Help Print this page 

Document 52015PC0594

Title and reference
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta

COM/2015/0594 final - 2015/0274 (COD)
Multilingual display
Text

Bryssel 2.12.2015

COM(2015) 594 final

2015/0274(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SWD(2015) 259 final}
{SWD(2015) 260 final}


PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

1.1Yleinen tausta

Unionin talous menettää tällä hetkellä merkittäviä määriä jätevirrassa olevia potentiaalisia uusioraaka-aineita. Euroopan unionissa syntyi vuonna 2013 noin 2,5 miljardia tonnia jätettä. Tästä määrästä 1,6 miljardia tonnia ei käytetty uudelleen tai kierrätetty, joten ne poistuivat Euroopan talouden kierrosta. Arvioiden mukaan vuonna 2013 olisi voitu kierrättää tai käyttää uudelleen vielä 600 miljoonaa tonnia jätettä. Esimerkiksi unionissa syntyneestä yhdyskuntajätteestä kierrätettiin vain 43 prosenttia – loput sijoitettiin kaatopaikalle (31 prosenttia) ja poltettiin (26 prosenttia). Unionilta jää näin käyttämättä merkittäviä mahdollisuuksia parantaa resurssitehokkuutta ja laajentaa kiertotaloutta.

Jätehuollossa on unionin jäsenvaltioiden välillä suuria eroja. Esimerkiksi vuonna 2011 kuusi jäsenvaltiota sijoitti vain alle kolme prosenttia yhdyskuntajätteestään kaatopaikalle. Sen sijaan 18 jäsenvaltiota sijoitti yli puolet yhdyskuntajätteestään kaatopaikalle ja osa jopa yli 90 prosenttia. Tätä epäsuhtaista tilannetta on käsiteltävä kiireellisesti.

Jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY 1 , pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY 2 , kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY 3 , romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY 4 , paristoista ja akuista sekä käytetystä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY 5 sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU 6 muuttamista koskevat ehdotukset ovat osa kiertotalouspakettia, johon sisältyy myös komission tiedonanto ”Kierto kuntoon – kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma”.

1.2Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Viimeaikaiset suuntaukset osoittavat, että resurssitehokkuutta voidaan parantaa edelleen ja että siitä voidaan saada merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä. Jätteen muuntaminen resurssiksi on olennainen vaihe parannettaessa resurssitehokkuutta ja suljettaessa materiaalikiertoa.

EU:n jätelainsäädännön oikeudellisesti sitovien tavoitteiden asettaminen on ollut keskeisessä asemassa parannettaessa jätehuoltokäytäntöjä, edistettäessä kierrätysinnovaatioita, rajoitettaessa kaatopaikoille sijoittamista sekä kannustettaessa kuluttajia muuttamaan tottumuksiaan. Jätepolitiikan kehittämisestä voidaan saada merkittäviä hyötyjä: kestävä kasvu ja uudet työpaikat, kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen, paremmista jätehuoltokäytänteistä saatavat suorat säästöt ja ympäristön parempi laatu.

Direktiivin 2008/98/EY muutosehdotuksella vastataan oikeudelliseen velvoitteeseen tarkastella uudelleen kyseisen direktiivin jätehuoltotavoitteita. Ehdotukset ovat osa kiertotalouspakettia, ja niillä muutetaan edellä mainittuja kuutta direktiiviä. Ne perustuvat osittain komission heinäkuussa 2014 tekemään ehdotukseen, joka vedettiin pois joulukuussa 2014. Ne ovat resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman 7 ja seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman 8 mukaisia, koska niillä pannaan täysimääräisesti toimeen jätehierarkia 9 kaikissa jäsenvaltioissa, pienennetään absoluuttista ja henkeä kohtia mitattua jätteen syntymistä sekä varmistetaan korkealaatuinen kierrätys ja se, että kierrätettyä jätettä käytetään merkittävänä ja luotettavana raaka-aineen lähteenä unionissa. Ehdotuksilla edistetään myös EU:n raaka-ainealoitteen 10 täytäntöönpanoa ja niissä käsitellään myös tarvetta ehkäistä elintarvikejätteen syntymistä. Lisäksi näillä ehdotuksilla yksinkertaistetaan kaikkiin kuuteen direktiiviin sisältyviä raportointivaatimuksia.

2.KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

2.1Tutkimukset

Ehdotuksissa ja niihin liittyvässä vaikutusten arvioinnissa arvioidaan EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanoon ja lisäkehittämiseen liittyviä teknisiä, sosioekonomisia ja kustannushyötynäkökohtia. Vaikutusten arviointia koskevassa täydennyksessä analysoidaan vaikutusten arvioinnissa yksilöityjen keskeisimpien toimintapoliittisten vaihtoehtojen muunnelmien mahdollisia vaikutuksia.

2.2Sisäinen kuuleminen

Lainsäädäntöehdotusten valmistelua seurasi komissiossa vaikutusten arvioinnin ohjausryhmä, jossa oli edustajia komission eri yksiköistä (SG, ECFIN, GROW, CLIMA, JRC ja ESTAT).

2.3Ulkoinen kuuleminen

Komissio laati alustavan luettelon käsiteltävistä asioista. Ensimmäiset tapaamiset keskeisten sidosryhmien kanssa käynnistyivät helmikuussa 2013. Kuulemisiin sovellettavien vähimmäisvaatimusten mukainen verkkokuuleminen käynnistettiin kesäkuussa 2013 ja saatiin päätökseen syyskuussa 2013. Kuulemisen yhteydessä toimitettiin 670 vastausta, joista käyvät ilmi laaja yleinen huoli EU:n jätehuollon tilasta ja EU:n toimiin suunnatut suuret odotukset. Jäsenvaltioille järjestettiin erityiset kuulemiset kesäkuussa ja syyskuussa 2015 sekä laajempi kiertotaloutta koskeva kuuleminen.

2.4Vaikutusten arviointi

Heinäkuussa 2014 hyväksytyn ehdotuksen 11 kanssa samanaikaisesti julkaistiin vaikutustenarviointikertomus ja sen tiivistelmä. Vaikutusten arvioinnissa, joka on edelleen pätevä analyyttinen pohja tarkistetuille lainsäädäntöehdotuksille, arvioidaan EU:n jätehuollon parantamisen eri vaihtoehtojen ympäristö-, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Siinä tarkastellaan erilaisia tavoitetasoja ja niitä verrataan ”perusskenaarioon”. Tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat parhaat välineet ja tavoitteet kustannusten minimoimiseksi ja hyötyjen maksimoimiseksi.

Komission vaikutustenarviointilautakunta antoi vaikutusten arvioinnista myönteisen lausunnon 8. huhtikuuta 2014 ja teki joitakin suosituksia sen viimeistelyä varten. Lautakunta pyysi selventämään ongelmanmäärittelyä ja uusien keskipitkän aikavälin tavoitteiden tarvetta, vahvistamaan kaatopaikalle sijoittamista koskevaa kieltoa tukevia perusteita toissijaisuuden ja suhteellisuuden näkökulmasta sekä selostamaan yksityiskohtaisemmin, miten jäsenvaltioiden erot jätehuollon tasossa otetaan ehdotuksessa huomioon.

Vaikutusten arvioinnin mukaan vaihtoehtojen yhdistelmästä saadaan seuraavat hyödyt:

hallinnollinen taakka pienenee erityisesti pienillä laitoksilla ja yrityksillä, täytäntöönpano yksinkertaistuu ja paranee muun muassa siksi, että tavoitteet ovat tarkoituksenmukaisia;

uusia työpaikkoja syntyy – vuoteen 2035 mennessä on mahdollisuus luoda yli 170 000 suoraa työpaikkaa, joista suurinta osaa ei voida siirtää EU:n ulkopuolelle;

kasvihuonekaasupäästöt vähenevät – vuosina 2015–2035 on mahdollista välttää yli 600 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt;

EU:n jätehuolto- ja kierrätysalojen kilpailukyky paranee, myönteisiä vaikutuksia EU:n valmistusalalle (parempi laajennettu tuottajan vastuu, raaka-aineiden saantiin liittyvät riskit vähenevät);

uusioraaka-aineita palautuu EU:n talouteen, mikä puolestaan vähentää EU:n riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista.

Yhdessä lainsäädäntöehdotuksen kanssa annettiin vaikutusten arviointia täydentävä analyyttinen muistio. Muistiossa analysoitiin useita muita vaihtoehtoja ja niiden muunnelmia, jotta kunkin jäsenvaltion erilaiset lähtökohdat voidaan ottaa huomioon.

3.EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

3.1Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

EU:n jätelainsäädännön muutosehdotusten tärkeimmät osatekijät ovat:

määritelmien yhdenmukaistaminen;

yhdyskuntajätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentaminen 65 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä;

pakkausjätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden tiukentaminen ja tavoitepaketin yksinkertaistaminen;

yhdyskuntajätteen kaatopaikalle sijoittamisen vaiheittainen rajoittaminen kymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä;

sivutuotteita ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan oikeuskehyksen yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen;

uudet toimenpiteet jätteen, myös elintarvikejätteen, syntymisen estämiseksi ja uudelleenkäytön edistämiseksi;

laajennetun tuottajan vastuun vähimmäistoimintaedellytysten käyttöönotto;

varhaisvaroitusjärjestelmän käyttöönotto kierrätystavoitteiden noudattamisen seuraamiseksi;

raportointivaatimusten yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen;

säädösten mukauttaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklaan, jotka koskevat delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.

3.2Oikeusperusta ja oikeus toimia

Ehdotuksilla muutetaan kuutta direktiiviä, joissa säädetään eri jätetyyppien jätehuollosta. Direktiivin 2008/98/EY, direktiivin 1999/31/EY, direktiivin 2000/53/EY, direktiivin 2006/66/EY ja direktiivin 2012/19/EU muutosehdotukset perustuvat SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohtaan ja direktiivin 94/62/EYn muutosehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 114 artiklaan.

Direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 2 kohdassa asetetaan tavoite, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 50 prosenttia kotitalous- ja vastaavasta jätteestä on valmisteltava uudelleenkäyttöä varten tai kierrätettävä ja 70 prosenttia muusta kuin vaarallisesta rakennus- ja purkujätteestä on valmisteltava uudelleenkäyttöä varten tai kierrätettävä tai tästä määrästä on otettava muulla tavoin materiaali talteen. Mainitun direktiivin 11 artiklan 4 kohdan mukaan komission piti 31. joulukuuta 2014 mennessä tarkastella näitä tavoitteita niiden tiukentamiseksi tarvittaessa ja harkita niiden asettamista muille jätevirroille ottaen huomioon tavoitteiden asettamiseen liittyvät ympäristölle aiheutuvat sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Direktiivin 9 artiklan c kohdan mukaan komission piti vuoden 2014 loppuun mennessä asettaa jätteen syntymisen ehkäisemistä sekä talouskasvun ja jätteen määrän välisen kytköksen purkua koskevat tavoitteet ja tarkistaa tarvittaessa 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja indikaattoreita. Lisäksi 37 artiklan 4 kohdan mukaan komission piti arvioida ensimmäisessä, 12. joulukuuta 2014 mennessä toimitettavassa raportissaan useita toimenpiteitä, mukaan lukien tiettyjä jätevirtoja koskevat tuottajan vastuujärjestelmät, tavoitteet, indikaattorit ja sellaiset kierrätykseen, materiaalien hyödyntämiseen ja energian talteenottoon liittyvät toimenpiteet jotka saattavat edistää 1 ja 4 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista tehokkaammin.

Direktiivin 1999/31/EY 5 artiklan 2 kohdassa asetetaan kolme tavoitetta biohajoavan yhdyskuntajätteen ohjaamiselle pois kaatopaikoilta ja tiettyjen jätevirtojen kaatopaikoille sijoittamisen kieltämiselle. Jäsenvaltioiden on saavutettava viimeinen tavoite, joka koskee biohajoavan yhdyskuntajätteen ohjaamista pois kaatopaikoilta viimeistään 16. heinäkuuta 2016. Mainitun 5 artiklan 2 kohdan mukaan vaatimusta on tarkasteltava uudelleen ennen 16. heinäkuuta 2014 sen vahvistamiseksi tai muuttamiseksi, jotta voidaan taata ympäristönsuojelun korkea taso ottaen huomioon jäsenvaltioiden kahden edellisen tavoitteen saavuttamisessa saadut käytännön kokemukset.

Direktiivin 94/62/EY 6 artiklan 1 kohdassa asetetaan pakkausjätteen hyödyntämis- ja kierrätystavoitteet, jotka 6 artiklan 5 kohdan mukaan on vahvistettava viiden vuoden välein ottaen huomioon jäsenvaltioiden saama käytännön kokemus sekä tieteellisen tutkimuksen ja arviointitekniikkojen, kuten elinkaarianalyysien ja kustannus-hyötyanalyysien tulokset.

3.3Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Ehdotukset noudattavat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa. Niissä rajoitutaan edellä mainittujen direktiivien muuttamiseen siten, että luodaan puitteet yhteisille tavoitteille ja jätetään tarkat toteutustavat jäsenvaltioiden päätettäväksi.

3.4Selittävät asiakirjat

Komissio katsoo, että asiakirjat, joissa kuvataan jäsenvaltioiden toimenpiteitä direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään, ovat tarpeen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien tietojen laadun parantamiseksi.

Jätelainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä usein hyvin hajautetusti – jäsenvaltion hallinnollisesta rakenteesta riippuen alueellisella tai paikallisella tasolla – ja lukuisilla säädöksillä. Tästä syystä saattaessaan muutettuja direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden on mahdollisesti muutettava useita säädöksiä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla.

Ehdotuksilla muutetaan kuutta eri jätedirektiiviä, ja ne vaikuttavat merkittävään määrään oikeudellisesti sitovia vaatimuksia. Ehdotuksiin sisältyy muun muassa direktiivin 2008/98/EY, direktiivin 1999/31/EY ja direktiivin 94/62/EY tavoitteiden merkittävä muuttaminen sekä direktiivin 2000/53/EY, direktiivin 2006/66/EY ja direktiivin 2012/19/EU yksinkertaistaminen. Tällä merkittävällä jätelainsäädännön muuttamisella saattaa olla vaikutuksia useisiin kansallisiin säädöksiin.

Muutosdirektiiveissä asetetut tarkistetut jätehuoltotavoitteet liittyvät toisiinsa. Ne olisi saatettava huolellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sisällytettävä myöhemmin kansallisiin jätehuoltojärjestelmiin.

Ehdotetut säännökset koskevat useita yksityisiä ja julkisia sidosryhmiä jäsenvaltioissa, ja niillä on merkittävä vaikutus jätehuoltojärjestelmien infrastruktuureihin tehtäviin tuleviin investointeihin. Uuden lainsäädännön täysimääräinen ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on olennaista, jotta voidaan saavuttaa niihin sisältyvät tavoitteet (ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, resurssitehokkuuden parantaminen, sisämarkkinoiden toiminnan varmistaminen sekä kaupan esteiden ja kilpailun rajoitusten välttäminen EU:ssa).

Vaatimus selittävien asiakirjojen toimittamisesta voi aiheuttaa ylimääräistä hallinnollista rasitetta joillekin jäsenvaltioille. Selittäviä asiakirjoja kuitenkin tarvitaan, jotta voidaan todentaa tehokkaasti, onko direktiivi saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kokonaan ja asianmukaisesti, mikä taas on tärkeää edellä mainituista syistä. Käytettävissä ei ole muita tehokkaita todentamiskeinoja, joista aiheutuisi pienempi taakka. Lisäksi selittävien asiakirjojen avulla voidaan merkittävästi vähentää hallinnollista taakkaa, jota komissiolle aiheutuu vaatimustenmukaisuuden tarkkailusta. Jos selittäviä asiakirjoja ei käytettäisi, täytäntöönpanomenettelyiden valvonta kaikissa jäsenvaltioissa edellyttäisi huomattavia resursseja ja lukuisia yhteydenottoja kansallisten viranomaisten kanssa.

Edellä mainitun vuoksi on aiheellista pyytää jäsenvaltioita liittämään ilmoitukseen, joka koskee toimenpiteitä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, yksi tai useampi asiakirja, josta käy ilmi suhde näiden EU:n jätelainsäädäntöä muuttavien direktiivin säännösten ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien välillä.

3.5Säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtäminen komissiolle

Komissiolle siirretty säädös- ja täytäntöönpanovalta sekä vastaavat menettelyt näiden säädösten hyväksymiseksi vahvistetaan direktiiviä 2008/98/EY koskevan ehdotuksen 1 artiklan 4, 5, 6, 9, 11, 14, 15, 18, 19, 21 ja 22 kohdassa, direktiiviä 94/62/EY koskevan ehdotuksen 1 artiklan 4, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa, direktiiviä 1999/31/EY koskevan direktiivin 1 artiklan 6 ja 7 kohdassa ja direktiivejä 2000/53/EY ja 2012/19/EU koskevassa ehdotuksessa olevissa 1 ja 3 artiklan muuttamista koskevissa ehdotuksissa.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksilla ei ole vaikutusta Euroopan unionin talousarvioon, mistä syystä niiden liitteeksi ei ole laadittu rahoitusselvitystä, josta säädetään varainhoitoasetuksen (unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012) 31 artiklassa.

2015/0274 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 12 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 13 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

1)Unionin jätehuoltoa olisi parannettava ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen laadun parantamiseksi, ihmisten terveyden suojelemiseksi sekä luonnonvarojen harkitun ja järkevän käytön varmistamiseksi ja tehokkaamman kiertotalouden edistämiseksi.

2)Neuvoston direktiivissä 1999/31/EY 14 vahvistettuja tavoitteita, jotka asettavat jätteen sijoittamista kaatopaikoille koskevia rajoituksia, olisi muutettava, niin että ne vastaavat paremmin EU:n tavoitteita siirtyä kiertotalouteen ja edetä raaka-ainealoitteen 15 täytäntöönpanossa, vähentämällä jätteen sijoittamista tavanomaiselle jätteelle tarkoitetulle kaatopaikalle.

3)Sen varmistamiseksi, että tavoitteet asetetaan käytössä olevien tietojen perusteella, ja jotta voidaan varmistaa asianmukainen valvonta, yhdyskuntajäte olisi määriteltävä selkeästi noudattaen Euroopan tilastotoimiston sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön tilastotarkoituksiin käyttämää määritelmää, jonka mukaisesti jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet tietoja useiden vuosien ajan.

4)Jätelainsäädännön yhdenmukaistamiseksi direktiivin 1999/31/EY määritelmät olisi yhdenmukaistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 16 määritelmien kanssa.

5)Rajoittamalla kaatopaikalle sijoittamista edelleen aloittaen jätevirroista, joihin sovelletaan erilliskeräystä (esimerkiksi muovit, metallit, lasi, paperi, biojäte), saataisiin selviä ympäristöetuja sekä taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Pantaessa näitä kaatopaikkarajoituksia täytäntöön olisi otettava huomioon, miten erikseen kerätyn jätteen kierrätys tai siitä jäävän jäännösjätteen muu hyödyntäminen on teknisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti toteutettavissa.

6)Biohajoava yhdyskuntajäte muodostaa suuren osan yhdyskuntajätteestä. Käsittelemättömän biohajoavan jätteen sijoittamisella kaatopaikalle on huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia, sillä se aiheuttaa kasvihuonekaasujen päästöjä ja pinta- ja pohjaveden, maaperän ja ilman pilaantumista. Vaikka direktiivissä 1999/31/EY vahvistetaan biohajoavan jätteen kaatopaikalle sijoittamisen vähentämistä koskevat tavoitteet, on aiheellista ottaa käyttöön biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikalle koskevia uusia rajoituksia kieltämällä sellaisen biohajoavan jätteen sijoittaminen kaatopaikalle, joka on kerätty erikseen direktiivin 2008/98/EY 22 artiklan mukaisesti.

7)Useat jäsenvaltiot eivät ole vielä kehittäneet tarvittavaa jätehuoltoinfrastruktuuria täysin valmiiksi. Kaatopaikkarajoituksia koskevien tavoitteiden asettaminen helpottaa edelleen jätteen erilliskeräystä, lajittelua ja kierrätystä, ja siten voidaan välttää mahdollisesti kierrätettävien materiaalien jääminen alimmaksi jätehierarkiassa.

8)Kaatopaikalle sijoittamisen asteittainen vähentäminen on tarpeen, jotta estetään haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön ja varmistetaan taloudellisesti arvokkaiden jätemateriaalien asteittainen ja tehokas hyödyntäminen asianmukaisen jätehuollon avulla jätehierarkian mukaisesti. Vähentämisellä olisi estettävä liiallisen kapasiteetin kehittyminen jäännösjätettä käsitteleviin laitoksiin esimerkiksi käsittelemättömän yhdyskuntajätteen energian hyödyntämistä tai perustason mekaanis-biologista käsittelyä varten, sillä se voisi haitata yhdyskuntajätteen valmistelua uudelleenkäytettäväksi ja kierrätystä koskevien, direktiivin 2008/98/EY 11 artiklassa säädettyjen unionin pitkän aikavälin tavoitteiden toteuttamista. Vastaavasti, vaikka jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaatopaikoille sijoitetaan ainoastaan esikäsiteltyä jätettä, kyseisen velvoitteen täyttäminen ei saisi johtaa ylikapasiteetin luomiseen jäännösyhdyskuntajätteen käsittelyä varten. Tämän tarkoituksena on myös estää ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Jotta voitaisiin varmistaa direktiivin 2008/98/EY 11 artiklassa säädettyjen tavoitteiden ja tämän direktiivin 5 artiklassa määritellyn kaatopaikkoja koskevan vähentämistavoitteen välinen johdonmukaisuus sekä kyseisten tavoitteiden täyttämiseen tarvittavan infrastruktuurin ja investointien koordinoitu suunnittelu, niille jäsenvaltioille, jotka voivat saada lisäaikaa yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteiden saavuttamiseen, olisi lisäksi annettava lisäaikaa myös tässä direktiivissä säädetyn kaatopaikoille sijoitettavan jätteen määrän vähentämistavoitteen täyttämiseen vuoteen 2030 mennessä.

9)Tämän direktiivin paremman, nopeamman ja yhdenmukaisemman täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä täytäntöönpanon heikkouksien ennakoimiseksi olisi otettava käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmä, joka helpottaisi puutteiden löytämistä ja toimien toteuttamista ennen määräaikoja tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi.

10)Jäsenvaltioiden joka kolmas vuosi laatimat täytäntöönpanokertomukset eivät ole osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi säännösten noudattamisen todentamisessa ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa, vaan ne aiheuttavat tarpeetonta hallinnollista rasitetta. Näin ollen on asianmukaista kumota säännökset, jotka velvoittavat jäsenvaltiot laatimaan tällaisia kertomuksia, ja käyttää sääntöjen noudattamisen seurantatarkoituksissa ainoastaan niitä tilastotietoja, joita jäsenvaltiot raportoivat komissiolle vuosittain.

11)Jäsenvaltioiden raportoimat tilastotiedot ovat komissiolle oleellisia, jotta se voi arvioida jätelainsäädännön noudattamista eri jäsenvaltioissa. Tilastojen laatua, luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta olisi parannettava ottamalla käyttöön yksi vastaanottopiste kaikelle jätetiedolle, poistamalla tarpeettomat raportointivaatimukset, vertailemalla kansallisia raportointimenetelmiä sekä ottamalla käyttöön tietojen laaduntarkastusta koskeva kertomus. Jätehuollon tilastotietojen raportoinnin luotettavuus on erittäin tärkeää tehokkaan täytäntöönpanon kannalta ja jäsenvaltioiden tietojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Tästä syystä jäsenvaltioilta olisi edellytettävä, että ne käyttävät direktiivissä 1991/31/EY vahvistettujen tavoitteiden noudattamista koskevia kertomuksia laatiessaan uusinta komission ja kansallisten tilastotoimistojen kehittämää menetelmää.

12)Direktiivin 1999/31/EY täydentämiseksi tai muuttamiseksi ja erityisesti sen liitteiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen komissiolle olisi siirrettävä perustamissopimuksen 290 mukaisesti valta antaa 16 artiklaa koskevia säädöksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. Liitteitä olisi voitava muuttaa ainoastaan tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti. Tätä varten liitteen II osalta komission olisi otettava huomioon liitteessä II esitetyt testausta ja kelpoisuusperusteita koskevat yleiset periaatteet ja menettelyt. Lisäksi jokaiselle kaatopaikkaluokalle olisi vahvistettava erityisperusteet ja testausmenetelmät ja niihin liittyvät raja-arvot, mukaan lukien tarvittaessa erityiset kaatopaikkatyypit kussakin luokassa, myös maanalaiset varastot. Komissio hyväksyy liitteisiin liittyvät valvonnan, näytteiden oton ja analyysimenetelmien standardointiehdotukset tarvittaessa kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

13)Jotta voidaan varmistaa direktiivin 1999/31/EC yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa 3 artiklan 3 kohdan, liitteessä I olevan 3.5 kohdan ja liitteessä II olevan 5 kohdan osalta. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 17 mukaisesti.

14)Sen vuoksi direktiiviä 1999/31/EY olisi muutettava.

15)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman 18 mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

16)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on unionin jätehuollon parantaminen ja sen myötä ympäristön suojelu, säilyttäminen ja sen laadun parantuminen sekä luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö, vaan se voidaan sen laajuuden tai vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset

Muutetaan direktiivi 1999/31/EY seuraavasti:

1) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a) korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY* 3 artiklassa säädettyjä ’jätteen’, ’yhdyskuntajätteen’, ’vaarallisen jätteen’, ’jätteen tuottajan’, ’jätteen haltijan’, ’jätehuollon’, ’erilliskeräyksen’, ’hyödyntämisen’, ’kierrätyksen’ ja ’loppukäsittelyn’ määritelmiä;

(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).”;

b) poistetaan b, c, d ja n alakohdat;

2) Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a) poistetaan 2 kohdasta virke seuraavasti:

”Kaksi vuotta ennen c alakohdassa mainittua päivää neuvosto tarkastelee uudelleen edellä mainittua tavoitetta sen kertomuksen perusteella, jonka komissio antaa jäsenvaltioiden käytännön kokemuksista a ja b alakohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja johon on tarvittaessa liitetty ehdotus, tämän tavoitteen vahvistamiseksi tai sen muuttamiseksi, jotta ympäristönsuojelun korkea taso varmistettaisiin.”

b) lisätään 3 kohtaan f alakohta seuraavasti:

”f)    jäte, joka on kerätty erikseen direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan nojalla.”;

c) lisätään 5, 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vuoteen 2030 mennessä kaatopaikalle sijoitettavan yhdyskuntajätteen määrä vähenee 10 prosenttiin syntyvän yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä.

6. Kreikalle, Kroatialle, Latvialle, Maltalle, Romanialle, Slovakialle ja Virolle voidaan myöntää viisi vuotta lisäaikaa 5 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseen. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan soveltaa tätä säännöstä vähintään 24 kuukautta ennen 5 kohdassa säädettyä määräaikaa. Jos määräaikaa pidennetään, jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteet, jotka tarvitaan kaatopaikalle sijoitettavan yhdyskuntajätteen määrän vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä 20 prosenttiin syntyvän yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä.

Ilmoitukseen on liitettävä täytäntöönpanosuunnitelma, jossa esitetään tavoitteiden noudattamisen varmistamiseksi ennen uuden määräajan päättymistä tarvittavat toimenpiteet. Suunnitelmaan on sisällyttävä myös yksityiskohtainen aikataulu ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi ja arvio odotetuista vaikutuksista.

7. Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 mahdollisuutta tiukentaa 5 kohdassa vahvistettua tavoitetta ja ottaa käyttöön muuta kuin yhdyskuntajätettä olevan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoittamista koskevia rajoituksia. Tätä varten komission kertomus, jonka liitteenä on tarvittaessa ehdotus, lähetetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle.”;

3) lisätään 5 a artikla seuraavasti:

”5 a artikla

Varhaisvaroituskertomus

1. Komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kertomuksen edistymisestä 5 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa viimeistään kolme vuotta ennen kutakin kyseisissä säännöksissä vahvistettua määräaikaa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisältyy

a)    tavoitteiden saavuttamista koskeva arvio kunkin jäsenvaltion osalta;

b)    luettelo niistä jäsenvaltioista, joiden osalta on vaarana, että nämä tavoitteet eivät täyty annetuissa määräajoissa, sekä soveltuvat suositukset asiaankuuluvien jäsenvaltioiden osalta.”;

4) lisätään 6 artiklan a alakohtaan virke seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän alakohdan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet eivät vaaranna direktiivin 2008/98/EY tavoitteiden ja erityisesti sen 11 artiklassa säädettyjen uudelleenkäytettäväksi valmistelun ja kierrätyksen lisäämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista.”;

5) poistetaan 11 artiklan 2 kohdan toinen alakohta;

6) korvataan 15 artikla seuraavasti:

15 artikla

Kertomukset

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava 5 artiklan 2 ja 5 kohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot komissiolle kunkin kalenterivuoden osalta. Niiden on toimitettava nämä tiedot sähköisesti 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Tiedot on toimitettava komission 5 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa. Ensimmäisen kertomuksen on katettava 1 päivän tammikuuta [enter year of transposition of this Directive + 1 year] ja 31 päivän joulukuuta [enter year of transposition of this Directive + 1 year] välinen ajanjakso.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava 5 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden täytäntöönpanoa koskevat tiedot 1 päivään tammikuuta 2025 saakka.

3. Jäsenvaltion tämän artiklan mukaisesti toimittamiin tietoihin on liitettävä laaduntarkastusta koskeva kertomus.

4. Komissio tarkastelee tämän artiklan mukaisesti toimitetut tiedot ja julkaisee kertomuksen tarkastelun tuloksista. Kertomukseen sisältyy arvio tietojenkeruun järjestämisestä, tietolähteistä ja menetelmistä, joita jäsenvaltioissa käytetään, sekä tietojen täydellisyydestä, luotettavuudesta, oikea-aikaisuudesta ja yhtenäisyydestä. Arviointiin voi sisältyä tiettyjä suosituksia parannuksia varten. Kertomus on laadittava kolmen vuoden välein.

5. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään, missä muodossa 1 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot toimitetaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”;

7) korvataan 16 artikla seuraavasti:

16 artikla

Liitteiden muuttaminen

Siirretään komissiolle valta antaa 17 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joita tarvitaan liitteiden mukauttamiseksi tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen.”;

8) korvataan 17 artikla seuraavasti:

17 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa direktiivin 2008/98/EY 39 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011(*) tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”;

9) lisätään 17 a artikla seuraavasti:

”17 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [enter date of entry into force of this Directive] määräämättömäksi ajaksi 16 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 16 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 16 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”;

10) poistetaan liitteessä III olevan 2 kohdan ensimmäinen alakohta.

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ...päivänä ...kuuta ... [insert date eighteen months after the entry into force of this Directive]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta    Neuvoston puolesta

Puhemies    Puheenjohtaja

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, pakkauksista ja pakkausjätteistä (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10).
(3) Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, romuajoneuvoista (EYVL L 269, 21.10.2000, s. 3443).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/66/EY, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta (EUVL L 266, 26.9.2006, s. 114).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 3871).
(7) KOM(2011) 571.
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171).
(9) Jätehierarkiassa asetetaan etusijalle jätteen syntymisen ehkäiseminen ja sen jälkeen uudelleenkäyttö ja kierrätys ennen hyödyntämistä energiana ja loppukäsittelyä, johon sisältyvät sekä kaatopaikalle sijoittaminen ja polttaminen ilman hyödyntämistä energiana.
(10) KOM(2008) 699 ja COM(2014) 297.
(11) COM(2014) 397.
(12) EUVL C , , s. .
(13) EUVL C , , s. .
(14) Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1).
(15) KOM(2008) 699 ja KOM(2014) 297.
(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(18) EYVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
Top