10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/81

Esittelijät:

Vladimíra DRBALOVÁ ja Ellen NYGREN

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission sitoumukseen pyrkiä yhtenä toimikautensa tärkeimpänä tavoitteena luomaan syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat ja lisäämään rajatylittävää palvelujen tarjontaa Euroopan investointiohjelman avulla.

1.2

ETSK kannattaa komission päätöstä antaa täytäntöönpanodirektiivi 2014/67/EU (1), jolla parannetaan työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin 96/71/EY (2) yhteistä tulkintaa ja täytäntöönpanoa.

1.3

Täytäntöönpanodirektiivissä ja nyt annetussa ehdotuksessa työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin kohdennetuksi tarkistukseksi käsitellään työntekijöiden lähettämisen eri puolia. Ne eivät pelkästään täydennä toisiaan, vaan täytäntöönpanodirektiivin käyttöönoton tulokset voivat myös antaa selkeämmän kuvan todellisesta tilanteesta.

1.4

ETSK kannattaa lähtökohtaisesti komission ehdotusta työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin uudelleen laatimiseksi. Periaate, jonka mukaan samassa paikassa tehtävästä samasta työstä olisi saatava sama korvaus, on Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin keskeinen osa.

1.5

ETSK katsoo, että työehtosopimukset ovat mittapuu korvauksen suuruudelle.

1.6

ETSK korostaa, että työmarkkinaosapuolten yksinoikeudellista asemaa ei ole kunnioitettu, ja ihmettelee, miksei ole järjestetty asianmukaista työmarkkinaosapuolten kuulemista EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 154 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

1.7

ETSK pitää lähtökohtaisesti tervetulleena, että komissio määrittelee konkreettisesti lähettämiskauden enimmäiskeston. Sen rajoittaminen 24 kuukauteen on askel oikeaan suuntaan, mutta rajoittaminen 6 kuukauteen vastaisi paremmin yritystoiminnan todellisuutta.

1.8

ETSK vaatii, että työntekijöiden lähettämistä koskevassa direktiivissä tehdään selväksi, ettei siinä ole kyse enimmäis- vaan vähimmäisstandardista. Tätä varten on laajennettava oikeusperustaa.

2.1

Työntekijöiden liikkuvuuden, sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat Euroopan unionin perusperiaatteita.

2.2

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on erotettava EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklassa tarkoitetusta palvelujen tarjoamisen vapaudesta. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus antaa kaikille kansalaisille oikeuden siirtyä toiseen jäsenvaltioon tekemään työtä ja oleskelemaan siellä siinä tarkoituksessa ja suojelee heitä työhönottoon, palkkaukseen ja muihin työehtoihin liittyvältä syrjinnältä verrattuna kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin.

2.3

Palvelujen tarjoamisen vapaus sitä vastoin antaa yrityksille oikeuden tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa. Sitä varten ne voivat lähettää omia työntekijöitään tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon tekemään palvelujen tarjoamiseen tarvittavaa työtä.

2.4

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 16. joulukuuta 1996direktiivin 96/71/EY palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (3).

2.5

Direktiivin tarkoituksena on sovittaa yhteen vapaus tarjota rajatylittäviä palveluja SEUTin 56 artiklan mukaisesti ja toisaalta tässä tarkoituksessa tilapäisesti toiseen maahan lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien asianmukainen suojelu.

2.6

Komissio esitti lokakuussa 2010 antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi” (4) kaksi ehdotusta, joilla oli tarkoitus palauttaa yleinen luottamus ja tuki. Toinen koski sosiaalisten perusoikeuksien ja taloudellisten vapauksien välistä tasapainoa ja toinen työntekijöiden lähettämistä.

2.7

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet esittivät maaliskuussa 2010 EU:n tuomioistuimen tuomioiden seurauksia käsittelevän raportin (5), jossa tuotiin ilmi niiden suuret eroavuudet. BusinessEurope vastusti direktiivin tarkistamista (vaikka myönsi, että joitakin täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä on syytä selkeyttää), kun taas Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö halusi, että sitä muutetaan perusteellisesti.

2.8

Komissio julkaisi joulukuussa 2012 direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanoa koskevan ehdotuksen. Täytäntöönpanodirektiivissä  (6) vahvistetaan yhteiset puitteet, jotka muodostuvat direktiivin 96/71/EY paremman ja yhtenäisemmän käytännön täytäntöönpanon, soveltamisen ja noudattamisen valvonnan edellyttämistä asianmukaisista säännöksistä, toimenpiteistä ja valvontamenettelyistä. Lisäksi siihen sisältyy toimenpiteitä sovellettavien sääntöjen kiertämisen tai väärinkäytön estämiseksi ja seuraamusten määräämiseksi. Samalla varmistetaan lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien suojelu ja perusteettomien esteiden poistaminen palvelujen vapaan tarjoamisen tieltä.

2.9

Määräaika täytäntöönpanodirektiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyi 18. kesäkuuta 2016, ja komission on määrä antaa kertomus sen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja ETSK:lle viimeistään 18. kesäkuuta 2019 sekä esittää tarvittaessa tarkistus- ja muutosehdotuksia. Euroopan komission tulee tarkastelussaan jäsenvaltioita ja eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia kuultuaan arvioida käyttöön otettujen ja sovellettujen toimenpiteiden riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta sekä saatavilla olevien, työntekijöiden lähettämiseen liittyvien tietojen kattavuutta.

3.1

Viimeisimpien saatavilla olevien tietojen mukaan vuonna 2014 yli 1,9 miljoonaa työntekijää lähetettiin työhön toiseen jäsenvaltioon EU:ssa, mikä on 0,7 prosenttia (7) koko EU:n työvoimasta. Se merkitsee 10,3 prosentin kasvua vuodesta 2013 ja 44,4 prosentin kasvua vuodesta 2010. Kyseiset tilastot perustuvat kansallisten sosiaaliturvaviranomaisten antamien A1-asiakirjojen määrään. Rekisteröimättömien mutta tosiasiallisesti lähetettyjen työntekijöiden määrää ei tiedetä.

3.2

Vuoden 1996 direktiivi työntekijöiden lähettämisestä muodostaa EU:n sääntelykehyksen, jonka tavoitteena on luoda asianmukainen ja oikeudenmukainen tasapaino eri tavoitteiden eli rajatylittävän palvelujen tarjonnan edistämisen ja helpottamisen, lähetettyjen työntekijöiden suojelun ja ulkomaisten ja paikallisten kilpailijoiden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisen välille.

3.3

Komissio on nyt esittänyt ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi kohdennetusti, jotta voitaisiin puuttua sopimattomiin käytäntöihin (8) ja edistää periaatetta, jonka mukaan samassa paikassa tehtävästä samasta työstä olisi saatava sama korvaus.

3.4

Ehdotus julkaistiin, ennen kuin määräaika vuoden 2014 täytäntöönpanodirektiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli päättynyt ja ennen mahdollisuutta tehdä arviota sen täytäntöönpanosta. Monet työntekijöiden lähettämiseen liittyvät haasteet johtuvat edelleen riittämättömästä täytäntöönpanosta ja puutteellisesta valvonnasta jäsenvaltioissa. Ehdotetun tarkistuksen pääasiallinen tavoite on lisäksi samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen selkeyttäminen. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää direktiivin 96/71/EY itsensä tarkistamista.

3.5

Tähän liittyen ETSK onkin jo aiemmin katsonut, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ”ei [– –] tulisi sulkea pois työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin osittaista tarkistamista, jotta työskentelypaikkakunnan periaatetta sovelletaan yhdenmukaisesti. Siten olisi mahdollista säätää lailla, että samassa paikassa tehtyyn samaan työhön on aina sovellettava samoja työ- ja palkkaehtoja” (9).

3.6

Ehdotus julkaistiin kuulematta eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia. Nämä lähettivät komissiolle yhteisen kirjeen, jossa pyysivät tulla asianmukaisesti kuulluiksi SEUTin 154 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.7

Jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja yrityksetkin ovat esittäneet eriäviä näkemyksiä komission julkaisemasta ehdotuksesta. Direktiiviehdotus ei saisi vaarantaa kilpailukykyä tai luoda uusia esteitä rajatylittävien palvelujen tarjoajille. Tarkistuksen avulla tulisi lisäksi varmistaa reilun kilpailun toteutuminen sisämarkkinoilla ja estää työtekijöiden syrjiminen kansalaisuuden perusteella.

3.8

Neljätoista kansallisen parlamentin kamaria lähetti komissiolle perussopimuksen pöytäkirjan N:o 2 (10) mukaisen perustellun lausunnon, jonka mukaan komission ehdotus työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tarkistamisesta ei noudata toissijaisuusperiaatetta. Tämän seurauksena käynnistyi nk. keltaisen kortin menettely. Toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvontamenettelyn jälkeen komissio totesi (11) 20. heinäkuuta, että ehdotus direktiivin 96/71/EY kohdennetuksi tarkistukseksi on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukainen eikä ehdotusta tarvitse näin ollen peruuttaa tai muuttaa. Komissio piti siten ehdotuksensa voimassa.

3.9

Osa elinkeinoelämästä pitää ehdotusta suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Yrityksistä eräät katsovat, että ehdotetut muutokset johtavat oikeudelliseen epävarmuuteen ja uusiin hallinnollisiin rasitteisiin. Niiden mukaan tarkistuksen vaikutukset saattavat kohdistua erityisesti alempien palkkatasojen jäsenvaltioiden yrityksiin, jotka aikovat tarjota rajatylittäviä palveluja sisämarkkinoilla, ja tämä on ristiriidassa sen kanssa, että EU:n tarkoituksena ja tavoitteena on tehostaa lähentymisprosessia.

3.10

Muut, myös ammattiliitot, katsovat, että ehdotettu tarkistus sekä erityisesti ajatus ”sama palkka samasta työstä samassa paikassa” tarjoaisi tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille ja tasa-arvoisemmat oikeudet työntekijöille EU:ssa. Se myös vahvistaisi ylöspäin tapahtuvaa lähentymisprosessia EU:ssa muun muassa poistamalla vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden työntekijöiden väliset palkkaerot.

3.11

Komission ehdotukseen liittyy vaikutustenarviointi (12), jonka mukaan ehdotetut tarkistetun direktiivin soveltamistoimenpiteet vaikuttaisivat eri tavoin eri jäsenvaltioihin, aloihin ja yrityksiin ja jossa todetaan, että ongelmana on edelleen työntekijöiden lähettämistä koskevien tietojen puutteellisuus.

3.12

Vuonna 2010 Eurofound julkaisi lähetetyistä työntekijöistä Euroopan unionissa raportin (13), jossa tarkastellaan tilannetta EU:n jäsenvaltioissa ja Norjassa. Raportissa kartoitetaan lähettämisten lukumäärää koskevia saatavilla olevia tietolähteitä ja esitetään lukuja niistä maista, joissa tietoja on saatavilla. Eurofoundin tutkimus osoittaa, että tiedot lähetettyjen työntekijöiden kokonaismäärästä ja erityispiirteistä ovat puutteelliset kaikkialla EU:ssa.

3.13

Eurofoundin raportin jälkeen on julkaistu kaksi uutta tutkimusta, joissa käsitellään oikeudenmukaisempaa liikkuvuutta työmarkkinoilla: ”Topical update on Member States’ progress in transposing Enforcement Directive on posting of workers” ja ”Exploring the fraudulent contracting of work in the European Union” (14).

4.1.1

Komissio ehdottaa käsitteen ”vähimmäispalkka” korvaamista käsitteellä ”korvaus”. Komission ehdotuksen mukaan korvaus kattaa kaikki korvauksen osatekijät, jotka ovat pakollisia vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

4.1.2

Komissio esitti ehdotuksen vastauksena saamiinsa lukuisiin pyyntöihin puuttua palkkaerojen syihin. Komission mukaan paikallisiin työntekijöihin ja lähetettyihin työntekijöihin sovellettujen ehtojen välillä on ero. Ehdotukseen liitetyn vaikutustenarvioinnin mukaan lähetettyjen ja paikallisten työntekijöiden palkkaeron arvioidaan vaihtelevan 10–50 prosentin välillä maasta ja alasta riippuen. Erilaiset palkkasäännöt vääristävät toimintaedellytysten tasapuolisuutta yritysten välillä. ”Vähimmäispalkan” käsite ei ole sama kuin pakottavat säännöt, joita sovelletaan paikallisiin työntekijöihin.

4.1.3

Komission mukaan ”korvauksen” käsitteellä voidaan näin ollen auttaa paremmin saavuttamaan tasapuoliset toimintaedellytykset palvelujen sisämarkkinoilla. ”Korvauksen” käsite sisältää kaikki osatekijät, jotka paikallisille työntekijöille maksetaan, jos ne on vahvistettu laissa tai työehtosopimuksessa, jota sovelletaan yleisesti kaikkiin samankaltaisiin yrityksiin kyseisellä maantieteellisellä alueella ja kyseisessä ammatissa tai kyseisellä alalla, ja/tai mikäli sellaista järjestelmää ei ole, työehtosopimuksissa, jotka edustavimmat työnantaja- ja ammattijärjestöt ovat tehneet kansallisella tasolla ja joita sovelletaan koko jäsenvaltion alueella. ”Korvaus” voi sisältää joitakin osatekijöitä, jotka eivät kuulu ”vähimmäispalkan” käsitteeseen, kuten ikälisät, palkanlisät ja lisät likaisesta, raskaasta tai vaarallisesta työstä, laatupalkkiot, 13. kuukauden bonukset, matkakulut, lounassetelit. Useimmat vastaanottajavaltiot ovat tosin jo sisällyttäneet ”vähimmäispalkkaan” monet kyseisistä osatekijöistä.

4.1.4

Komission mukaan käsitteen ”korvaus” käyttöönotto auttaisi selkiyttämään käsitystä korvaukseen kuuluvista tekijöistä ja vähentäisi nykyisiä alojen välisiä eroja työehtosopimusten pakollisessa soveltamisessa. Korvauksen käsitteellä tulisi myös poistaa kaikenlainen epävarmuus sen suhteen, minkä tasoinen palkka lähetetyille työntekijöille on taattava. Ehdotetulla tarkistuksella on määrä kodifioida asiassa C-396/13 (Sähköalojen ammattiliitto) muodostunut Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö (15) ja lisätä siten sekä työntekijöiden että yritysten oikeusvarmuutta merkittävästi.

4.1.5

Komissio vakuuttaa, että ehdotus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan ja perinteisiin palkanmuodostuksessa ja että siinä kunnioitetaan työmarkkinaosapuolten vahvaa itsenäistä asemaa. Tässä yhteydessä on huolestuttavaa, että komissio aikoo poistaa nykyisessä direktiivissä olevan maininnan, jonka mukaan ”vähimmäispalkkojen käsite määritellään sen jäsenvaltion lainsäädännössä ja/tai kansallisen käytännön mukaan, jonne työntekijä on lähetetty työhön”. Kyseinen säännös on tärkeä, jotta voidaan kunnioittaa erilaisia kansallisia työmarkkinasuhteiden järjestelmiä.

4.1.6

Käsiteltävänä olevassa direktiivissä tarkoitettu korvauksen käsite määritellään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa ja/tai kansallisen käytännön mukaan, jonne työntekijä on lähetetty työhön.

4.1.7

Direktiivi ei estä vastaanottavan valtion tai lähetetyn työntekijän alkuperämaan työehtojen ja -olojen soveltamista, jos ne ovat työntekijälle suotuisammat, erityisesti kun ne perustuvat työntekijöiden ja työnantajien perusoikeuteen neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia asianmukaisella tasolla sekä oikeuteen ryhtyä etujensa puolustamiseksi yhteistoimiin, lakko mukaan lukien, työntekijöiden elin- ja työolojen, joihin kuuluu myös oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, suojaamiseksi ja parantamiseksi.

4.1.8

Täytäntöönpanodirektiivin asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltiot ovat velvollisia julkaisemaan tietoa alueelleen lähetettyihin työntekijöihin sovellettavista työehdoista ja -olosta tarkoitukseen määrätyssä verkkosivustossa. Minkään uuden ehdotuksen ei pitäisi vaikuttaa kielteisesti tähän prosessiin.

4.1.9

ETSK:n jäsenet ovat keskustelleet perinpohjaisesti ”korvausta” koskevasta kysymyksestä ottaen huomioon kaikki uuteen käsitteeseen liittyvät seuraukset.

4.1.10

Osa jäsenistä katsoo, että uusi käsite on ainoa tapa varmistaa lähetettyjen ja paikallisten työntekijöiden tasavertaiset työehdot ja -olot, poistaa palkkaerot ja taata tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille. Jotta taataan samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen täysimääräinen toteutuminen, on noudatettava työpaikalla tosiasiallisesti sovellettavia työehtosopimuksia riippumatta siitä, ovatko ne yleisesti sovellettavaksi julistettuja tai sovelletaanko niitä yleisesti.

4.1.11

Toiset jäsenistä katsovat, että uuden käsitteen käyttöönotto johtaa oikeudellisen varmuuden ja selkeyden heikentymiseen ja lisää hallinnollista ja taloudellista rasitetta. Lähettämistä käsittelevissä keskusteluissa olisi aina otettava huomioon, että ulkomaisten ja kotimaisten yritysten tilanteet ovat erilaisia. Ulkomaiselle palveluntarjoajalle, joka haluaa lähettää työntekijöitä toiseen maahan, koituu lisäkustannuksia jo pelkästään palvelun suorittamisesta toisessa jäsenvaltiossa – ylimääräisiä liiketoiminnan kuluja (16) – sekä välillisiä rajatylittäviä työvoimakustannuksia (17).

4.2.1

Komissio aikoo puuttua lähettämiskausien kestoon ehdottamalla, että tapauksissa, joissa oletetun tai tosiasiallisen lähettämiskauden kesto on yli 24 kuukautta, sitä jäsenvaltiota, jonka alueelle työntekijä lähetetään työhön, pidetään maana, jossa hänen työnsä tavallisesti tehdään. Tätä sovelletaan ensimmäisestä päivästä, jona lähettämiskausi ylittää tosiasiallisesti 24 kuukauden keston. Komissio on ottamassa käyttöön myös lähettämiskausien yhteenlasketun keston tapauksissa, joissa työntekijä korvataan toisella.

4.2.2

Alkuperäisessä direktiivissä ei aseteta kiinteää rajaa vaan todetaan, että direktiivissä ”lähetetyllä työntekijällä” tarkoitetaan työntekijää, joka rajoitetun ajan tekee työtään muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hän tavallisesti työskentelee.

4.2.3

ETSK pitää lähtökohtaisesti tervetulleena lähettämiskauden rajoittamista työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin soveltamisalalla. Pysyvät tai toistuvat lähettämiskaudet ja jopa monivuotiset perättäiset lähettämiskaudet ovat käytännössä yleisiä. ETSK katsoo, että lähettämiskauden rajoittaminen 24 kuukauteen ei kuitenkaan sovellu käytäntöön, ja kautta tulisi lyhentää selkeästi. Vuonna 2014 lähettämiskauden keskimääräinen kesto oli jopa alle neljä kuukautta (103 päivää). Siksi säännöllä, jonka mukaan lähettämiskausia lasketaan yhteen vasta 6 kuukauden kestosta alkaen, ei olisi vaikutusta. Lähettämiskauden enimmäiskesto tulisi kokonaisuudessaan rajoittaa 6 kuukauteen.

4.2.4

ETSK vaatii siksi säännöstä, jonka mukaan lähettämiskaudet lasketaan yhteen ensimmäisestä päivästä alkaen. Jotta säännös ei johda pelkästään lähetettyjen työntekijöiden vaihtamiseen, on tärkeää, että viitekohtana tälle säilyy konkreettinen työpaikka. Työnantaja on velvoitettava avoimuuteen työpaikkojen suhteen ja esimerkiksi antamaan työntekijöille ja toimivaltaisille viranomaisille tietoa siitä, kuinka monta työntekijää on ollut aiemmin kyseisellä työpaikalla ja kuinka pitkään.

4.2.5

ETSK pitää tervetulleena, että lähettämiskauden enimmäispituuden ylittyessä sovelletaan lähtökohtaisesti vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä. ETSK:n mielestä tässä yhteydessä on kuitenkin ongelmallista, että johdanto-osan 8 kappaleessa viitataan Rooma I -asetukseen (”Tämän myötä työntekijä pääsee nauttimaan varsinkin Rooma I -asetuksen mukaisista suojasta ja eduista”). Rooma I -asetuksen 8 artiklan mukaan työsopimukseen sovelletaan lähtökohtaisesti osapuolten valitsemaa lakia.

4.3.1

Komission ehdotuksessa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus soveltaa alihankintaketjun työntekijöihin samoja ehtoja, joita sovelletaan pääurakoitsijan työntekijöihin. Kyseisiä ehtoja on sovellettava samalla tavalla kansallisiin ja rajatylittäviin alihankkijoihin syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti.

4.3.2

Jäsenvaltioissa sovellettavissa laeissa, asetuksissa, hallinnollisissa määräyksissä ja työehtosopimuksissa on huomattavia eroja sen suhteen, miten varmistetaan, että alihankinta ei anna yrityksille mahdollisuutta kiertää sääntöjä, joilla taataan tietyt korvausta koskevat työehdot. Ei ole näyttöä siitä, kuinka moni jäsenvaltio soveltaa jo tällaista järjestelmää, eikä komissio esittänyt vaikutustenarvioinnissaan perusteellista analyysia tällaisten säännösten mahdollisista seurauksista.

4.3.3

Jotta ehdotuksen tämä osa kuitenkin toimisi käytännössä, voisi olla hyödyllistä viitata koko alihankintaketjun kattavaa yhteisvastuuta koskevaan sääntöön, joka on asetettu täytäntöönpanodirektiivin 12 artiklassa (18).

4.3.4

Myös ilmaisu ”tietyt korvausta koskevat työehdot ja -olot” on epämääräinen ja johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen, erilaisiin tulkintoihin ja mahdollisiin ristiriitoihin direktiivin muiden osien kanssa. Vaarana ovat myös vertailuun liittyvät ongelmat ja monet muut käytännön ongelmat, kuten tiedonsaanti (myös liittyen valtioiden velvollisuuteen julkaista tällaisia tietoja direktiivin 2014/67/EU 5 artiklan nojalla sekä työehtosopimusten saatavuuteen).

4.3.5

On myös epäselvää, miten komissio määrittelisi tällaisille säännöksille syrjimättömyyttä ja suhteellisuutta koskevat testit ja soveltaisi niitä.

4.3.6

Lisäksi on tarpeen antaa asianmukaiset säännökset, joilla tarkastetaan alihankkijoiden asema aidosti itsenäisinä ammatinharjoittajina jäsenvaltioiden normien mukaisesti.

4.4.1

Komissio asettaa jäsenvaltioille uuden velvoitteen lisäämällä uuden kohdan, jossa säädetään direktiivin 1 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin työntekijöihin eli muuhun jäsenvaltioon kuin käyttäjäyrityksen sijoittautumisjäsenvaltioon sijoittautuneen vuokrayrityksen vuokratyöntekijöihin sovellettavat ehdot. Direktiivin 1 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen yritysten on varmistettava lähetetyille työntekijöille samat työehdot ja -olot kuin ne, joita sovelletaan vuokratyötä koskevan direktiivin 2008/104/EY (19) 5 artiklan mukaisesti sellaisen vuokrayrityksen vuokratyöntekijöihin, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa työ tehdään.

4.4.2

ETSK katsoo, että tämä uusi säännös ei ole tarpeellinen, koska alkuperäisen työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 9 kohtaan sisältyy jo tällainen vaihtoehto. Jäsenvaltiot voivat säätää tai määrätä, että 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yritysten on taattava 1 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille työntekijöille samat työehdot ja -olot, joita sovelletaan tilapäisiin työntekijöihin siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella työ suoritetaan. Suurin osa vastaanottajavaltioista on jo hyödyntänyt mahdollisuutta soveltaa direktiiviä 2008/104/EY.

4.4.3

ETSK katsoo, että komission olisi säilytettävä nykyinen järjestely. On otettava huomioon, että direktiivin 2008/104/EY säännöksiä sovelletaan tilanteeseen eri jäsenvaltioissa, kun taas direktiiviä 96/71/EY sovelletaan rajatylittävään toimintaan. Komissio itsekin totesi tämän vuokratyöstä annetun direktiivin 2008/104/EY soveltamista käsittelevässä kertomuksessa (20).

4.4.4

ETSK huomauttaa, että direktiivin 2008/104/EY 5 artikla on paljon laajempi kuin direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 9 kohta ja että tämä voi paradoksaalisesti johtaa erilaisiin ehtoihin työntekijöiden lähettämisessä nykyisen säädöksen 1 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan ja 1 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

5.1

Komission tulisi kannustaa jäsenvaltioita saattamaan direktiivi 2014/67/EU (21) osaksi kansallista lainsäädäntöä, ellei sitä ole vielä tehty, ja varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot panevat sen täytäntöön asianmukaisesti. Kahden vuoden kuluttua komission olisi arvioitava sen vaikutusta ja pohdittava, ovatko hyväksytyt toimenpiteet johtaneet asianmukaiseen ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan, sillä nämä ovat keskeisiä osatekijöitä lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien suojelussa ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisessa palveluntarjoajille.

5.2

Komission olisi tehtävä perusteellinen analyysi EU:n eri jäsenvaltioiden tilanteesta ja kerättävä tosiasiallisia määrällisiä tietoja lähetetyistä työntekijöistä ja nykyisen direktiivin täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan tavoista.

5.3

Luotettavien tietojen saaminen lähetetyistä työntekijöistä on ennakkoedellytys todellisen keskustelun käymiselle heidän erityistilanteestaan ja suojelun tarpeestaan.

5.4

Jos komissio haluaa varmistaa reilun kilpailun, sen seuraavissa toimissa olisi keskityttävä myös torjumaan vilpillisiä menettelyjä ja kitkemään sääntöjenvastainen ja pimeä työ, joka perustuu usein epärehellisesti käytettyihin postilaatikkoyrityksiin.

5.5

Komission olisi nopeutettava taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ylöspäin EU:ssa, samalla kun se varmistaa työntekijöiden oikeudenmukaisen liikkuvuuden rajatylittävän palveluntarjonnan yhteydessä.

5.6

Komission olisi kuultava työmarkkinaosapuolia, tunnustettava niiden itsenäisyys ja kunnioitettava tällä alalla olennaisia työehtosopimuksia.

5.7

ETSK:n mielestä direktiivin tarkistuksen puitteissa on tehtävä selväksi, että työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi ei ole pelkkä sisämarkkinaväline, vaan väline työntekijöiden suojelemiseksi. Tämä edellyttää oikeusperustan laajentamista sosiaalipolitiikan alalle (SEUTin 153 ja 155 artikla). Tarkistuksella on lisäksi korjattava Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiosarjan (Laval, Rüffert, komissio vastaan Luxemburg) myötä syntynyt virheellinen tulkinta direktiivistä enimmäisstandardina ja palauttaa sen vähimmäisstandardin luonne.