotta laskettuna ministerikokouksen päivästä, jolloin monenvälisten kauppaneuvottelujen Uruguayn kierros päättyi, tai (b) vilpittömässä mielessä ennen tuota päivää" (TRIPS, 24 artiklan 4 kohta).

iii) Mallit

TRIPS-sopimus kattaa myös mallit. Suoja on myönnettävä uusille tai omaperäisille teollismalleille (TRIPS, 25 artiklan 1 kohta). Suojan laajuus ja vähimmäissuoja-aika määrätään sopimuksessa (26 artikla).

Erityisesti tekstiilituotteiden osalta suojaa koskevat perusteet eivät saa olla sellaisia, että ne heikentävät kohtuuttomasti suojan saantimahdollisuutta (TRIPS, 25 artiklan 2 kohta).

iv) Patentit

Sopimuksen II osan patentteja koskevassa luvussa 5 on ensiksi patentoitavuutta koskevia määräyksiä (27 artikla). Niiden mukaan mitä tahansa tuotetta tai menetelmää koskevan keksinnön tulee olla patentoitavissa mitään teknologian alaa syrjimättä (sama artikla). Kehitysmaille myönnetään kuitenkin oikeus lykätä tietyllä ajanjaksolla velvoitetta ulottaa patenttisuoja sellaisille teknologian aloille, jotka niiden lainsäädännön mukaan on suljettu patenttisuojan ulkopuolelle sopimuksen yleisenä voimaantulopäivänä (65 artiklan 4 kohta). Sopimuksessa määritellään patentilla myönnetyt oikeudet (28 artikla), ja niiden voimassaolon vähimmäisaika on kaksikymmentä vuotta (33 artikla). 31 artikla sisältää lopuksi määräykset pakkolisensoinnin myöntämisedellytysten rajoituksista.

v) Integroitujen piirien piirimallit (topografiat)

Integroitujen piirien topografioita koskevien määräysten tarkoituksena on korjata Washingtonin sopimuksessa olevia puutteita integroitujen piirien alalla immateriaalioikeudessa. Niissä määrätään sekä myönnettävän oikeuden soveltamisala (36 artikla), että suoja-ajan pituus (28 artikla).

vi) Julkistamattoman teknisen tiedon suoja

TRIPS:n jäsenet ovat velvollisia antamaan julkistamattomalle tiedolle suojan vilpillisen kilpailun yhteydessä (39 artiklan 1 kohta). Henkilöillä, joiden hallussa tieto laillisesti on, on oltava mahdollisuus estää "tiedon ilmaiseminen, hankkiminen tai käyttäminen ilman heidän lupaansa muiden toimesta tavalla, joka on vastoin rehellistä kaupallista käytäntöä." Tämän suojan edellytyksenä on, että tällainen tieto on salaista, tiedolla on kaupallista arvoa, koska se on salaista, ja henkilö, jolla laillisesti on tällainen tieto, on ryhtynyt toimenpiteisiin pitääkseen tiedon salassa (39 artiklan 2 kohta).

vii) Sopimusperusteisiin lisensseihin liittyvän kilpailua rajoittavan käytännön valvonta

Jäsenet ovat yksimielisiä siitä, että määrätyillä kilpailua rajoittavilla teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvillä lisensointikäytännöillä tai -ehdoilla voi olla kielteisiä vaikutuksia kaupankäyntiin ja ne voivat estää teknologian siirtoa ja levitystä (40 artikla). Sen vuoksi jäsenille tunnustetaan TRIPS-sopimuksessa oikeus täsmentää käytäntöä ja ehtoja, jotka voivat merkitä teollis- ja tekijänoikeuksien väärinkäyttöä, ja toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä tällaisen käytännön estämiseksi tai valvomiseksi.

4. Menettelyä koskevat erityismääräykset (teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano)

Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan yhtenäisen vähimmäissuojan saavuttamiseksi ei riitä se, että tunnustettavien eri oikeuksien sisältö määritellään. Tämän lisäksi on päätettävä "tehokkaista ja tarkoituksenmukaisista keinoista" niiden täytäntöönpanemiseksi. Tätä tarkoitusta varten on TRIPS-sopimuksen osa III, joka koskee menettelyjä, jotka jäsenmaiden on luotava siten, että ne mahdollistavat tehokkaat toimet tässä sopimuksessa tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia vastaan (41 artiklan 1 kohta). Yhtäältä osassa III luetellaan ne toimenpiteet, joita teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden on voitava vaatia oikeus-, hallinto- ja tulliviranomaisilta sekä heidän oikeuksiensa loukkaamista että heidän oikeuksiinsa kohdistuvaa loukkausuhkaa vastaan (a), ja toisaalta siinä vaaditaan, että menettelyt, joiden avulla sellaiset toimenpiteet voidaan saavuttaa, täyttävät tietyt vaatimukset (b).

a) Oikeuskeinot

TRIPS-sopimuksessa määrätään toimenpiteistä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksien lopettamiseksi ja rankaisemiseksi (kieltotuomio, vahingonkorvaukset, tuoteväärennösten takavarikkoon asettaminen tai tuhoaminen, rikosoikeudelliset seuraamukset) sekä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaukset (turvaamistoimenpiteet, tulliviranomaisten valvonnasta päästämisen lykkääminen).

Oikeusviranomaisilla on oltava oikeus määrätä osapuoli lopettamaan hakijan teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaava toimi (44 artiklan 1 kohta).

Oikeusviranomaisilla on oltava oikeus tuomita oikeudenloukkaaja maksamaan oikeudenhaltijalle riittävä vahingonkorvaus, jos oikeudenloukkaaja tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää, että hän oli ryhtynyt loukkaavaan tekoon (45 artiklan 1 kohta).

Oikeusviranomaisilla on edelleen oltava oikeus määrätä teollis- ja tekijänoikeutta loukkaavat tavarat poistettaviksi korvauksetta markkinoilta tai tuhottaviksi, jollei tuhoaminen ole vastoin olemassa olevia perustuslaillisia säännöksiä (46 artikla).

Rangaistusseuraamuksia, jotka voivat ulottua vankeusrangaistukseen saakka, on sovellettava tapauksiin, joissa on kysymys oikeudenhaltijan oikeutta loukkaavasta kaupallisessa laajuudessa tapahtuvasta harkitusta tavaramerkkiväärennösten kaupasta tai tekijänoikeuspiratismista (61 artikla).

Ehkäiseviä toimenpiteitä on kahdenlaisia.

Ensiksikin oikeusviranomaisilla on oltava oikeus määrätä nopeista ja tehokkaista turvaamistoimenpiteistä, joilla estetään teollis- ja tekijänoikeuden loukkaaminen (50 artiklan 1 kohta). Tarvittaessa toimenpiteistä tulee voida päättää toista osapuolta kuulematta (50 artiklan 2 kohta), tämä voi kuitenkin pyytää myöhemmin asian uudelleenkäsittelyä (50 artiklan 4 kohta).

Lisäksi jäsenvaltioiden on säädettävä menettelymuodoista, joiden mukaisesti oikeudenhaltijalla, jolla on perusteltua syytä epäillä, että tavaramerkkioikeutta loukkaava tuoteväärennös tai tekijänoikeutta loukkaava piraattitavara aiotaan tuoda maahan, on oikeus tehdä kirjallinen hakemus toimivaltaiselle hallinnolliselle tai oikeusviranomaiselle, jotta tulliviranomaiset lykkäisivät sellaisten tavaroiden päästämistä vapaaseen kaupankäyntiin. Jäsenet voivat säätää samanlaisista menettelymuodoista muiden teollis- ja tekijänoikeuksiin kohdistuvien loukkaamisten osalta (51 artikla).

Luonteeltaan väliaikaisia ovat myös edellä mainitut lykkäämistoimenpiteet, jotka koskevat tavaroiden päästämistä vapaaseen kaupankäyntiin. Niiden voimassapitäminen riippuu asian perusteita koskevan menettelyn vireillepanosta (55 artikla).

b) Menettelylliset takeet

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevien menettelyjen on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia (41 artiklan 2 kohta). Menettelyjen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden vaatimus määritellään useammalla tavalla.

Oikeudenhaltijoilla on oltava mahdollisuus turvautua siviilioikeudenkäyntiin teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanemiseksi ja vastaajilla on oltava oikeus saada riittävän ajoissa kirjallinen haaste, jossa tiedot asiasta, mukaan lukien vaatimusten perusteet, on riittävästi yksilöity (42 artikla). Asianosaisille tulee sallia, että riippumaton oikeudenkäyntiavustaja edustaa heitä, eivätkä määräykset pakollisesta henkilökohtaisesta läsnäolosta saa olla liian raskaita. Asianosaisilla tulee olla oikeus näyttää toteen vaatimuksensa ja esittää asiaan vaikuttavat todisteet (42 artikla), ja oltava oikeus vaatia vastapuolta esittämään tämän hallussa olevat todisteet (43 artikla). Päätösten on perustuttava vain sellaiseen näyttöön, josta asianosaisille on annettu mahdollisuus tulla kuulluiksi, ja on suotavaa, että päätökset tehdään kirjallisesti ja että ne perustellaan (41 artiklan 3 kohta).

Asianosaisilla on oltava oikeus saattaa lopullinen hallinnollinen päätös ja tuomioistuimen ensimmäisen asteen antama tuomio tuomioistuimen tutkittavaksi (41 artiklan 4 kohta).

Sellainen teollis- ja tekijänoikeuksien haltija, joka on käyttänyt väärin tai perusteettomasti käytettävänä olevaa menettelyä, on voitava määrätä korvaamaan aiheuttamansa vahinko (48 artiklan 1 kohta).

XI. Yhteinen kauppapolitiikka, GATS ja TRIPS: osapuolten näkökannat

Kuten jo on mainittu, yhtäältä komissio ja toisaalta neuvosto, huomautuksensa esittäneet valtiot ja Euroopan parlamentti ovat täysin eri mieltä GATS- ja TRIPS-sopimusten alaan kuuluvien asioiden sisällyttämisestä yhteiseen kauppapolitiikkaan, joka EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan mukaan kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Osapuolten GATS- ja TRIPS-sopimuksia koskevia näkökantoja tarkastellaan peräkkäin.

A. GATS

Pääväitteessään komissio katsoo, että GATS-sopimuksen alaan kuuluvat palvelut kuuluvat yhteisön yhteiseen kauppapolitiikkaan. Tätä kauppapolitiikkaa ei voida rajata tavaroihin. Komission olennaisena ajatuksena on, että jokainen sopimus, jossa pyritään vaikuttamaan suoraan tai välillisesti kaupankäynnin laajuuteen tai rakenteeseen, on kauppapoliittinen sopimus ja se on päätettävä 113 artiklan perusteella.

Mitkä ovat komission pääväittämät?

- Ensiksi, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan "kauppapolitiikan käsitteen sisältö on sama riippumatta siitä, käytetäänkö käsitettä jäsenvaltion vai yhteisön kansainvälisen toiminnan yhteydessä" (edellä mainittu lausunto 1/75, erityisesti s. 1362, neljäs kohta). Komission mukaan mikään jäsenvaltio ei voi vakavasti väittää, että palvelukauppa ei kuulu kaupan alaan ja että sopimukset, jotka se tekee tällä alalla, eivät kuulu kauppapolitiikkaan.

- Taloustieteilijöiden korostamat yhteydet tai samankaltaisuudet tavaroiden ja palvelujen välillä näiden kahden alan kuuluessa kauppataseeseen.

- Oikeustieteen viimeisimmän käsityksen mukaan palvelukauppaa pidetään lähes yksimielisesti yhteisen kauppapolitiikan osana. Komissio lisää kuitenkin, että "maltillisemman" oppisuunnan edustajat sulkevat kauppapolitiikan ulkopuolelle sellaiset palvelut, jotka jäsenvaltiossa sijaitsevan toimipaikan välityksellä on suoritettu maassa, jossa palvelut tarjotaan. Komission mielestä ei ole mitään syytä tehdä tällä tavoin eroa välittömän rajat ylittävän palvelujen suorittamisen, joka yksin on osa yhteistä kauppapolitiikkaa, ja kaupallisen läsnäolon kautta tapahtuvan palvelujen suorittamisen välillä, joka on osa yhteisön ulkoista sijoittautumispolitiikkaa.

- GATS-sopimuksen päämääränä oleva palvelukaupan vapauttaminen.

- Käytetyt keinot (suosituimmuuskohtelu, avoimuus), jotka ovat perinteisiä kauppapolitiikan keinoja. Sama koskee määräyksiä, jotka koskevat markkinoille pääsyä tai kansallista kohtelua. Erityissidontalistat ovat verrattavissa jäsenten tulliluetteloihin tavarakaupan alalla, vaikka ne pääasiallisesti viittaavat lainsäädännöllisiin kaupan esteisiin.

Lisäksi komissio pyrkii osoittamaan GATS-sopimuksen määräysten vastaavuuden GATT-sopimuksen vastaaviin määräyksiin nähden.

Mahdollisuus ristikkäisiin vastatoimiin osoittaa lisäksi tavaroiden ja palvelujen lomittaisuuden ja tämä lomittaisuus vahvistaa tavaroiden ja palvelujen olevan osa samaa kauppapolitiikkaa.

Myöhempiä neuvotteluja koskevat kohdat (katso edellä X., A,. 6., GATS-sopimuksen dynaaminen luonne) "eivät voi muuttaa parhaillaan tarkasteltavana olevan sopimuksen oikeudellista perustaa". "Kaikki kyseisten määräysten perusteella tehtävät sopimukset tulee myöhemmin arvioida erikseen niiden oikeudellisen perustan määrittelemiseksi."

Se, että yhteisön oikeudessa ei ole yhdenmukaistettu kaikkia GATS-sopimuksen alaan kuuluvien palvelujen alueita ja että niitä edelleen säännellään kansallisten lainsäädäntöjen mukaan, ei komission mielestä aseta kyseenalaiseksi yhteisön toimivaltaa. "GATT-sopimus ja erityisesti sen kansallista kohtelua koskeva määräys ovat vaikuttaneet usean vuoden ajan jäsenvaltioiden kansallisiin lainsäädäntöihin ja säännöksiin (esimerkiksi verolainsäädäntöön) ilman, että GATTin olisi koskaan väitetty osittain kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan".

Lopuksi komissio esittää kaksi huomautusta EY:n perustamissopimuksen 59 ja 75 artiklasta.

Eikö EY:n perustamissopimuksen 59 artiklan toinen kohta, jossa neuvostolle annetaan valtuudet ulottaa palveluja koskevassa luvussa tarkoitettu etu koskemaan kolmansien maiden kansalaisuutta olevia ja yhteisön alueelle sijoittautuneita palvelujen tarjoajia, ole esteenä palvelukaupan sisällyttämiselle EY:n perustamissopimuksen 113 artiklaan kuuluvaksi? Komission mukaan vastaus on ei. Kysymyksessä on yhteisön sisäinen määräys eikä yhteisen kauppapolitiikan määräys. "Kyseinen määräys ei voi muodostaa oikeudellista perustaa sellaiselle sopimuspolitiikalle, jonka oletetaan GATS-sopimuksen tavoin kattavan kaikki palvelujen kansainvälisen tarjonnan muodot".

Siltä osin kuin kysymyksessä on myös liikenne, eikö GATS-sopimus kuulu 75 artiklan alaisuuteen, jossa toimielimille myönnetään sisäinen toimivalta (katso 31.3.1971 annettu tuomio asiassa 22/70, "ERTA", komissio v. neuvosto, Kok. 1971, s. 263 yhteisön sisäisen ja ulkoisen toimivallan rinnakkaisuudesta)? Komission vastaus on kielteinen. ERTA:n tapaukseen voidaan vedota silloin, kun tehdään sopimuksia sellaisilla liikennepolitiikan aloilla, jotka eivät ole luonteeltaan kaupallisia. Sitäpaitsi neuvosto on liikenteen alalla toteuttanut erilaisia kauppaa rajoittavia toimenpiteitä, erityisesti 113 artiklaan perustuvia taloudellisia seuraamuksia, jotka sisälsivät myös liikenteen alaan kuuluvien palvelujen kaupan keskeyttämisen.

Kaikki muut menettelyn osapuolet ovat päättäväisesti vastustaneet komission puolustamaa näkökantaa.

Neuvoston mukaan yhteisen kauppapolitiikan käsitteen tulkitseminen komission esittämällä tavalla johtaisi yhteisen kauppapolitiikan muuttumiseksi yhteiseksi politiikaksi talouden ulkosuhteiden alalla. Maailmantaloudessa valuuttakurssiheilahtelut ja palkkakustannusten väliset eroavuudet vaikuttavat kansainväliseen kaupankäyntiin ja kansainvälisen kaupan laajuuteen merkittävämmin kuin esimerkiksi tullitariffien muutokset. "Jos komission väite hyväksyttäisiin, siitä olisi välttämättä vedettävä se johtopäätös, että yhteisöllä on 113 artiklan mukaan yksinomainen toimivalta säännellä jäsenvaltioiden valuuttakursseja tai panna täytäntöön palkkojen vahvistamista koskeva politiikka. Tällainen tulkinta mitätöisi täydellisesti jäsenvaltioiden toimivallan sisällön talouspolitiikan alalla ainakin siltä osin kuin kysymyksessä ovat ulkosuhteet".

Poliittista unionia koskevassa hallitusten välisessä kokouksessa komissio oli ehdottanut tällaista yhteisön toimivallan laajentamista. Yhteisen kauppapolitiikan käsite olisi korvattu talouden ulkosuhteita koskevan yhteisen politiikan käsitteellä, johon olisivat sisältyneet erityisesti taloudelliset ja kaupalliset toimenpiteet palvelujen, pääomien, teollis- ja tekijänoikeuksien, investointien, sijoittautumisen ja kilpailun alalla, eli rajoiltaan laajennettavissa olevilla aloilla. Tämä politiikka olisi kuulunut yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan (komission ehdotuksen Y 17 artiklan 2 kohta). Komissio yksinomaan olisi edustanut yhteisöä suhteissa kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin sekä kansainvälisissä konferensseissa.

Neuvoston mukaan komissio pyrkii lausuntopyynnössään saamaan hyväksynnän poliittista unionia koskevassa hallitusten välisessä kokouksessa hylätyille ehdotuksille oikeudellisen tulkinnan keinoin. Kyseinen argumentti esiintyy myös Ranskan, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten muistioissa.

Neuvosto ei oikeastaan tee eroa niiden argumenttien, joita se esittää palvelujen jättämiseksi kauppapolitiikan ulkopuolelle, ja niiden argumenttien, joita se esittää sisäisen ja ulkoisen toimivallan rinnakkaisuutta koskevan teorian tutkimisen perusteella, välillä, päätyäkseen yhteisön jaettuun toimivaltaan.

Neuvoston mukaan GATS tarkoittaa pääasiallisesti palvelujen tarjoamista palvelujen vastaanottajamaassa kaupallisen läsnäolon kautta. Tämä on seurausta itse palvelujen luonteesta. Kyseisten palvelujen kulutus ja käyttäminen tapahtuu samanaikaisesti niiden tarjoamisen kanssa eikä niitä voi varastoida tai siirtää; tämän vuoksi ne on kulutettava samassa paikassa kuin missä niitä tarjotaan. Kuitenkin kaupallisen läsnäolon säänteleminen merkitsee kolmansien maiden yhtiöiden sijoittautumista koskevien edellytysten ja näihin yhtiöihin sijoittautumisen jälkeen sovellettavan oikeudellisen järjestelmän sääntelemistä.

Neuvoston mukaan kyseistä järjestelmää, joka koskee ensisijaista sijoittautumista, säädellään kansallisella lainsäädännöllä eikä se kuulu yhteisen kauppapolitiikan käsitteen alaan. Samoin ulkomailla tapahtuvan palvelujen kuluttamisen osalta (esimerkkinä Ranskaan tutustuvat intialaiset matkailijat) neuvosto huomauttaa, että matkailun alalla toimivalta kuuluu edelleen jäsenvaltioille ja että ehdotus toimivallan antamisesta yhteisölle tällä alalla hylättiin poliittista unionia koskevassa hallitusten välisessä kokouksessa. "Henkilöiden liikkumisen" osalta neuvosto toteaa, että sellaisten luonnollisten henkilöiden, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia ja kolmannesta maasta olevan palvelujen tarjoajan palveluksessa, pääsy yhteisön valtioiden alueelle ja siellä oleskelu kuuluvat kansallisten lainsäädäntöjen alaisuuteen ja yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Mitä tulee rajat ylittäviin palvelusuorituksiin, neuvosto korostaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaa säännellä tätä "kansainvälistä palvelukauppaa" ei ole milloinkaan kiistetty. "Jäsenvaltio voi ottaa käyttöön 'valkokangaskiintiöt', joiden tarkoituksena on velvoittaa elokuvateatterit varaamaan näytännöistään vähimmäisosan yhteisössä tuotettujen elokuvien esittämiselle ja siten rajoittaa yhteisön ulkopuolelta tulevien elokuvien levitysmahdollisuutta". Kaiken kaikkiaan kansainvälinen palvelukauppa kuuluu neuvoston mukaan 113 artiklan alaisuuteen vain siltä osin kuin kysymyksessä olevat palvelut liittyvät suoraan tavaroiden toimittamiseen (esimerkiksi koneen asennus).

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esittää yksityiskohtaisempia väitteitä Yhteisen kauppapolitiikan käsitteen laajuudesta.

Se esittää ensiksi, että palvelujen osalta perustamissopimuksen sijoittautumista ja palveluja koskevat luvut koskevat vain jäsenvaltioiden kansalaisia. Vain jäsenvaltion kansalaisella on lupa perustaa pääasiallinen toimipaikka johonkin jäsenvaltioon. Vain sellainen jäsenvaltion kansalainen, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, voi perustaa toimipaikan toissijaisen sijoittautumisen keinoin johonkin muuhun jäsenvaltioon. Lisäksi vain jäsenvaltioiden kansalaiset voivat käyttää hyväkseen palvelujen tarjoamisen vapautta, vaikkakin 59 artiklan toisessa kohdassa määrätään mahdollisuudesta ulottaa palvelujen tarjoamisen vapaus koskemaan jäsenvaltioon sijoittautuneita kolmansien maiden kansalaisia.

Seuraavaksi Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että 113 artiklan sanatarkka tulkinta, jonka mukaan tämä määräys rajoittuu tavarakauppaan, on täysin yhdenmukainen perustamissopimuksen järjestelmän kanssa. Itse asiassa "jos valtiot voisivat säilyttää erilaisen kauppapolitiikkansa, toisin sanoen soveltaa kolmansista maista tuleviin tuontitavaroihin erilaisia sääntöjä tariffien ja kiintiöiden alalla, tämä johtaisi kaupankäynnin vääristymiseen". Sitä vastoin tätä vaaraa ei ole olemassa palvelujen osalta. Ei ole "vaaraa siitä, että palvelujen tarjoajat tai henkilöt, joiden tarkoituksena on sijoittautua sellaiseen jäsenvaltioon, joka asettaa rajoituksia kolmansien maiden kansalaisille, toteuttaisivat sen sellaisen jäsenvaltion välityksellä, jonka säännöt ovat sallivampia. Jos jäsenvaltio sallii kolmannen maan kansalaisen harjoittaa palvelutoimintaa alueellaan, kyseinen kansalainen ei saa sen avulla oikeutta harjoittaa palvelutoimintaa muussa jäsenvaltiossa, koska hän ei ole jäsenvaltion kansalainen". "Siten ei ole mitään järkevää syytä - - vaatia yksinomaista yhteistä kauppapolitiikkaa palvelualalla, kun sen sijaan on olemassa pakottava syy, joka edellyttää yksinomaista yhteistä kauppapolitiikkaa tavaroiden alalla".

Vaikka puhutaan "palvelukaupasta", sen asettamat ongelmat eroavat huomattavasti tuotteiden aiheuttamista ongelmista. Palvelujen osalta olennaiset kysymykset ovat ulkomaisten yhtiöiden sijoittautuminen, niiden suorat investoinnit, palvelujen tarjoamiselle välttämätön henkilökunnan vapaa liikkuvuus sekä palveluammatteihin pääsyä koskeva sääntely.

Yhdistynyt kuningaskunta muistuttaa vielä, että GATS-sopimuksen alaan kuuluvat myös liikennepalvelut ja että sen liitteet kattavat lentoliikenteen sekä vesiliikennettä koskevat neuvottelut. Se viittaa EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan 1 kohtaan ja 74 artiklaan sekä oikeuskäytäntöön (edellä mainittu tuomio asiassa ERTA ja 26.4.1977 annettu lausunto 1/76, Kok. 1977, s. 741, sopimusehdotuksesta, joka koskee sisävesialusten liikenteestä poistamista koskevan Euroopan rahaston perustamista (Fonds européen d'immobilisation de la navigation intérieure) tehden johtopäätöksen, että "osasto 'liikenne' ja vain tämä osasto on se, joka perustamissopimuksessa muodostaa perustan kolmansien maiden kanssa tehtäville sopimuksille liikennepalvelujen tarjoamisen alalla".

Tässä yhteydessä Yhdistynyt kuningaskunta viittaa vielä neuvoston käytäntöön. Silloin kun neuvosto on toteuttanut ulkoisia toimenpiteitä, joiden olennaisena tarkoituksena on säännellä liikennettä, neuvosto on tehnyt sen osaston "liikenne" perusteella. Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee aiheeseen liittyen: jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä suhteita lentoliikenteen alalla ja lentoliikenteen alaan liittyvää toimintaa kansainvälisissä järjestöissä koskevasta neuvottelumenettelystä 20 päivänä joulukuuta 1979 tehty neuvoston päätös 80/50/ETY (EYVL 1980, L 18, s. 24); linja-autoilla tapahtuvaa satunnaista kansainvälistä matkustajaliikennettä koskevasta sopimuksesta (ASOR) 12 päivänä heinäkuuta 1982 tehty neuvoston päätös 82/505/ETY (EYVL L 230, s. 38), Euroopan talousyhteisön ja Itävallan, Espanjan, Suomen, Norjan, Portugalin, Ruotsin, Sveitsin sekä Turkin välillä tehty sopimus; palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4055/86 (EYVL L 378, s. 1); Euroopan talousyhteisön, Norjan kuningaskunnan ja Ruotsin kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä siviili-ilmailun alalla 22 päivänä kesäkuuta 1992 tehty neuvoston päätös 92/384/ETY (EYVL L 200, s. 20); Euroopan talousyhteisön ja Itävallan tasavallan välisen tavaroiden rautatie- ja maantiekuljetuksia koskevan sopimuksen tekemisestä 27 päivänä marraskuuta 1992 tehty neuvoston päätös 92/577/ETY (EYVL 373, s. 4); Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen tavaroiden rautatie- ja maantiekuljetuksia koskevan sopimuksen tekemisestä 30 päivänä marraskuuta 1992 tehty neuvoston päätös 92/578/ETY (EYVL L 373, s. 26). Kahden viimeisen päätöksen osalta Yhdistynyt kuningaskunta korostaa, että komissio oli ehdottanut oikeudelliseksi perustaksi ETY:n perustamissopimuksen 113 artiklaa, mutta että neuvosto oli tehnyt päätöksen ETY:n perustamissopimuksen 75 artiklan perusteella.

Ranskan hallitus kiinnittää ensin huomiota WTO-sopimuksen varsin laajaan soveltamisalaan:

"se voi ulottua koskemaan kaikkia taloudellisia kaupan kehittämiseen liittyviä seikkoja. Soveltamisala voi siten kattaa kaikki yhteisön politiikat. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että silloin kun yhteisön politiikkoja WTO:n yhteydessä projisoidaan ulospäin, niiden olisi täydellisesti sulauduttava yhteiseen kauppapolitiikkaan sen näennäisen syyn vuoksi, että niillä on kaupallinen vaikutus. Tällainen sulautuminen aiheuttaisi vakavia yhtenäisyysongelmia esimerkiksi ympäristön alalla: samat toimenpiteet kuuluisivat, jos niitä tarkasteltaisiin yhteisön sisäisellä tasolla tai muissa kansainvälissä yhteyksissä, osana ympäristöpolitiikkaa jaetun toimivallan piiriin, kun taas WTO:n yhteydessä ne kuuluisivat yhteiseen kauppapolitiikkaan ja siten yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan".

Komission palvelujen alalla puolustamaa kantaa vastaan Ranskan hallitus vetoaa sen jälkeen muutamiin jo edellä viitattuihin väitteisiin kuten niihin, jotka koskevat hallitusten välisen kokouksen poliittista unionia koskevia neuvotteluja, tulliliiton ja yhteisen kauppapolitiikan välistä yhteyttä liikenteen vinoutumisen vaara huomioon ottaen ja lisäksi väitteeseen siitä, että GATS kattaa vielä muita palvelujen tuottamisen muotoja kuin rajat ylittävät palvelusuoritukset. Mitä tulee kauppapolitiikan klassisten keinojen käyttämiseen (kuten suosituimmuuskohtelu tai kansallisen kohtelun periaate), jotka komissio asettaa etusijalle, Ranskan hallitus tyytyy toteamaan, että jäsenvaltioiden välillä kyseisiin keinoihin on turvauduttu kauppasuhteiden ulkopuolella, ja mainitsee tässä yhteydessä pakolaisten asemaa koskevan yleissopimuksen. Neuvoston tavoin Ranska päätyy lopuksi toteamaan, että ainoastaan suoraan tavaran toimittamiseen liittyvät palvelut kuuluvat yhteiseen kauppapolitiikkaan.

GATS-sopimuksen kattamia neljää palvelujen tarjoamisen muotoa tarkasteltuaan Espanjan hallitus tuli siihen tulokseen, että kolme viimeistä (palvelujen kuluttaminen ulkomailla, kaupallinen läsnäolo ja henkilöiden liikkuvuus) kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan: EY:n perustamissopimuksen 48, 52 ja 59 artikla säätelevät työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta vain yhteisön muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta.

Portugalin hallitus korostaa yleisesti, että komission ja jäsenvaltioiden välisen vastakkainasettelun ydin ei ole käytettäviä keinoja ja WTO-sopimuksen tarkoitusta koskeva kysymys, vaan ennemminkin WTO-sopimuksen säätelemien alojen luonne. Kansantalouksien nykyisessä kansainvälistymisvaiheessa kaikki taloudellisissa suhteissa sovelletut kahdenvälisiä tai monenvälisiä aloja koskevat sisäiset tai ulkoiset keinot voivat vaikuttaa suoraan tai välillisesti kaupankäynnin laajuuteen ja rakenteeseen. Tämän vuoksi kyseinen kriteeri ei itsessään voi muodostaa perustaa yhteisöjen yksinomaisen toimivallan rajoittamiselle yhteisessä kauppapolitiikassa - - . Tällainen tulkinta aiheuttaisi kauppaan liittyviä veroja, kansallista valuuttaa ja välittömiä ja välillisiä palkkamenoja koskevien asioiden siirtymisen kohti yhteisön yksinomaisen toimivallan alaa".

Erityisesti palvelujen osalta Portugalin hallitus korostaa, että vaikka rajat ylittävät palvelujen tarjoamiset kuuluvat kiistattomasti 113 artiklan soveltamisalaan, tilanne ei ole sama muiden palvelujen tarjoamismuotojen kuten palvelujen kuluttamisen ulkomailla ja henkilöiden liikkuvuuden osalta: itse asiassa matkailua koskeva sääntely, kolmansien maiden kansalaisten maahantulo ja oleskelu samoin kuin yhteisön ulkopuolelta tulevien työntekijöiden asema kuuluvat valtioiden omaan toimivaltaan. Mitä tulee kaupalliseen läsnäoloon, Portugalin hallitus huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa ei yhteisölle myönnetä omaa toimivaltaa kolmansien maiden kansalaisten sijoittautumisen alalla.

Helleenien tasavalta katsoo, että GATS-sopimuksen tekeminen edellyttää välttämättä yhteisön ja valtioiden yhteistä menettelyä sopimuksen luoman institutionaalisen rakenteen dynaamisen ja kehittyvän luonteen vuoksi. Jäsenvaltioiden osallisuus on perusteltua niiden oman toimivallan perusteella, joka on "rinnakkainen yhteisön toimivallan kanssa, menee yhteisön toimivallan edelle tai on yksinomaista toimivaltaa". Helleenien tasavalta ei tuo esiin muita seikkoja.

Alankomaiden hallitus nostaa esiin sen seikan, että rajat ylittävien palvelujen tarjoamisella ei ole olennaista merkitystä GATS:ssa ja että todellisuudessa GATS:ssa on kysymys kolmansien maiden kansalaisuutta olevien palvelujen tarjoajien sijoittautumisesta ja heidän toimintansa harjoittamisesta jäsenvaltioissa. Esimerkkinä tapauksesta, jossa jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta, Alankomaiden hallitus mainitsee luonnollisten henkilöiden (kolmansien maiden kansalaisten) siirtymisen jäsenvaltion alueelle.

Se korostaa vielä, että kauppapolitiikka ja liikennepolitiikka on pidetty nimenomaisesti erillisinä alueina ja että 113 artikla ei muodosta perustaa toiminnalle ulkosuhteille liikenteen alalla.

Mitä tulee rahoituspalvelujen kauppaan, Alankomaiden hallitus kiinnittää yhteisöjen tuomioistuimen huomion määrättyihin yhteisön toimenpiteisiin, nimittäin neuvoston toiseen pankkialaa koskevaan direktiiviin, jonka eräs osasto on omistettu suhteille kolmansien maiden kanssa(), neuvoston ensimmäiseen vahinkovakuutusalaa koskevaan direktiiviin, jossa säädetään yhteisön mahdollisuudesta tehdä sopimuksia kolmansien maiden kanssa() ja neuvoston päätökseen, jossa annetaan lupa sopimuksen tekemiseen Sveitsin kanssa vakuutusalalla(). Kaksi ensimmäistä säädöstä perustuvat 57 artiklan 2 kohtaan ja kolmas sekä 57 artiklan 2 kohtaan että 235 artiklaan. Kysymys ei siis ole ollut 113 artiklasta.

Myös Saksan hallitus yhtyy neuvoston esittämiin huomautuksiin. Se korostaa, että GATS-sopimuksella säädellään liikennepalveluja, alaa, jota yhteisötasolla koskevat EY:n perustamissopimuksen 74 artikla ja sitä seuraavat artiklat. Saksan hallituksen mukaan "EY:n perustamissopimuksen 113 artikla ei ole riittävä perustelemaan Euroopan unionin toimivaltaa, koska GATS:n kattama laaja ala ulottuu selvästi laajemmalle kuin palveluihin, jotka liittyvät tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen". Lisäksi se huomauttaa, että tietyillä aloilla - kuten esimerkiksi opetus ja kulttuuri - yhteisöllä on vain hyvin rajoitettu toimivalta, koska varsinainen kulttuuripolitiikka pysyy jäsenvaltioiden asiana kuten EY:n perustamissopimuksen 128 artiklasta ilmenee. Yhteisöllä ei myöskään muilla aloilla ole ylipäätään mitään toimivaltaa. Saksan hallitus mainitsee tässä yhteydessä sellaiset seikat kuin kolmansien maiden työntekijöiden oikeus tulla maahan, oleskella ja tehdä työtä palvelujen tarjoamiseen liittyen sekä kolmansien maiden yritysten asema.

Tanskan hallitus katsoo omalta osaltaan yleisesti, että perustamissopimuksen 113 artikla ei koske ulkomaista talouspolitiikkaa ja se viittaa tässä yhteydessä neuvoston ja muiden hallitusten tavoin hallitusten välisen kokouksen poliittista unionia koskeviin neuvotteluihin. Erityisesti GATS-sopimuksen suhteen Tanskan hallitus on sitä mieltä, että 113 artiklaa ei tule käyttää perusteena palveluja koskevan sopimuksen tekemiseen etenkään liikenteen alalla. Sen mukaan on välttämätöntä turvautua perustamissopimuksen muihin määräyksiin (sijoittautumista koskevaan lukuun tai perustamissopimuksen liikennettä koskevaan neljänteen osastoon).

Euroopan parlamentti katsoo, että komissio pyrkii erottamaan kaikki kansainväliset taloudelliset suhteet yhteisestä kauppapolitiikasta ja näin ollen asettamaan perustamissopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan kuuluviksi seikat, jotka kuuluvat palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen, liikenteeseen, verotukseen, lainsäädäntöjen lähentämiseen jne. Euroopan parlamentin mukaan komission esittämät väitteet, joissa vedotaan taloudellisiin olettamuksiin, ovat kiistanalaisia. Kysymyksessä ei ole talousnäkymien tutkiminen tai talousteorioiden pohdiskelu, vaan kysymyksen käsitteleminen sen nykyisessä oikeudellisessa yhteydessä.

Euroopan parlamentti lisää tosin, että suvereenin valtiollisen rakenteen näkökulmasta tarkasteltuna kaupankäynnin käsite ei koske ainoastaan lopputuotteita vaan kaikkia niitä edeltäviä ja niiden jälkeen tulevia vaiheita, jotka ulottuvat ideasta aina kuluttajalle tapahtuvaan myyntiin saakka. Niin mielenkiintoinen kuin tämä lähtökohta onkin, sen on kuitenkin väistyttävä niiden kysymysten tieltä, jotka koskevat laillisuutta sellaisena kuin se tällä hetkellä käsitetään yhteisön piirissä.

Yhteisen kauppapolitiikan käsitteen laaja tulkinta vahingoittaisi Euroopan parlamentin oikeuksia, mikä olisi yhteensoveltumatonta parlamentaarista osallistumista koskevan perustuslaillisen periaatteen kanssa, kuten on esitetty "titaanioksidi"-tuomiossa (asia C-300/89, komissio v. neuvosto, tuomio 11.6.1991, Kok. 1991, s. I-2867).

Euroopan parlamentti väittää, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole 4.10.1979 antamassaan lausunnossa 1/78 ("kumi") eikä muissa sitä ennen käsitellyissä tapauksissa soveltanut perustamissopimuksen 113 artiklaa muualla kuin tavaroiden alalla.

Euroopan parlamentti korostaa, että EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 3 kohdan toinen alakohta - sellaisena kuin se on muutettuna Maastrichtissa - jossa säädetään Euroopan parlamentin puoltavasta lausunnosta sellaisten sopimusten osalta, joissa määrätään toimielinjärjestelmistä, on välttämätön oikeudellinen perusta WTO-sopimuksen tekemiselle.

Tietyt erityiset palvelualat huomioon ottaen Euroopan parlamentti ilmaisee kantanaan, että kansainvälisten liikennettä koskevien sopimusten tekemisen oikeudellinen perusta on perustamissopimuksen 75 artikla eikä 113 artikla. Perustamissopimuksen 75 artiklaa tulee tarkastella "lex specialis" -ominaisuudessa verrattuna muihin yhteisön ulkoisia suhteita koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin. 75 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sanamuodosta seuraa, että kyseinen määräys voi toimia oikeudellisena perustana kaikille yhteisön toimille, joiden tarkoituksena on säädellä kolmansiin maihin liittyviä liikennekysymyksiä kuten kauttakulkua koskevia sopimuksia tai sopimuksia infrastruktuurin luomiseksi kolmansien maiden rajojen läheisyydessä.

Parlamentti katsoo myös, että GATS:n julkisia hankintoja koskevat määräykset eivät kuulu perustamissopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan. Tältä osin se viittaa parhaillaan käsiteltävänä olevaan riita-asiaan C-360/93, jossa se pyysi kumoamaan neuvoston päätökset, jotka koskevat yhteisön ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta julkisten hankintojen tekemisestä, koska päätökset perustuivat ainoastaan 113 artiklaan. Parlamentin mukaan tällaiset säädökset olisi pitänyt antaa 59-66 ja 100 a artiklan perusteella.

Lopuksi parlamentti väittää, että siltä osin kuin GATS koskee ulkomaisten yritysten tekemiä investointeja, perustamissopimuksen 52 artiklan ja 57 artiklan 2 kohdan tulisi muodostaa oikeudellinen perusta. Tässä suhteessa se viittaa yhteisöjen tuomioistuimessa parhaillaan käsiteltävänä olevan lausuntopyynnön 2/92 yhteydessä tekemiinsä huomautuksiin.

Lisäksi Euroopan parlamentti pyrkii osoittamaan vääriksi komission kantansa tueksi esittämät väitteet, joiden mukaan palvelut kuuluvat yhteiseen kauppapolitiikkaan sillä perusteella, että yhteisön päätökset taloudellisten seuraamusten alalla on tehty ainoastaan 113 artiklan perusteella. Ensiksikin, kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena oli keskeyttää kaupankäynti, toisin sanoen vaikuttaa tavarakauppaan, ei säännellä liikennettä. Niinpä otettaessa esiin tapaus, joka koskee vienti- tai tuontituotteisiin ulottuvaa Irakin() vastaista kauppasulkua, on vaikea nähdä, miten toimenpide olisi tehonnut, jos sitä ei olisi sovellettu ilma- ja meriliikenteeseen. Lisäksi kyseiset päätökset tehtiin kiireellisissä tilanteissa. Kysymys on epätyypillisistä säädöksistä, joiden oikeudellinen perusta käy ilmi johdanto-osan perusteluista, joissa viitataan jäsenvaltioiden väliseen poliittiseen yhteistyöhön. Paras osoitus tästä on se, että sopimuksessa Euroopan unionista niitä koskee erityismääräys.

Perustamissopimuksen 228 a artiklassa, sellaisena kuin se on toteutettuna Maastrichtissa, määrätään, että "jos yhteisessä kannassa tai yhteisessä toiminnassa on päätetty yhteisön toimesta, jonka tarkoituksena on kokonaan tai osittain keskeyttää taloudelliset suhteet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa taikka vähentää niitä, neuvosto toteuttaa tarpeelliset kiireelliset toimenpiteet määräenemmistöllä komission ehdotuksesta".

B. TRIPS

Komission väitteet perustuvat kaksiosaiseen ajatukseen. Toisaalta yhteinen kauppapolitiikka sisältää kaikki toimenpiteet, joiden pääasiallisena tarkoituksena on vaikuttaa tavarakaupan tai palvelukaupan laajuuteen tai rakenteeseen sääntelemällä tai yhdenmukaistamalla teollis- ja tekijänoikeuksia. Toisaalta tekijänoikeuksia koskevat säännöt liittyvät kiinteästi sellaisten tuotteiden ja palvelujen kauppaan, joihin niitä sovelletaan. Komissio tekee tästä sen johtopäätöksen pääväitteessään, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan mukaan.

Koska suunnitellun sopimuksen tarkoituksena on säännellä suoraan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaa, sitä on pidettävä osana yhteistä kauppapolitiikkaa.

Osoittaakseen toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksien ja toisaalta tuotteiden ja palvelujen välisen varsin kiinteän yhteyden komissio viittaa EY:n perustamissopimuksen 36 artiklaan ja vastaavaan sääntöön, jonka yhteisöjen tuomioistuin on tuonut esiin palvelujen alalla.

Komission mukaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat kuuluvat yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalaan.

Lisäksi komissio vetoaa toimielinten noudattamaan käytäntöön.

Komissio mainitsee kolme tapausta, joissa neuvosto ja se itse ovat käyttäneet neuvoston asetusta (ETY) N:o 2641/84, jossa säädetään uudesta kauppapoliittisesta keinosta, jonka tarkoituksena on antaa yhteisölle mahdollisuus reagoida kaikkiin kolmansien maiden laittomiin kauppatapoihin ja eliminoida niiden yhteisön teollisuudelle aiheuttama haitta(). Vaikka kyseisessä asetuksessa ei erityisesti mainita teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamista, neuvosto ja komissio ovat käyttäneet sitä tähän saakka kolme kertaa puolustaakseen yhteisön etuja teollis- ja tekijänoikeuden alalla. Tästä komissio tekee sen johtopäätöksen, että ulkomaiden kanssa käytävän tavara- ja palvelukaupan laajuuteen vaikuttavien teollis- ja tekijänoikeuksien suojan varmistamiseksi yhteisöllä on yksinomainen toimivalta toteuttaa toimenpiteitä reagoiden laittomiin kauppatapoihin turvautumalla olemassa oleviin kauppapoliittisiin keinoihin.

Samoin yhteisö on 1.1.1989 lukien poistanut Korean tasavallan toistaiseksi sellaisten maiden luettelosta, joihin sovelletaan yleisiä tullietuuksia, vastatoimenpiteenä syrjivälle kohtelulle, jonka kohteena yhteisön teollisuus on ollut teollis- ja tekijänoikeuksien suojan alalla Yhdysvaltain teollisuudelle myönnettyyn kohteluun verrattuna().

Lisäksi monet yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemät kahdenväliset sopimukset sisältävät teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevia määräyksiä. Siten esimerkiksi lähes kaikki 1980 luvulla perustamissopimuksen 113 artiklan perusteella tehdyt kahdenväliset tekstiilisopimukset sisältävät tekstiilituotteiden tavaramerkin tai mallin suojaa koskevan määräyksen(). Yhteisö on niinikään tehnyt perustamissopimuksen 113 artiklan perusteella kolmansien maiden kanssa joukon vastavuoroisuussopimuksia näistä maista peräisin olevien ja alkuperänimityksen saaneiden viinien tiettyjen nimien suojaamiseksi(). Myöhemmin Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa tekemiinsä Eurooppa-sopimuksiin yhteisö on lisännyt määräyksiä teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tason nostamiseksi. Kysymyksessä olevien sopimusten kaupalliset määräykset sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat määräykset on saatettu voimaan väliaikaisilla sopimuksilla. Väliaikaisia sopimuksia koskevat neuvoston päätökset perustuvat EY:n perustamissopimuksen 113 artiklaan().

Lopuksi, tuoteväärennösten luovutuksen vapaaseen liikkeeseen kieltävistä toimenpiteistä 1 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3842/86 annettiin perustamissopimuksen 113 ja 235 artiklan perusteella(). Kyseinen asetus, jonka tarkoituksena on estää tuoteväärennösten saattaminen markkinoille, on komission mukaan kauppapolitiikan klassinen väline, jonka päämääränä on suojata yhteisön teollis- ja tekijänoikeuksia kansainvälisellä tasolla.

Kantansa tueksi komissio viittaa lopuksi yhteisön ulkomaille suuntautuvaan toimintaan, erityisesti sekä sen osallistumiseen kansainvälisiin konferensseihin, joissa on laadittu tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvä pöytäkirja ja Washingtonin sopimus integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta (IPIC-sopimus) että neuvoston päätökseen, jossa komissiolle annetaan valtuudet neuvotella yhteisön nimissä esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten oikeuksien suojan uudesta välineestä().

Kuten GATS:n osapuolia koskevien kannanottojen yhteydessä korostettiin, neuvosto kiistää jyrkästi komission edustaman laajan käsityksen yhteisestä kauppapolitiikasta. Neuvoston mukaan se, että TRIPS-sopimuksella on kaupallista vaikutusta, ei ole riittävä peruste yleiseen kauppapolitiikkaan kuulumiselle. Toimen oikeudellisen perustan määräämiseksi sen päätavoite on ratkaiseva. EY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan osalta neuvosto viittaa 17.3.1993 annettuun tuomioon "jätedirektiivistä" komissio vastaan neuvosto (asia C-155/91, Kok. 1993, s. I-939, 19 ja 20 kohta).

Neuvosto muistuttaa, kuten se teki GATS-sopimuksen osalta, että komission ehdotukset, joiden tarkoituksena on antaa yhteisölle yksinomainen toimivalta kansainvälisten sopimusten tekemiseksi teollis- ja tekijänoikeuden alalla, hylättiin poliittista unionia koskevassa hallitusten välisessä kokouksessa.

Neuvosto vastaa komissiolle, joka viittaa ehdotukseensa neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden velvoittamiseksi liittymään Bernin yleissopimukseen (Pariisin sopimuskirja) ja Roomaan yleissopimukseen, että se ei hyväksynyt kyseistä ehdotusta nimenomaan siihen sisältyvän toimivaltuuksien epätavallisen siirtämisen vuoksi.

Mitä tulee yhteisön läsnäoloon kansainvälisellä tasolla teollis- ja tekijänoikeuden alalla, neuvosto korostaa, että joka kerta, kun se on valtuuttanut komission neuvottelemaan yhteisön nimissä, se on tapahtunut aloilla, joilla on johdetun oikeuden säädöksiä.

Mitä TRIPS-sopimukseen tulee, Saksan hallitus katsoo osaltaan, että EY:n perustamissopimuksen 113 artikla voi muodostaa oikeudellisen perustan ainoastaan teollis- ja tekijänoikeuksien luovuttamiselle ja käyttämiselle tavaroiden toimittamiseen ja siihen liittyviin palveluihin välittömästi liittyen.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että tavarakauppaa varten perustamissopimuksessa määrätyn yhteisen kauppapolitiikan tehtävänä on mahdollistaa sisämarkkinoilla kaikkien sellaisten tavaroiden vapaa liikkuvuus, jotka ovat peräisin joko jäsenvaltiosta tai jotka ovat peräisin kolmannesta maasta ja saatettu jossain jäsenvaltiossa vapaaseen vaihdantaan. Tämä tehtävä ei puolla yhteisen kauppapolitiikan laajentamista koskemaan sellaisia kansainvälisiä sopimuksia koskevia neuvotteluja, joiden tarkoituksena on varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen yhteisössä ja kolmansissa maissa. Se tosiseikka, että jäsenvaltio tunnustaa henkilön teollis- ja tekijänoikeudet, jotka koskevat kolmansista maista maahantuotuja tavaroita, ei vaikuta muun jäsenvaltion oikeudenhaltijan oikeuteen vedota viimeksi mainitun jäsenvaltion teollis- ja tekijänoikeuksien määräyksiin kysymyksessä olevan tuotteen maahantuonnin rajoittamiseksi - viimeksi mainittu oikeudenhaltija voi vedota EY:n perustamissopimuksen 36 artiklaan suojatakseen kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä hänelle myönnettyjä oikeuksia. Näin ollen se tosiseikka, että teollis- ja tekijänoikeudet eivät kuuluu yhteisön kauppapolitiikan alaisuuteen, ei voi johtaa kaupankäynnin vääristymiseen.

Yhdistynyt kuningaskunta pitää komission kantaa yhteisen kauppapolitiikan laajuudesta kohtuuttomana ja korostaa, että on mahdotonta sijoittaa yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvaksi alaa, joka jää suurimmaksi osaksi sellaisten kansallisten sääntöjen alaisuuteen, joita ei ole yhdenmukaistettu. Se myöntää kuitenkin, että TRIPS-sopimuksen osan III luku 4 (51-60 artikla), joka koskee tulliviranomaisten valvonnasta päästämisen lykkäämistä ja jonka vastineena ovat edellä mainitun asetuksen N:o 3842/86 säännökset tuoteväärennösten kaupasta, kuuluu perustamissopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan.

Ranskan hallitus huomauttaa, että jo sopimuksen nimi osoittaa, että TRIPS-sopimus ei ensisijaisesti käsittele kansainvälistä kauppaa lukuun ottamatta muutamia tuoteväärennösten kauppaa koskevia määräyksiä (toisin sanoen tiettyjä osan III määräyksiä, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanemista, ja 69 artikla, jossa perustetaan yhteistyöjärjestelmä tuoteväärennösten kansainvälisen kaupan eliminoimiseksi). TRIPS-sopimus koskee pääasiallisesti teollis- ja tekijänoikeuksien haltijan oikeuksia ja siinä on kysymys näiden oikeuksien suojan vahvistamisesta ja yhdenmukaistamisesta maailmanlaajuisesti.

Vastauksena komission esittämään väitteeseen teollis- ja tekijänoikeutta koskevien lausekkeiden sisällyttämisestä kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin, Ranskan tasavalta korostaa, että nämä lausekkeet rajoittuisivat yleisesti yhteen ainoaan artiklaan ja merkitsisivät vain "parhaan kykynsä mukaan" -lausekkeita, jotka koskisivat vain kysymyksessä olevia kolmansia maita.

Ranska toteaa loppupäätelmänään, että koska TRIPS-sopimuksen pääasiallisena tavoitteena ei ole kansainvälinen kauppa, vaan teollis- ja tekijänoikeuden suojaaminen, 113 artikla ei voi yksinomaan muodostaa sen oikeudellista perustaa.

Tanskan hallituksen mukaan yhteisöllä ei tule olla yksinomaista toimivaltaa teollis- ja tekijänoikeuden alalla 113 artiklan perusteella, sillä kuten 20.10.1993 annetusta tuomiosta Phil Collins ym. käy ilmi (yhdistetyt asiat C-92/92 ja C-326/92, Kok. 1993, s. I-5145), immateriaalioikeus on ala, joka yhdenmukaisen yhteisön lainsäädännön puuttuessa kuuluu kansallisen lainsäädännön toimivaltaan.

Kreikan, Alankomaiden ja Portugalin hallitukset väittävät niinikään, että TRIPS-sopimus koskee aloja, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin yhteisötasolla ei ole toteutettu lainsäädännön yhdenmukaistamista.

Espanjan hallitus korostaa osaltaan, että ei ole olemassa yhteisön säännöstöä, joka kattaisi kaikki teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät näkökohdat: näin ollen jäsenvaltiot säilyttävät toimivallan eikä yhteisö voi vaatia yksinomaista toimivaltaa tällä alalla.

Espanjan hallitus vastaa erityisesti komissiolle, joka väitteensä tueksi mainitsee esimerkkejä yhteisön toteuttamista yhteisen kauppapolitiikan toimenpiteistä teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi, että kyseiset toimenpiteet sääntelevät tuontijärjestelmää eivätkä ne millään tavoin vaikuta teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmään eivätkä myöskään sisällä alaa koskevia yhteisövelvoitteita.

Myös TRIPS-sopimuksen suhteen Euroopan parlamentti vastustaa komission kantaa samoista syistä, jotka se on esittänyt GATS-sopimuksen osalta (katso edellä XI., A. kohta).

XII. GATS, TRIPS ja implisiittinen toimivalta

A. Yleisiä huomioita implisiittisestä toimivallasta

Siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisisi asian siten, että GATS ja TRIPS eivät kuulu yhteiseen kauppapolitiikkaan, komissio esittää toissijaisesti, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta implisiittisen toimivaltateorian mukaan, jossa toimivalta johdetaan joko perustamissopimuksen erityismääräyksistä (kuten EY:n perustamissopimuksen 54 artikla), tai yleisluonteisista määräyksistä (EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla). Sitävastoin huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot ja neuvosto korostavat, että vaikka ne tunnustavat yhteisön tietyn toimivallan, myös jäsenvaltioilla on toimivaltaa.

Komissio erottaa kaksi tilannetta, joissa yhteisöllä on implisiittinen toimivalta kansainvälisissä asioissa ja jolloin toimivalta olisi luonteeltaan yksinomaista:

- Ensimmäinen tilanne: perustamissopimuksen määräyksissä yhteisön toimielimille myönnetään sisäinen toimivalta määrätyn tavoitteen toteuttamiseksi ja yhteisön osallistuminen kansainväliseen sitoumukseen on välttämätöntä tämän tavoitteen toteuttamiselle (komissio nimittää tätä "lausunnon 1/76 doktriiniksi"). Komission mukaan ei ole välttämätöntä, että sisäistä toimivaltaa olisi jo käytetty.

- Toinen tilanne: johdettua oikeutta on annettu myös aloilla, jotka eivät kuulu yhteiseen politiikkaan, ja suunnitellut kansainväliset sitoumukset sisältävät sääntöjä, jotka, jos jäsenvaltiot olisivat antaneet ne yhteisen toimielinjärjestelmän ulkopuolella, voisivat vaikuttaa tai muuttaa olemassa olevien yhteisön sääntöjen ulottuvuutta (komissio nimittää tätä "ERTA-doktriiniksi"). (Suomessa AETR-tuomio tunnetaan nimellä ERTA-tuomio.)

Neuvosto väittää, että komission implisiittisestä toimivallasta esittämissä väitteissä erot toimivallan ja sen käyttämisen välillä häviävät. Vain silloin kun yhteisö on käyttänyt sisäistä toimivaltaa, voi tämän seurauksena oleva ulkoinen toimivalta saada yksinomaisen toimivallan luonteen. Edelleen, jos jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa yhteisötasolla, ne säilyttävät sen myös ulkosuhteissa.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että jos kansainvälisen sopimusluonnoksen kohde kuuluu EY:n perustamissopimuksen sellaisen määräyksen soveltamisalaan, jossa sallitaan sisäiset toimenpiteet ja jos sisäiset toimenpiteet on toteutettu kyseisen määräyksen yhteydessä, yhteisö voi tämän määräyksen perusteella johtaa implisiittisen ulkoisen toimivallan kysymyksessä olevaa sopimusta varten. Mutta se seikka, että yhteisöllä olisi implisiittinen toimivalta tehdä kansainvälinen sopimus, ei sulje välttämättä pois jäsenvaltioiden osallistumista. Tämä ei ole suljettu pois etenkään silloin, kun sisäiset sopimusehdotuksen alaa säätelevät säännökset eivät koostu yksinomaisista yhdenmukaistamistoimenpiteistä. Jäsenvaltiot voisivat siten osallistua kysymyksessä olevan kansainvälisen sopimuksen tekemiseen. Näiden yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössään esittämien periaatteiden mukaan yhteisö on toimivaltainen osallistumaan GATS-sopimuksen tekemiseen EY:n perustamissopimuksen 54, 57, 66, 75, 84, 99 ja 100 a sekä TRIPS-sopimuksen tekemiseen 100 a, 113 ja 235 artiklan nojalla. Ja myös jäsenvaltioilla olisi toimivalta osallistua näiden kahden sopimuksen tekemiseen.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan se, onko yhteisön toimivalta yksinomaista vai ei, ei riipu ainoastaan perustamissopimuksen määräyksistä vaan myös yhteisön toimielinten näiden määräysten soveltamiseksi toteuttamien toimenpiteiden laajuudesta.

Ranskan hallitus korostaa, että siinä tapauksessa, että yhteisöllä on sisäinen toimivalta mutta se ei ole sitä vielä käyttänyt, ja siinä tapauksessa, että kolmansien maiden kanssa tehtävien sopimusten määräykset eivät vaikuta yhteisön antamiin sääntöihin, jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa tehdä kansainvälisiä sitoumuksia.

Saksan hallituksen mukaan yhteisön implisiittinen ulkoinen toimivalta on yksinomaista vain, jos ja ainoastaan siinä määrin kuin yhteisön toimielimet ovat tosiasiallisesti käyttäneet toimivaltaansa yhteisön sisällä. Sisäinen lainsäädäntövalta, jota ei ole käytetty, ei voi johtaa yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

Portugalin hallitus korostaa, että aloilla, joita ei säännellä yhteisön säädöksillä tai joita koskeva sääntely noudattaa yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa, on olemassa jäsenvaltioiden rinnakkainen toimivalta mutta se on vain väliaikainen.

Euroopan parlamentti toteaa, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin tunnustaisi yhteisölle toimivallan tehdä WTO-sopimus ja sen liitteet implisiittisen toimivaltateorian mukaisesti, sopimuksen tekemistä yhteisön nimissä koskevan päätöksen oikeudelliset perusteet tulisi ilmoittaa tarkasti kyseisessä päätöksessä.

B. GATS

1. Komission kanta

Komission väitteet voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa komission tarkoituksena on selvittää toimielinten sisäinen toimivalta, josta on johdettavissa yhteisön toimivalta kansainvälisissä asioissa. Toisessa osassa se pyrkii osoittamaan yhteisön toiminnan tarpeellisuuden sekä vaaran, joka sisältyisi jäsenvaltioiden koordinoimattomaan toimintaan kolmansien maiden suhteen.

* Sisäisen toimivallan olemassaolo

Ensiksi komissio pyrkii osoittamaan, että yhteisön toimivalta yhteisön sisäisissä asioissa perustuu perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palveluja koskeviin osastoihin; se ei viittaa niinkään johdettuun oikeuteen (i). Toiseksi, siinä tapauksessa että yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun mukaan yhteisöllä ei katsota olevan riittävää toimivaltaa perustamissopimuksen erityismääräysten perusteella, komissio esittää, että yhteisö voisi tehdä GATS-sopimuksen perustamissopimuksen yleisten määräysten kuten 100 a ja 235 artiklan nojalla (ii).

i) EY:n perustamissopimuksen erityismääräyksiin perustuva toimivalta

Komissio katsoo, että yhteisön sisäiseen toimivaltaan kuuluvat GATS-sopimuksessa tarkoitetut neljä palvelun tarjoamisen muotoa. Sen mukaan palvelujen tarjoamisen vapaus perustamissopimuksen tarkoittamassa merkityksessä sisältää "rajat ylittävät palvelun tarjoamiset" (ks. esimerkiksi asia 33/74, Van Binsbergen, tuomio 3.12.1974, Kok. 1974, s. 1299) samoin kuin "palvelujen kuluttaminen ulkomailla" GATS-sopimuksen tarkoittamassa merkityksessä (ks. asia C-154/89, "Oppaat", komissio v. Ranska, tuomio 26.2.1991, Kok. 1991, s. I-659, 9 ja 10 kohta). Kaupallisen läsnäolon välityksin tarjotut palvelut (GATS-sopimuksen tarkoittama kolmas palvelujen muoto) tai luonnollisen henkilön sijoittautumisen välityksin tarjotut palvelut (GATS-sopimuksen tarkoittama neljäs ja viimeinen palvelujen muoto) kuuluvat myös perustamissopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten alaisuuteen (59 artikla ja 60 artiklan kolmas kohta) ja sijoittautumisoikeutta koskevien määräysten alaisuuteen (52 ja 58 artikla yhdessä 66 artiklan kanssa).

Siten komissio mainitsee kantansa tueksi vain määräyksiä, jotka koskevat pelkästään yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisia. Komissio katsoo, että perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta koskevan luvun ja palveluja koskevan luvun missään määräyksessä ei yhteisön lainsäätäjän kuitenkaan edellytetä soveltavan sille myönnettyä toimivaltaa yksinomaan yhteisön sisäisesti. Se korostaa myös, että ERTA-oikeuskäytännön varsinainen sisältö on sen sovellettavuus kaikissa niissä tapauksissa, joissa perustamissopimuksessa määrätään nimenomaisesti vain sisäisten sääntöjen antamisesta.

Komissio toteaa, että samoin kuin perustamissopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevassa luvussa, palvelujen käsite GATS-sopimuksessa tarkoittaa palveluja kaikilla palvelualoilla lukuun ottamatta "julkista valtaa käytettäessä" tarjottuja palveluja (GATS-sopimuksen 1 artiklan 3 kohdan b alakohta). Komission mukaan kyseinen poikkeus olisi hyväksytty ristiriitojen välttämiseksi niiden EY:n perustamissopimuksen määräysten kanssa, joissa palvelualan ulkopuolelle suljetaan julkisen vallan käyttöön kuuluva toiminta.

Siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä jäsenvaltioille asetetaan velvoite "toteuttaa kaikki menettelyä koskevat tai aineellisoikeudelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia yhteisön oikeuden tehokkaan soveltamisen takaamiseksi", komissio johtaa yhteisön toimivallan huolehtia tämän kaltaisesta velvoitteesta kansainvälisen sopimuksen yhteydessä. Tästä syystä komissio katsoo, että GATS-sopimuksen VI artiklan 2 kohdan a alakohta, jossa WTO:n jäsenet velvoitetaan ylläpitämään tai perustamaan oikeudelliset tuomioistuimet, välimiesmenettely tai hallinnolliset tuomioistuimet tai menettelytavat, jotka mahdollistavat palvelukauppaan vaikuttavien hallinnollisten päätösten käsittelyn, kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Erityisiä markkinoillepääsysitoumuksia koskevan GATS-sopimuksen XVI artiklan osalta komissio korostaa, että yhteisön sisäisissä asioissa yhteisöllä on tarvittavat valtuudet kyseisessä määräyksessä lueteltujen markkinoille pääsyä koskevien määrällisten rajoitusten poistamiseksi (kiintiöt, palvelujen tarjoajan palveluksessa olevien henkilöiden enimmäismäärä, tiettyjen palvelujen tarjoajia koskevat pakolliset yhtiömuodot jne.).

Maastrichtin sopimuksesta alkaen yhteisöllä on niinikään ollut yhteisön sisäisissä asioissa GATS-sopimuksen koko XI artiklan kattava lainsäädäntövalta. Kyseisessä artiklassa määrätään, että WTO:n jäsenet eivät saa soveltaa rajoituksia kansainvälisiin varojen siirtoihin ja juoksevista liiketoimista aiheutuviin maksuihin, jotka liittyvät sen erityisiin sitoumuksiin, paitsi XII artiklassa sallittuihin poikkeuksiin (maksutaseen turvaaminen). Itse asiassa yhteisön oikeudessa kaikki rajoitukset ovat kiellettyjä, jotka koskevat pääomanliikkeitä ja maksuja jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä (EY:n perustamissopimuksen 73 b artiklan 1 ja 2 kohta). Edelleen, 73 c artiklan 2 kohdassa neuvostolle annetaan tarvittava toimivalta toteuttaa toimenpiteitä, jotka koskevat pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista, jos näihin liittyy suoria sijoituksia.

Todistusten, lupien ja tutkintojen tunnustamisen osalta (GATS:in VII artikla) komissio korostaa, että yhteisöllä on sisäinen toimivalta perustamissopimuksen 49, 57 ja 66 artiklan perusteella ja että se myös on käyttänyt sitä.

Tässä yhteydessä komissio viittaa vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettuun neuvoston direktiiviin 89/48/ETY (EYVL 1989, L 19, s. 16) ja täydentävästä ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettuun neuvoston direktiiviin 92/51/ETY (EYVL L 209, s. 25).

Komissio myöntää kuitenkin, että näillä kahdella direktiivillä täytäntöönpantu vastavuoroista tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä ei koske kolmansissa maissa hankittua pätevyyttä tai ammattikokemusta. Sen mukaan asiassa C-154/93, Tawil-Albertini, 9.2.1994 annetun tuomion (Kok. 1994, s. I-451) ratio decidendistä käy selvästi ilmi, että kolmansissa maissa hankitun pätevyyden tunnustamista koskevat toimenpiteet voidaan toteuttaa yhteisötasolla (tuomion 11 ja 15 kohta).

Lopuksi, liikennemuotojen osalta yhteisöllä on yhteisön sisäisissä asioissa laaja toimivalta toteuttaa tarpeellisia toimenpiteitä sen harjoittaman yhteisen politiikan erityistavoitteiden saavuttamiseksi (EY:n perustamissopimuksen 74 artikla ja sitä seuraavat artiklat). Kaikissa liikennemuodoissa on kysymys ennen kaikkea palvelujen suorittamisesta, jota varten kansainvälinen toiminta on erityisen tarpeellista perustamissopimuksen päämäärien saavuttamiseksi. Siten edellä mainitussa asetuksessa N:o 4055/86 säädetään palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevan periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Lisäksi yhteisö on jo laajasti käyttänyt ulkoista toimivaltaansa.

ii) Yleisistä säännöistä johdettu toimivalta (EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla)

Siinä tapauksessa, että EY:n perustamissopimuksen erityismääräyksiin perustuva yhteisön toimivalta ei kattaisi koko GATS-sopimuksen alaa, komissio esittää, että sopimuksen tekemiseksi voitaisiin turvautua perustamissopimuksen 100 a artiklaan. Komission mukaan kyseisessä artiklassa neuvostolle "selvästi" asetetaan oikeudellinen velvollisuus toimia sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.

Siinä tapauksessa, että tämä perusta vuorostaan todettaisiin riittämättömäksi, komissio esittää, että olisi turvauduttava perustamissopimuksen 235 artiklaan tarpeellisen ulkoisen toimivallan antamiseksi yhteisön toimielimille. Jäsenvaltioilla ei nimittäin olisi oikeutta ryhtyä yhteiseen toimintaan yhteisön ulkopuolella tehdyn sopimuksen keinoin silloin, kun 235 artiklan edellytykset täyttyvät. Komission mukaan nämä edellytykset kuitenkin täyttyvät tässä tapauksessa. Sopimuksen tekemisen tarpeellisuutta ei kiistetä: sopimus edesauttaisi perustamissopimuksen tavoitteiden toteuttamista ja on suorassa suhteessa yhteismarkkinoiden toimintaan. Jäsenvaltioiden yksipuolinen toiminta yhteisöjärjestelmän ulkopuolella ei missään tapauksessa auttaisi vaan pikemminkin haittaisi yhteisön erityistavoitteiden toteuttamista vaarantamalla sisämarkkinat ja johtamalla niiden asteittaiseen hajoamiseen.

* Yhteisön ulkopuolisen toiminnan tarpeellisuus

Komissio korostaa ensisijaisesti, että jos yhteisö olisi sopimuspuoli jäsenvaltioidensa ohella, sisämarkkinoiden yhtenäisyys vaarantuisi. Tässä suhteessa se tukeutuu kolmeen väitteeseen.

Ottaen esimerkiksi rahoituspalvelut komissio väittää ensiksi, että jäsenvaltioiden toimivallan tunnustaminen asettaisi ne jäsenvaltiot, joilla on vahvat rahoituslaitokset, vahvimpaan asemaan kahdenvälisissä neuvotteluissa kolmansien maiden kanssa. Suhteellisen runsaskätisten tarjoustensa vastapainoksi ne voisivat saada suurimmat myönnytykset. Kyseisten jäsenvaltioiden palvelujen tarjoajat parantaisivat siten kilpailuasemaansa suhteettomasti muiden jäsenvaltioiden palvelujen tarjoajiin verrattuna.

Komission mukaan tämä halutaan juuri välttää edellä mainitussa toisessa pankkitoimintaa koskevassa direktiivissä 89/646. Tämä direktiivi, jossa yhdenmukaistetaan toimilupaehdot yhteisön sisällä, sisältää itse asiassa myös säännöksiä rahoituspalvelukaupasta kolmansien maiden kanssa (katso 8 ja 9 artikla osastossa III, joka koskee suhteita kolmansiin maihin). Direktiivin tarkoituksena on välttää niitä edellytyksiä koskevat erot, jotka koskevat kolmansien maiden pankkien pääsyä yhteisön markkinoille, ja vastavuoroisesti sen tarkoituksena on, että jokainen kolmas maa myöntää yhteisön luottolaitoksille, siitä riippumatta missä jäsenvaltiossa ne sijaitsevat, tehokkaan markkinoille pääsyn, joka vastaa yhteisön kyseisen maan luottolaitoksille myöntämää markkinoille pääsyä. Jälkimmäisessä tapauksessa jos komissio toteaa, että jokin kolmas maa ei ole myöntänyt tällaista markkinoille pääsyä, "komissio voi tehdä neuvostolle ehdotuksen valtuuksista aiheellisten neuvottelujen käymiseksi vertailukelpoisten kilpailumahdollisuuksien aikaansaamiseksi yhteisön luottolaitoksille. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä" (katso toisen pankkidirektiivin 9 artiklan 3 kohta).

Edelleen komissio korostaa, että sen jälkeen kun kolmansien maiden pankkien tytäryhtiöt ovat sijoittuneet jäsenvaltioon ja niillä tästä hetkestä alkaen katsotaan olevan yhteisön kansalaisuus perustamissopimuksen 58 artiklan mukaisesti, ne voivat kilpailla muiden jäsenvaltioiden pankkien kanssa ilman, että viimeksi mainitut olisivat millään tavoin voineet puuttua asiaan.

Lopuksi komissio esittää, että edellä mainittua ERTA-tuomiota ankarasti sovellettaessa ei ole mahdollista tehdä ratkaisua, jonka mukaan yhteisön toimivalta rajoittuu aloille, jotka ovat yhteisötasolla olleet yhdenmukaistamisen kohteena, koska kaikkia palvelualoja ei ole yhdenmukaistettu. Itse asiassa jos tämä peruste toimivallan jakamiseksi hyväksyttäisiin, sellaiset jäsenvaltiot, joiden palvelujen avainalueet ovat yhdenmukaistamissääntöjen kohteena, olisivat täysin yhteisön sääntöjen alaisia, kun taas sellaiset jäsenvaltiot, joiden tärkeimmät palvelualat eivät ole olleet lainkaan tai tuskin lainkaan yhdenmukaistamisen kohteena, säilyttäisivät lähes täydellisen neuvotteluvapauden. Komission mukaan tällainen tilanne veisi yhteisöltä mahdollisuuden neuvotella tasapainoisesti kaikkien jäsenvaltioiden parhaaksi kaikilla palvelualoilla.

Toiseksi komissio esittää, että se, että jäsenvaltiot säilyttäisivät toimivaltaansa, voisi vaikuttaa yhteisön sääntöihin tai muuttaa niitä. Tämän osalta se tukeutuu kolmeen väitteeseen.

Ensiksi komissio toteaa, että kolme vuotta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen jäsenet voivat yksipuolisesti muuttaa erityisiä sitoumuksia koskevaa luetteloaan, jos ne myöntävät hyvitystä sellaisille GATS:n jäsenille, jotka voivat osoittaa, että muutos on "mitätöinyt tai heikentänyt" heidän oikeuksiaan. Koska GATS-järjestelmässä hyvitysten myöntäminen voi tapahtua vain lakeja ja asetuksia muuttamalla (esimerkiksi markkinoille pääsyä koskevien edellytysten muuttaminen palvelualalla), komissio on sitä mieltä, että ne vaikuttavat yhteisön lainsäädäntöön tai muuttavat sen ulottuvuutta. Tästä syystä jäsenvaltioille ei voitaisi myöntää toimivaltaa GATS-sopimuksen tekemiseen.

Lisäksi jotta kansainväliset sitoumukset vaikuttaisivat olemassa oleviin yhteisön sääntöihin, komission mukaan niiden ei tarvitse olla ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa. Riittää, että ne koskevat alaa, jonka yhteisön säännöt jo "suurelta osin" kattavat (katso 19.3.1993 annettu lausunto 2/91, Kok. 1993, s. I-1061, 25 ja 26 kohta). Yhteisön säännöt kattavat kuitenkin koko GATS-sopimuksen alan.

Loppupäätelmänä komissio toteaa, että erityisiin sitoumuksiin ei periaatteessa voida tehdä mitään muutoksia voimaantuloa seuraavien ensimmäisten kolmen vuoden aikana WTO-sopimuksen ja sen liitteiden voimaan astumisesta. Näin ollen jos jäsenvaltiot tekisivät WTO-sopimuksen omissa nimissään, ne voisivat koko mainitun ajan käyttää yhteisön lainsäädännön mahdollista yhteensoveltumattomuutta GATS-sopimukseen liittyvien sitoumustensa kanssa tekosyynä yhteisön oikeuden soveltamatta jättämiselle.

2. Huomautuksensa esittäneiden osapuolten kanta

Huomautuksensa esittäneet hallitukset ja neuvosto kiistävät komission kannan.

Jäsenvaltiot ja neuvosto eivät ota kantaa yhteisön ulkoisen toiminnan tarpeellisuuteen. Mitkä ovat ne perusteet, joilla ne vastustavat komission perustamissopimuksen erityisiin määräyksiin tai EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklan yleisiin määräyksiin perustamaa yhteisön toimivaltaa?

i) EY:n perustamissopimuksen erityisistä määräyksistä johdettu toimivalta

Ensiksi neuvosto, Espanjan hallitus ja Portugalin hallitus korostavat, että palvelujen käsite on GATS-sopimuksessa laajempi kuin yhteisön oikeudessa. Päinvastoin kuin GATS-sopimus perustamissopimus ei koske palveluja, joista ei makseta korvausta (perustamissopimuksen 60 artikla).

Neuvoston mukaan komissio häivyttää eron jäsenvaltioiden kansalaisiin ja yhtiöihin sovellettavan järjestelmän ja kolmansien maiden kansalaisiin ja yhtiöihin sovellettavan järjestelmän välillä. Neuvosto toteaa, että sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat perustamissopimuksen artiklat eivät sisällä mainintaa siitä, miten kolmansien maiden kansalaisia ja yhtiöitä on kohdeltava. Perustamissopimuksen 59 artiklan toinen kohta muodostaa ainoan poikkeuksen. Kyseisessä määräyksessä luodaan erityinen oikeudellinen perusta säätää lakeja suhteessa kolmansien maiden palvelujen tarjoajiin edellyttäen, että he ovat jo sijoittautuneet yhteisön alueelle. Kyseinen määräys olisi täysin tarpeeton, jos yhteisöllä, kuten komissio väittää, jo olisi yhteisön sisäisissä asioissa toimivalta kolmansien maiden kansalaisiin nähden palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden alalla.

Neuvoston mukaan yhteisön oikeudessa säädellään kolmansien maiden kansalaisten osalta vain kysymyksiä, jotka liittyvät toissijaiseen sijoittautumiseen sekä palvelujen tarjoamiseen ensisijaisesti sijoittautuneesta yrityksestä käsin yhteisössä. Mitä tulee "kaupalliseen läsnäoloon", neuvosto tekee eron kolmansien maiden yhtiöiden tytäryhtiöiden ja tällaisten yhtiöiden pelkkien sivuliikkeiden välillä. Se myöntää, että yhteisön oikeutta voidaan soveltaa kolmansien maiden yhtiön yhteisössä olevaan tytäryhtiöön. Sensijaan yhteisöön sijoittautuneet kolmansien maiden yhtiöiden pelkät sivuliikkeet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, koska perustamissopimuksen 58 artikla koskee vain itse yhtiöitä.

Neuvosto kiistää toimivallan, joka yhteisöllä komission mukaan olisi palvelumarkkinoille pääsyä koskevia erityisiä sitoumuksia varten. Itse asiassa erityisiä sitoumuksia koskevat luettelot on lukuisten neuvottelujen jälkeen laadittu yhteisön ja jäsenvaltioiden nimissä ja näitä sitoumuksia koskevat rajoitukset ja ehdot vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Neuvosto korostaa, että palvelualan erityisiä sitoumuksia koskevan ja neuvoston erittäin tärkeänä pitämän asiakirjan nopea silmäily osoittaa selvästi, että se koskee suoraan kansallisia lainsäädäntöjä. Tämän vuoksi suurin osa yhteisön ja jäsenvaltioiden tarjoamista erityisistä sitoumuksista kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Neuvoston mielestä jo kyseisen luettelon pelkkä olemassaolo on vastaus yhteisöjen tuomioistuimelle asetettuihin kysymyksiin.

Espanjan hallituksen mukaan GATS-sopimuksen kokonaiset osat kattavat aloja, joissa yhteisöllä ei ole toimivaltaa yhteisön sisäisissä asioissa. Näin ollen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluisivat GATS-sopimuksen määräykset, jotka koskevat:

- sellaisten kolmansien maiden yhtiöiden palvelujen tarjoamista, jotka haluaisivat sijoittautua yhteisöön (kaupallinen läsnäolo);

- palvelujen tarjoamista sellaisten henkilöiden liikkumisen kautta, joilla on kolmannen maan kansalaisuus;

- palvelujen tarjoamista korvauksetta;

- kolmansien maiden yhteisöön sijoittautumattomien kansalaisten pääomanliikkeiden alalla tekemiä sitoumuksia (GATS-sopimuksen XI artikla), koska perustamissopimuksen 67 artiklassa vaaditaan poistamaan vain jäsenvaltiossa asuville kuuluvien pääomien liikkeiden rajoitukset;

- kolmansissa maissa hankittujen tutkinto- ja pätevyystodistusten tunnustamista koskevia sitoumuksia.

Portugalin hallitus korostaa, että GATS-sopimuksessa tarkoitettujen palvelujen tarjoamismuodot, muut kuin "rajat ylittävät palvelujen tarjoamiset", kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Portugalin hallitus tähdentää sitä, että "tärkeimmät ja huomattavimmat palvelualan kansainvälisen vapauttamisen näkökohdat koskevat kolmansien maiden yhtiöiden sijoittautumisedellytyksiä sekä kolmansien maiden yhtiöiden työntekijöihin ja kolmansien maiden itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavia sääntöjä". Portugalin hallituksen mukaan kyseiset seikat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Tanskan hallituksen mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että palvelualalla annetut yhteisön lainsäädäntötoimet koskevat ainoastaan määrättyjä aloja. Näillä aloilla annetut lainsäädäntötoimet koskevat vain määrättyjä palvelujen tarjoamiseen liittyviä näkökohtia. Tästä seuraa, että jäsenvaltioilla on toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia sekä aloilla, joilla ei ole yhteisön lainsäädäntöä, että aloilla, joilla sitä on, mutta hajanaisesti.

Alankomaiden hallitus yhtyy neuvoston kantaan ja mainitsee esimerkkinä jäsenvaltioiden yksinomaisesta toimivallasta erityisesti kolmansien maiden luonnollisten henkilöiden siirtymisen yhteisöön (työntekijöiden liikkuvuus).

Yhteenvetona Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että yhteisöllä on toimivalta osallistua GATS-sopimuksen tekemiseen EY:n perustamissopimuksen 54, 57, 66, 75, 84, 99 ja 100 a artiklan perusteella. Itse asiassa tietyt sopimuksen kohdat kuuluvat yhteisön toimivallan sellaisiin alueisiin, joihin sovelletaan mainittuja määräyksiä ja joilla yhteisö on toteuttanut yhteisön sisäisiä toimenpiteitä. Kuitenkaan kaikki GATS-sopimuksen kattama taloudellinen toiminta ei ole ollut yhteisön lainsäädännön kohteena. Ja silloin kun tällaista lainsäädäntöä on annettu, se koostuu usein yhdenmukaistamistoimenpiteistä, joissa määrätään vähimmäisvaatimuksista, jotka jäsenvaltiot voivat ylittää. Tästä seuraa, että jäsenvaltiot ovat myös toimivaltaisia osallistumaan GATS-sopimuksen tekemiseen.

Yhdistynyt kuningaskunta korostaa ensiksi, että sijoittautumista eikä palveluja koskevassa luvussa ei säännellä:

- palvelujen tarjoamista kolmannen maan alueelta jäsenvaltion alueelle (GATS-sopimuksen I artiklan 2 kohdan a alakohta);

- palvelun tarjoamista kolmannen maan kansalaisuutta olevan palvelujen tarjoajan toimesta toisen jäsenvaltion alueella kaupallisen läsnäolon (muu kuin EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettu yhtiö) välityksellä (GATS-sopimuksen I artiklan 2 kohdan c alakohta);

- palvelujen tarjoamista kolmannen maan kansalaisuutta olevan palvelujen tarjoajan toimesta jäsenvaltion alueella luonnollisten henkilöiden läsnäolon välityksellä (GATS-sopimuksen I artiklan 2 kohdan d alakohta).

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa erityisesti, että mikään perustamissopimuksen määräyksistä ei koske sellaisten kolmansien maiden kansalaisuutta olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ensisijaista sijoittautumista, jotka haluavat ryhtyä harjoittamaan palvelutoimintaa jäsenvaltioissa. Se korostaa, että perustamissopimuksen 59 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetaan vain kolmansien maiden yhteisöön jo sijoittautuneita kansalaisia. Yhteisön sisäisen lainsäädännön puuttuessa nämä kysymykset kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden osalta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus lisää kuitenkin, että yhteisön toimielimet ovat toteuttaneet toimenpiteitä, joissa EY:n perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohdan perusteella määrätään "yhteisön ulkoisen toimivallan käyttöä koskevista säännöistä, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten sijoittautumista yhteisöön."

Niinpä luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 77/780/ETY (EYVL L 322, s. 30) 9 artiklan 3 kohdassa säädetään, että " - - yhteisö voi perustamissopimuksen mukaisin, yhden tai useamman yhteisön ulkopuolisen maan kanssa tehdyin sopimuksin ryhtyä soveltamaan säännöksiä, joilla vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti myönnetään sellaisten luottolaitosten sivukonttoreille, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, samanlainen kohtelu koko yhteisön alueella." Samoin edellä mainitun direktiivin 89/646/ETY 8 ja 9 artiklan tarkoituksena on taata, että kolmansissa maissa toimivat yhteisön luottolaitokset saavat kyseisissä maissa samanlaiset edut kuin on niillä kolmansien maiden yhtiöillä, jotka ovat yhteisön yhtiöiden emoyhtiöitä perustamissopimuksen 58 artiklan tarkoittamassa merkityksessä.

Vakuutusalalla on olemassa samankaltaiset säännökset. Siten henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa neuvoston direktiivin 79/267/ETY (EYVL L 63, s. 1) 32 artiklassa säädetään, että yhteisö voi perustamissopimuksen mukaisesti tehdyillä sopimuksilla sitoutua yhden tai useamman kolmannen maan kanssa soveltamaan tämän osaston säännöksistä poikkeavia säännöksiä varmistaakseen vastavuoroisuuteen perustuvalla tavalla riittävän turvan jäsenvaltioiden vakuutetuille." Ja 8.11.1990 annetulla neuvoston direktiivillä 90/619/ETY (EYVL L 330, s. 50) lisätyssä 32b artiklan 3 kohdassa säädetään, että, jos komissio havaitsee - - tarkoitettujen kertomusten tai muiden tietojen perusteella, että jokin kolmas maa ei myönnä yhteisön vakuutusyrityksille yhtä tehokasta markkinoille pääsyä kuin yhteisö myöntää tuon kolmannen maan vakuutusyrityksille, komissio voi pyytää neuvostolta tarvittavia valtuuksia neuvotellakseen yhtäläisten kilpailuedellytysten saamisesta yhteisön vakuutusyrityksille. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä."

Kolmansien maiden kansalaisuutta olevien luonnollisten henkilöiden ensisijaisen sijoittautumisen osalta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus mainitsee niinikään johdetun oikeuden säännöksen olemassaolon.

Sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 21 päivänä toukokuuta 1973 perustamissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan ja 63 artiklan 2 kohdan perusteella annetun neuvoston direktiivin 73/148/ETY (EYVL L 172, s. 14) 1 artiklan c alakohdassa myönnetään itse asiassa kolmansien maiden kansalaisten aviopuolisolle ja lapsille asumisoikeus.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus lisää, että kolmansien maiden kansalaisuutta olevien oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden ensisijaista sijoittautumista koskevat poikkeusmääräykset ovat usein soveltamisalaltaan rajattuja.

Siten edellä mainitun ensimmäisen pankkidirektiivin 77/780/ETY III osastossa ei estetä jäsenvaltiota soveltamasta kolmansien maiden rahoituslaitosten sivukonttoreihin niiden aloittaessa tai jatkaessa toimintaansa yhteisössä ankarampia ehtoja kuin yhteisön rahoituslaitosten sivukonttoreihin (katso tässä samassa merkityksessä edellä mainitun toisen direktiivin 89/646/ETY johdanto-osan kappaleet sekä 10.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/96/ETY, EYVL L 360, s. 1, johdanto-osan yhdeksäs kappale).

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tekee johtopäätöksen, että jollei kyseisistä poikkeusmääräyksistä muuta johdu, kolmansien maiden kansalaisuutta olevien oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden ensisijainen sijoittautuminen on asia, jossa jäsenvaltioilla säilyy siirtymäkauden toimivalta.

Tämän jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta tutkii jäsenvaltion ja yhteisön toimivaltaa niiden sääntöjen osalta, joiden alaisuuteen kolmansien maiden tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden toiminta niiden yhteisöön sijoittautumisen jälkeen kuuluu.

Tältä osin se toteaa, että niin pian kuin jossain kolmannessa maassa rekisteröityjen yhtiöiden tytäryhtiöt tai sivuliikkeet ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon, yhteisön sisäisissä asioissa yhteisöllä on sijoittautumista ja palveluja koskevien lukujen nojalla toimivalta säännellä niiden toimintaa. Se korostaa myös, että yhteisö on käyttänyt tätä toimivaltaa määrätyillä alueilla.

Siten 13.2.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/117/ETY (EYVL L 44, s. 40), joka koskee velvollisuutta julkistaa tilinpäätösasiakirjat, ei sovelleta ainoastaan yhteisön yhtiöiden sivuliikkeisiin, vaan myös kolmansien maiden yhtiöiden sivuliikkeisiin (1 ja 3 artikla). Samoin julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä, 21 päivänä joulukuuta 1989 annettua yhdettätoista neuvoston direktiiviä 89/666/ETY (EYVL L 395, s. 36) sovelletaan kolmansien maiden yhtiöiden sivuliikkeisiin (7 ja 10 artikla). Edellä mainitun ensimmäisen pankkidirektiivin 77/780/ETY ja niinikään edellä mainitun vakuutusalaa koskevan direktiivin 79/267/ETY III osastot sisältävät myös sellaisten yritysten sivuliikkeitä koskevia säännöksiä, joiden päätoimipaikka on yhteisön ulkopuolella.

Muilta osin säännöt, joita sovelletaan kolmansien maiden yhtiöiden tytäryhtiöiden sivuliikkeiden toimintaan, kuuluvat yhteisön sisäisen lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltioiden toimivaltaan.

GATS-sopimuksen VI artiklan 2 kohdan a alakohdan osalta (tuomioistuimien tai menettelytapojen ylläpitäminen tai perustaminen palvelukauppaa koskevia hallinnollisia päätöksiä varten) Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa, että toimivaltaa, menettelytapoja ja muutoksenhakumenettelyjä koskevat kysymykset jäävät jäsenvaltioiden toimivaltaan, jollei johdetun oikeuden menettelytapoja ja muutoksenhakumenettelyjä yhdenmukaistavista säännöksistä muuta johdu.

Tässä yhteydessä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus mainitsee julkisia tavarahankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33). Se täsmentää kuitenkin, että tämä direktiivi on osittaista yhdenmukaistamista koskeva toimenpide, jossa jäsenvaltioiden annetaan laajalti valita haluamansa keinot päämääriensä saavuttamiseksi.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tekee tästä sen johtopäätöksen, että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia osallistumaan GATS-sopimuksen tekemiseen mainitun sopimuksen VI artiklan 2 kohdan a alakohdan kattamalla alalla.

Lopuksi mitä tulee GATS-sopimuksen VII artiklaan (tutkintotodistusten ja pätevyyden tunnustaminen) Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esittää, että vaikka yhteisön säännöissä säädetään jäsenvaltioissa hankitun pätevyyden yhdenmukaistamisesta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta, jäsenvaltiot kuitenkin säilyttävät toimivaltansa kolmansissa maissa hankitun pätevyyden suhteen. Tältä osin se viittaa edellä mainittuun Tawil-Albertini-tuomioon.

ii) Toimivalta, joka voidaan johtaa perustamissopimuksen yleisluonteisista määräyksistä (EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla)

Neuvosto kiistää, että perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklassa asetettaisiin yhteisön lainsäätäjälle oikeudellinen velvoite toimia. Tällaisen ajatuksen hyväksyminen häivyttäisi toimivallan olemassaolon ja sen käyttämisen välisen eron ja olisi ilmeisessä ristiriidassa perustamissopimuksen 3 b artiklan kanssa, jossa ilmaistaan toissijaisuusperiaate.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole hyväksynyt sitä, että direktiivit, joissa säädetään vähimmäisvaatimuksista, voisivat olla yhteisön yksinomaisen toimivallan lähde (katso edellä mainittu lausunto 2/91, 21 kohta). Itse asiassa yksinomainen ulkoinen toimivalta voi perustua vain yksinomaista yhdenmukaistamista koskeviin sisäisiin toimenpiteisiin. Erityisesti silloin, kun yhteisön sisäiset säännöt puuttuvat, yksinomaista ulkoista toimivaltaa ei voida johtaa 100 artiklasta.

Ranskan hallitus ei tulkitse perustamissopimuksen 235 artiklaa samalla tavoin komission kanssa. Päinvastoin kuin komissio se katsoo, että neuvostolla on laaja toimivalta arvioida, onko yhteisön toiminta tarpeellinen yhteisön päämäärien toteuttamiseksi. Sen arvion mukaan käsiteltävänä olevassa tapauksessa tätä tarvetta ei näyttäisi olevan.

Saksan hallituksen mukaan 235 artikla ei voi myöntää yhteisölle toimivaltaa aloilla, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, ja että palvelukaupan vapauttaminen maailmanlaajuisella tasolla ei ylipäätään lukeudu yhteisön päämääriin.

Portugalin hallitus kiistää komission ilmeisen väitteen siitä, että tietyssä asiassa perustamissopimuksen 235 artiklasta voitaisiin johtaa pakollinen ja yksinomainen sisäinen tai ulkoinen toimivalta.

Ensiksikin neuvosto voi vapaasti harkita millaiset keinot ovat tarkoituksenmukaisimpia yhteisön päämäärien toteuttamiseksi. Kansainvälisistä tai yhteisön sisäisistä syistä johtuen neuvosto esimerkiksi voi katsoa aiheelliseksi turvautua yhteisön ja jäsenvaltioiden väliseen yhteistyömekanismiin, mikä ulkosuhteissa johtaisi sekasopimusten tekemiseen. Tämä oli yhteisöjen tuomioistuimen mielipide sen todetessa, että "vaikka 235 artiklan mukaisesti on mahdollista, että neuvosto antaa myös kaikki ulkosuhteita koskevat 'aiheelliset säännökset', artiklassa ei kuitenkaan aseteta velvoitetta vaan annetaan neuvostolle mahdollisuus, jonka käyttämättä jättäminen ei voi vaikuttaa ratkaisun pätevyyteen" (edellä mainittu ERTA-tuomio, 95 kohta). Toisaalta 235 artiklassa ei sallita jäsenvaltioiden oman, jäljellä olevan toimivallan siirtämistä yhteisölle. Toimivallan siirtämiseksi sopimusten tarkistaminen olisi välttämätöntä.

Espanjan hallitus katsoo, että lukuisten muiden määräysten ohella perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla muodostavat yhteisön toimivallan oikeudellisen perustan.

Euroopan parlamentti väittää, että mahdollisen turvautumisen EY:n perustamissopimuksen 235 artiklaan ei voida millään tavoin katsoa loukkaavan sen vapautta kieltäytyä antamasta puoltavaa lausuntoa, jos sopimusta ei sen mielestä voida hyväksyä ottaen huomioon perustamissopimuksen päämäärät ja kansalaisten etu.

C. TRIPS

1. Komission kanta

Kuten GATS-sopimuksen osalta voidaan komission esittämät väitteet jakaa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa komission tarkoituksena on selvittää toimielinten sisäinen toimivalta, josta on johdettavissa yhteisön toimivalta kansainvälisissä asioissa. Toisessa osassa se pyrkii osoittamaan yhteisön toiminnan tarpeellisuuden sekä vaaran, joka sisältyisi jäsenvaltioiden koordinoimattomaan toimintaan kolmansien maiden suhteen.

* Sisäisen toimivallan olemassaolo

Ensiksi komissio pyrkii osoittamaan, että yhteisön toimivalta yhteisön sisäisissä asioissa perustuu teollis- ja tekijänoikeuksien alalla olemassa oleviin johdetun oikeuden säädöksiin (i). Toiseksi, siinä tapauksessa, että todettaisiin, että yhteisöllä ei ole riittävää toimivaltaa johdetun oikeuden säädösten perusteella, komissio esittää, että yhteisö voisi tehdä TRIPS-sopimuksen perustamissopimuksen yleisten määräysten kuten 100 a ja 235 artiklan nojalla (ii).

i) Johdetusta oikeudesta johdettavissa oleva toimivalta

Mitä tulee TRIPS-sopimukseen, komissio toteaa ensiksi, että EY:n perustamissopimuksen 36 artiklan tarkoituksena ei ole varata tiettyjä alueita jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan (ks. asia C-367/89, Richardt ja "Les Accessoires Scientifiques", tuomio 4.10.1991, Kok. 1991, s. I-4621, 19-21 kohta).

Tämän jälkeen komissio suorittaa yksityiskohtaisen TRIPS-sopimuksen ja sen tekemisen kannalta merkityksellisten yhteisön oikeuden määräysten välisen vertailun kohta kohdalta ja päättelee tästä yleisesti, että yhteisöllä on tarpeellinen ulkoinen toimivalta TRIPS-sopimuksen tekemiseksi kokonaisuudessaan.

1. Mitä ensinnäkin tulee tekijänoikeuteen (TRIPS-sopimuksen II osan 1 luvun 9-14 artikla), komissio myöntää, että yhteisö ei ole Bernin yleissopimuksen osapuoli (kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskeva yleissopimus, Pariisin sopimuskirja 24.7.1971) eikä Rooman yleissopimuksen osapuoli (esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä yleisradio-organisaatioiden suojaamista koskeva yleissopimus 26.10.1961).

Komissio korostaa, että TRIPS-sopimuksen tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevassa osan II luvussa 1 velvoitetaan WTO:n jäseniä säätämään vähimmäissuojasta.

Komissio muistuttaa, että neuvosto on antanut useita tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevia direktiivejä, joiden se katsoo kattavan sisäisellä tasolla TRIPS-sopimuksen 10-14 artiklassa tarkoitetut alat.

Siten tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14 päivänä toukokuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/250/ETY (EYVL L 122, s. 42) vastaa 1 artiklan 1 kohdan osalta TRIPS-sopimuksen 10 artiklan 1 kohtaa, jossa määrätään, että tietokoneohjelmia tulee suojata kirjallisina teoksina Bernin yleissopimuksen nojalla. Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19 päivänä marraskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 61) vastaa komission mukaan TRIPS-sopimuksen vuokrausoikeuksia koskevaa 11 artiklaa. Tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa, 7 artiklassa ja 8 artiklan 1 kohdassa säädellään puolestaan TRIPS-sopimuksen 14 artiklassa tarkoitettua alaa (lähioikeudet). Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta 29 päivänä lokakuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/98/ETY (EYVL L 290, s. 9) kattaa TRIPS-sopimuksen tekijänoikeuden suoja-aikaa koskevan 12 artiklan alan. Lopuksi komissio mainitsee, että se on tehnyt neuvostolle tietokantojen oikeudellista suojaa koskevan direktiiviehdotuksen (EYVL C 308, 15.11.1993, s. 1), jonka tarkoituksena on selvittää tietokantojen suoja suhteessa tekijänoikeuteen sekä myöntää oikeus tietokantojen sisältämien tietojen luvattoman luovuttamisen estämiseksi. Se tarkentaa, että kyseistä ehdotusta ei ole vielä hyväksytty mutta korostaa, että yhteisön oikeutta antaa tällainen direktiivi ei ole kiistetty.

2. Mitä tulee tavaramerkkeihin (15-21 artikla TRIPS-sopimuksen osan II luvussa 2), komissio toteaa, että yhteisötasolla neuvosto on antanut 20 päivänä joulukuuta 1993 asetuksen (EY) N:o 40/94 yhteisön tavaramerkistä (EYVL 1994, L 11, s. 1) ja 21 päivänä joulukuuta 1988 ensimmäisen direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, EYVL L 40, s. 1) jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä.

Komissio myöntää, että ensimmäinen direktiivi rajoittuu koskemaan kansallisia säädöksiä, joilla on välittömin vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan, mutta se korostaa, että neuvosto on ilmoittanut olevansa valmis antamaan myöhemmin uusia direktiivejä tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä.

3. Mitä tulee lähtöisyysmerkintöihin ja alkuperänimityksiin (22-24 artikla TRIPS-sopimuksen 3 luvussa), komissio toteaa, että tällä alalla annetut yhteisön säädökset ovat huomattavasti täsmällisempiä ja laajempia kuin mitä TRIPS-sopimuksen vastaavassa luvussa määrätään.

Ensinnäkin, kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annetussa neuvoston direktiivissä 79/112/ETY (EYVL 1979, L 33, s. 1), kielletään kaikki elintarvikkeiden merkinnät, jotka voivat johtaa ostajan harhaan elintarvikkeiden lähtöisyyden ja alkuperän suhteen. Edelleen neuvosto on antanut elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 asetuksen (ETY) N:o 2081/92 (EYVL L 208, s. 1). Lopuksi, viinejä koskevan yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä tai perustamissopimuksen 43 ja 100 a artiklan perusteella neuvosto on antanut useita asetuksia viinien ja väkevien alkoholijuomien nimityksistä ja pakkauksista.

4. Teollismallien alalla (TRIPS-sopimuksen II osan 4 luvun 25 ja 26 artiklassa) komissio huomauttaa tehneensä neuvostolle perustamissopimuksen 100 a artiklan perusteella direktiiviehdotuksen jäsenvaltioiden mallilainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi sekä asetusehdotuksen yhteisömallin luomiseksi. Näissä kahdessa säädösehdotuksessa säädetyn suojan taso on komission mukaan huomattavasti pidemmälle kehitetty kuin TRIPS-sopimuksen 25 ja 26 artiklassa esitetyt yleiset vaatimukset.

5. Patenttien alalla (TRIPS-sopimuksen II osan 5 luvun 27-34 artiklassa), komissio esittää, että patentit ovat tulleet osaksi yhteisön oikeusjärjestelmää sekä Münchenissä 5.10.1973 tehdyllä yleissopimuksella eurooppapatenttien myöntämisestä sekä 15.12.1989 tehdyllä yhteisöpatentteja koskevalla Luxemburgin sopimuksella (EYVL L 401, s. 1), jonka jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet, mutta joka ei ole vielä tulleet voimaan. Komissio väittää, että yhteisöllä on toimivalta antaa määräyksiä patenttioikeuden alalla silloin, kun nämä määräykset ovat tarpeellisia sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Edelleen neuvosto on antanut 18 päivänä kesäkuuta 1992 asetuksen (ETY) N:o 1768/92 lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta (EYVL L 182, s. 1) ja se on antanut yhteisön kannan bioteknologisten keksintöjen oikeudellista suojaa koskevasta direktiiviehdotuksesta, jossa yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden lainsäädäntö bioteknologisten aineiden patentoitavuuden osalta.

6. Integroitujen piirien piirimallien alalla komissio toteaa, että puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellisesta suojasta 16 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 87/54/ETY (EYVL 1987, L 24, s. 36) on yhteisön sisäisissä asioissa TRIPS-sopimuksen II osan 6 luvun vastine (integroitujen piirien piirimalleja koskevat 35-38 artikla).

7. Mitä tulee TRIPS-sopimuksen III osaan, jossa annetaan säännöt teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanosta, komissio korostaa, että yhteisön sisäinen toimivalta on tällä alalla yhtä laaja kuin TRIPS-sopimuksen 41-61 artiklan määräykset. Se lisää, että yhteisön toimivaltaa on jo käytetty antamalla edellä mainittu asetus (ETY) N:o 3842/86 tuoteväärennösten luovutuksen vapaaseen liikkeeseen kieltävistä toimenpiteistä.

Loppupäätelmänä komissio toteaa, että kaikilla TRIPS-sopimuksen määräyksillä on yhteisötasolla vastineensa yhteisön johdetun oikeuden säännöksissä ja määräyksissä.

ii) Toimivalta, joka voitaisiin johtaa perustamissopimuksen yleisluonteisista määräyksistä (EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artikla)

Yleisesti ottaen komissio esittää samat väitteet 100 a tai 235 artiklan käytöstä TRIPS-sopimuksen tekemisen oikeudellisena perustana kuin se on esittänyt GATS-sopimuksen osalta. Ainut erityinen TRIPS-sopimusta koskeva väite on seuraava. Koska TRIPS-sopimuksessa määrätään sellaisia aloja koskevista säännöistä, joilla ei ole toteutettu yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä, sopimuksen tekeminen mahdollistaisi yhdenmukaistamisen nopean toteuttamisen yhteisön sisällä ja edesauttaisi näin sisämarkkinoiden luomisessa ja toiminnassa.

* Yhteisön ulkoisen toiminnan tarpeellisuus

Komissio väittää, että se, että yhteisö olisi vain TRIPS-sopimuksen yksi sopimuspuoli muiden ohessa, omien jäsenvaltioidensa rinnalla, olisi vahingoksi sisämarkkinoiden eheydelle kahdella tavalla. Toisaalta se aiheuttaisi kilpailun vääristymistä, toisaalta kilpailumahdollisuudet kolmansien maiden markkinoilla vääristyisivät keinotekoisesti.

Komission mukaan kaupan vääristymisen vaara on seuraavanlainen: jos jäsenvaltiot voisivat vapaasti neuvotella ja tehdä omat sopimuksensa TRIPS-sopimuksen kattamalla alueella, ne voisivat asettaa yrityksensä muiden jäsenvaltioiden yrityksiä edullisempaan kilpailuasemaan ja siten antaa omalle kansantaloudelleen edun, joka on ristiriidassa sisämarkkinoiden toteutettavan vääristymättömän kilpailun kanssa.

Komissio mainitsee esimerkin johdetun oikeuden säädöksestä, jossa jäsenvaltioiden ei sallita neuvotella vapaasti kahdenvälisistä sopimuksista kolmansien maiden kanssa.

Edellä mainitun puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellista suojaa koskevan direktiivin 87/54/ETY yhteydessä jäsenvaltiot saavat laajentaa tämän suojan koskemaan kolmansien maiden kansalaisia vain tietyin edellytyksin. Tätä direktiiviä on käytetty jo useita kertoja puolijohdetuotteiden piirimallien suojan laajentamiseksi vastavuoroisuuden perusteella koskemaan rajoitettua sellaisten maiden luetteloa, jotka täyttävät direktiivin kriteerit ja myöntävät yhteisön kansalaisille vastaavantasoisen suojan. Jäsenvaltioilla ei ole lupa poiketa niistä neuvoston päätösten määräyksistä, joissa suoja myönnetään. Syy tähän on mainittu direktiivin johdanto-osassa, jossa todetaan, että tietyt puolijohdetuotteiden oikeudellisen suojan erot jäsenvaltioiden lainsäädännössä vaikuttavat välittömästi ja kielteisesti yhteismarkkinoiden toimintaan.

Mitä tulee siihen, että yhteisön sääntöjen johdonmukaisuus vaarantuu jaetun toimivallan tapauksessa, komissio väittää, että TRIPS-sopimuksen tekeminen sekä jäsenvaltioiden toimesta niiden omissa nimissä että yhteisön toimesta, voi "vaikuttaa" yhteisön oikeuteen tai "muuttaa sen merkitystä", ERTA-tuomion tarkoittamassa merkityksessä seuraavista syistä.

Ensiksi, vaikka TRIPS-sopimuksessa määrätään vain vähimmäisvaatimuksista, sopimus "vaikuttaa" kuitenkin yhteisön oikeuteen aloilla, joilla yhteisön oikeuden takaaman suojan taso on alempi kuin TRIPS-sopimuksessa määrätty taso.

Toiseksi, vaikka TRIPS-sopimuksessa määrätään vain vähimmäissuojan tasosta, se olisi laajennettava koskemaan mainitun sopimuksen kaikkia jäseniä. Jos jäsenvaltiot voisivat neuvotella kolmansien maiden kanssa yhteisöjärjestelmän ulkopuolella teollis- ja tekijänoikeuden suojan laajentamisesta kolmansien maiden kansalaisiin, kyseisellä alalla syntyisi eroavuuksia ja mahdollisia ristiriitoja jäsenvaltioiden ulkosuhteita koskevien sääntöjen ja yhteisön sääntöjen välillä.

Kolmanneksi, vaikka TRIPS-sopimuksessa määrätään vain vähimmäisvaatimuksista, yhteisön säännöt eivät osaltaan sisällä vähimmäissuojan tasoa koskevia määräyksiä teollis- ja tekijänoikeuden alalla. Viitaten edellä mainittuun lausuntoon 2/91, jossa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että pelkkä samaa alaa säätelevien kansainvälisten sääntöjen ja yhteisön sääntöjen rinnakkaisuus niiden välisen ristiriidan puuttuessakin voi vaikuttaa yhteisön oikeuteen, komissio päättelee, että TRIPS-sopimuksen tekeminen jäsenvaltioiden toimesta "vaikuttaisi" olemassaoleviin yhteisön sääntöihin.

Neljänneksi, TRIPS-sopimus antaa jäsenille oikeuden nostaa suojan tasoa edellyttäen, että näin aikaansaatu uusi suoja on sopimuksen vähimmäismääräysten mukainen. Koska yhteisö omalta osaltaan soveltaa periaatetta oikeuksien kansallisesta sammumisesta tai oikeuksien "yhteisötason" sammumisesta, se että jäsenvaltio soveltaa TRIPS-sopimuksessa määrättyä oikeuksien "kansainvälistä sammumista", riittää vaikuttamaan yhteisön sääntöihin ja sisämarkkinoiden toimintaan.

Lopuksi se, että yhteisö ja jäsenvaltiot tekisivät TRIPS-sopimuksen jaetun toimivallan perusteella, vaikuttaisi vakavasti yhteisön oikeuteen, sillä tämä johtaisi käytännössä yhdenmukaistamista koskevien yhteisön sääntöjen "jäädyttämiseen" tai syrjäyttämiseen sopimuksen soveltamisalalla. Kysymys olisi myös "vaikuttamisesta" yhteisön oikeuteen, jos jäsenvaltiot jatkaisivat EY:n perustamissopimuksen 36 artiklan poikkeuksen soveltamista teollis- ja tekijänoikeuksien ydinsisällön suojelemiseksi, sillä tämä estäisi yhdenmukaistamisen yhteisötasolla ja sisämarkkinoiden luomisen ja toiminnan.

2. Huomautuksensa esittäneiden osapuolten kannat

Neuvosto tarkastelee ensiksi yhteisön lainsäädännön tilaa teollis- ja tekijänoikeuksien alalla. Se erottaa neljä yhteisön lainsäädännön kokonaisuutta.

- Ensimmäisen kokonaisuuden muodostavat erityisesti EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan perusteella toteutetut yhteisön toimenpiteet, jotka koskevat maantieteellisten nimien suojaa.

Neuvosto katsoo, että tämän ensimmäisen kokonaisuuden soveltamisala on yhteneväinen TRIPS-sopimuksen II osan maantieteellisiä nimiä koskevan 3 luvun soveltamisalan kanssa, ja se katsoo, että edellykset käyttää implisiittistä ulkoista toimivaltaa ERTA-tuomion oikeuskäytännön mukaisesti täyttyvät yleisesti käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

- Toisen lainsäädännön kokonaisuuden muodostavat perustamissopimuksen 100 a artiklan ja tietyissä tapauksissa 57 ja 66 artiklan perusteella toteutetut yhteisön toimenpiteet jäsenvaltioiden tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksien järjestelmään kuuluvia näkökohtia koskevien säännösten yhdenmukaistamiseksi.

Kysymyksessä ovat tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevat direktiivit (vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19 päivänä marraskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 61); tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27 päivänä syyskuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/83/ETY (EYVL L 248, s. 15); tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta 29 päivänä lokakuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/98/ETY (EYVL L 290, s. 9); tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14 päivänä toukokuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/250/ETY (EYVL L 122, s. 42); puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellisesta suojasta 16 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 87/54/ETY (EYVL 1987, L 24, s. 36) ja jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston ensimmäinen direktiivi 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1).

Neuvoston mukaan lainsäädännön toisen kokonaisuuden soveltamisala kattaa vain osittain TRIPS-sopimuksen II osan 1 ja 2 lukuun kuuluvat alat (tekijänoikeus ja tavaramerkit). Neuvosto toteaa, että teollismallien ja patenttien alalla ei puolestaan ole toteutettu yhdenmukaistamistoimenpiteitä (jotka kuuluvat TRIPS-sopimuksen II osan 4 ja 5 luvun soveltamisalaan).

Joka tapauksessa yhteisön oikeuden määräysten antaminen ei merkitse velvollisuutta soveltaa niitä kolmansien maiden kansalaisiin kun taas TRIPS-sopimuksen tavoitteena nimenomaan on määritellä tarkasti kolmansien maiden kansalaisiin sovellettavat vähimmäissäännöt.

- Yhteisön lainsäädännön kolmas kokonaisuus muodostuu yhteisön toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on luoda teollis- ja tekijänoikeuden tiettyjä aspekteja varten yhteisön suojajärjestelmä, joka tulee kunkin kansallisen lainsäädännön luoman järjestelmän lisäksi. Kysymys on lääkkeiden lisäsuojatodistuksen luomisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetusta neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 1768/92 (EYVL L 182, s. 1) ja edellä mainitusta yhteisön tavaramerkkiä koskevasta asetuksesta (ETY) N:o 40/94.

Kolmanteen kokonaisuuteen kuuluvien toimenpiteiden tarkoituksena on neuvoston mukaan vain luoda oikeuksien suojaa koskeva yhteisön järjestelmä, joka tulee kansallisten järjestelmien lisäksi. Tämän vuoksi neuvosto katsoo, että vaikka ERTA-tuomiosta johdettu implisiittisen toimivallan teoria voi toimia suhteessa yhteisön sääntöihin, se on mahdollinen vain lisäjärjestelmien kohteeseen nähden eikä ulotu asioihin, jotka edelleen ovat tavaramerkkejä koskevien kansallisten järjestelmien kohteena (osittain yhdenmukaistettu) tai patentteja koskevien kansallisten järjestelmien (ei yhdenmukaistettu) kohteena.

- Neljännen lainsäädännön kokonaisuuden muodostaa edellä mainittu tuoteväärennösten luovutuksen vapaaseen liikkeeseen kieltävistä toimenpiteistä annettu asetus (ETY) N:o 3842/86.

Neuvoston mukaan kyseinen asetus vastaa yksinomaan tiettyjä TRIPS-sopimuksen III osan määräyksiä (teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanemista koskeva osa), toisin sanoen tuoteväärennösten luovutuksen liikkeeseen kieltäviä määräyksiä (TRIPS-sopimuksen 51-60 artikla). Sen sijaan olennainen osa III osan määräyksistä kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan (41-50 ja 61 artikla). Näin on erityisesti sellaisten määräysten osalta, jotka koskevat rangaistusten asettamista (TRIPS-sopimuksen 61 artikla).

Neuvosto katsoo kuitenkin, että ERTA-tuomion oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa ainoastaan siinä vähäisessä määrin, missä tuoteväärennösten luovutuksen vapaaseen liikkeeseen kieltävä asetus osuu yhteen TRIPS-sopimuksen tiettyjen määräysten kanssa.

Neuvosto päättelee tästä, että yhteisö ja jäsenvaltiot ovat yhdessä toimivaltaisia tekemään TRIPS-sopimuksen.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa omalta osaltaan ensiksi, että lainsäädäntöaloitteita tehdessään yhteisö on aina huolehtinut teollis- ja tekijänoikeutta koskevan kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön säilyttämisestä.

Tämän vuoksi jokainen jäsenvaltio säilyttää oman patenttien, tavaramerkkien, tekijänoikeuksien ja mallien suojaa koskevan oikeudellisen järjestelmänsä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa erästä seikkaa: jopa yhteisön tavaramerkki ja yhteisön patentti (sitten kun se toteutetaan) jatkavat olemassaoloaan kansallisten oikeuksien rinnalla ja jättävät ne olennaisilta osiltaan koskemattomaksi.

Edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien sisältöä koskevat yhteisön säännöt ovat harvalukuisia. Teollis- ja tekijänoikeuksien ydinsisällön määrittelevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta on vähän esimerkkejä. Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee niistä kaksi: edellä mainittu tavaramerkkiä koskeva direktiivi 89/104/ETY ja niinikään edellä mainittu puolijohdetuotteiden piirimalleja koskeva direktiivi 87/54/ETY.

Mitä tulee erityisesti tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin, Yhdistynyt kuningaskunta toteaa, että tietyt TRIPS-sopimuksen määräykset koskevat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien erityissisältöä, kun taas yhteisötasolla näiden osalta ei ole ollut mitään yhdenmukaistamispyrkimyksiä. Tästä seuraa sen mukaan, että "jäsenvaltioiden tehtävänä on kansallisessa lainsäädännössään määritellä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien sisältö (Bernin) yleissopimukseen viittaamalla tai muulla tavoin".

Tekijänoikeuden osalta Yhdistynyt kuningaskunta muistuttaa myös, että TRIPS-sopimuksen 9 artiklassa vaaditaan noudattamaan Bernin yleissopimuksen 1-21 artiklaa. Koska yhteisö ei ole Bernin yleissopimuksen sopimuspuoli, päätös tehdä sopimus, jossa ne sitoutuvat noudattamaan yleissopimuksen periaatteita suhteissaan kolmansiin maihin, kuuluu yksinomaan jäsenvaltioille.

Patenttien osalta Yhdistynyt kuningaskunta muistuttaa, että yhteisötasolla yhdenmukaistamista ei ole toteutettu. Yhteisön patenttisopimukseen tukeutuvalle komissiolle Yhdistynyt kuningaskunta vastaa, että neuvottelut tästä sopimuksesta - joka ei ole vielä tullut voimaan - käytiin hallitusten välisellä tasolla eikä yhteisötasolla ja että sopimus ei koske kansallisia patenttijärjestelmiä.

Patentteja ja tekijänoikeuksia koskevien alojen ohella Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee erityisesti kolme TRIPS-sopimuksen kattamaa teollis- ja tekijänoikeuksien alaa, joilla ei ole olemassa yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä. Ne ovat teollismallit, julkistamattoman tiedon suoja ja teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano.

Yhdistynyt kuningaskunta korostaa, että sielläkin, missä kansallisia sääntöjä on yhdenmukaistettu yhteisötasolla, yhdenmukaistamisen ulottuvuutta on rajoitettu eksplisiittisellä viittauksella jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tai implisiittisesti hyväksymällä jäsenvaltioiden oman teollis- ja tekijänoikeuden suojan soveltaminen aloilla, joilla ei ole yhteisön lainsäädäntöä.

Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee tässä yhteydessä useita esimerkkejä.

a) Puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellista suojaa koskevan edellä mainitun direktiivin 87/54/ETY säännökset eivät rajoita sellaisia oikeuksia, jotka jäsenvaltiot ovat myöntäneet täyttäessään niille kansainvälisten sopimusten nojalla kuuluvia velvoitteita.

b) Edellä mainittu tavaramerkkiä koskeva direktiivi 89/104/ETY ei tarkoita jäsenvaltioiden kysymyksessä olevien säännöstöjen täydellistä lähentämistä vaan ainoastaan sellaisten säännösten lähentämistä, joilla on välittömin vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan (johdanto-osan kolmas kappale). Jäsenvaltiot säilyttävät erityisesti oikeuden suojata vakiinnutettuja tavaramerkkejä.

c) Tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa koskeva edellä mainittu direktiivi 91/250/ETY ei rajoita säännöksiä, jotka koskevat oikeuksia patenttien, tavaramerkkien, vilpillisen kilpailun, liikesalaisuuksien, puolijohdetuotteiden suojan tai sopimusoikeuden alalla (9 artiklan 1 kohta).

d) Vuokraus- ja lainausoikeuksia sekä tiettyjä tekijänoikeuden lähioikeuksia henkisen omaisuuden alalla koskeva edellä mainittu direktiivi 92/100/ETY jättää kokonaan jäsenvaltioiden harkintavaltaan mahdollisuuden velvoittaa yhteisvalvontajärjestöjä vaatimaan vain kohtuullinen korvaus sekä määrittelemään henkilöt, joilta korvaus peritään (4 artikla).

e) Tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamista koskeva edellä mainittu direktiivi 93/83/ETY sallii jäsenvaltioiden myöntää kysymyksessä olevien oikeuksien haltijoille laajemman suojan kuin direktiivin 92/100/ETY 8 artiklassa säädetty oikeus estää lähettäminen (6 artikla).

Yleisesti ottaen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa vielä, että jollei tietyistä sen mainitsemista poikkeuksista muuta johdu, mikään yhteisön toimenpiteistä teollis- ja tekijänoikeuden alalla ei käsittele kysymyksiä, jotka koskevat vastavuoroisuutta, keskinäistä tunnustamista tai kolmansien maiden kansalaisille myönnettäviä oikeuksia yhteisössä.

Tämän vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että yhteisöllä ja jäsenvaltioilla on yhteinen toimivalta osallistua TRIPS-sopimuksen tekemiseen. Yhteisö on kyllä toimivaltainen osallistumaan TRIPS-sopimuksen tekemiseen implisiittisen toimivallan doktriinin nojalla ottaen huomioon, että tietyt tämän sopimuksen rajatut aspektit kuuluvat perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklan nojalla toteutettujen sisäisten toimenpiteiden alaan, mutta jäsenvaltiot ovat myös toimivaltaisia, sillä niillä on edelleen tärkeä sisäinen toimivalta TRIPS-sopimuksen kohteena olevilla aloilla.

Mitä tulee TRIPS-sopimukseen ja implisiittiseen toimivaltaan, muut jäsenvaltiot Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta yhtyvät yleisesti ottaen neuvoston esittämiin huomautuksiin. Vain Saksan, Espanjan, Ranskan, Portugalin ja Alankomaiden hallitukset käsittelevät kysymystä hieman tarkemmin.

Saksan hallitus korostaa, että TRIPS-sopimus on tehtävä sekasopimuksen muodossa. Toisaalta yhteisö on toimivaltainen siltä osin kuin se on antanut lainsäädäntöä teollis- ja tekijänoikeuden alalla. Toisaalta myös jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia kolmesta syystä. Tekijänoikeus on vielä suurelta osin yhdenmukaistamatta; alan kansainvälisiin sopimuksiin ovat liittyneet nimenomaan valtiot; vain jäsenvaltiot voivat suurelta osin täyttää TRIPS-sopimuksesta johtuvat velvoitteet (kysymyksessä on erityisesti velvoite järjestää hallintomenettelyt, siviilioikeudelliset menettelyt ja jopa rikosprosessit erilaisten teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamiseksi).

Myös Espanjan hallitus toteaa, että TRIPS-sopimus on tehtävä sekasopimuksen muodossa. Ensinnäkin yhteisön säännöstö kattaa itse asiassa vain määrätyt teollis- ja tekijänoikeuksien aspektit. Toiseksi sen tavoitteena ei ole aina kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen. Niinpä edellä mainitussa yhteisön tavaramerkkiä koskevassa asetuksessa ei puututa kansallisiin tavaramerkkilainsäädäntöihin; siinä luodaan ainoastaan erityinen suojajärjestelmä yhteisön tavaramerkille, joka on olemassa kansallisten tavaramerkkien ohella. Lopuksi tietyissä yhteisön säännöksissä rajoitutaan säätämään vähimmäissuojasta. Jäsenvaltioille jää siten oikeus toteuttaa rajoittavampia toimenpiteitä (katso esimerkiksi erityisesti määrätyillä alueilla tuotettuja laatuviinejä koskevista erityissäännöksistä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 823/87 (EYVL L 84, s. 59) 18 artikla.

Niinikään Espanjan hallitus katsoo, että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat TRIPS-sopimuksen sellaiset määräykset, jotka koskevat toimenpiteitä teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan suojan takaamiseksi, kuten oikeudenmukaisen ja tasapuolisen menettelyn takaaminen, näytön esittäminen, oikeus tulla kuulluksi, päätösten perustelu, muutoksenhakuoikeus, välitoimet ja turvaamistoimet, tulliviranomaisten viran puolesta tekemät toimet, vahingonkorvaukset ja rangaistusseuraamukset. Yhteisön oikeusjärjestys ei nimittäin sisällä lainkaan näitä seikkoja koskevia määräyksiä.

Lisäksi Espanjan hallitus arvostelee komission tekemää viittausta perustamissopimuksen 36 artiklaan. Sen mukaan viittaus on asiaankuulumaton. 36 artiklaa sovelletaan ainoastaan "jäsenvaltioiden väliseen" kauppaan eikä se näin ollen ole sovellettavissa henkisen omaisuuden suojan perusteella tapahtuvaan kolmansien maiden tuonnin rajoittamiseen (ks. asia 96/75, EMI, tuomio 15.6.1976, Kok. 1976, s. 913).

Ranskan hallitus yhtyy osaltaan neuvoston esittämiin huomautuksiin.

Se korostaa kuitenkin, että TRIPS-sopimuksen ydinosan muodostavien patenttien osalta komission kantaa voidaan arvostella. Se muistuttaa, että eurooppalaisella tasolla koko alaa säätelevät kansainväliset yleissopimukset, joista käytännössä tärkein ulottuu yhteisön järjestelmän ulkopuolelle (edellä mainittu Münchenin yleissopimus eurooppapatenttien myöntämisestä), koska siihen on liittynyt seitsemäntoista eurooppalaista maata.

Ranskan hallitus lisää vielä, että eräs TRIPS-sopimuksen erikoisuuksista on se, että se ulottuu alueelle, jolla pitkän aikaa on sovellettu laajoja monenkeskisiä sopimuksia, jotka ovat voimassa ja joita edelleen hallinnoi Yhdistyneiden Kansakuntien erityistoimielin, henkisen omaisuuden maailmanjärjestö (WIPO). Yhteisö ei ole koskaan pyrkinyt asettumaan jäsenvaltioiden paikalle näissä yleissopimuksissa, se ei ole WIPO:n jäsen eikä se ole hakenut sen jäsenyyttä. Jos komission väite myönnettäisiin oikeaksi, jäsenvaltiot menettäisivät kaiken rinnakkaisen ulkoisen toimivaltansa eivätkä ne voisi enää tämän jälkeen tehdä eikä hallinnoida kahdenvälisiä tai monenkeskisiä sopimuksia TRIPS-sopimuksen kattamilla aloilla.

TRIPS-sopimuksen osalta myös Portugalin hallitus viittaa neuvoston esittämiin huomautuksiin.

Se korostaa ainoastaan, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa (edellä mainitut tuomiot EMI ja Phil Collins ym.), että yhteisön oikeuden nykytilassa ja lainsäädännön yhdenmukaistamista koskevien yhteisön säännösten puuttuessa jäsenvaltioiden tehtävänä on määrätä kirjallisia ja taiteellisia teoksia koskevan suojan edellytyksistä ja menettelytavoista. Sen mukaan yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteet koskevat vain rajoitettua osaa TRIPS-sopimuksen kattamista aloista (TRIPS-sopimuksen II osan integroitujen piirien piirimalleja koskeva 6 luku).

Lisäksi Portugalin hallitus painottaa, että jäsenvaltioiden osallistumista edellyttää myös jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa oikeudellista menettelyä (TRIPS-sopimuksen III osan 2 luku) ja rikosprosessia (TRIPS-sopimuksen III osan 5 luku) koskevien määräyksien sisältyminen TRIPS-sopimuksen III osaan.

Lopuksi Portugalin hallitus painottaa seikkaa, että sellaisten määräysten, jotka koskevat jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan kuuluvaa oikeudellista menettelyä ja rikosprosessia, sisältyminen TRIPS-sopimuksen III osaan edellyttää niinikään jäsenvaltioiden osallistumista (TRIPS-sopimuksen III osan 2 luku).

Alankomaiden hallitus katsoo osaltaan, että TRIPS-sopimus koskee suurelta osin aloja, joilla jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia niin kauan kuin yhteisötasolla ei ole toteutettu lainsäädännön yhdenmukaistamista. Se muistuttaa, että yhteisön tavaramerkkiä koskevan asetuksen rinnalle jäävät voimaan kansalliset tavaramerkkilainsäädännöt ja että lisäksi patenttialaa koskevat sopimussäännöt ovat luonteeltaan hallitustenvälisiä.

Se painottaa lisäksi sitä seikkaa, että TRIPS-sopimus koskee aloja, joilla jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta, erityisesti mitä tulee TRIPS-sopimuksen rikosprosessia koskevaan 61 artiklaan. Toisin kuin muut jäsenvaltiot Alankomaiden hallitus viittaa Euroopan unionisopimuksen VI osaston määräyksiin, jotka koskevat yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa. Alankomaiden hallituksen mukaan hallitustenvälisen kokouksen käsitellessä rikosoikeutta koskevia määräyksiä erillisinä EY:n perustamissopimuksen määräyksistä se on selvästi ilmaissut, että tämä ala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Alankomaiden hallituksen mukaan yksin nämä syyt riittävät tekemään jäsenvaltion osallistumisen TRIPS-sopimuksen tekemiseen välttämättömäksi. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska ainoastaan jäsenvaltiot voidaan asettaa vastuuseen tätä alaa koskevien sopimuksesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen osalta.

XIII. Jäsenvaltioista riippuvaisten mutta yhteisöön kuulumattomien alueiden edustukseen liittyvät ongelmat

Mitä tulee sellaisten jäsenvaltioista riippuvaisten alueiden asemaan, joiden ulkosuhteista tietyt jäsenvaltiot vastaavat, komission mukaan ei ole epäilystä siitä, että kysymyksessä olevilla jäsenvaltioilla on valtuudet tehdä WTO-sopimus näiden alueiden nimissä siltä osin kuin viimeksi mainitut voivat itse olla WTO-sopimuksen sopimuspuolia.

Neuvosto esittää, että GATTin osalta tietyt jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia tekemään ja panemaan täytäntöön sopimukset sellaisten alueiden puolesta, joihin ei sovelleta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksia, toisin sanoen merentakaisten alueiden puolesta.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus huomauttaa olevansa yksin toimivaltainen tekemään WTO-sopimuksen kysymyksessä olevien Yhdistyneestä kuningaskunnasta riippuvaisten alueiden nimissä, jotka eivät ole itse WTO:n jäseniä. Se viittaa edellä mainittuun lausuntoon 2/91 (35 kohta).

Samaan lausuntoon viitaten Ranskan hallitus korostaa, että silloin kun kansainvälisen sopimuksen määräykset jäävät niiden järjestelyjen ulkopuolelle, jotka koskevat merentakaisten maiden ja alueiden assosiointijärjestelmää, näiden alueiden kansainvälisistä suhteista vastaavat jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia tekemään kysymyksessä olevan sopimuksen.

WTO-sopimus ja sen liitteinä olevat sopimukset jäävät lukuisissa kohdissa niiden järjestelyjen ulkopuolelle, jotka koskevat merentakaisten maiden ja alueiden assosiointijärjestelmää. Ensisijaisesti tämä johtuu WTO-sopimuksen ja sen liitteiden aineellisesta soveltamisalasta: erityisalueet kuten palvelujen tarjoaminen liikenteen alalla eikä myöskään henkinen omaisuus kuulu merentakaisten maiden ja alueiden (Pays et territoires d'outre-mer, PTOM-maat) kanssa tehtyyn assosiointijärjestelyyn. Tämä on seuraus myös WTO-sopimuksen ja sen liitteiden "henkilöllisestä" soveltamisalasta. Itse asiassa tavarakauppa merentakaisten maiden ja alueiden ja kolmansien maiden välillä sekä kolmansien maiden kansalaisten tai yritysten sijoittautuminen ja palvelujen tarjoaminen, siltä osin kuin viimeksi mainitut eivät ole sijoittautuneet yhteisön jäsenvaltioon, eivät kuulu PTOM-maiden kanssa tehdyn assosiointijärjestelmän määräysten alaisuuteen.

Alankomaiden hallitus katsoo, että riippumatta yhteisön ja jäsenvaltioiden lopullisesta toimivallanjaosta, merentakaisten maiden ja alueiden kanssa sidoksissa olevat jäsenvaltiot ovat kyseisten maiden ja alueiden etuja puolustaakseen vähintään oikeutettuja tekemään WTO-sopimuksen itsenäisesti ja tätä sopimusta soveltaessaan toimimaan kyseisten maiden ja alueiden eduksi.

Tässä yhteydessä se muistuttaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä edellä mainitussa kansainvälistä luonnonkumisopimusta koskevassa lausunnossa 1/78 ja niinikään edellä mainitussa ILOn yleissopimusta nro 170 koskevassa lausunnossa 2/91.

Lisäksi Alankomaiden hallitus viittaa EY:n perustamissopimuksen 227 artiklan 3 kohdassa ja 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuun julistukseen, joka annettiin ajankohtana, jolloin sopimus Euroopan unionista tehtiin, ja joka koskee merentakaisten maiden ja alueiden edustusta. Sen tulkinnan mukaan kyseinen julistus on voimassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kaikkien lukujen osalta(). Alankomaiden hallituksen mukaan tämän julistuksen nojalla jäsenvaltion, joka edustaa kansainvälisesti sen alaisuuteen kuuluvia alueita, on huolehdittava kaikin mahdollisin keinoin, että sen toimenpiteet eivät ole yhteisön tässä asiassa omaksuman yleisen kannan vastaisia. Nämä periaatteet ovat Alankomaiden hallituksen mukaan voimassa WTO-sopimuksen hallinnoinnin osalta.

XIV. Toimivaltakysymyksen vaikutus näkökohtien esittämistapoihin WTO:ssa

Komissio toteaa hyväksyneensä sen, että jäsenvaltioista tulisi WTO:n jäseniä, sillä se pitää suotavana poliittisista syistä säilyttää GATTissa vallinnut tilanne, toisin sanoen Euroopan yhteisöjen ja jäsenvaltioiden yhteinen jäsenyys, jonka yhteisökuri vahvisti siltä osin kuin kyse oli GATTin yhteydessä esitettävistä kannoista.

Komissio katsoo, että jos yhteisö yksin tekee sopimuksen, sen seurauksena jäsenvaltiot, joista WTO-sopimuksen XI ja XIV artiklan mukaisesti tulee WTO:n täysjäseniä (katso edellä osa II Euroopan yhteisöjen asema WTO:ssa), eivät voi enää täysin käyttää suvereeneja oikeuksiaan WTO:ssa vaan heihin sovelletaan WTO:n jäseninä niitä yhteisön menettelyjä, jotka johtuvat EY:n perustamissopimuksen 113 artiklasta tai perustamissopimuksen muista asiaankuuluvista määräyksistä. Komissio toimii siten heidän edustajanaan ja viralliset kannat voidaan esittää WTO:ssa vain 113 artiklan menettelyjen perusteella (tai perustamissopimuksen jonkin muun asiaankuuluvan artiklan perusteella). Jäsenvaltiot voivat ilmaista mielipiteensä ja esittää kantansa vain sikäli kuin niillä on siihen erityinen lupa tai jos ne esittävät mielipiteensä niiden "alaisuuteen kuuluvien alueiden" nimissä. Tämä vastaa sitä paitsi tämänhetkistä tilannetta GATTissa.

Komissio toteaa, että jos jäsenvaltiot säilyttäisivät tietyt valtuudet GATS- ja TRIPS-sopimusten osalta, niiden kuten yhteisönkin olisi oikeudellisesti mahdotonta käyttää oikeutta ristikkäisten vastatoimien toteuttamiseksi. Näin ollen jos jäsenvaltio olisi toimivalta-alueellaan asianmukaisesti oikeutettu toteuttamaan vastatoimia mutta katsoisi, että ne ovat tehottomia, jos ne toteutetaan GATS- tai TRIPS-sopimusten kattamilla aloilla, yhteisön oikeuden mukaan se ei voisi käyttää toimivaltaa vastatoimien toteuttamiseksi tavarakaupan alalla, koska tämä ala joka tapauksessa kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan perustamissopimuksen 113 artiklan mukaisesti. Päinvastaisessa tapauksessa, jos yhteisö saisi oikeuden vastatoimiin tavarakaupan alalla mutta toteaisi olevansa kykenemätön käyttämään kyseistä oikeutta, sen olisi oikeudellisesti mahdotonta toteuttaa vastatoimia palvelujen tai TRIPS-sopimuksen alalla, koska tarpeelliset valtuudet olisi varattu jäsenvaltioille.

Komission mukaan toimivallan myöntäminen jäsenvaltioille GATS- ja TRIPS-sopimusten aloilla voisi johtaa epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin sekä jäsenvaltioiden että yhteisön kannalta. Jos jokin kolmas maa saisi oikeuden vastatoimiin yhteisön suhteen GATTin tai jonkin tavarasopimuksen vastaisen rikkomuksen vuoksi, mutta jolloin - riitojen ratkaisusta annettuja menettelyjä koskevan sopimuksen 22 artiklan mukaan - se loppujen lopuksi olisi oikeutettu toteuttamaan vastatoimia alueella, joka GATS- tai TRIPS-sopimusten yhteydessä kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, rangaistaisiin näin jäsenvaltioita yksin yhteisön syyksi luettavissa olevan rikkomuksen vuoksi. Samalla tavoin voisivat vastatoimet tavarakaupan alueella koskea yhteisöä jonkin jäsenvaltion GATS- tai TRIPS-sopimuksen yhteydessä tekemän rikkomuksen vuoksi.

Neuvosto kiistää ehdottomasti, että yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Maailman kauppajärjestöön osallistumisen tapojen määrittäminen olisi poliittinen kysymys. Se katsoo, että yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteinen osallistuminen WTO:hon on juridisesti perusteltua ja että se voi tapahtua unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuusperiaatteen mukaisesti, joka vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen C artiklan toisessa kohdassa() ja J.1 artiklan 4 kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä(), EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa sekä yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa lausunnossa 2/91 asettamissa ehdoissa.

Neuvosto ilmoittaa olevansa tietoinen yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden oikeudellisesta velvollisuudesta löytää keinot yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteisen, yhteensovitetun ja johdonmukaisen toiminnan takaamiseksi. Se myöntää, ettei se tällä hetkellä pysty esittämään tällaisia osallistumisen muotoja määrittelevää tekstiä. Tältä osin se asettaa vastuuseen komission, joka ottaen huomioon sen ehdottoman kannan yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan tehdä WTO-sopimus ja sen liitteet, oli kieltäytynyt osallistumasta tätä ongelmaa koskevaan keskusteluun.

Neuvoston mukaan tämä ongelma ei ole ylipääsemätön. Uruguayn kierroksen neuvottelut on käyty yhteisön ja sen jäsenvaltioiden osalta tavalla, joka takaa toiminnan yhtenäisyyden. Sopimusten hallinnointi WTO:ssa on todennäköisesti vähemmän monimutkaista kuin niitä koskevat neuvottelut.

Komissiolla ei ole mitään oikeutta olettaa, että sopimuksessa Euroopan unionista, perustamissopimuksissa ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitettyjä vaatimuksia voitaisiin olla noudattamatta tulevaisuudessa. Sitäpaitsi komissio voi turvautua sen käytössä oleviin oikeudellisiin keinoihin (perustamissopimuksen 169 ja 173 artikla) valvoakseen neuvoston ja jäsenvaltioiden toimien yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa.

Huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot ovat neuvoston kanssa täysin samaa mieltä.

Viitattuaan neuvoston tavoin edellä mainittuun lausuntoon 2/91 ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen C artiklan toiseen kohtaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, että sen tyyppinen kiinteä yhteistoiminta, jota näissä teksteissä suositellaan, luonnehtii täsmälleen Uruguayn kierroksen neuvotteluja. Ne ovat osoittaneet, että on mahdollista löytää ja saada tehokkaasti toimimaan neuvottelujärjestelmä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka kunnioittavat yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toimivaltaa.

Ranskan hallitus toteaa, että yhteisön äänimäärä on suoraan ja yksinomaisesti riippuvainen jäsenvaltioiden kuulumisesta WTO:hon ja toteaa neuvoston tavoin, että jäsenvaltioiden kuuluminen järjestöön on perusteltua ei väitettyjen poliittisten syiden vuoksi, vaan jäsenvaltioilla olemassa olevan toimivallan vuoksi, toisin sanoen luonteeltaan yksinomaisen toimivallan puuttuessa yhteisöltä kysymyksessä olevan sopimuksen tekemiseksi.

Alankomaiden hallitus viittaa edellä mainittuun lausuntoon 2/91, EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa esitettyyn yhteisöuskollisuuden velvollisuuteen sekä tarpeeseen taata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen C artiklan toisessa kohdassa mainittu unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus. Se katsoo että neuvosto, yhteisö ja jäsenvaltiot voisivat sopia keskenään kaikista WTO:n piirissä toteutettavan toiminnan näkökohdista, kuten näkökantojen keskinäisestä lähentämisestä, edustajana toimimisesta neuvotteluissa ja toimenpiteistä riitojen sovittelun yhteydessä.

Alankomaiden hallitus korostaa, että tällaisen sopimuksen valmisteleminen olemassa oleva yhteisön toimivalta ja kansallinen toimivalta huomioon ottaen on yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä järjestettävä sisäinen asia, joka ei millään tavoin muuta sitä tosiseikkaa, että yhteisöllä ei ole yksinomaista toimivaltaa WTO-sopimuksen kattamilla aloilla.

Mitä tulee jäsenvaltioiden ja yhteisön yhteiseen osallistumiseen WTO-sopimuksen ja sen liitteiden tekemiseen, Espanjan hallitus myöntää tarpeelliseksi yhteensovittaa yhteisön ja jäsenvaltioiden tämänhetkinen ja tuleva toiminta uuden järjestön piirissä. Se mainitsee tässä yhteydessä saman oikeuskäytännön (lausunnot 1/78 ja 2/91) ja samat sopimustekstit kuin muut huomautuksensa esittäneet hallitukset (EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa mainittu yhteisöuskollisuutta koskeva velvoite).

Kreikan hallitus korostaa yksinomaan, että yhteisön ja jäsenmaiden yhteinen osallistuminen WTO:ta koskevaan päätösmenettelyyn voi toimia vain, jos noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen C artiklan toisessa kohdassa vahvistettua unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuusperiaatetta.

XV. Budjetti- ja rahoituskysymykset

Mitä tulee WTO-sopimuksen rahoitusta koskeviin määräyksiin, komissio korostaa, että WTO:n toimintakustannuksilla, vaikka ne ovat elintärkeitä järjestön asianmukaisen toiminnan kannalta, ei ole sopimuksessa sitä keskeistä asemaa, joka rahoitusta koskevilla määräyksillä oli edellä mainitun lausunnon 1/78 (55 kohta) kohteena olevan kumialan sopimuksen taloudellisissa järjestelyissä. WTO:n budjetti on pelkkä seuraus järjestön yleisiin tavoitteisiin pyrkimisestä.

Tämän vuoksi vaikka vahvistettujen osuuksien maksaminen tapahtuisi jäsenvaltioiden toimesta, tämä ei voisi asettaa kysymyksenalaiseksi yhteisön yksinomaista toimivaltaa tehdä WTO-sopimus: jäsenvaltiot yksinkertaisesti suorittaisivat yhteisön lukuun kansainväliset velvoitteet, joista tämä yksin on valtuutettu sopimaan.

Siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin olisi sitä mieltä, että jäsenvaltiot voivat maksaa osuudet omissa nimissään WTO:n budjettiin, komissio korostaa, että jaetun toimivallan, joka olisi tästä seurauksena, olisi rajoituttava uuden järjestön budjettia ja rahoitusta koskeviin näkökohtiin.

Portugalin hallitus katsoo, että eräs ratkaisevista syistä, miksi yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä kansainvälinen sopimus yhteisesti mutta itsenäisesti, on sopimuksen soveltamisesta aiheutuvien menojen kansallinen rahoittaminen. Yhteisön oikeuskäytännössä tämä tulkinta on vahvistettu edellä mainitussa lausunnossa 1/78.

Portugalin hallitus korostaa, että jäsenvaltiot rahoittavat WTO:n perustamisesta ja toiminnasta aiheutuvat menot, koska jäsenvaltiot ovat WTO:n alkuperäisiä jäseniä (katso WTO:n perustamissopimuksen XI artikla). Se katsoo, että tämä on riittävä perustelu jäsenvaltioiden osallistumiselle sopimuksen tekemiseen kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy on seurausta yhteisön oikeudesta: yhteisön käytännössä yksi ratkaisevista syistä siihen, että yhteisön ja jäsenvaltioiden on tehtävä kansainvälinen sopimus, on sopimuksen soveltamisesta aiheutuvien menojen rahoittamisen lankeaminen jäsenvaltioille.

Päinvastoin kuin komissio väittää, merkitystä ei ole sillä, onko rahoituksella olennainen osa sopimuksen taloudellisissa järjestelyissä (kuten oli laita lausunnon 1/78 kohteena olevassa kumialan sopimuksessa) vai ei. Joukko perustuotteita koskevia kansainvälisiä sopimuksia ennen lausuntoa 1/78 on tehty sekasopimuksen muodossa, koska niissä rahoitusvastuu lankesi kansallisille budjeteille, vaikka maksujen tarkoituksena ei ollut kuin kattaa sellaisten elinten toiminnasta aiheutuvat menot, jotka oli perustettu kysymyksessä olevien sopimusten hallinnoimiseksi. Kääntäen, yhteisö yksin on tehnyt vastaavanlaisia sopimuksia siitä yksinomaisesta syystä, että niiden rahoittaminen on määrätty tapahtuvaksi yhteisön budjetista.

Jäsenvaltioiden osallistumisen puolesta WTO-sopimuksen tekemiseen Portugalin hallitus esittää toisen syyn, joka perustuu sen omaan perustuslakiin. Portugalin tasavallan perustuslain 164 pykälän j momentin nojalla tasavallan kansalliskokouksen tehtävä on hyväksyä kansainväliset sopimukset, joissa määrätään Portugalin osallistumisesta kansainvälisiin järjestöihin, minkä jälkeen tasavallan presidentin tehtävä on ratifioida nämä sopimukset (katso 137 pykälä b momentti). Portugalin hallituksen mukaan Portugalin liittyminen Euroopan yhteisöihin ei voi estää näiden perustuslain määräysten soveltamista ainakaan tapauksessa, jossa Portugalin osallistuminen kansainvälisiin järjestöihin edellyttää kansallisesta budjetista maksettavia rahoitusosuuksia.

XVI. Komission, neuvoston ja huomautuksensa esittäneiden valtioiden vastausehdotukset lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin

Ottaen huomioon edellä esitetyt johtopäätökset, komissio ja huomautuksensa esittäneet osapuolet ehdottavat asetettuihin kysymyksiin seuraavia vastauksia:

Komissio esittää johtopäätöksenään:

"- Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen tavarakauppaa koskevat osat, toisin sanoen vuoden 1994 GATT-sopimus ja sen liitteet, kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan mukaan. Poikkeuksen muodostavat mahdollisesti tietyt EHTY-tuotteita koskevat näkökohdat;

- WTO-sopimuksen palvelukauppaa (GATS) koskeva osa kuuluu niinikään yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan mukaan tai mainitun sopimuksen 235 ja/tai 100 a artiklan mukaan ja, tapauksesta riippuen sovellettaessa implisiittisen toimivallan periaatetta lausunnon 1/76 doktriinin ja ERTA-doktriinin tarkoittamassa merkityksessä;

- WTO-sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaa (TRIPS) koskeva osa kuuluu myös yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan mukaan tai mainitun sopimuksen 100 a ja/tai 235 artiklan mukaan ja, tapauksesta riippuen sovellettaessa implisiittisen toimivallan periaatetta lausunnon 1/76 doktriinin ja ERTA-doktriinin tarkoittamassa merkityksessä."

Neuvosto tekee seuraavat johtopäätökset:

"Menettely

Neuvosto jättää yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi sen, voidaanko käsiteltävänä olevan tapauksen erityisolosuhteissa - kun kysymys ei ole "suunnitteilla olevasta" vaan jo allekirjoitetusta sopimuksesta "jos sopimus aikanaan tehdään" - (etukäteen annettavaa) lausuntoa koskeva pyyntö ottaa tutkittavaksi. Se katsoo joka tapauksessa välttämättömäksi, että yhteisöjen tuomioistuin muotoilee uudelleen komission esittämät kysymykset.

Aineellisoikeudellinen sisältö

Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta lähes koko GATT-sopimukseen lukuun ottamatta poikkeuksia erityisesti siltä osin kuin kysymyksessä on EHTY-sopimuksen alaisuuteen kuuluviin tuotteisiin sovellettava järjestelmä ja kun kysymyksessä ovat merentakaiset alueet, joita yhteisön perustamissopimukset eivät koske. Lisäksi yhteisöllä on yksinomainen toimivalta ERTA-tuomion oikeuskäytännön mukaan suhteessa tiettyihin GATS- ja TRIPS-sopimusten erityisiin näkökohtiin.

Lisäksi ja ennen kaikkea sikäli kuin neuvosto on jo nyt päättänyt olla käyttämättä yhteisön mahdollista toimivaltaa GATS- ja TRIPS-sopimuksiin nähden, jäsenvaltioiden toimivalta on hallitseva näiden kahden sopimuksen kattamilla aloilla. Lopuksi tietyt GATS- ja TRIPS-sopimuksiin kuuluvat alat voivat joka tapauksessa kuulua vain yksin jäsenvaltioiden toimivaltaan voimassa olevan perustamissopimuksen mukaan."

Neuvosto ehdottaa:

"siltä osin kuin lausuntopyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi, yhteisöjen tuomioistuimen tulee vastata seuraavasti:

Se, että yhteisö ja jäsenvaltiot tekevät Uruguayn kierrokseen perustuvat sopimukset yhdessä, on yhteensoveltuvaa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksissa määrätyn toimivallanjaon kanssa".

Uruguayn kierrokseen perustuvien sopimusten tekeminen yhteisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden toimesta on yhteensoveltuva jaetun toimivallan periaatteen kanssa, joka perustuu Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksiin".

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esittää seuraavat johtopäätökset:

"1. Yhteisö on toimivaltainen osallistumaan GATS-sopimuksen tekemiseen EY:n perustamissopimuksen 54, 57, 66, 75, 84, 99 ja 110 a artiklan nojalla.

2. Myös jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia osallistumaan GATS-sopimuksen tekemiseen.

3. Jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia osallistumaan TRIPS-sopimuksen tekemiseen.

4. Yhteisö on myös toimivaltainen osallistumaan TRIPS-sopimuksen tekemiseen EY:n perustamissopimuksen 100 a, 113 ja 235 artiklan nojalla.

5. Jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia osallistumaan Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen tekemiseen".

Ranskan hallitus "kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta vastaamaan komission lausuntopyyntöön siten, että WTO-sopimuksen tekeminen (yhdessä sen liitteinä olevien sopimusten kanssa) kuuluu sekä yhteisön toimivaltaan että jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että yhteisön osalta päätös ei voi perustua ainoastaan 113 artiklaan rajoittuvaan eikä myöskään yksinomaan 100 a, 113 ja 235 artiklaan rajoittuvaan oikeudelliseen perustaan".

Espanjan hallitus kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta antamaan lausunnon, jossa todetaan, että yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä on olemassa jaettu toimivalta Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen yhteydessä ja että tämän vuoksi kyseinen sopimus on luonteeltaan sekasopimus.

Portugalin hallituksen johtopäätökset ovat seuraavat:

"- WTO-sopimuksen palveluja, teollis- ja tekijänoikeuksia ja EHTY-sopimuksessa tarkoitettujen tuotteiden kaupan säännöstöä koskevissa osissa säännellään aloja, jotka osittain kuuluvat jäsenvaltioiden rinnakkaiseen tai omaan toimivaltaan;

- WTO:n toiminnasta aiheutuvien menojen rahoittaminen kansallisista budjeteista on kysymys, joka on varattu jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan;

- sikäli kuin WTO-sopimuksessa tarkoitetut alat kuuluvat osittain yhteisön toimivaltaan ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, sekasopimuksen muoto, paitsi että se on yhteensoveltuva perustamissopimuksissa määrätyn yhteisön toimivallanjakojärjestelmän kanssa, voi taata Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisen edustuksen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden Maailman kauppajärjestössä."

Saksan hallituksen johtopäätös on seuraava:

"GATS- ja TRIPS-sopimukset, EHTY-tulleista päättäminen ja WTO-sopimus on tehtävä sekasopimusten muodossa. Saksan liittotasavallan on ratifioitava sopimukset."

Tanskan hallitus päättelee:

"Euroopan yhteisöillä ei ole - - yksinomaista toimivaltaa tehdä Maailman kauppajärjestön perustamissopimusta."

Tanskan hallituksen mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, tekeekö yhteisö sopimuksen. Jäsenvaltiot voivat myös valita sekasopimuksen muodon, niin että sopimuksen tekevät sekä yhteisö että jäsenvaltiot. Tanskan hallituksen mielestä sopimuksen täytäntöönpanoa koskeva kysymys olisi otettava huomioon tässä arvioinnissa. Sellaisilla aloilla, joilla jäsenvaltioilla tällä hetkellä tai tulevaisuudessa on aikomus panna tämä sopimus täytäntöön kansallisesti, ei ole suositeltavaa, että yhteisö yksin tekee sopimuksen. Tällainen on tilanne tiettyjen GATS- ja TRIPS-sopimusten osien osalta. Näiden kahden sopimuksen kattamien kahden alan osalta Tanskan hallitus pitää välttämättömänä säilyttää jaettu toimivalta ja lisätä sopimukseen maininta tarvittavasta oikeudellisesta perustasta.

Siinä tapauksessa, että komission esittämä lausuntopyyntö voidaan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ottaa tutkittavaksi, Alankomaiden hallitus katsoo, että WTO-sopimuksen ja sen liitteiden tekeminen kuuluu jäsenvaltioiden ja yhteisöjen yhteiseen toimivaltaan.

Kreikan hallitus

"odottaa yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisevan asian neuvoston puolustamien kantojen hyväksi".

Euroopan parlamentti puolestaan ehdottaa, että yhteisöjen tuomioistuimen tulisi:

"- lausua, että Maailman kauppajärjestön perustamissopimus on tehtävä EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan perusteella;

- lausua, että annettavasta lausumasta riippumatta EY:n perustamissopimuksen 113 artikla ei muodosta riittävää oikeudellista perustaa;

- lausua, että mahdollista turvautumista EY:n perustamissopimuksen 235 artiklaan tai yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ei voida tulkita siten, että se aiheuttaa parlamentille oikeudellisen velvoitteen antaa puoltava lausunto siinäkin tapauksessa, että Euroopan parlamentti ei voisi hyväksyä sopimuksen tekemistä sen sisällön vuoksi."

XVII. Yhteisöjen tuomioistuimen komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille tekemät kysymykset ja niihin annetut vastaukset

Yhteisöjen tuomioistuin päätti osoittaa komissiolle ja huomautuksensa esittäneille osapuolille seuraavat kysymykset:

A. Ensimmäinen kysymys

Komissiota pyydetään ottamaan kantaan neuvoston esittämään väitteeseen, joka koskee tapaa, millä erityisiä sitoumuksia koskeva yhteisön ja sen jäsenvaltioiden nimissä tehty luettelo on laadittu. Tämän asiakirjan tarkastelusta seuraa itse asiassa, että edellytykset, jotka koskevat palvelumarkkinoille pääsyä koskevien esteiden poistamista, ja tähän poistamiseen liittyvät rajoitukset vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen.

Esittämässään vastauksessa komissio katsoo, että ei tapa jolla yhteisön tarjous on valmisteltu, sen sisältö eikä otsikointi eivät vaikuta millään tavoin yhteisön toimivallan määrittämistä koskevaan kysymykseen.

Siten komissio on hyväksynyt luettelon tekemisen yhteisön ja sen jäsenvaltioiden nimissä ainoastaan rauhoittaakseen jäsenvaltioiden pelkoa siitä, etteivät ne voisi saada WTO:n jäsenyyttä niiden nimissä esitetyn palveluja koskevan tarjouksen puuttuessa. Tämä puhtaasti poliittinen myönnytys ei merkitse sen hyväksymistä, että jäsenvaltioilla olisi toimivalta tehdä GATS-sopimus.

Mitä tulee jäsenvaltioiden välisiin vaihteluihin niiden asettamissa edellytyksissä poistaa esteet, jotka koskevat palvelumarkkinoille pääsyä jäsenvaltiosta toiseen, niiden selityksenä on GATS-sopimuksessa hyväksytty metodologia ja yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamisen keskeneräisyys.

GATS-sopimuksen perustavanlaatuisena päämääränä on kansainvälisen palvelukaupan vapauttaminen. Kuitenkin joustavuussyistä GATS-sopimuksen XVI ja XVII artiklassa WTO:n jäsenille annetaan lupa merkitä rajoitukset ja edellytykset erityisiä sitoumuksia koskeviin luetteloihinsa. Avoimuutta koskevista syistä pidettiin parempana luetella olemassa olevat rajoitukset mieluummin kuin määrätä yleinen "standstill"-lauseke.

Olemassa olevien rajoitusten luettelo vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, koska yhteisön lainsäädäntöä ei ole kokonaan yhdenmukaistettu ja koska jäsenvaltioilla on vielä rinnakkainen toimivalta sisäisissä asioissa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että toimivalta ulkoisella tasolla olisi myös jaettu.

Tavara-ala tarjoaa valaisevan esimerkin yhteisön yksinomaisesta ulkoisesta toimivallasta, joka asettuu osittain rinnakkaisen sisäisen toimivallan päälle. Esimerkiksi kaupan teknisiä esteitä koskeva lainsäädäntö kuuluu edelleen osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan sisäisellä tasolla, kun taas kansainvälisellä tasolla yhteisöllä on yksinomainen toimivalta perustamissopimuksen 113 artiklan perusteella. Tämän määräyksen nojalla yhteisö on tehnyt GATTin teknisiä esteitä koskevan koodeksin. Jos tänä päivänä suoritettaisiin tavaroihin sovellettavien teknisten standardien ja normien alalla tilannekatsaus, joka olisi verrattavissa palvelualan sitoumuksia koskevaan luetteloon, erilaisuus olisi huomattava. Tämä ei kuitenkaan aseta kysymyksenalaiseksi yhteisön yksinomaista toimivaltaa tehdä kansainvälinen sopimus, jonka tarkoituksena on kyseisen alan vapauttaminen. Yhteisö päättelee tästä, että erityisiä sitoumuksia koskevien luetteloiden laatimistavasta tai sisällöstä ei voida tehdä mitään johtopäätöstä sen määrittämiseksi, mikä on yhteisön tai jäsenvaltioiden toimivalta tehdä GATS-sopimus.

B. Toinen kysymys

Komission lausunnosta 1/76 tekemän yhteenvedon mukaan yhteisön toimivalta tehdä kansainvälisiä sitoumuksia ei rajoitu mahdollisuuteen, että sisäistä toimivaltaa on aikaisemmin käytetty vaan sen olemassaolo on mahdollinen myös silloin, kun yhteisön sisäisiä toimenpiteitä on toteutettu kansainvälisten sopimusten tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä. Komissiota pyydetään ilmoittamaan ne sisäiset toimenpiteet, joiden toteuttamista suunnitellaan GATS- ja TRIPS-sopimusten tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä.

Komissio toteaa, että hiljattain neuvostolle lähettämässään ehdotuksessa Uruguayn kierroksen tulosten täytäntöönpanotoimista se on ehdottanut:

- yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1) 5 ja 29 artiklan muuttamista;

- neuvoston sellaisten asetusten muuttamista, jotka koskevat viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten nimien suojaa (viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 822/87 (EYVL L 84, s. 1); tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä 29 päivänä toukokuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1576/89 (EYVL L 160, s. 1) ja maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten määritelmää, nimityksiä ja pakkauksia koskevista yleisistä säännöistä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1601/91 (EYVL L 149, s. 1);

- puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellisesta suojasta 16 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 87/54/ETY (EYVL 1987, L 24, s. 36) suojan ulottamista WTO-jäsenmaiden luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin koskevaa päätöstä;

- muutettua ehdotusta asetukseksi tuoteväärennösten ja piraattituotteiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen, viennin ja kauttakuljetuksen kieltävistä toimenpiteistä.

Komissio lisää, että tällä hetkellä se rajoittuu ehdottamaan ainoastaan toimenpiteitä, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä WTO-sopimuksen ja sen liitteiden asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta. Sen vuoksi sen aikomuksena on käsitellä vasta myöhemmin GATS-sopimuksen täytäntöönpanemista koskevia yhteisön toimenpiteitä.

C. Kolmas kysymys

1. Komissio on esittänyt, että missään EY:n perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien lukujen määräyksissä ei velvoiteta yhteisön lainsäätäjää käyttämään pelkästään sisäisesti (eli on suhteessa yhteisön kansalaisiin) sille näissä luvuissa myönnettyä toimivaltaa. Komissiota pyydetään ilmoittamaan, missä tapauksissa ja minkä arviointien perusteella yhteisön lainsäätäjä jo on käyttänyt kyseistä toimivaltaa suhteessa kolmansien maiden kansalaisiin.

Komissio on laatinut luettelon 33:sta johdetun oikeuden säädöksestä, jotka käsittelevät ulkosuhteita. Jotkut niistä on annettu pankki-, rahoitus-, vakuutus- tai televiestinnän alalla ja ne perustuvat perustamissopimuksen 54 artiklaan, 57 artiklan 2 kohtaan tai 66 artiklaan. Tärkeimmät komission mainitsemista säädöksistä voidaan ryhmitellä seuraavasti:

a) Tietyissä johdetun oikeuden säädöksissä säädetään niiden säännösten soveltamisesta myös kolmansien maiden yhtiöiden yhteisössä oleviin sivuliikkeisiin, tai niissä jopa säädetään sivuliikkeitä koskevista erityissäännöksistä.

Katso:

- perustamissopimuksen 54 artiklaan perustuvan jäsenvaltioon sijoittautuneiden sellaisten luotto- ja rahoituslaitosten sivukonttoreiden velvollisuudesta julkistaa tilinpäätösasiakirjat, joiden kotipaikka ei ole siinä jäsenvaltiossa, 13 päivänä helmikuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/117/ETY (EYVL L 44, s. 40) 3 artikla;

- perustamissopimuksen 54 artiklaan perustuvan julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä, 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston kahdennentoista direktiivin 89/666/ETY (EYVL L 395, s. 36) 7 artikla;

- perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan ja 100 a artiklaan perustuva rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/308/ETY (EYVL L 166, s. 77);

- perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan perustuva talletusten vakuutusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY (EYVL L 135, s. 5). Direktiivin 6 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten luottolaitosten perustamien sivukonttoreiden, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, antama turva vastaa tässä direktiivissä säädettyä. Jos näin ei ole, jäsenvaltiot voivat velvoittaa ne osallistumaan alueella voimassa olevaan talletusten vakuusjärjestelmään.

b) Rahoitusalalla yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin arvopapereihin, jotka on otettu viralliselle listalle jäsenvaltiossa sijaitsevassa tai toimivassa arvopaperipörssissä tai joista on tehty tätä koskeva hakemus, silloinkin kun liikkeelle laskija on sijoittautunut kolmanteen maahan.

Katso: arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamista koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/279/ETY (EYVL L 66, s. 21) 1 artikla sekä arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamisen yhteydessä julkistettavan listalleottoesitteen laatimista, tarkastusta ja levittämistä koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta 17 päivänä maaliskuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/390/ETY (EYVL L 100, s. 1) 1 artikla. Molemmat direktiivit perustuvat perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohtaan ja 100 artiklaan.

c) Aivan vastaavalla tavalla sovelletaan erästä direktiiviä kolmansien maiden yhtiöihin, joiden osakkeet on otettu yhteisön arvopaperipörssin viralliselle pörssilistalle.

Katso: perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohtaan ja 100 artiklaan perustuva yhtiöiden, joiden osakkeet on otettu arvopaperipörssin viralliselle pörssilistalle, säännöllisestä tiedonantovelvollisuudesta 15 päivänä helmikuuta 1982 annettu neuvoston direktiivi 82/121/ETY (EYVL L 48, s. 26). Erästä toista direktiiviä sovelletaan kolmansien maiden sellaisiin yhtiöihin, joka hankkii tai luovuttaa huomattavan osuuden yhtiöstä, joka kuuluu jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen ja jonka osakkeet on otettu yhteisön arvopaperipörssin viralliselle pörssilistalle.

Katso: perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohtaan ja 100 artiklaan perustuva tiedoista, jotka on julkistettava, kun huomattava osuus pörssiyhtiöstä on hankittu tai luovutettu, 12 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 88/627/ETY (EYVL L 348, s. 62).

d) Direktiivissä, joka koskee "televisiota ilman rajoja", velvoitetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki televisiolähetykset, joita lähettävät kyseisen valtion toimivallan alaisuuteen kuuluvat televisiolähetystoiminnan harjoittajat tai televisiolähetystoiminnan harjoittajat, jotka kuulumatta minkään jäsenvaltion toimivallan alaisuuteen käyttävät kyseisen jäsenvaltion lähetystaajuutta taikka jäsenvaltion myöntämää satelliittikapasiteettia tai siinä sijaitsevaa satelliittilähetysasemaa, ovat kyseisessä jäsenvaltiossa yleisölle tarkoitettuihin televisiolähetyksiin sovellettavan lainsäädännön mukaisia.

Katso: perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan ja 66 artiklaan perustuva televisiolähetystoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/552/ETY (EYVL L 298, s. 23).

e) Tietyt johdetun oikeuden säädökset valtuuttavat yhteisön toimimaan yhteistyössä kolmansien maiden viranomaisten kanssa yhteisön lainsäädännön tehokkuuden vahvistamiseksi.

Katso:

- perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan perustuva luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta 6 päivänä huhtikuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/30/ETY (EYVL L 110, s. 52). Direktiivin 8 artiklassa valtuutetaan neuvosto tekemään kolmansien maiden kanssa sopimuksia, joiden tavoitteena on sopia yksityiskohtaisista määräyksistä konsolidoidun valvonnan soveltamiseksi: luottolaitoksiin, joiden emoyhtiöiden kotipaikka on kolmannessa maassa, ja kolmansissa maissa toimivaan luottolaitokseen tai rahoitusyhtiöön, joka on emoyhtiö ja jolla on kotipaikka yhteisössä;

- perustamissopimuksen 100 a artiklaan perustuva sisäpiirikauppoja koskevien säännösten ja määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/592/ETY (EYVL L 334, s. 30). Direktiivin 11 artiklassa valtuutetaan yhteisö tekemään sopimuksia kolmansien maiden kanssa direktiivin sääntelemillä aloilla.

f) Määrätyissä johdetun oikeuden säädöksissä yhteisö valtuutetaan tekemään sopimuksia yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopiakseen yhteisössä olevia kolmansien maiden yhtiöiden sivuliikkeitä koskevista johdetun oikeuden säädöksissä säädettyjä edullisemmista säännöistä sikäli kuin näissä kolmansissa maissa yhteisön yhtiöiden sivuliikkeille taataan vastaava kohtelu (vastavuoroisuuden periaate). Komissio viittaa tässä yhteydessä:

- perustamissopimuksen 57 artiklaan perustuvan luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 77/780/ETY (EYVL L 322, s. 30) 9 artiklan 3 kohtaan;

- myös perustamissopimuksen 57 artiklaan perustuvan henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 79/267/ETY (EYVL L 63, s. 1) 32 artiklaan;

- perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan perustuvan muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 73/239/ETY (EYVL L 228, s. 3) 29 artiklaan. Tämän ensimmäisen neuvoston direktiivin mukaisesti on tehty Sveitsin valaliiton kanssa sopimus, joka perustuu 57 artiklan 2 kohtaan ja 235 artiklaan (EYVL 1991, L 205, s. 2).

g) Muissa johdetun oikeuden säädöksissä säädetään pysyvästä arviointimenettelystä yhteisön taloudellisten toimijoiden pääsystä kolmansien maiden markkinoille. Mikäli käy ilmi, että yhteisön yrityksille ei myönnetä vastaavaa pääsyä markkinoille kuin yhteisö myöntää kyseisten kolmansien maiden yrityksille, komissio voi tilanteen korjaamiseksi aloittaa neuvottelut kysymyksessä olevien kolmansien maiden kanssa tai ehdottaa neuvostolle yhteisön markkinoiden sulkemista näiden kolmansien maiden yhtiöiden tytäryhtiöiltä.

Tässä yhteydessä komissio viittaa:

- perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan perustuvan luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annetun toisen neuvoston direktiivin 89/646/ETY (EYVL L 386, s. 1) 8 ja 9 artiklaan;

- muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettujen direktiivin 73/239/ETY ja direktiivin 88/357/ETY muuttamisesta erityisesti moottoriajoneuvojen vastuuvakuutusten osalta 8 päivänä marraskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/618/ETY (EYVL L 330, s. 44) 4 artiklaan;

- henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta 8 päivänä marraskuuta 1990 annetun toisen neuvoston direktiivin 90/619/ETY (EYVL L 330, s. 50) 8 artiklaan;

- perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan perustuvan sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/22/ETY (EYVL L 141, s. 27) 7 artiklaan.

h) Rahoitusalalla neuvoston direktiiveissä yhteisö valtuutetaan tekemään sopimuksia kolmansien maiden kanssa tunnustaakseen vastavuoroisuuteen perustuen tarjousselosteet, jotka on laadittu ja tarkastettu kolmannen maan tai kolmansien maiden lainsäädännön mukaan virallista noteerausta tai viralliselle pörssilistalle ottamista varten.

Katso perustamissopimuksen 54 artiklan 2 kohtaan perustuvan direktiivin 80/390/ETY muuttamisesta 22 päivänä kesäkuuta 1987 annettu edellä mainittu neuvoston direktiivi 87/345/ETY (EYVL L 185, s. 81), ja perustamissopimuksen 54 artiklaan perustuva arvopapereita yleisölle tarjottaessa julkistettavan tarjousesitteen laatimista, tarkastusta ja levittämistä koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta 17 päivänä huhtikuuta 1989 annettu neuvoston direktiiivi 89/298/ETY (EYVL L 124, s. 8).

i) Julkisten hankintojen alalla direktiivissä säädetään, että hankintasopimuksen tekemiseksi esitetty tarjous, jossa kolmansista maista tulevien tavaroiden määrä ylittää 50 % tarjoukseen sisältyvien tavaroiden arvosta, voidaan hylätä, jos yhteisö ei ole tehnyt tämän kolmannen maan kanssa sopimusta, jossa yhteisön yrityksille myönnetään vastaava ja tehokas pääsy tämän kolmannen maan markkinoille.

Katso perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan, 66, 100 a ja 113 artiklaan perustuvan vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelystä 17 päivänä syyskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/531/ETY (EYVL L 297, s. 1) 29 artikla.

Tämän direktiivin 29 artiklan nojalla Euroopan yhteisö on tehnyt julkisia hankintoja koskevan sopimuksen yhteisymmärryspöytäkirjan muodossa Amerikan yhdysvaltojen kanssa. Siinä taataan yhteisön yrityksille vastaava ja tehokas pääsy Amerikan yhdysvaltojen markkinoille, mitä tulee Yhdysvaltojen sähköalan yksiköiden hankinta- ja rakennusurakoihin (katso 113 artiklaan perustuva 10.5.1993 tehty neuvoston päätös 93/323/ETY (EYVL L 125, s. 1) sopimuksen hyväksymisestä ja niinikään perustamissopimuksen 113 artiklaan perustuva direktiivin 90/531/ETY säännösten edun laajentamisesta Amerikan yhdysvaltoihin 10 päivänä toukokuuta 1993 tehty neuvoston päätös 93/324/ETY (EYVL L 125, s. 54).

Eräässä toisessa direktiivissä säädetään, että kun komissio toteaa, että jokin kolmas maa ei myönnä palvelu-urakoiden myöntämisen pääsyn osalta yhteisön yrityksille samanlaista tehokasta pääsyä markkinoille kuin yhteisö myöntää kolmansien maiden yrityksille, komissio voi ehdottaa neuvostolle päätöstä palvelu-urakoiden myöntämisen keskeyttämisestä tai rajoittamisesta:

- sellaisten yritysten osalta, jotka kuuluvat kysymyksessä olevien kolmansien maiden lainsäädännön alaisuuteen;

- sellaisten yritysten osalta, jotka ovat sidoksissa a kohdassa tarkoitettuihin yrityksiin ja joiden kotipaikka on yhteisössä, mutta joilla ei ole suoraa ja tehokasta yhteyttä jonkin jäsenvaltion talouteen;

- sellaisten yritysten osalta, joiden esittämien tarjousten kohteena ovat kysymyksessä olevasta kolmannesta maasta peräisin olevat palvelut.

Katso ETY:n perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan, 66, 100 a ja 113 artiklaan perustuvan vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan julkisten hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (EYVL L 199, s. 84) 37 artiklan 3 kohta.

j) Eräässä merikuljetusalan asetuksessa säädetään kolmansien maiden kansalaisuutta olevien tavarakuljetusten kansainvälisiä linjaliikennepalveluja tarjoavien varustajien vilpillisiä hinnoittelukäytäntöjä vastaan sovellettavasta menettelystä.

Katso perustamissopimuksen 84 artiklan 2 kohtaan perustuva meriliikenteen vilpillisistä hinnoittelukäytännöistä 22 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4057/86 (EYVL L 378, s. 14).

Eräässä toisessa asetuksessa säädetään menettelystä, jota sovelletaan silloin kun kolmas maa tai sen kauppaedustaja rajoittaa tai uhkaa rajoittaa jäsenvaltioiden varustamojen tai jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten vapaata pääsyä meriliikenteeseen (1 artikla). Sitä sovelletaan kolmannen maan varustamoihin, jotka tarjoavat palveluja oman maansa ja jonkin muun kolmannen maan ja yhden tai useamman jäsenvaltion välillä (2 artikla). Saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa annetaan lupa vastatoimenpiteiden toteuttamiseen tällaisia varustamoja vastaan (b alakohta).

Katso perustamissopimuksen 84 artiklan 2 kohtaan perustuva yhteensovitetusta toiminnasta vapaan valtameriliikenteeseen pääsyn turvaamiseksi annettu 22 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4058/86 (EYVL L 378, s. 21).

2. Yleisemmin komissiota pyydetään kehittelemään sitä tapausta varten, että toimivalta rajoittuisi jäsenvaltioiden kansalaisiin kuten neuvosto ja muutamat huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot ovat väittäneet, perusteita, joiden mukaan näin rajatusta sisäisestä toimivallasta voitaisiin johtaa kolmansien maiden kansalaisille myönnettävän kohtelun kattava ulkoinen toimivalta.

Aluksi komissio korostaa, että GATS ja EY:n perustamissopimus perustuvat molemmat syrjimättömyysperiaatteelle ja niissä käytetään samoja oikeudellisia keinoja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan päämäärän toteuttamiseksi. Siten perustamissopimuksen 52 ja 59 artiklassa jäsenvaltioita estetään toteuttamasta toimenpiteitä, jotka loukkaavat kansalaisuuteen perustuvan syrjintäkiellon periaatetta. GATS-sopimuksessa puolestaan kielletään harjoittamasta syrjintää eri jäsenten kansalaisten välillä (suosituimmuuslauseke) sekä kohtelemasta eri tavoin kansallisia ja ulkomaisia palvelujen tarjoajia, siltä osin kuin kysymys on markkinoille pääsystä ja toiminnan harjoittamisen edellytyksistä (markkinoille pääsyä ja kansallista kohtelua koskeva lauseke).

Tästä syystä, jos rinnakkaisen toimivallan teorian perusteella yhteisölle myönnettäisiin ulkoinen toimivalta tehdä GATS-sopimus, tämä ei merkitsisi sitä, että yhteisön ulkoisella toimivallalla on laajempi ulottuvuus kuin sen sisäisellä toimivallalla, vaan pikemminkin sitä, että sillä on vastaava, jopa suppeampi ulottuvuus.

Komissio viittaa sen jälkeen kahteen perusteeseen yhteisön ulkoisen toimivallan, joka käsittäisi kolmansien maiden kansalaisille myönnettävän kohtelun, puolesta: yhtäältä ulkoisen toiminnan välttämättömyys ja toisaalta vaara yhteisön sääntöihin kohdistuvista vaikutuksista.

Mitä tulee ulkoisen toiminnan välttämättömyyteen, komissio korostaa, että taloudelliset edut, jotka yhteisön palvelujen tarjoajat perustamissopimuksesta saavat, ovat sisämarkkinoiden toteutuessa saavuttamassa rajansa. Palvelukaupan vapauttaminen kolmansissa maissa on tällä hetkellä suotuisin tekijä jäsenvaltioiden taloudellisen kehityksen tukemiseksi. Komission mukaan yhteisö ei voi pyrkiä saamaan kaupallisia etuja yhteisön taloudellisille toimijoille kolmansien maiden markkinoilla, jollei se kykene tarjoamaan vastasuorituksia kolmansien maiden palvelujen tarjoajille yhteisön markkinoilla, mikä edellyttää, että yhteisöllä on toimivalta säännellä niiden pääsyä yhteisön markkinoille.

Kuvatakseen näiden kahden yhteisön toiminnan ulottuvuuden välillä vallitsevaa läheistä kiinteää keskinäistä riippuvuutta, komissio mainitsee kaksi esimerkkiä: yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä 10.10.1989 tehty muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskeva sopimus sekä edellä mainittu pankkialan toinen direktiivi. Sveitsin valaliiton kanssa tehdyn sopimuksen "tavoitteena on määrätä vastavuoroisuuteen perustuen tarpeellisista ja riittävistä edellytyksistä sen mahdollistamiseksi, että sellaisten yritysten agentuurit ja sivuliikkeet, joiden toimipaikka on toisen sopimuspuolen alueella ja jotka haluavat sijoittautua tai jotka ovat sijoittautuneet toisen sopimuspuolen alueelle, voivat ryhtyä harjoittamaan itsenäistä toimintaa muun ensivakuutuksen kuin henkivakuutuksen alalla" (1 artikla). Toisessa pankkialan direktiivissä määrätään mahdollisuudesta lykätä kolmansien maiden luottolaitosten yhteisössä toimivien tytäryhtiöiden toimialahakemuksia, jotta yhteisölle annetaan keino neuvotella näissä maissa perustettujen yhteisön luottolaitosten tytäryhtiöiden hyväksi tehokkaasta kysymyksessä olevien kolmansien maiden markkinoille pääsystä.

Toinen komission esittämä peruste on se, että yhteisön sisäinen toimivalta rajoittuisi jäsenvaltioiden kansalaisiin, voisi vaikuttaa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteeseen.

Ensiksikin se, että jäsenvaltiot pystyisivät kukin määräämään kolmansien maiden kansalaisten osalta säännöistä, joilla säännellään jäsenvaltioiden markkinoille pääsyä ja itsenäisen ammattitoiminnan harjoittamista, voisi johtaa vääristymiin palvelujen tarjoamisen ja kilpailun alalla. Esimerkiksi pankki- ja vakuutusalalla liberaalein jäsenvaltio houkuttelisi alueelleen suurimman osan kolmansien maiden tämän alan palvelujen tarjoajista määräämällä yhteisön oikeuden ehtoja lievempiä ehtoja (vähimmäispääoman, vakuutusteknisen vastuuvelan, solvenssimarginaalin jne. alalla). Vähemmän liberaaleissa jäsenvaltioissa asuvat vakuutetut lähtisivät näihin jäsenvaltioihin sijoittautuneista vakuutusyhtiöistä ja hakeutuisivat kaikkein liberaaleimmassa jäsenvaltiossa toimiviin vakuutusyhtiöihin.

Lisäksi yhteisön oikeuden perustavaa laatua oleviin perusperiaatteisiin kohdistuvan vaikutuksen vaara olisi olemassa riippumatta siitä, onko yhteisössä toteutettu yhdenmukaistamista. Esimerkiksi se, että ammatillisen pätevyyden tunnustamisen alalla jossain jäsenvaltiossa säädettäisiin kolmannen maan kansalaisten osalta edullisemmasta järjestelmästä kuin on yhteisön kansalaisiin sovellettava järjestelmä, heikentäisi muiden jäsenvaltioiden kansalaisten sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta sen alueella. Sellainen lainsäädäntö olisi sitä paitsi johdonmukaisuusperiaatteen ja yhteisön etuuskohtelun periaatteen tai jopa perustamissopimuksen 5 artiklan vastainen.

D. Neljäs kysymys

Neuvosto katsoo ensisijaisesti, että EY:n perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palveluja käsittelevissä luvuissa ei ole mainintaa kolmansien maiden kansalaisille (yhtiöt ja luonnolliset henkilöt) myönnettävästä kohtelusta. Edelleen mitä tulee kaupalliseen läsnäoloon palvelumuotona, GATS-sopimuksen terminologian mukaan neuvosto tekee eron kolmannen maan yhtiön tytäryhtiöiden ja kolmannen maan yhtiön pelkkien sivuliikkeiden välillä. Neuvostoa pyydetään selittämään kantaansa tarkemmin.

Aluksi neuvosto ilmoittaa yhteisöjen tuomioistuimelle hyväksyneensä neuvoston 4.10.1994 Luxemburgissa pidetyssä kokouksessa (yleiset asiat) Uruguayn kierroksen sopimusten tekemistä koskevan päätösluonnoksen, joka lähetettiin Euroopan parlamentille, jotta tämä voisi muodostaa kantansa hyväksymislausuntomenettelyä varten. Tätä päätösluonnosta on mahdollisesti muutettava lausunnon perusteella, jonka yhteisöjen tuomioistuin tulee antamaan 15.11.1994. Tässä vaiheessa neuvosto pitää yhteisön toimivallan oikeudellisena perustana EY:n perustamissopimuksen 43, 54, 66 ja 75 artiklaa, 84 artiklan 2 kohtaa, 99, 100, 100 a, 113 ja 235 artiklaa yhdessä 228 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa.

Myöhemmin 11.10.1994 pidetyssä istunnossa neuvosto antoi yhteisöjen tuomioistuimelle neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission välillä yhteisesti sovitut "käyttäytymissäännöt" "Uruguayn kierroksen jälkeen" käytäviä palvelualaa koskevia neuvotteluja varten. Tekstin sanamuoto on seuraava:

"1. Ottaen huomioon palvelukauppaa koskevat neuvottelut, joita koskevat ministerikokouksen päätökset tehtiin 15.4.1994 Marrakechissa, sekä muut tätä kauppaa koskevat valmistelevan komitean tai Maailman kauppajärjestön palvelukauppaneuvoston alaisuudessa käydyt keskustelut, on sovittu, että varauksin, jotka koskevat osapuolten näkökantoja uudesta mandaatista ja toimivallanjakokysymyksestä, ja riippumatta tuloksista, jotka koskevat komission yhteisöjen tuomioistuimelle esittämää lausuntopyyntöä toimivaltakysymyksestä, komission tulee edelleen()

a) neuvotella yhteisön ja jäsenvaltioiden nimissä mainituissa neuvotteluissa ja keskusteluissa;

b) ilmoittaa jäsenvaltioille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, missä ja milloin muiden osapuolten kanssa joko virallisissa neuvotteluryhmissä tai muutoin käytävät keskustelut ja neuvottelut käydään, jos niistä ei ole ilmoitettu suoraan jäsenvaltioille;

c) ilmaista kaikkiin kysymyksiin asianmukaisessa päätöksentekomenettelyssä päätetyt kannat();

d) huolehtia siitä, että kaikkien jäsenvaltioiden edustajat voivat osallistua kaikkiin asiasisältöä koskeviin kokouksiin ja neuvotteluihin ottaen huomioon, että jäsenvaltiot voivat pyytää puheenjohtajaa toimimaan edustajanaan;

e) antaa jäsenvaltioille välittömästi tiedoksi kaikki viralliset ja epäviralliset GATT-sihteeristön ja muiden osallistujien, komissio mukaan lukien, tiedonannot, joita ei ole suoraan lähetetty jäsenvaltioille.

2. Neuvosto päättää säännöllisesti tarkastaa neuvottelujen edistymisen komission neuvostolle riittävän ajoissa esittämien raporttien perusteella, niin että neuvostolla on aikaa saada selvityksensä valmiiksi. Kunkin palvelualan osalta neuvosto pyrkii muotoilemaan neuvottelujen kohteena olevat tavoitteet ja varaa oikeuden antaa komissiolle riittävän ajoissa tarvittavat direktiivit."

Neuvosto katsoo, että EY:n perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palveluja käsittelevissä luvuissa pääasiallisesti vaietaan sellaisille luonnollisille ja oikeushenkilöille myönnettävästä kohtelusta, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, sillä neuvoston mukaan jo 52 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden, 59 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden sekä 221 artiklan sanamuodosta seuraa, että EY:n perustamissopimuksessa ei aseteta jäsenvaltioille mitään velvoitteita kolmansien maiden kansalaisille myönnettävän kohtelun osalta.

Neuvosto täsmentää perustelujaan esimerkin avulla: julkisen palvelualan yrityksen yksityistäminen.

Yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteiden puuttuessa tällä alalla jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia säätelemään yksityistämisen edellytyksistä. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin otettava huomioon perustamissopimuksen asianomaisissa määräyksissä niille asetetut ehdot ja rajat (esimerkiksi kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate, jota 58 artiklassa sovelletaan yhtiöihin). Tältä osin on tehtävä ero jäsenvaltioissa perustettujen yhtiöiden ja "ulkomaisten" yhtiöiden, eli kolmansissa maissa perustettujen yhtiöiden, välillä. Sen vuoksi, kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään ehdoista, jotka koskevat yksityisten yhtiöiden osakkuutta yksityistettävän yrityksen pääomaan, siinä ei voida tehdä eroa jäsenvaltioissa perustettujen yhtiöiden välillä niiden "kansalaisuuden" perusteella. Sitä vastoin ulkomaisten yhtiöiden osalta jäsenvaltioiden toimivalta on ehdoton ja sitä voidaan käyttää ilman, että ainutkaan yhteisön oikeuden säännös tai määräys olisi sovellettavissa.

Saman esimerkin turvin neuvosto selvittää "kaupallisen läsnäolon" palvelumuodon osalta tekemäänsä eroa kolmansien maiden yhtiöiden tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden tai kauppaedustajien liikkeiden välillä.

Jos kolmannen maan yhtiöllä on kaksi eri jäsenvaltioihin sijoittautunutta tytäryhtiötä, neuvoston mukaan jäsenvaltio, joka suorittaa yksityistämisen, ei voi EY:n perustamissopimuksen 58 artiklan nojalla, tarkasteltuna yhdessä 52 artiklan kanssa, tehdä eroa näiden kahden tytäryhtiön välillä silloin kun se päättää ehdoista, jotka koskevat yksityisten yhtiöiden osakkuutta pääomaan.

Jos sitä vastoin kolmannen maan yhtiöllä on jäsenvaltioissa vain sivuliikkeitä tai kauppaedustajien liikkeitä (joilla ei ole oikeushenkilön ominaisuutta), 58 artiklaa - joka koskee pelkästään yhtiöitä - ei sovelleta ja jäsenvaltio, joka suorittaa yksityistämisen, voi kohdella näitä eri sivuliikkeitä tai kauppaedustajien liikkeitä eri tavoin.

E. Viides kysymys

Yhdistynyt kuningaskunta toteaa, että missään perustamissopimuksen määräyksessä ei käsitellä sellaisten luonnollisten tai oikeushenkilöiden ensisijaista sijoittumista, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia ja haluavat ryhtyä harjoittamaan palvelutoimintaa jossain jäsenvaltiossa. Se toteaa kuitenkin, että yhteisön toimielimet ovat toteuttaneet toimenpiteitä määrätäkseen "säännöistä, jotka koskevat yhteisön ulkoisen toimivallan käyttöä, kun kysymyksessä on kolmansien maiden kansalaisten sijoittautuminen yhteisöön". Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee tässä yhteydessä pankki- ja vakuutusalalla annetut direktiivit. Yhdistynyttä kuningaskuntaa pyydetään ilmoittamaan, miten se sovittaa tämän käytännön (jota se ei kiistä) yhteen muuten edustamansa periaatteellisen kannan kanssa, siltä osin kuin on kysymys sijoittautumista ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien lukujen soveltamisalasta.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa, että EY:n perustamissopimuksen sijoittautumista ja palveluja koskevissa luvuissa ei ole erityisiä määräyksiä yhteisön sisäisestä toimivallasta, mitä tulee kolmansien maiden kansalaisten ensisijaiseen sijoittautumiseen jäsenvaltioihin.

Ainut sijoittautumisoikeutta koskevan luvun tavoite on taata jäsenvaltion kansalaisten sijoittautuminen toisen jäsenvaltion alueelle. Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan luvun tavoite on taata tämä vapaus jäsenvaltion kansalaisille, jotka ovat sijoittautuneet toiseen yhteisön jäsenvaltioon. Mainituissa luvuissa ei ole siis mitään yhteisöjen tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettua erityistavoitetta, joka voisi muodostaa perustan implisiittiselle kansainväliselle toimivallalle sopimusten tekemiseksi kolmansien maiden kanssa.

Tältä osin on olemassa ero toisaalta sijoittautumista ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien lukujen ja toisaalta liikennettä koskevien lukujen välillä.

Yhteisöjen tuomioistuimen 14.7.1976 antamassa tuomiossa Kramer (yhdistetyt asiat 3/76, 4/76 ja 6/76, Kok. 1976, s. 1279) tuomioistuin katsoi, että tietyissä ETY:n perustamissopimuksen ja liittymisasiakirjan määräyksissä ja yhteisestä kalastustuotteiden markkinajärjestelystä 20 päivänä lokakuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2142/70 (EYVL L 236, s. 5) säännöksissä annetaan yhteisölle sisäinen toimivalta säännellä avomerikalastusta elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että yhteisön toimielimille asetetuista velvoitteista ja valtuuksista sisäisissä asioissa johtuu, että yhteisöllä on toimivalta allekirjoittaa kansainvälisiä sitoumuksia avomeren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, että kunkin jäsenvaltion lainkäyttövalta avomerellä rajoittuu sen lipun alla purjehtiviin aluksiin ja että kalakannat ovat vaeltavia. Tämän vuoksi jonkin valtion toteuttamat säilyttämistoimenpiteet (tai yhteisön toimenpiteet jäsenvaltioiden suvereniteettiin kuuluvien vesien osalta) ovat vaikutukseltaan tehottomia, jos naapurivaltiot eivät toteuta vastaavia toimenpiteitä. Tästä seuraa, että luonteensa vuoksi avomeren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen voidaan toteuttaa ainostaan tekemällä kansainvälisiä sopimuksia niiden osapuolten välillä, joilla on lainkäyttövalta näillä vesillä.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, että yhteisöjen tuomioistuin saattoi ERTA-tuomiossa johtaa sisäisen toimivallan ETY:n perustamissopimuksen 74 ja 75 artiklasta perustamalla johtopäätöksensä vain 75 artiklan a alakohtaan, joka "koskee yhteisön alueella tapahtuvan matkan osalta myös liikennettä kolmansista valtioista tai kolmansiin valtioihin". Yhteisöjen tuomioistuin on myös ratkaissut, että "yhteisön toimivalta ulottuu kansainvälisoikeudellisiin suhteisiin, ja näin ollen siihen sisältyy se, että kyseisellä alalla on tarpeen tehdä sopimuksia asianomaisten kolmansien valtioiden kanssa".

Sitä vastoin perusteita yhteisön ulkoiselle toimivallalle GATS-sopimuksen tekemiseksi ei tule etsiä perustamissopimuksen sijoittautumista tai palveluja koskevista säännöistä, vaan niistä johdetun oikeuden säännöistä, jotka on annettu sijoittautumista ja palveluja koskevien lukujen nojalla.

Se, että sijoittautumista ja palveluja koskevissa luvuissa ei määritellä erityistavoitetta kolmansien maiden kansalaisten ensisijaisen sijoittautumisen tai palvelujen tarjoamisen vapauden osalta, ei sulje pois sitä, että yhteisö voi tietyissä olosuhteissa toteuttaa toimia, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisia. Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee kaksi tilannetta, jolloin yhteisö voi näin tehdä.

Ensiksi, kun neuvosto antaa sisäisiä sääntöjä tavoitteenaan helpottaa jäsenvaltioiden kansalaisten sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöä, näillä sisäisillä säännöillä voidaan säännellä myös kolmansien maiden kansalaisten tilannetta siltä osin kuin se on tarpeellista jäsenvaltioiden kansalaisten edellä mainittujen oikeuksien todellisen käytön takaamiseksi perustamissopimuksessa sisämarkkinoiden toiminnalle määritellyin edellytyksin. Tästä Yhdistynyt kuningaskunta mainitsee kaksi esimerkkiä. Jäsenvaltioiden kansalaisten sijoittautumisen helpottamiseksi eräässä direktiivissä annetaan jäsenvaltioiden kansalaisten perheenjäsenille, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, maahantulo- ja oleskeluoikeus. Toinen esimerkki koskee sellaisten yhtiöiden, joiden kotipaikka on jäsenvaltiossa, sivuliikkeitä koskevien sääntöjen laajentamista sellaisten yhtiöiden sivuliikkeisiin, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus viittaa tältä osin julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä, 21 päivänä joulukuuta 1989 annettuun yhdenteentoista neuvoston direktiiviin 89/666/ETY (EYVL L 395, s. 36).

Toiseksi sisäisissä säännöissä voidaan nimenomaisella säännöksellä säätää yhteisön ulkoisen toimivallan käyttämisestä näiden sääntöjen kattamilla aloilla. Siten sisäisissä säännöissä voidaan säätää kolmansien maiden kanssa tehtävistä sopimuksista, joissa määrätään, että kolmansien maiden yhtiöiden sivuliikkeitä on kohdeltava samalla tavalla eri jäsenvaltioissa, tai sisäisissä säännöissä voidaan säätää kolmansien maiden kanssa tehtävistä sopimuksista siten, että jäsenvaltioiden yhtiöiden sivuliikkeille myönnetään kohtelu, joka ei ole epäedullisempi kuin yhteisössä kolmansien maiden sivuliikkeille myönnettävä kohtelu. Tältä osin Yhdistynyt kuningaskunta viittaa edellä mainittuihin pankkialan ensimmäisen ja toisen direktiivin säännöksiin, sekä henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 79/267/ETY (EYVL L 63, s. 1) säännöksiin. Kyseistä direktiiviä Yhdistynyt kuningaskunta on selostanut tarkemmin kirjallisissa huomautuksissaan (kohdassa XII. B. 2. i).

Lopuksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että silloin kun yhteisö on sijoittautumista ja palveluja koskevien lukujen nojalla antanut sääntöjä, jotka itsessään ovat yksinomaisia yhdenmukaistamistoimenpiteitä, vaikka niissä ei nimenomaisesti säädetä kansainvälisen toimivallan käyttämisestä (katso edellä mainittu ERTA-tuomio), nämä sisäiset säännöt voivat itsessään muodostaa perustan yhteisön implisiittiselle kansainväliselle toimivallalle. Kuitenkin silloin kun merkitykselliset sisäiset säännöt eivät ole yksinomaisia yhdenmukaistamistoimenpiteitä, sisäisen toimivallan käytöstä johdettu ulkoinen toimivalta ei ole myöskään yksinomaista.

F. Kuudes kysymys

Neuvosto ja huomautuksensa esittäneet valtiot eivät vastaa komission väitteisiin, jotka se on esittänyt osoittaakseen yhteisön ja yksin yhteisön suorittaman ulkoisen toiminnan tarpeellisuuden. Niitä on pyydetty antamaan vastauksensa tai ilmoittamaan, miksi ne eivät katso tarpeelliseksi vastata väitteisiin.

Neuvosto korostaa, että sen on ollut vaikea ymmärtää väitteitä, jotka komissio on esittänyt osoittaakseen yhteisön ja yksin yhteisön suorittaman ulkoisen toiminnan tarpeellisuuden. Neuvosto ei ole myöskään katsonut tarpeelliseksi vastata esitettyihin väitteisiin nimenomaisesti ja antaa asiasta seuraavan selvityksen.

Ensiksi neuvosto toteaa, että ennakkotapaus, johon komissio vetoaa perustellakseen sen, että on välttämätöntä, että yhteisö yksin osallistuu GATS-sopimuksen tekemiseen, koskee Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa tehtäviä "Eurooppa-sopimuksiksi" kutsuttuja sopimuksia, jotka yhteisö ja jäsenvaltiot ovat nimenomaan tehneet yhdessä.

Sen jälkeen neuvosto toteaa Euroopan parlamentin tavoin, että komissio sekoittaa keskenään kaksi eri kysymystä, joista toinen koskee oikeudellista kehystä, joka yhteisön lainsäätäjän on otettava huomioon, ja toinen poliittisen tarkoituksenmukaisuuden perusteita, joiden nojalla yhteisön lainsäätäjä päättää toimia (tai olla toimimatta) sekä sen toiminnan laajuuden perusteita.

Lopuksi komission väite siitä, että jäsenvaltioiden hajautettuun kansainväliseen toimintaan liittyy vaaratekijöitä, jos jäsenvaltiot tekevät GATS- ja TRIPS-sopimukset omien toimivaltuuksiensa nojalla, perustuu neuvoston mukaan tosiseikkojen virheelliseen esittämiseen.

Neuvosto väittää, että tähän saakka jäsenvaltioiden toimivaltaa ei ole kiistetty hyvin monilla näiden kahden sopimuksen kattamista aloista ja kansainvälisellä tasolla sitä on vakiintuneesti käytetty (esimerkiksi WIPOn alaisuudessa tehdyt sopimukset). Tämä ei ole estänyt yhteisön sisäisen lainsäädännön asteittaista kehittymistä eikä yhteisön kansainvälistä toimintaa.

Tanskan ja Kreikan hallitus eivät ole antaneet selvitystä tähän yhteisöjen tuomioistuimen kysymykseen.

Jos oletetaan, kuten komissio on toissijaisesti todennut, että yhteisöllä on velvollisuus toimia käyttäen sille EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklassa myönnettyä toimivaltaa, tämä kanta olisi Saksan hallituksen mukaan perustamissopimuksen 4 artiklan vastainen ja johtaisi kyseisen sopimuksen muuttumiseen. Liittohallitus viittaa institutionaalisiin ongelmiin, jotka tällainen kanta aiheuttaisi suhteessa Bundesverfassungsgerichtin 12.10.1993 antamassa tuomiossa esittämiin huomautuksiin, jotka koskevat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ratifiointia, erityisesti osassa C II 3b, jossa todetaan:

"Sopimuksessa Euroopan unionista tehdään periaatteellinen ero julkisen vallan rajoitetusti määritellyn toimivallan käytön ja sopimuksen muuttamisen välillä; sopimuksen tulkinnan ei siten tulisi johtaa sopimuksen laajentamista vastaavaan tulokseen; tällainen toimivaltanormien tulkinta ei olisi Saksan osalta vaikutukseltaan sitova."

Espanjan hallituksen mukaan argumentit, jotka komissio on esittänyt osoittaakseen yhteisön ja yksin yhteisön suorittaman ulkoisen toiminnan tarpeellisuuden, ovat EY:n perustamissopimuksen 3 b artiklassa ja 4 artiklan 1 kohdassa mainitun toimivallan erityistä myöntämistä koskevan periaatteen vastaisia. Yhteisön ulkoisen toiminnan tarpeellisuuden toteaminen ei sellaisenaan voi perustua yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, jos jäsenvaltiot eivät ole myöntäneet tällaista toimivaltaa yhteisölle. Päinvastaisen argumentin hyväksyminen johtaisi perustamissopimuksen muuttamiseen, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen N artiklassa tätä varten määrätyn menettelyn vastaisesti. Espanjan hallitus lisää, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetty sisäisen toimivallan ja ulkoisen toimivallan rinnakkaisuutta koskeva teoria ei merkitse sitä, että aloilla, joilla yhteisöllä ei ole sisäistä toimivaltaa, yhteisö voisi sen saada tekemällä ulkosopimuksen ja antamalla sisäisellä tasolla lainsäädäntöä sellaisilla aloilla, joilla se aikaisemmin ei ole voinut sitä tehdä.

Ranskan hallitus katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklassa, joihin komissio toissijaisesti vetosi perustellakseen yhteisön yksinomaisen toimivallan, jätetään neuvostolle laaja harkinta-valta sen suhteen, täyttyvätkö niiden soveltamista koskevat edellytykset.

Tältä osin Ranskan hallitus huomauttaa, että suurimmassa osassa TRIPS- ja GATS-sopimusten kattamia aloja jo olemassa olevat yhteisön säännöt pysyvät muuttumattomina. Yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi ei myöskään ole tarpeen, että yhteisö toimii yksin. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yhteisö ei pane täytäntöön näitä sopimuksia, koska jäsenvaltioille jää toimivalta lukuisten kohtien osalta. Ranskan hallitus päättelee tästä, että ei ole tarpeellista eikä mahdollista, että yhteisö yksin tekee WTO-sopimuksen.

Alankomaiden hallituksen mukaan komission esittämät väitteet yhteisön ja yksin yhteisön suorittaman ulkoisen toiminnan tarpeellisuuden osoittamiseksi kuuluvat komission toteuttamaan politiikkaan de lege ferenda. Yhteisön yhdentymisen nykyisessä vaiheessa väitteet eivät kuitenkaan voi johtua ERTA-tuomion soveltamisesta.

Portugalin hallitus katsoo, että yhteisön ulkoisen toimivallan on perustuttava luonteeltaan oikeudellisiin kriteereihin eikä se voi olla riippuvainen yhteisön toiminnan luonteen tai tarpeellisuusasteen arvioinnista. Ulkoinen toimivalta voi johtua perustamissopimuksen määräyksistä, joissa perustetaan sisäinen toimivalta, siltä osin kuin tämän ulkoisen toimivallan käyttöä pidetään tarpeellisena jonkin yhteisön päämäärän toteuttamiseksi ja siltä osin kuin se ei johda siihen, että yhteisö anastaa itselleen oikeuden toteuttaa toimenpiteitä jäsenvaltioiden omien toimivaltuuksien alalla. Myös Portugalin hallitus viittaa toimivaltuuksien erityistä myöntämistä koskevaan periaatteeseen, jonka vastainen komission kanta Portugalin hallituksen mukaan on.

Näin ollen Portugalin hallitus katsoo, että yhteisön ulkoisen toiminnan tarpeellisuus ei riitä osoittamaan, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta. On kiistatonta, että WTO-sopimus kattaa GATS- ja TRIPS-sopimuksia koskevissa liitteissään aloja, jotka kuuluvat osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan; tästä seuraa, että komission esittämät väitteet, joiden pyrkimyksenä on osoittaa yhteisön yksinomainen toimivalta tällä alalla, heijastelevat vain poliittista arviointia.

Esittämässään vastauksessa komissiolle, joka väittää, että jos hyväksyttäisiin yhteisön ja jäsenvaltioiden välinen jaettu toimivalta tehdä sopimus, sisämarkkinoiden yhtenäisyys olisi uhattuna, syntyisi kilpailun vääristymiä ja kilpailumahdollisuudet kolmansien maiden markkinoilla keinotekoisesti vääristyisivät, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, että tilanne, jonka komissio on halunnut esittää hypoteettisena, on tosiasiassa vallinnut Uruguayn kierroksen neuvottelujen aikana. Neuvottelujen alusta alkaen ja niiden kuluessa on selvästi tuotu esiin, että neuvottelut käydään puuttumatta yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltaan erityiskysymysten osalta. Neuvotteluja käyvänä osapuolena on toiminut komissio, joka valtuutettiin edustamaan yhteisöä ja jäsenvaltioita. Viimeksi mainittujen edut oli turvattu yhteisön menettelyjen kautta, joiden päämääränä on yksimielisyyden saavuttaminen. Jäsenvaltioiden näkökulmasta neuvotteluissa on lähdetty olettamuksesta, että toimivalta on jaettu yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken. Näiden neuvottelujen lopputuloksessa on otettu täysin huomioon sekä yhteisön että jäsenvaltioiden edut.

Komissio mainitsee rahoituspalvelut esimerkkinä alasta, jolla voisi syntyä kilpailun vääristymistä. Kyseinen olettamus tutkittiin monenvälisten neuvottelujen aikana (Yhdistynyt kuningaskunta muistuttaa, että GATS-sopimus sisältää rahoituspalveluja koskevan liitteen). Yhdistynyt kuningaskunta toteaa, että tämä voidaan nähdä ilmauksena tasapuolisesta neuvotteluvaltuudesta, joka komission mukaan voidaan saavuttaa vain yhteisön yksinomaisen toimivallan avulla. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan tämäntyyppisiä huomattavia vaikeuksia, joita kohdattiin rahoituspalveluja koskevista GATS-sopimuksen liitteistä käydyissä neuvotteluissa, tuli tosiasiallisesti esiin myös siinä yhteydessä, kun neuvostossa pyrittiin pääsemään sopimukseen yhteisön yksinomaista toimivaltaa koskevista asioista (luottolaitoksia koskeva vastavuoroisuus pankkialan toisen direktiivin 9 artiklan nojalla).

Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan komissio itse myöntää oikein perustein, että jäsenvaltioiden välillä palvelut eivät liiku vapaasti. Tämä merkitsee sitä, että kolmannen jäsenvaltion kansalaisen pääsy jonkin jäsenvaltion markkinoille ei itsessään takaa hänelle oikeutta tarjota palveluja muissa jäsenvaltioissa tai sijoittautua niihin, koska sijoittautumista ja palveluja koskevia perustamissopimuksen lukuja sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden kansalaisiin.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, että komissio painottaa kuitenkin kahta seikkaa. Ensinnäkin se, että jäsenvaltiot tekisivät sopimukset kolmansien maiden kanssa, johtaisi siihen, että tietyt valtiot saisivat etuja, joita muut jäsenvaltiot jäisivät paitsi, mikä merkitsisi kilpailun vääristymistä, jota ei voida hyväksyä. Toiseksi tiettyjen jäsenvaltioiden kansalaiset saisivat kolmansien maiden markkinoilla etuja, joista muiden jäsenvaltioiden kansalaiset eivät voisi päästä osallisiksi.

Yhdistynyt kuningaskunta toteaa kuitenkin, että jäsenvaltion mahdollisuutta tehdä sopimus ammatillisen toiminnan harjoittamista koskevista edellytyksistä kolmannen maan kanssa ei voida pitää yhteensoveltumattomana sisämarkkinoiden kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut 9.2.1994 antamassaan tuomiossa (asia C-154/93, Tawil-Albertini, Kok. 1994, s. I-451), että hammaslääkärin tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa direktiivissä 78/686/ETY (EYVL L 233, s. 1) ei puututa jäsenvaltioiden toimivaltaan tehdä alaa koskevia yhteisön ulkosopimuksia kolmansien maiden kanssa. Tällaisen toimivallan käyttäminen voi kuitenkin vaikuttaa jäsenvaltioiden välisiin kilpailuedellytyksiin. Siten on mahdollista, että jossain kolmannessa maassa hankittu pätevyys tunnustetaan yhdessä jäsenvaltiossa mutta ei muissa jäsenvaltioissa. Samoin voi tällainen toimivalta johtaa siihen, että jonkin kolmannen maan alueella tunnustetaan yhden jäsenvaltion kansalaisten pätevyystodistukset mutta sama ei päde toisen jäsenvaltion kansalaisten pätevyystodistuksiin ja tämä siitäkin huolimatta, että yhteisössä kummankin jäsenvaltion kansalaisten pätevyystodistuksia on pidettävä toisiaan vastaavina. Tällaista yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetusta toimivallasta kysymyksessä olevalla alalla johtuvaa tilannetta ei voida pitää itsessään sisämarkkinoiden vastaisena. Tämän tulee vielä suuremmalla syyllä koskea jäsenvaltioiden mahdollisuutta tehdä sopimuksia kolmansien maiden kanssa sellaisilla palvelualoilla, joilla ei ole vielä annettu yhteisön sisäisiä sääntöjä.

Toisaalta aloilla, joilla on annettu yhteisön sisäisiä säännöksiä, neuvosto voi päättää, että yhteisö käyttää yksinomaista ulkoista toimivaltaa (katso esimerkiksi pankkialan toisen direktiivin 9 artikla). Sisäisiä sääntöjä tietylle alalle antaessaan neuvoston tehtävänä on määritellä, onko kyseisellä alalla säädettävä yhteisön yksinomaisesta ulkoisesta toimivallasta. Jos neuvosto tällä tavoin antaa yhteisölle yksinomaisen ulkoisen toimivallan, tämä yhtäläistää kilpailuedellytyksiä sekä yhteisössä että eri jäsenvaltioiden kansalaisten välillä kolmansien maiden markkinoilla. Näin ollen jäsenvaltioille sijoittautumista ja palveluja koskevien lukujen nojalla tapahtuvan sisäisten sääntöjen antamisen jälkeen jäävän ulkoisen toimivallan laajuus riippuu yhteisön lainsäätäjän päätöksestä. Tämä päätelmä on oikeampi kuin komission edustama kanta, jonka mukaan yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta on automaattisesti johdettavissa itse perustamissopimuksen määräyksistä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että koska perustamissopimuksen sijoittautumista ja palveluja koskevissa luvuissa ei itsessään määritellä "erityistä tavoitetta", joka olisi omiaan antamaan yhteisölle implisiittisen ulkoisen toimivallan, voivat vain näiden lukujen perusteella annetut yhteisön sisäiset johdetun oikeuden säännökset ja määräykset luoda perustan yhteisön yksinomaiselle ulkoiselle toimivallalle palvelujen alalla. Kyseiset määräykset eivät kuitenkaan koske GATS-sopimuksen kattamaa koko taloudellisen toiminnan alaa eivätkä kattamillaan aloilla merkitse aina lainsäädännön täydellistä yhdenmukaisuutta.

Komissio on väittänyt, että jäsenvaltioiden ja yhteisön jaettu toimivalta heikentäisi sisämarkkinoita. Väitteensä tueksi se esittää, että palvelujen tarjoajat, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, voisivat jonkin jäsenvaltion lainsäädännön niille suomin mahdollisuuksin ja tämän lainsäädännön nojalla perustaa yhtiön ja sitten perustaa kauppaedustajien liikkeitä ja sivuliikkeitä muihin jäsenvaltioihin, asettaen siten kyseisten jäsenvaltioiden kansalaiset kiristyneeseen kilpailutilanteeseen kysymyksessä olevan kolmannen maan yhtiöiden taholta. Tämä väite ei saa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta vakuuttuneeksi.

Ensiksi kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon perustama tytäryhtiö kuuluu tämän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön alaisuuteen ja sen sivuliikkeet ja kauppaedustajien liikkeet kuuluvat vuorostaan niiden jäsenvaltioiden lakien alaisuuteen, joihin ne on perustettu.

Toiseksi GATS-sopimuksella ei ole sellaista vaikutusta, että pelkkä yhtiön perustaminen johonkin jäsenvaltioon voisi toimia ponnahduslautana muiden jäsenvaltioiden markkinoiden valloittamiseen. Erityisten sitoumusten luettelossa määrätään kohdassa "Kansallisen kohtelun rajoitukset", että "jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustetuille (kolmansien maiden yhtiöiden) tytäryhtiöille voidaan varata vähemmän edullinen kohtelu silloin, kun ainoastaan niiden päätoimipaikka sijaitsee yhteisön alueella ilman, että voitaisiin osoittaa, että niillä on tehokas ja jatkuva yhteys jonkin jäsenvaltion talouteen".

Lisäksi on korostettava, että tytäryhtiön perustaminen on vain eräs GATS-sopimuksessa tarkoitetuista palvelujen tarjoamisen tavoista. Palveluja voivat tarjota myös kauppaedustajien liikkeet ja sivuliikkeet. Kauppaedustajien liikkeiden ja sivuliikkeiden perustaminen kolmansien maiden kansalaisten toimesta ei voi mitenkään aiheuttaa sisämarkkinoille sellaisia seurauksia, joita komissio katsoo sisämarkkinoille aiheutuvan kolmansien maiden kansalaisten perustaessa tytäryhtiöitä jäsenvaltioihin. Itse asiassa yhtiön, jolla on jonkin kolmannen maan kansalaisuus, johonkin jäsenvaltioon perustamalla sivuliikkeellä tai kauppaedustajien liikkeellä ei ole sijoittautumisoikeutta eikä oikeutta tarjota palveluja muiden jäsenvaltioiden alueella; kuitenkin, ellei edellä mainituista rajoituksista muuta johdu, GATS-sopimusta sovelletaan kauppaedustajien liikkeiden tai sivuliikkeiden välityksellä tapahtuvaan sijoittautumiseen samalla tavoin kuin sitä sovelletaan tytäryhtiöiden kautta tapahtuvaan sijoittautumiseen.

Siten on mahdotonta perustella yksinomaista ulkoista toimivaltaa viittaamalla perustamissopimuksen 58 artiklasta sellaisille kolmansien maiden kansalaisille johtuviin seurauksiin, jotka itse sijoittautuvat jonkin jäsenvaltion alueelle. Siten komission perustamissopimuksen 58 artiklaan perustuva väite ei voi missään tapauksessa heikentää jäsenvaltioiden toimivaltaa sovellettaessa GATS-sopimusta jäsenvaltioihin kauppaedustajien liikkeiden tai sivuliikkeiden kautta tapahtuvaan sijoittautumiseen.

Mitä tulee komission väitteeseen, joka perustuu mahdollisuuteen toteuttaa ristikkäisiä vastatoimia, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että kysymystä toimivallan jakamisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi ei voida ratkaista kysymyksessä olevan sopimuksen yhden ainoan erilleen otetun määräyksen valossa, vaan ratkaisu on tehtävä sopimuksen kaikki määräykset huomioon ottaen. Ristikkäisiä vastatoimia koskeva lauseke ei voi itsessään lisätä yhteisön toimivaltaa palvelukaupan sopimuksen osalta tai vähentää jäsenvaltioiden toimivaltaa saman sopimuksen osalta.

Vastauksessaan komissiolle, joka väittää, että GATS-sopimuksen tekeminen valtioiden toimesta heikentäisi tai muuttaisi yhteisön oikeuden ulottuvuutta, koska yhteisön oikeuden säännöt kattavat koko GATS-sopimuksen, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa, että tämä käsitys on ehdottoman väärä. Yhteisön oikeuden sisäiset säännöt eivät nimittäin koske kaikkea taloudellista toimintaa sijoittautumisen ja palvelujen alalla ja milloin näitä sääntöjä on olemassa, ne usein ovat vain osittaisia yhdenmukaistamistoimenpiteitä tai niissä rajoitutaan vähimmäisvaatimusten asettamiseen.

Yhdistynyt kuningaskunta ilmaisee hämmästyksensä sen komission väitteen johdosta, jonka mukaan GATS-sopimus voisi tavalla tai toisella olla yhteisön oikeuden, primäärioikeuden tai johdetun oikeuden, vastainen, mikä ERTA-tuomion nojalla edellyttäisi GATS-sopimuksen tekemiseen yhteisön yksinomaista toimivaltaa. GATS-sopimuksesta neuvotellessaan komissiolla on täytynyt olla tavoitteena taata sopimuksen yhdenmukaisuus yhteisön oikeuden kanssa. Komissio ilmoittaa ottaneensa neuvotteluissa huomioon yhteisön koko olemassaolevan oikeuden. Yhdistynyt kuningaskunta ei voi välttyä vaikutelmalta, että komissio on tehnyt voitavansa paljastaakseen kaikki mahdolliset yhteensoveltumattomuustekijät GATS-sopimuksen ja yhteisön oikeuden välillä käyttääkseen niitä tekosyynä sen osoittamiseksi, että yhteisö on yksinomaan toimivaltainen. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, että seikka, jonka komissio jättää osoittamatta, on se, että GATS-sopimuksen ja yhteisön oikeuden voimassa olevien sääntöjen välillä tosiasiallisesti olisi olemassa ristiriitoja. Joka tapauksessa jos tällaisia ristiriitoja tulisi esiin GATS-sopimuksen ja tiettyjen yhteisön oikeuden olemassa olevien sääntöjen välillä, nämä ristiriidat eivät sulkisi pois jäsenvaltioiden toimivaltaa kysymyksessä olevien yhteisön oikeuden sääntöjen soveltamisalan ulkopuolella.

Vastauksessaan komissiolle, joka väittää, että myös TRIPS-sopimuksen tekeminen jäsenvaltioiden toimesta heidän omissa nimissään vaikuttaisi yhteisön oikeuden ulottuvuuteen tai muuttaisi sitä, Yhdistynyt kuningaskunta toteaa, että yhteisö on toimivaltainen TRIPS-sopimuksen suhteen, mutta sen toimivalta on rajoitettu sikäli kuin TRIPS-sopimus on omiaan heikentämään tai muuttamaan 235 artiklan perusteella annettua yhteisön tavaramerkkiä koskevaa asetusta tai perustamissopimuksen 100 a artiklan nojalla toteutettuja yhdenmukaistamistoimenpiteitä. Yhdistynyt kuningaskunta korostaa, että tämän vuoksi sen ja komission välisessä mielipide-erossa ei ole kysymys yhteisön ulkoisesta toimivallasta TRIPS-sopimuksen kattamalla alalla, vaan tämän toimivallan yksinomaisesta luonteesta.

Viitaten yhteisöjen tuomioistuimen lausunnossaan 2/91 esittämiin periaatteisiin Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että TRIPS-sopimuksen tekemiseksi toimivalta on jaettava yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä, koska suurin osa TRIPS-sopimuksen kattamista aloista jää joko kokonaan yhteisön oikeuden yhdenmukaistamistoimenpiteiden ulkopuolelle tai on vain osittaisen yhdenmukaistamisen kohteena, kun yhdenmukaistamista rajoittaa kansallisen immateriaalioikeutta koskevan lainsäädännön nimenomainen tai implisiittinen tunnustaminen.

Komissio mainitsee ainoastaan yhden esimerkin alasta, jolla TRIPS-sopimuksessa asetetut vähimmäisvaatimukset näyttävät olevan ankarampia kuin yhteisön lainsäädännön vaatimukset (kysymyksessä ovat edellä mainitun direktiivin 87/54/ETY mukaiset puolijohdetuotteiden piirimalleja koskevien pakkolisenssien myöntämistä koskevat edellytykset). Se, että TRIPS-sopimus voisi vaikuttaa mainitun direktiivin ulottuvuuteen tai muuttaa sitä, on hyvä peruste yhteisön osallistumiselle TRIPS-sopimuksen tekemiseen. Tämä seikka ei voi kuitenkaan oikeuttaa ulkoisen toimivallan siirtämistä yhteisölle sellaisen sopimuksen tekemistä varten, joka koskee suurelta osin aloja, joilla yhteisön lainsäätäjä ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin tai joiden osalta jäsenvaltioiden toimivallan säilyttäminen on nimenomaisesti mainittu joko EY:n perustamissopimuksessa tai sovellettavassa johdetussa oikeudessa.

Vastauksessaan komissiolle, joka väittää, että jäsenvaltioilla oleva toimivalta toimia TRIPS-sopimuksen kattamilla aloilla johtaisi eroavuuksiin ja ristiriitoihin niiden ulkosuhteita koskevissa säännöksissä, mikä puolestaan voisi estää olemassaolevan tai tulevaisuudessa tapahtuvan yhdenmukaistamisen yhteisötasolla, Yhdistynyt kuningaskunta toteaa, että sen toimivallan perusteella, jonka jäsenvaltiot jakavat yhteisön kanssa TRIPS-sopimuksen tekemiseksi, jäsenvaltioiden ei ole mitenkään mahdollista toimia olemassaolevien yhteisön oikeuden sääntöjen kanssa yhteensoveltumattomalla tavalla joko kansallista lainsäädäntöä antamalla tai yhteisön oikeuden vastaisia uusia kansainvälisiä sopimuksia tekemällä.

G. Seitsemäs kysymys

Komissiota pyydetään täsmentämään väitteitään, joissa se esittää, että se, että yhteisö ja jäsenvaltiot osallistuvat yhdessä GATS- ja TRIPS-sopimusten tekemiseen, vaikuttaisi olemassa oleviin yhteisön sääntöihin tai muuttaisi niitä.

Komission mukaan jaetun toimivallan hyväksyminen pankkialalla voisi merkitä ERTA-tuomiossa tarkoitettua yhteisön oikeuden sääntöihin vaikuttamista tai muuttamista kolmella tavalla.

Ensiksikin, jos jäsenvaltiot voisivat määrittää omat erityiset sitoumuksensa, jotka koskevat pankkitoiminnan aloittamista niiden alueella, se vaikuttaisi edellä mainitun toisen pankkialan direktiivin ja erityisesti toimiluvan edellytysten yhdenmukaistamista (II osasto) koskeviin säännöksiin. Lisäksi pankkialan toisen direktiivin 9 artiklassa tarkoitettu neuvottelumekanismi, jolla pyritään saavuttamaan yhteisön luottolaitosten yhtä tehokas markkinoille pääsy kolmansien maiden markkinoilla kuin kolmansien maiden yrityksillä on yhteisön markkinoilla, menettäisi merkityksensä. Näin palattaisiin takaisin aikaan, jolloin jokaisella jäsenvaltiolla oli omat vastavuoroisuutta koskevat järjestelmänsä.

Lisäksi jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus toimivaltansa rajoissa määrittää erityisten sitoumustensa luonne ja taso. Siten voisi samanaikaisesti olla olemassa useita eri vaatimustasoja: tasolla A olisivat jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat GATS-sopimukseen liittyvät erityissitoumukset ja toisaalta yhteisön toimivaltaan kuuluvilla aloilla olisi yhteisön lainsäädäntö (taso B) ja toisaalta yhteisön tekemät GATS-sopimukseen liittyvät erityissitoumukset (taso C). Koska nämä kolme tasoa voivat poiketa toisistaan, on todennäköistä, että yhteisön sääntöihin vaikutettaisiin tai ne muuttuisivat ERTA-tuomiossa tarkoitetulla tavalla.

Lopuksi pankkitoiminnan aloittamista koskeva yhteisön lainsäädäntö menettäisi huomattavasti merkitystään, jos kukin jäsenvaltio voisi määrittää sitoumuksensa, joita, kuten yhteisön vastaavia, olisi sovellettava suosituimmuusperiaatteen mukaisesti. Tällaisesta olisi nimenomaisesti kysymys niillä aloilla, joilla vaaditaan jaettua toimivaltaa sillä perusteella, että yhteisön lainsäädäntö sisältää vähimmäisvaatimuksia koskevia määräyksiä. Koska tällaisessa tapauksessa yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivallalla olisi sama kohde, jokainen jäsenvaltioiden tekemä sitoumus heikentäisi yhteisön tekemän sitoumuksen merkitystä.

Komissio viittaa myös teollis- ja tekijänoikeuksien raukeamista koskevaan ongelmaan. Se toteaa, että TRIPS-sopimuksessa annetaan jäsenten vapaasti päättää sammumista koskevasta lainsäädännöstä edellyttäen että sitä sovelletaan suosituimmuutta ja kansallista kohtelua koskevien periaatteiden mukaisesti (katso 6 artikla). Siten voisi jaetun toimivallan tapauksessa olla olemassa samanaikaisesti kolme raukeamista säätelevää järjestelmää:

- tietyt jäsenvaltiot voisivat toimivaltansa rajoissa soveltaa kansainvälisen raukeamisen järjestelmää kolmansien maiden suhteen;

- muut jäsenvaltiot soveltaisivat kansallisen raukeamisen periaatetta;

- ja ottaen huomioon, että yhteisön toimivaltaan kuuluvilla aloilla kaikkien jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa sovellettava yhteisössä raukeamisen periaatetta.

Koska aina ei ole helppo määritellä, minkä järjestelmän alaisuudessa teollis- ja tekijänoikeuden kohteena oleva tuote tai palvelu johonkin jäsenvaltioon tuodaan, immateriaalioikeuden loukkausta koskevan kanteen nostaminen olisi jäsenvaltioissa mahdollinen. Rinnakkaistuonti vaarantuisi. On mahdollista, että vapaata liikkuvuutta koskevan periaatteen ulottuvuus muuttuisi tai siihen vaikutettaisiin.

Jos esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuden haltija saattaisi tavaran jonkin kolmannen maan markkinoille tai tämä tapahtuisi hänen suostumuksellaan, rinnakkaistuoja voisi maahantuoda tavaran yhteisön jäsenvaltioihin, jotka soveltavat kansainvälisen raukeamisen periaatetta. Kuitenkin oikeudenhaltija voisi estää tämän tavaran maahantuonnin niihin jäsenvaltioihin, jotka soveltavat kansallisen raukeamisen periaatetta. Yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitusta tuomiosta EMI/CBS implisiittisesti seuraa, että oikeudenhaltija voisi kieltää rinnakkaistuojaa tuomasta kysymyksessä olevaa tuotetta muihin jäsenvaltioihin sellaisesta valtiosta, joka soveltaa kansainvälisen raukeamisen periaatetta. Tämä johtuu siitä, että oikeudenhaltija ei tosiasiallisesti ole antanut suostumustaan tavaran tuontiin, kun rinnakkaistuoja toi sen ensimmäisen kerran yhteisön alueelle. Näin ollen yhteisössä raukeamisen periaatteen soveltaminen ei olisi ollut mahdollista. Yhdenmukaistaminen näyttää siis olevan tarpeellista tällä alalla ja toimenpiteisiin tiettyjen teollis- ja tekijänoikeuksien osalta on jo ryhdytty kansainvälisen raukeamisen periaatteen soveltamismahdollisuuden poissulkemiseksi.

Komissio muistuttaa, että GATS-sopimuksessa ei anneta mahdollisuutta yksipuolisesti muuttaa erityisten sitoumusten luetteloa sopimuksen voimaantuloa seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämän jälkeen, jos tällainen muutos mitätöi tai heikentää GATS-sopimuksen muiden jäsenten oikeuksia, heille on maksettava korvaus (XXI artikla). Komissio katsoo siis, että jaetun toimivallan ollessa kysymyksessä jäsenvaltiot voisivat pyrkiä estämään yhteisön oikeuden kaikkinaisen edelleenkehittämisen pelosta, että ne joutuisivat maksamaan korvausta kolmansille maille. Komission mukaan tämä vaara yhteisön oikeuden "jäädyttämisestä" merkitsee ERTA-tuomiossa tarkoitettua yhteisön oikeuteen vaikuttamista tai sen muuttamista.

Lisäksi komissio toteaa, että GATS-sopimuksen V artiklassa määrätään taloudellista yhdentymistä koskevasta yleisestä poikkeuksesta. Mainitun V artiklan tiettyjen määräysten täsmällisestä soveltamisalasta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta. Ei ole ehdottoman varmaa, täyttävätkö Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa tehdyt Eurooppa-sopimukset V artiklan edellytykset (katso sopimukset, jotka yhteisö tai yhteisöt ovat tehneet Puolan tasavallan kanssa 16.12.1991, EYVL 1993, L 348, s. 2; Tšekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa 16.12.1991, EYVL 1992, L 115, s. 2; Unkarin tasavallan kanssa 16.12.1991, EYVL 1993, L 347, s. 2; Bulgarian tasavallan kanssa 8.3.1993, EYVL L 323, s. 2; Romanian kanssa 1.2.1993, EYVL L 81, s. 2). Jos ilmenee, että jotkut sopimukset eivät ole tämän määräyksen mukaisia, sopimukset voidaan pitää suosituimmuussopimuksina voimassa vain, jos poikkeus suosituimmuuskohteluun on saatu. Jos jäsenvaltiot eivät sallisi tätä poikkeusta koskevan hakemuksen tekemistä, kysymyksessä olevista sopimuksista saatavat edut tulisi suosituimmuuskohteluperiaatteen mukaisesti laajentaa koskemaan kaikkia GATS-sopimuksen jäseniä.

Komissio korostaa myös, että edellä mainitun puolijohdetuotteiden piirimalleja koskevan direktiivin 87/54/ETY 6 artiklassa säädetyt vaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja kuin TRIPS-sopimuksen vähimmäisvaatimukset pakkolisenssien myöntämisen osalta. Viitaten edellä mainittuun lausuntoon 2/91 (25 ja 26 kohta), komissio muistuttaa, että pelkkä kansainvälisten sääntöjen ja yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten rinnakkainen olemassaolo jollakin alalla voi niiden välisen ristiriidan puuttumisesta huolimatta vaikuttaa yhteisön oikeuteen.

Lopuksi komissio huomauttaa, että WTO-sopimuksen tekeminen yhtenäisenä sopimuspakettina ja ristikkäisiä vastatoimia koskevat määräykset riitojen ratkaisua koskevassa sopimuksessa ovat syynä siihen, että jäsenvaltion rikkoessa jotain WTO-sopimuksen liitteenä olevaa sopimusta jaetun toimivallan tapauksessa, tämä johtaa ristikkäisiin vastatoimiin yhteisön toimivaltaan kuuluvan sopimuksen yhteydessä. Jo pelkästään ristikkäisten toimenpiteiden mahdollisuus merkitsee ERTA-tuomiossa tarkoitettua yhteisön sääntöihin vaikuttamista tai niiden muuttamista.

H. Kahdeksas kysymys

TRIPS-sopimuksen II osan 3 luvussa edellytetään, että kukin jäsen suojaa muiden jäsenten maantieteellisiä merkintöjä. Neuvoston ja komission käsityksen mukaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92 (EYVL L 208, s. 1) vastaa osittain tätä vaatimusta. Neuvostoa ja komissiota pyydetään ilmoittamaan, miten kyseinen asetus voi toimia perustana kolmansien maiden lähtöisyysmerkintöjen ja alkuperänimitysten suojelemiselle.

Komissio esittää, että 12 artiklan nojalla tätä asetusta sovelletaan myös kolmansien maiden maantieteellisiin nimityksiin: nimitykset, jotka täyttävät niille asetetut edellytykset (niiden on nimenomaan oltava eritelmien mukaisia ja valvontajärjestelmän alaisia), voivat saada saman menettelyn mukaisesti asetuksen 13 artiklassa taatun erityissuojan.

Neuvosto muistuttaa, että TRIPS-sopimuksen II osan 3 luvussa edellytetään, että kukin sopimuspuoli myöntää suojan muiden sopimuspuolien suojaamille nimityksille. Jo sopimuksen peruslogiikan mukaan sen soveltaminen voidaan asettaa kyseenalaiseksi yhteisön lainsäädännössä taatun suojan perusteella.

Tilanteen havainnollistamiseksi neuvosto mainitsee esimerkkinä valituksen, jonka WTO:n jäsen Unkarin tasavalta teki väittäen, että yhteisön antama suoja "Tokay"-nimitykselle on TRIPS-sopimuksen vastainen, koska nimitys tulisi varata Tokayn alueella Unkarissa tuotetuille viineille. Koska "Tokay"-nimitys suojataan yhteisön lainsäädännössä, neuvosto katsoo, että yhteisöllä, ei jäsenvaltioilla, olisi toimivalta puolustautua Unkarin tasavallan esittämiä vaatimuksia vastaan tällaisen erimielisyyden yhteydessä.

Neuvosto myöntää kuitenkin, että kolmansien maiden maantieteellisten nimitysten suojaa koskeva ongelma voi syntyä ilman, että se vaikuttaa yhteisön lainsäädäntöön. Tällaista tilannetta neuvosto ei ole ottanut huomioon kirjallisissa huomautuksissaan.

Tältä osin neuvosto mainitsee esimerkin Espanjassa annettavasta suojasta Meksikossa tuotetulle alkoholijuomalle nimeltään "Tequila du Mexique". Neuvoston mukaan tämä kysymys kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jollei asiaa koskevasta yhteisön johdetun oikeuden säädöksestä muuta johdu. Viimeksi mainitun esimerkin osalta neuvosto haluaisi muuttaa kirjallisia huomautuksiaan: yhteisön toimenpiteiden ulottuvuus maantieteellisten merkintöjen alalla ei täysin vastaa TRIPS-sopimuksen II osan 3 luvun soveltamisalaa. Siten ERTA-doktriinista johdettavissa oleva toimivalta ei kata mainittua lukua 3 kokonaan ja näin ollen jäsenvaltioiden toimivalta osittain säilyy.

I. Yhdeksäs kysymys

Komissiota ja neuvostoa pyydetään ilmoittamaan, onko jäsenvaltioilla silloin, kun on olemassa teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukaistamista koskeva yhteisön oikeuden säädös, päätös tai muu toimi, velvollisuus soveltaa kolmansien maiden kansalaisiin niitä sääntöjä, jotka niiden annettavaksi on määrätty.

Komissio katsoo, että mitä tulee yhteisön säädöksiin, päätöksiin tai muihin toimiin, joilla yhdenmukaistetaan teollisoikeuden suojelemisesta tehdyn Pariisin yleissopimuksen ja kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyn Bernin yleissopimuksen kattamia teollis- ja tekijänoikeuksia ratkaisu kysymykseen löytyy kyseisistä kansainvälisistä yleissopimuksista itsestään.

Pariisin yleissopimuksen 2 ja 3 artiklassa määrätään liittovaltion kansalaisille kuten myös henkilöille, joiden kotipaikka taikka todellinen eikä vain muodon vuoksi käynnissä oleva liike on jonkin liittoon kuuluvan maan alueella, kansallisesta kohtelusta niiden etujen osalta, joita teollisoikeutta koskeva lainsäädäntö tätä nykyä tai vastaisuudessa myöntää. Tätä periaatetta sovelletaan siten automaattisesti jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL L 40, s. 1) säännöksiin.

Bernin yleissopimuksen 3 ja 5 artiklan nojalla tekijöillä, jotka ovat jonkin liittomaan kansalaisia tai joilla on vakinainen asuinpaikkansa jossakin liittomaassa, on ne oikeudet, jotka laeissa nyt tai vastedes myönnetään omille kansalaisille.

Mainittua periaatetta on automaattisesti sovellettava seuraavien säädösten tekijänoikeuksia koskeviin säännöksiin:

- vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19 päivänä marraskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 61);

- tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27 päivänä syyskuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/83/ETY (EYVL L 248, s. 15).

Mitä tulee muihin teollis- ja tekijänoikeuksiin, tilanne vaihtelee kysymyksessä olevista yhteisön säädöksistä, päätöksistä ja muista toimista riippuen. Puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellisesta suojasta 16 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 87/54/ETY (EYVL 1987, L 24, s. 36) 3 artiklan 7 kohdan nojalla neuvosto päättää suojan laajentamisesta kolmansien maiden kansalaisiin. Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19 päivänä marraskuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 61) on implisiittisesti lähdetty siitä, että jäsenvaltiot jatkavat näiden oikeuksien myöntämistä vastavuoroisuuden perusteella ja myöntävät kansallisen kohtelun Rooman yleissopimuksen osapuolina olevien maiden kansalaisille. Tämä kanta on vahvistettu nimenomaisesti tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaolon yhdenmukaistamisesta 29 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/98/ETY (EYVL L 290, s. 9). Kahdennessakymmenennessäkolmannessa johdanto-osan perustelukappaleessa viitataan itse asiassa kolmansien maiden kansalaisten suojaan kansainvälisen sopimuksen nojalla.

Neuvosto väittää ensiksi, että periaatteessa silloin, kun on olemassa teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukaistamista koskeva yhteisön oikeuden säädös, jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta soveltaa kolmansien maiden kansalaisiin niitä sääntöjä, jotka niiden annettavaksi on määrätty.

Yleisesti ottaen yhdenmukaistamistoimenpiteet on tarkoitettu sisämarkkinoiden perustamista ja toimintaa varten ja niiden tavoitteena on poistaa vapaata liikkuvuutta koskevat esteet yhteisössä. Niiden päämääränä ei ole yhdenmukaistaa kolmansien maiden kansalaisille ja yhtiöille myönnettävää kohtelua. Sitäpaitsi useimmissa tapauksissa niissä ei myöskään ole mainintaa siitä, miten yksittäiset jäsenvaltiot voivat kohdella kolmansien maiden kansalaisia.

Neuvosto myöntää kuitenkin, että toisinaan yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteet voivat sisältää kaikkeen jäsenvaltioiden alueella harjoitettavaan toimintaan, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaisten tai yhtiöiden toiminta, sovellettavan yleisen säännön. Yhdenmukaistamistoimenpide voi esimerkiksi edellyttää rekisteröintiä jokaiselta ammatinharjoittajalta, joka haluaa harjoittaa toimintaansa yhteisössä, tai jokaiselta luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä, joka haluaa saada suojan teollis- ja tekijänoikeudelle, jonka haltija hän on. Tällaista yleistä sääntöä sovellettaisiin kolmansien maiden kansalaisiin.

Tästä syystä neuvosto katsoo, että yhdeksänteen kysymykseen annettava vastaus voidaan muotoilla vain yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamisen nykyinen tilanne huomioon ottaen: tällä hetkellä yhteisön lainsäädännössä asetetaan jäsenvaltioille vain poikkeuksellisesti velvollisuuksia kolmansien maiden kansalaisille myönnettävien teollis- ja tekijänoikeuksien osalta.

J. Kymmenes kysymys

Koska yhteisö ei ole sopimuspuolena useassa WIPO:n alaisuuteen kuuluvassa henkisen omaisuuden alan yleissopimuksessa, komissiota pyydetään ilmoittamaan, kuka osallistuisi näiden yleissopimusten hallinnointiin, jos hyväksyttäisiin yhteisön yksinomainen toimivalta tehdä yleissopimuksia kolmansien maiden kanssa henkisen omaisuuden alalla.

Ensiksi komissio täsmentää, että sen edustaman kannan mukaan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tehdä WTO-sopimus, koska kysymyksessä on ensisijaisesti kauppaa koskeva (trade-related) sopimus, sen sijaan yhteisöllä ei ole yksinomaista toimivaltaa tehdä kaikkia henkisen omaisuuden alan yleissopimuksia kolmansien maiden kanssa.

Komission mukaan yleissopimukset on tutkittava tapaus tapaukselta sen ratkaisemiseksi, onko kysymyksessä kaupallinen sopimus ja kielteisessä tapauksessa, onko yhteisön lainsäätäjä jo toteuttanut toimenpiteitä, joihin kysymyksessä oleva yleissopimus voi vaikuttaa tai joihin mainitun sopimuksen tekemisellä voi olla vaikutus.

Komissio korostaa, että yhteisön ulkoinen toimivalta on luonteeltaan kehittyvää erityisesti henkisen omaisuuden alalla. Siten yhteisö ei voi tällä hetkellä tulla WIPO:n jäseneksi tai liittyä olemassa oleviin sopimuksiin kuten Pariisin ja Bernin yleissopimuksiin, koska tämä mahdollisuus on olemassa vain jäsenvaltioilla. Komissiolla on vain tarkkailijan asema WIPO:ssa, jossa sen toiminta on koordinoitua jäsenvaltioiden toiminnan kanssa. Sitävastoin yhteisö on ollut kiinteästi mukana valmistelemassa kahta äskettäin laadittua WIPO:n yleissopimusta, nimittäin 26.5.1989 tehtyä Washingtonin sopimusta integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta sekä tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvää pöytäkirjaa, joka on tehty 28.6.1989. Itse asiassa se osallistui diplomaattikonferenssiin neuvotteluvaltuuskunnalla ja voi liittyä sopimuspuolena näihin yleissopimuksiin.

K. Yhdestoista kysymys

Neuvostoa ja huomautuksensa esittäneitä valtioita pyydetään ilmoittamaan täsmällisesti, minkä sääntöjen mukaan yhteisön ja valtioiden ulkoinen yhtenäinen toiminta voitaisiin taata siinä tapauksessa, että päätettäisiin GATS- ja TRIPS-sopimusten tekemisen vaativan yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteistä osallistumista.

Neuvosto ilmoittaa, että kysymystä yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteistä osallistumista WTO-sopimuksen tekemiseen, ei ole vielä ratkaistu, sillä niin kauan kuin yhteisöjen tuomioistuimen lausuntoa ei ole annettu, epätietoisuus vallitsee yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan olemassaolosta.

Neuvosto tyytyy luonnostelemaan pääpiirteittäin ratkaisun, joka tehtäisiin, jos sekä yhteisö että jäsenvaltiot osallistuisivat sopimuksen tekemiseen.

Ensiksi, ratkaisun tulisi olla täysin perustamissopimusten ja yhteisön säännöstön mukainen. Lisäksi olisi sovittava yhtä yhteistä puheenvuoron käyttäjää koskevasta periaatteesta, myös sellaisilla aloilla, jotka eivät kuulu tai kuuluvat vain osittain yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Mitä tulee varsinaisiin päätöksiin, ne tulisi tehdä neuvostossa, mukaan lukien yhteisön ulkopuolisia aloja koskevat päätökset, jotta neuvosto voisi toteuttaa sille Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa annetun roolin. Lopuksi olisi sovittava yhden ainoan "postilaatikon" periaatteesta, jotta muiden WTO:n jäsenten tehtäväksi ei jää päättää, onko yhteisöllä vai jäsenvaltioilla toimivalta. Jokainen kuulemista koskeva pyyntö tai valitus voitaisiin osoittaa joko "Euroopan unionille" tai "yhteisölle ja jäsenvaltioille" ja ne tulisi ottaa vastaan riippumatta siitä, kuka on toimivaltainen.

Neuvosto lisää, että yhteisöjen tuomioistuimen ei ole tarpeen tuntea niitä yksityiskohtaisia sääntöjä, joita sovellettaisiin yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteisen osallistumisen tapauksessa, voidakseen vastata sille esitettyyn kysymykseen eli siihen, onko jäsenvaltioilla toimivaltaa aloilla, joita koskevia määräyksiä annetaan GATS- tai TRIPS-sopimuksessa. Se korostaa olevansa joka tapauksessa tietoinen niistä velvollisuuksista, jotka sille kuuluvat niiden perustamissopimusten määräysten mukaan, joissa edellytetään Euroopan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta.

Tanskan hallituksen mukaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräyksistä ja EY:n perustamissopimuksen 5 artiklasta, samoin kuin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuu, että yhteisön toimielimet ja jäsenvaltiot ovat velvollisia toimimaan vipittömässä yhteistyössä, ja että niillä on tämä velvollisuus sekä yhteisön yksinomaisen toimivallan että yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan tapauksessa. Viimeksi mainitussa tapauksessa velvollisuus on olemassa riippumatta tavasta, jolla jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa.

Saksan hallitus viittaa "käyttäytymissääntöihin" (code de conduite), jotka neuvosto antoi toukokuussa 1994 "post-Uruguay Round" -neuvottelujen mahdollistamiseksi palvelujen alalla (katso kyseisen sopimuksen sanamuotoa, jota on siteerattu neljänteen kysymykseen annetussa vastauksessa) sekä neuvostossa käytävän keskustelun kohteena olevaan luonnokseen "käyttäytymissäännöistä", jotka on yleisemmin tarkoitettu koskemaan koko Maailman kauppajärjestöä. Mainitut säännöt olisivat luonteeltaan sellaisia, että niiden avulla voitaisiin välttää vaikeudet, jotka liittyvät yhteisön ja jäsenvaltioiden ulkoisen toiminnan yhtenäisyyden takaamiseen.

Myös Kreikan hallitus toteaa, että jäsenvaltioiden ja yhteisön toiminnan yhtenäisyys WTO:ssa voidaan taata "käyttäytymissäännöillä", jotka annetaan jäsenvaltioiden hallitusten neuvostossa kokoontuvien edustajien tekemällä päätöksellä. Näissä säännöissä komissio määrättäisiin toimimaan jäsenvaltioiden ja yhteisön yhteisenä "puheenvuoron käyttäjänä" WTO:ssa sekä sellaisten kysymysten osalta, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, että sellaisten kysymysten osalta, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Mitä tulee jälkimmäisten kysymysten ryhmään, jäsenvaltioita pyydettäisiin määrittelemään yhteiset kannat, jotka komissio esittäisi WTO:n toimivaltaisissa elimissä. Ja lopuksi siinä ja ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot eivät kykenisi määrittelemään yhteistä kantaa, ne voisivat Kreikan hallituksen mukaan puolustaa omia kansallisia näkökantojaan WTO:ssa.

Myös Espanjan hallitus korostaa tarvetta antaa käyttäytymissäännöt, joiden mukaan perustamissopimuksissa määrättyjä menettelyjä sovelletaan yhteisön toimivaltaan kuuluviin asioihin ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa pyritään löytämään yksimielisyys jäsenvaltioiden välillä. Jos tämän yksimielisyyden saavuttaminen osoittautuisi mahdottomaksi, Espanjan hallituksen mukaan jäsenvaltiot voisivat vapaasti esittää oman kantansa. Lopuksi, komissiota pyydettäisiin käyttämää puheenvuoroja ja neuvottelemaan yhteisön ja jäsenvaltioiden puolesta sille tapauksen mukaan joko neuvoston tai jäsenvaltioiden antamia ohjeita noudattaen.

Ranskan hallitus toteaa niinikään, että yhteisön ja jäsenvaltioiden toiminnan johdonmukaisuus olisi taattava Uruguayn kierrokseen perustuvien sopimusten soveltamiseksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen C artiklan toisen kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti. Ranskan hallituksen mukaan neuvostossa keskustelun kohteena oleva käyttäytymissääntöluonnos mahdollistaisi tämän yhtenäisen toiminnan takaamisen. Tähän luonnokseen tulisi sisältyä seuraavat osatekijät: periaate, joka koskee komission toimimista yksinomaisena puheenvuoron käyttäjänä WTO:ssa; komission osallistuminen WTO:ssa käytäviin neuvotteluihin yhteisön ja jäsenvaltioiden puolesta valtuutuksen mukaisesti, säännöllinen neuvotteluja koskeva raportointi neuvostolle ja neuvotteluja seuraamaan valtuutetuille toimivaltaisille elimille, osallistuminen kaikkiin jäsenvaltioiden neuvottelujen tai keskustelujen vaiheisiin. Lisäksi komission tulisi ottaa vastaan jäsenvaltioiden konsultaatiopyynnöt ja tarvittaessa väliaikaisesti keskeyttää neuvottelut. Kiinteä yhteistyö olisi aikaansaatava komission, jäsenvaltioiden ja neuvoston pääsihteeristön välille, jotta neuvottelut voitaisiin käydä säännönmukaisesti. Toimenpiteiden ja kannanottojen tulisi perustua yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa hyväksyttyyn yhteiseen kantaan perustamissopimuksen asianmukaisten määräysten mukaisesti ja yksimielisyyteen kansalliseen toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Jäsenvaltiot ilmaisisivat mielipiteensä kansalliseen toimivaltaan kuuluviin kysymyksiin vain, jos yhteistä kantaa ei ole voitu saavuttaa.

Alankomaiden hallitus viittaa lausuntoon 2/91 korostaen yhteisön ja jäsenvaltioiden välisen mahdollisimman kiinteän yhteistyön tarvetta jaetun toimivallan ollessa kyseessä. Käyttäytymissääntöjen antamisen tulisi olla osoitus tästä yhteistyöstä. Tältä osin Alankomaiden hallitus palauttaa mieleen ETY:n perustamissopimuksen aikaisemman 116 artiklan, Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yhteydessä olemassa olevat järjestelyt sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kolmannen pilarin yhteydessä olemassa olevat menettelyt, erityisesti K.5 artiklan menettelyn.

Portugalin hallituksen mukaan mahdolliset vaikeudet, jotka voisivat ilmetä jäsenvaltioiden omien intressien edustamisessa WTO:ssa tai jäsenvaltioiden tahdonilmausten muodostamisessa, eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat määrääviä vastattaessa toimivallan jakamista koskevaan kysymykseen tai estäisivät päätymästä sille kannalle, että kysymyksessä olevat sopimukset ovat luonteeltaan jaetun toimivallan sopimuksia. Portugalin hallitus viittaa Euroopan unionin perustamista koskevan sopimuksen C artiklan, J.1 artiklan 4 kohdan ja J.2 artiklan 3 kohdan sekä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisiin yhteistyötä ja johdonmukaisuutta koskeviin velvoitteisiin. Yhteisön ja jäsenvaltioiden toiminnan yhtenäisyyden tavoitteeseen on pyritty WTO-neuvottelujen aikana. Näin hankittujen kokemusten tulisi Portugalin hallituksen mukaan toimia esimerkkinä laadittaessa käyttäytymissäännöt, joissa määriteltäisiin samalla kertaa komission erityiset velvoitteet sen toimiessa jäsenvaltioiden puheenvuorojen käyttäjänä sekä tapa, jolla jäsenvaltioiden yhteinen tai neuvottelujen tuloksena syntynyt kanta ilmoitetaan niiden toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä. Jos kysymyksessä ovat jonkin jäsenvaltion elintärkeät tai hyvin tärkeät intressit, olisi pyrittävä löytämään yksimielisyyteen perustuva ratkaisu.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimen esittämän kysymyksen todellinen merkitys on yhteisön ja jäsenvaltioiden vastedes tapahtuvassa osallistumisessa Maailman kauppajärjestöön. Se muistuttaa, että yhteisö ja jäsenvaltiot ovat toimineet tehokkaassa yhteistyössä Uruguayn kierroksen monenvälisten neuvottelujen aikana samalla tavoin kuin ne olisivat työskennelleet, jos alusta asti kaikkien osapuolten lähtökohtana olisi ollut jaettu toimivalta. Tämä osoittaa, että jaettu toimivalta on poliittisesti mahdollinen ja voi olla erityisen tehokas yhteisön ja jäsenvaltioiden intressien takaamiseksi.

Tarkkaan määrätty yhteistyömenettely ei kuitenkaan välttämättä sovellu kaikkiin sopimuksiin tai kaikkiin olosuhteisiin. Tästä syystä Yhdistynyt kuningaskunta voi vain hahmotella todennäköiset ääriviivat sellaiselle sopimusmenettelylle, jonka avulla voidaan saavuttaa ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus Maailman kauppajärjestössä.

1. Menettely kattaisi yhteisön ja jäsenvaltioiden toiminnan WTO:ssa sekä yhteisön toimivaltaan että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

2. Tavallisesti komissio yksin käyttäisi puheenvuoroja ja neuvottelisi yhteisön ja jäsenvaltioiden puolesta; kuitenkin poikkeustapauksissa jäsenvaltioiden olisi voitava ilmaista kantansa ja osallistua neuvotteluihin. Sovellettavassa menettelyssä määriteltäisiin olosuhteet, joissa ne voisivat käyttää tätä oikeutta.

3. Komissio ilmoittaisi jäsenvaltioille neuvottelujen ja keskustelujen kulusta ja mahdollistaisi jäsenvaltioiden osallistumisen niihin, milloin se on tarkoituksenmukaista.

4. Komissio toimittaisi jäsenvaltioille joutuisasti kaikki tärkeät asiakirjat, sopimustekstit mukaan lukien.

5. Komissio ottaisi huomioon jäsenvaltioiden mielipiteet. Sovellettavista menettelyistä olisi sovittava yhteisesti.

6. Päätettyjen kantojen tai toimenpiteiden olisi perustuttava yhteisön sääntöihin ja menettelyihin milloin niiden soveltaminen on mahdollista (esimerkiksi EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti) ja muissa tapauksissa niiden tulisi perustua yksimielisesti saavutettuun yhteiseen kantaan.

7. Hallinnollisissa ja budjettia koskevissa asioissa jäsenvaltiot ilmoittaisivat omalta osaltaan kantansa, kuten ne tekevät nykyisin, mutta välttäen antamasta toisistaan eriäviä mielipiteitä.

8. Olisi annettava määräyksiä sen tavan määrittelemiseksi, jolla yhteisö päättää riitojen ratkaisua koskevista menettelyistä WTO:n yhteydessä. Kyseisissä määräyksissä olisi määrättävä kiinteästä yhteistyöstä komission ja jäsenvaltioiden välillä.

9. Sen tapauksen varalta, että WTO-sopimuksen vastaisesti toimivien tämän sopimuksen muiden osapuolten toiminta vaikuttaisi vahingollisesti yksittäisiin jäsenvaltioihin, määräyksissä tulisi määrätä kuulemismenettelystä komission ja jäsenvaltioiden välillä sekä niiden välisestä kiinteästä yhteistyöstä.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella ei ole epäilystä siitä, että edellä hahmotellun kaltainen menettely tullaan perustamaan. Jäsenvaltioilla ei ole aikomusta vähentää niitä huomattavia neuvotteluvaltuuksia, jotka niillä yhteisesti on käytössään; jäsenvaltioiden ensisijaisena intressinä on käyttää mainittuja neuvotteluvaltuuksia niin tehokkaasti kuin mahdollista.

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN KANNANOTTO

I. Johdanto

1 EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohdan nojalla yhteisöjen tuomio-istuimelta lausuntoa pyytäneen komission kysymykset koskevat ensiksi sitä, onko yhteisöllä yksinomainen toimivalta tehdä monenkeskisiä tavarakauppaa koskevia sopimuksia vai ei, siltä osin kuin nämä sopimukset koskevat EHTY:n ja Euratomin tuotteita. Lisäksi kysymykset koskevat EY:n perustamissopimuksen 113 artiklasta tai sisäisen ja ulkoisen toimivallan rinnakkaisuudesta tai EY:n perustamissopimuksen 100 a tai 235 artiklasta johtuvaa yhteisön yksinomaista toimivaltaa tehdä palvelukaupan yleissopimus (jäljempänä GATS) ja sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, mukaan lukien tuoteväärennösten kauppa (jäljempänä TRIPS).

2 Nämä sopimukset ovat Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (jäljempänä WTO-sopimus) liitteitä. WTO tarjoaa yhteiset rakenteet jäsentensä välisten kauppasuhteiden hoitamiseen niissä kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen liitteinä olevia sopimuksia ja niihin liittyviä oikeudellisia asiakirjoja (WTO-sopimuksen II artiklan 1 kohta). Nämä sopimukset ovat tulos Punta del Esten ministerikokouksen julkilausumalla 20.9.1986 käynnistetyistä Uruguayn kierroksen monenvälisistä kauppaneuvotteluista.

3 Kun neuvosto ja jäsenvaltiot hyväksyivät mainitun julkilausuman, ne päättivät että "komissio toimisi yhteisön ja jäsenvaltioiden ainoana neuvottelijana mahdollisimman suuren johdonmukaisuuden takaamiseksi neuvotteluja käytäessä". Kokouksen pöytäkirjassa tarkennettiin kuitenkin, että tällä päätöksellä "ei puututa kysymykseen yhteisön tai jäsenvaltioiden toimivallasta erityisillä aloilla".

4 Kauppaneuvottelukomitea, joka on Punta del Esten ministerineuvoston Uruguayn kierroksen neuvotteluja varten perustama erityinen elin, hyväksyi 15.12.1993 korkealla virkamiestasolla päätösasiakirjan, joka on tulos Uruguayn kierroksen monenvälisistä kauppaneuvotteluista.

5 Neuvosto päätti 7. ja 8.3.1994 pidetyssä istunnossaan tämän päätösasiakirjan ja WTO-sopimuksen allekirjoittamisesta. Se valtuutti neuvoston puheenjohtajan ja komission jäsenen Sir Leon Brittanin allekirjoittamaan päätösasiakirjan ja WTO-sopimuksen Euroopan unionin neuvoston puolesta 15.4.1994 Marrakechissa. Koska jäsenvaltioiden edustajat katsoivat, että "nämä asiakirjat koskevat myös kansalliseen toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä", ne sopivat samana päivänä päätösasiakirjan ja WTO-sopimuksen allekirjoittamisesta. Komissio antoi merkitä omalta osaltaan pöytäkirjaan, että "päätösasiakirja - - ja sen liitteinä olevat sopimukset kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan."

6 Komissio esitti lausuntopyyntönsä 6.4.1994. Sen kysymysten sanamuoto on seuraava:

Ottaen huomioon GATTin Uruguayn kierroksen neuvottelujen tulokset, jotka sisältyvät 15.12.1993 annettuun päätösasiakirjaan:

"1) Onko Euroopan yhteisöllä EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan perusteella yksin tai yhdessä 100 a artiklan ja/tai mainitun sopimuksen 235 artiklan kanssa toimivalta tehdä kaikki ne WTO:n perustamissopimuksen osat, jotka koskevat palvelukauppaa (GATS) ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia, mukaan lukien tuoteväärennösten kauppa (TRIPS)?

2) Onko Euroopan yhteisöllä yksin toimivalta tehdä ne WTO-sopimuksen osat, jotka koskevat yksinomaisesti EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ja/tai palveluja?

3) Jos edellä esitettyihin kysymyksiin annettava vastaus on myöntävä, vaikuttaako se jäsenvaltioiden oikeuteen tehdä WTO-sopimus silloin, kun jo on sovittu, että niistä tulee WTO:n perustajajäseniä?"

7 Uruguayn kierrokseen perustuvat sopimukset allekirjoitettiin 15.4.1994. Yhteisön ja jäsenvaltioiden osalta allekirjoittaminen tapahtui edellä mainittujen päätösten mukaisesti (katso 5 kohta).

8 Komission esittämä lausuntopyyntö annettiin neuvostolle ja jäsenvaltioille tiedoksi 24.5.1994.

II. Lausuntopyynnön tutkittavaksi ottaminen

9 Ensiksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimen lausuntoa voidaan perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohdan nojalla pyytää erityisesti käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaisissa kysymyksissä, jotka koskevat yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivallan jakoa määrätyn sopimuksen tekemiseksi kolmansien maiden kanssa, kuten nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa (katso erityisesti 11.11.1975 annettu lausunto 1/75, Kok. 1975, s. 1355 ja erityisesti s. 1360; 4.10.1979 annettu lausunto 1/78, Kok. 1979, s. 2871, 30 kohta ja 19.3.1993 annettu lausunto 2/91, Kok. 1993, s. I-1061, 3 kohta).

10 Espanjan kuningaskunnan mukaan lausuntopyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi. Perustamissopimuksen 228 artiklan mukainen lausuntomenettely voidaan aloittaa vain silloin, kun yhteisö ei ole vielä tehnyt kansainvälistä sitoumusta. Espanjan kuningaskunta korostaa, että Marrakechin päätösasiakirjan allekirjoittamisen tarkoituksena on autentifioida neuvottelujen tuloksena syntyneet tekstit ja allekirjoitukseen sisältyy velvoite saattaa ne asianomaisten valtioelinten hyväksyttäväksi. Neuvosto ja Alankomaiden hallitus rajoittuvat pelkästään esittämään kysymyksen, voiko jo allekirjoitettu sopimus olla 228 artiklassa tarkoitettu "suunniteltu" sopimus.

11 Esitetyt vastaväitteet ja epäilyt on hylättävä.

12 Yhteisöjen tuomioistuimelta voidaan perustamissopimuksen 228 artiklan 6 kohdan nojalla pyytää ratkaisua minä ajankohtana tahansa ennen kuin yhteisön suostumus sitoutua sopimukseen on lopullisesti ilmaistu. Niin kauan kuin tätä suostumusta ei ole annettu, sopimus on suunniteltu sopimus. Tämän vuoksi mikään ei ole esteenä esillä olevan lausuntopyynnön tutkittavaksi ottamiselle.

III. Komission kysymysten muotoilu

13 Neuvosto arvostelee tapaa, jolla komissio on kysymyksensä muotoillut. Koska menettely koskee sopimusta, jonka yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kukin toimivaltuuksiensa nojalla, kysymys ei ole siitä, voiko yhteisö yksin tehdä ja allekirjoittaa tämän sopimuksen (neuvoston mielestä hypoteettinen kysymys), vaan sen määrittelemisestä, onko "se, että yhteisö ja jäsenvaltiot tekevät yhdessä Uruguayn kierrokseen perustuvat sopimukset, yhteensoveltuvaa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksissa vahvistetun toimivallanjaon kanssa"; tilanne ei olisi tällainen, jos sopimus kokonaisuudessaan kuuluisi yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

14 Nämä neuvoston esittämät arvostelut, joihin Portugalin hallitus yhtyy, on hylättävä. Riippumatta siitä, onko kysymykset esitetty neuvoston esittämässä sanamuodossa vai onko kysymykset muotoiltu komission käyttämin sanoin, peruskysymyksenä on ratkaista, onko yhteisön toimivalta tehdä WTO-sopimus ja sen liitteet yksinomainen vai ei. Tämä on peruskysymys, jonka yhteisöjen tuomioistuin haluaa selvittää tämän lausunnon loppuosassa tutkimalla yksitellen tietyt erityiskysymykset, jotka liittyvät monenkeskisiin tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin sekä GATS-sopimukseen ja TRIPS-sopimukseen. Ensiksi on kuitenkin tarkasteltava väitteitä, jotka huomautuksensa esittäneet neuvosto ja tietyt hallitukset ovat esittäneet jäsenvaltioista riippuvaisten alueiden edustuksesta, ja väitteitä, jotka Portugalin hallitus perustaa siihen, että valtiot osallistuvat WTO:n toiminnan rahoittamiseen.

IV. Jäsenvaltioista riippuvaisten tiettyjen alueiden edustus

15 Useat huomautuksensa esittäneet hallitukset ja neuvosto vastustavat komission edustamaa käsitystä yhteisön yksinomaisesta toimivallasta tehdä WTO-sopimus ja sen liitteet väittäen, että tietyt jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa tehdä ja panna täytäntöön sellaisia alueita koskevia sopimuksia, joihin ei sovelleta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksia.

16 Ranskan hallitus toteaa lisäksi, että PTOM:n (pays et territoires d'outre-mer, merentakaiset maat ja alueet) assosiointijärjestelmän alaisuuteen kuuluvat alat jäävät lukuisissa kohdissa WTO-sopimuksen ja sen liitteiden ulkopuolelle ja että tältä osin se yksin on toimivaltainen tekemään WTO-sopimuksen ja sen liitteet.

17 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa lausunnossaan 1/78 todennut (62 kohta), kysymyksessä olevat alueet, siltä osin kuin ne eivät kuulu ETY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, ovat suhteessa yhteisöön samassa asemassa kuin kolmannet maat. Näin ollen jäsenvaltioilla on oikeus osallistua sopimukseen niistä riippuvaisten alueiden, joihin ei sovelleta yhteisön oikeutta, kansainvälisistä suhteista vastuullisina, eikä yhteisön jäsenvaltioina.

18 Kuitenkin kuten yhteisöjen tuomioistuin edellä mainitussa lausunnossa (sama kohta) korostaa, näiden jäsenvaltioiden erityisasema ei voi näin ollen vaikuttaa sen ongelman ratkaisemiseen, joka koskee toimivallan alojen rajaamista yhteisön sisällä.

V. Budjetti- ja rahoituskysymykset

19 Viitaten WTO-sopimuksen VII artiklaan, jossa määrätään kunkin jäsenen osallistumisesta WTO:n kuluihin, ja ottaen huomioon se seikka, että yhteisön valtioista tulisi WTO:n alkuperäisiä jäseniä (katso XI artiklan 1 kohta), Portugalin hallitus katsoo, että tämä seikka on riittävä peruste jäsenvaltioiden osallistumiselle sopimuksen tekemiseen, vaikka rahoituksella ei ole samaa ratkaisevaa merkityistä kuin kansainvälisessä kumisopimuksessa, josta oli kysymys edellä mainitussa lausunnossa 1/78. Portugalin hallitus esittää edelleen, että sen oman perustuslain mukaan edellytetään parlamentin hyväksyvän sellaiset kansainväliset sopimukset, joissa määrätään Portugalin tasavallan osallistumisesta kansainvälisiin järjestöihin.

20 Viimeksi mainitun väitteen osalta on riittävää vastata, että kansallisen oikeusjärjestyksen oikeussäännöt eivät voi muuttaa jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä kansainvälisen toimivallan jakoa, sellaisena kuin siitä perustamissopimuksessa määrätään, vaikka kyse olisi valtiosääntöoikeuteen kuuluvista kansallisista oikeussäännöistä.

21 Myöskään ensimmäistä väitettä ei voida hyväksyä. Koska kysymyksessä on kansainvälinen järjestö, jolla on vain toiminnallinen budjetti eikä rahoitustoiminnan välineenä käytettävää budjettia, se seikka, että jäsenvaltiot ottavat vastatakseen osasta WTO:n kuluja, ei voi missään tapauksessa yksin oikeuttaa jäsenvaltioiden osallistumista sopimuksen tekemiseen.

VI. Monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset

22 Monenkeskisten tavarakauppaa koskevien sopimusten osalta komissio ja huomautuksia esittäneet osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että nämä sopimukset kuuluvat suurelta osin sen yksinomaisen toimivallan piiriin, joka yhteisöllä on EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan mukaisesti yhteisen kauppapolitiikan alalla. Erimielisyydet niiden välillä koskevat vain erityiskysymyksiä.

23 Ei neuvosto eikä yksikään huomautuksensa esittäneistä valtioista ole kiistänyt komission esittämää vaatimusta yhteisön yksinomaisesta toimivallasta tehdä monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset, siltä osin kuin niitä sovelletaan Euratomin tuotteisiin. Kysymys on kuitenkin tutkittava, koska komissio on ottanut sen esiin toisessa kysymyksessään.

24 EY:n perustamissopimuksen 232 artiklan 2 kohdassa määrätään, että tällä perustamissopimuksella "ei poiketa Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen määräyksistä". Koska Euratomin perustamissopimus ei sisällä määräyksiä ulkomaankaupasta, mikään ei estä EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla tehtyjen sopimusten ulottamista Euratomin tuotteita koskevaan kansainväliseen kauppaan.

25 Sitä vastoin EHTY:n tuotteiden osalta yksimielisyyteen ei ole päästy toisaalta komission - joka katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan mukainen yhteisön yksinomainen toimivalta koskee myös EHTY:n tuotteita - ja toisaalta neuvoston ja useimpien huomautuksia esittäneiden jäsenvaltioiden välillä, jotka EHTY:n perustamissopimuksen 71 artiklaan viitaten päätyvät jäsenvaltioiden toimivaltaan.

26 Tosin EHTY:n perustamissopimuksen 71 artiklan sanamuodon mukaan "tämän sopimuksen soveltamisella ei rajoiteta jäsenvaltioiden hallitusten toimivaltaa kauppapolitiikassa, jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä". Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 232 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tällä sopimuksella ei muuteta EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiä, varsinkaan jäsenvaltioiden oikeuksia tai velvollisuuksia eikä yhteisön toimielinten valtuuksia.

27 Kuitenkin koska EHTY:n perustamissopimus tehtiin ajankohtana, jolloin Euroopan talousyhteisöä ei vielä ollut olemassa, tämän perustamissopimuksen 71 artiklassa on voitu tarkoittaa vain hiili- ja terästuotteita. Joka tapauksessa jäsenvaltioiden toimivalta voi perustua siihen vain sellaisten sopimusten osalta, jotka koskevat erityisesti EHTY:n tuotteita. EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla yhteisö sitä vastoin on yksin toimivaltainen tekemään ulkosuhteita koskevan yleisen sopimuksen, toisin sanoen sopimuksen, joka kattaa kaikenlaiset tavaralajit, vaikka niihin kuuluisi EHTY:n tuotteita. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa lausunnossa 1/75 (s. 1365, kolmas kohta) todennut, on poissuljettua, että EHTY:n perustamissopimuksen 71 artikla voisi "tehdä ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklan tehottomaksi ja vaikuttaa toimivaltaan, joka yhteisölle on annettu yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvien kansainvälisten sopimusten neuvottelemista ja tekemistä varten". Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tavarakauppaa koskevien monenkeskisten sopimusten tarkastelu osoittaa, että mikään niistä ei koske erityisesti EHTY:n tuotteita. Tästä seuraa, että yhteisön yksinomaista toimivaltaa tehdä mainitut sopimukset ei voida asettaa kyseenalaiseksi sillä perusteella, että niitä sovelletaan myös EHTY:n tuotteisiin.

28 Neuvosto toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaa on käytettävä neuvoston päätöksen perustana WTO-sopimuksen ja sen liitteiden tekemiselle maataloudesta tehdyn sopimuksen osalta, koska se ei koske ainoastaan maataloustuotteiden kansainväliseen kauppaan sovellettavia kaupan toimenpiteitä, vaan myös ja ennen kaikkea maatalousmarkkinajärjestelyn sisäistä sääntelyä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus mainitsee erityisesti, että maataloustuotteita koskevaan sopimukseen sisältyvät sitoumukset vähentää kotimaisia tukia ja vientitukia vaikuttavat yhteisiin markkinajärjestelyihin ja koska ne koskevat yhteisön tuotteita eikä tuontituotteita, ne jäävät EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

29 Mitä tulee sopimukseen maataloudesta, on totta, että 43 artiklaa on pidetty asianmukaisena oikeudellisena perustana direktiiville, joka koskee yhtenäistä säännöstöä tuotteiden kaupan pitämisen edellytyksistä paitsi yhteisön sisäisessä kaupassa myös kolmansista maista tulevien tuotteiden kaupassa (katso asia C-131/87, komissio v. neuvosto, tuomio 16.11.1989, Kok. 1989, s. I-3764, 27 kohta). Kysymys on kuitenkin direktiivistä, jonka tarkoituksena oli toteuttaa yksi tai useampia perustamissopimuksen 39 artiklassa mainituista yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista. Tällaisesta ei ole kysymys WTO-sopimuksen liitteenä olevassa sopimuksessa maataloudesta. Siinä on nimittäin tavoitteena luoda maailmanlaajuisella tasolla "tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä" (katso maataloudesta tehdyn sopimuksen johdanto-osa). Se, että tämän sopimuksen mukaisesti tehdyt sitoumukset edellyttävät kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista perustamissopimuksen 43 artiklan perusteella, ei estä itse kansainvälisten sitoumusten tekemistä yksinomaan 113 artiklan mukaisesti.

30 Neuvosto toteaa vielä, että samoista syistä, jotka se on esittänyt maataloutta koskevan sopimuksen osalta, on välttämätöntä käyttää EY:n perustamissopimuksen 43 artiklaa perustana myös neuvoston päätökselle, joka koskee sopimusta terveys- ja kasvinsuojelutoimista.

31 Tämä väite on hylättävä. Sopimus terveys- ja kasvinsuojelutoimista rajoittuu - kuten sen johdanto-osasta ilmenee - siihen että "luodaan monenkeskiset, sääntöjen ja periaatteiden muodostamat puitteet terveys- ja kasvinsuojelutoimien käyttöön ottamiselle, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle niiden kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi". Tällainen sopimus voidaan tehdä ainoastaan 113 artiklan nojalla.

32 Alankomaiden hallituksen mukaan yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteinen osallistuminen WTO-sopimukseen on perusteltua, koska jäsenvaltiot käyttävät omaa toimivaltaansa kaupan teknisten esteiden alalla tätä alaa koskevien yhteisön määrättyjen direktiivien valinnaisen luonteen vuoksi ja koska täydellistä yhdenmukaistamista tällä alalla ei ole toteutettu eikä siihen pyritä.

33 Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Kaupan teknisiä esteitä koskevaa sopimusta on pidettävä yhteiseen kauppapolitiikkaan kuuluvana, koska sopimuksen määräysten tarkoituksena on yksinkertaisesti estää se, että tekniset määräykset ja standardit sekä teknisten määräysten ja standardien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt aiheuttavat tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle (katso sopimuksen johdanto-osa sekä 2 artiklan 2 kohta ja 5 artiklan 1 ja 2 kohta).

34 Edellä olevista päätelmistä seuraa, että EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla yhteisö on yksin toimivaltainen tekemään monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset.

VII. EY:n perustamissopimuksen 113 artikla, GATS- ja TRIPS-sopimukset

35 Komission pääväittämä on seuraava: sekä GATS- että TRIPS-sopimuksen tekeminen kuuluu siihen yksinomaiseen toimivaltaan, jota yhteisö käyttää kauppapolitiikassa perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla. Tämän näkemyksen kiistivät painokkaasti huomautuksia esittäneet jäsenvaltiot ja neuvosto sekä Euroopan parlamentti, jolle sen pyynnöstä myönnettiin lupa esittää huomautuksensa. Tätä pääväittämää on ensiksi tutkittava tarkastelemalla GATS- ja TRIPS-sopimuksia erikseen.

A. GATS-sopimus

36 Nojautuen olennaisilta osiltaan yhteisöjen tuomioistuimen yhteisen kauppapolitiikan käsitteestä antamaan laajaan tulkintaan (katso edellä mainittu lausunto 1/78, 44 ja 45 kohta), tavaroiden ja palvelujen välisiin yhteyksiin tai niiden nivoutumiseen keskenään, GATS-sopimuksen tavoitteisiin sekä käytettyihin keinoihin komissio päättelee, että palvelut kuuluvat yhteiseen kauppapolitiikkaan ilman, että olisi syytä tehdä eroa palvelujen eri suorittamismuotojen välillä eikä varsinkaan palvelujen, joissa on kysymys välittömästä rajat ylittävästä palvelujen suorittamisesta, ja sellaisten palvelujen välillä, jotka suoritetaan kaupallisen läsnäolon välityksellä palvelujen vastaanottajamaassa. Komissio korostaa myös, että kansainväliset luonteeltaan kaupalliset liikennettä koskevat sopimukset (päin vastoin kuin turvallisuusmääräyksiä koskevat sopimukset) kuuluvat yhteiseen kauppapolitiikkaan eivätkä perustamissopimuksen yhteistä liikennepolitiikkaa koskevan erityisen osaston alaisuuteen, joka perustamissopimuksessa on varattu liikenteelle.

37 Ensiksi on otettava tarkasteltavaksi muut kuin liikennepalvelut ja sen jälkeen erityiset liikennettä koskevat palvelut.

38 Ensiksi mainittujen palvelujen osalta on aluksi palautettava mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut lausunnossaan 1/75 yhteisön toimivallan laajuudesta ja paikalliskustannusten standardia koskevasta järjestelystä, "että yhteinen kauppapolitiikka ja erityisesti vientipolitiikka käsittävät välttämättä vientitukijärjestelmät ja etenkin toimenpiteet, jotka koskevat luottoja, joilla on tarkoitus rahoittaa vientitoimiin liittyviä paikalliskustannuksia" (Kok. 1975, s. 1362). Kysymyksessä olevat paikalliskustannukset koskivat sekä tavaroiden että palvelujen toimittamiseen liittyviä kustannuksia. Yhteisöjen tuomioistuin tunnusti siinä yhteisön yksinomaisen toimivallan tekemättä eroa tavaroiden ja palvelujen välillä.

39 Edellä mainitussa lausunnossaan 1/78 (44 kohta) yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi 113 artiklan sellaisen tulkinnan "joka johtaisi siihen, että yhteinen kauppapolitiikka rajoitettaisiin ainoastaan sellaisten keinojen käyttöön, joilla pyritään vaikuttamaan pelkästään ulkomaankaupan perinteisiin näkökohtiin". Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että "ulkomaankauppaa koskevat kysymykset on hoidettava ottaen huomioon laajempi näkökulma", jonka vahvistaa "se, että 113 artiklan luettelo kauppapolitiikan kohteista - - ei ole tyhjentävä" (edellä mainittu lausunto 1/78, 45 kohta).

40 Komissio korostaa lausuntopyynnössään, että tietyissä kehittyneissä maissa palvelualasta on tullut talouden johtava ala ja että perustavaa laatua oleva maailmantalouden rakennemuutos on käynnissä varsinaisen tavaratuotannon yhä selvemmin siirtyessä kehittyville kansantalouksille, kun taas kehittyneistä kansantalouksista tulee pääasiallisesti palvelujen ja sellaisten tuotteiden viejiä, joilla on korkea jalostusaste. Yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että tätä kehitystä osoittavat WTO-sopimus ja sen liitteet, jotka ovat sekä tavaroita että palveluja koskevien yhteisneuvottelujen kohteena.

41 Tämä kansainvälisen kaupan kehitys huomioon ottaen perustamissopimuksessa tarkoitettu yhteisen kauppapolitiikan avoimuus on esteenä sille, että palvelut jätettäisiin välittömästi ja periaatteellisesti 113 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, kuten muutamat huomautuksensa esittäneet hallitukset haluaisivat.

42 Tämän päätelmän täsmentämiseksi on kuitenkin otettava huomioon GATS-sopimuksessa esitetty palvelukaupan määritelmä sen selvittämiseksi, eikö sopimusjärjestelmä kokonaisuutena ei ole omiaan rajoittamaan palvelukaupan sisällyttämistä 113 artiklan soveltamisalaan.

43 GATS-sopimuksessa tarkoitettu palvelukauppa sisältää sopimuksen I artiklan 2 kohdan mukaan neljä palvelujen tarjoamisen muotoa: 1) rajat ylittävä palvelujen tarjonta, jossa ei edellytetä henkilöiden siirtymistä; 2) ulkomaalaisille suunnatut palvelut, joihin sisältyy palvelujen vastaanottajan siirtyminen sen WTO:n jäsenen alueelle, johon palvelujen tarjoaja on sijoittautunut; 3) kaupallinen läsnäolo, toisin sanoen tytäryhtiön tai sivuliikkeen läsnäolo sen WTO:n jäsenen alueella, jossa palvelua on määrä tarjota; 4) WTO:n jäsenten sellaisten luonnollisten henkilöiden läsnäolo, joiden välityksellä jonkin jäsenen palvelujen tarjoaja tarjoaa palveluja jonkin muun jäsenen alueella.

44 Mitä tulee rajat ylittävään palvelujen tarjontaan, palvelun tarjoaa määrättyyn maahan sijoittautunut palvelujen tarjoaja toisessa maassa asuvalle palvelujen vastaanottajalle. Palvelujen tarjoaja ei siirry palvelujen vastaanottajan maahan eikä myöskään palvelujen vastaanottaja siirry palvelujen tarjoajan maahan. Tämä tilanne ei siis eroa tavaroiden kaupasta, joka ilman muuta kuuluu yhteiseen kauppapolitiikkaan perustamissopimuksen tarkoittamassa merkityksessä. Ei siis ole olemassa mitään erityistä syytä, joka estäisi tämänkaltaisen palvelujen tarjoamisen kuulumisen yhteisen kauppapolitiikan käsitteeseen.

45 Sama ei koske kolmea muuta GATS-sopimuksessa tarkoitettua palvelujen tarjoamisen muotoa, nimittäin ulkomaalaisille suunnattuja palveluja, kaupallista läsnäoloa ja luonnollisten henkilöiden läsnäoloa.

46 Mitä tulee luonnollisiin henkilöihin, EY:n perustamissopimuksen 3 artiklasta - jossa tehdään ero b alakohdan "yhteisen kauppapolitiikan" ja d alakohdan "henkilöiden tuloa sisämarkkinoille ja liikkumista siellä koskevien toimenpiteiden" välillä - johtuu, että kolmansien maiden kansalaisten ylittäessä jäsenvaltioiden ulkorajoja heidän kohtelunsa ei voida katsoa kuuluvan yhteiseen kauppapolitiikkaan. Yleisemmin ottaen se, että perustamissopimuksessa on erityisiä lukuja, jotka koskevat henkilöiden, sekä luonnollisten että oikeushenkilöiden, vapaata liikkuvuutta, on osoituksena siitä, että nämä asiat eivät kuulu yleiseen kauppapolitiikkaan.

47 Tästä seuraa, että yhteinen kauppapolitiikka ei kata niitä palvelujen tarjoamisen muotoja, joita GATS-sopimuksessa kutsutaan "ulkomaalaisille suunnatuiksi palveluiksi", "kaupalliseksi läsnäoloksi" ja "luonnollisten henkilöiden läsnäoloksi".

48 Seuraavaksi on tutkittava liikennettä koskevia erityispalveluita. Niistä säädetään perustamissopimuksen erityisessä osastossa (IV osasto) eli erillään yhteistä kauppapolitiikkaa koskevasta VII osastosta. Juuri yhteisestä liikennepolitiikasta yhteisöjen tuomioistuin on todennut ensimmäisen kerran, että yhteisön osalta toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia "ei aiheudu ainoastaan perustamissopimuksen nimenomaisesta määräyksestä - kuten 113 ja 114 artikla tulli- ja kauppasopimusten osalta ja 238 artikla assosiointisopimusten osalta - vaan se voi seurata myös muista perustamissopimuksen määräyksistä ja yhteisön toimielinten näiden määräysten nojalla toteuttamista toimista (katso asia 22/70, "ERTA", komissio v. neuvosto, tuomio 31.3.1971, Kok. 1971, s. 263, 16 kohta). Tämän ratkaisun perustana oleva ajatus on, että liikennettä koskevat kansainväliset sopimukset eivät kuulu 113 artiklan soveltamisalaan.

49 ERTA-tuomion merkitystä ei voida vähentää tekemällä ero turvallisuussääntöjä koskevien sopimusten - tällaisia ovat ammattiautoilijoiden ajoaikaa koskevat sopimukset, joista on kysymys ERTA-tuomiossa - ja kaupallisluonteisten sopimusten välillä.

50 Itse asiassa ERTA-tuomiossa ei tehdä mitään tämänlaatuista eroa. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut analyysinsa lausunnossaan 1/76, 26.4.1977 (Kok. 1977, s. 741), jonka aiheena on sisävesiliikenteen taloudellisen tilanteen parantamista koskeva sopimus, toisin sanoen taloudellinen sopimus, jossa ei ole kysymys turvallisuussääntöjen antamisesta. Sitä paitsi kolmansien maiden kanssa on tehty liikennettä koskevan osaston perusteella lukuisia sopimuksia. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on esittänyt pitkän luettelon näistä sopimuksista huomautuksissaan.

51 Näkökantansa tueksi komissio on esittänyt lisäksi joukon kauppasulkua koskevia toimenpiteitä, jotka perustuivat 113 artiklaan ja jotka käsittivät liikennepalvelujen keskeyttämisen (Irakia vastaan toteutetut toimenpiteet: yhteisön Irakin ja Kuwaitin kanssa käymän kaupan estämisestä 8 päivänä elokuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2340/90 (EYVL L 213, s. 1), yhteisön Irakin ja Kuwaitin kanssa käymän kaupan estämiseksi annetun asetuksen (ETY) N:o 2340/90 laajentamisesta ja muuttamisesta 29 päivänä lokakuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3155/90 (EYVL L 304, s. 1), ja yhteisön Irakin ja Kuwaitin kanssa käymän kaupan estämiseksi annettujen asetusten (ETY) N:o 2340/90 ja (ETY) N:o 3155/90 muuttamisesta 7 päivänä toukokuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1194/91 (EYVL L 115, s. 37); Jugoslavian liittotasavaltaa vastaan (Serbia ja Montenegro) toteutetut toimenpiteet: Euroopan talousyhteisön ja Jugoslavian liittotasavallan (Serbia ja Montenegro) välisestä kaupasta 26 päivänä huhtikuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 990/93 (EYVL L 102, s. 14); Haitia vastaan toteutetut toimenpiteet: tiettyjen Euroopan talousyhteisön ja Haitin välisten kaupallisten suhteiden asettamisesta kauppasulkuun 24 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1608/93 (EYVL L 155, s. 2). Edellä olevat tapaukset eivät ole merkitykseltään ratkaisevia. Kuten Euroopan parlamentti on oikein todennut, ensisijaisesti vienti- ja tuontitavaroita koskeva kauppasulku ei olisi voinut tehota, jos samanaikaisesti ei olisi päätetty liikennepalvelujen keskeyttämisestä. Viimeksi mainittu on pääasiallisen toimenpiteen tarpeellinen täydentäjä. Näin ollen nämä tapaukset eivät ole merkityksellisiä sen kysymyksen kannalta, onko yhteisöllä yksinomainen toimivalta 113 artiklan nojalla tehdä kansainvälisiä sopimuksia liikenteen alalla.

52 Joka tapauksessa, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkkä neuvoston käytäntö ei voi olla perusteena perustamissopimuksen määräyksistä poikkeamiselle eikä tämän vuoksi voi luoda ennakkotapausta, joka sitoisi yhteisön toimielimiä määritettäessä asianmukaista oikeudellista perustaa (asia 68/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, tuomio 23.2.1988, Kok. 1988, s. 855, 24 kohta).

53 Edellä olevasta seuraa, että ainoastaan rajat ylittävät palvelut kuuluvat perustamissopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan ja että kansainväliset liikennettä koskevat sopimukset jäävät sen ulkopuolelle.

B. TRIPS-sopimus

54 Yhteisölle 113 artiklan mukaisesti kuuluvan yksinomaisen toimivallan tueksi komissio esittää pääasiallisesti, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat säännöt liittyvät kiinteästi niiden kohteena olevien tuotteiden ja palvelujen kauppaan.

55 Ensiksi on muistutettava, että TRIPS-sopimuksen III osan 4 luku, joka koskee teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanokeinoja, sisältää erityismääräyksiä, jotka koskevat toimenpiteitä rajalla. Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on todennut, tämän luvun vastine on tuoteväärennösten luovutuksen vapaaseen liikkeeseen kieltävistä toimenpiteistä 1 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen N:o (ETY) 3842/86 (EYVL L 357, s. 1) säännöksissä. Tämän asetuksen perustana, siltä osin kuin kysymyksessä on kielto asettaa tuoteväärennöksiä vapaaseen vaihdantaan, käytettiin oikein perustamissopimuksen 113 artiklaa: itse asiassa kysymys on toimenpiteistä, jotka tullivirkailijoiden on yhteisön ulkorajoilla toteutettava. Koska yhteisön toimielimet voivat itsenäisesti toteuttaa tämän tyyppisiä toimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan perusteella, yhteisölle yksin kuuluu tätä koskevien kansainvälisten sopimusten tekeminen.

56 Komission edustama näkökanta voidaan kuitenkin hyväksyä ainoastaan niiden TRIPS-sopimuksen määräysten osalta, jotka koskevat kieltoa asettaa tuoteväärennöksiä vapaaseen vaihdantaan.

57 On kiistatonta, että henkisen omaisuuden ja tavarakaupan välillä on yhteys. Teollis- ja tekijänoikeudet mahdollistavat sen, että näiden oikeuksien haltija voi estää kolmatta osapuolta toteuttamasta tiettyjä toimia. Valtuuksilla kieltää jonkin tavaramerkin käyttö, tuotteen valmistaminen, mallin kopiointi tai kirjan, äänilevyn tai videotallenteen kappaleenvalmistus on väistämättä vaikutuksia kauppaan. Sitä paitsi teollis- ja tekijänoikeudet on luotu nimenomaan tuottamaan näitä vaikutuksia. Mainittu seikka ei riitä perusteeksi näiden oikeuksien kuulumiselle 113 artiklan soveltamisalaan. Teollis- ja tekijänoikeudet eivät erityisesti koske kansainvälistä kauppaa, vaan ne koskevat yhtä lailla tai jopa ensi sijassa kotimaan kauppaa.

58 Kuten Ranskan hallitus on oikein todennut, TRIPS-sopimuksen ensisijaisena tavoitteena on vahvistaa ja yhdenmukaistaa henkisen omaisuuden suojaa maailmanlaajuisesti. Komissio itse on todennut, että koska TRIPS-sopimuksessa vahvistetaan säännöt niillä aloilla, joilla ei ole toteutettu yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä, sopimuksen tekeminen mahdollistaisi samanaikaisesti yhdenmukaisuuden toteuttamisen yhteisön alueella ja edesauttaisi näin yhteismarkkinoiden luomisessa ja toiminnassa.

59 Tältä osin on korostettava, että kansallisen lainsäädännön tasolla yhteisö käyttää toimivaltaa henkisen omaisuuden alalla kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi 100 ja 100 a artiklan mukaisesti ja se voi 235 artiklan perusteella antaa uusia oikeuksia, jotka menevät kansallisten oikeuksien edelle, kuten se on tehnyt yhteisön tavaramerkistä annetulla asetuksella (yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1). Näitä säännöksiä annettaessa äänestyssäännöt (yksimielisyys 100 ja 235 artiklan ollessa kyseessä) tai eri menettelytapasäännöt (parlamentin kuuleminen, kun kysymyksessä on 100 ja 235 artikla, yhteispäätösmenettely, kun kysymyksessä on 100 a artikla) eroavat 113 artiklan yhteydessä sovellettavista äänestyssäännöistä.

60 Jos yhteisölle myönnettäisiin yksinomainen toimivalta tehdä sopimuksia kolmansien maiden kanssa henkisen omaisuuden suojan yhdenmukaistamiseksi ja samanaikaisesti yhdenmukaistamisen toteuttamiseksi yhteisötasolla, yhteisön toimielimet voisivat välttää ne velvoitteet, jotka niille on yhteisön sisäisesti asetettu äänestysmenettelyn ja äänestystavan osalta.

61 Tätä johtopäätöstä ei voida muuttaa vetoamalla toimielinten käytäntöön toteuttaa itsenäisiä toimenpiteitä tai tehdä ulkosopimuksia 113 artiklan mukaisesti.

62 Komissio mainitsee kolme tapausta, joissa "uuden kauppapoliittisen instrumentin" nojalla (yhteisen kauppapolitiikan lujittamisesta erityisesti suojauduttaessa laittomilta kauppatavoilta 17 päivänä syyskuuta 1984 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2641/84 (EYVL L 252, s. 1), itse asetus perustuu perustamissopimuksen 113 artiklaan) on aloitettu menettely yhteisön intressien puolustamiseksi henkisen omaisuuden alalla: kansainvälisen kuulemis- ja riitojen sovittelumenettelyn aloittamisesta tiettyjen aramidikuitujen tuonnin estämisestä Yhdysvaltojen markkinoille koskevan Yhdysvaltojen toimenpiteen osalta 12 päivänä maaliskuuta 1987 tehty komission päätös 87/251/ETY (EYVL L 117, s. 18); tiedonanto laittomia kauppatapoja, jotka koskevat tallenteiden luvatonta toisintamista Indonesiassa, koskevan menettelyn vireillepanosta (EYVL 1987, C 136, s. 3); tiedonanto, joka koskee neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2641/84 tarkoitettua laitonta kauppatapaa, jossa on kysymys yhteisön äänitteiden luvattomasta kopioinnista Thaimaassa koskevan menettelyn vireillepanoa (EYVL 1991, C 189, s. 26).

63 Niillä toimenpiteillä, jotka tämän asetuksen mukaisesti voidaan toteuttaa vastatoimena sille, että yhteisön yrityksillä olevia teollis- ja tekijänoikeuksia suojataan puutteellisesti jossain kolmannessa maassa (tai niitä syrjitään tällä alalla), ei ole mitään tekemistä henkisen omaisuuden suojan yhdenmukaistamisen kanssa, joka on TRIPS-sopimuksen ensisijainen tavoite. Edellä mainitun asetuksen (ETY) N:o 2641/84 10 artiklan 3 kohdan mukaan kysymyksessä on ensiksi kauppapoliittisista neuvotteluista aiheutuvien myönnytysten lykkääminen tai peruuttaminen; seuraavaksi olemassa olevien tullien korottaminen tai muun tuontimaksun käyttöönotto; ja lopuksi sellaisten määrällisten rajoitusten tai muiden toimenpiteiden käyttöönotto, jotka muuttavat tuonti- tai vientiehtoja tai vaikuttavat muulla tavoin kyseisten kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan. Kaikki nämä toimenpiteet kuuluvat jo sisältönsä vuoksi yhteisön kauppapolitiikkaan.

64 Komissio vetoaa myös toimenpiteisiin, jotka yhteisö on toteuttanut Koreaa vastaan yleisten tullietuuksien soveltamisesta vuoden 1989 osalta määrättyihin kehitysmaista peräisin oleviin tuotteisiin 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4257/88 (EYVL L 375, s. 1) mukaisesti. Koska Korea oli harjoittanut syrjintää kauppakumppaneitaan vastaan henkisen omaisuuden suojan alalla (katso asetuksen johdanto-osan kahdeksastoista perustelukappale), yhteisö lakkasi soveltamasta yleisiä tullietuuksia Korean tuotteisiin (asetuksen 1 artiklan 3 kohta).

65 Tämä väite ei ole sen vakuuttavampi kuin edellinenkään väite. Koska yleisten tullietuuksien myöntäminen on kauppapoliittinen toimenpide, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut (katso asia 45/86, "Yleinen tullietuuskohtelu", komissio v. neuvosto, tuomio 26.3.1987, Kok. 1987, s. 1493, 21 kohta), sama koskee myös niiden epäämistä. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että yhteisöllä olisi yksinomainen toimivalta 113 artiklan nojalla tehdä kolmansien maiden kanssa sopimus henkisen omaisuuden suojan yhdenmukaistamiseksi maailmanlaajuisella tasolla.

66 Näkökantansa tueksi komissio on viitannut lisäksi henkisen omaisuuden suojaa koskeviin sopimuslausekkeisiin, jotka on esitetty perustamissopimuksen 113 artiklan perusteella kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa.

67 On korostettava, että näiden sopimusehtojen soveltamisala on äärimmäisen rajattu. Euroopan talousyhteisön ja Kiinan kansantasavallan välillä tehdyssä tekstiilituotteiden kauppaa koskevassa 9.12.1988 parafoidussa sopimuksessa (EYVL L 380, s. 1) samoin kuin Euroopan talousyhteisön ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton välisessä tekstiilituotteiden kauppaa koskevassa 11.12.1989 parafoidussa sopimuksessa (EYVL L 397, s. 1) määrätään ainoastaan kuulemismenettelystä tekstiilituotteiden tavaramerkin tai mallin suojan alalla. Lisäksi kolme väliaikaista sopimusta, jotka on tehty yhteisön ja tiettyjen Itä-Euroopan maiden välillä (Unkarin kanssa 16.12.1991 tehty sopimus (EYVL 1992, L 116, s. 1); Tšekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa 16.12.1991 tehty sopimus (EYVL 1992, L 115, s. 1); Bulgarian tasavallan kanssa 8.3.1993 tehty sopimus (EYVL L 323, s. 1), sisältävät kaikki yhden sanamuodoltaan samanlaisen sopimuslausekkeen, jossa näitä maita kehotetaan parantamaan henkisen omaisuuden suojaa sen varmistamiseksi, että tietyn määräajan kuluessa saavutetaan yhteisön säädöksissä, määräyksissä ja muissa toimissa "taattua yhteisön suojaa vastaava suojan taso". Kuten Ranskan hallitus on oikein todennut, tämän tyyppinen sopimuslauseke sitoo vain sopimuspuolena olevaa kolmatta maata.

68 Se seikka, että yhteisöllä ja sen toimielimillä on oikeus lisätä ulkosopimuksiin, jotka muutoin kuuluvat 113 artiklan soveltamisalaan, lisämääräyksiä, joissa määrätään pelkkää kuulemista koskevista menettelyistä tai sopimusehdoista, joissa toista osapuolta kehotetaan parantamaan henkisen omaisuuden suojaa, ei johda päätelmään, että yhteisö yksin olisi toimivaltainen tekemään luonteeltaan ja laajuudeltaan TRIPS-sopimuksen kaltaisen kansainvälisen sopimuksen.

69 Tosin pitää paikkansa, kuten komissio esittää, että Itävallan tasavallan kanssa laatuviinien ja retsina-viinin vastavuoroisesta valvonnasta ja suojasta 23.12.1988 tehty sopimus (EYVL 1989, L 56, s. 1) ja Australian kanssa 26. ja 31.1.1994 tehty viinikauppaa koskeva sopimus (EYVL L 86, s. 1) sisältävät viinien nimikkeiden vastavuoroista suojaa koskevia määräyksiä. Lisäksi itävaltalaiset viininviljelyalueiden nimet on varattu yhteisön alueella yksinomaan niille itävaltalaisille viineille, joihin niitä sovelletaan ja niitä voidaan käyttää vain Itävallan lainsäädännössä säädetyin edellytyksin (sopimuksen 3 artiklan 3 kohta). Samanlainen määräys on sisällytetty Australian kanssa tehtyyn sopimukseen (7 artiklan 3 kohta).

70 Kuitenkin kuten käy ilmi Euroopan yhteisön ja Australian välisen viinikauppaa koskevan sopimuksen tekemisestä ja allekirjoittamisesta 24 päivänä tammikuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/184/EY (EYVL L 86, s. 1) johdanto-osan perustelukappaleista, tämä sopimus on tehty yhteisön tasolla, koska sen määräykset liittyvät suoraan yhteisen maatalouspolitiikan ja erityisesti yhteisön viinilainsäädännön toimenpiteisiin. Sitäpaitsi edellä olevaan säädökseen ei voida vedota patenttien ja mallien, julkistamattomien teknisten tietojen suojan, tavaramerkkien eikä tekijänoikeuden osalta, jotka myös kuuluvat TRIPS-sopimuksen soveltamisalaan.

71 Edellä esitetty huomioon ottaen on todettava, että lukuun ottamatta TRIPS-sopimuksen niitä määräyksiä, joissa kielletään tuoteväärennösten vapaaseen vaihdantaan saattaminen, TRIPS-sopimus ei kuulu yhteisen kauppapolitiikan alaan.

VIII. Euroopan yhteisön implisiittinen ulkoinen toimivalta, GATS- ja TRIPS-sopimukset

72 Siltä varalta, että yhteisöjen tuomioistuin hylkäisi komission pääväittämän, jonka mukaan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta 113 artiklan mukaan, komissio on esittänyt toissijaisesti, että yhteisön yksinomainen toimivalta tehdä GATS- ja TRIPS-sopimukset johtuu implisiittisesti perustamissopimuksen sisäistä toimivaltaa koskevista määräyksistä tai sellaisten johdetun oikeuden säädösten olemassaolosta, jotka perustuvat tähän toimivaltaan, tai sitten välttämättömyydestä tehdä kansainvälisiä sitoumuksia yhteisölle sisäisellä tasolla asetetun tavoitteen toteuttamiseksi. Komissio esittää edelleen, että jos yhteisöllä ei ole perustamissopimuksen erityismääräysten tai johdetun oikeuden säädösten perusteella riittäviä valtuuksia, yhteisön yksinomainen toimivalta perustuu perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklaan. Vaikka neuvosto ja huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot myöntävät, että yhteisöllä on tietty toimivalta, ne kiistävät toimivallan yksinomaisuuden.

A. GATS-sopimus

73 Erityisesti GATS-sopimuksen osalta komissio mainitsee kolme mahdollista lähdettä yhteisön yksinomaiselle ulkoiselle toimivallalle: toimivalta, joka perustamissopimuksessa myönnetään yhteisön toimielimille sisäisellä tasolla, välttämättömyys tehdä sopimus yhteisön tavoitteen toteuttamiseksi ja lopuksi 100 a ja 235 artikla.

74 Ensiksi komissio toteaa, että GATS-sopimuksessa ei ole alaa tai erityistä määräystä, jonka suhteen yhteisöllä ei olisi vastaavia valtuuksia toteuttaa toimenpiteitä sisäisellä tasolla. Näistä valtuuksista määrätään sijoittautumisoikeutta, palvelujen tarjoamisen vapautta ja liikennettä koskevissa luvuissa. Näistä valtuuksista sisäisellä tasolla johtuu yksinomainen ulkoinen toimivalta.

75 Tätä näkökantaa ei voida hyväksyä.

76 Nojautuen perustamissopimuksen 75 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, joka koskee yhteisön alueella sijaitsevien liikenneosuuksien osalta myös kolmansista maista tulevaa ja niihin suuntautuvaa liikennettä, yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa ERTA-tuomiossa (27 kohta), että "yhteisön toimivalta ulottuu kansainvälisoikeudellisiin suhteisiin, ja siihen sisältyy se, että kyseisellä alalla on tarpeen tehdä sopimuksia niiden kolmansien valtioiden kanssa, joita asia koskee."

77 Kuitenkaan edes liikenteen alalla yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta ei sinänsä johdu yhteisön toimivallasta antaa sääntöjä sisäisellä tasolla. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on ERTA-tuomiossa korostanut (17 ja 18 kohta), jäsenvaltiot - toimivatpa ne yksin tai yhdessä - menettävät oikeutensa sopia velvoitteista kolmansien maiden suhteen sitä mukaa kuin yhteisiä sääntöjä, joihin nämä velvoitteet voivat vaikuttaa, otetaan käyttöön. Vain siltä osin kuin sisäisesti otetaan käyttöön yhteisiä sääntöjä, yhteisön ulkoinen toimivalta tulee yksinomaiseksi. Kuitenkaan kaikista liikennettä koskevista kysymyksistä ei ole vielä annettu yhteisiä sääntöjä.

78 Suullisessa käsittelyssä komissio väitti, että vapaus antaa jäsenvaltioiden harjoittaa ulkopolitiikkaa kolmansien maiden kanssa tehtävien kahdenvälisten sopimusten muodossa väistämättä johtaa palvelukaupan vääristymiseen ja sisämarkkinoiden asteittaiseen heikentymiseen. Komission mukaan matkailija aloittaa lentomatkansa sellaisen jäsenvaltion lentokentältä, joka on tehnyt kolmannen maan ja sen lentoyhtiön kanssa "open skies" -tyyppisen kahdenvälisen sopimuksen, joka mahdollistaa paremman laatu-hinta-suhteen tarjoamisen liikenteen alalla. Niin myös sellaisen saksalais-puolalaisen sopimuksen olemassaolo, jossa saksalaiset liikenteenharjoittajat vapautetaan kaikista kauttakulkumaksuista, kun taas vastaavassa Puolan ja Alankomaiden välisessä sopimuksessa alankomaalaisille liikenteenharjoittajille asetetaan 650 Saksan markan suuruinen maksu, johtaa kilpailun vääristymiseen alankomaalaisten ja saksalaisten liikenteenharjoittajien välillä, kun kysymyksessä on Venäjälle, Valkovenäjälle ja Baltian maihin suuntautuva liikenne.

79 Tämän väitteen osalta on riittävää vastata, että mikään perustamissopimuksessa ei estä toimielimiä järjestämästä antamissaan yhteisissä säännöissä yhteisiä toimia suhteessa kolmansiin maihin tai määräämästä jäsenvaltioiden määrätynlaisesta käyttäytymisestä ulkosuhteissa. Useissa niistä liikennealan asetuksista, joihin komissio viittasi vastauksessaan yhteisöjen tuomioistuimen sille esittämään kolmanteen kirjalliseen kysymykseen, kuvataan sitä paitsi tätä mahdollisuutta.

80 Yhteensovitetusta toiminnasta vapaan valtameriliikenteeseen pääsyn turvaamiseksi 22 päivänä joulukuuta 1986 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4058/86 (EYVL L 378, s. 21) säädetään, että neuvosto voi perustamissopimuksen 84 artiklan 2 kohdan mukaista äänestysmenettelyä käyttäen päättää yhteensovitetusta toiminnasta, silloin kun kolmannen valtion toteuttama toimenpide rajoittaa jäsenvaltioiden meriliikenneyhtiöiden vapaata pääsyä linjaliikenteeseen. Niin myös palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4055/86 (EYVL L 378, s. 1) määrätään lastinjakojärjestelyjen poistamisesta tai mukauttamisesta (3 artikla) ja kaikkien myöhemmin tehtävien sopimusten lastinjakojärjestelyjen alistamisesta yhteisön lupamenettelyyn (5 artikla).

81 Toisin kuin liikennettä koskevat luvut, sijoittautumista ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat luvut eivät sisällä määräystä, jossa yhteisön toimivalta nimenomaisesti ulotettaisiin "kansainvälisoikeudellisiin suhteisiin". Kuten neuvosto ja huomautuksensa esittäneet jäsenvaltiot ovat oikein korostaneet, lukujen ainoana tavoitteena on taata sijoittautumisoikeus ja palvelujen tarjoamisen vapaus jäsenvaltioiden kansalaisille. Ne eivät sisällä määräyksiä kolmansien maiden kansalaisten ensisijaisesta sijoittautumisesta eikä heidän ryhtymisestään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Näistä luvuista ei siis voida johtaa sitä, että yhteisöllä olisi yksinomainen toimivalta tehdä kolmansien maiden kanssa sopimus, jonka tarkoituksena on vapauttaa ensisijainen sijoittautuminen ja pääsy muille palvelumarkkinoille kuin niille, jotka ovat GATS-sopimuksessa tarkoitetuin tavoin rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen kohteena ja jotka kuuluvat 113 artiklan soveltamisalaan (katso tämän lausunnon 42 kohta).

82 Viitaten edellä mainittuun lausuntoon 1/76 (3 ja 4 kohta) komissio toteaa toiseksi, että yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta ei rajoitu tapauksiin, joissa yhteisön sisäistä toimivaltaa on jo käytetty yhteisen politiikan mukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Kun yhteisön toimielimille on yhteisön oikeudessa vahvistettu sisäinen toimivalta jonkin tietyn tavoitteen toteuttamiseksi, yhteisön kansainvälinen toimivalta on johdettavissa perustamissopimuksen näistä määräyksistä. Riittää, kun yhteisön osallistuminen kansainväliseen sopimukseen on välttämätöntä jonkin yhteisön tavoitteen toteuttamiseksi.

83 Komissio esittää tässä yhteydessä sekä sisäiset että ulkoiset syyt, jotka ovat perusteena yhteisön ja yksin yhteisön osallistumiselle GATS- ja TRIPS-sopimusten tekemiseen. Komissio väittää, että sisäisellä tasolla sisämarkkinoiden yhtenäisyys olisi vaarassa. Ulkoisella tasolla Euroopan yhteisö ei voi jäädä passiiviseksi kansainvälisissä asioissa: välttämättömyyttä tehdä WTO-sopimus ja sen liitteet, jotka heijastavat maailmanlaajuista lähestymistä kansainväliseen kauppaan (joka käsittää tavarat, palvelut ja henkisen omaisuuden), ei kiistetä.

84 GATS-sopimuksen osalta viittausta lausuntoon 1/76 ei voida hyväksyä.

85 Lausunto 1/76 koskee eri kysymystä kuin esillä oleva GATS-sopimusta koskeva ongelma. Kyseisessä lausunnossa oli kysymys sisävesiliikenteen taloudellisen tilanteen parantamisesta poistamalla suhdanteista johtuva ylikapasiteetti Reinin ja Moselin alueilla sekä kaikilla Alankomaiden vesiteillä ja Reiniin liittyvillä Saksan vesiteillä. Tähän tavoitteeseen ei ollut mahdollista päästä itsenäisiä yhteisiä sääntöjä antamalla, koska Sveitsille kuuluvat alukset osallistuvat perinteisesti liikennöintiin kysymyksessä olevilla teillä. Oli siis tarpeen liittää Sveitsi suunniteltuun järjestelmään kansainvälisen sopimuksen keinoin (katso edellä mainittu lausunto 1/76, 2 kohta). Samoin olisi meren luonnonvarojen suojelemisen yhteydessä tehotonta sisäisin lainsäädännöllisin toimenpitein rajoittaa jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten kalastustoimintaa avomerellä, jollei samoja rajoituksia sovellettaisi samoilla vesillä liikkuviin kolmansien maiden lipun alla purjehtiviin aluksiin. On siten ymmärrettävää, että ulkoista toimivaltaa voidaan käyttää ilman sitä edeltävää sisäisen lainsäädäntötoimen antamista ja että toimivalta voi näin tulla yksinomaiseksi.

86 Palvelujen alalla tilanne ei ole tällainen: jäsenvaltioiden kansalaisia koskeva sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttaminen ei ole erottamattomasti sidoksissa kolmansien maiden kansalaisille varattuun kohteluun yhteisössä tai yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten kohteluun kolmansissa maissa.

87 Komissio viittaa kolmanneksi perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklaan perustana yksinomaiselle ulkoiselle toimivallalle.

88 Mitä tulee 100 a artiklaan, ei voida kiistää, että käytettäessä yhdenmukaistamistoimivaltaa näin toteutetut yhdenmukaistamistoimenpiteet voivat rajoittaa jäsenvaltioiden vapautta neuvotella kolmansien maiden kanssa tai jopa estää vapauden käyttämisen. Yhdenmukaistamista koskeva sisäinen toimivalta, jota ei ole käytetty tietyllä alalla, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että yhteisö tällä alalla saa yksinomaisen ulkoisen toimivallan.

89 Mitä tulee 235 artiklaan, jonka perusteella yhteisöllä on mahdollisuus korjata sille nimenomaisesti tai implisiittisesti annetun toimivallan puutteet tavoitteidensa toteuttamiseksi, tämä artikla ei sellaisenaan luo yhteisölle yksinomaista toimivaltaa kansainvälisellä tasolla. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että sisäistä toimivaltaa voidaan tehokkaasti käyttää ainoastaan yhdessä ulkoisen toimivallan käytön kanssa (katso edellä mainittu lausunto 1/76 sekä esillä olevan lausunnon 85 kohta), ulkoinen toimivalta voi perustua sisäiseen toimivaltaan vain, jos sisäistä toimivaltaa käytetään; tämä pätee nimenomaan 235 artiklaan.

90 Siitä, että sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevissa luvuissa nimenomaisesti mainittu ainoa tavoite on näiden vapauksien toteuttaminen yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten hyväksi, ei kuitenkaan johdu, että yhteisön toimielimiä kiellettäisiin käyttämästä niille tässä yhteydessä myönnettyjä valtuuksia päättää kolmansien maiden kansalaisia koskevasta kohtelusta. Useat neuvoston perustamissopimuksen 54 ja 57 artiklan perusteella antamat toimet - joita se ei kuitenkaan ole maininnut - sisältävät tätä koskevia määräyksiä. Komissio on erääseen yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa esittänyt luettelon näistä toimista.

91 Mainittujen toimien tarkastelu osoittaa, että näitä ulkoisia lausekkeita liittämällä voidaan pyrkiä hyvin erilaisiin tavoitteisiin.

92 Julkistamista ja yhtiöiden tilinpäätöksiä koskevia yhteensovittamisdirektiivejä sovellettiin ainoastaan itse yhtiöihin mutta ei niiden sivuliikkeisiin. Tämä johti tiettyihin eroihin osakkaiden ja kolmansien osapuolten suojan alalla sellaisten yhtiöiden, jotka toimivat muissa jäsenvaltioissa sivuliikkeiden kautta, ja sellaisten yhtiöiden välillä, jotka perustivat tätä tarkoitusta varten tytäryhtiöitä. Julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä, 21 päivänä joulukuuta 1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/666/ETY (EYVL L 395, s. 36), joka perustuu perustamissopimuksen 54 artiklaan, säänneltiin tämän vuoksi tällaisten sivuliikkeiden julkistamista koskevia velvoitteita. Sellaisen syrjinnän välttämiseksi, joka kohdistuu yhtiön kotimaahan, kyseisen direktiivin soveltamisalaan oli laskettava kuuluvaksi myös sellaiset sivuliikkeet, jotka oli perustettu kolmansien maiden lainsäädännön alaisuuteen kuuluvien yhtiöiden toimesta.

93 Tästä syystä luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annetussa toisessa neuvoston direktiivissä 89/646/ETY (EYVL L 386, s. 1), joka perustuu perustamissopimuksen 57 artiklan 2 kohtaan, on "suhteita kolmansiin maihin" koskeva III osasto. Tällä direktiivillä perustettiin koko alueella voimassa olevan yhden toimiluvan järjestelmä ja siinä säädettiin valvonnan vastavuoroisesta tunnustamisesta.

94 Sen jälkeen kun luottolaitos on saanut luvan toimia jossakin jäsenvaltiossa, se voi harjoittaa toimintaansa jossain toisessa jäsenvaltiossa esimerkiksi perustamalla sinne sivuliikkeen ilman, että sen tarvitsisi hakea uutta lupaa viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa. Näin ollen luottolaitoksen, jolla on päätoimipaikka kolmannessa maassa, tarvitsi vain perustaa tytäryhtiö johonkin jäsenvaltioon tai hankkia itselleen määräysvalta sellaisessa luottolaitoksessa, jolla on siellä päätoimipaikka, voidakseen perustaa sivuliikkeitä yhteisön kaikkiin muihin jäsenvaltioihin ilman, että sen tarvitsisi hakea niitä varten uusia lupia. Tämän vuoksi kyseisen direktiivin III osastossa säädetään joukosta toimenpiteitä - neuvottelumenettely mukaan lukien - joiden tarkoituksena on mahdollistaa se, että yhteisön luottolaitoksille tarjotaan vastaavat kilpailumahdollisuudet kolmansissa maissa. Vakuutusalalla on annettu samanlaisia säännöksiä (muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettujen direktiivin 73/239/ETY ja direktiivin 88/357/ETY muuttamisesta erityisesti moottoriajoneuvojen vastuuvakuutuksen osalta 8 päivänä marraskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/618/ETY (EYVL L 330, s. 44) 4 artikla; henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta 8 päivänä marraskuuta 1990 annetun toisen neuvoston direktiivin 90/619/ETY (EYVL L 330, s. 50) 8 artikla] ja rahoitusalalla [sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/22/ETY (EYVL L 141, s. 27) 7 artikla).

95 Jos yhteisö on sisällyttänyt sisäisiin lainsäädäntötoimiinsa kolmansien maiden kansalaisten kohtelua koskevia lausekkeita tai on antanut toimielimilleen nimenomaisesti valtuudet neuvotella kolmansien maiden kanssa, sillä on yksinomainen ulkoinen toimivalta näiden toimien kattamalla alalla.

96 Tämä pätee joka tapauksessa - myös sellaisen nimenomaisen lausekkeen puuttuessa, jolla toimielimet valtuutetaan neuvottelemaan kolmansien maiden kanssa - myös silloin, kun yhteisö on täydellisesti yhdenmukaistanut säännöt, jotka koskevat itsenäiseen ammattiin ryhtymistä, sillä se, että jäsenvaltioilla säilyisi oikeus neuvotella kolmansien maiden kanssa, voisi vaikuttaa näin annettuihin yhteisön sääntöihin edellä mainitussa ERTA-tuomiossa tarkoitetulla tavalla.

97 Tilanne ei kuitenkaan ole tällainen kaikilla palvelun aloilla, kuten komissio itse on todennut.

98 Edellä esitetystä seuraa, että toimivalta, joka koskee GATS-sopimuksen tekemistä, on jaettu yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä.

B. TRIPS-sopimus

99 Perusteluna vaatimukselleen, joka koskee yhteisön yksinomaista toimivaltaa tehdä TRIPS-sopimus, komissio tukeutuu johdetun oikeuden säädöksiin, joihin edellä mainitussa ERTA-tuomiossa tarkoitetussa mielessä voisi vaikuttaa se, että valtiot osallistuisivat omalta osaltaan sopimuksen tekemiseen; ja kuten GATS-sopimuksen ollessa kyseessä komissio tukeutuu siihen, että yhteisölle perustamissopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön on välttämätöntä osallistua sopimukseen (niin sanottu lausunnon 1/76 doktriini). Lopuksi komissio tukeutuu vielä 100 a ja 235 artiklaan.

100 Lausuntoon 1/76 tukeutumisen asianmukaisuus on yhtä lailla kiistettävissä TRIPS-sopimuksen osalta kuin se oli GATS-sopimuksen tapauksessa: se, että teollis- ja tekijänoikeuksien yhtenäistämisellä tai yhdenmukaistamisella olisi tehokas vaikutus, ei välttämättä edellytä sopimuksia kolmansien maiden kanssa.

101 Mitä tulee perustamissopimuksen 100 a ja 235 artiklaan, ne eivät voi sellaisenaan luoda perustaa yhteisön yksinomaiselle toimivallalle, kuten jo on todettu.

102 Tutkittavaksi jää siten ainoastaan, voiko valtioiden osallistuminen TRIPS-sopimuksen tekemiseen vaikuttaa yhteisössä annettuihin johdetun oikeuden säädöksiin edellä mainitussa ERTA-tuomiossa tarkoitetulla tavalla, kuten komissio väittää.

103 Tässä yhteydessä on riittävää todeta, että tietyillä TRIPS-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla yhdenmukaistaminen on toteutettu yhteisössä vain osittain ja että muilla aloilla yhdenmukaistamisesta ei ole säädetty lainkaan. Esimerkiksi tavaramerkkien alalla yhdenmukaistaminen on vain osittaista: jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta käy nimittäin ilmi, että direktiivissä rajoitutaan sellaisten kansallisten lainsäädäntöjen lähentämiseen, jotka "välittömimmin vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan". Muilla TRIPS-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ei ole toteutettu mitään yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä. Tämä pätee suojaan, joka koskee julkistamattomia teknisiä tietoja ja malleja, joiden osalta on tehty ainoastaan ehdotuksia, sekä patenttien suojaan. Patenttien alalta komissio mainitsee ainoastaan seuraavat hallitusten väliset sopimukset, ei yhteisön toimenpiteitä: Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973 tehty yleissopimus eurooppapatenttien myöntämisestä (JORF, asetus nro 77-1151, 27.9.1977, s. 5002) ja 15 päivänä joulukuuta 1989 tehty yhteisöpatentteja koskeva Luxemburgin sopimus (EYVL L 401, s. 1), joka ei ole vielä tullut voimaan.

104 Muutamat huomautuksensa esittäneet hallitukset ovat väittäneet, että TRIPS-sopimuksen määräykset, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan suojan takaamiseksi toteutettavia toimenpiteitä, kuten toimenpiteitä oikeudenmukaisen ja tasapuolisen menettelyn takaamiseksi, sääntöjä, jotka koskevat näytön esittämistä, oikeutta tulla kuulluksi, päätösten perustelua, muutoksenhakuoikeutta, välitoimia ja vahingonkorvausta, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jos tämä väite on ymmärrettävä niin, että kaikki nämä kysymykset kuuluvat jäsenvaltioille varattuun alaan, väitettä ei voida hyväksyä. Yhteisöllä on varmasti toimivalta yhdenmukaistaa näitä asioita koskevia kansallisia sääntöjä, sikäli kuin nämä perustamissopimuksen 100 artiklan sanamuodon mukaisesti "suoraan vaikuttavat yhteismarkkinoiden toteuttamiseen tai toimintaan". Muilta osin yhteisön toimielimet eivät ole tähän mennessä käyttäneet valtuuksiaan "teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon" alalla lukuun ottamatta edellä mainittua asetusta N:o 3842/86 (edellä 55 kohdassa) tuoteväärennösten vapaaseen liikkeeseen luovutuksen kieltävistä toimenpiteistä.

105 Edellä esitetystä seuraa, että yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta TRIPS-sopimuksen tekemiseksi.

IX. Jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välinen yhteistyövelvollisuus

106 Suullisessa käsittelyssä komissio kiinnitti yhteisöjen tuomioistuimen huomion niihin vaikeuksiin, joita syntyisi sopimusten hallinnoinnissa, jos tunnustettaisiin yhteisön ja jäsenvaltioiden jaettu toimivalta osallistua GATS- ja TRIPSsopimusten tekemiseen. Kun sopimuksia koskevissa neuvotteluissa perustamissopimuksen 113 artiklan mukainen menettely vähäisin tarkennuksin oli tosiasiallisesti vallitseva, WTO:n yhteydessä jäsenvaltiot vaatisivat väistämättä oikeutta ilmaista kukin omalta osaltaan kantansa toimivaltaansa kuuluvissa kysymyksissä, silloin kun yksimielisyyttä ei ole saavutettu. Lisäksi käytäisiin loppumattomia keskusteluja siitä, kuuluuko tietty kysymys yhteisön toimivaltaan, mikä johtaisi perustamissopimuksen asiaankuuluvissa määräyksissä määrättyjen yhteisön mekanismien soveltamiseen, vai kuuluuko se jäsenvaltioiden toimivaltaan, mikä johtaisi konsensussäännön soveltamiseen. Yhteisön toiminnan yhtenäisyys muuta maailmaa kohtaan horjuisi ja yhteisön neuvotteluvoima heikkenisi huomattavasti.

107 Vastauksena tähän täysin oikeutettuun huoleen on ensiksi korostettava, että WTO-sopimuksen ja sen liitteiden täytäntöönpanon yhteydessä mahdollisesti esiintyvät vaikeudet, siltä osin kuin kysymys on välttämättömästä yhteensovittamisesta toiminnan yhtenäisyyden takaamiseksi yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetun osallistumisen tapauksessa, eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne muuttaisivat toimivaltaa koskevaan kysymykseen annettavaa vastausta. Tämä on itse asiassa ennakkokysymys. Kuten neuvosto korostaa, toimivallan jakoa koskevan kysymyksen ratkaisu ei voi olla riippuvainen niistä mahdollisista vaikeuksista, joita saattaa ilmetä sopimusten hallinnoinnin yhteydessä.

108 Edelleen on muistutettava, että jos osoittautuu, että sopimuksen tai yleissopimuksen jokin ala kuuluu osittain yhteisön toimivaltaan ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, on tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välillä sekä sopimusneuvottelujen ja sopimuksen tekemisen yhteydessä että sopimussitoumusten toimeenpanon yhteydessä. Tämä yhteistyövelvollisuus johtuu yhteisön kansainvälisen edustuksen yhtenäisyyden vaatimuksesta (ratkaisu 1/78, 14.11.1978, Kok.1978, s. 2151, 34-36 kohta ja edellä mainittu lausunto 2/91, 36 kohta).

109 Tämä yhteistyövelvollisuus on WTO-sopimuksen liitteinä olevien kaltaisten sopimusten kyseessä ollessa aina erityisen merkittävä sen vuoksi, että näiden sopimusten välillä on erottamaton yhteys, ja kun otetaan huomioon riita-asioiden ratkaisua koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa toteutettu ristikkäisten vastatoimien mekanismi. Näin ollen tiiviin yhteistyön puuttuessa jäsenvaltio, jolla sille kuuluvan toimivallan osalta olisi asianmukaisesti oikeus toteuttaa vastatoimia, mutta joka katsoisi, että ne olisivat tehottomia, jos ne toteutettaisiin GATS- tai TRIPS-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, ei olisi yhteisön oikeuden mukaan toimivaltainen toteuttamaan vastatoimia tavarakaupan alalla, koska tämä ala joka tapauksessa kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan perustamissopimuksen 113 artiklan perusteella. Päinvastaisessa tapauksessa mainitun tiiviin yhteistyön puuttuessa olisi niin, että jos yhteisölle annettaisiin oikeus vastatoimiin tavaroiden alalla mutta se katsoisi, ettei se voi käyttää tätä oikeutta, sen olisi oikeudellisesti mahdotonta toteuttaa vastatoimia niillä GATS- ja TRIPS-sopimuksiin kuuluvilla aloilla, jotka kuuluisivat valtioiden toimivaltaan.

110 Koska komissio esitti kolmannen kysymyksen vain sen tapauksen varalta, että yhteisöjen tuomioistuin tunnustaisi yhteisön yksinomaisen toimivallan, ei tähän kysymykseen ole tarpeen vastata.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat R. Joliet (esittelevä tuomari), F. A. Schockweiler, P. J. G. Kapteyn ja C. Gulmann sekä tuomarit G. F. Mancini, C. N. Kakouris, J. C. Moitinho de Almeida, J. L. Murray, D. A. O. Edward ja A. M. La Pergola,

kuultuaan ensimmäistä julkisasiamiestä F. G. Jacobsia sekä julkisasiamiehiä C. O. Lenziä, G. Tesauroa, G. Cosmasta, P. Légeriä ja M. Elmeriä,

on antanut seuraavan lausunnon:

1) EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla yhteisö on yksin toimivaltainen tekemään monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset.

2) Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä toimivaltaisia tekemään GATS-sopimuksen.

3) Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä toimivaltaisia tekemään TRIPSsopimuksen.